Trikootoppi ja legginsit vauvalle

Tämän topin tein edellisen postauksen shortsien pariksi, vaikkei nyt ihan samaa tyyliä olekaan. Kestovaippailijalla on melkein aina body kätevämpi, mutta tätä toppia voi pitää vaikka bodyn päällä.

Olalla on painonepit ja olka nyt vääntää kuvissa hassusti. Toivottavasti sentään sopii päälle. Nepit on joitain vuosikymmeniä vanhoja perittyjä neppejä, mutta sopivat tähän sinisyytensä ansiosta. Topin koko on 68 ja käyttöikä lienee pitkä, kun ei tule bodyn pituus vastaan. (Malli Ottobre 3/2012.)

Resorikanttaukset tein ihan saumurilla ja ompelukoneen kaksoisneulalla. Noissa kaarevissa kohdissa alkoi kyllä jo vähän tulla ikävä kanttauskonetta, mutta teen kumminkin enää tosi harvoin bodyjä tai tiukkoja mutkia, niin kai minä pärjään saumurilla ja ompelukoneella. Toisaalta autotalliinkin aina ilmestyy mitä ihmeellisempiä koneita, jotka on tosi tarpeellisia ja hyödyllisiä...

Toppi sopii rennoksi kotiasuksi Streaky Legs -housujen kanssa, jotka tein jo helmikuussa kahdelle ystävänpäivänä syntyneelle pojalle. Molemmat kokoa 68. Ohje Ottobresta 1/2015. Leikkaus on tuommoinen haaremihousutyyppinen. Ei mitään tietoa miten tuo vaippapepun kanssa toimii, mutta odotan käyttäjiltä ja heidän äideiltään palautetta. Yleensä vauvan pöksyihin tehdään jonkinlainen haarakiila, mutta voisihan ne housut istua tälleen leveemminkin leikattuna.

Kuminauha-aukon jätin sivussa auki: äidit voivat sitten lyhentää tai pidentää kuminauhan sopivaksi.

Haarasauman tikkasin litteäksi taso-ompeleella - hunajakennoa kokeilin tällä kertaa. Toivottavasti kestää. Käytin muistaakseni Schmetzin stretch-neulaa, kun jostain luin että Jersey-neula tekee reikiä trikooseen. Jos niitä reikiä nyt sitten kumminkin käytössä syntyy, niin tilatkaa multa uudet pöksyt ;-)

Pellavashortsit ja kääntöhattu kesäpojalle

Ompelin sinertävästä pellavasta kesäshortsit koossa 68. Nämä pojan housut menivät nimiäislahjaksi talvella syntyneelle pojanpallerolle.

Edessä shorteissa on valelaskokset ja koristeena napit. Kaupunkihousuihin silitin tietenkin prässit, vaikka kesäkuumalla ne saattavat rypistyä pois.

Vyötäröllä on kuminauha, joka on ommeltu kummastakin reunasta sekä keskeltä.

Ohje on Ottobresta (Pufferfish, 3/2012) ja lisäsin vain hieman (n. 2 cm) lahkeeseen pituutta, ettei kestovaipankaan kuori vilku lahkeesta. Sitä en tiedä mahtuuko kestopeppu näihin: väljyyttä kyllä oli, mutta kokemuksesta tiedän, että ainakin tyttöjen "oikeankokoiset" kesähousut aina piukottivat paksun vaipan kanssa. Toivotaan parasta...

Housujen pariksi tein hatun samasta pellavasta, mutta koko on sen verran reilu, että menee parhaiten ehkä vasta seuraavana kesänä. Kaikki hattukaavani alkoivat jostain koosta 42 cm (tämä on 43 cm), joten oletin, että kyllä hattu varmaan on sopiva. Ihan vähän isolta ehkä näytti nyt. Mutta kunnon kesäkeleihin on vielä 2 kuukautta...

Hattu on käännettävä. Toisella puolella on vaaleansininen pellava ja koristeena vähän auto-ommelta, että tämä uniikki hattu varmasti erottuu muskarin naulakosta ja päätyy juuri oikealle pojalle nimikoimattomuudesta huolimatta. (Sorry, ei ollut nyt Audi-brodeerausta koneella.) Nyt kun pojan nimi on tiedossa, niin seuraavaan hattuun voi jo ommella nimen valmiiksi.

Kaverilahjoiksi virkattuja kirjanmerkkikukkasia

Jelp, mitä kaverilahjaa keksisi, ettei olisi ihan hyödytöntä??! Aika yleinen probleema synttäreitä järjestävillä äidellä nykyään. Periaatteessa vastustan kaverilahjoja: synttärisankarihan on se lahjottava ja jokainen omalla vuorollaan saa ne lahjat. Mutkun muutkin... Mutta ehkä tämä tapa kuihtuu joskus pois, kunhan KonMaritetaan yhä enemmän. Mutta en aloittanut nyt, koska toisenkin 5-vuotisjuhlissa oli lahjapussit...

Virkkasin siis yhtenä iltana kirjanmerkkikukkaset. Tai voi nämä ponnarin ympärillekin kietoa. Tai tärkätä vaikka maljakkoon.

Lankana merseroitua puuvillaa Dropsilta Muskat (kukat) ja bambusekoitetta Hjertegarnilta Blend Bamboo (vihreä). Koukkuna 3,5 ja 3. Idea löytyi Pinterestistä, kun vaan selailin jotain virkkausjuttuja. DaisyCottageDesigns jakoi helpon ohjeensa.

Pistin pussukkaan myös tikkarin, jota voi sitten imeskellä kirjaa lukiessa. Lahja siis toivottavasti kannustaa lukemaan, koska lukeminen kannattaa aina!

Frozenkakkuja nopeasti

Molemmat tytöt saivat synttäreilleen Annan ja Elsan, kakun muodossa. Tilasin vohvelikuvat Ullan Unelmasta ja olivat oikein helppokäyttöisiä kermakakunkin päällä. (Nämä olivat tuoteselosteen mukaan maidottomia, jos nyt oikein ymmärsin.) Nuoremman viisivuotiskakun koristelin ehkä 15 minuutissa. Ihan tervetullutta tällaiselle näpertelijälle!

Kahdeksanvuotiaan kakussa oli välissä mustikkaa ja kermaa. Pohja gluteeniton sienikakkupohja.

Viisivuotiaan kakussa oli tuoreita mansikoita ja limekermarahkaa.

Kummassakin kakussa on päällä vispikermaa, toisessa siniseksikin sävytettyä. 8-vuotiskakku on kuvattu luonnonvalossa ja kameran salamalla. 5-vuotiskakku on kuvattu päivänvalolamppujen paistaessa kahdelta sivulta ja lisäksi käytetty salamaa. Hyvin erilaista kermaa...

Kumpikin kuva pehmeni kakun päällä. Reilun tunnin odotus tuotti kumimaisen pinnan ja kakkuottimella joutui pistämään "katkoviivoja", että palan sai jotenkin leikattua. Seuraavana päivänä vohveli oli jo pehmentynyt leikkuukuntoon. Lopulta menevät vetiseksi kerman kanssa, mutta yleensähän kakku on parasta muutenkin syödä nopeasti pois häiritsemästä, ja sitten taas lenkkipolulle :-)

Lyhythihainen neulejakku tytölle

Lankavarastojen tuhoaminen neulomalla ja virkkaamalla on kovin hidasta, mutta vähitellen erinäiset toisista projekteista ylijääneet lankaerät alkavat huveta... Tämän neuletakin aloitin viime keväänä ajatuksena saada viileämmille ilmoille vähän lämmintä hartioille.

Alkuajatuksesta poiketen malli onkin off-the-shoulder, mutta lämmittää sentään selkää ja vähän olkapäitäkin. Lyhythihainen neule menee pitkähihaisen paidankin kanssa niitä mekkokelejä odotellessa ja tuo samalla väriä ja valoa all-violet-kokonaisuuteen.

Ohje Suuri käsityölehti 5-6/2015. Lanka (Helårs garn Mayflower 80 m/ 50 g, 10 cm=18 silmukkaa) on ihan eri kuin ohjeessa ja aikamoiseksi silmukoiden laskuksi homma meni. Puikot 3,4 ja 4. Hihat olisivat saaneet olla vähän leveämmät tuosta kavennusten kohdalta, mutta purin jo hihat kerran. Tämä puuvilla venyy. Toivottavasti. 

Kavennukset etukappaleella tein luultavasti väärin. Katselin netistä usempiakin viedoita ja aina oli jotain kummallisuuksia. Päätin sitten kuten sisustamisessa: sitä mitä ei voi piilottaa korostetaan. Tai tässä tapauksessa "on tarkoituskin". Ainaoikein kerroksia tein reunoihin pari enemmän kuin ohjeessa. Raglansaumoja en tykkää ollenkaan ommella, mutta tuossa edessä niistä tuli kai aika siedettävät. Pitsineulekaarroke tehtiin vasta saumojen ompelun jälkeen yhtenäisenä. Mieluummin kudon yhtenä kappaleena ja säästyn saumojen ompelulta. Ensi kerralla sitten perehdyn jo etukäteen kappaleiden saumoihin ja teen reunat niin että tulee nätit saumat.

Etureunoista silmukat poimittiin ja listat neulottiin viimeiseksi. Vaikka välillä purin ja yritin poimia enemmän silmukoita sekä päättelin oikein löyhästi, reunukset silti vähän kiristävät. Ehkä niitä voisi yrittää venyttää ahkeralla höyryttämisellä tai pingottamisella.

Takin omistaja tykkää. Pikkusisko haluaa saman mutta vaaleansinisenä. Äiti ostaa lisää lankoja isosiskon pitkähihaiseen neuletakkiin, jonka mummu neuloo ja miettii millä uudella mallilla tekisi pikkusiskolle nurkassa olevista vaaleansinisistä keristä takin. Mutta ne oli oikeastaan varattu omaan neuleeseen... Mutta itselle on jo kolme tai viisi neuletta kesken. Mutta se mietitty malli oli niin kiva, että jos kuitenkin tilaisin uudet siniset langat pikkusiskolle... Voi ei: postilaatikkoon kolahti uusi käsityölehti ja siinä on monta ihanaa neulemallia! Olisikin aprillia tämä minun keskeneräisten neuleiden pino :-P