Viime vuosi kuvina kädentöiden kannalta

Oikein ihanaa Uutta Vuotta 2016 lukijat!
Kokosin pienen koosteen vuodesta 2015, kun niitä on niin kiva lukea muidenkin blogeista. Vähän niinkuin henkilökohtainen Pinterest ilman sen kummempia selityksiä :-)

Mitä tein ommellen...

Mitä putosi puikoilta...

Mitä virkkailin...

Mitä askartelin tai tein tekniikoita yhdistellen...

Ja vielä ehdin vähän leipoakin:

Lisäksi tein muutamia juttuja, joita en ole ehtinyt blogittaa tai jotka olivat vain edellisten toisintoa eri värisinä tai eri koossa. Muutama valmis työ on myös, jotka on kuvattu ja julkaisen ne ehkä tänä vuonna. Yksi raitapaita tuonne jo pääsikin ompelutöiden joukkoon, mutta se esitellään muiden trikoopaitojen kanssa myöhemmin. Lisäksi neuleita on kesken ihan hirveästi. On niin kiva aloittaa... Enkä minä leipomisia enää kauheasti viitsi kuvata: herkut katoavat lautasilta todella nopeasti tai näyttävät varsin tylsiltä ilman sokerikoristeluja ;-) Tekisi mieli muuttaa blogi kokonaan tekstiilitöitä koskevaksi, mutta aina joskus joku synttärikakku on kiva kuvata. Ja kun on hyvä resepti, sen löytää itsekin omasta blogistaan nopeimmin! Ihanaa aloittaa uusi vuosi: on niin paljon ideoita ja ihania materiaaleja varastossa...

Enkelinsiivet metallilangasta ja höyhenistä

Tytöt laulavat kirkkokuorossa ja Mikkelinpäivänä oli tarvetta enkelinsiiville. Oli meillä askartelukaupasta ostetut perhosensiivet, mutta voi sentään miten rikkinäiset olivat. Enkä lähtenyt korjaamaan sukkahousukangasta, sillä siivet olivat vääntyneet myös keskikohdastaan.

Mies taivutteli rautalangasta (ehkä 2 mm paksua halkaisijaltaan) enkelinsiivet piirtämäni mallin mukaan. Sitten päällystin langan jonkinlaisella kangasteipillä tai eristysteipillä - sitä mitä jääkiekkomailan lapaan kääritään. Siivet tehtiin yhtenäisestä rautalangasta ja alku- ja loppukohta jäi tuohon keskiosaan piiloon.

Leikkasin tyllistä sopivat palat kumpaankin siipeen ja kuumaliimalla liimailin paikalleen. Ylimäärisen tyllin leikkasin pois ja painoin kankaan metallilankaa vasten, kun mies oli pursottanut sopivan määrän liimaa. Ei se paljoa polttanut. Toiselle puolelle liimasin myös tyllin. Sitten varmistin reunat vielä ompelemalla käsin ompleulangalla. Tämä ei ehkä olisi tarpeen, jos tietäisi että kuumaliima pitää, mutta en ole vielä löytänyt täysin pitävää kuumaliimaa.

Sitten sommittelin pääsiäiskoristeista löytyneitä höyheniä ja sulkia paikalleen.

Vähän ankealta näytti. Oli lauantai-ilta ja kaupat ihan taatusti kiinni. Mitä minä tuohon nyt liimaisin? Pitsiä? Lisää tylliä? No onhan meillä höyhentyynyt sohvalla! Nopea Googlaus, että saako vielä Ikean tyynyjä uusia, jos koko tyyny leviää lattialle tai sisältä paljastuukin höyhenpurua? Hmmm... aika pieniä höyheniä löytyi, muttei sentään untuvaa. Päädyin sitten liimaamaan aina muutaman höyhenen kerrallaan, kun olin ensin pursottanut liimaviivan tyllin päälle. Ei ole liimailusta kuvia, sillä jo aivastuksen pidätteleminen tuotti työtä.

Tähän pisteeseen sain työn illan hämärissä. Huomenna ehtisi vielä jatkaa...

Ompelin kuminauhat lenkiksi ja pujotin siiven yli. Kiinnitin saumakohdat vielä muutamalla pistolla siipiin kiinni ja koristelin keskikohdan parilla sulalla. Aika kivat ja kevyet siivet tuli! Nyt voi ne sukkahousuperhossiivet ehkä heittää peuranpelättimeksi...

Heijastinkoruja

Pimeä tulee ja jotenkin niin nopeasti! (Itselläni on tosin kesäfiilis...) Meillä siis tehdään heijastimia. Virallisesti nämä ovat heijastinkoruja, koska eivät ole mitään turvatestattuja ja CE-merkittyjä juttuja. Mutta pyhätakin pariksi heijastinnauhakukka tai kolme sopii hirveän paljon paremmin kuin kova mutta superheijastava muovinen pyörylä.

Heijastinnauhakukat on tehty rosee-pitsilaitteella 2 mm leveästä heijastinnauhasta ja keskusta on ommeltu käsin ensin ompelulangalla ja sitten virkattu heijastinnauhaa päälle. Toisen kukat kiinnitin hopeiseen naruun ja lisäsin hakaneulan. Toisessa on hopeoitu koruneula. Pipoon tai hattuun niitä voisi kiinnittää useammankin.

Heijastava pöllö on ohutta puuvillalankaa, jonka seassa kiiltävää metallilankaa sekä heijastinlankaa (kaksinkerroin). Koukkuna käytin ehkä 1,5 tai 1,75. Silmän ympärystät ja varpaat on vielä viimeistelty pelkällä heijastinlangalla. Nokka unohtui virkata: ehkä lisään sen myöhemmin.

Heijastava pallo on myös puuvillalankaa ja heijastinnauhaa. Koukkuna 2 tai 3. Tämä on nopea tehdä, mutta vähän iso taskuun laitettavaksi päiväsaikaan. Pallon sisällä on hedelmäpussia rutattuna. Mutta menee ehkä lapsilla, jotka muutenkin tykkäävät maskoteista.

Heijastimet ovat haastavia kuvattavia. Alempana käytin salamaa luonnonvalossa ja kolme seuraavaa kuvaa on pimeässä ja hämärässä eteisessä salamaa käyttäen otetut kuvat.

Heijastintehtailu on kehityksen alla. Narun päässä oleva kukka on niin kevyt, ettei se välttämättä pyöri tarpeeksi näkyäkseen autoilijoille. Rintapielessä neulalla kiinni oleva kukka ei myöskään näy kuin yhdestä suunnasta. Jos sinulla on hyviä vinkkejä, miten heijastin olisi hyvä kiinnittää takkiin/pipoon/reppuun, niin jätäthän kommentin!

Väännetäänkö rautalangasta?

Me miehen kanssa välillä väännetään rautalangasta erinäisiä asioita. Mutta kyllä mieluummin tätä alumiinilankaa (en tiedä onko siinä rautaa yhtään) vääntelee. Askarteluprojekti on jäänyt esittelemättä blogissa, kun kevät ja kesä nyt vaan ovat melko kiireistä aikaa...

Tulee homma tehtyä aika joutuisasti, kun minä etsin tai piirrän mallit ja mies sitten vääntää. Allekirjoittaneen kädet ei oikein taivu noin järeään lankaan ilman kolotuksia. Toki minä koristeita (muovi tai akryylihelmiä) pujottelin ja kiinnittelin, kunnes huomasin, että kädet tulee mustaan töhnään. Kamalaa! No tämä oli joka tapauksessa oikein hyvä (teko)syy pyytää miestä hoitamaan askarteluprojekti kunniakkaasti päätökseen. (Ja minä neuloin samalla keskeneräisiä projekteja astetta valmiimmaksi. Puhdetyöt kunniaan!)

Sudenkorento

Ruusu ja sydämiä

No miksi ihmeessä me sitten väännetään metallilankakoristeita? No ne ovat tietenkin huolellisesti luontoteeman mukaisesti valittu (ja ripaus rakkautta) ja ne ilahduttavat pihallamme eläimiä. Peuroja lähinnä. Tai lähinnä epäilahduttavat. Ovat nimittäin pikku peuran nenään osuessaan inhottavia ja pelottavia ja krookukset, tulppaanit ja kaikki muukin kukkapenkin vihreä jää syömättä! Uskomatonta! On nimittäin tullut taisteltua peuroja vastaan jo tovi. Viime keväänä huomasin, että muutamat kasvien tukikepit aiheuttivat sen, että peura ei juuri kepin välittömästä läheisyydestä hotkaissutkaan krookuksia. Äkkiä sitten kaivelin tikkuvarastojani ja totesin, ettei niistä mihinkään ole ja maatuvatkin mokomat varsin äkkiä. Ja sen kevään krookukset oli jo syöty, että mitäpä sitä hötkyilemään.

Sydämiä

Sydämiä, lintu ja onnenapila

Tänä keväänä tikuttelin kukkapenkkejäni jo ensimmäisten vihreiden ilmaannuttua. Ja tikuttelin lisää, kun taas jotain uutta vihreää pilkisti maasta. Aivan täysin varmastihan ei voi tietää miksi peurat ovat pysyneet poissa. Koska muutakin ruokaa löytyi metsästä vai koska pihallamme on jatkuvasti auto. Vai koska kuitenkin verkotin muutaman kohdan perennapenkeistä. Vai siksikö että hiustenleikkuujätekin pääsi yhden puskan alle. No ainakin violetit, valkoiset ja keltaiset krookukset saivat kukkia rauhassa (ei meillä muita krookuksia olekaan). Seuraavana olivat vuorossa tulppaanit, sekä aikaiset että myöhäisemmät lajikkeet.

Lopulta tulppaanitkin säästyivät muutamia villitulppaaneja lukuunottamatta. Mutta silloin taisi olla asialla pupu (eli metsäjänis), jonka olemme nähneet pihassa jo syksystä lähtien. (Ei nimittäin näkynyt yhtään sorkan jälkiä.) Ei näitä tikkuvirityksiä nyt kovin tiheässä ollut: yhteensä tuli väännettyä kuusi koristetta. Mutta muutaman vuoden peurojen manaaminen on toki voinut olla osasyynä kukkien säästymiseen. Pidän toki peuroista - lautasella!

Hiusjojot

Huh, miten kevät etenee vauhdilla! Tautitilanne meillä lykkää sitä sun tätä tekemistä (mm. blogin päivitystä) ja viimeisimpänä peruuntui tytön 7-vuotissynttärit alkukuusta. Tosin niitä juhlitaan huomenna terveempinä ja hiukan vanhempina ;-) Vieraille teimme kiitoslahjoiksi mm. hiuspompuloita kangasjojoista.

Varataan kangasta, neula (tai monta neulaa, jos haluaa tehdä sarjatyötä), lankaa, nappeja ja hiuslenkkejä. Sitten leikataan kankaasta ympyrä. Pieni lautanen on hyvä malli.

Sitten ommellaan kaksinkertaisella langalla tilkun reunaan 5 mm harsinpistoja ja kiristetään pussiksi. Kannattaa ottaa pitkä lanka, niin samalla langalla saa napinkin kiinni.

Pussi taputellaan litteäksi ja parilla solmulla homma pysyy kasassa.  

Sitten ommellaan koristeeksi nappi.

Napin ompelun yhteydessä toiselle puolelle ommellaan tavallinen hiuslenkki kiinni. Nykyiset hiuslenkit ovat luvalla sanoen surkeita, mutta ainahan tilalle voi ommella uuden lenkin, kun vanha katkeaa.

Meidän napit on tehty kutistemuovista, joka on niin kiva materiaali, ettei meinattu tytön kanssa pysyä housuissamme! Siitä voi tehdä nappien lisäksi vaikka barbeille viivottimen tai puutarhurille kasvinmerkitsemistikkuja. Just nukkekotimateriaalina tuo voisi pelittää hienosti, kun yksityiskohdat saa piirrettyä ihan normikynillä ja sitten se pala kutistuu ja kynänjäljestä tulee tosi tarkka ja terävä.

Leimailemallakin saa vaikka mitä koristeita (leimamusteen on hyvä olla vedenkestävää eli liuotinpohjaista). Me kokeilimme nyt puuvärejä kirkkaalla ja maidonvalkealla kalvolla. Kirkkaasta kuvio näkyy läpi ja maidonvalkeastakin jonkun verran, mutta kynäpuoli jätettiin napeissa oikeaksi puoleksi. Kuumailma puhallin oli järeää mallia, mutta hyvin silläkin onnistui muovit kutistelemaan. Eikä haittaa vaikka nappi välillä lentää lattialle: kutistamista voi jatkaa. Sukkapuikolla yritin pitää noita paikallaan, mutta... Voisi uunikin toimia, mutta ei jaksettu odotella.

Jouluisia käpyaskarteluja

Joulukoristetarjonta on kaupoissa parhaimmillaan, mutta itsekin voi tehdä aika upeita juttuja. Meillä on metsä vieressä ja siellä kuusia ja niissä käpyjä, joten ostimme vain hopean sävyistä spraymaalia. Mies sai kiinnittää nuo hermostuttavat siimat käpyihin, mutta jouluaskarteluja pitääkin tehdä yhdessä :-)

Kävyt ovat sellaisenaankin ilman ripustusnarua hyviä somisteita. Olen käyttänyt käpyjä maljakoissa ja maljoissa. Myös joulukukan juurelle niitä voi käyttää katteena multaa peittämään. Katteena käytetyistä kävyistä maali saattaa kulua pois kastelun takia, mutta ainahan voi maalata lisää käpyjä. Ja jotain kimalleliimaakin voisi varmaan lisätä tuomaan kiiltoa, varsinkin jos tuli ostettua mattahopeaa maalia...

Vielä kun saisi pihalle kasvamaan semmoisen puun, jossa kasvaa JÄTTIkäpyjä - ainakin 8 cm halkaisijaltaan... Menestyisikö semmoinen Suomessa?

Some painted pine cones. I used silver spray paint and fishing line for hanging.

Harjoja myyjäisiin, ja lasipurkkien tuunausta

Tekstiilit ja tortut tarvitsevat välillä vastapainoksi muuta käsillä tekemistä. Niinkuin vaikka askartelua ja maalausta. Esikoulun myyjäistalkoissa puuhastelemme sitä sun tätä ja tämmöisiä ihania harjoja olemme maalailleet. Harjat on valmiiksi pohjamaalattu ja vanhemmat ovat sitten tehneet niihin koristekuvioita. Minä otin kolme harjaa kotiin maalattaviksi, kun ei koskaan tiedä pääseekö talkoisiin osallistumaan terveyden ja lastenhoitajan puuttumisen takia.

Akryyliväreillä maalailin noita kuvioita. Tiikeriharjassa käytin teippirajauksia apuna, kun siveltimeni eivät olleet kovin yhteistyöhaluisia ja maali kuivuu niin nopeasti. Apiloissa ja sydämissä käytin vanupuikkoja ja valkoiset yksityiskohdat syntyivät kätevästi muovisella hammastikulla. Huomatkaa tuolla taustalla vanha harmaa harjamme, joka tuntee olonsa varmasti aika noloksi näiden koreiden serkkujensa vierellä. Nyt kannattaa tulla hankkimaan oma kaunis rapun koristus eskarin myyjäisistä! Kiinnostuneet voivat kysellä tarkempia tietoja sähköpostitse :-)

Kuvan yläkulmassa on muutama Halloweenlyhty. Lasipurkit on päällystetty silkkipaperilla. Liiman levitin parin purkin päälle hämähäkinseitin muotoon, muttei se juuri näy. Ja säänkestävyyttä noilla lyhdyillä ei ole. Pitää ehkä levittää decoupagelakka päälle vielä, jos se toimisi. Yläreunassa on koristeena sisalnaru. Narut ja paperit pitää sitten olla tiukasti lyhdyn ulkopuolella, etteivät ne syty palamaan kynttilää polttaessa.

(Meidän hirveä pinnoittamaton rappu on työn alla. Ajatuksen tasolla. Pitäisi hioa/jyrsiä pintaa pois, että mahtuu laatat laittamaan ja ovi vielä aukeaa. Mutta sepäs ei onnistukaan kädenkäänteessä...)