Pikkuleipiä talviteemalla (Frozen-synttärit)

Vielä on talvea jäljellä... Hassua miten omassa mielessä syksy ei tuntunut ollenkaan alkavan, joulukin tuli ihan yhtäkkiä, talvi ei meinannut alkaa eikä pysyä, ja nyt on vielä(kin) talvi, vaikka maaliskuu olisi kevätkuukausi. Mulla ei ole kevätolo: en ole aloittanut taimikasvatusta lainkaan, mikä on varsin huolestuttavaa... Viherpeukaloni on kai päättänyt pitää välivuoden.

No joka tapauksessa talviset frozenpikkuleivät eivät tuntuneet yhtään liian talvisilta leipomuksilta tytön 8-vuotisjuhliin. Teimme dominokeksireseptillä sydänpikkuleipiä sekä spiraalikierteitä sinivalkoisina. Molemmat reseptit Kinuskikissan sivuilta, mutta dominoiden täyte Oreokeksien täytteen ohjeella ja spiraalikeksitaikinaan käytin lisäksi kermaa noin puoli desilitraa.

Sinisen osan spiraaleissa värjäsin pastaväreillä (tumman sininen, Royal Blue). Kuvissa se on vähän turkoosiin taittava, mutta lapsille kelpasi :-) Taikina oli helppo työstää silikonisen kaulinta-alustan päällä kumpikin puoli vierekkäin. Sinisen sai siitä kipattua viereisen levyn päälle kätevästi. Levy rullalle ja rulla pakastimeen. Hups, jäi sinne vähän pitkäksi aikaa! Onnistui silti tuo leikkaaminen ja vain pari ensimmäistä pakastepiparia mureni. Hetki huoneenlämmössä ja leikkaaminen onnistui. Pipareita voi vielä muotoilla pellillä pyöreämmiksi, sillä leikkaaminen vähän litistää rullaa.

Koristelua varten sulatin sinisiä candy melts -nappeja ja sokerimassasta painoin muotilla lumihiutaleita. Sokerimassakoristeet tein vain muutama tunti ennen keksien koristelua ja hyvin ehtivät kovettua. Nuo candy meltsit maistuvat ihan valkosuklaalta, mutta eivät ole kaakaota nähneetkään ja sisältävät laktoosia. Mutta tulipahan testattua ;-)

Suklaasydämet on pikeerillä ja strösseleillä koristeltu. Tyttö jaksoi itse asetella suurimman osan minilumitähdistä, mutta huokaili kyllä että aika työlästä on. Strösseleitä sentään saattoi ottaa hyppysellisen ja vain ripotella.

Taikina oli varsin hyvänmakuinen ja helpompi leipoa kuin yksikään aiempi suklaataikina. Lisäkikkana viilensin kylmäpaketeilla pöytää kaulinta-alustan alta aina jokaisen taikinapalan oton välissä. Haaveena oli tehdä tietysti lumitähden mallisia pikkuleipiä, mutta malli repeili ennen kuin keksin tuon viilennyskikan. Myös viilennettävä kaulin voisi toimia tai erillinen marmorilevy, jollainen suklaamestareilla taitaa olla tai ylipäätään viileämpi keittiö. Leivinuunilla lämmittäminen pikkuleipäpäivänä ei ole suositeltavaa!

Tyttö on innoissaan Frozensynttäreistään! Hoksaa kaikkia juttuja, mitä äitinsä on pyöritellyt mielessään leipomuksia suunnitellessa. "Nää spiraalit on vähän niinkuin niitä Elsan lumipyörteitä..." Ja vaikka lumitähtimuotti ei suklaataikinassa toiminut, niin sydämetkin sopii teemaan, kun Elsa kerran vahingossa jäädytti Annan sydämen...

Lisää leipomuksia on tulossa, kunhan on ensin kakku koristeltu ja juhlat juhlittu!

Inkiväärijoulupikkuleivät

Tein myyjäisiin yhden sorttisia joulupipareita, mutta taikina loppui ihan kesken. Kokeilin sitten tällaista vähän vaaleampaa joulupiparitaikinaa. Ohjeen pohjana on DanSukkerin resepti, mutta muutin mausteiden suhteet ja lisäsin pari lisää. Tekotapakin muuttui.

2 dl eli 280 g vaaleaa siirappia

2 1/4 dl eli 198 g taloussokeria

0,5 tl jauhettua neilikkaa

1,5 tl jauhettua inkivääriä

1,5 tl jauhettua Ceylonin luomukanelia

0,5 tl pomeranssinkuorta

2 tl vaniljasokeria

1 1/2 tl soodaa

200 g laktoositonta voita

1 iso kananmuna

8 dl vehnäjauhoja

Laita kylmään kattilaan sokeri ja mausteet. Sekoita. Lisää siirappi ja kiehauta seos. Lisää kuumaan seokseen sooda, sekoita ja anna kuohua. Lisää sitten paloiteltu voi ja sekoittele tasaiseksi. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Kaada seos yleiskoneen kulhoon, lisää kananmuna voimakkaasti vatkaten. Lisää sitten jauhot muutamassa erässä. Sekoita lopuksi käsin nuolijalla kulhon pohjalta, ettei taikinaan jää tummempia raitoja. Anna levätä viileässä muutamasta tunnista seuraavaan päivään. Kauli ja ota muotilla ihania pipareita ja paista keksilämpötilalla (minulla 155-astetta, joillakin ehkä 200) 10-14 minuuttia piparien paksuudesta riippuen.

Väriero "normipipareihin", jotka on tehty tummalla siirapilla, ei ole suurensuuri. Johtuu varmaankin siitä, että käytin Ceylonin kanelia kuitenkin 1,5 tl ja se jo värjää taikinaa aika tavalla. Jos pistää kanelia vain ripauksen (tai ei ollenkaan, jos kaapissa on vaikkapa vain Cassiakanelia), niin varmasti tulee vaaleampia pipareita. Neilikkakin tosin on tummaa ja mietin voisiko sen korvata vaikka yleismausteella eli All Spice:lla eli maustepippurilla. Maustepippuri oli ennen yleinen ja piparien nimikin tulee siitä. Myös mausteiden keittäminen siirapissa saattaa tummentaa sokeria, vaikka tosiaan vain kiehautin seoksen, en antanut kiehua pitkään.

Koristelut taas pikeerillä ja Wiltonin nro 3 tai 2 tylla. Kädenjälki alkoi olla jo väsynyttä, kun illalla myyntipäivän jälkeen koristelin seuraavan päivän tuotteita...

Käyttämästäni kamerasta riippuen kuviin tulee vähän eri värisävyt. Käytän vanhaa Canonia (EOS 350D) (postauksen ensimmäinen kuva ja alempi neliönmallinen kuva) tai Fujifilmiä (Finepix HS20 EXR) (ylempi vähän tummempi kuva). Canon on kunnon järkkäri, mutta ei tee tarkkoja ja teräviä kuvia (objektiivistahan se johtuu). Fujifilmin kanssa värit voivat olla kummallisia, jos en käytä ulkoista salamaa. Yleensähän neuvotaan käyttämään hyvää valaistusta ja unohtamaan salama (kameran oma tai ulkoinen), mutta mielestäni Fuji sen vaatii ainakin sisällä pimeinä aikoina kuvatessa. Ihmiskuvaus on taas toinen juttu, mutta ruokapostauksissa ainakin salama on joskus paikallaan.

Nyt on nämäkin ukot jo myyty ja syöty, mutta en nyt enää kai tänä jouluna tee uutta taikinaa...

Kuusen koristeet piparista

Päivähoidon tädeille meni joulumuistoksi lapsen tekemän kortin lisäksi tällaiset joulukuuseen ripustettavat piparit. Koristelu on yksinkertainen, koska tein myös muutaman muun kappaleen myyjäisiin eivätkä piparit ole ainoa myyntiartikkeli... Laitoin punaisen nauhan, koska sitä oli varastossa, mutta näihin voi kotona vaihtaa haluamansa nauhan. Tällä kertaa tein taikinan maidottomasta margariinista, että maitoallergisetkin voivat herkutella.

Taikina oli tämä:

1,5 dl sokeria eli 135 g
1,5 dl  siirappia eli 210 g
1 tl  inkivääriä
3 tl Ceylonin luomukanelia
0,5 tl neilikkaa
2 tl soodaa
150 g maidotonta margariinia
1 tl vaniljasokeria
1 muna
hiukan vajaa 7 dl puolikarkeita vehnäjauhoja (noin 420 g)

Laita sokeri, siirappi ja mausteet isoon paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen. Ota levyltä ja lisää sooda kuumaan seokseen, joka kuohuu voimakkaasti. (Jos teet tupla-annoksen, niin kolmen litran kattila riittää.) Lisää seokseen margariini ja sekoittele, että se sulaa. Jäähdyttele niin kauan, etteivät kananmunan proteiinit ainakaan hyydy niitä lisätessä. Seos saa olla hieman lämmintä, sillä siihen on silloin helpompi sekoittaa jauhot ja muotoilla jääkaappiin sopiva levy. Kippaa tässä vaiheessa seos yleiskoneeseen ja lisää vaniljasokeri ja kananmuna. Vatkaa voimakkaasti. Lisää jauhot parissa erässä ja sekoita hyvin pohjia myöten. Anna levätä viileässä yön yli.

Taikina oli vaikeampi leipoa kuin voilla leivottu. Jotenkin massa pehmeni pöydällä kovin äkkiä ja murtui helpommin. Mutta jauhoja kun laittoi kaulitessa vähän enemmän ja toimi rivakasti, niin kyllä se margariinillakin onnistui. Isojen kukkapiparien reiän tein omenaporalla ja vaikka taikina hieman levisi paistaessa, niin reikä oli tarpeeksi suuri.

Pikeeri:

1 valkuainen (n.38g)
120 g tomusokeria
3 g sitruunamehua (puoli tl)
35 g tomusokeria

Oikein paksun reunapursotuksen tein 4 mm tyllalla. Pisteet ehkä Wiltonin nro 3 tyllalla. Pikeeri kovettui pakkauskuntoon 2,5 tunnissa.

Isoja pipareita ei tule kovin montaa yhdestä taikinaerästä (ehkä 24, plus muutama pieni).

Lumikuningattaren lumihiutalepiparit

Vanhempi tyttömme on esittänyt voimisteluryhmänsä kanssa Frozen-aiheista esitystä ja tänään oli kaikkien voimistelijoiden pikkujoulugaala. Tein sinne lumihiutalepipareita kiitokseksi ihanasta esityksestä. (Anteeksi pimeät kuvat: en ehtinyt kuvata tuotoksiani päivänvalossa.)

Taikinaksi tein tällä kertaa Paraisten piparkakut, ja totesin, ettei kannata poikkea omasta luotto-ohjeestaan minnekään. Pistänpä reseptin nyt kuitenkin tähän, jos joku haluaa kokeilla. Ei maussa mitään vikaa ollut, mutta työläs kaulintavaihe otti päähän.

210 g tummaa siirappia

200 g sokeria

250 g voita

2 tl Ceylonin kanelia

2 tl inkivääriä

2 tl neilikkaa (laitoin 1,5 tl)

1 rkl pomeranssinkuorta (laitoin 1,5 tl, koska liika pomeranssi tekee helposti kitkeriä kakkusia)

2 munaa

3 tl soodaa

500 g vehnäjauhoja (laitoin taikinaan 568 g ja kaulitessa vielä n. 130 g lisää)

Kiehauta siirappi, sokeri, voi ja kaikki mausteet. Lisää jäähtyneeseen seokseen munat yksitellen vatkaten, sitten jauho-soodaseos. Anna kovettua seuraavaan päivään. 

Ohjeena oli kaulita taikina mahdollisimman ohueksi, jolloin saa varmaan keksimäisiä rapsakoita melko paljon levinneitä kakkusia. Minä kuitenkin jätin levyn noin 4 mm paksuksi ja käytin kaulitessa niin paljon jauhoja, että ihanan muottini muodot jotenkin säilyivät. (Muoteista menee tällä taikinalla liikaa yksityiskohtia hukkaan, joten suosittelen ihan peruspiparimuottia Paraisten piparkakkutaikinalle.) Jos keksejä ei paista tarpeeksi kauan, ne jäävät keskeltä hieman kosteiksi ja kakkumaisiksi. Siksi tuo alkuperäinen kaulintaohje varmaan on laitettukin.

Koristeena pikeeriä. Vaaleansinistä tein 37 grammasta valkuaista (noin 111 grammaa tomusokeria, 7 tippaa sitruunamehua). Valkoista pikeeriä tein 15 grammasta valkuaista (noin 50 grammaa tomusokeria, 5 tippaa sitruunamehua)  ja sitä jäi ylitsekin. Tuolla määrällä pikeeriä sain koristeltua 28 kappaletta eli aikas tipalle meni, kun tavoitteena oli 27 kpl. (Mulla oli tomusokeri tosi vähissä ja jouduin laskemaan tarkkaan, että sain keksit valmistettua ajoissa. Kauppaan en olisi enää ehtinyt...)

Pikeeri

25 g kananmunan valkuaista

60 g tomusokeria

Vatkataan 3 minuuttia sähkövatkaimella.

Lisätään:

muutamia tippoja sitruunamehua

10-30 g tomusokeria

(väriainetta)

Vatkataan tasaiseksi. Tomusokerin määrä riippuu siitä haluaako päällystää yhtenäistä pintaa vai tehdä jämäköitä pursotuksia. Talvella pikeeri kuivuu yleensä tunnissa tai kahdessa, mutta varman päälle jos haluaa pelata, niin kannattaa tehdä piparit edellisenä päivänä. Silloin ne voi pakatakin vaikka sellofaaniin ja antaa joulutervehdyksenä ystävilleen.

Minulla jäi tekeminen niin viime tippaan, että piti pakata piparit laatikkoon ja erilleen toisistaan. Kerrosten välissä on metallinen leivonnaisteline, joita minulla on kolme kappaletta ja ne saa toistensa päälle. Hirveän kätevä kapistus. Saisivat vaan olla isommat, kun ei niihin koskaan mahdu kaikki pikkuleivät. Mutta sitten taas eivät mahtuisi laatikkoon... Kunnolla kuivunut pikeeri ei ota kiinni toisiin pipareihin, joten piparit voi pakata laatikkoon vaikka peräkkäin.

Nyt kaikki Frozen-fanit piparitalkoisiin! Meidän "Elsat" tuolla jo jäädyttävät olohuonetta...

I quickly made some snowflake gingerbread cookies for our daughters gymnastics group. They were peforming "Frozen" at their Christmas party... The show was so lovely and all the girls were so adorable!

Piparikuusi (sisältää kasaamisohjeet)

Joululeivonta on sitten kivaa, kun voi kokeilla kaikenlaisia varastonsa aarteita eli erilaisia piparimuotteja. Innostuin pari viikkoa sitten tekemään myyjäisiin vielä piparikuusia, kun piparimökkien teko vain raapaisi koristeluintoni käyntiin.

Ensin tehdään hyvä kovahko piparitaikina. Taikinan ei tarvitse olla yhtä kovaa kuin piparitaloissa (8 dl sijaan vaikka 7 tai 7,5 dl jauhoja), sillä kuusissa ei haittaa, vaikka tähden malli vähän leviäisikin. Taikina on hyvä tehdä edellisenä päivänä jääkaappiin, niin se ehtii hyvin levätä ja viilentyä.

Taikina kaulitaan ja leivotaan tähtiä kuudella erikokoisella muotilla. Yhteen kuuseen menee joka kokoa kaksi kappaletta (=12 kpl). Toisaalta ihan pieniä menee kolme kappaletta kuusta kohden, jos haluaa tehdä latvatähden erikseen. Minulla oli 5-sakaraisia metallimuotteja (ostettu: Chez Marius, hinta alle 10 euroa). Jos haluaa pysyä laskuissa jotenkin kartalla, kannattaa leipoa kerralla aina yksi pellillinen kutakin. Paistuvatkin tasaisesti, kun ovat kaikki samankokoisia. Isompia tähtiä voi joutua tekemään sitten toisenkin pellillisen. Ja ettei tule kaulittua taikinaa turhaan liian monta kertaa, niin onhan se hyvä ottaa aina isojen muottien väleistä pienemmillä. Sitten vain lajittelee ne uunipelleille koon mukaan. (Minä tein viisi kuusta ja jämätähdistä vielä yhden, että ehkä se yhden kuusen leipominen sujuu kuitenkin helpommin.) Onneksi oli tuo laskutaitoinen mieheni apuna ;-)

Paiston jälkeen piparit saavat jäähtyä kunnolla. Koristelua varten vatkataan pikeeri (värjätään) ja koristellaan jokainen tähti. Sakaroista jää näkyviin vain kärjet, joten ihan välttämätöntä ei ole kiertää koko piparia, kuten itse tein. Mietin kuitenkin piparikuusen syöntitapahtumaa jo tässä vaiheessa ja ajattelin, että on kiva saada kokonaan koristeltu tähti käteensä. Annetaan kuivua niin hyvin, ettei pikeeri mene lyttyyn, kun siihen koskee. Tee vaikka testipipari, jota voit hipeltää (ja lopuksi syödä). Muista koristella myös latvatähdet valmiiksi.

Sitten kasataan kaupan kuorrutteella. Suosittelisin kyllä melkein kuumaa sokeria tai sitten pikeeriä. Minun kuuseni menivät nimittäin toisen automatkan jälkeen poikki. Tai ainakin se yksi jonka kiikutin myyjäisistä kotiin. Miten sen kuuman sokerin tuohon keskelle sitten saisi, on arvoitus. Pikeeri nyt ainakin jämähtää kivikovaksi. Kokeilkaa sillä!

Kertakäyttölautaselle kannattaa laittaa pisara pikeeriä ja vasta sitten koristepaperi. Samoin koristepaperille pikeeriä ja vasta sitten ensimmäinen pipari. Näin koko komeus pysyy paikoillaan (pikku)jouluun saakka.

Sitten vain liimataan pipari kerrallaan ja aina kaksi samankokoista peräkkäin. Kannattaa laittaa melko reilu kasa liimausainetta, sillä paksut pikeeripursotukset jättävät piparien väliin tilaa. Mitään erillisiä välipaloja tällä tekniikalla ei tarvitse käyttää, paitsi jos haluaa harvemman näköisen kuusen.

Tarkista kuusen suoruus lintuperspektiivistä. Liimaa sitten kuusen päälle latvatähti tai vaikka sokerimassasta tehty enkeli. Tai joku muu mieluinen "piste i:n päälle".

Kannattaa antaa myös kasauspikeerin kuivua ennen pakkaamista. (Kissatalouksissa erilaiset kannelliset laatikot ja kirjahyllyn vitriinit ovat aika hyviä jemmapaikkoja.) Jos haluat pakata kuusesi vaikka lahjaksi, niin sellofaani suojaa hyvin pölyltä ja kosteudelta.

Alakuvassa vielä myyjäistunnelmaa esikoululta. Meillä oli ihan huisin monta taloa ja kuusta myynnissä ja lopulta kaikki menivät!

Mukavaa ensimmäistä adventtisunnuntaita!

I baked and decorated (with royal-icing) five gingerbread Christmas trees. It was so much fun! All of them went to beneficence sale for kindergarten. I have to make one for our home too...

Piparimökkejä myyjäisiin

Meidän ihanat eskariopettajat ja muutamat vanhemmat ovat ahkeroineet syksyn talkoissa oikein urakalla. Viimeksi teimme piparimökkejä, jotka myydään myyjäisissä ensi sunnuntaina (siis 16.11. klo 12-14). Kuvissa on nyt vain minun tekemäni talot, mutta myyjäisistä löytyy varmaan monta muuta taloa. Mökit on tehty kaupan valmistaikinoista ja ilmeisesti Sunnuntai toimii ainakin hyvin :-) Mökit ovat aika pieniä (seinän pituus ehkä 8 cm), mutta siksi juuri niin sopivia pöytäkoristeita.

Tein itse talkoissa neljä mökkiä ja toiset neljä otin vielä kotiläksyksi. Pikeeriä vatkasin kahden kananmunan valkuaisesta eli puolesta desilitrasta. Tomusokeria meni jotain 2,5 ja 3 desilitran väliltä. Lisäksi teelusikallinen sitruunamehua. Pikeeristä tulee helposti liian löysää, koska käden lämpö vielä hieman notkistaa massaa pursottaessa. Mutta liian paksulla massallakaan ei tee mitään: se ei tartu kiinni ja pursotusjälkeen jää huippuja. Kotona yleensä minulla onkin pari eri vahvuista massaa, sillä yksityiskohtia voi tehdä tuollaisella paksummalla massalla helpommin (vaikka jääpuikot tai pikeeripupun korvat). Pikeeri riitti näihin kahdeksaan mökkiin hyvin. Piparitalot koottiin kaupan valmiskuorrutteella, joka taitaa toimia melkein yhtä hyvin kuin kuuma sulatettu sokeri. Minulla ei siis ole kokemusta kaupan kuorrutteesta, kun tuubin puristaminen on liian kovaa hommaa...

Talot pakataan vielä sellofaaniin ja sitten vain myyntiin. Tulkaa ostamaan!

Miksi joulu on vaan kerran vuodessa? Minulla olisi niin paljon ideoita pipariaskarteluun... Taloja olemme tehneet monena vuonna, lahjajunaa ja joulukirkkoakin on kokeiltu. Semmoinen piparikuusi on vielä tekemättä: ehkä se on tämän vuoden kotiprojekti.

Joulutervehdys piparitalon muodossa!

Joulukorttien teko on mukavaa ja luovaa yhteistä joulupuuhaa, mutta toisinaan aika (ja voimat) vain loppuu kesken. Haluaisin niin kovasti jouluisin antaa pienen lahjan kaikille kortin saajille: siis jotain persoonallista ja käsintehtyä :) Tänä(kin) vuonna kallistuin kuitenkin antamaan niille, jotka sitä eniten (tai ainakin enemmän) tarvitsevat. Uusi lastensairaala ja SOS-Lapsikylä saavat siis lahjoituksena summan, joka kortteihin ja merkkeihin olisi kulunut. Meidän perheen joulutervehdys tulee tässä sähköisesti. Luontoa säästyy, eivätkä Postin kantajien laukutkaan pullistele ja aiheuta niska- ja selkäsärystä johtuvia sairaspoissaoloja ja kuluja työnantajalle, ja EHKÄ paine postimaksukorotukseen vähenee..?  Näemme teistä useimmat joulunaikaan muutenkin, ettemme suinkaan ole unohtaneet teitä, vaikkei posti joulutervehdystä tuokaan. (Tiimari jo menikin nurin, ettei meidän perheen pahvi-, kimalle- ja kirjekuoriostoksilla olisi sitä pystyyn saanut.)

Lapset ja isä leipoivat koko suuren piparitaikinan pipareiksi ja taloiksi. Äiti teki sitten pikeerikoristelut ja isä kokosi talon. Muotteina ihan piparitalon tyyppimuotit Iloleipurilta (ehkä) ja erikoisuutena oven yläpuolen lippa, hirvimuotilla tehty poro ja kuusen takana kurkisteleva pikeeripupu. Piparitaikinareseptini on ihan paras: tulee hyvä maku ja hyvä väri sekä ihanan sileä pinta, jota on helppo koristella. Jauhojen määräkin on juuri sopiva: muodot eivät leviä kuin hitusen ja jopa pintaan painetut kuviot säilyvät paiston jälkeen.

1,5  dl  sokeria
1,5  dl  siirappia
1  tl  inkivääriä
3 tl Ceylonin luomukanelia
0,5 tl neilikkaa
2 tl soodaa
150 g voita
1 tl vaniljasokeria
1 muna
8 dl puolikarkeita vehnäjauhoja (jos ei tee mittatarkkaa taloa, jauhoja voi laittaa vähemmän)

Laita sokeri, siirappi ja mausteet isoon paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen. Ota levyltä ja lisää sooda kuumaan seokseen, joka kuohuu voimakkaasti. (Jos teet tupla-annoksen, niin kolmen litran kattila riittää juuri ja juuri. Ehkä.) Lisää seokseen voi ja sekoittele, että se sulaa. Jäähdyttele niin kauan, etteivät kananmunan proteiinit ainakaan hyydy niitä lisätessä. Seos saa olla hieman lämmintä, sillä siihen on silloin helpompi sekoittaa jauhot ja muotoilla jääkaappiin sopiva levy. Kippaa tässä vaiheessa seos yleiskoneeseen ja lisää vaniljasokeri ja kananmuna. Vatkaa voimakkaasti. Lisää jauhot parissa erässä ja sekoita hyvin pohjia myöten. Muotoile valmiista taikinasta levy, josta on helppo ottaa leivinpöydälle paloja seuraavana päivänä.

Koristelut pikeerillä (Kinuskikissan sivuilta löytää), jota tein kahta eri versiota: paksumpaa ja löysempää. Katto, seinälaudat, jääpuikot, ikkunat, piippu, kuusi ja pupun jäljet on kaikki koristeltu löysemmällä pikeerillä. Vain lumikinokset ja pupu ovat paksumpaa. Jos oikein huippulaatuun koristeluissa tähtää, niin tomusokerin määrän kanssa voi kikkailla loputtomasti. Kaikki eri pursotustyllatkin voisi koristelussa ottaa käyttöön, mutta tämä oli hyvin pikaisesti tehty talo. Vinkiksi uutta kotia suunnitteleville nuorille pareille: tehkää pienoismalli haaveiden talostanne piparitaikinasta!

Tein myöhemmin uuden taikinan vähän eri mausteilla (vain inkivääriä ja pomeranssin kuorta sekä vaaleaa siirappia), että pipareita riittäisi jouluksikin. Maku oli yllättävän sama ja väri vain hitusen vaaleampi! Gingerbreadejä siis kirjaimellisesti. Eikä ole enää huolta, jos kaneli ja neilikka vaikkapa loppuvat kaapista juuri ennen piparitaikinan tekoa. Minun luomukanelini on nyt tosi vähissä ja pitää tehdä vielä kierros parhaissa joulukaupoissa, ettemme jää ilman joulupuurokanelia. Muistakaa: vain Ceylonin kaneli on aitoa ja paljon terveellisempää, paremman tuoksuista ja herkullisemman makuista kuin tumma "markettikaneli".

Unikkopikkuleivät

Vanhemman tytön 5-vuotissynttärit ovat viikonloppuna ja tällä kertaa oikein kaverisynttärit. Yksi suosittu tekstiilikuosi on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa, kun ostin Ikeasta jännittäviä muotteja. Niissä oli mukana epämääräisen muotoinen viisisakarainen kukka (tai ukko niinkuin tyttö sanoi) ja sehän oli hyvä muotti unikolle.

Taikina oli ylioppilaiden taikina, joka on helppo leipoa (voi pitää jääkaapissa esim. vuorokauden) eikä lopputaikinakaan kovetu käyttökelvottomaksi leivonnassa käytettävien jauhojen takia. Lopun taikinan annoin kyllä nyt lasten leipomiseen ja hienoja keksejä he tekivätkin mummun avustuksella.

200g voita
1,25 dl sokeria
1 muna
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

Välissä on mansikkamarmeladia sen nopeuden takia ja päällä pikeeriä. Pikeerin väriä yritin saada pöytäliinan mukaan tuohon pinkkiin sävyyn (sekoitin roosaa ja punaista), oranssikin oli sekoitus (oranssi ja persikka) ja musta on kaakaotomusokeria, Pirkan lakritsikastiketta ja mustaa pastaväriä. Pikeerin teossa käytän Kinuskikissan ohjeita.

Ensin täytin pikkuleivät, sitten pursottelin paksuhkolla pikeerillä punaiset reunat ja keskustan ja täytin samantien.

Punaisen kuivuessa vatkasin uuden pikeerin ja puolet värjäsin oranssiksi ja pursottelin keskelle.

Viimeiseksi tuli musta keskiö.

Nyt keksit menevät pakastimeen, etteivät kuivu tai pehmene liikaa huoneenlämmössä. Vähän jännittää värjääkö musta keskiö tuota oranssia, koska massa jäi hiukan liian löysäksi ja toisaalta sisältää reilusti väriainetta.

Omenankukkakeksejä

Kummityttöni täyttää jo 6-vuotta ja vien hänen juhliinsa onnittelukukkia eli omenankukkia. Mansikkamäen Eben Fantasiapikkuleipien ohjeella onnistuu, joskin aika kovia taas sain tehtyä. Varmuuden vuoksi laitan jauhoja jo taikinaan koko määrän, kun joskus taikinan jopa ehtii leipoa melkein heti. Nyt se oli aamusta iltapäivään saakka jääkaapissa (6 tuntia) ja siinä ajassa jauhot jo turposivat liikaa. Kekseistä siis tulee helposti kovia, koska kaulitessa on jauhoja käytettävä. Ensi kerralla laitan vain 6 dl...

Pikeerin teossa taas luotan Kinuskikissan ohjeeseen, jolloin valkuaista tulee 0,25 dl ja tomusokeria 1,25-1,5 dl. Tarkemmat pikeeriohjeet täältä. Reunapursotuksiin käytin yhden valkuaisen (siis 0,25 dl) ja jaoin massan kolmeen osaan. Kaksi osaa värjäsin: toisen ruusunpunaiseksi ja toisen vihreäksi. Loppuun valkoiseen lisäsin hiukan tomusokeria ja sillä tein reunapursotukset.

 

Täyttöä varten otin toisen kananmunan ja lisäsin massaan hiukan titaanivalkoista. Pelkkä pikeeri ilman väriaineita on kyllä hyvin valkoista, ettei se varmaan välttämättä lisäväriä tarvitse. Ja varsinkin jos aitoa omenankukkafiilistä tavoittelee, niin ennemmin luonnonvalkoinen olisi oikea väri. Näistä nyt tuli muutenkin tyyliteltyjä...

Reunapursottelin 70 kukkaa, mutta täyttöpikeeri riitti vain 3/4 määrään. Ei se mitään: teen loppuihin reunapursotettuihin ehkä jotain värikokeiluja tai pakastan ne meidän tyttöjen synttärijuhlia varten.

Värilliset osat laitoin suoraan märän täyttöpikeerin päälle. Pinnasta tulee näin ihanan sileä ja keksit on helppo säilöä.

Keksejä tuli paljon enemmän kuin tuo 70. Teimme myös tulppaaneja, enkeleitä, hevosia, kuita, tipuja ja perhosia! Tytöt ovat niin innokkaita leipureita, että äidin on turha kuvitella yrittävänsä vähän salaa leipaista jotain... Pelkkä jauhokaapille meno aiheuttaa nykyään kyselytulvan: "Äiti mitä sä nyt leivot? Mä haluun auttaa. Saanko essun?"