Näytetään tekstit, joissa on tunniste marsipaani. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste marsipaani. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Ison tytön yöperhoskakku ja 7-vuotissynttärit

Meillä tyttö täytti jo seitsemän ja ihan se kaikkein ihanin prinsessavaihe taitaa olla hieman takanapäin... Synttärikakuksi kelpasi hyvin äidin ehdottama musta-pinkki-kakku. Mustaa marsipaania oli kaapissa ja se piti johonkin käyttää. Pitkään mietimme miten pinkki väri kakkuun tuodaan (äiti haaveili sokeripitsistä, mutta tuli järkiinsä, kun välineet ja pitsiaine maksaa ihan liikaa) ja tyttö taiteili vielä osin prinsessaunelmien ja osin discoteeman parissa. Päädyimme sitten perhosiin, koska muotit löytyivät kaapista ja ne oli nopeat tehdä. Äidillä on nykyään työkiireitä, niin jostain joutui tinkimään.



Pohjana mehevä vaalea kakkupohja pienillä muutoksilla. Vähensin mm. sokerin määrää ja silti kakkuun tuli hieman kovempia kohtia. Kakkuvuokani muoto ei ehkä ollut paras mahdollinen noin raskaaseen pohjaan. Kokeilen ehkä seuraavaksi perinteistä laakeaa kakkuvuokaa. Kostutuksena tilkka vaniljamaitoa, mutta koska pohja on mehevä, niin mitään järjetöntä määrää nestettä ei tarvita. Korkeat marsipaanikakut on tehtävä kuivempina, jos haluaa niiden pysyvän pystyssä.

Välissä mansikkamousse, jota tein taas ihan liikaa, vaikka jo puolitin ohjeen. Mutta järki voitti ja lisäsin vielä liivatteen määrää ja lusikoin täytettä kohtuudella kakun väliin. Alla oleva resepti on Pullahiireltä.

500 g mansikoita
6 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
noin 1 1/2 dl tomusokeria (puoletkin riittää)
1 rkl vaniljasokeria
5 liivatelehteä

1/2 dl vettä / mehua (käytin laimennettua sitruunamehua)

Vatkaa kerma vaahdoksi. Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan viideksi minuutiksi. Soseuta tuoreet mansikat tai sulata pakastemansikat ja valuta osa mehusta pois (näin täyte hyytyy paremmin) ja soseuta vasta sitten. Notkista toisessa kulhossa tuorejuusto ja lisää joukkoon tomusokeri ja vaniljasokeri. Kuumenna mehu kiehuvaksi ja sulata liivateet yksi kerrallaan joukkoon joukkoon. Anna liivateseoksen jäähtyä hetki ja kaada se ohuena nauhana mansikkasoseen joukkoon koko ajan sekoitellen. Lisää sitten mansikkasose tuorejuuston joukkoon ja vielä lopuksi kermavaahto joukkoon. Maista täytettä ja lisää tarvittaessa tomusokeria makeutta tuomaan.

Kakun kosteussulku eli sokeri-voikreemi oli tällä kertaa maustettu kaakaolla (osa tomusokerista korvataan tummalla kaakaojauheella), jolloin kreemistä tuli vähän tummempaa ja mahdolliset marsipaanin repeämät eivät olisi paistaneet silmään niin pahasti. Ja repesihän se marsipaani, koska oli jo vähän kuivaa. Ja tuo kakun korkea muoto ei ole kovin helppo päällystää. Taitokset sai kuitenkin piiloon perhosten alle. Kakun perhoset ovat kuulemma yöperhosia, koska "taivas" oli musta.


Suolaisena tarjottavana oli pikku pizzoja, mutta nälkäisenä niistä ei kukaan muistanut ottaa kuvaa. Sitä paitsi mieheni kokkaili niitä, etten kai voi hänen pitsojaan omia blogiini.

Muita tarjottavia olivat amerikkalaiset suklaamuffinit. Niitä olen aiemminkin tehnyt ja aina ovat yhtä hyviä, kunhan ei paista liian kauaa. Nyt oli mukana maitosuklaata, mutta muuten sama resepti. (Musta-pinkkiä nämäkin.)

100 g voita tai margariinia
2,5 dl sokeria
2 kpl munaa
1 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta (laitan vain 0,5-0,75 dl)
2 tl vaniliinisokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa

100 g tummaa suklaata tai maitosuklaata

Sekoita pehmeä rasva ja sokeri ja notkista hieman sekaisin. Lisää munat ja maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vähitellen rasvaseokseen. Rouhi suklaa ja lisää taikinan joukkoon. Jaa taikina paperisiin leivontavuokiin ja paista uunissa 155-asteessa (normiuuni 200) 12-22 minuuttia. Aika riippuu muffinien koosta ja muffinipeltisi materiaalista (metalli vai silikoni). Testaa itse sopiva aika ottamalla yksi muffini pois uunista, kun arvelet, että olisi valmista. Halkaise se ja maista, mutta älä polta suuta. Hieman tahmea vaikutelma on parempi kuin sokerikakkumaisen kuiva. Jäähdytä nopeasti ritilällä, mutta älä jätä moneksi tunniksi kuivumaan. Koristele vaikka sulalla suklaalla ja sokerikukilla. Anna suklaan jähmettyä, mutta kerää muffinit rasiaan, etteivät kuivu liikaa. 



Taivaallisen herkullisia ovat myös simppelit kaura-kookoskeksit. Näihin tulee aivan himo:

200 g voita
2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
4 dl kaurahiutaleita
1 tl vaniljasokeria
2 dl kookoshiutaleita

Sulata voi ja anna vähän jäähtyä. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Vispaa toisessa kulhossa munien rakenne rikki ja lisää haalea voisula. Kaada sitten nesteet kuivien aineiden päälle ja sekoittele taikinaksi. Nosta pellille nokareita ja taputtele litteämmiksi. Nämä kakkuset leviävät uunissa, mutta jäävät paksummiksi kuin perinteiset kaurapitsileivät. (Ohje Terttu Lehtinen. Julkaistu Kotikokin parhaat leivontaohjeet -kirjassa.)

Kuvassa kaura-kookoskeksit ovat alimmalla tasolla ja ylemmällä perinteisiä ostokeksejä, joita lapset yleensä muiden juhlissa kahmivat kaksi käsin. Nyt ne jäivät melkein koskematta. Höh. Tää äiti ei taida enää ostaa kaupasta mitään, kun jäävät vaan nurkkiin pyörimään. Kaurakeksejä sitä vastoin pitää jo tehdä uusi annos...


Pääsiäistä (ja seuraavia synttäreitä) odotellessa ehdin vielä kuvata parit käsityöt, mutta niiden blogiin siirto voi viedä aikaa. Vieläkin työkiireitä. Mutta työkiireiden tulokset paljastan vasta ensi viikolla. Kerrottakoon kuitenkin, että projektini liittyy tyttöjen näytösasuihin...

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Korallinsävyinen ylioppilaskakku

Sain kunnian tehdä kaksi täytekakkua miehen siskon tytön (tarkkaavainen lukija huomautti väärästä muodosta (kaikkea sitä sattuukin), nyt on korjattu) ylioppilasjuhliin. Toiveena oli korallin ja persikan sävyisiä kukkia oikein ryöppynä ja ilman mitään selvää viitettä ylioppilaaksi tuloon (ei siis lakkia eikä lyyraa kakun päällä). Juhla-asu oli myös korallinsävyinen ja mielestäni pääsin sävyssä aika lähelle  ;-)



Mitoitin kakut 15 ja 20 hengelle ja hyvin riittivät. Tarkkaa lopullista syöjien määrää en tiedä, mutta juhlissa oli myös suklaamoussekakkua ja gluteenitonta kakkua sekä suklaalähde dipattavineen, niin varmasti kakut riittivät.



Täytteeksi toivottiin prinsessakakun täytteitä eli vaniljakiisseliä kermavaahdolla sekä vadelmahilloa (joka ihan oikeaoppisesti taitaa kuulua opera-kakkuun). Kiisselin tein keltuaisista, kuohukermasta ja maidosta perunajauhoilla suurustaen sekä maustoin sokerilla ja vaniljasokerilla. Vadelmahillo oli kaupasta vähäsokerista versiota omien pakastimien jo ammottaessa tyhjyyttään vadelmien suhteen. Pienempään kakkuun tuli kaksi väliä ja isompaan kolme. Pohjia kostutin maltillisesti sitruunamehu-tomusokeri-vesiseoksella (vähän niinkuin spritea ilman kuplia).

Pohjat olivat 5 ja 6 munan sienikakkupohjan ohjeella ja vuoka 25 cm halkaisijaltaan. Sokerikreemiä tein aluksi liian vähän (2,5 kertaisena), joten tein sitä lisää vielä puoli annosta. Kreemiä kului siksi niin paljon, että pursotin jokaisen täytekerroksen reunaan "stopparin" 10 numeroisella tyllalla: vadelmahillo ja vaniljakiisseli+kermavaahto pysyivät taatusti kakun sisällä. Tässä resepti  (alunperin Kinuskikissalta) pienen 24 cm kakun kuorrutteen alle:

125 g voita
0,5 tl vaniljasokeria tai vaniljauutetta
n. 250 g tomusokeria (vähemmänkin riittää - varsinkin jos vähentää veden määrää)
1 rkl kylmää vettä (tai lämmintä, jos kreemi on liian kovaa)

Notkista voi sähkövatkaimella. Lisää vaniljasokeri ja tomusokeri parissa erässä. Vatkaa hyvin sekaisin ja lisää tarvittaessa vettä, jotta saat hyvin kakun päälle levitettävän massan.




Päällys oli marsipaania hieman valkoisemmaksi värjättynä ja kukat sokerimassan ja marsipaanin sekoitusta (2:1 tai 3:1). Käyttämäni sokerimassa (Renshaw Ready to roll icing) oli ihanan pehmeää, mutta toisaalta vaati tuon marsipaanin seurakseen, että työstäminen oli helpompaa. Kukat kuivuivat parissa päivässä, mutta keskustan pikeeri ei meinannut kuivua... Ei se haitannut, mutta asettelun tein pinseteillä, etten olisi painanut sormenjälkiä kukkien keskustaan.

Kakkujen kuljetusmatka ei ollut pitkä, mutta muutama kukka tipahti matkalla. Olin varautunut korjauspaketilla, joten sain korvattua pudonneet ja hajonneet kukat uusilla. On siis hyvä olla aina muutama varakukka, niin ei synny mitään katastrofia tai paniikkia juhlamieltä laskemaan :-)


Tarkkaan pitää ajankäyttö miettiä, jos tekee kakkuja toisen juhliin, joihin itsekin menee vieraaksi. Nyt juhlat olivat vasta klo 14, joten hyvin ehdimme koko perhe hoitaa aamutoimet ja lounaan, ja tietenkin tehdä kakut valmiiksi. (Kukat olin tehnyt jo viikolla valmiiksi.) Mutta mieskin joutuu näissä minun kakkutalkoissani aina osallistumaan vähintään imuroinnilla, lastenvahtimisella ja tiskaamisella. Useimmiten myös marsipaanikilon värjääminen ja pehmentäminen vaatii miesvoimaa. Kiitos siis omalle kullalleni, kun jaksat näitä "ruoka on taidetta" -hetkiä...


Käytetyt muotit yläkuvassa.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Linnakakku prinsessoille ja ritareille

Jäätelölinnakakun sorruttua piti aloittaa jälleenrakennus. Koska nyt kumminkin itse tykkään juhlissa enemmän täytekakuista kuin jäätelökakuista, niin seuraava yritys tapahtui lämpimämmällä kakulla eli marsipaanikuorrutteisella täytekakulla. Tyttömme täyttävät vuosia vajaan kuukauden sisällä ja sukulaiset ja kummit kutsuttiin yhteisiin 6- ja 3-vuotisjuhliin.



Aloitin koristeista, jotka kuitenkin viimeistelevät sen tavallisen pyöreän tai kulmikkaan kakun. Youtube tuli avuksi ja sieltä löysin linnojen rakennusohjeita. Linnaan kuuluu tietenkin torni ja meillä tietysti Tähkäpään tornia apinoiva rakennelma. Toiset leipurit tekivät tornitkin kakusta, mutta sen verran on tullut muotokakkuja tehtyä, että koen sen vähän liian työlääksi (koska hyvä kakkupohja on kuohkea ja vähän kostea, osiin leikattu ja välissä täytettä, niin ei se silloin ole paras materiaali askarteluun). Toinen vaihtoehto on päällystää pahvirullia sokeritaikinalla tai marsipaanilla --> syötävän materiaalin väärinkäyttöä. Miksei sitten yhtä hyvin nosta kakun oheen legolinnaa tai muovitornia?

Löysin kuitenkin "syötävän stryroxin" eli Rice Krispy Treatsit. Voi ja vaahtokarkit sulatetaan miedolla lämmöllä vaikka mikroaaltouunissa ja riisimurot sekoitetaan joukkoon. Tämä massa sitten laitetaan vuokaan tai muotteihin ja annetetaan hieman asettua. Valmiit palat voi päällystää esim. sokerikreemillä ja marsipaanilla.

Käyttämäni ohje oli täältä eli Pionilaaksosta. Maku on tosi karkki ja täysin päinvastaista ravintosisällöltään kuin normaali hyvä ruoka. Mutta hei, kerran täällä vaan eletään ja tosi harvoin voi viettää synttäreitä, joissa on linnakakku! Muottina käytin metallista muffinivuokaa ja silikonista runebergintorttuvuokaa, joka on muuten koko vuoden ihan alikäytössä.


Massa painellaan voilla voidelluin sormin ja lusikan avulla tiiviiksi voideltuihin muotteihin. Myös erilaisten hahmojen muotoilu vapaalla kädellä saattaisi onnistua, mutta hieman irtonainen, joskin tahmea massa on hyvä tiivistää, jos sitä käyttää kakunteossa.


Massan saa irti silikonivuoista painamalla. Metallivuoasta lähti kevyesti painamalla ja pyöräyttämällä massan päältä.


Painoin karkkitikkaritikun (grillivartaat kävisivät myös) kahden tornipalan läpi ja hiukan tasoittelin liitoskohtaa sormilla painamalla. Sokeri-voikreemin levittelin päälle.


Marsipaanin kaulitsin ja tein veitsellä tiilikuviota. Sitten vain rullasin marsipaanin tornin päälle. Ylimääräisen marsipaanin leikkasin pois ja laitoin reunat hiukan päällekkäin ja painelin kevyesti marsipaanityökalulla marsipaanit toisiinsa kiinni. Yläreunan tasoittelin sormella sileäksi.


Muffinivuokatornipalat päällystin sokerikreemillä päältä ja reunoilta (yhteensä kreemiä torneihin ja kakkuihin meni tupla-annos eli 250 g voita ja tomusokeria n.500 g). Marsipaanista otin pyöreän palan päälle ja reunoille pitkulaiset palat. Sitten asettelin palan keskelle ja painoin tikkuun kiinni. Matalan tornin tikkua en katkaissut sopivan mittaiseksi, sillä tikku painettiin alla olevaan kakkuun kiinni. Tuli aikas tukeva rakennelma! Pieni muhkuraisuus olisi jopa toivottavaa tällaisissa kivitornissa, mutta oikein sileän lopputuloksen saa jättämällä marsipaanin paksuksi (3-4 mm).


Matalan neliön muotoisen kakun tein kääretortun tapaan, mutta sienikakkupohjalla (valmis kakku 22x22 cm). Pyöreä on myös sienikakkupohja 15 cm vuokaan tehtynä. (Resepti Cakeaway.fi.)

3 munan sienikakkupohja:

1,65 dl vehnäjauhoja
0,3 dl perunajauhoja
0,6 tl leivinjauhetta
3 kananmunaa
1,05 dl sokeria
0,6 dl kiehuvaa vettä

Sokeri ja munat vaahdotetaan huolellisesti. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään käännellen taikinaan. Paistetaan joko levynä uunipellillä tai voidellussa ja korppujauhotetussa vuoassa. Tulee ihanan pehmeä, mutta silti "sitkeä" kakku. Pelkillä vehnäjauhoilla pehmeys vähän kärsii, mutta kakku ei painu kasaan niin paljon kosteiden täytteiden alla.

Alimmaisessa kerroksessa on täytteenä suklaamousse (resepti Keksihylly: maitosuklaajuustokakku, mutta jätin sokerin pois):

200 g laktoositonta maitosuklaata
2 dl kuohukermaa
200 g Philadelphia Laktoositonta Tuorejuustoa
1 rkl vaniljasokeria

Suklaa sulatetaan vesihauteessa tai mikroaaltouunissa varovasti. Kerma vatkataan ja lisätään huoneenlämmössä 15 min pehmennyt tuorejuusto. Vaahtoon lisätään vaniljasokeri ja sula hieman jäähtynyt suklaa koko ajan vatkaten.

Toisessa ja kolmannessa kerroksessa oli mustikkamoussea. (Resepti Arla-Ingman: Brownie-mustikkakakku.) Tässä on nyt koko ohje, mutta puolikas (ainakin) riittää tuollaisen pikkukakun kahteen väliin.

6 liivatelehteä
250 g mustikoita (pakaste)
3 kananmunan keltuaista
1 dl tomusokeria
2 dl kermaviiliä
3 dl vispikermaa

Liota liivatelehtiä 5 min kylmässä vedessä. Soseuta mustikat hienoksi soseeksi. (Käytin isoa tehosekoitinta ja jäiset mustikat vain jämähtivät pohjaan. Odottelin, että vähän sulaisivat ja jatkoin vasta sitten hienonnusta. Lisäsin tehosekoittimeen myös kermaviilin, että seosta olisi ollut enemmän ja hienonnus olisi toiminut paremmin.) Vatkaa keltuaiset ja tomusokeri vaahdoksi. Lisää mustikat ja kuumaan vesitilkkaan liotetut liivatteet. Sekoita kermaviili joukkoon, jos et vielä sekoittanut sitä missään muussa vaiheessa. Lisää vaahdoksi vatkattu kerma. Laita odottelemaan jääkaappiin. Täytekakun väliin tarkoitetun moussen voi alkujähmettää jääkaapissa. Samalla näkee tuliko liivatetta tarpeeksi ja tarvittaessa sitä voi lisätä, jos seos ei ala hyytyä. Hieman löysä mousse pysyy kakun välissä, kun kakkulevyn reunoille pursottaa ensin sokeri-voikreemiesteen. Jotain hapokkuutta mousse olisi ehkä kaivannut, sillä maku oli kakun välissä vähän pliisu. Yksinään tämä mousse kävisi vaikka jälkiruuasta tuoreilla mustikoilla höystettynä.



Sitten kakku sai odotella jääkaapissa hetken ja vatkailin pikeerin koristelua varten. Pursotin torneihin ikkunoita ja köynnöstä ja kiinnitin etukäteen leivotut sokerimassa+marsipaanikukat samalla. Kakun reunaan painoin vohvelirullia, joita jäi yli jäätelökakusta. Sitten vain jääkaappiin odottamaan seuraavan päivän juhlia.



Pöytään nostettaessa asetin suklaalla päällystetyt jäätelövohvelit paikoilleen ja kolme kynttilää 3-vuotiaalle. Ensimmäinen puhallus meni nappiin, mutta kuvaajat eivät ehtineet mukaan. Toista puhalluskertaa piti sitten vähän ujostella...

Kuusivuotias olikin jo ihan konkari puhaltelussa. Tähkäpää pääsi mittasuhteista huolimatta kakun päälle. Lego Tähkäpää olisi ollut sopivamman kokoinen, mutta oli tapansa mukaan jossain karkuteillä...


Ylläolevasta kuvasta voi jotenkin nähdä kakun rakenteen sisäpuolelta. Tornejakin maistettiin, mutta taisivat aikuiseen makuun olla liian makeaa. Yhteensä 6 munan kakut riittivät hyvin 22 juhlijalle (lapsia n. 23%) ja vielä jäi kotiväelle syötävää ja torneja muutamaksi päiväksi... Meillä oli kyllä ensin lounasruokaa eli pelkkään kahvipöytään kutsuttaessa kananmunamäärää voisi kasvattaa ainakin kahdeksaan. Käytännössä voi tehdä tornit ja ylemmän kakun samankokoisina, mutta alalevyn vaikka koko tarjottimen kokoisena.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Omenankukkakakku

Siskoni valmistujaisiin tein omenankukilla (sokerimassasta ja marsipaanista) koristellun kakun. Väritoiveena oli valkoista ja vihreää eli perinteisen prinsessakakun värit. Myös täytteissä päädyin "prinsessamaiseen" eli keittelin vaniljakiisselin täytteeksi. Omenan sijaan tuli kakku raikastettua appelsiinilla.




Pohjaksi leivoin 6 munan ja 3 munan sienikakkupohjat Valion sivuilta napatulla ohjeella. Pohjan kostutin vastapuristetulla ja siilatulla appelsiinimehulla (joukossa tilkka Cointreau-likööriä kuumennettuna), jonka jälkeen levitin appelsiinitahnaa (curd). Sitten pursotin sokeri-voikreemiä 4 mm tyllalla kakun reunalle estämään täytteiden valumisen ulos. Tylla oli hiukan pieni, mutta sillä pystyi toki toisenkin kerran pursottamaan. Aiemmin olen käyttänyt jopa 10 mm tyllaa, jolloin sokeri-voikreemiä menee kakkuun paljon! Sitten levitin vanilja-rahkakiisseliä (Kotilieden iso leivontakirja: Prinsessakakku s. 98), johon painoin metsävadelmia hiukan kohmeisina. Näin kokosin molemmat kakut. Sitten päällystin ne sokeri-voikreemillä (Kinuskikissan ohje 1,75-kertaisena) ja laitoin jääkaappiin.

Marsipaanin (750 g) värjäsin vihreäksi pastaväreillä ja kaulitsin aika ohueksi, ehkä 1,5-2 mm. Koska kakkua piti kuljettaa autossa lähes pari tuntia, marsipaani olisi voinut olla hiukan paksumpi. Se olisi tukenut kakkua paremmin. Kakun pinta myös tuli kiiltäväksi yön aikana eli jostain kosteutta pääsi marsipaaniin. Paksumpi kerros marsipaania olisi siis voinut auttaa tässäkin. Ennen marsipaanin levitystä sipaisin vielä joka puolelle sokerikreemiä, jotta marsipaani tarttui kunnolla kiinni.

Kakun koristelin vasta perillä. Kiinnitin lehdet ja kukat pikeerillä. Vieraita oli lopulta noin 20 ja kakku oli aivan liian suuri (varauduin jopa 30 vieraaseen). Pelkkä 6 munan kakku olisi riittänyt. Eli perinteinen mitoitus kakkupohjaa leipoessa (1 muna kolmelle henkilölle) kannattaa unohtaa marsipaanikakkujen kohdalla. Mutta ainahan sitä pelkää, että jos kakku loppuukin kesken. Pitäisi vaan uskoa, että ihmisten maku muuttuu ja todella makeaa ei syödä niin paljon kuin ennen.

Jätin kolmen munan kakusta yhden kerroksen käyttämättä (vuoan halkaisija oli 15 cm) ja otin kerroksesta pyöreällä muotilla kolme palaa. Täytin tämän pikkukakun samoin kuin isommat. Näin pienissä kakuissa täytteitä pitää käyttää maltillisesti, että saa pintaan vielä levitettyä kreemin. En kuitenkaan nostanut tätä enää kolmanneksi kerrokseksi, sillä se oli mittasuhteiltaan vähän liian korkea.



Ohessa vielä reseptit 6 munan kakkuun. Kuvan kakkuun tein nämä siis 1,5-kertaisina, mutta sokerikreemia 1,75-kertaisena. Kiisseliä jäi vielä ylikin ja aiemmin keittelemääni appelsiinicurdiä myös (kuluikohan sitä 1,5-2 dl).

Pohja:
6 kananmunaa
3 dl sokeria
1,5 dl kiehuvan kuumaa vettä
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Kostutus:
1,5 dl vastapuristettua ja siilattua appelsiinimehua
0,5 dl kiehautettua Cointreau-likööriä

Appelsiinicurd (Dansukker):
1 appelsiini
puolikas sitruuna
6 dl tomusokeria
3 kananmunaa
125 g voita

Kiisseli:
3 dl kermamaitoa
2 keltuaista
2 rkl perunajauhoja
0,5 dl sokeria (vähemmänkin riittää)
1 rkl vaniljasokeria
200 g Valion pehmeää rasvatonta maitorahkaa

kotimaisia vadelmia noin 5 dl

Kreemi (Kinuskikissa):
125 g voita tai margariinia
250 g tomusokeria
0,5 tl vaniljasokeria
1 rkl klmää vettä

Kakkua kiiteltiin raikkaaksi: ei ollenkaan niin makeaksi kuin miltä näyttää ;-) Juhlien tiimellyksessä en enää muistanut kuvata täytteitä, mutta lisään vielä kuvan kakkupalasta, kunhan siskoni muistaa sen ottaa ja lähettää minulle.

Tässä nyt näkyvät kakun täytteet:



keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Pikku Myy -kakku

Nuorempi täyttää kaksi vuotta ja häntä juhlittiin jo vähän etukäteen. Kakuksi tein Pikku Myyllä koristellun A4:sen kokoisen 8 munan sokerikakun (vaalea levykakkupohja Kinuskikissalta) kahdella eri moussetäytteellä.

Ensimmäinen mousse oli manteli-nougat-mousse. Innoittajana jälleen Kinuskikissa, mutta en halunnut käyttää munia kypsentämättöminä, joten sovelsin aika paljon. (Ja tätä täytettä jäi reilusti yli: olisi riittänyt kahteenkin väliin, mutta toinen mousse oli jo tehty.)

Manteli-nougat-mousse

4,5 liivatelehteä
3 dl kermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
3 munankeltuaista
0,5 dl sokeria
2,5 dl mantelijauhetta
4 Fazerin Mignon munaa
2 valkuaista
32 g vettä
62 g sokeria
¼ dl vettä

Laita liivatelehdet likoamaan. Vatkaa kerma vaahdoksi. Kuori ja sulata Mignon-munat vesihauteessa. Vatkaa vesihauteessa 3 keltuaista ja 2-3 rkl sokeria, kunnes vaahto on kuumentunut. Vatkaa sitten vielä vähän aikaa jäähdyttääksesi vaahdon. Lisää kermaan tuorejuusto, mantelijauhe, Mignon sula ja keltuaisvaahto. Voit vielä käyttää ylijääneet valkuaiset mousseen (tai tehdä niistä munakasta) siten, että vatkaat ne vaahdoksi. Kuumennat kattilassa sokerin ja veden 121-asteiseksi ja kaadat vähitellen valkuaisvaahdon joukkoon samalla vatkaten (Italialainen marenki). Lisää lopuksi kuumaan veteen sulatetut liivatteet.

Mansikkamousse


2 dl vispikermaa
100 g Viola tuorejuustoa
200 g ranskankermaa
0,8 dl sokeria
6,5 liivatelehteä
280 g mansikoita
2 tl sitruunamehua

Hiukan jäiset mansikat soseutetaan. Liivatteita liotetaan vedessä 5-10 min. Kerma vatkataan. Sokeri, tuorejuusto ja ranskankerma lisätään. Sitruunamehu ja vesi kuumennetaan ja liivatteet sulatetaan siihen. Kaadetaan muiden aineiden joukkoon ja lisätään kylmä mansikkasose. Sekoitetaan hyvin.


Reunoilla reunakalvo varmistamassa, kun en halunnut tehdä "kovia" mousseja. 

Kakun päällä kerros kermaa ja marsipaanilevy (naturel).
Reunoille perinteinen pursotus. Kannen alle ja sivuille sivelin aluksi ohuet kerrokset. Kermaa meni tasan 6 dl.

Koristeet marsipaania, paitsi silmän valkuaiset sokerimassaa. Kädet ja bootsit elintarviketussilla väritetty.
Päivänsankari sai kaksi kynttilää.
Kermavaahto marsipaanin alla sai marsipaanin hikoilemaan. Kakku myös piti pitää kuvun alla, jotta kermapursotukset pysyivät hyvinä. Toki pursotukset olisi voinut tehdä vasta aamulla ennen juhlia, mutta muutakin tehtävää oli...

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Prinsessakakku 5-vuotiaalle

Prinsessakakkuhan on se vihreä, jossa ruusu päällä? No joo, mutta nykyään se on useimmiten nukkekakku tai barbiekakku ainakin pikkutyttöjen perheissä :)

Prinsessakakku oli meillä toiveena 5-vuotisjuhliin, mutta koska ei tullut tarkempaa määrittelyä pitääkö olla Belle, Ariel, Tuhkimo vai Tähkäpää, niin äiti teki unelmien prinsessan eli vaaleanpunaisen tytön kukkahörhellyksillä.

Kakkupohja on sienikakku pohja (kierrekantisesta keittokirjasta) 5 kananmunalla ja kahdessa vuoassa paistettu. (Vehnäjauhoja suurin osa, perunajauhoja 0,65 dl.) Alaosa iso teflonpintainen vuoka ja yläosa silikoninen "linnavuoka". Linnavuoan nyppylät tasoitin veitsellä pois. Välissä kermaa ja mansikkaa kumpikin omana raitanaan sankarittaren toivomuksesta. Täytin alaosan ja helman valmiiksi omille lautasilleen ja saivat odottaa jääkaapissa tovin. Sitten aloitin päällystämisen ja kokoamisen.

Päällä voisokerikreemi 1,7-kertainen annos (resepti Kinuskikissalta jälleen) ja marsipaania. Koristeet ja röyhelöt sokeritaikinan/sokerimassan ja marsipaanin sekoitusta. Ensin päällystin alemman kakun kuten tavallisesti, mutta leikkasin ympyrän muotoisen palan kuorrutetta pois, jotta hameosa tarttuu kunnolla kiinni. Sitten helma paikalleen ja sillekin kreemit päälle. Helman etuosaan pala valkoista marsipaania ja siihen röyhelöt kiinni. Kiinnittämisessä käytin sutia ja vettä.

Ajattelin kokeilla moniväripursotusta, mutta en osannut päättää pursotettavaa massaa. Kokeilen joskus sveitsiläistä marenkia voilla rikastettuna, mutta nyt ei ollut aikaa.

Niinpä ombrétyyli syntyi värjätystä sokerimassa-marsipaaniseoksesta. Lisäsin aina voimakkaamman väriseen ylijääneeseen palaan lisää valkoista, kunnes yläkerrokset olivat pelkkää valkoista sokeritaikinaa.
Ensimmäistä kertaa kokeilin röyhelöitä eikä se ollut vaikeaa, mutta jälki ei vielä tullut tasaista. Massa myös kuivui nopeammin kuin ehdin sitä työstää. Pitää vielä kokeilla mikä olisi ihanteellinen sekoitussuhde sokerimassalla ja marsipaanilla. Toki kovat pakkaset ovat nyt maaliskuussa kuivattaneet huoneilman rutikuivaksi eli kesällä kosteammalla säällä sekoitussuhde on hyvä olla sokerimassavoittoinen.

Taakse tuli tietenkin rusetti. Tässä vielä folio paikallaan tukemassa sokerimassaa.

Helmaan tuli vähän pikeeripursotusta ja kimalleströsseliä
Punaisia neilikoita, vihreitä neilikoita sekä lehtiä. Teksti kullanväristä pursotettavaa geeliväriä.
Sienikakkupohja kesti aika hyvin helmaosan painon. Mansikkasoseen joukossa oli hieman liivatetta, ettei se aivan uponnut kakun sisään, vaan pysyi raitana.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Synttärikakku ja muuta 4-vuotiaalle

Tytöt tykkää tortuista. Kakuista ja kekseistä. Olemmeko silti tehty sokerista ja kanelista? Ehei... Rasvaahan sitä kroppaan kertyy, mutta siitä huolimatta tahtoo tämäkin äiti bloggailla kakuistaan! Koitan siis kerätä tänne jotain herkkuleipomuksia ja reseptejä talteen.

Vanhemman lapseni 4-vuotissynttäreitä juhlittiin aika makeasti, vähän liiankin makeasti. Pakastin pursuili hyvän aikaa... Aloitetaan täytekakusta, joka oli marsipaanipäällysteinen kruunukakku. Pohja oli vaalea: sienikakkupohja ja sokerikakkupohja. Välissä oli jotain mansikkamoussen tyyppistä. Sokerikakku oli minusta liian makea, sienikakku sopiva. Koskaan ei meinaa löytää sopivaa pohjan ohjetta, joten muistettakoon nyt, että sienikakkupohja on vähemmän makea ja vähemmän mureneva. Kakun takana näkyy suklaamuffinit valkosuklaaruusuilla koristeltuna. Niiden resepti taitaa olla kotikokki.netistä amerikkalaisten suklaamuffinien nimellä.



Muita herkkuja pöydässä olivat toscapalat, perhospiparit, ranskanpastillipikkuleivät, hilloviipaleleivät, vilhelminatyyppiset viipaleleivät ja kauralastut karpaloilla. Ja ennen näitä herkkuja oli ruokaakin tarjolla, että vähän meni överiksi leipominen. Taas. Muttakun sitä haluaa jokaiselle jotakin tarjottavaa laittaa :)



Vielä lähikuvaa perhospipareista. Resepti oli varmaankin Mansikkamäen Eben fantasiakeksit. Koristelut pikeerillä ja värit pastavärejä. Tuli väännettyä useammanlaisia perhosia, kun harjoittelin samalla pursotustekniikoita.