Karjalanpiirakoita leivinuunissa

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen puuroo! Ja koska riisipuurokin voi kyllästyttää (no ei kai nyt kuitenkaan), niin teimme muutaman litran puuroa piirakoiksi. Niitä on kätevämpi tarjota vieraillekin...

Taikina oli perinteinen sihtiruisjauhoista, vedestä ja suolasta tehty, mutta lisäyksenä ruokaöljyä. Helpottaa tottumattoman työskentelyä, kun kakkarat ja kuoret eivät kuivu niin nopeasti. Ja kyllä, pelkkää ruista. Mistä tuo monien reseptien vehnä sinne on pitänyt keksiä mukaan?

2 dl vettä
1 tl suolaa
5 dl sihtiruisjauhoja
1,5-2 rkl ruokaöljyä

Riisipuuro on tehty Valion karjalanpiirakoiden ohjeella, mitä nyt puolitoistakertaisena  (60:lle piirakalle) ja kevytmaitoon. Ja lisäyksenä nokare tai muutama voita. Ja maitoa lisäsin kypsennyksen loppuvaiheessa vielä kolme desiä. Ilmeisesti olisi voinut lisätä vielä enemmän, sillä puuro oli loppuvaiheessa leivontaa jo todella paksua. Piirakoista saa nätempiä, jos puuro ei vastusta liikaa rypytysvaiheessa.

1. Ensin taikina pyöritellään pötköksi ja leikataan paloiksi (esim. 40kpl), jotka käsissä pyöritellään ja litistetään kakkaroiksi. Kakkarat suojataan kelmulla, niin eivät kovetu odotellessa.

2. Sitten otetaan pulikka ja kaulitaan rennosti pulikkaa keikuttamalla. Taikina samalla pöyrii ja kuoresta saa pyöreän. Jauhotuksessa voi käyttää tavallisia ruisjauhoja, jotka ovat karkeampia. Jauhoja on alla ja päällä, mutta kohtuus siinäkin.

3. Vähitellen taikina alkaa olla ohut ja pyöreä. Tai ainakin sinne päin. Kuoret suojataan taas kelmulla ja kuorien välissä on jauhoja. Koko taikinan voi leipoa kuoriksi odottamaan, mutta itse tein pellillisen kerrallaan eli 10 kpl.

4. Sitten harjataan ylimääräiset jauhot kuorista pois. (Tämän voi ulkoistaa esim. 4-vuotiaan apurin hommaksi.) Sen jälkeen kuoret täytetään vaikkapa riisipuurolla. Minulla tuli aika paksua puuroa.

5. Rpytyksen aloitan kääntämällä sivut keskelle.

6. Sitten rypytän ylöspäin ja keskeltä alaspäin. Pitkät kynnet ovat vähän haitaksi, kun tekevät reikiä taikinaan. Mutta idea on työnnellä taikina vekeille, ei nipistää. Nipistämisessä tulee teräviä huippuja, jotka sitten palavat helposti kuumassa uunissa. (Ja minun paksu puuroni ei mene vekkien sisään, joka tekisi piirakasta ihan tavattoman herkullisen.)

7. Sitten piiraat pellille ja uuniin. Leivinuuni oli kuuma, mittarin mukaan 275 astetta eli oikeasti kuumempi. Aluksi riitti 8 minuuttia. 10 minuuttia olleet vähän paloivat.

8. Valmiit piiraat kastetaan lämpimään vesi-voi -seokseen heti paiston jälkeen. Sitten valutus ritilällä, hetki jäähdytystä ja nauttimaan.

Naapurillekin voisi viedä tällaisen korin, mutta...

Jos otan yhden vielä!

Piirakoiden teko sujuu nopeastikin, jos on tarpeeksi maitoa kaapissa ja tuli jo tehtynä uunissa. Homma aloitetaan puuron keitolla ja sekoitellaan koko ajan. Sitten kun saa puuron jäähtymään, vaikka ulos pakkaseen, niin pääsee tekemään taikinan ja kolaamaan uunin. Puuron ei tarvitse olla kylmää, kunhan ei sormiaan polta. Jäähtynyt puuro on vaikea levittää, jos ei muista tehdä tarpeeksi löysää. Me teimme syötävää puuroa illalliseksi ja loppu puuro meni piiraisiin. Vielä jäi vähän jäljellekin ihanaa herkkua Viktorian riisiä  (riisivanukas) varten.

Lapset oli ihania ja halusivat heti mukaan tekemään. Pitääpä tehdä tuota ruistaikinaa myös "muovailuvahaksi", niin oppivat kunnon jauhopeukaloiksi :) 4-vuotias jo kokeili kaikkia vaiheita ja olisi tehnyt enemmänkin, mutta taikina ehti loppua. 40 piirakkaa kyllä pyörittelee oman perheen voimin, mutta satojen piiraiden talkoisiin varaisin jo enemmän (pirteää, flunssatonta) työvakeä.

Pizzaa leivinuunissa

Aah, kunnon hiilihydraattimäjäys tekee hyvää näinä pimeän synkkinä ja koleina iltoina :)

Meillä tehdään monenlaista pizzaa, mutta kyllä tuo ohutpohjainen leivinuunissa paistettu on parasta. Sitä vaan ei jaksa aina tehdä, kun koko touhuun menee vähintään 3 tuntia + keittiön siivous.

Pohjan ohje on Pastanjauhantaa-blogista ja sillä onnistuu aina. Vaihtelemme vain jauhojen laatua: välillä pelkkää puolikarkeaa vehnää, välillä seassa ruissihtijauhoja ja välillä durumia. Eipä niillä juuri eroja ole, koska täytteet sen pizzan tekevät. Ruisjauhoja jos käyttää, niin mielestäni maksimi määrä tähän ohjeeseen on 100g, muuten ruis maistuu liikaa läpi ja pohja ei oikein kohoa. Tulee siis vähän näkkileipämäistä.

350 g vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl extra virgine -oliiviöljyä
2 1/4 dl lämmintä vettä (42-asteista)

Leivinuuniin riittää yksi täysi pesällinen sekapuuta (muutama koivuklapi voi olla seassa) ja lisäksi vielä ehkä 3/4 osa pesällistä. Kun hiillos on parhaimmillaan, mittari näyttää 220-astetta. Silloin ei pidä enää lisätä puita, vaan odotella, että lämpö nousee. 270-astetta kun on lasissa, niin hiilet kolataan arinan alle. Reilu pari tuntia siinä menee. Silloin pitää tietysti olla jo taikina tehtynä ja palleroisiksi leivottuna, tomaattisoosi keitettynä ja ainekset pilkottuna.

Rucolapizzamme sisältää myös kinkkua, vuohenjuustoa ja pestokastiketta.

Anjovis pääsi kokeiluun ja yhdistimme sen tomaattikastikeessa olevaan tonnikalaan ja tuoretomaattiin.

Pizzoja tuosta taikinamäärästä tulee 4-5, koska pizzalapiomme on melko pieni. Mutta kun on riittävästi oliiviöljyä ja kermaista juustoa, niin suurempaa ei oikein jaksa syödä.

Tomaatikastikeen keitämme aina tomaattimurskasta (polpa fine), oliiviöljystä, valkosipulista, basilikasta, oreganosta, mustapippurista ja suolasta. Ja rasvaa pitää tosiaan olla, jos kuumassa uunissa pizzansa paistaa. Eli tomaattikastikkeessa, juustossa ja päällekin vielä loraus oliiviöljyä. Kokoamisjärjestys on: pohja, tomaattikastike, juustoa, täytteitä, oliiviöljyä ja vielä juustoa. Kuumassa uunissa suoraan arinalla paistettuna menee 2,5-3 minuuttia. Nyt tuli vähän tummia reunoja, koska uuni oli ehkä himpun verran liian kuuma. Mutta ei meillä reunoja muutenkaan syödä...

Minun suosikkini on aina ollut tuo rucolapizza, mutta nyt tuo anjovis kiilasi kärkeen. Kai siinä oli niiiin paljon tomaattia, että ah! (Ja suolaa...) Mikä on sinun suosikkitäytteesi?