Helpot ja nopeat kaura-suklaakakkuset

Sunnuntain kunniaksi teki mieli jotakin jälkiruokaa, mutta ruoka oli oikeastaan tehnyt tehtävänsä ja masu oli täynnä. Otin sitten palan suklaata (tumma Rainbow). Yack. Ei olisi pitänyt. Ihan kitkerää ja karvasta. (Tuli mieleen lapsuuden tapahtuma, kun joku toi venäjäntuliaisena suklaata. Ei oikein maistunut. On muuten jäänyt ainoaksi kerraksi, kun syön venäläistä suklaata.)

Epäilen, että suklaani oli joutunut säilytyksen aikana alttiiksi vaihteleville lämpötiloille, mutta silti vähän ihmettelin onko kyseinen suklaa aina maistunut samalta. Kun aiemmin en ole ollut kovin tarkka, mitä leipomisiini käytän (paitsi että on laktoositonta), niin nyt tuli oikein mieleen, että tällä en taida leipoa enää mitään. Minä siis olen ehdottomasti tumman suklaan ystävä ja maitosuklaa ällöttää. Maitosuklaasta jää kalvo suuhun eikä yksi pala yleensä riitä (koska suklaanhimo ei tule tyydytetyksi maitojauheella tms.), kun taas tummaa suklaata riittää palanen tai kaksi eikä ole kiire huuhtoa suuta kahvilla. Tosin jos nauttii suklaansa kahvin kanssa (vaikkapa Aeropressillä inverted-metodilla valmistetun), niin nautinto on täydellinen :-)

Jotain siis piti tehdä loppulevylle, jota oli 75 g jäljellä. Etsin suklaa-kauralastujen ohjetta ja löysinkin (Maku.fi), mutta lisäsin kuitenkin kaurahiutaleiden määrää (osin siitä syystä, että taikina maistui karvaalle). Tuli kakkusia!

50 g voita

2 dl kaurahiutaleita + 1 dl

1 dl sokeria

75 g suklaata (rouhittuna)

1 kpl munaa

1 rkl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Sulata rasva kattilassa, siirrä pois levyltä ja jäähdyttele hetki. Lisää loput aineet leivinjauhe jauhoihin sekoitettuna ja sekoittele tasaiseksi. Paista kiertoilmalla 190-asteessa noin 7-12 min kakkusten koosta riippuen ja anna jäähtyä pellillä hetken. Siirrä sitten ritilälle loppujäähdytykseen. Nauti sellaisenaan tai vaikka sorbetin ja marjojen kanssa.

Aikaa tekemiseen meni ehkä 5 minuuttia ja paistamiseen loput. Todella nopea herkku siis. Aineet yleensä löytyy kotoa ja sopii vaikka vierastarjottavaksi yllätysvieraille. Maku on amerikkalaisen suklaahippukeksin tapainen ja suutuntuma rapsakka ja hiukan tahmea.

Myös noita lastuja pitää kokeille, kunhan saan parempaa suklaata jostain. Ne voisi yrittää pyöräyttää vaikka tötteröiksi, joista voisi syödä kesän jäätelöherkut.

6-vuotisprinsessasynttärit: piirakkaa, pullaa, pikkuleipiä, popseja, jäätelökakkua...

Meillä kaikki Disneyn prinsessat ovat ihaninta ikinä ja teema vanhemman tytön 6-vuotissynttäreille oli selvä: prinsessasynttärit. Koska suosikkiprinsessa vaihtelee, otimme ne kaikki (melkein) mukaan juhliin niin tarjottavien kuin leikkienkin muodossa.

Edellisyönä prinsessat kävivät auttamassa äitiä leivonnaisten teossa ja niinpä meillä oli tarjolla:

Annan mehevä talvipiiras
    Lindan illanistujaispiiras Pirkasta
Elsan jääkristallimuffinit
   Aiemmin esitellyt myslimuffinit kuorrutteella
Tähkäpään tukkapullat
    Laskiaispullataikina ja koristeita omista varastoista
Flynn Riderin popcorn
   No auringonkukkaöljyä, maissinjyviä ja merisuolaa...
Bellen suklaiset ruusut
     Maitosuklaata ja tummaa suklaata temperoituna ruusumuotteihin pursotettuna
Tiananeidon suukkoset
     Neidon suukkoset (Baci de Giuletta) Maku-lehdestä. Välissä tummaa suklaata ja voita sulatettuna.
Arielin suolakalat
     Kaupasta suolakalakeksejä aarrearkkuun aseteltuna
Lumikin talviomenatikkarit
     Red velvet kakkutaikina + tuorejuusto + kookoshiutaleita valkosuklaalla (Fazer Block) päällystettynä
Pascalin pikkuleivät
     Murotaikina ja pikeerikoristelu
Tuhkimon unelmalinna
     Jäätelölinna, vohvelituutteja suklaalla koristeltuna, vohvelirullia sekä kermavaahtoa

Jäätelölinnaa kokeilin ensimmäistä kertaa. Kuningasajatuksena oli käytää runebergin torttujen silikonista vuokaa (josta saisi kuusi tornia), mutta eihän jäätelömassaa saanut niistä siististi irti. Piti odottaa jäätelön pehmenemistä ja sitten se olikin jo liian pehmeää. Sama myös silikonisen rengaskakkuvuoan kanssa... Jäätelönkin piti olla omatekoista, mutta sairaslomapäivien vuoksi en ehtinyt/jaksanut/pystynyt tehdä/tekemään kotijäätelöä. Tornien katot kuitenkin tein tyhjistä tötterövohveleista ja suklaasta. Portaat Puffetista, oviaukko vohvelirullista. Koristeeksi kermapursotuksia. Jäätelölinnan alustana oli voileipäkakkutarjotin, jonka alle saa kylmäpatruunan. Olisipa vaan kylmäpatruuna koko tarjottimen kokoinen! Toimisi nimittäin paremmin, sillä nyt vain linnan keskiosa pysyi sopivan kylmänä ja kasassa ja tornit aloittivat hyvin pian iloisen matkansa kohti tarjottimen reunoja... "Jarruna" käytin mantelijauhetta, jos se olisi estänyt linnan liukumista edes vähän. (Ensi kerralla: litran paketti kumotaan tarjoilualustalle ja koristeet tarjotaan erikseen?)

Tässä on hyvä murotaikinaresepti, jota käytin kameleonttikekseissä. (Pascal on kameleontti elokuvasta Kaksin karkuteillä ja Tähkäpään ystävä.) Koska juhliin tuli myös prinssejä eikä vain prinsessoita, niin Pascal vaikutti hauskalta idealta kekseihin. Sitä paitsi olen jo tehnyt kruunuja, kukkia, perhosia, muumeja, sydämiä... En nyt muista mistä murotaikinan reseptin otin, mutta lisään lähteen heti kun sen taas löydän. Sopivan kokoinen taikina isoihin (noin 30 hlö) juhliin, jos kukaan nyt enää nykyään pikkuleipiä syö. Valmiiden pikkuleipien määrä tietysti riippuu muottien koosta. Voit toki puolittaakin ohjeen, kun vatkaat ensin kananmunan vaikkapa lasissa haarukalla sekaisin ja kaadat siitä vain puolet taikinaan. Lastenjuhliin ei oikeasti tarvita piparivuorta, jos tarjottavia on sen seitsemän sorttia. Pinterest on uusi suosikkini ja sieltä löysin idean noihin pikkuleipien koristeluihin. Koristelu on hyvin pelkistetty versio hahmosta, mutta kaikki (lapset ja tyttölasten äidit ainakin) kuitenkin tunnistavat kuka pikkuleivässä on.

150g voita

1 dl tomusokeria

1 kananmuna

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia (vaihdoin tuon vanilliinisokeriin)

4 dl vehnäjauhoja

Vaahdota huoneenlämpöinen pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi. Vatkaa kananmuna voi-tomusokeriseokseen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää lopuksi vatkaamalla joukkoon. Anna levätä kylmässä tunnin tai yön yli. Kauli jauhotetulla alustalla ja paina siitä muotilla pikkuleipiä. Paista uunissa kypsiksi. (AEG: 155-asteessa, 8 min.) Jäähdytä ritilällä. Koristele täysin jäähtyneenä pikeerillä.

Skotlantilainen prinsessa Merida ei leiponut, vaikka yritin houkutella. Hän oli kiireinen askarrellessaan hienon maalitaulun seuraavan päivän tarkkuusammuntakisoihin. Prinsessa Ruusunen taas järjesti kruunu & korupajan, eikä ennättänyt timanttien laskemiseltaan tulla jauhonpölyiseen keittiöön. 

Prinssit olivat kai pääasiassa jossakin muualla, mutta Naveen oli paikalla. Hän vain oli sammakon muodossa, eikä juhlien loppupuolellakaan saanut omaa ulkomuotoaan takaisin. Omituista, vaikka niin monta prinsessaa oli paikalla...

Joulutervehdys piparitalon muodossa!

Joulukorttien teko on mukavaa ja luovaa yhteistä joulupuuhaa, mutta toisinaan aika (ja voimat) vain loppuu kesken. Haluaisin niin kovasti jouluisin antaa pienen lahjan kaikille kortin saajille: siis jotain persoonallista ja käsintehtyä :) Tänä(kin) vuonna kallistuin kuitenkin antamaan niille, jotka sitä eniten (tai ainakin enemmän) tarvitsevat. Uusi lastensairaala ja SOS-Lapsikylä saavat siis lahjoituksena summan, joka kortteihin ja merkkeihin olisi kulunut. Meidän perheen joulutervehdys tulee tässä sähköisesti. Luontoa säästyy, eivätkä Postin kantajien laukutkaan pullistele ja aiheuta niska- ja selkäsärystä johtuvia sairaspoissaoloja ja kuluja työnantajalle, ja EHKÄ paine postimaksukorotukseen vähenee..?  Näemme teistä useimmat joulunaikaan muutenkin, ettemme suinkaan ole unohtaneet teitä, vaikkei posti joulutervehdystä tuokaan. (Tiimari jo menikin nurin, ettei meidän perheen pahvi-, kimalle- ja kirjekuoriostoksilla olisi sitä pystyyn saanut.)

Lapset ja isä leipoivat koko suuren piparitaikinan pipareiksi ja taloiksi. Äiti teki sitten pikeerikoristelut ja isä kokosi talon. Muotteina ihan piparitalon tyyppimuotit Iloleipurilta (ehkä) ja erikoisuutena oven yläpuolen lippa, hirvimuotilla tehty poro ja kuusen takana kurkisteleva pikeeripupu. Piparitaikinareseptini on ihan paras: tulee hyvä maku ja hyvä väri sekä ihanan sileä pinta, jota on helppo koristella. Jauhojen määräkin on juuri sopiva: muodot eivät leviä kuin hitusen ja jopa pintaan painetut kuviot säilyvät paiston jälkeen.

1,5  dl  sokeria
1,5  dl  siirappia
1  tl  inkivääriä
3 tl Ceylonin luomukanelia
0,5 tl neilikkaa
2 tl soodaa
150 g voita
1 tl vaniljasokeria
1 muna
8 dl puolikarkeita vehnäjauhoja (jos ei tee mittatarkkaa taloa, jauhoja voi laittaa vähemmän)

Laita sokeri, siirappi ja mausteet isoon paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen. Ota levyltä ja lisää sooda kuumaan seokseen, joka kuohuu voimakkaasti. (Jos teet tupla-annoksen, niin kolmen litran kattila riittää juuri ja juuri. Ehkä.) Lisää seokseen voi ja sekoittele, että se sulaa. Jäähdyttele niin kauan, etteivät kananmunan proteiinit ainakaan hyydy niitä lisätessä. Seos saa olla hieman lämmintä, sillä siihen on silloin helpompi sekoittaa jauhot ja muotoilla jääkaappiin sopiva levy. Kippaa tässä vaiheessa seos yleiskoneeseen ja lisää vaniljasokeri ja kananmuna. Vatkaa voimakkaasti. Lisää jauhot parissa erässä ja sekoita hyvin pohjia myöten. Muotoile valmiista taikinasta levy, josta on helppo ottaa leivinpöydälle paloja seuraavana päivänä.

Koristelut pikeerillä (Kinuskikissan sivuilta löytää), jota tein kahta eri versiota: paksumpaa ja löysempää. Katto, seinälaudat, jääpuikot, ikkunat, piippu, kuusi ja pupun jäljet on kaikki koristeltu löysemmällä pikeerillä. Vain lumikinokset ja pupu ovat paksumpaa. Jos oikein huippulaatuun koristeluissa tähtää, niin tomusokerin määrän kanssa voi kikkailla loputtomasti. Kaikki eri pursotustyllatkin voisi koristelussa ottaa käyttöön, mutta tämä oli hyvin pikaisesti tehty talo. Vinkiksi uutta kotia suunnitteleville nuorille pareille: tehkää pienoismalli haaveiden talostanne piparitaikinasta!

Tein myöhemmin uuden taikinan vähän eri mausteilla (vain inkivääriä ja pomeranssin kuorta sekä vaaleaa siirappia), että pipareita riittäisi jouluksikin. Maku oli yllättävän sama ja väri vain hitusen vaaleampi! Gingerbreadejä siis kirjaimellisesti. Eikä ole enää huolta, jos kaneli ja neilikka vaikkapa loppuvat kaapista juuri ennen piparitaikinan tekoa. Minun luomukanelini on nyt tosi vähissä ja pitää tehdä vielä kierros parhaissa joulukaupoissa, ettemme jää ilman joulupuurokanelia. Muistakaa: vain Ceylonin kaneli on aitoa ja paljon terveellisempää, paremman tuoksuista ja herkullisemman makuista kuin tumma "markettikaneli".

Kurpitsapiirasta, kummitusmuffineita ja lakukinuskipaloja

Halloweenia juhlimme viime perjantaina ja leipomiset esitellään tässä. Mukavaa oli pitkästä aikaa leipoa makeita herkkuja ja kokeilla uusia reseptejä sekä tietenkin syödä herkkuja kynttilänvalossa.

Kinuskikissa toimi jälleen reseptiaittana. Häneltä otin haamumuffinien ja lakritsikinuskisuklaapalojen ohjeen. Myös suolaista piirasta tein hänen makean tulinen jauhelihapiiras -reseptillään, mutta siitä en ottanut kuvaa. (Ja pohjan tein soijajauhoilla: 100 g voita, 2 dl soijajauhoja, 2 rkl psylliumkuorijauhetta, 1/2 dl spelttijauhoja) Tällä kertaa en edes lähtenyt varioimaan makeita reseptejä, kun piti vielä pukea pari pikku noitaa, yksi iso noita ja yksi iso kummitus... Sitruunamuffinit saivat kermasta ja vaniljakreemistä tehdyn kummituksen päälleen. Silminä apteekin salmiakkia. Pari muffinia, jotka jäivät jääkaappiin, olivat saaneet hieman valuvan kosteat silmät, jotka silti pysyivät muodossaan. Ja sitruunamuffinit ovat todellakin kunnolla sitruunan makuisia: mehua tulee 1 dl. Monissa resepteissä on vain 2 rkl sitruunamehua ja se ei kyllä riitä mihinkään :)

Keltaisessa kulhossa on tikkareita ihan vain nenäliinaan käärittynä. Idean nappasin ehkä Napero Pirkasta netistä. Kaikkea kummitusteemaista on kiva askarrella: yleensä ne ovat nopeita tehdä, kun valkoista paperia (nenäliinoja, kangasta) aina löytyy nurkista.

Lakupalojen kuviot eivät ehkä ole aidointa Halloweenia, mutta nuo tiput, kuut ja heppa olivat sopivan pieniä muotteja varastostani. Kuu nyt sopiikin mainiosti syksyn juhlaan, mutta pikkuapurini tahtoi tehdä muitakin kuvioita. Kuviot ovat marsipaania keltaisella ja valkoisella värjättynä ja sitruuna-aromilla maustettua. (Ei siis mantelimassaa, kun se on isompi pötkö ja turhaan olisi jäänyt kovettumaan kaappeihin.) Päällys on hopeatoffeesta ja kermasta: tällä reseptillä saa myös jäätelöön tehtyä hyvän lakritsikastikkeen. Kotijäätelön teossakin voisin testata... Lakukinuskipalojen pohjan resepti on todella mehevä ja testaan sitä varmasti vielä mokkapaloille. Lakritsin maku päällisessä kun oli aika dominoiva, niin pohjan herkullisuus ei ehkä päässyt ihan oikeuksiinsa.

Kurpitsapiiraan kokeilu on ollut mielessä elokuusta lähtien, kun kurpitsan taimi tuotti neljä isoa kurpitsaa (noin 8-12 kiloa). Pari ensimmäistä jaksoin keittää, soseuttaa ja pakastaa, mutta kaksi muuta odottaa kellarissa. Piti kaivertaa toisesta lyhty, mutta ei aika enää riittänyt. Niinpä tein pakkassoseesta kurpitsapiiraan. Valutin vain nesteitä pois ja yhteensä käytin 1,5 litraa kurpitsasosetta. Nestettä siitä jäi yli noin litra, jonka voi käyttää sämpylätaikinaan. Reseptinä oli Helsingin Sanomien toimittajan Laura Kaapron bloggaama ohje. Mutta erona siis oli, että olin keittänyt soseen, en paahtanut uunissa. Ihan maukas piiras tuli, joskin ensi kerralla vaihdan pohjan jauhot täysjyväspelttiin, niin kuin olen yleensä tehnyt viimeaikaisissa leipomuksissani. On uskomattoman maukas tuo spelttijauho ja sopii ainakin suolaisiin piiraisiin ja omena- ja mustikkapiiraisiin. Täytekakkua en ole kokeillut spelttijauhoilla, mutta sekin päivä varmaan tulee. Myös ohjeesta poiketen kannattaa valita iso piirasvuoka (28 cm) sillä ihan turhaan taikinan nostaa irtopohjavuoan (24 cm) reunoille, kun se ei siellä pysy. En nimittäin nyt saanut käytettyä koko täytemassaa, kun reunat tippuivat alemmas.

Monissa kurpitsapiirasohjeissa on käytetty kondensoitua maitoa. Sitä testaan, jos makeanhammasta alkaa kolottamaan ennen joulua...

Tässä vielä arkistojen kätköistä kurpitsalyhtypikkuleivät (kaksi vuotta sitten leivottu). Näiden täytteenä oli porkkanamarmeladia, mutta nyt minulla olisi kurpitsamarmeladiakin... Jaksaisinkohan tehdä näitä uudelleen? Pikkuleivistä ei voi oikein koon puolesta puhua: keksimuotti on noin 7 cm halkaisijaltaan! Koristelu on tehty pikeerillä, joka ei ole kuvissa vielä kovettunut, siksi hymynaamat kiiltävät.

Nyt voisi olla hyvä aika palata vh-ruokavalioon ja sitten jouluna voi vähän hellittää maistelemalla konvehteja ja hedelmäkakkua. Monet jouluherkut voi onneksi tehdä ilman korppujauhojakin (kinkku, lanttulaatikko) tai jättää pääasiassa koristeen osaan (piparkakut).  Käsitöitä siis luvassa jatkossa!

Suukkosuut

Nämä suukkosuut löysin myös Kotilieden isosta leivontakirjasta. Netistäkin sama ohje varmasti löytyy. Taikinaa en saanut leivottua levyksi ja otettua siitä muotilla pikkuleipiä, mutta pistin kaiken pursotinpussiin ja tein kasoja, joita sitten vähän tasoittelin sormin.

Pikkuleipäpuoliskot siis tehdään samanlaisiksi ja sitten yläpuolien päälle pursotetaan marenkitaikina ennen uuniin laittoa. Marenkipuoliskot vähän levisivät isommaksi kuin alapuolet, joten ensi kerralla pitää tehdä pohjista vähän leveämpiä.

Täytteeksi kaupan lemon curdia ja hyviä tuli :) Maistuivat vähän macaroneilta, mutteivät olleet niin makeita. Kestävät pakastuksenkin mainiosti. Aika nopeita myös tehdä, varsinkin jos kaulimisen sijaan pursottelee ja taputtelee...

Euran rinkilät

Pullan leipominen ei inspiroinut hellepäivänä ja johonkin hiiva piti käyttää. Kokeilin sitten Euran rinkilöitä. Ohje löytyi Kotilieden isosta leivontakirjasta ja siihen tuli kermaa, hiivaa, vehnäjauhoja ja paljon voita. Hiivataikinaa kohottelin 40 minuuttia ja leivoin sitten puikuloita ja vanhempi tytöistä kieritteli ne Siro-sokerissa. Sitten muotoiltiin rinkiläksi ja nostettiin pellille.

Vähällä vaivalla paljon pikkuleipätaikinaa :)

Rinkilöiden pyörittelystä ei ollut mitään kokemusta ja taikina välillä katkesi. Ohjeessa ei ollut mainintaa pitääkö leivonnaisia kohottaa vielä pellillä ennen uuniin laittoa, joten ehkä viisi minuuttia lepäsivät pellillä ja sitten laitoin ne uuniin. Ihan kivan makuisia tuli!

Omenankukkakeksejä

Kummityttöni täyttää jo 6-vuotta ja vien hänen juhliinsa onnittelukukkia eli omenankukkia. Mansikkamäen Eben Fantasiapikkuleipien ohjeella onnistuu, joskin aika kovia taas sain tehtyä. Varmuuden vuoksi laitan jauhoja jo taikinaan koko määrän, kun joskus taikinan jopa ehtii leipoa melkein heti. Nyt se oli aamusta iltapäivään saakka jääkaapissa (6 tuntia) ja siinä ajassa jauhot jo turposivat liikaa. Kekseistä siis tulee helposti kovia, koska kaulitessa on jauhoja käytettävä. Ensi kerralla laitan vain 6 dl...

Pikeerin teossa taas luotan Kinuskikissan ohjeeseen, jolloin valkuaista tulee 0,25 dl ja tomusokeria 1,25-1,5 dl. Tarkemmat pikeeriohjeet täältä. Reunapursotuksiin käytin yhden valkuaisen (siis 0,25 dl) ja jaoin massan kolmeen osaan. Kaksi osaa värjäsin: toisen ruusunpunaiseksi ja toisen vihreäksi. Loppuun valkoiseen lisäsin hiukan tomusokeria ja sillä tein reunapursotukset.

 

Täyttöä varten otin toisen kananmunan ja lisäsin massaan hiukan titaanivalkoista. Pelkkä pikeeri ilman väriaineita on kyllä hyvin valkoista, ettei se varmaan välttämättä lisäväriä tarvitse. Ja varsinkin jos aitoa omenankukkafiilistä tavoittelee, niin ennemmin luonnonvalkoinen olisi oikea väri. Näistä nyt tuli muutenkin tyyliteltyjä...

Reunapursottelin 70 kukkaa, mutta täyttöpikeeri riitti vain 3/4 määrään. Ei se mitään: teen loppuihin reunapursotettuihin ehkä jotain värikokeiluja tai pakastan ne meidän tyttöjen synttärijuhlia varten.

Värilliset osat laitoin suoraan märän täyttöpikeerin päälle. Pinnasta tulee näin ihanan sileä ja keksit on helppo säilöä.

Keksejä tuli paljon enemmän kuin tuo 70. Teimme myös tulppaaneja, enkeleitä, hevosia, kuita, tipuja ja perhosia! Tytöt ovat niin innokkaita leipureita, että äidin on turha kuvitella yrittävänsä vähän salaa leipaista jotain... Pelkkä jauhokaapille meno aiheuttaa nykyään kyselytulvan: "Äiti mitä sä nyt leivot? Mä haluun auttaa. Saanko essun?"

Synttärikakku ja muuta 4-vuotiaalle

Tytöt tykkää tortuista. Kakuista ja kekseistä. Olemmeko silti tehty sokerista ja kanelista? Ehei... Rasvaahan sitä kroppaan kertyy, mutta siitä huolimatta tahtoo tämäkin äiti bloggailla kakuistaan! Koitan siis kerätä tänne jotain herkkuleipomuksia ja reseptejä talteen.

Vanhemman lapseni 4-vuotissynttäreitä juhlittiin aika makeasti, vähän liiankin makeasti. Pakastin pursuili hyvän aikaa... Aloitetaan täytekakusta, joka oli marsipaanipäällysteinen kruunukakku. Pohja oli vaalea: sienikakkupohja ja sokerikakkupohja. Välissä oli jotain mansikkamoussen tyyppistä. Sokerikakku oli minusta liian makea, sienikakku sopiva. Koskaan ei meinaa löytää sopivaa pohjan ohjetta, joten muistettakoon nyt, että sienikakkupohja on vähemmän makea ja vähemmän mureneva. Kakun takana näkyy suklaamuffinit valkosuklaaruusuilla koristeltuna. Niiden resepti taitaa olla kotikokki.netistä amerikkalaisten suklaamuffinien nimellä.

Muita herkkuja pöydässä olivat toscapalat, perhospiparit, ranskanpastillipikkuleivät, hilloviipaleleivät, vilhelminatyyppiset viipaleleivät ja kauralastut karpaloilla. Ja ennen näitä herkkuja oli ruokaakin tarjolla, että vähän meni överiksi leipominen. Taas. Muttakun sitä haluaa jokaiselle jotakin tarjottavaa laittaa :)

Vielä lähikuvaa perhospipareista. Resepti oli varmaankin Mansikkamäen Eben fantasiakeksit. Koristelut pikeerillä ja värit pastavärejä. Tuli väännettyä useammanlaisia perhosia, kun harjoittelin samalla pursotustekniikoita.