torstai 27. marraskuuta 2014

Maukas terveellinen kuidukas gluteeniton näkkileipä

Siinähän se jo otsakkeessa tuli: terveyttä, korkea kuitupitoisuus, gluteeniton, ja vieläpä leipätuote, jota ainakin tämä vh-ruokavalioinen on aina himoinnut pureskeltavaksi. Lisäksi makua antavat yrtit, joita voi vaihdella sesongin ja mieltymystensä mukaan.



Omega-6 (auringonkukansiemenet) ja omega-3 (pellavansiemenet) ovat myös edustettuina. Ohjeen sain äidiltäni, joka sai sen Annelelta. Ja alkuperäinen resepti voi löytyä monenkin reseptivihosta. Tällä ohjeella tulee hyvää näkkäriä kaksi uunipellillistä eli noin 500 grammaa. Kirjoittelin mukaan myös grammamitat, niin ei tule mittatiskiäkään.

3 dl auringonkukan siemeniä 180 g
1 dl pellavansiemeniä tai -rouhetta 80 g
1,5 dl seesaminsiemeniä 95 g
1,5 dl kauralesettä (tai vehnälesettä) 68 g
1,25 dl mantelijauhetta 57 g
2 rkl psylliumjauhetta 20 g
5 dl vettä 500 g
3-5 grammaa suolaa (eli korkeintaan teelusikallinen)
maun mukaan oreganoa, pizzamaustetta, pomeranssinkuorta tai mitä yrttiä/maustetta nyt haluaakin

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja sekoita. Maista onko suola sopiva. Anna turvota noin 5 minuuttia eli sen aikaa kun otat uunipellit (mielellään 60 cm leveään uuniin, muuten tulee liian paksu kerros) esiin ja levität niille leivinpaperin. Jos taikina turpoaa liian kauan, se voi olla vaikea levittää paperille. Levitä huolellisesti ohueksi kerrokseksi. Leikkaa tässä vaiheessa taikinapyörällä tai pizzaleikkurilla tai veitsellä viillot. Paista sitten 140-asteessa (tai maks 160-ast.) kiertoilmalla noin 70 minuuttia. Jälkilämmössäkin voi antaa hetken kuivua luukku raollaan. Valmis näkkäri on vähän kutistunut ja napsahtaa helposti poikki. Anna jäähtyä hetki huoneenlämmössä ja leikkaa sitten taas viiltoja pitkin ja laita vielä ritilälle jäähtymään/kuivumaan. Säilytä kuten kaupan näkkärikin.

Jos epäilyttää kuivuiko näkkäri kunnolla, niin punnitse haihtuiko kaikki vesi. Luultavasti myös osa siemenien sisältämästä vedestä haihtui eli saat näkkäriä hieman vähemmän kuin mitä oli kuiva-ainepitoisuus ennen paistoa.



Ja jos mietityttää, että pitääkö nyt näkkärikin tehdä itse, niin vertailuna voin kertoa, että eräs norjalainen vastaavanlainen näkkäri maksoi marketissa noin 15 euroa kilo ja tämän kilohinnaksi tulee sähköineen 8,02 euroa. Jos vielä käyttää leivinuunia paistopuuhiin, niin hinnaksi jää enää 7,66 euroa. (Käytin laskukaavana seuraavaa: raaka-aineet kerrottuna 1,1 eli 10 % on laskettu mausteille, vedelle, tiskille, sähkölle ja leivinpaperille. Sähkön osuus tuosta kymmenestä prosentista on noin puolet.)

Joku ahkera kalorilaskurin käyttäjä voi laskea ravintosisällön ja kertoa sitten minullekin tuolla kommenteissa paljonko 100 grammaa sisältää proteiinia, hiilareita, rasvaa ja kilokaloreita. Jooko?

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Taatelicookies

Meidän joulun aikaamme kuuluu niin perinteisiä herkkuja kuin perheen omilla resepteillä leivottuja ihanuuksia, mutta aina myös jotain uutta. Myyjäisiin kokeilin taatelicookies-reseptiä, jonka löysin kotitaloustuntieni reseptikansiosta 20 vuoden takaa... Koskaan en muista tehneeni tällä ohjeella, mutta oli kyllä toimiva resepti. Mutta silti taatelikakkuakin on silti pakko tehdä ;-)



200 g kivettömiä kuivattuja taateleita
250 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
1 dl rouhittuja hasselpähkinöitä
5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa

Hienonna taatelit huolellisesti pieneksi silpuksi (varmista ettei tule kivenmurusia). Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita sooda ja pähkinät vehnäjauhoihin ja lisää taikinaan. Sekoita hyvin, muttei liikaa. Muotoile sitten leivinpöydällä kolmeksi tangoksi (halkaisija esim. kolme senttimetriä). Apuna voi käyttää hieman jauhoja. Laita tangot jääkaappiin pariksi tunniksi. Leikkaa sitten tangot noin 1-1,5 cm paksuisiksi viipaleiksi ja aseta pellille. Jätä leviämisvaraa. Paista kauniin ruskeiksi 200-asteessa (tai minun uunissani 155-asteessa kiertoilmalla).



Alkuperäisen ohjeen mukaan taikina säilyy jääkaapissa jopa viikkoja eli voit tehdä taikinan jääkaappiin ja paistaa sopivan määrän vaikka yllätysvieraille. Tulee ihana tuoksu koko taloon! Valmiit keksitkin säilyvät piparipurkissa tai pakastimessa varsin hyvin.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Virkattuja joulukoristeita

Olen jo useamman vuoden virkkaillut joulukoristeeksi tähtiä, sydämiä ja lumihiutaleita. Kuitenkin vasta tänä syksynä sain hankittua tärkkiä (ja tietoa tärkkäyksestä) ja pääsin viimeistelemään koristeet.



Lankana minulla on valkoista virkkauslankaa (saattaa olla Novitan Virkkauslanka), Lidlin iso kerä valkoista puuvillalankaa hopeisella polyesterillä lisättynä sekä vielä Novitan Gold ja Silver. Virkkuukoukkuina vähän mallista riippuen 1,25-2. Lisäksi kuvissa näkyy äitini tekemiä puuvillaisia virkkauksia (yksittäiset valkoiset sydämet ja tähdet sekä valkoiset lasinalustat).





Tämä lumitähti on erittäin nopea, joskin pienellä koukulla ja langalla joutuu vähän jarruttelemaan vauhtia. Nimeltään "kahden kerroksen lumitähti", mutta kerroksia on kyllä kolme.



Muutamaan lumitähteen kokeilin silitystärkkiä (Verda) ja se tuntui toimivan. Myyjäisiin tärkkäsin koristeet liima-vesi -seoksella. Aluksi suhteena oli liimaa 1 osa ja vettä 1,5-2 osaa. Se tärkkäsi hyvin. Mutta toinen seos oli laimeampaa (ehkä 1:2,5) ja isot koristeet piti kuivattaa vaakatasossa. Hyvänä kuivatustelineenä käytin Ikean metallista joulukuusikoristetta. Siihen ei voi suoraan ripustaa koristeita, mutta suihkuverhon lenkit, pyykkipojat ja verhonipsut olivat hyviä apureita.



Liimatärkkäys ei vaikuta valkoisten lumitähtien sävyyn. Hopeiset ja kultaiset vähän muuttavat sävyään himmeämmiksi, muttei häiritsevästi.

On kai makuasia haluaako virkattujen tuotteiden olevan käteen pehmoisen tuntuiset. Itse ajattelin niin, että aidossa kuusessa koriste voi nuhraantua pihkasta ja pesun jälkeen olisi aikamoinen työ ruveta tärkkäämään koristeita uudelleen. Siksi tuo liimatärkkäys toimii mielestäni hyvin: virkattu ulkonäkö säilyy, mutta koriste on hyvin kestävä.

Virkkausmallit on otettu netistä ja lehdistä. Tuo kahden kerroksen lumitähti löytyy Ristiin rastiin -blogista. Tähtien ohjeen olen aikanaan ottanut netistä, mutten enää sitä löytänyt. Ja hopeiset eroavat kolmen ketsusilmukan verran kullanvärisistä... Sydän löytyy Suuren käsityölehden ohjeista.

My mother and I made some crocheted Christmas ornaments. I starched some of them with glue-water-mixture - excellent durability and yet beautiful!

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Piparimökkejä myyjäisiin

Meidän ihanat eskariopettajat ja muutamat vanhemmat ovat ahkeroineet syksyn talkoissa oikein urakalla. Viimeksi teimme piparimökkejä, jotka myydään myyjäisissä ensi sunnuntaina (siis 16.11. klo 12-14). Kuvissa on nyt vain minun tekemäni talot, mutta myyjäisistä löytyy varmaan monta muuta taloa. Mökit on tehty kaupan valmistaikinoista ja ilmeisesti Sunnuntai toimii ainakin hyvin :-) Mökit ovat aika pieniä (seinän pituus ehkä 8 cm), mutta siksi juuri niin sopivia pöytäkoristeita.



Tein itse talkoissa neljä mökkiä ja toiset neljä otin vielä kotiläksyksi. Pikeeriä vatkasin kahden kananmunan valkuaisesta eli puolesta desilitrasta. Tomusokeria meni jotain 2,5 ja 3 desilitran väliltä. Lisäksi teelusikallinen sitruunamehua. Pikeeristä tulee helposti liian löysää, koska käden lämpö vielä hieman notkistaa massaa pursottaessa. Mutta liian paksulla massallakaan ei tee mitään: se ei tartu kiinni ja pursotusjälkeen jää huippuja. Kotona yleensä minulla onkin pari eri vahvuista massaa, sillä yksityiskohtia voi tehdä tuollaisella paksummalla massalla helpommin (vaikka jääpuikot tai pikeeripupun korvat). Pikeeri riitti näihin kahdeksaan mökkiin hyvin. Piparitalot koottiin kaupan valmiskuorrutteella, joka taitaa toimia melkein yhtä hyvin kuin kuuma sulatettu sokeri. Minulla ei siis ole kokemusta kaupan kuorrutteesta, kun tuubin puristaminen on liian kovaa hommaa...



Talot pakataan vielä sellofaaniin ja sitten vain myyntiin. Tulkaa ostamaan!

Miksi joulu on vaan kerran vuodessa? Minulla olisi niin paljon ideoita pipariaskarteluun... Taloja olemme tehneet monena vuonna, lahjajunaa ja joulukirkkoakin on kokeiltu. Semmoinen piparikuusi on vielä tekemättä: ehkä se on tämän vuoden kotiprojekti.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Harjoja myyjäisiin, ja lasipurkkien tuunausta

Tekstiilit ja tortut tarvitsevat välillä vastapainoksi muuta käsillä tekemistä. Niinkuin vaikka askartelua ja maalausta. Esikoulun myyjäistalkoissa puuhastelemme sitä sun tätä ja tämmöisiä ihania harjoja olemme maalailleet. Harjat on valmiiksi pohjamaalattu ja vanhemmat ovat sitten tehneet niihin koristekuvioita. Minä otin kolme harjaa kotiin maalattaviksi, kun ei koskaan tiedä pääseekö talkoisiin osallistumaan terveyden ja lastenhoitajan puuttumisen takia.


Akryyliväreillä maalailin noita kuvioita. Tiikeriharjassa käytin teippirajauksia apuna, kun siveltimeni eivät olleet kovin yhteistyöhaluisia ja maali kuivuu niin nopeasti. Apiloissa ja sydämissä käytin vanupuikkoja ja valkoiset yksityiskohdat syntyivät kätevästi muovisella hammastikulla. Huomatkaa tuolla taustalla vanha harmaa harjamme, joka tuntee olonsa varmasti aika noloksi näiden koreiden serkkujensa vierellä. Nyt kannattaa tulla hankkimaan oma kaunis rapun koristus eskarin myyjäisistä! Kiinnostuneet voivat kysellä tarkempia tietoja sähköpostitse :-)



Kuvan yläkulmassa on muutama Halloweenlyhty. Lasipurkit on päällystetty silkkipaperilla. Liiman levitin parin purkin päälle hämähäkinseitin muotoon, muttei se juuri näy. Ja säänkestävyyttä noilla lyhdyillä ei ole. Pitää ehkä levittää decoupagelakka päälle vielä, jos se toimisi. Yläreunassa on koristeena sisalnaru. Narut ja paperit pitää sitten olla tiukasti lyhdyn ulkopuolella, etteivät ne syty palamaan kynttilää polttaessa.


(Meidän hirveä pinnoittamaton rappu on työn alla. Ajatuksen tasolla. Pitäisi hioa/jyrsiä pintaa pois, että mahtuu laatat laittamaan ja ovi vielä aukeaa. Mutta sepäs ei onnistukaan kädenkäänteessä...)

perjantai 31. lokakuuta 2014

Hauskaa Halloweenia: kurpitsa-asu tytölle

Tyttö sai synttärikutsun ja teemana oli Halloween. Ensin ajattelin, että vanha noitahattu ja musta hame riittää, kun oli paljon ohjelmaa sovittuna tulevalle viikonlopulle. Tyttö kovasti haaveili vaikka mistä asuista ja äiti sitten heltyi. Aikaakin ilmaantui jostain ylimääräistä ja niin surauttelin tuommoisen kurpitsahameen ja sille kaveriksi paidan, kaulakorun ja hiusasusteen. Kaapistakin löytyi tuota ihanaa oranssia puuvillakangasta lakanan muodossa. Taitaa olla Finlaysonilta noin 20 vuoden takaa. Kestävää kangasta!




Hame on tehty kuudesta palasta ja sisällä on vuorina suora trikoopala, joka on vähän lyhyempi kuin päällikappaleet. Tässä vielä kappaleen kuva ja mitat olivat: pituus 48 cm, leveein kohta 24 cm, vyötärö 10 cm ja helma 18 cm.



Puuvillakangas on kovitettu tyllillä. Ompelin jokaiseen kappaleeseen tyllin ja vasta sitten kappaleet toisiinsa kiinni. Vielä täytteenäkin on muutama metri tylliä. Tylli on siis vain survottu vuorin ja päällikankaan väliin. Eikä tylliä kannata mitenkään leikellä: ottaa vaan pakasta pari kolme metriä ja ruttaa tuubiksi. Aukon ompelin kiinni, mutta sen saa kätevästi ratkottua auki, jos iskee äkillinen tarve tyllille. Vyötäröllä on kuminauha kujaan pujotettuna.




Paidan kaava on Ottobresta (1/2007, malli nro 16). Kokoja paidassa oli vain 116 asti, joten lisäsin helmaan 7 senttimetriä. Malli oli aika "kesäisen mittainen" ja nyt halusin niin pitkän, ettei napa näy. Kuminauharypytystä tein vähemmän, sillä kuva olisi peittynyt muuten niihin. Hihansuut ja kaula-aukko on huoliteltu ompelukoneen koristeompeleella ja sitten leikattu ylimääräinen kangas pois. Paidan kuvan aplikoin valmiin kirjontamallin mukaan. Mallin voi ladata ilmaiseksi GG Design Embroideryltä.



Kaula-nauha on vain ommeltu puuvillasuikaleesta ja siihen on kiinnitetty pitsi ja tarranauha. Pääkoristeen pohjana on tavallinen musta kuminauhapanta ja siihen brodeerasin muutaman kurpitsanlehden akryylihuovalle ja kiinnitin käsin ommellen. Akryylihuovan tuin tavallisella kovalla tukipaperilla, mutta näissä lehdissä voisi olla kätevä käyttää veteen sulavaa tukimateriaalia (pääsee helpommalla, kun paperin repiminen jää pois). Akryylihuopa ja pitsinauha on ostettu paikallisesta käsityötarvikeliikkeestä.


maanantai 6. lokakuuta 2014

Luumuja piiloon mutakakkuun

Pöydällä oli muutamia luomuluumuja, jotka alkoivat osoittaa käymisen merkkejä. Luumut olivat ihan hyviä vielä, mutta ei niitä meillä muut syö, niin ajattelin sitten pakkosyöttää (!) ne jossakin muodossa. Suklaatakin teki mieli, kuinka yllättävää. (Ja tyhjensimme veneestä kaikkia elintarvikkeita ja siellä oli paljon kaakaojauhetta ja suklaata.) Hakutuloksista houkuttelevin oli K-ruoka.fin luumumutakakku. Siihen käytetään kuivattuja luumuja, joten ynnäsin yhteen luumujen ja konjakin määrän grammoina ja laitoin sen verran tuoreita luumuja. (Ja lorauksen konjakkia.)



150 g pehmeitä luumuja3/4 dl konjakkia tai appelsiinitäysmehua          TAI 215 g tuoreita luumuja kuorineen ja 10 g konjakkia100 g laktoositonta voita150 g taloussuklaata4 kananmunaa2 dl sokeria100 g mantelijauhetta2 rkl kaakaojauhetta (VanHouten)1 rkl perunajauhoja1 tl leivinjauhetta1 tl vanilliinisokeria

Tarjoiluun:kermaa tai vaniljajäätelöä.


Voitele irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) reunat ja pohja voilla.

Jos käytät kuivattuja luumuja, paloittele ne ja pane ne kattilaan. Kaada joukkoon konjakki tai mehu. Keitä luumuja kannen alla 5-10 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella. Tai tuoreita käytettäessä: Soseuta luumut kuorineen (kivet tietysti pois) bamixilla. Mausta konjakilla.

Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa. Ota kattila pois liedeltä, lisää paloiteltu suklaa ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut.

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.

Yhdistä luumusose ja suklaa-rasvaseos ensin keskenään ja kaada seos muna-sokerivaahdon joukkoon varovasti sekoittaen. Sekoita mantelijauhe, kaakaojauhe, perunajauhot, leivinjauhe ja vanilliinisokeri keskenään. Lisää kuivat aineet taikinaan.

Kaada seos vuokaan. Paista 175 asteessa uunin alaosassa noin 35 minuuttia. Tai minun AEG:ssä 160-asteessa 45-50 minuuttia. Irrota jäähtynyt kakku vuoasta ja siivilöi pinnalle tomusokeria tai kaakaojauhetta.
Tarjoa mutakakku eli mudcake eli kladdkaka haaleana tai kylmänä kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa. Kakku säilyy useita päiviä jääkaapissa, jos sitä ei syödä sitä ennen.




Kakku on gluteeniton, jos ei vuokaankaan käytä mitään korppujauhoja. Minulla tuosta silikonireunaisesta vuoasta kaikki irtoaa yleensä hyvin pelkän rasvan voimalla. Pohjana olevaan keraamiseen levyynkään ei mitään jämähdä kiinni. Jos haluaa kakun siirtää kokonaan tajoilualustalle, kannattaa vuokaan käyttää leivinpaperia.

Suutuntumaltaan aika tahmea kakku. Hiukan väkevä (käytin 70- ja 60-% suklaata). Luumut toivat happamuutta. Konjakki maistui ehkä rippusen verran. Vaikka pidin kakkua uunissa kauemmin kuin alkuperäisessä ohjeessa, niin kosteus oli sopiva. Kerman kanssa meni hyvin ja jäätelö olisi ollut ehkä vielä parempi. Perusmutakakkuun (tummasta kaakaojauheesta tehtynä) verrattuna enemmän kakkumaisempi (korkeampi, ehkä kuohkeampi), mutta ei niin herkullinen. Suosittelen silti, jos luumuja tuli vaikkapa oman pihan puista yllinkyllin :-)

maanantai 29. syyskuuta 2014

Vaihteeksi timpurointia: leikki- ja säilytyspöytä legoille

Kesällä oli paljon puuhaa ja yhden välttämättömän jutun ainakin saimme tehtyä. Vaihteeksi tekstiilien ja torttujen joukkoon siis vähän timpurointia. Mies nikkaroi ja allekirjoittanut maalasi Lego-pöydän kaikille lattialla ja sängyn alla pyöriville paloille ja rakennelmille. Legoleikit kestävät meillä aina monta päivää, sillä eihän kylää nyt yhdessä päivässä rakenneta.



Mies mittaili ja tuumaili hyvän tovin, sillä pöydästä piti tulla tarpeeksi iso, muttei jättimäinen. Ja sen sisään piti saada säilytystila muovilaatikoille (maks 4 kpl), joissa kaikki palat ja levyt ovat säilytyksessä. Ja ei haittaisi, vaikka siivoaminen sujuisi suitsait-sukkelaan, jos kylään pyyhältäisikin innokas legoja syövä taapero ;-) Ja vielä pohdimme, mitä pöydälle tehdään legoajan jälkeen noin 20 vuoden kuluttua, mutta totesimme, että pöytä on ehkä liian iso sohvapöydäksi joka tapauksessa. Emme siis siitä syystä lähteneet pienentämään pöytää. Mitat ovat suunnilleen:
- laatikko-osa 80x80 cm
- kansi 100x100 cm
- korkeus pyörineen/jalkoineen 60 cm

Heinäkuussa rakentelu onnistui ihan ulkosalla. Ruiskumaalauksen teimme kyllä vähän suojaisammassa, sillä ihanat koivunsiemenet ilmaantuivat kiusaksi heinäkuun lopulla. Ruiskumaalauksessa pinnan on oltava vaakasuorassa, jottei synny valumajälkiä. Ja maali pitää olla ohutta, maalataan monta kerrosta ja välissä aina hiotaan ja poistetaan hiontapöly. Pohjamaalia tuli pöydän sivuihin 2 kerrosta ja pintamaalia 3 kerrosta. Pöydässä on erikseen pintalevy ja kuvalevy. Ajattelimme, että kuvalevyn saa sitten poistettua, jos pöytää haluaa käyttää vain pöytänä. Ne maalattiin molemmat vain pohjamaaleilla ja ruuvattiin toisiinsa vasta kuvan maalaamisen jälkeen.


Pöytä avautuu siis keskeltä, joilloin pinnalla olevat legot voi vain kaapaista alas laatikkoon. Vähän syvä pöytä on vielä kolmevuotiaalle, jos laatikosta pitää etsiä paloja. Mutta käytännössä onkin helpompi nostaa muovilaatikot pois pöydästä ja pitää vieressään, kun rakentelee. Pöydän reunaan ei muutenkaan sovi nojata aukiollessa.




Materiaaleina oli MDF-levy 12mm ja 16 mm ja ne maksoivat 95 euroa valmiiksi mittojen mukaan sahattuna. Liukukiskot, magneettilukot ja ruuvit noin 20 euroa. Pöydän pintamaalit ruiskutimme ja maalina Helmi (noin 30 euroa). Kuvan maalaus on tehty askartelukaupan akryylimaaleilla ja niitä saimme ostettua osan tarjouksesta ja maaleja toki jäikin paljon (noin 40 euroa). Väreinä oli sinistä (kaksi sävyä), vihreää (kaksi sävyä), keltaista, beigeä, ruskeaa ja paljon valkoista värien vaalentamiseen. Valmiiksi kotoa löytyivät alla olevat pyörät 2 kpl ja pöydänjalat (pöytä on painava ja rullat ihan välttämättömät). Kokonaishinnaksi tuli siis noin 185 euroa. Puutyökaluja on toki ollut entuudestaankin hankittuna, mutta joku poraustulkki (6 euroa) ostettiin tätä ja tulevia huonekalutöitä varten.


Kuvalevyn reunat pyöristetiin, mutta aivan viimeiset hionnat tuli tehtyä vasta käyttöönoton jälkeen. Nytkin reunat ovat vähän karkeat ja joku sifonki tai muu prinsessamateriaali tarttuu niihin. Pitäisi jaksaa vielä kertaalleen hioa ja maalata tai lakata reunat sileiksi. Akryylivärit kuivuvat nopeasti ja helpoimmaksi tavaksi maalata osoittautui sienellä töpöttäminen. Onneksi oli paljon vanhoja superlonpaloja ja maalarinteippiä varastossa!


Pinnan kuva yrittää esittää Heartlakecityä (jossa kaikki Friends-legot asuvat), vaikka kaupungin osuus onkin olematon :-) Kaupunkilegoja meillä ei ole hirveästi, mutta kyllä nekin tuonne voi sovittaa, jos vaikka prinsessalegot muuttavat väliaikaisesti jonnekin taikametsään.



Rakenteluun kului päivä ja maalailuun kolme. Sitten viidentenä päivänä kuvan maalaus ja kuudentena suojalakka kuvan päälle. Sitten pöytä sai kuivua ulkovarastossa pari viikkoa (olimme lomalla) ja vasta sitten toimme sen sisään. Ainoastaan sisäpuolen laatikko hieman tuoksuu vastamaalatulle vieläkin. Tytöt tykkää ja äiti tykkää, kun legot ei ole lattialla! (Ainakaan niin suuressa määrin kuin aiemmin...)


Summer project: building table for all our Lego Friends and Lego Disney Princess-stuff.

torstai 25. syyskuuta 2014

Pyykkisäkki veneeseen (tai mökille)

Pyykkiäkin syntyy aina purjehdusmatkan aikana, mutta minun pyykkisäkistäni tuli ihan ylimitoitettu. Toisaalta siihen mahtuisi vaatepyykin lisäksi myös neljän ihmisen liinavaattepyykki, jos joskus kävisi niin, että peitot voisi jättää veneeseen odottamaan seuraavaa reissua. Nyt tänä kesänä ei ole pystynyt - liian kosteaa. Tai voisihan sitä kokeilla jättää ja katsoa mitä käy, mutta mieluummin pelaan varman päälle ja raahaan pois kaiken kosteudelle aran veneestä. Matkamme on kuitenkin aina suunniteltava huolella lasten takia eli ex-tempore purjehdusretki saaristoon odottaa kai eläkepäiviä...

Toisissa vierassatamissa on pyykinpesumahdollisuus, mutta tällä hetkellä ei kyllä tarvitse haaveilla mistään amerikkalaistyylisistä itsepalvelupesuloista. Hyvä jos yksi pyykkikone löytyy: kuivuria (rumpu tai kaappi) ei varmaan mistään - se jos mikä olisi veneilijälle tarpeen. Siinä mielessä pussini iso koko on siis perusteltu :-) Kuvausta varten tungin pussiin parivuoteen lakanan, pussilakanat, tyynyliinat ja muutamia t-paitoja. Ei tullut niistäkään ihan täyteen.

Materiaali on farkkua, joustamatonta ja perussinistä jostain palalaarista vuosia sitten hankittu. Lisäksi vähän söpöyttä pinkin puuvillaisen ruutukankaan muodossa. Mitään ohjetta minulla ei ollut - vain mielikuva merimiessäkistä. Pussin pohja on pyöreä ja sivupala yhtenäinen suorakaide. Ympyrän kehän laskukaavan voi jokainen kaivaa muistista, Maol-taulukosta tai netistä. Superihanaa, kun matematiikalle on käyttöä ompelutöissä!




Käytännöllisiä yksityiskohtia riittää ;-) Pyykit pysyvät pussin sisällä, kun puuvillakankainen "supistaja" on ommeltu pussin sisäreunaan. Kiristimenä 2-3 mm polyesterinaru ja pieni lukko. Jos pussi putoaa naulakosta merenkäynnissä, pyykit pysyvät sisällä.


Kantohihna on säädettävä - pussi on helppo heittää olalle tai olan yli. Tällä hetkellä kantohihna toimii myös pussin ripustimena. Saumanvara pussin reunassa on huoliteltu piiloon puuvillakaitaleella, sillä yläosa on vain käännetty oikealle puolelle ja muutoin saumanvarat näkyisivät rumasti. (Pahoittelut tuota räikeän väristä kuvaa: testasin kamerani "värikylläistä" ominaisuutta...)


Veneessä toimimista edesauttavat selvät tekstit. Äidin käsky: "Vie pyykkipussiin", ymmärrettiin lähes aina... Farkkua oli kiva kirjoa koneella, kun käytössä oli tuo iso satiinitikki. Pienemmän tekstin kanssa oli enemmän ongelmia ja lanka sotkeutui lähes joka kirjaimen kohdalla. Olin epähuomiossa pienentänyt fontin suuremmasta ja silloin pistojen määrä säilyi ennallaan, mikä aiheutti söheröä. Parempi siis jo lähtötilanteessa valita sellainen fontin koko, että tikkimäärä pysyy järkevänä. Ja farkun kanssa pitää olla uusi terävä neula!


Alunperin piti vielä kiinnittää tuon vaaleamman farkun kohdalle purjerenkaita ja lisätä joku köysi. Mutta enpä saanut aikaiseksi. Ehkä sitten ensi kesäksi?

torstai 18. syyskuuta 2014

Villakangastakki tytölle

Tuli pakkotilanne saada siisti takki vanhemmalle tytölle. Tietyt tilaisuudet vaativat arvokkaan pukeutumisen eikä silloin tuulitakki, kuoritakki tai softshell vaan käy. Arvatkaapa onko vaikea löytää popliinitakki tai ns. parempi takki syyskuun alussa Suomen kaupoista lapselle? Täysin mahdotonta. Muutaman villakangastakin löysin: hinnat satasesta ylöspäin ja lämpöisyys tarkoitettu talveen. Kirpeä syysilma (tai aurinkoinen ja +16-astetta) vaativat pienille tytöille päällysvaatteet mekkojen päälle, joten jotain oli tehtävä ja äkkiä. "Onneksi" oli tuommoinen takintekele keskeneräisenä kaapissa. Pari vuotta se on tainnut siellä olla.

Ohje on Suurestä käsityölehdestä 9/2010 nro 18 Prinsessalinjainen takki ja koko 104. Alunperin olin lisännyt hihoihin reilusti pituutta, sillä haaveilin tekeväni kääntöhihat tai tiedostin, että ompelu voi kestää. Tyttö on nyt noin 120 pitkä ja käyttää normaalisti kokoja 122 ja 128. Ompelu oli tyssännyt vuorin ompeluun. Kappaleet olivat siis kasassa päällisen ja vuorin osalta. Piti vain tajuta miten vuori ommellaan takkiin niin, että myös alareuna on ommeltu eikä roiku vapaana.





Ompelin sitten etureunan alavarat etureunoista ja pätkän verran alareunasta kiinni (alavara on aina lyhyempi kuin päällinen - silloin alareuna taittuu sopivasti). Kaulus oli ommeltu jo kiinni päälliseen, joten se taitettiin sisäpuolelle ja myös kaula-aukon reuna ommeltiin samalla kuin etureunat. Sitten ompelin vuorin hihasaumat, paitsi toiseen jätin 25 cm aukon. Sitten ompelin vuorin hihojen olkasaumat. Aukileikkaukset saumanvaroihin ja huolittelut. Sitten hihat piti asettaa sisäkkäin, kuten pukisi takin päälleen, ja hihansuista piti taittaa saumanvarat sisäpuolelle eli nurjalle. Kiinnitys parilla neulalla. Sitten käännetään hihat toisinpäin, pujotetaan helman aukosta ulos ja ommellaan tavallaan putken ympäri. (Tämä oli se vaikea kohta!) Ennen ompelua neulat pitää kuitenkin yksitellen ottaa irti ja kiinnittää uudelleen niin, että muodostuu helposti ommeltava sauma eikä neuloja tietenkään jää mihinkään piiloon :-) Onneksi tuo mies tajusi miten homma menee, kun olin päänsärkyisenä hyppinyt seinille pari tuntia. Insinöörien logiikka, thank heaven!

Sitten vaan asetellaan vuori paikoilleen ja katsotaan ettei se tursua mistään ulos. Prässätään hihansuut ja helma, ja tikataan, jos halutaan. Vuori on hyvä kiinnittää käsin muutamilla pistoilla esim. olkasaumaan ja kainaloon. Ripustuslenkin kiinnitys kannattaa miettiä hyvissä ajoin. Minulla se tuli kovin ylös, kun ajattelin asiaa vasta takin valmistuttua. Mutta kunnon takki tietysti ansaitsee vaatepuun, joita valitettavasti ei ole julkisissa tiloissa läheskään aina.



Takana on tamppi, jossa kaksi koristenappia. Hihat on kahdesta kappaleesta, joilloin saadaan vähän muotoa ja istuvuutta.


Kaulus on vain yhdestä kappaleesta ja sen voi pitää pystyssäkin kylmemmällä säällä ja hietaista huivin päällipuolelle. Vähän tuo villa kuulemma kutittaa, joten avokaulaisen mekon kanssa huivi on sisäpuolella parempi. Taskut muuten näyttävät tuossa alakuvassa olevan ihan eri korkeudella, mutta kyllä ne moneen kertaan mittailin paikalleen.


Kangas on kai ns. keittovillaa ja aivan ihanaa ommeltavaa, kun ei yhtään rispaannu. Väri noissa kuvissa ei oikein vastaa luonnollista väriä. Takki on hillitymmän oloinen luonnossa. Takki ei myöskään ole kovin "prinsessalinjainen", vaan näyttää lähes suoralta päällä. En silti pojalle tekisi takkia tällä mallilla.

Jos oikein tekisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan hyvän ja lämpimän villakangastakin, niin vuorisilkin ja päällikankaan välissä pitäisi olla tuulta pitävä vuori tai ainakin hartioiden kohdalla ekstrakerros vanua tms. Tätä takki nyt ei pidetä kuin autossa ja kävellään lyhyt matka, niin menee välikausitakkina ja talvella villatakin kanssa. Ja hinnaksi tuli noin 45-50 euroa, kun ei laske työpalkkaa itselleen.

Aikuisten vanhoista villakangastakeista saisi varmasti leikattua tyttöjen takkeihin kappaleet oikein mainiosti, jos ei värillä ole väliä. Takeissa kuluvat lähinnä hihansuut, ehkä takahalkio venähtää tai kaulus nuhraantuu, mutta muuten kangas on hyvää. Täytyykin kaivella komerot pohjia myöten, jos vaikka löytäisin sieltä seuraavan takin materiaalit. Sormia ihan syyhyttää päästä takin ompeluun uudelleen, kun ei se vuorin kiinnitys niin mahdoton ollutkaan!