Ohje on Suurestä käsityölehdestä 9/2010 nro 18 Prinsessalinjainen takki ja koko 104. Alunperin olin lisännyt hihoihin reilusti pituutta, sillä haaveilin tekeväni kääntöhihat tai tiedostin, että ompelu voi kestää. Tyttö on nyt noin 120 pitkä ja käyttää normaalisti kokoja 122 ja 128. Ompelu oli tyssännyt vuorin ompeluun. Kappaleet olivat siis kasassa päällisen ja vuorin osalta. Piti vain tajuta miten vuori ommellaan takkiin niin, että myös alareuna on ommeltu eikä roiku vapaana.
Ompelin sitten etureunan alavarat etureunoista ja pätkän verran alareunasta kiinni (alavara on aina lyhyempi kuin päällinen - silloin alareuna taittuu sopivasti). Kaulus oli ommeltu jo kiinni päälliseen, joten se taitettiin sisäpuolelle ja myös kaula-aukon reuna ommeltiin samalla kuin etureunat. Sitten ompelin vuorin hihasaumat, paitsi toiseen jätin 25 cm aukon. Sitten ompelin vuorin hihojen olkasaumat. Aukileikkaukset saumanvaroihin ja huolittelut. Sitten hihat piti asettaa sisäkkäin, kuten pukisi takin päälleen, ja hihansuista piti taittaa saumanvarat sisäpuolelle eli nurjalle. Kiinnitys parilla neulalla. Sitten käännetään hihat toisinpäin, pujotetaan helman aukosta ulos ja ommellaan tavallaan putken ympäri. (Tämä oli se vaikea kohta!) Ennen ompelua neulat pitää kuitenkin yksitellen ottaa irti ja kiinnittää uudelleen niin, että muodostuu helposti ommeltava sauma eikä neuloja tietenkään jää mihinkään piiloon :-) Onneksi tuo mies tajusi miten homma menee, kun olin päänsärkyisenä hyppinyt seinille pari tuntia. Insinöörien logiikka, thank heaven!
Sitten vaan asetellaan vuori paikoilleen ja katsotaan ettei se tursua mistään ulos. Prässätään hihansuut ja helma, ja tikataan, jos halutaan. Vuori on hyvä kiinnittää käsin muutamilla pistoilla esim. olkasaumaan ja kainaloon. Ripustuslenkin kiinnitys kannattaa miettiä hyvissä ajoin. Minulla se tuli kovin ylös, kun ajattelin asiaa vasta takin valmistuttua. Mutta kunnon takki tietysti ansaitsee vaatepuun, joita valitettavasti ei ole julkisissa tiloissa läheskään aina.
Takana on tamppi, jossa kaksi koristenappia. Hihat on kahdesta kappaleesta, joilloin saadaan vähän muotoa ja istuvuutta.
Kaulus on vain yhdestä kappaleesta ja sen voi pitää pystyssäkin kylmemmällä säällä ja hietaista huivin päällipuolelle. Vähän tuo villa kuulemma kutittaa, joten avokaulaisen mekon kanssa huivi on sisäpuolella parempi. Taskut muuten näyttävät tuossa alakuvassa olevan ihan eri korkeudella, mutta kyllä ne moneen kertaan mittailin paikalleen.
Kangas on kai ns. keittovillaa ja aivan ihanaa ommeltavaa, kun ei yhtään rispaannu. Väri noissa kuvissa ei oikein vastaa luonnollista väriä. Takki on hillitymmän oloinen luonnossa. Takki ei myöskään ole kovin "prinsessalinjainen", vaan näyttää lähes suoralta päällä. En silti pojalle tekisi takkia tällä mallilla.
Jos oikein tekisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan hyvän ja lämpimän villakangastakin, niin vuorisilkin ja päällikankaan välissä pitäisi olla tuulta pitävä vuori tai ainakin hartioiden kohdalla ekstrakerros vanua tms. Tätä takki nyt ei pidetä kuin autossa ja kävellään lyhyt matka, niin menee välikausitakkina ja talvella villatakin kanssa. Ja hinnaksi tuli noin 45-50 euroa, kun ei laske työpalkkaa itselleen.
Aikuisten vanhoista villakangastakeista saisi varmasti leikattua tyttöjen takkeihin kappaleet oikein mainiosti, jos ei värillä ole väliä. Takeissa kuluvat lähinnä hihansuut, ehkä takahalkio venähtää tai kaulus nuhraantuu, mutta muuten kangas on hyvää. Täytyykin kaivella komerot pohjia myöten, jos vaikka löytäisin sieltä seuraavan takin materiaalit. Sormia ihan syyhyttää päästä takin ompeluun uudelleen, kun ei se vuorin kiinnitys niin mahdoton ollutkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti