Koulurepun sadesuoja

Meillä tyttö aloitti koulun vanhalla repulla, mutta pian siitä meni vetoketju rikki sivutaskusta. Oli hauskaa valita netistä uusi reppu, ja vielä oli lempiväriäkin jäljellä! Mutta äitiä hiukan epäilyttää repun vedenkesto. Niinpä tein sadesuojan JÄTTIheijastimilla: näkyy tyttö sitten tiukemmassakin syksyn kaatosateessa.

Neonkeltainen "tietyömiehen" kangas oli kangasvarastoissani aika vähissä, enkä hoksannut ottaa autosta aikuisten huomioliiviä. (Sitä paitsi kai se liivi tarvitaan siellä autossa turvavälineenä, eikä se ehkä olekaan sadekangasta...) Niinpä päädyin pul-kankaaseen, jota löytyi pinkkinä. Koeversion tein ensin lakanasta, sillä halusin istuvan suojan, joka pysyy hyvin paikallaan.  Pul-kankaan leikkasin yhtenä kappaleena, kun ajattelin ettei tule niin paljon vettäläpäiseviä saumoja. Sitten ompelin kuminauhakujat sivuille, pari muotolaskosta pohjan puolelle ja ylös tarran, jonka saa repun kantokahvan ympäri kiinni.

Tarraa tukemaan laitoin tukikankaan palan, mutten tietenkään silittänyt sitä kiinni. Myös pul-kangas on kaksinkerroin tuolla yläosassa, sillä en leikannut paloja pois, vaan käytin kaikki hyödyksi. Kangasliimaa olisi voinut käytää tukikankaan kiinnittämisessä, mutta sitä ei ollut varastossa. Ennen kuin kiristin kuminauhat paikoilleen, ompelin suojaan viisi heijastinta, joista kaksi näkyy sivuille ja kaikki viisi takaa katsoen.

Vielä on testaamatta pitääkö ompeleiden kohdat vettä vai joudunko silittämään saumansulkuteippiä heijastimien kohtaan. Saumateipistä minulla taas on huonoja kokemuksia: tuntuu että venyvissä kohdissa (esim. housun sisäsaumat) se irtoaa kankaasta.

Vielä iltahämärä kuva, joka on otettu käsivaralla - siksi tuota tärinää. Kyllä pitäisi näkyä!

Aurinkoisina päivinä suoja mahtuu hyvin repun pullotaskuun, joka olisi joka tapauksessa liian matala normipullolle.

Helppo trikoohame ja paita

Ihana syksy hemmottelee ja hamekausi jatkuu. Esittelen nyt jo keväällä tekemäni asun, joka meni tytön kaverille synttärilahjaksi. Mutta tuolla samalla paitakaavalla on tullut tehtyä paitoja ja hamekaava on niin helppo, että akuutti hamepula ratkeaa sillä parissa tunnissa.

No ehkei ihan parissa tunnissa, jos tekee brodeerauksen. Monsterifanille tämä kuva sopii hyvin ja tuo simppeliin hameeseen jotain jujua. Malli Ottobresta (1/2015, malli 36)

Paidan hihansuissa on pienet käänteet ja kuminauharypytys. Saumurin rullapäärmettäkin olen kokeillut, mutta se alkaa helposti rullautumaan piiloon. Käänne on siis siistimpi ratkaisu. Kangas on jostakin nettikaupasta ja vieläkin tuota tähtikuvioita löytyy eri väreissä. Kaula-aukossa resoria lähes ikivanhoista varastoista.

Paidankin malli on Ottobresta, mutta olen sitä muokannut melko paljon, mm. kaventanut olkia ja isontanut kaula-aukkoa.

Sporttikassi farkusta

Tämän laukun malli löytyi Pinterestistä ja muistaakseni hakusanoina käytin "gym bag pattern". Tänne ohje lopulta ohjasi. Retron tästä tekee ehkä vain alkuperäisohjeen väritys, mutta ei näin yksinkertainen nyt voi olla retro, sillä tätä mallia näkee aina.

Päätyyn valitsin art deco -henkisen fontin. Teksti on kyllä keskellä päätyä, mutta kuva jotenkin vääristää.

Ohjeesta poiketen tein sisälle sivutaskun jumppakorttia varten. Sisäpuolen kankaat on taas lempiväriä violettia. Farkku on joustamatonta ja todella peltimäistä: hyvää laukkuun, mutta hankalaa ommella, jos mitat eivät ole justiinsa täsmälleen. Kahvat tein toisentyyppisestä farkusta ja käytin nurjaa puolta päällä. Niistä tein vähän pidemmät kuin ohjeessa, sillä asetin ne kauemmas toisistaan laukun putkimaisuutta hävittämään.

Harjoituslaukkuna (siis äidin laukkuharjoitus ja tytön voimisteluharjoituksiin käytettäväksi) tämä nyt menee ja materiallikustannukset olivat suurinpiirtein 0 euroa. Vetoketju oli ties mistä purettu ja tarpeeksi suurihampainen. Teen kassiin vielä vetoketjulipareen (vai mikä se kangaslappu on nimeltään, josta voi pitää kiinni, kun vetää vetoketjua auki ja kiinni). Ja ehkä kankaalla päällystetyn pahvipohjan tukevoittamaan.

Valmiin laukun suihkutin Soft Caren tekstiilisuojalla, joka tekee vettä ja likaa hylkivän pinnan. Tämä ei ole mikään maksettu mainos, mutta tuo tuote on vaan niin pelastanut monta katastrofia (mm. sohva+kissa/lapset -tapauksissa). Laukuissa ja ulkotakeissa uskallan käyttää"ylimääräisiä" kemikaaleja, vaikka muuten fanitan mahdollisimman luonnonmukaista kuluttamista. On sekin luontoa kuluttavaa, jos jonkin tuotteen yrittää pestä puhtaaksi vaikka millä myrkyillä ja lopulta siitä joutuu luopumaan. Parempi siis ennaltaehkäistä.

Jatkossa opettelen kyllä tereiden ompelun: ne sopisivat tuon päätyympyrän reunaan niin mainiosti. Oma salilaukku odottaa myös tekoaan, mutta se onkin haastavampi erillisine kenkäosastoineen...

Samettihame syksyyn

Vanhempi tytöistä on koko kesän odottanut, josko äiti saisi sen luvatun rimpsuhameen valmiiksi. Noh, ei äiti saanut. (Kaava olisi pitänyt piirtää uusiksi, ei ollut alkukesällä hamekelejä, elokuussa oli jo kaikkea muuta kiirettä...) Mutta syksyksi äiti teki salamavauhtia samettihameen, josta löytyy myös rimpsuja.

Haastetta toi kankaan vähyys, sillä olin ostanut tämänkin kankaan varmaan kolme vuotta sitten ajatuksena tehdä vähän pienempi hame pienemmälle tytölle. (Ja aivan eri kaavalla.) Nyt piti kaikki löytyvä pituus hyödyntää seitsemänvuotiaalle. Onneksi oli tuota ruskeaa samettia sen verran, että sain kaikki röyhelöt tehtyä.

Kaava on Ottobresta (1/2007). Pituus on koon 122 mukaan ja leveys kutakuinkin kokoa 98. Silti vyötäröstä tuli vähän löysä ja ompelin samantien takakappaleeseen kuminauhan. Sivulla on piilovetoketju ja solmittavat koristenauhat.

Etukappaleessa on kaksi taskua ja niissä läpät. Taskujen tekoon menee aina puolet koko hameen tekoajasta, joten jos niitä ei tarvitse, niin kannattaa jättää pois. Toki ulkonäkö on ryhdikkäämpi taskujen kera.

Röyhelöt on huoliteltu saumurin rullapäärmeellä. Aina tällaisina hetkinä sitä toivoisi isompaa saumurilankavalikoimaa, mutta kyllä sitä juuri ja juuri pärjää kolmella erisävyisellä ruskealla pikkulankarullalla.

Petit skirt - runsas röyhelöhame

Hauskaa ja värikästä vappua! On ihanaa olla tyttö, kun saa pukeutua niin häkellyttävän kauniiseen vaatekappaleeseen kuin petit skirt :-)

Aivan kuin olisi itse muhkein pioni tai runsain ruusu.

Sain New Yorkin tuliaisena valmiiksi kaitaleiksi leikattua nailonia (ei rispaantuvaa laatua). Tai no itse valitsin nettikaupasta värit ja määrät ja mies tilasi ne hotelliinsa ;-) Ompeluohjeena käytin Make it & Love it:n ohjetta. Kankaat oli helppo tilata jaardeissa ohjeen mukaan, mutta kotonapa minulla olikin vain metrimitta... Mutta periaatteessa sai vetää koko rullan auki ja jakaa kahtia, koska hameen kerroksia tuli kaksi. (Älä missään nimessä vedä rullaa auki, jos käytät Ruffler footia!!) Eikä se nyt ole edes metrilleen tarkkaa tässä työssä: röyhelöitä tulee kyllä ihan riittävästi.

Tarvitaan:

• 2 kappaletta yhdeksän metrin suikaletta purkautumatonta nailonsifonkia (nylon chiffon) (leveys 4, 5 tai 6 tuumaa käyttäjästä riippuen)
• 2 kappaletta 4,5 metrin suikaletta (sama leveys kuin edellisessä suikaleessa) --> 27-30 metrin rulla siis riittää
• noin 55 metriä  kapeampaa (2 tuumaa) mielellään eri väristä nailonsifonkia (en ole varma käytinkö kaiken tuon määrän, sillä rullaan jäi vielä paljon, enkä muista miten paljon tilasin)
• satiinia tai silkkiä vyötärökappaleeseen 100 cm x 28-32cm kaitale (Kaitele ommellaan renkaaksi ja taitetaan pitkittäissuunnassa kahtia - korkeus riippuu siis edellisten kaitaleiden leveydestä ja hameen käyttäjästä)

Käytin vanhaa ompelukonettani, koska uusi Topaz on niin fiksu, että se ompelee näinkin ohutta kangasta aivan kauniisti. Mokomakin! Kun haluaisin automaattista rypytystä!

Tästä se lähtee: 27 metriä mustaa röyhelöä tulossa! Hieman jouduin käsin vetämään kangasta, ettei röhelöstä tullut liian lyhyttä. Kannattaa silti jättää pitkät aloituslangat.

Ja sitten tasataan röyhelöt yhdeksälle metrille ja kiinnitetään vaaleanpunaiseen kaitaleeseen.

Näyttää jo aika herkulta!

Nuppineulakiinnitys ei aivan pitänyt mittaansa, vaan jouduin lopulta irrottamaan muutaman neulan ja ommellessa tasaamaan rypytetyt kaitaleen rypyttämättömään. Mutta neulakiinnityksestä oli se etu, että röyhelökaitale ei ollut kierroksella. Spiraaliksihan se väkisin menee rypytysvaiheessa. Kuten sanottu, hidasta, mutta ei vaikeaa.

MUTTA. Tähän se homma sitten tyssäsi vuosi (vai kaksi?) sitten. Aloitin huhtikuussa ompelut, mutta sitten tulivat puutarhatyöt hoidettaviksi ja sitä myöten kädet menivät ihan karheiksi. Ei voinut ajatellakaan tasaavansa jotain nailonröyhelöä toiseen nailoniin. Sittemmin homma alkoi vaan tuntua liian työläältä. Oikeasti tuohon ensimmäiseen yhdeksään metriin meni pari kolme päivää lastenhoidon lomassa.

Sitten ostin Ruffler Footin. Oi että mikä ihanuus ja autuus! Johan alkoi taas ompelukone hurista. Päivässä tuli tehtyä hame loppuun ja seuraavana päivänä toinen. (Eikä siinä näinkään kauaa olisi mennyt, mutta halusin käyttää pinkit materiaalit täsmälleen loppuun ja välillä siis purin. Ruffler footilla ei voi ihan niin sentilleen säätää menekkiä, eikä se haittaakaan, jos on rajattomat nailonvarastot.) Ruffler footilla ommellessa voi viritellä nailonrullan kulhoon kynän tai kapustan avulla ja antaa kaitaleen juosta sieltä samalla kun ompelee. Välillä voi toki mitata montako metriä on tullut ommeltua, ettei lopu rulla kesken. Youtube auttaa näiden niksien löytämisessä.

Yhdeksän metrin suikaleeseen siis rypytettiin mustaa kaitaletta ja sitten pinkki kaitale rypytettiin 4,5-metrin kaitaleeseen kiinni. Tämä toistetaan toisilla kaitaleilla. Sitten ommellaan satiinikaitale ympyräksi, mutta takasaumaan jätetään nauhoja varten tuuman aukko oikealla puolelle (tai minkälevyistä nauhaa nyt käyttääkin). Sitten kaitale taitetaan pitkittäissuunnassa kahtia ja silitetään taitekohta. Vielä ei kannata pujottaa nauhaa. Kumpikin 4,5-metrinen kaitale rypytetään satiiniin sopivaksi. Toinen kiinnitetään nurjat puolet vastakkain (päällimmäinen helmaosa) ja toinen satiinin oikeapuoli ja sifongin nurjapuoli vastakkain. Niin että saumanvarat jäävät kerrosten väliin, kun hame on taitettuna vyötärökohdalta.

Ruffler footilla tämäkin menee, mutta joutuu tekemään testikertoja ylijäämäsuikaleilla ja laskemaan hieman miten pitkälle matkalle esim. 50 cm sifonkia pitää rypyttää, jotta kaikki mahtuu, eikä kaitale toisaalta lopu kesken (noin 9 senttiin). Laitoin sifonkiin neulat puolen metrin välein ja satiiniin pienet lyijykynämerkit 9 sentin välein ja tarkkailin näin että kaitale riittää koko matkalle. Ruffler footissa voi siis säätää paitsi piston pituutta, niin laskoksen syvyyttä (ruuvilla) ja sitä miten tiheästi laskostetaan (joka pistolla, joka 6. tai 12. pisto). Minulla oli piston pituus jotain 3-5 millin väliltä, rypytys joka pistolla ja ruuvi keskiasennossa. Jouduin näitä säätämään ompelun aikana, että kangas meni tasan.

Välillä piti hakea vähän sopivaa satiininauhaa ja miettiä kiireesti sopivan paidan kaavat ja materiaalit. Sitten vain satiininauhan ompelu kuminauhaan (15 cm lyhyempi kuin mekon käyttäjän vyötärö) ja pujotus kujaan. Satiininauhan päätä kannattaa sulattaa sytkärillä etteivät purkaannu. (Älä nokea.) Sitten vielä kiiruusti otimme valokuvia. Puuh! Joskus vaan synttäreitä pukkaa ihan kahdet per päivä ja monet kuukaudessa, että kyllä sitä hameille käyttöäkin löytyy.

Pikkusiskon hame on pinkki ja siinä vaaleanpunainen röyhelö. Pikkusiskoa vaan ei meinaa saada kuviin mukaan... Isosisko poseeraa jo aika tottuneesti. Koskahan alkaa pyytää palkkaa?

Ehkä vielä joskus saan kivan yhteyskuvan meidän muruista... Ja sitä odotellessa voi vaikka tilata lisää sifonkia Ameriikasta. Äitikin ihan vähän haluaisi tuollaisen hameen (alushameeksi tosin)...

Pörröinen pöllöasu esiintyjälle

Lapsille on myynnissä semmoisia interaktiivisia pehmopöllöleluja, joita ei meiltä löydy, mutta joista olen kyllä kuullut. Onneksi netti on olemassa lisätiedon hankintaan ja uskalsin ottaa vastaan erään luistelijan toiveen esiintymispuvusta.

Toiveena oli karvamainen olemus, mutta päädyin kuitenkin fleeceen. Erikoiskangas olisi pitänyt tilata, eikä minulla ollut kokemusta kyseisestä materiaalista eikä nettikaupasta. Fleece oli edullisempi ja tutumpi materiaali. Karvamaisuutta toin asuun hännän ja pipon tupsuilla. Ne on tehty villalangasta karstaamalla ja silittämällä. Ehkä tuon asun tunnisti, mitä se esitti ;-)

Takana vetoketju, olkapäillä pari laskosta, helma kierretty ja pussitettu trikoovuorin avulla. Etuhelmaan ompelin pöllön varpaat, joissa on täytteenä tupsujen karstauksesta ylijäänyt villa. Että on sitten tämä pöllö sisältäkin ihan pinkki.

Pipossa on myös trikoovuori. Tuota pipon mallia jouduin muutamaan kertaan muokkaamaan ja pyörittelemään, mutta onneksi oli noita pienipäisiä sovitusmalleja omasta takaa. Korvat olisi voinut tehdä ohuemmasta materiaalista, sillä nyt ne jäivät aika paksuiksi. Mutta jos tässä pipotehtailijaksi alkaisi, niin joku säädettävä pää olisi must-hankinta. Onko semmoisia? Lasten sovitusnukkekin voisi olla tarpeen, kun ei noita omia lapsiakaan voi joka kokoon tehdä...

Ihana projekti oli tämäkin, sillä mikäs sen hauskempaa kuin miettiä miten jonkun mielikuvitushahmon saa väännettyä asuksi!

Lasten esiintymisasuja: 50-luvun puuvillamekot

Minulla oli ilo tehdä peräti kahdeksalle pienelle tytölle esiintymisasuiksi 50-luvun puuvillamekkoja. Tytöt olivat esityksessä nukkeja. Esiintyminen oli viime viikon torstaina, joten julkaisen asut vasta nyt. Kyseessä oli Basil Mestarietsivä-luistelunäytös Espoossa. Ja oli muuten ihana esitys ja kaikki luistelijat olivat niin taitavia! Pienten pyörähdykset, liu'ut ja vaa'at olivat tietysti häkellyttävimpiä.

Ystäväni ja luistelutytön äiti piirsi kaavat muutamien lastenvaatekaavojen perusteella. Yhtenä mallina oli ainakin mekko 70-luvun kaavalehdestä, mutta nykypäivän lehdissä oli kovin vähän tätä tyyliä. Sitten aloitin kovan kankaan silppuamisen... Leikatut palat on syytä saman tien laputtaa tilaajan mukaan, sillä helman pituus ja joillakin myös miehustan leveys oli erilainen. Onneksi oli sentään neljää väriä! Leikkaaminen ei silti ollut kovin nopeaa, sillä puuvillakankaassa oli värivirhettä ja asettelua joutui miettimään. Kangasta yhteen mekkoon meni 120-140 cm ja lisäksi kaulus ja vyökangas.

Helma on täyskello, miehusta melko suora ja leveä (että on tilaa liikkua luistellessa), kaulus eräs muunnelma huivikauluksesta, hihat runsaasti rypytetty ja hihansuissa kuminauhat, ja takana piilovetoketju. Napit ovat vain koristeina. Niiden taakse ompelin kuitenkin yhtenäisen ylhäältä vyötärölle tulevan vahvikekankaan, etteivät napit repeä irti. Samalla kaitele pitää kaarrokkeen paikallaan edessä.

Kuten yläkuvasta näkyy, kaulus kiinnitettiin päällikappaleen ja kaarrokkeen väliin. Kaarrokkeen kulmat ompelin vielä käsin kiinni vetoketjun vierestä, etteivät varmasti mene väliin. Myös olilta tikkasin kaarrokkeet kiinni, jotta reunat pysyvät varmasti nurjalla puolella. Lisäksi vielä hakanen varmistamaan kiinnipysymistä.

Alle tein tyllihameen, joka kohottaa helmaa entisestään ja tuo tietysti söpöyttä lisää. Siitä ei ole kuvaa, mutta vyötäröllä oli korkea resori, sitten 20 cm korkuinen vuorisilkki puolikellon muotoisena ja helmassa 18 cm korkuinen tylli kahdessa kerroksessa ja vielä päällimmäisessä kerroksessa 6 cm:n tyllikaitale rypytettynä. Tosi toimiin pääsi uusi Ruffler foot ja arvatkaapa millä ompelen seuraavat projektit?? Ihana kapistus!

Luistinten päälliset tehtiin kuhunkin väriin sopiviksi. Punaisia tytöillä jo olikin, mutta vihreät, keltaiset ja siniset tuli ommeltua.

Kotona vanhempi tytöistä pääsi välillä sovittamaan, että sain mittasuhteet kohdilleen eikä mikään tuntunut nurjalla puolella pistävän. Ihan pikkuisen meidän tytöt harmittelivat, etteikö äiti teekään heille mekkoja. Mutta näitä varmaan tehdään vielä lisää... Kummityttö jo siellä onkin jonossa ;-)

Helma pyörii hyvin!

Asuun kuului myös leveä valkoinen vyö, joka solmittiin rusetiksi selän puolelle. Siitä minulla ei valitettavasti ole tarkkaa kuvaa, mutta ehkä esityksestä napatussa kännykkäkuvassa näkyy yleinen vaikutelma. Esityskäytössä leveä vyö on juuri hyvä (näkyvä ja pysyvä), mutta juhlamekkoon tekisin vyön kapeampana. Valmis satiini- tai silkkinauhakin menisi hyvin, vaikkei ihan 50-lukuinen juttu olisikaan. Melkein syyhyttäisi tehdä mekko myös aikuisten koossa!

Kankaat ja tarvikkeet Eurokankaasta. Kiitos ihanille myyjille, jotka etsitte juuri sitä oikeaa kangasta... :-)

Hiusjojot

Huh, miten kevät etenee vauhdilla! Tautitilanne meillä lykkää sitä sun tätä tekemistä (mm. blogin päivitystä) ja viimeisimpänä peruuntui tytön 7-vuotissynttärit alkukuusta. Tosin niitä juhlitaan huomenna terveempinä ja hiukan vanhempina ;-) Vieraille teimme kiitoslahjoiksi mm. hiuspompuloita kangasjojoista.

Varataan kangasta, neula (tai monta neulaa, jos haluaa tehdä sarjatyötä), lankaa, nappeja ja hiuslenkkejä. Sitten leikataan kankaasta ympyrä. Pieni lautanen on hyvä malli.

Sitten ommellaan kaksinkertaisella langalla tilkun reunaan 5 mm harsinpistoja ja kiristetään pussiksi. Kannattaa ottaa pitkä lanka, niin samalla langalla saa napinkin kiinni.

Pussi taputellaan litteäksi ja parilla solmulla homma pysyy kasassa.  

Sitten ommellaan koristeeksi nappi.

Napin ompelun yhteydessä toiselle puolelle ommellaan tavallinen hiuslenkki kiinni. Nykyiset hiuslenkit ovat luvalla sanoen surkeita, mutta ainahan tilalle voi ommella uuden lenkin, kun vanha katkeaa.

Meidän napit on tehty kutistemuovista, joka on niin kiva materiaali, ettei meinattu tytön kanssa pysyä housuissamme! Siitä voi tehdä nappien lisäksi vaikka barbeille viivottimen tai puutarhurille kasvinmerkitsemistikkuja. Just nukkekotimateriaalina tuo voisi pelittää hienosti, kun yksityiskohdat saa piirrettyä ihan normikynillä ja sitten se pala kutistuu ja kynänjäljestä tulee tosi tarkka ja terävä.

Leimailemallakin saa vaikka mitä koristeita (leimamusteen on hyvä olla vedenkestävää eli liuotinpohjaista). Me kokeilimme nyt puuvärejä kirkkaalla ja maidonvalkealla kalvolla. Kirkkaasta kuvio näkyy läpi ja maidonvalkeastakin jonkun verran, mutta kynäpuoli jätettiin napeissa oikeaksi puoleksi. Kuumailma puhallin oli järeää mallia, mutta hyvin silläkin onnistui muovit kutistelemaan. Eikä haittaa vaikka nappi välillä lentää lattialle: kutistamista voi jatkaa. Sukkapuikolla yritin pitää noita paikallaan, mutta... Voisi uunikin toimia, mutta ei jaksettu odotella.

Kissapuku lapselle

Meillä asuu tällä hetkellä yksi oikea kissa, Werneri. Vaalea ja pitkäkarvainen, korvissa tupsut ja häntä kuin paras pölyhuiska. Mutta hän on välillä vähän yksinäinen ja lapset toisinaan haaveilevat toisesta kissasta. Allekirjoittanut ei ole ajatukselle kovin myötämielinen... Mutta onneksi voi leikkiä itse kissaa! Ja varsinkin jos äiti ompelee vähän rekvisiittaa.

Mustaan pitkähihaiseen t-paitaan harsin palan karvakangasta, joka oli valmiiksi sopivan epätasaista, siis pidempiä ja lyhyempiä karvoja. Palan saa sitten helposti irti, kun paitaa haluaa käyttää vain paitana. Samasta tekokarvasta tehtiin takatassun lämmikkeet (hei, näitä voi käyttää oikeasti mekkopäivinä eskarissa!), joiden yläreunaan harsin kuminauhalle kujan, kun jäivät vähän väljiksi muuten.

Pienet palat tekoturkista päätyivät myös korviin, jotka ompelin mustasta trikoosta. Sisäpuolelle silitin tukikangasta ja etukappaleeseen ompelin karvan kiinni. Sitten palat oikeat puolet vastaikkain ja korvien sivut kiinni. Käännös oikein päin ja alareunan ompelu kiinni. Sitten ompelin korvan hiuspinniin kiinni ja vähän taitoin korvalehteä toisesta reunasta keskikohtaan päin, että näyttäisi vähän aidommalta.

Tukka laitettiin parille sykerölle korvien taakse. Myös hiuksista olisi voinut muotoilla kissankorvan malliset, mutta lapsille sopii paremmin "aidot" korvat. Tai niitä he osaavat vaatia...

Hännän teko olikin ihan oma projektinsa. Se on aitoa karvaa. Ei kissasta kumminkaan, vaan lampaasta. 7 veljestä sai karstauskäsittelyn ja suoristusrautaa perään. Otin kahdeksan villalangan pätkää ja solmin ne keskeltä erittäin tiukasti kiinni. Karstasin aina varovasti puolikkaan tupsua kerrallaan. Samalla piti pitää kunnolla kiinni solmun edestä, sillä karsta veti helposti langan irti. Kun olin karstannut muutaman tupsun, lämmitin hiusten suoristusraudan ja silitin kiharaiset villat suoremmiksi. Solmiamislankoja en karstannut, vaan solmin ensin tupsun häntään ja sitten karstasin ja suoristin vielä ne. Hännän pohjaksi tein siis villalankaletin. Tupsuja tarvittiin noin 50. Tai jotain 50 ja 100 väliltä. Ei kyllä mitään käsitystä montako tupsua oikeasti tein. Irtokarvaa tuli kolmisen litraa! Käytän sen varmaan pehmoeläinten täytteenä.

Langat olisivat voineet olla kissanhännässä lyhyemmätkin, koska häntä muistutti kovasti suden häntää tekovaiheessa. Ehkä kuitenkin tarpeeksi pitkänä tuo näyttää kissan hännältä. Kannattaa kokeilla miten oma lanka käyttäytyy karstatessa. Tuo 7 veljestä lyheni ehkä kolmasosan verran, mutta suoristusrautakäsittely taas pidensi kuituja.  Ohjeen kissan hännälle löysin Pinterestistä WillowFallin tekemänä.

Miiauu!