Suklaamuffinit puolukkatäytteellä

Taas tuo Kinuskikissa inspiroi minua toteuttamaan puolukkatäytteisiä suklaamuffineja, että sain nuo loput marsipaanipuolukkakoristeet hyötykäyttöön. Kinuskikissa on täyttänyt ja kuorruttanut leivoksensa paistamisen jälkeen: minä vähän oioin mutkia ajan ja kaloreiden säästämiseksi. Muffinit kuuluisi täyttää puolukkatahnalla, mutta laitoin puolukkatäytteen uuniin, kun luin jostain, että lemoncurd kestäisi paistamista. Puolukkatahna on siis curdia myös (sis. kananmunankeltuaisia ja voita). Minun tahnani oli aika juoksevaa, kiisselimäistä. Olisi voinut olla paksumpaa, niin olisin uskaltanut lusikoida sitä enemmän täytteeksi. Pysyihän se täyte siellä muffinissa jotenkin, mutta samanlaista puolukkasydäntä kuin Kinuskikissalla ei tällä tekniikalla syntynyt. Loput puolukkatahnasta voi syödä muffineita haukatessa: veitsellä vaan sipaisu suupalaan. Tai paahtoleivän päällä. Voi olla että meillä loput tahnat jalostuvat jäätelökoneella joksikin, en tiedä... Vähän tuli puolukkasorbetti mausta mieleen.

Puolukkasydän jäi vähän pieneksi, mutta tuo kosteutta silti

Tähkäpäälle mekko

Vihdoinkin pääsin taas ompelusten pariin, kun ennen joulua ja jouluna flunssa vei voimat. Joulupaketteihin ei sitten tullutkaan kaikkea mitä olin suunnitellut... Mutta minkäs teet, joskus on vaan pakko pysähtyä lepäämään.

Tähkäpää on asustanut meillä jo tovin (kiitos Mekkotehtailijoiden ihanien nukkepostausten) ja jouluna tuli uusia lapsukaisia: Ariel ja Pocahontas. Mutta nyt sai Tähkäpää uuden arkimekon, kun ei nyt aina voi satiinissa leikkiä. Kaava on Mekkotehdas-blogista ja Riinemekon ohjeilla ommeltu. Täytyy kyllä kiittää mekkotehtailijoita mekon kaavoista, sillä itsellä ei riitä aika eikä kärsivällisyys kaavojen piirtelyyn nukelle. Mutta valmiilla kaavoilla tilkut leikkaa ja ompelee todella nopeasti jalostetumpaan muotoon.

Ihan en jaksanut panostaa hihansuihin ja ne vähän lörpsöttävät. Mutta ei onneksi lapsia haittaa. Nyt tuli kyllä hinku tehtä tytöille Riinemekot myös... Kesämekot siis mielessä vaikkei ole edes tammikuu!

Puolukkajogurttitorttu ja pekaanipähkinäkakku

Nyt on joulu juhlittu, kakut massuun piilotettu ja kurkkukipu lähes selätetty :)

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, nyt tulee kuvia puolukkajogurttitortusta ja lisäksi pekaanipähkinäkakusta.

Alkuperäisestä ohjeesta poiketen tein ylimääräisen valkoisen kermahyytelöpinnan

Päällä tummahkoa suklaata sulatettuna ja pursotettuna sekä marsipaanikoristeet

Joulupöytään mahtui myös takana oleva pekaanipähkinäkakku

Mieheni teki pohjan ja allekirjoittanut kuorrutti

Resepti on Pirkan parhaat leivonnaiset -kirjasta.

Pekaanipähkinäkakku on hyvää! Sitä tulee tehtyä silloin tällöin, kun kaipaa täytekakun tilalle jotain "eurooppalaisempaa" kakkua. Toisin sanoen kakkupohja on "kuiva" kahvikakkutyyppinen - munia, sokeria, rasvaa, pähkinää, jauhoja. Pohjaa ei kostuteta ja kuorrutetta tulee myös väliin. Juustokuorrute on Philadelphiaa, tomusokeria ja voita. Joskus tein tätä Viola-juustolla (ehkä kevytversio), mutta kuorrute juoksettui. (Myös erilaisissa muffinikuorrutteissa olen epäonnistunut Violan kanssa.) Vika saattoi olla erilämpöisissä aineissa, mutta en ole sen jälkeen kokeillut Violaa tähän kakkuun. Nyt kaipaisin markkinoille laktoositonta Philadelphiaa, mutta ei sellaista taida olla... Ja jos tuo laktoosittomuus aiheuttaa juoksettumisen, niin ei siitäkään sitten ole apua. Kyllä tätä laktoositonta ruokavaliota noudattavakin tuntuu voivan syödä, jos ei välitä seurauksista :)

Marsipaanipuolukoita kakkuun

Jouluaatoksi tein puolukkaisen "juusto"kakun Kinuskikissan ohjeen mukaan (Puolukkainen kepeäkakku). Juuston tilalla siis vaniljajogurttia, mutta toki kermaa ja sokeria.

Onnistui muuten (ehkä) hyvin, mutta kakkupohja rupesi kellumaan täytteen laiton yhteydessä ja jouduin säveltämään pinnalle uuden "kiilteen". Tein siihen kerma-jogurttihyytelön, jonka maustoin Gallianoliköörillä ja vaniljalla. Mutta katsotaan huomenna (tai koska sitten päivitänkään blogia) miltä kakku näytti valmiina ja tietenkin miltä maistui!

Nyt tulee vain vilaus marsipaanikoristeista. Mantelimassan värjäsin Wiltonin pastaväreillä sävyinä leaf green ja red red. Päälle tupsautin lumenvalkoista tomuväriä.

Karjalanpiirakoita leivinuunissa

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen puuroo! Ja koska riisipuurokin voi kyllästyttää (no ei kai nyt kuitenkaan), niin teimme muutaman litran puuroa piirakoiksi. Niitä on kätevämpi tarjota vieraillekin...

Taikina oli perinteinen sihtiruisjauhoista, vedestä ja suolasta tehty, mutta lisäyksenä ruokaöljyä. Helpottaa tottumattoman työskentelyä, kun kakkarat ja kuoret eivät kuivu niin nopeasti. Ja kyllä, pelkkää ruista. Mistä tuo monien reseptien vehnä sinne on pitänyt keksiä mukaan?

2 dl vettä
1 tl suolaa
5 dl sihtiruisjauhoja
1,5-2 rkl ruokaöljyä

Riisipuuro on tehty Valion karjalanpiirakoiden ohjeella, mitä nyt puolitoistakertaisena  (60:lle piirakalle) ja kevytmaitoon. Ja lisäyksenä nokare tai muutama voita. Ja maitoa lisäsin kypsennyksen loppuvaiheessa vielä kolme desiä. Ilmeisesti olisi voinut lisätä vielä enemmän, sillä puuro oli loppuvaiheessa leivontaa jo todella paksua. Piirakoista saa nätempiä, jos puuro ei vastusta liikaa rypytysvaiheessa.

1. Ensin taikina pyöritellään pötköksi ja leikataan paloiksi (esim. 40kpl), jotka käsissä pyöritellään ja litistetään kakkaroiksi. Kakkarat suojataan kelmulla, niin eivät kovetu odotellessa.

2. Sitten otetaan pulikka ja kaulitaan rennosti pulikkaa keikuttamalla. Taikina samalla pöyrii ja kuoresta saa pyöreän. Jauhotuksessa voi käyttää tavallisia ruisjauhoja, jotka ovat karkeampia. Jauhoja on alla ja päällä, mutta kohtuus siinäkin.

3. Vähitellen taikina alkaa olla ohut ja pyöreä. Tai ainakin sinne päin. Kuoret suojataan taas kelmulla ja kuorien välissä on jauhoja. Koko taikinan voi leipoa kuoriksi odottamaan, mutta itse tein pellillisen kerrallaan eli 10 kpl.

4. Sitten harjataan ylimääräiset jauhot kuorista pois. (Tämän voi ulkoistaa esim. 4-vuotiaan apurin hommaksi.) Sen jälkeen kuoret täytetään vaikkapa riisipuurolla. Minulla tuli aika paksua puuroa.

5. Rpytyksen aloitan kääntämällä sivut keskelle.

6. Sitten rypytän ylöspäin ja keskeltä alaspäin. Pitkät kynnet ovat vähän haitaksi, kun tekevät reikiä taikinaan. Mutta idea on työnnellä taikina vekeille, ei nipistää. Nipistämisessä tulee teräviä huippuja, jotka sitten palavat helposti kuumassa uunissa. (Ja minun paksu puuroni ei mene vekkien sisään, joka tekisi piirakasta ihan tavattoman herkullisen.)

7. Sitten piiraat pellille ja uuniin. Leivinuuni oli kuuma, mittarin mukaan 275 astetta eli oikeasti kuumempi. Aluksi riitti 8 minuuttia. 10 minuuttia olleet vähän paloivat.

8. Valmiit piiraat kastetaan lämpimään vesi-voi -seokseen heti paiston jälkeen. Sitten valutus ritilällä, hetki jäähdytystä ja nauttimaan.

Naapurillekin voisi viedä tällaisen korin, mutta...

Jos otan yhden vielä!

Piirakoiden teko sujuu nopeastikin, jos on tarpeeksi maitoa kaapissa ja tuli jo tehtynä uunissa. Homma aloitetaan puuron keitolla ja sekoitellaan koko ajan. Sitten kun saa puuron jäähtymään, vaikka ulos pakkaseen, niin pääsee tekemään taikinan ja kolaamaan uunin. Puuron ei tarvitse olla kylmää, kunhan ei sormiaan polta. Jäähtynyt puuro on vaikea levittää, jos ei muista tehdä tarpeeksi löysää. Me teimme syötävää puuroa illalliseksi ja loppu puuro meni piiraisiin. Vielä jäi vähän jäljellekin ihanaa herkkua Viktorian riisiä  (riisivanukas) varten.

Lapset oli ihania ja halusivat heti mukaan tekemään. Pitääpä tehdä tuota ruistaikinaa myös "muovailuvahaksi", niin oppivat kunnon jauhopeukaloiksi :) 4-vuotias jo kokeili kaikkia vaiheita ja olisi tehnyt enemmänkin, mutta taikina ehti loppua. 40 piirakkaa kyllä pyörittelee oman perheen voimin, mutta satojen piiraiden talkoisiin varaisin jo enemmän (pirteää, flunssatonta) työvakeä.

Joulukello virkattuna

Vihdoin tänä vuonna ehdin kokeilla hamstraamaani Novitan hopealankaa joulukoristeisiin. Kaapeista löytyy kullanvärisiä koristeita jos jonkinmoista, mutta hopeisia vähemmän. Niinpä kokeilin Novitan joululehdestä löytäämääni joulukellon virkkausohjetta.Vähän käsiala vaihteli alun höllemmästä keskikohdan kireämpään ja kellon muodosta tuli vähän kehnosti valettu. Mutta kumma juttu: tämän kellon sointi ei kärsi valuvirheistä.

Sisällä valkoinen puuhelmi ja lanka, josta kelloa voi "soittaa".

Kuvissa kello on nurja puoli päällepäin. Ohjeessakin kehotettiin näin tekemään ja kieltämättä se näyttää paremmalta. Varsinkin päätöskerros asettuu paremmin.

Auringonkukkaleipää

Tämä on suosikkileipäni ja teen sitä silloin tällöin. Taikinassa ei ole mitään ihmeellistä: vain rasvaa tavallista enemmän (puoleen litraan 100 grammaa). Ilmankos tulee mehevää leipää! Mutta itse en enää leipää juurikaan syö, varsinkaan vehnää, niin jää vähemmälle leivänteko.

Leivän voisi leipoa kukan muotoon pellille, mutta teen siitä yleensä kolme limppua. Neljä pientäkin saisi tehtyä ja olisi sopiva määrä ottaa sulamaan kerralla meidän perheelle. Alkuperäinen resepti on Hyvää ruokahalua! Kotikokin parhaat leivontaohjeet -kirjasta (toim. Anna-Maija Tanttu). Taikinaan tulee maitoa, hiivaa, suolaa, siirappia, kuorittuja auringonkukansiemeniä, grahamjauhoja, vehnäjauhoja ja sulatettua margariinia tai voita. Ja paistetaan aika kuumassa uunissa, ehkä 220-asteessa.

Lapsille tämä maistuu ja korvaa paahtoleivän, joka on varsinkin 4-vuotiaan suosiossa. (Ja äiti ei muista ostaa leipää...) Leivän terveellisyydestä en viitsi karppaajaana sanoa mitään, mutta jos kasvattaisin, korjaisin talteen ja jauhaisin luomuvehnäni itse, niin voisin olla innokkaampi leivän ylistäjä. Ja kuten sanon lapsilleni syödessäni eri ruokaa kuin he: äidin ei tarvitse enää kasvaa, siksi äiti syö eri ruokaa kuin te. 4-vuotias kysyy viisaana: "Miksi isä sitten syö samaa ruokaa kuin me lapset? Pitääkö senkin vielä kasvaa?" Joo, mitäpä tuohon sitten sanoisi...

Lapselle esiliina keittiöpyyhkeestä

Kesällä jo ostin Ikeasta pari puuvillaista pyyhettä. Toisesta tein kaksi ruusukuvioista keittiöpyyhettä leikkimökkiin. Ruutukuvioisen pyyhkeen ripustuslenkin hyödynsin toisessa ruusupyyhkeessä. Ruudullisesta pyyhkeestä tein sitten esiliinan. Ruusukuvioinen nauhakin helmassa oli valmiina, niin pääsin helpolla: vain kanttaukset ja tasku. En ehtinyt edes silittää essua ennen käyttöä ja leipomisessa jo tuli porkkanatahroja, niin en sitä sitten kuviinkaan silittänyt. Nauhoissa on reilusti säätövaraa, niin menee pitkään. Hiukan olisi yläosa voinut olla kapeampi, kun jää nyt vähän pussille. Aikuiselle essu on valitettavasti liian pieni: olisi äidillekin kelvannut ruusuessu :)

 

Tässä pyyhkeet leikkimökissä.

Joulutorttuja minikoossa

Nämä herkkupalat ovat 75% kevyempiä kuin tavalliset joulutortut. Maku on silti aivan sama. Tavallinen torttutaikinalevy ensin puoliksi ja puolikkaat vielä neljään osaan. Näin päästään ultrakevyeen lopputulokseen :)

Näistä kuvista ei vielä kokoeroa huomaa, mutta ehkä seuraavista?

Ennen paistoa. Pellille mahtui hyvin 20 kpl.

Paiston jälkeen.

Suupalan kokoinen.

Hillon ystäville luumuhilloa voisi olla enemmänkin ja suurempi hillomäärä myös pysyisi paikallaan paremmin. Nyt tortut kohosivat todella hyvin myös keskeltä ja hillo vähän kallistui sinne tänne. Omassa uudehkossa AEG:n uunissani paistoin tortut kiertoilmalla ja 170-asteessa 15-20 min.

Luumumarmeladin lopuille yritin miettiä käyttötarkoitusta, mutta mikään luumukakku ei innostanut. Jokin jälkiruokamousse ehkä?

Fiinikissa viilettää

Tein tämän fleece-kisun jo lokakuussa, mutta se katosi leikkeihin samantien. Nyt vasta kuvasin Fiiniä eri asuissaan (ja korjasin samalla parit ompeleet) . Fiini on tehty Fiona Goblen kirjan ohjeella (Pehmolemmikit: ihanan pehmeitä leluja fleecekankaasta). Kirjassa on muitakin eläimiä: karhu, possu, pupu, sammakko... Mutta kaikilla on sama vartalo ja vain pään kaava on erilainen. Vaatteitakin näille on kiva tehdä, kun kangasta kuluu niin vähän. Barbin vaatteeksikin eläinten vaatteet käyvät, mutta toisinpäin voi vyötärö vähän kiristää.

Siivet selässä ja balettihamonen

Kasvot tehty ompelulangalla kirjomalla.

Villapaidasta tuli hihaton, kun kisu näytti hukkuvan hihalliseen paitaansa.

Kisu on söpö myös ilman vaatekertaa.

Kissa oli helppo ommella ja vain kirjonnat veivät tottomattomalta aikaa. Ainoa puute kaavoissa oli, ettei niissä käsketty tehdä häntää. Enkä sitä itsekkään hoksannut tehdä. Tilkkuja voisi olla vielä häntää varten vähän jäljellä. Ehkä Fiini saa häntänsä vasta myöhemmin...

Pizzaa leivinuunissa

Aah, kunnon hiilihydraattimäjäys tekee hyvää näinä pimeän synkkinä ja koleina iltoina :)

Meillä tehdään monenlaista pizzaa, mutta kyllä tuo ohutpohjainen leivinuunissa paistettu on parasta. Sitä vaan ei jaksa aina tehdä, kun koko touhuun menee vähintään 3 tuntia + keittiön siivous.

Pohjan ohje on Pastanjauhantaa-blogista ja sillä onnistuu aina. Vaihtelemme vain jauhojen laatua: välillä pelkkää puolikarkeaa vehnää, välillä seassa ruissihtijauhoja ja välillä durumia. Eipä niillä juuri eroja ole, koska täytteet sen pizzan tekevät. Ruisjauhoja jos käyttää, niin mielestäni maksimi määrä tähän ohjeeseen on 100g, muuten ruis maistuu liikaa läpi ja pohja ei oikein kohoa. Tulee siis vähän näkkileipämäistä.

350 g vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl extra virgine -oliiviöljyä
2 1/4 dl lämmintä vettä (42-asteista)

Leivinuuniin riittää yksi täysi pesällinen sekapuuta (muutama koivuklapi voi olla seassa) ja lisäksi vielä ehkä 3/4 osa pesällistä. Kun hiillos on parhaimmillaan, mittari näyttää 220-astetta. Silloin ei pidä enää lisätä puita, vaan odotella, että lämpö nousee. 270-astetta kun on lasissa, niin hiilet kolataan arinan alle. Reilu pari tuntia siinä menee. Silloin pitää tietysti olla jo taikina tehtynä ja palleroisiksi leivottuna, tomaattisoosi keitettynä ja ainekset pilkottuna.

Rucolapizzamme sisältää myös kinkkua, vuohenjuustoa ja pestokastiketta.

Anjovis pääsi kokeiluun ja yhdistimme sen tomaattikastikeessa olevaan tonnikalaan ja tuoretomaattiin.

Pizzoja tuosta taikinamäärästä tulee 4-5, koska pizzalapiomme on melko pieni. Mutta kun on riittävästi oliiviöljyä ja kermaista juustoa, niin suurempaa ei oikein jaksa syödä.

Tomaatikastikeen keitämme aina tomaattimurskasta (polpa fine), oliiviöljystä, valkosipulista, basilikasta, oreganosta, mustapippurista ja suolasta. Ja rasvaa pitää tosiaan olla, jos kuumassa uunissa pizzansa paistaa. Eli tomaattikastikkeessa, juustossa ja päällekin vielä loraus oliiviöljyä. Kokoamisjärjestys on: pohja, tomaattikastike, juustoa, täytteitä, oliiviöljyä ja vielä juustoa. Kuumassa uunissa suoraan arinalla paistettuna menee 2,5-3 minuuttia. Nyt tuli vähän tummia reunoja, koska uuni oli ehkä himpun verran liian kuuma. Mutta ei meillä reunoja muutenkaan syödä...

Minun suosikkini on aina ollut tuo rucolapizza, mutta nyt tuo anjovis kiilasi kärkeen. Kai siinä oli niiiin paljon tomaattia, että ah! (Ja suolaa...) Mikä on sinun suosikkitäytteesi?

Punajuuri-suklaamuffinit

Halloweenin kunniaksi piti tehdä jotain kasvishyvää. Kurpitsat olivat kaupassa kovin pieniä ja kuivahtaneen näköisiä, joten ne eivät houkutelleet. Porkkana ei iskenyt, vaikka väri olisi ollut tuota Halloweenkurpitsan maailmaa. Mutta punajuuria olin juuri ostanut ison pussillisen borssikeittoa varten ja niistä liikeni muutama muuhun tarkoitukseen. Googlaamalla löysin Bella Vanillan blogista hyvän kuuloisen ohjeen, mutta tein siihen joitakin muutoksia. Keitin mm. punajuuret kuorineen, niin väri jää paremmin talteen. Alkuperäisessä ohjeessa oli kuorrutus juustosta, tomusokerista ja punajuurten keitinliemestä, mutta minulla oli vanhaa vihertävää kuorrutusta, jota hyödynsin tässä. Oma ohjeeni alla.

45 g tummaa kaakaojauhetta

210 g vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

250 g sokeria

250 g keitettyä punajuurta

4 munaa

1 dl rypsiöljyä

1 dl sulatettua voita

2 tl vaniljasokeria
(suklaapala päälle)

Kuorrutus:

Viola tuorejuustoa

tomusokeria

kookosrasvaa

väriainetta

sitruunamehua 

Keitä ja kuori punajuuret. Soseuta keitetyt punajuuret hyvin. Lisää jäähtyneeseen soseeseen munat yksi kerrallaan sekoittaen. Lisää sokeri, rasvat sekä vanilja ja sekoita. Sihtaa seokseen kuivat ainekset ja sekoittele varovasti. (Lisää suklaa.) Kaada muffinivuokiin ja paista n. 22 minuuttia 160-asteessa kiertoilmalla.

Kuorrutusta varten juusto notkistetaan ja siihen lisätään sokeria, sulatettua ja jäähtynyttä kookosrasvaa sekä väriainetta ja ehkä sitruuna/limemehua. Aineosia en kirjaa nyt ylös, vaan teen uuden kuorrutuserän joskus tarkoilla mitoilla. Osan päälle ripottelin vielä mokkahippusia, mutta eivät ne kyllä mokalle maistu.

Kuorrutusta ei välttämättä tarvita, varsinkin jos laittaa tuon suklaapalan päälle. On todella mehevän kosteita ja maukkaita muffineita.

Matalat muffinit saivat kauniin tasaisen pinnan, mutta Ikean hieman korkeammissa vuoissa tuli pinnaltaan vähän haljenneita.

Mustikka-limemuffinit

Kaapista löytyi kermaviiliä, limettejä ja mustikoita, joten kokeilin tehdä niistä muffineita. Resepti löytyi Dagens Muffin -sivustolta, mutta lisäsin kermaviilin määrää 0,75 desilitralla ja jauhojen määrää puolella desilitralla. Limen kuoren olin jo käyttänyt, joten sekaan meni mehu yhdestä limetistä. Makua olisi voinut tulla enemmän kuoresta.

2 munaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl maitoa/kermaviiliä/jogurttia
1/2 -1 dl jouksevaa margariinia
1/2 - 1 dl kookoshiutaleita
1 limen kuori
1 -1 1/2 dl mustikoita

 

Kuorrutusta yritin tehdä ensin Arla-Ingmanin ohjeen mukaan (sillä erotuksella että käytin kilpailijan laktoositonta tuorejuustoa), mutta löysää tuli. Sokerin lisääminen ei auttanut, tuli vain ällöttävän makeaa. Tässä kuitenkin muistutukseksi mittasuhteet, etten haksahda uudelleen.

2 dl Arla Apetina Maustamaton tuorejuustoa
2 rkl Arla Ingman vispikermaa
1 dl tomusokeria
2 rkl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua
Vihreää, pinkkiä, keltaista tai sinistä elintarvikeväriä

Sitten otin noin kolmasosan seoksesta erilleen ja laitoin sulatettua ja jäähdytettyä kookosrasvaa (n. 0,5-0,75 dl) sekaan ja johan jämähti. Se olisi ollut oiva hetki lopettaa kokeilut ja todeta, että tulipas ihanan sileää ja pursotettavaa kuorrutetta. Mutta sitten päätin lisätä tuorejuustoseosta siihen ja taas tuli liian juoksevaa. Kookosrasva kuitenkin loppu, joten muffinit saivat päälleen sokerivesikuorrutteennäköisen tuorejuustokuorrutteen. Muita ohjeita selatessa huomasin, että tuorejuustoa on huomattavasti vähemmän ja sokeria enemmän. Eli (kovaa) rasvaa pitää olla paljon ja sokeria enemmän, jotta saa pursotettavaa kuorrutusta. Ensi kerralla kokeilen 0,5 dl kookosrasvaa, 0,5 dl tuorejuustoa ja muutama desi tomusokeria. Haluan päästä kokeilemaan kaksiväripursotusta, joten omille synttäreille voisin kokeilla taas muffineita.

Amerikkalainen omenapiiras

Amerikkalaisen omenapiiraasta ilmeisesti tekee kansi ja mahdollisesti mausteena käytetty muskottipähkinä. Mutta koska minulla ei ole omaa kokemusta Amerikasta, niin parempi nimitys tälle piiraalle voisi olla Aku Ankan piiras, koska se ulkonäöllisesti muistuttaa sarjakuvassa esiintyviä yksilöitä.

Taikinaksi voitaikinaa 500 g suoraan kaupasta, sisälle omenakuutioita, voita, sokeria, sitruunamehua, kanelia ja muskottipähkinää. Sisällön kiehautin kattilassa nopeasti ja kippasin kaulitun pohjan päälle. Kanteen kuvioita kukkatyökaluilla (veitsikin toimii) ja nipistelin reunat yhteen ja leikkasin ylimääräiset pois. Kananmunavoitelu ja uuniin.

Muistutukseksi itselle, että ensi kerralla tee taikina itse (lisää myös vähän sokeria) ja paista kuumemmassa. Nyt taikina oli kovaa, hiukan sitkeää ja ehkä ennemmin kuivunutta kuin paistunutta. Kermavaahdon kanssa silti ihan ok. Sisään voisi ujuttaa myös jotain pähkinöitä (pekaani?) ja calvadosta.

Sacherkakkua

Miehen synttäreillä olemme syöneet lähes aina Sacherkakkua. Nyt tein pohjankin oikein klassisesti suklaasta, voista ja erikseen vatkatuista keltuaisista ja valkuaisista. Kakku on lopulta niin suklainen, että minulle on ainakin ihan sama onko pohjassa suklaata vai vain kaakaota. (Vähähiilaarinen ruokavalio muuttaa makutottumuksia niin, että makea ei oikeesti enää maistu.) Mutta hyvin kakku silti onnistui vaikka pohjassa ei käytetty leivinjauhetta. Pohja oli raskas, mutta ei silti "likilaskuinen". Aprikoosia (marmeladia ja soseutettuja tölkkiaprikooseja) tuli liikaa ja siksi tuo päällisen suklaakin vähän erottui leikatessa.

Koristeeksi kaapista löytyi sokerikukkia, joissa oli sopivasti hopeinen koristehelmi, joka taas sointui pohjapaperiin. Sokerikukat kostuivat säilytyksen aikana eli ne kannattaa laittaa paikalleen vasta tarjoiluvaiheessa. Sacherkakku puolestaan minusta vaatii säiltysaikaa valmiina, jotta olisi mehevimmillään. Ainakin päivän etuajassa sen voi mielestäni tehdä. Resepti oli Pirkan parhaat leivonnaiset kirjasta ja suklaakuorrute Kinuskikissalta.

Pikku syyspipo

Vaaleanpunaisen ja ruskean yhdistelmä miellyttää silmää aina vaan, ja onneksi löytyi vielä pikkupaloja trikoota ja collegekangasta. Sain niistä nuoremmalle tytölle kivan syyspipon. Korvapipo on ollut ahkerassa käytössä ja vaaleanpunainen resorikin sai jo pysyvän likatahran. Kaavana Ottobresta otettu malli.

1-vuotiaalla tytöllä on myös päällään viime talvena valmiiksi saamani neuletakki Nalle-langasta. Värit olivat pyörineet jo pitkään kaapin nurkassa, joten hyvä kun sain edes osan pois. Voi sitten ostaa uusia... Malli oli jostakin Suuresta käsityölehdestä ja siihen olisi pitänyt vieä kirjoa kukkia, mutta oli jo muuta tekemistä, niin jäivät pois :)