torstai 6. maaliskuuta 2014

Kakkupallerot eli cake pops

Cake popseja on tullut blogeissa vastaan jo pari vuotta. Mua ei ole hirveästi inspiroinut niiden kokeilu, koska kyllä kakku on herkullisinta kuohkeana (ja täytettynä). Kakkutikkareissa kuohkeasta kakusta tulee tiivis klöntti. Ne jotka tykkää raa'aksi jääneestä kakusta, fanittaa popseja varmasti :-)



No kokeilin kuitenkin, kun ostin tikkuja jossain epähuomiossa ja lastenjuhlia pukkaa. (En kuitenkaan käyttänyt tikkuja - syy löytyy alempaa.) Red velvet valikoitui kakkutaikinaksi siitä syystä, että amerikkalaiset käyttävät taikinaansa ns. Natural Cocoa Powderia eli suomeksi kai raakakaakaojauhetta. Terveellisempään ja superfoodimpaan suuntaan täytyy pyrkiä, eiksjeh? Van Houten (se Euroopassa perinteinen aito ja oikea tumma kaakaojauhe) on tummempaa eli sitä on käsitelty hollantilaisen menetelmän mukaisesti poistamalla happamuutta (kemiallisesti?) ja samalla väri tummuu. Ja red velvet -kakkuun tumma on liian tummaa (älkää nyt edes ajatelko mitään oboyta: se on sokerikaakaoJUOMAjauhe). Ostin siis raakakaakaojauhetta (kaakaonibsejä mulla jo olikin).

Noh, koska natural on happamampaa, niin käytettävät kohotusaineet pitäisi miettiä uudelleen (siis suomalainen/eurooppalainen resepti ei välttämättä toimi, jos vaihtaa kaakaojauheen naturaliksi). Nyt käytin maitoa, valkoviinietikkaa ja leivinjauhetta Pullahiiren reseptin mukaan (Pullahiiri dokumentoi leivonnaisensa hyvin ja paria reseptiä olen sieltä kokeillut ja hyväksi todennut.) Toisissa ohjeissa on käytetty piimää tai kermaviiliä ja leivinjauhetta tai soodaa tai molempia ja tietysti kaakaojauhe on vain kaakaojauhetta täällä Suomessa. Jotain kosteuttavaa kakkuun siis laitetaan, jotta siitä saadaan pehmeää. Resepteissä on myös väriainetta (ja paljon!), mutta luonnollisempi koulukunta on kokeillut punajuurta eri muodoissa (mehuna, raakana, keitettynä) ja testannut miten väri säilyy paiston aikana. Järkevästi ajatellen kartan väriaineita, sillä muistissa on atsoväriainekeskustelu vuosien takaa. Nykyisiin väriaineisiin en ole perehtynyt kovin hyvin ja lukeehan purkeissa, että aiheuttaa ylivilkkautta yms. Ja ihan rehellisesti olen sitä mieltä, että väriaineet ovat täysin turhia, mutta koska niitä olen hankkinut, niin käytän värit loppuun. Kuollaan tässä kumminkin lopulta: pitää vain päättää onko elämä hauskaa ja värikästä vai kenties puritaanista ja terveellistä ;-) Ehkä molempia päivästä riippuen!

Red velvet pitäisi nimensä mukaisesti olla samettisen pehmeää ja törkeän punaista. Myös viinikivi (cream of tartar, kaliumbitartraatti) on ollut yhtenä tekijänä värinsäilymisessä, mutta sitäpä ei elintarvikelaatuna ostellakaan marketista. Apteekista saa ison pussillisen (isolla) rahalla. Tarve on niin vähäistä, ettei maksa vaivaa ostaa sellaista. Ja jos lankojen värjäystä harrastaa, niin siinä käytetään puretusaineena myös viinikiveä, mutta se on ns. teollista laatua, ei syötäväksi.  (En nyt lasten synttäritarjottaviin sentään panosta ihan niin paljon, että maksisin kymppejä yhdestä elintarvikelisäaineesta, kun syöjäkunnan tietää: "Ai tommosta, en syö!") Summa summarum: kun ei ole viinikiveä, niin en käyttänyt punajuurta. Cake pop on niin pieni, ettei haittaa vaikka söisikin vähän väriaineita.

Tässä Pullahiiren resepti kopioituna (itse käytin Cocovitin raakakaakaojauhetta).
175 g voita
3 dl sokeria
3 kananmunaa
7 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
3 dl maitoa
2 1/2 rkl etikkaa (laitoin valkoviinietikkaa ja vähemmän, ehkä reilu puolet)
n. 2 tl punaista väriainetta (Wilton RedRed)



Vatkaa voi ja sokeri keskenään. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen, voimakkaasti vatkaten. Lisää väriaine. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisäile ne maidon kanssa vuorotellen seokseen. Lisää lopuksi etikka. Voitele kaksi 20 cm kakkuvuokaa ja laita pohjalle leivinpaperi. Kaada massa kahteen vuokaan ja paista 175 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes cocktiltikkuun ei jää pohjan keskeltä märkää taikinaa kiinni. Anna pohjien jäähtyä. (Tein yhdessä laakeassa vuoassa.)

Jauhoseoksen väri ennen taikinaan lisäämistä. Näyttää siltä kuin siellä olisi vain kanelia, mutta ei ole. Raakakaakaojauhetta vain.

Tässä mukana väriainetta sävyltään Redred.

Paistettuna ja vertailun vuoksi punainen tomaatti vieressä.


Kakku pysyi paistonkin jälkeen punaisena. Kosteammat kohdat näkyivät tummempina. Kakku oli tuoreena pehmeää ja maukasta, mutta ajatus väriaineen syömisestä tökki. Ihan pakko on sitä punajuuriversiotakin kokeilla.

Philadelphiatuorejuustoa saa nyt myös laktoosittomana (Kiitos korkeammat voimat!) ja koska siinä on rasvaa runsaammin kuin kotimaisessa tuorejuustossa, se sopii paremmin leivontaan. Mausta en osaa sanoa kumpi on parempaa. Tykkäsin alkuperäisestä Hovijuustosta: mielestäni nykyinen on laimeampaa tai sitten teini-ikäinen suuni maistoi uuden juuston eri tavalla. Joka tapauksessa juusto saa kyllä maistua juustolle ja rasvaakin siinä pitää olla. 

Philadelphiaa lusikoin kulhoon 100 g ja aloitin kakun murustamisen joukkoon. Ehkä 300 g käytin ja se ei ollut kuin ehkä kolmasosa kakusta. Käsin vaivasin sekaisin ja tulos oli aika tiukka. Lisäsin hyppysellisen tai useamman kookoshiutaleita. (Jotenkin noista palleroista tuli mieleen kookospallot.) Aikuisten versioon lurahtaisi varmasti jotain alkoholia, mutta nämä piti tehdä lasten makuun sopivaksi. Liian kostea pallo ei saa olla, muuten ei pysy tikussa.

Koska Neidonsuukkojen teosta jäi ylitse suklaa-voiseosta (100g - 30g) yritin kastaa jääkaapissa kohmetetut pallerot siinä. Ei oikein toiminut. Ulkonäkö tahmainen ja liikaa suklaata. Juu ja edellisestä johtuen tikutkin jäivät tässä kokeilussa käyttämättä ja pallerot pääsivät makeisvuokiin. Melkein mahtuivatkin.

Seuraava testi tulee pelkällä suklaalla. Ehkä valkoisella, koska se sopisi paremmin alkuperäiseen red velvet -henkeen, eikä peittäisi kakun hennompaa makua. Toki voisi miettiä kuorrutteeksi myös tuorejuusto-tomusokeri-voi -seosta, jos sen saisi pysymään tikussa. Hirveästi taas uutta kokeiltavaa!

Alempana vielä sagittaalinen leikkauskuva yhdestä parempiin suihin joutuneesta pallerosta. Maku oli ok, muttei järisyttävän herkullinen. Ehkä suuhun jäi vähän hapan fiilis, joka johtui joko raakakaakaojauheesta tai etikasta, ehkä. Eikä tämä ole mikään hienostunut leivonnainen vaan hyvin amerikkalainen. Anteeksi. Väri ei ole yhtä hyvä kuin red velvet -kakussa. Tuorejuusto tummentaa ja vie värin intensiteettiä pois. Mutta ihan kiva ylläri, että ruskean alta löytyykin punaista!


(Eikä kenellekään varmaan tullut mieleen raaka lihapulla...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti