Koristeeksi kelpasi rusetti, vaikka ensin tyttö toivoikin jotain brodeerausta. Brodeerauksen valinta sadoista tai tuhansista kuvista vie niin paljon aikaa, että joskus on parempi vain tehdä jotain eikä istua koneella haaveilemassa ;-) Silti tämäkin tekele odotti noita päälaen muotolaskoksien ompelua iäisyyden. Olisin halunnut tehdä neliöpipon, mutta se on kuulemma vauvamainen. Äh, nytkö ei sitten kelpaa enää kaikki äidin tekemät...
Fleece on materiaalina minulle melko vieras. Minua ihmetyttää sen venyminen: toiseen suuntaan ompelu onnistuu ja toiseen suuntaan saa kupruilevaa jälkeä. Täytyy tehdä saumuritestejä, jos pitää käyttää vaikka vähän rypytyssyöttöä. Pipon ulkonäköön en ole kovin tyytyväinen, mutta rusetti katseenvangitsijana ehkä ohjaa silmät pois noista päälaen saumoista.
Heijastin jäi laittamatta pipoon. Muistin sen vasta, kun homma oli jo putkessa, eikun putkena, enkä viitsinyt purkaa (ja pipo tarvittiin aamuksi). Heijastinideoita kyllä pukkaa tuolta Facebookin syövereistä semmoista vauhtia, etten meinaa perässä pysyä!
Olen miettinyt paljon fleecen ekologisuutta. Silloin kun tämä likka oli nuori, käytettiin villatakkeja. Ja siihen suuntaan haluan edelleen mennä. Fleecestä irtoaa jokaisessa pesussa pienen pientä muovipalaa ja pyykinpesukoneesta se menee lopulta vesistöihin, mereen ja kaloihin. Vedenpuhdistamoista tämä pikkuhitunen siis pääsee läpi! Joissakin tilanteissa fleece tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin villa, mutta silti muovi tökkii vaatemateriaalina. Meidän perhe ei ole juuri koskaan ääriolosuhteissa (paitsi se yksi juhannuspurjehdus), niin olisi kiva valita vaatemateriaaleiksi aina luonnonkuitua. Mistä löytyisi luonnonkuituinen kangas, joka on fleecen tapainen ja ei niin kuuma kuin villa? Hengittävä, kestävä, pestävä ja kutittamaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti