Näytetään tekstit, joissa on tunniste alaosat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alaosat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 12. syyskuuta 2015

Samettihame syksyyn

Vanhempi tytöistä on koko kesän odottanut, josko äiti saisi sen luvatun rimpsuhameen valmiiksi. Noh, ei äiti saanut. (Kaava olisi pitänyt piirtää uusiksi, ei ollut alkukesällä hamekelejä, elokuussa oli jo kaikkea muuta kiirettä...) Mutta syksyksi äiti teki salamavauhtia samettihameen, josta löytyy myös rimpsuja.



Haastetta toi kankaan vähyys, sillä olin ostanut tämänkin kankaan varmaan kolme vuotta sitten ajatuksena tehdä vähän pienempi hame pienemmälle tytölle. (Ja aivan eri kaavalla.) Nyt piti kaikki löytyvä pituus hyödyntää seitsemänvuotiaalle. Onneksi oli tuota ruskeaa samettia sen verran, että sain kaikki röyhelöt tehtyä.

Kaava on Ottobresta (1/2007). Pituus on koon 122 mukaan ja leveys kutakuinkin kokoa 98. Silti vyötäröstä tuli vähän löysä ja ompelin samantien takakappaleeseen kuminauhan. Sivulla on piilovetoketju ja solmittavat koristenauhat.



Etukappaleessa on kaksi taskua ja niissä läpät. Taskujen tekoon menee aina puolet koko hameen tekoajasta, joten jos niitä ei tarvitse, niin kannattaa jättää pois. Toki ulkonäkö on ryhdikkäämpi taskujen kera.




Röyhelöt on huoliteltu saumurin rullapäärmeellä. Aina tällaisina hetkinä sitä toivoisi isompaa saumurilankavalikoimaa, mutta kyllä sitä juuri ja juuri pärjää kolmella erisävyisellä ruskealla pikkulankarullalla.



lauantai 3. toukokuuta 2014

Keväthame ja liukumaton hiuspanta tytölle

Huhtikuu lupasi jo niin lämmintä ja pitkää kesää, että vapun jälkeiset räntä- ja raekuurot olivat aika yllätys. Mutta eivät kyllä lannistaneet kesävaateinnostusta yhtään! Ihania kuviollisia puuvillakankaita on ollut jo helmikuusta saakka odottamassa ompeluhetkeä ja nyt ensimmäiset kankaat päätyivät puolihameeksi asti. Malli on Ottobresta (3/2013) nimellä Surprise. Jujuna on, että edestä tavallinen sileä hame onkin takaa superröyhelöinen!



Kaavan olin piirtänyt jo aiemmin ja se oli kokoa 116. Tähän 3-vuotiaan hameeseen lyhensin helmasta pari senttiä sekä ompelin hameen hiukan kapeampana (molemmista reunoista pois 0,5-1 cm).

Taskun suuhun ommeltiin pitsi ja kuminauha. Vaikka lyhensin kuminauhaa, se olisi voinut olla vieläkin lyhyempi. Taskut jäivät vähän höröttämään, mutta ompahan helppo laittaa aarteet talteen. Takana olevat volangit huolittelin saumurin rullapäärmeellä alareunoistaan ja piiloon jäävät reunat kapealla yliluottelutikillä. Kaavaan oli piirretty volankien paikat ja niiden mukaan oli helppo ommella kaikki paikalleen. Volanki on yläreunastaan täsmällisen mittainen eli rypytystä ei tarvinnut tehdä. 

Vyötärölle ommeltiin kaitale ja aukosta pujotettiin 2 cm leveä kuminauha kujaan. Kiertymisen estämiseksi ompelin vielä pystysuorat ompeleet sivusaumojen kohdalle. Isosiskolle tulee lähes samanlainen hame, mutta violetinsävyisenä.



Hiuspantaan jäi runsaasti kangasta. Sitä varten leikkasin puuvillasta suorakaiteen muotoisen palan (32 x 6 cm) ja samanlaisen sametista (samettia oli vähemmän ja se määräsi kaitaleen pituuden). Sametti estää pannan liukumisen, jos nukka tulee "vastakarvaan" päähän laitettaessa. Suorakaiteet ommeltiin oikeat puolet vastakkain yhteen pitkiltä sivuilta. Käännettiin oikein päin, silitettiin. Päihin pujotettiin 8 mm leveä kuminauha (14,5 cm + saumanvarat), sovitettiin päähän, ja ommeltiin pannan päät kiinni. Jos kangasvarastot antavat myöden, panta voisi olla pitempikin. Nyt kangas loppui korvan kohdalle ja se saisi mennä taakse enemmän. Ehkä 36 cm olisi jo parempi pituus ja aikuisella ehkä 38 cm.



Näistä kankaista saisi myös kivat hellehatut. Taidankin mennä etsimään kaavoja...

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Vauvalle puolipotkuhousut

Nopeasti surauttelin kummitytölleni pienet puolipotkuhousut kangastilkuista. Pöllötrikoo on ohutta ja pehmoista: ei kovin kestävät potkuhousut, mutta lämmittävät pikkuista vaikka välihousuina. Kaava Suuri käsityölehti 04/2006 koko 50. Lisäsin yläosaan resorin, kun perinteinen kuminauharatkaisu jää niin helposti pussittamaan bodyn päälle. (Meidän lapsilla eli kestovaipan käyttäjillä yläreunan kuminauha myös toisinaan kastui, kun se kaivautui vaipan yläreunan alle. Siksi kaupasta ostetut puolipotkarit olivat yhden vaihtovälin housuja...)



Pöllökuosi on pirteää ja aika ajatontakin. Resorin väriksi vain valikoitui aika epävauvamainen väri, musta. Mutta yhdistä tuohon nyt sitten melkein samansävyistä pinkkiä, niin ei tule kuin kaamea lopputulos. Musta ryhdistää lopputulosta. Resorin voi myös kääntää kokonaan tai osittain riippuen vauvan koosta ja vaipoista.


Potkuhousut ovat hyvät vaan, kun jalkateräkin on muotoiltu. Mutta joka kerta ihmettelen kangaspalat leikattuani, että miten nämä nyt pitikään asetella. (Kaavoissa ei lue sen kummenkin mikä kohta on varpaat ja mikä kanta...) Näissä housuissa ompelin sekä ompelukoneen jousto-ompeleella että saumurilla. Yleensä jos olen ommellut kaikki saumat saumurilla, niin joku kohta on mennyt ryppyyn tai jäänyt repsottamaan. Ompelukoneommel on helpompi purkaa ja samalla housuihin tuli ehkä väljyyttä enemmän, kun kangasta ei leikkaantunut pois. Katsotaan miten kestävät käytössä.

Vauvanvaatteita on ihana tehdä! Saa kaikki pikkuiset kangaspalat hyödynnettyä tarkkaan ja valmista tulee nopeasti.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Olohousut 5-vuotiaalle

Pehmeät neuloshousut on meidän perheen kotihousut syksystä kevääseen. Verkkareiksi housuja voisi sanoa, mutta minulla on kyllä urheiluun eri housut kuin kotona oleiluun. Pidot ja pesut kuluttavat ja kutistavat housuja hyvään tahtiin. (Rummutan kaikki neulosvaatteet miedolla lämmöllä, niin säästyn silitykseltä.) 5-vuotias tyttömme on hujahtanut taas pituutta vauhdilla ja kaapista löytyy kahdet sopivat olohousut, joista toiset ovat kulahtaneet ja melkein liian lyhyet. Niinpä tartuin kaapin perällä olleeseen Myllymuksujen bambu-puuvilla-raitacollegeen, josta joskus tein kestovaippoja. Jep, "collegehousut" siis esittelyssä.





(Kun puhutaan kankaista, en pidä termistä college, koska sellaista kategoriaa ei löydy ulkomaisista nettikaupoista. Ymmärrän kyllä college-huppareiden vaikutuksen sanan syntyyn/käyttöön Suomessa, mutta kyllä huppareidenkin neulokset eroavat toisistaan. Voisiko joku kertoa mitä eroa on trikoo- ja jersey-neuloksilla ja vastaako viimeksi mainittu suomalaisten käyttämää college-kangasta? Singlen ja interlockin erot tiedän, mutta kun niistäkin puhutaan single trikoo tai single jersey... Entä jos tausta on harjattu unelman pehmoiseksi, miksikä sitä kangasta kutsutaan? Entä kun ompelukoneen neuloissa on Stretch- ja Jersey-neuloja -> mitä eroa? Lisäksi fleece tuottaa päänvaivaa: sitäkin on eri laatuja mm. polar ja baby. Lisäksi puhutaan sweatshirt fleecestä (esim. täällä), joka vaikuttaisi "collegekankaalta". Help!)


Toki piti taas kokeilla koneen kirjontaominaisuuksia. Samalla testasin miten hieman paksumpi joustava neulos käyttäytyy kirjomisessa ja miltä kuva näyttää raidallisessa kankaassa. Tein ensin testiompelun vanhoihin housuihini tavallisella irtirevittävällä tukikankaalla. Tukikangashan leikkautui taustalla irti ompelun edetessä ja kangas pääsi liikkumaan. Nopeus oli koneessa säädetty hitaalle, että mitään vahinkoa ei päässyt syntymään.

Varsinaisen kankaan tuin kiinnisilitettävällä irtirevittävällä tukikankaalla, pingotin kankaan kehään ja laitoin vielä päälle suihkeliimalla Solvykalvon. Tämä yhdistelmä eli sandwich tuotti oikein tukevan lopputuloksen ja kirjontakin onnistui suhteellisen hyvin. (Myös irtileikattava tukikangas voisi olla hyvä liimalla kiinnitettynä, mutta en halunnut lahkeeseen ylimääräistä paksuutta kuvion ison koon vuoksi.) Loppua kohden meinasi tulla hyppytikkejä: luulisin,että neulani alkaa jo tylsyä. Jep, tilaus lähtee uusista neuloista ihan kohta :)

Solvykalvo paksuhkon neuloksen päällä

Irtirevittävä lämmöllä liimautuva tukikangas taustalla

Liiman vuoksi on vähän vaikeampi repiä tukipaperia irti kuvioiden sisäosista.

Kuvioiden ulkopuolelta tukipaperi lähtee helpommin ja palat voi säästää pienempiin projekteihin.


Veteen liukenevan Solvyn revin myös mahdollisimman tarkkaan pois ja vain tosi kapeat alueet suihkutan suihkepullolla märiksi.

Leikattavia lankoja on kirjontamallista riippuen alapuolen lisäksi myös yläpuolella. Tässä jätin keltaisen pallukan sisällä olevat tiheät oranssit tikit leikkaamatta, ettei kuvio lähtisi purkautumaan. Kuvion voi tietokoneella suunnitella niin, ettei hyppytikkejä ole, mutta käytössä olevani ohjelma ei ole pro-versio ja se on hieman hankalampaa. Lisäksi alapuolella voi käyttää erityistä liimaa, joka lukitsee tikit. Mutta onko se miten mukavaa käyttövaatteissa?
Kaavana oli Suuren käsityölehden 1/2009 lasten housujen kaava (nro 16), tosin reilusti muokattuna. Koko oli 98 ja pituutta lisäsin noin 10 cm lahkeeseen ja korkeutta pari senttiä yläosaan. (Sovitin samalla kaavalla tehtyjä vanhoja housuja ja niistä ei puuttunut kuin pituutta. Lisäksi ne istuivat vähän huonosti takaa ja ajattelin siinä vaiheessa madaltaa takaosaa.) Piirsin ensin vasemman etukappaleen liidulla kankaaseen ja kirjoin kuvan valmiiksi. Kangas on helpompi pingottaa isona kehykseen ja vasta onnistuneen kirjonnan jälkeen kannattaa leikata kappale. Jos kuva menisikin pilalle, voi loppuosan kankaasta käyttää parempaan tarkoitukseen. Erinäisten kaavan ja kankaanpyörittelyjen seurauksena onnistuin leikkaamaan neljä etukappaletta. Kangasta ei ollut siinä vaiheessa enää jäljellä uusien takakappaleiden tekemiseen, joten harsin kappaleet koneella housuiksi ja sovitin tytölle. Sopivat kuin valettu! Ihme juttu...

Vyötärölle saumuroin kuminauhan ja kaksoistikkasin ompelukoneella. Lahkeisiin kaksoistikkasin päärmeet ja jätin aukon kuminauhalle. Kuminauhat pitävät toistaiseksi pitkät lahkeet paikallaan ja antavat vähän (tai aika paljonkin) kasvunvaraa.


 Nyt pitää ideoida ja ommella housuille pari yläosaa...

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Pirteä syyshame tytöille

Syyshameen collegekangas on taas odottanut käyttöä talvesta lähtien. Nyt alkoikin olla aika tehdä uusia käyttövaatteita, sillä kaapista lähti kerralla pois pino liian lyhyitä vaatteita. 4-vuotias on kasvanut kesän aikana neljä senttimetriä! Punainen collegehame on tehty koossa 110 Ottobren Frillahame-kaavalla (1/2010) ilman frillaa ja chenillekirjontaa. Helmaosa on aika leveä, mutta tuo arkiseen hameeseen ripauksen prinsessamaisuutta, joka on niin must :-)


Vyötäröllä pieni pala polvekenauhaa tuomassa koristeellisuutta.
Pikkusiskokin sai ensimmäisen puolihameensa, koska leikkasin vahingossa kaksi vyötärökaitaletta. Etuosan tasaista osaa kavensin reippaasti ja helman rypytyksetkin vähenivät huomattavasti. Toki pituuttakin tuli vähemmän kuin isosiskon hameeseen. Kaavaa ei ollut koossa 80 tai 86, joten soveltamalla mentiin. En tiedä miten käytännöllinen puolihame on puolitoistavuotiaalla taaperolla, mutta kai sillä parit muskarit käydään. Ainakin sovitusvaiheessa taaperon naama loisti kuin se kuuluisa Naantalin aurinko, kun hänkin sai punaisen hameen kuten isosisko :-)

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Ruudullinen kassi ja mekkoalushousut

Ruudullisen mekon pariksi tuli siis tehtyä huivi ja myös kassi. Kassiin mahtuu kukkaro, pieni nalle ja ehkä neuletakki. Mitään kiinnitysmekanismia ei ole, mutta magneettinapin tuohon varmaan voisi laittaa.


Kaava on lähes suorakaide, ehkä yläreuna hiukan kapeampi kuin pohja. Päällikankaassa ja vuorikankaassa on molemmissa tukikangas ja kuvanottohetkellä kassi vaikuttikin aika jämäkältä ollakseen kangaskassi. Käytössä se on jo vähän lötkööntynyt, mutta on aika sileänä silti pysynyt. Kahvoissa käytin paksua satiininauhaa kaksinkerroin taitettuna ja vielä tummansinisellä puuvillakanttinauhalla vahvistettuna. Satiininauha oli joku hemtexin pyyhe- tai kylpytakkipaketin nauha, jossa luki hemtex eikä sitä siis mihinkään näkyvään oikein olisi voinut käyttää. Mekosta jäi pitsiä yli ja se päätyi reunaa koristamaan. 


Koska 4-vuotiaat mekkoja pitävät tytöt eivät aina istu tai kävele rauhallisesti, niin mekon alta vilkkuvat useinkin alushousut leikkien pyörteissä. Nimettömäthän eivät aina ole sävysävyyn päällivaatteiden kanssa (!), niin päätin tehdä mekon alle peittävät alushousut. En nyt mitään vanhanajan mamelukkeja, mutta sinnepäin. Lyhytlahkeisten rimpsuhousujen kaavat löytyivät kesäkuun Burdalehdestä, koko 110. Olivat siellä ruudullisena bikinien parina uimarannalla ja hirveän suloisen näköiset. Minulla kankaana vitivalkoinen puuvillabatisti, joka on ihoa vasten pehmeämpää kuin tavallinen puuvillakangas. (Burdaakin saa nyt suomeksi, mikä helpottaa sopivan ompelumallin valintaa. Tällä kielten opiskelun määrällä toki pitäisi ymmärtää ainakin englantia ja saksaa, mutta alakohtainen sanasto on kyllä opiskelematta. Enkä lähde vaikeimpia malleja toteuttamaan, jos ohje tuntuu ihan käsittämättömältä, kun sitten homma jää kyllä helposti kesken.)

Kuminauhoille tehtiin erikseen kaitaleesta kujat ja haarasaumankin vielä käänsin litteäksi ja sileäksi nurjalta. Teoriassa rimpsuhousuja voi siis pitää ilman varsinaisia alushousuja, mutta meillä nämä ovat alushameen korvikkeet ja pidetään siis kulloisten pikkarien päällä. Lahkeensuita olisi toki voinut koristella lisää, mutta piti saada housut käyttöön nopeasti. Ehkä voisin joskus kokeilla reikäpitsin (vai mitä se on kun kankaan lankoja vedetään pois ja reunat huolitellaan pistoilla) tekoa, mutta sitten saisi pitsi tulla näkyvämpään paikkaan :)


Ei yhtään liian suuri koko tuo 110, vaikka normaalisti 104 vielä mahtuu. Kuminauhoja pitää tietysti säätää kullekin käyttäjälle sopivaksi ja jätinkin vähän pidennysvaraa.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Collegehousut

Nuorempi 1-vuotias tyttö on vielä konttausiässä ja kaikki housut ovat vähintään kuluneita polvista ellei puhki. Niinpä sitten surauttelin parina iltana jämäpaloista 80-kokoiset housut. Hirveän isoilta näyttivät jo tekovaiheessa, mutta en nyt pienentämäänkään lähtenyt, kun ovat sitten joskus sopivat. Ja punaraitainen bambu-puuvilla college (Myllymyksuilta) riitti juuri ja juuri tämän kokoisiin housuihin. Kaava oli Ottobrestä (1/2006: 3 Trikoohousut). Juuri sopivaa toista collegekangasta ei ollut omissa varastoissa, joten harmaa sai kelvata.

Vyötärökuminauhaa en koskaan saa tarpeeksi pieneksi ommeltua eli minulla ohje "lapsen vyötärön ympärys -5-7 cm", ei ole riittävän kireä, vaan voi ottaa ainakin 9 cm lyhyemmän kuminauhan kuin lapsen vyötärö. Kuminauhani venyy ommellessa sen verran, että lörpsöttämään jää ilman reilua lyhennystä. Hankala sitten purkaa noita ommeltuja kuminauhoja, joten yleensä teen jonkun lisäkiristysvirityksen ja sitten housut ovatkin jo vähemmän mukavat. Housujen lahkeet sen sijaan ompelin ilman kuminauhaa ja pujotin aukosta mielestäni tarpeeksi pienen kuminauhan, mutta nyt kyllä housut valuvat kantapään alle. Huoh. Ilman lahkeen kuminauhaa housut kävisivät vanhemmalla 4-vuotiaalle tytölle high-water-housuina...