Ruutumekko kouluun

Yksi suosikkikaavani pääsi taas käyttöön, kun ompelin tämän ruudullisen trikoomekon tytölle kouluvaatteeksi. Kangas on 100% puuvillaneulosta ja ostettu Kankaita.comista, resori Eurokankaasta.

Kaava on siis Ottobresta 6/2010 Minnie-liivihame ja piirsin nyt kooksi 128 ja helmaan lisäsin muutaman sentin. Normaalisti tytölle saa tehdä kapeamman koon vaatteita, mutta suhteellisen joustamattoman kankaan takia tuo 128 oli hyvä myös leveydessä. Pääntien leikkasin pienempänä kuin kaavassa eli nostin puolitoista senttiä ylemmäs edestä. Tarkoitus oli tehdä alle myös paita, mutta mekko lähti heti käyttöön ja kuvauksissa on alla kaupan pitkähihainen t-paita (ihan vinossakin näköjään).

Tyttö sai valita vyötäröresorin värin ja halusi reippaan punaisen. Äiti olisi laittanut mustan vyötärön ja kanttaukset... Mutta tyttö taisi miettiä vaatevarastoaan ja muisti omistavansa punaiset sukkikset ja paidan. (Ainoa musta paita on kissapaitana ja edusta on liian karvainen pidettäväksi mekon alla, hihii...) Meillä on tuo värikoordinointi jo aika tarkkaa, mutta lähinnä siten, että ollaan sitten kokonaan valkoisia tai kokonaan violetteja. :-) Kanttaukset ihan normaalisti saumurilla ensin oikeat puolet vastakkain kaitale auki. Sitten ompelukoneella kaksoisneulalla (75/4.0) siten, että molemmat neulat resorin puolella. Resorin mitta pääntiellä 0,8-kertaisena, kädenteillä vähän vähemmän, kun resoripala juuri ja juuri riitti.

Vyötärökaitaleen saumanvarat käänsin ylöspäin ja tikkasin kaksoisneulalla toisen tikin kankaan puolelle ja toisen resorin puolelle. Helmassa on framillon tukemassa rypytystä. Sitä en tikannut, kun edellisessä mekossakin on pysynyt hyvin ilman. Helmaan on silitetty käänne ja ommeltu kaksoisneulalla. Mekon helmassa kaksoisneulaommel kestää, mutta paidassa ei.

Kokeilin nyt kauluksen saumuri- ja kaksoisneulaompeleen piilottamista tuolla nurjalla puolella. En löytänyt enää ohjetta miten tuo kuuluisi tehdä, mutta jonkun kuvasarjan tai videon näin jossain ja se jäi suurinpiirtein mieleen. Kun ompelee resoria pääntielle, niin ompelee samantien tuollaisen ylimääräisen trikookaitaleen kiinni. Sitten kääntää resorin paikoilleen ja tikkaa sen. Sitten kääntää kaitaleesta saumanvaran piiloon ja ompelee sen suoralla ompeleella samalla venyttäen. Suora ommel joustaa kyllä tarpeeksi, kun muistaa venyttää ommellessa.

Saumuriommelhan ei sieltä nurjalta käytössä näy, ainoastaan henkarissa. Mutta lahjaksi tuleviin voisin jatkossa tehdä noin, jos ommel näyttää häiritsevältä. Kaitale tuo myös ryhtiä pääntiehen ja etenkin miesten t-paidoissa tämä on tarpeen. Oikealla puolella näkyy kaksoisneulaompeleen lisäksi yksi ommel lisää. Saumuriompeleen piilotus on siis vain takakappaleen puolella, ettei se kolmas ommel varmaankaan ole kovin häiritsevä.

Jospa nyt tekisin sen paidan tuonne alle, niin saa pääntiet istumaan paremmin keskenään :-)

Arkimekko taskuilla parivuotiaalle

Tämän mekon tein lahjaksi parivuotiaalle tytölle. Mekon malli on Ottobresta (1/2015) ja kokoa 92. Kankaat on ostettu jo muutama vuosi sitten. Lammaskangas on vähän paksumpaa neulosta ja punainen perustrikoota. Molemmissa on luullakseni elastaania.

Malli on simppeli, mutta kädentie ei ole aivan suora, vaan muutaman millin laskettu. Tulee heti jotenkin paremman näköinen noin! Mitään muuta jujua tässä mekossa ei ole, paitsi nuo taskut. Pienillä lapsilla on välillä kaikkea tärkeää tavaraa ja sen voi sitten helposti jemmata taskuun parempaan turvaan. Omaan silmään vinoon asetetut taskut eivät heti istuneet, mutta käytön kannalta ovat ehkä paremmat noin.

Taskujen pitäisi nyt pysyä kunnolla kiinni, eikä alemman kankaan pitäisi repeillä. Lehden ohje nimittäin neuvoi leikkaamaan neljä pientä ympyrää ja niihin tukikankaat sekä silittämään ne kiinni taskun kulmien kohtiin mekon nurjalle puolelle. Nerokasta! Tämmöinen ratkaisu löytyy tietysti usein takeista tai aikuisten vaatteista, jossa tarvitaan kestävyyttä, mutta harvemmin lasten vaatteista. Aion kyllä käyttää jatkossakin ompelemissani vaatteissa. Tätä voisi ehkä soveltaa myös ostovaatteiden taskunvierusreikien korjaamiseen...

Hihansuut, taskun käänteet ja helma on huoliteltu joustavalla ompeleella. Pääntien resorin ompelin kaksoisneulalla, mutta siitä ei tullut oikein mallikelpoinen. Erivärinen lanka pomppaa liikaa silmille tuolta nurjalta. Eihän sitä käytössä näe, mutta kumminkin. Luin jopa ohjeen, miten taakse kiinnitetään huolitteleva kaitale peittämään tuota nurjan puolen ommelta, mutta unohdin koko niksin ommellessa! Ehkä sitten seuraavaan ompelukseen.

Arielin tanssiaispuku

Tämä korallinpunerva pinkki kangas on marinoitunut kaapissa kauan. Siitä on tehty mm. lahjapussukoita synttäreille. Edullisuutensa vuoksi olen käyttänyt sitä kaavojen testaamiseen. Mekon yläosa olikin aiemmin tekemäni Tähkäpäämekon sovituskappale. Lisäksi käytin vaaleanpunaista organzaa sekä pilkullista tylliä.

Kaavoitus tapahtui siis omasta päästä yrityksen ja erehdyksen kautta. Disneyn alkuperäinen Ariel-mekko on aika horror, anteeksi nyt vaan. Otin siitä värityksen lisäksi puhvihihat, vyötärön valkoisen kaistaleen ja tuon hameen edustan vaaleamman osan malliksi. Pitkät hihat jätin pois käytännöllisyyden vuoksi: ne pitäisi olla juuri sopivat ja jäisivät nopeasti lyhyiksi. Korvasimme ne alennushanskoilla: loisto-ostos prinsessaleikkeihin! Puhvihihojen aukkoja mietin pitkään ja ompelin testikappaleitakin, mutta koska niistä oikeasti pitäisi vilkkua aluspuvun materiaali, en halunnut feikata päälleommeltuja aukkoja. Sen sisaan kaavoitin ihan järjettömän kokoiset puhvihihat: alaosan pituus oli ehkä 50 cm. Hiha-aukonkin rypytin ensin rufflerfootilla (asetuksena joka kuudes pisto tekee laskoksen). Sitten vasta tikkasin 22 cm pitkän kuminauhan paikalleen. Yllättävän hyvin pelkkä kangas pysyy puffilla, mutta hihojen silittäminen vaatii vähän taiteilua.

Hameosa on kaistaleista koottu. Näin ei tullut vyötärölle liikaa kangasta. Takana piilovetoketju. Edustan organzakappale on vain tuossa edessä ja tikattu kiinni kaarevien kappaleiden saumanvaroihin. Sisäpuolella on takana puuvillaiset alavarat ja edustassa koko vuori. Vuori on tikattu tylliin, jottei tyllin reuna kutita masua. Tylli on suora kappale ja rypytetty rufflerfootilla. Edelleen olen ihan älyttömän ihastunut sen nopeuteen :-)

Miehustaan kirjailin hopealangalla aaltokuviota. Monimutkaisempaakin olisi voinut tehdä, mutta nyt voi pukua vielä asustaa koruilla ja tiaralla olematta liian pompöösi. Puuvillapitsiä löytyi vielä varastosta juuri edustan kaula-aukkoon sopiva pala, joten käyttöön vain. Sen kiinnitin päälliosan ja vuorin väliin.

Vyötärön kaitale on halkileikattua puuvillavinonauhaa. Ei ehkä asetu parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tärkeä yksityiskohta on ainakin huomioitu :-)

Prinsessa kiitti ja kumarsi hoviompelijaansa ja koska mekko oli kesken pitkään (todella pitkään: tytön elämästä ehkä kolmasosan), sain seuraavana päivänä hauskan aamuherätyksen: "Äiti kuule. Mä oon susta tosi ylpeä, kun sait ommeltua sen Ariel-mekon."

Kapea farkkuhame tytölle

Ompelukone on surrannut ahkerasti. Torstaina tytölle pälkähti päähän, että hän voisi joskus laittaa shortsit kouluun sukkisten kanssa (kun kerran jollain toisellakin oli). Ja pitihän isukin sitten kommentoida että no way... Äiti mietti lähinnä tarkenemista ja pohti kauanko hyvin pitkien villasukkien tai säärystimien neulomisessa menisi. No luova ja nopea ratkaisu, joka ratkaisee myös muotierimielisyydet, on tietenkin farkkuhameen ompelu!

Malli taas Ottobresta. Suurin koko oli 110 ja se riittää leveydestä. Helmaan vain muutamia senttejä lisää. Violetin kankaan tikkauslangaksi valitsin sinapinkeltaisen. Takataskuihin vähän ylimääräiseksi jutuksi tähtiommelta. Kapeat hameet ovat kuulemma joku poptähti-juttu...

Vyötäröllä on 2 cm kuminauha. Ompelen sen kuten Ottobren ohjeessa: ensin rinkulaksi, sitten kiinniompelu alavaraan pystysuuntaisin tikkauksin neljästä kohdasta, sitten alavaran taitto nurjalle ja kujan ompelu kiinni. Pyrin ompelemaan kuminauhan vierestä, että joustoa säilyisi mahdollisimman paljon.

Takataskujen tikkauksia oli hauska tehdä. Tein paperimallin ja piirsin sen avulla liidulla kaaren taskuun. Sitten mittailin että tähdet osuvat symmetrisesti kaareen.

Kangas on kevyesti joustavaa farkkua (Strech Jeans Ben, puuvilla/polyesteri/elastaani) ja Kankaita.comista tilattu. Ostin sitä alunperin farkkuhousuja varten, mutta ajatuksena oli, että josko siitä riittäisi myös hameeseen. Millipeliksi meni. Leikkasin nimittäin ensin housun osat takataskuja lukuunottamatta. Sitten leikkasin nämä hameen pienemmät taskut väärästä paikasta enkä meinannut saada housujen isompia taskuja enää mistään! Onneksi housujen vetoketjuhalkion alavaraa tarvittiin vain yksi kappale ja niin tuli kaikki tarvittavat osat riittävän kokoisina leikattua.

Tästä tuli kuulemma uusi lempihame. Taidan tilata lisää strechfarkkua jossain toisessa värissä. Äidillekin voisi kelvata helppo, mutta tyylikäs kotihame. Kun ulkoilun jälkeen tulee helposti hypittyä pelkillä legginseillä kotona, niin ovikellon soidessa ei voi mennä avaamaan. Farkkuhame pelastaisi vähän ;-)

Mummulle terveisiä, että nyt kaivataan jo uutta neuletakkia, kun vanhan hihat alkavat olla lyhyet. Sopisi kuulemma tuon hameen kanssa. Yritän hankkia ne langat mahdollisimman pian...

Tähtitunika

Peruspaitojen jälkeen ryhdyin selailemaan tunikoiden kuvia. Kaupalliset versiot eivät olleet mitenkään ihmeellisiä. Mutta tunikoissa on se hyvä puoli, että jos hame olisi epäkäytännöllisen pitkä tai paita tylsä, tai kaapissa vain legginsejä, niin tunika ratkaisee pukeutumispulman. Valitsin kaavaksi Princess-tunikan Ottobresta (4/2012). Siitä olin jo piirtänyt aiemmin kaavan koossa 122. Koska kasvuvaihe on nyt kova, lisäsin vain hihan mittaan pari senttiä ja helmaan sentin.

Hyvin onnistui kumilankarypytyskin, kun muistin ommella kaikki kolme ommelta yhteen pötköön ja päättelin kuminauhat kunnolla. Langankireyttä muutin jonkin verran, ehkä 2 kymmenystä.

Resoriksi valitsin mustan tuomaan vähän kontrastia (ja siksi ettei pinkeistä löytynyt sopivaa sävyä). Applikaation reunatkin tikkasin mustalla, että erottuu paremmin. Tuli taas kokeiltua siinä brodeerauskuvaa, mutta nuukuuksissani jätin taustalta pois pehmeän leikattavan tukikankaan ja kyllä kuvio nyt vähän kupruilee. Pitäisi tilata kyseistä tukikangasta lisää, mutten muista minkä valmistajan se oli. Ostin sitä metreittäin ja mukana ei tullut mitään tietoja. Diggaan kyllä alkupeärispakkauksia selosteineen ja ohjeineen! Itse applikaatio on vakosamettia.

Olkasaumaan kokeilin päällitikkausta (ommel nro 10): hyvin toimi, mutten tiedä tuoko tämä nyt käyttöön tai näköön mitään lisää.

Sovitimme muuten tunikaa ennen kuminauharypytystä. Olisi toiminut melkein sellaisenaan, mutta leveyttä olisi pitänyt vähentää. Ottobressa on kyllä tainnut olla muitakin Princess -tunika kaavoja: niissä ei ole ollut kuminauharypytystä.

Eli tässä paidassa testattu päällitikkaus, kuvio kuviolliselle kankaalle ja jokin juju eli kuminauharypytys. Mitäs seuraavaksi?

Litteä poni -paita

Tämä tyttöjen paita on ponikankaasta (elastaania mukana) ja tehty Pupunen-kaavalla (Ottobre 4/2012). Piirrettyjä poneja on seurattu telkusta ahkerasti ja tunnusmusiikki vääntyi meillä muotoon: "mun litteet ponit, mun litteet ponit, aa-aa-aa-aa-aaa!" Ja koska kangas on kaksiulotteinen, sopii tuo laulu kuin nakutettu tähän paitaan.

Pääntiet ja hihansuut kanttasin kankaasta leikatulla suikaleella. Mikään varastojen punainen resori ei sopinut, valkoinen olisi ollut kalpea, ainoa beige oli liian ruskea... Jonkin aikaa harmittelin, ettei sopivaa löytynyt, mutta trikookantti oli oikein mukava ommella paikoilleen. Taisin kokeilla 0,8-kertaisena tuota kaitaletta tai sitten leikkasin kaavoissa kerrotuilla mitoilla. Hihat on rypytetty ja hihasuita tukemassa on framillonia. Se on rasittavaa ommeltavaa, kun en ole löytänyt valmiiksi 5 tai 6 mm leveää framillonia. Joko käytän 9 mm leveää ja leikkaan ylimääräisen pois tai halkaisen nauhan leikkaamalla ja otan riskin katkeamisesta (jos ja kun tulee lovia leikatessa). Kangaskauppiaat ovat aina huuli pyöreänä, kun kysyn 5 mm leveää framillonia. Ei se nyt niin harvinaista ole, enkä minä voi olla ainoa joka sellaista haluaa! Kestovaippaputiikeissa sitä näkyy olevan, mutta niihin on ollut  niin vähän asiaa parina viime vuotena, etten sitä ole pelkästään tilannut.

Malli on hoikalle tytölle ja kokona 122. Muistaakseni helma oli jotenkin tosi pitkä, kuvankin mukaan se on nyt melko pitkä, mutten muista lyhensinkö sitä. Koko on muuten sopiva ja alle mahtuu vielä villainen aluspaita ja t-paita. Mietin jotain brodeerauksia ja koristeita paitaan, mutta saa mennä noin. Varsinkin kun paita vietiin heti käyttöön! Jotenkin en saa itseäni pakotettua lisäämään kuviokankaaseen mitään. Toisaalta tämäkin paita on hiukan tylsä ilman mitään jujua. Seuraavaan kuviotrikooseen kyllä keksin jotain...

Raglanhihaisten paitojen ompelua olen vältellyt, kun aina mietin miten sauma kestää ja onko neula tehnyt reikiä kankaaseen (ehkä elastaanitrikoon kanssa ei ole tuota ongelmaa). Paita on kuitenkin nyt pesty jo muutamaan kertaan ja kuvatkin otettu vasta pesujen ja pidon jälkeen. Hyvin tuntuu kestävän!

Tehtaan paidoissa on monesti raglansaumassa joku päälliommel. Joko koristeena tai tukemassa, en tiedä. Tätä paitaa tehdessä selailin Facebookin keskusteluja eri ompeleista: mitä kannattaa käyttää sauman litistämiseen? Hunajakennoa monet käyttivät, mutta minun koneessani se on kovin leveä ommel. Vai kuuluuko sitä käyttää pelkällä suoralla tikillä tehtyyn saumaan, jossa on siis jäljellä 1 cm vara? Saumuriompeleen päällä hunajakenno olisi minusta ihan turha. Tai ainakin vaikea saada sitä nätiksi. Testausta kehiin: onneksi voi noita pieniä bodypaitoja ruveta tekemään noille pojanviikareille...

Raitapaitaa reilusti

Peruspaitoja olen tehnyt vähän eri kaavamalleilla milloin kenellekin. Raitapaidan tein kummipojalle, jolle äiti toivoi reilunkokoista helposti puettavaa paitaa. Raitakangasta löytyi vielä laatikonpohjalta. Se on 100% puuvillaa ja ostin sitä aikoinaan vauvan vaatteisiin elastaanittomuuden takia. No eipä tullut tehtyä, kun tyttöjä oli molemmat vaavit ja äidillä ei ole ongelmaa käyttää vaaleanpunaista :-D

Kaavana D-mallinen paita Ottobresta, koko 134. Tosin lopulta päädyin kaventamaan paitaa hieman sekä hartioista, että miehustasta ja samalla lyhensinkin. Kaula-aukkoa ehkä suurensin kokoon 142, mutta en muista varmasti. Pienen punaisen kirjani merkinnät on joskus jälkikäteen kovin vaikeasti tulkittavissa... Hihatkin olisivat olleet 10 senttiä pidemmät: lyhensin niitäkin. Poika ei ole D-kokoa, mutta ajattelin josko niin olisi saanut sopivan reilun paidan helposti. Mutta paremmin toimii, kun käyttää vaan seuraavaa kokoa ja kiinnittää huomiota hihan leveyteen ja pituuteen.

Hihansuut päärmäsin Husqvarnani ompeleella nro 6. Tehosteeksi kaula-aukkoon laitoin oranssin resorin, mutta se vähän venähti käyttäessäni tuota samaa ommelta. Kaula-aukossa kyllä yleensä toimii kaksoisneulakin, joten jatkossa käytän sitä.

Poikien vaatteita tulee jatkossa näkymään enemmänkin: tuttavapiiriin syntyi ystävänpäivänä peräti kaksi poikaa!! Mä olen jo niin ihastunut noihin Valentinuksiin, vaikken ole kuin kuvia nähnyt :-)

Käyttövaatetta kouluun: jegginsit

Koululainen kasvaa ihan kohisten. Akuuttiin housupulaan olen hamstrannut kankaita ja vihdoin sain yhdet housut valmiiksi. Tytön lempihousuiksi on valikoituneet erilaiset jegginsit ja bikerit.  Ne ovat usein jotain neulosta ja siksi varsin mukavia pitää toppahousujenkin alla. Neulos vaan kuluu nopeasti ja kutistuu kuivausrummussa yllättäen. (Aina siis ei ole tarkoitus rummuttaa tiettyjä vaatteita, mutta joskus nekin vaan löytyvät rummusta!) Jegginsit näyttävät housuilta enemmän kuin legginsit, jotka meillä lasketaan pidettäväksi jonkun toisen vaatekappaleen alla. Siksi on niin kiva tehdä helppoja ja nopeita kouluhousuja, kun ne käyvät paitojen, tunikoiden ja vaikka mekkojenkin kanssa.

Näiden jegginsien malli on Ottobresta 4/2015 ja kangas Kankaita.comista. Tytön koko on edelleen 110 tai 116 leveysmitoista, mutta pituutta saisi olla 128. Niinpä otin nro 9. Hippy Baby -kaavan (koot 74-122) ja vain pidensin lahjetta. Valitsin kuitenkin tuon 122, kun lantion mitta näytti menevän siihen parhaiten. Ohjeena oli ommella saumat tavallisella suoralla ompeleella kevyesti venyttäen. Hyvin tuntui toimivan! Sauma ei jäänyt kupruilemaan ja toistaiseksi saumat ovat pitäneet kutinsa käytössäkin. Toki huolittelin silityksen jälkeen saumanvarat yhteen saumurilla ja osan vielä päällitikkasin.

Tikkauksilla tuodaan malliin housumaisuutta ja korostetaan kankaan pohjaväriä. Valitsin mustaan kankaaseen luonnonvalkoisen puuvillatikkauslangan. Kuvittelin tilaavani koneompelulankaa, mutta tulikin käsintikkauslankaa ja puuvillaisena. Toimi silti koneessakin. Puolassa käytin polyesterilankaa. Nyt jännitetään miten lanka kestää pesuja! Piston pituus oli ehkä 3,5-4: tikkausta ommellessa myös venytin kangasta aivan kevyesti ja lopuksi höyrytin ne.

Ompelujärjestys oli: etukulmat etukappaleeseen, tikkaus. KE-sauma, tikkaus. Takakaarroke kumpaankin takakappaleeseen, tikkaukset. Taskujen yläsauma, ompelu paikoilleen, tikkaukset. KT-sauma, tikkaus.Etu- ja takakpl päällekkäin, ompele sivusaumat, tikkaukset.  Lahkeiden sisäsaumat. Vyötärön ompelu kuminauhalla. Lahkeensuiden ompelu. Näin saa tuon pitkän sivusauman tikkauksen tehtyä järkevästi, kun kapean lahkeen pujottelu ompelukoneeseen olisi mahdotonta. Sama järjestys olisi polvipaikkaa tehdessä: pitää purkaa jompikumpi sauma, jotta paikan saa siististi.

Lukuisten tikkausten takia lankoja joutuu koneessa vaihtelemaan koko ajan. Olisi kätevää, kun voisi nuo muut saumat tehdä toisella koneella. Saumuri leikkaa sauman liian kapeaksi, jos haluaa tikkauksen osuvan sv:n päälle. Pitää kehitellä jotain...

Housut eivät aivan istu: veikkaisin syyksi tuota "taapero"-kaavaa, vaikka kuinka mittailin isompaan kaavaan ja totesin, että siinä koko 128 olisi ihan säkki.  Tai vain liian iso koko ylipäätään. Jegginsit saisivat kuitenkin istua pepusta ja haarasta justiinsa, eikä mitään lökäefektiä tarvita. Edustassa on nyt siis väljää: ehkä lantion ympäryyteen ei tarvitse trikooneuloksessa varata mitään väljyysvaraa. Seuraavat pöksyt teen varmaan koon 116 leveydellä, mutta pituutta on sitten jo 134!

Musta on värinä neutraali, mutta ekaluokkalainen ei vielä "vaadi" hillittyä alaosaa. Siksi vähän haaveilen tekeväni läjän jegginsejä eri väreissä: vaaleanpunainen viininpunaisilla tikkauksilla olisi pirteä!

Älypuhelinlapaset lapselle

Nykyään vaaditaan lapasiltakin paljon:

• pidä käyttäjän kädet lämpimänä
• näytä hyvältä
• älä nyppyyny liian nopeasti
• kestä pesua
• ole käytännöllinen myös älypuhelimen kanssa

Viimeiseen kohtaan löytyi ratkaisu netistä, Yhteishyvän sivuilta. Alkuperäinen ohje oli miehen käteen sopiva, mutta nämä lapaset tein 7-vuotiaalle sopiviksi.

Lapasten alle mahtuu kosketusnäyttösormikkaat, jos löydän sellaiset lasten koossa. Kokeilin jo metallisen kirjontalangan kirjomista naisten hanskojen etusormeen ja peukaloon, mutta peukalon kirjonnan tulisi olla aika suuri, että toimisi. Jatkan harjoituksia.

Hyvin toimii siis paljaalla kädellä ja lapaset ovat lämpimät. Ranteet olisi voinut neuloa pidemmiksi, jos käyttää ilman sormikkaita. Lempivärinen lanka on 7 veljestä.

Taisin luoda 36 silmukkaa, kun alkuperäisessä ohjeessa on 50 silmukkaa. Suhteessa pienensin muita silmukkamääriä. Lisäksi etusormen aukon jälkeen kudoin yhden setin vähemmän kerroksia kuin aikuisten lapasessa eli "neulo kerrokset 8-13, jonka jälkeen neulo kerrokset 2-11. Päätä." Tarkemmalla fiksaamisella lapasista voisi tehdä lapselle vielä kapeammat, mutta meillä riitti muutaman kerroksen poisjättäminen.

Kovan pakkasen hanskat nämä eivät ole, mutta eipä kestä puhelinkaan sellaista säätä. Neulon silti itsellenikin vähän vastaavat, vaikka enemmän olisi käyttöä näppäimistötumpuille ihan sisätiloissa :-D

Nopea mekko puuvillakankaasta

Tämän vaaleanpunaisen mekon tein 2-vuotiaalle tytölle. Kiinnityksenä ei ole mitään: ei nappeja, ei vetoketjua. Nopea siis tehdä ja helppo myös pukea, toivottavasti :-)

Mekon malli löytyi Ottobresta (3/2012, malli: Kokeshi Doll). Suurin koko kaavassa oli 98 ja siihen lisäsin hieman lisää sivusaumoihin ja tein väljemmät hihansuut. Mekon kankaan tilasin joskus Ruotsista ja olen siitä tehnyt pari sisustusjuttua tyttöjen huoneeseen, mutta meidän tyttöjen vaatteeksi kangasta ei ole ollut tarpeeksi. Parivuotiaalle siitä sai vielä mekon, vaikka lisäsin helmaan pituutta. Mekko on kokonaan vuoritettu. Vuoriosa on ohutta batistia ja se on kiinnitetty alavaroihin.

Alushame sai reunaansa pitsin, että tulee vähän lisää prinsessafiilistä. Päällimekon alareuna on käännetty silitysraudalla kerran ja sitten ommeltu käyttäen 5 mm päärmäyksenohjainta eli päärmejalkaa. Alkuperäisessä mallissa taisi olla alavara tai leveämpi käänne, mutta tuo 5 mm päärme on niin siisti, ettei minusta muuta tarvita.

Hihoissa on sekä pääntiessä että kaula-aukon reunassa kuminauhat kujissaan. Mekon saa näin puettua päälle, kun on venymisvaraa.

Myös taakse tuli laskoksia ja siellä tuo kuvion kohdistus meni paremmin, kun kissa kurkistaa vastalaskoksen pohjalta.

Nyt vain uudenvuoden tansseihin helmoja hulmuttelemaan! Ainiin, ei minulla ole uutta mekkoa...

Peikkotyttö ja peikon korvat

Tonttujen ja peikkojen laulullinen tanssiesitys saa huomenna päivänvalon heti aamutuimaan koulun joulujuhlaesityksessä. Äiti väkersi naapurinpojalle korvat ja hännän sekä omalle tytölle mekon korvien lisäksi.

Paikallisesta kangaskaupasta hain säkkikankaan palan 1,4 m ja siitä nopeasti saksin vähän kainalosta pois ja palan helmasta. Sitten kaula-aukkoon muotoa ja sovitus. Kutittaa! Aijaha, selvä juttu, tarvitaan vuori. Otin tilkkulaatikosta pilalle menneet kaulukset (kankaassa oli värillistä nukkaa kudottuna eikä niitä voinut käyttää tilausmekkoihin) ja tikkasin ne kaula-aukkoon. (Laulussa tontut harmittelevat juhla-asun puuttumista, joten peikoilla siis selvästi on juhlavermeet päällään. Siksi nämä valkoiset kaulukset pääsivät tilkkulaatikon uumenista hyötykäyttöön. Ei kannata koskaan heittää mitään tärkeää pois!) Sitten suorakulmainen batistipala kauluksen päälle ja reunoista kiinni. Sitten vasta leikkasin kaula-aukon batistiin ja ompelin takahalkion reunat ja käänsin batistin nurjalle puolelle. Vuori ulottuu vähän vyötärön alapuolelle.

Idean vuorin ompeluun sain hölmöläisen akalta, kun hän teki paitaa ukolleen ja unohti siitä kaula-aukon. Ukon sovittaessa paitaa, akka huomasi virheensä ja alkoi paukuttaa ukkoaan päähän jonkin sortin taikinanuijalla, jos kankaaseen olisi kulumalla syntynyt reikä. Onneksi naapurikylän viisas mies sattui paikalle ja hän käytti saksia apunaan. Loistava idea! Ukkoparan henki säästyi ja paitaan syntyi pään mentävä reikä. Tarina jatkuu. Akka innostui ja saksi vähän isomman aukon, kun se kävi niin helposti. (Ymmärrän häntä: itse kauhon joskus riisipuuroa lautaselle aikamoisen läjän, koska se on niin kivaa. Se yltäkylläisyyden fiilis on jotenkin hienoa!) Paita oli lopulta riekaileina lattialla, eikä ukko saanutkaan uutta paitaa. Mutta henki säästyi ja kokemusta karttui! Ekaluokkalainen nauttii näistä hölmöläistarinoista, tavallaan. Pitää heitä ihan kaheleina.

Vuorin saumat ompelin myös ja kiinnitin hihoista päällikankaaseen. Muuten vuori liehuu vapaana ja on vähän hankala pukea muiden vaatteiden päälle, kun tarttuu kiinni. Satiini olisi siinä mielessä toiminut paremmin, mutta ei peikolla niin hienoa materiaalia ole... Tämä säkkikangas roskaa ja haisee tosi aidolle! Takana on kiinnityksenä iso nappi, joka on tietysti violetti.

Taakse olin jo aiemmin neulonut i-cord-tekniikalla villahännän. Tyttö sai punaisen rusetinkin juhlan kunniaksi. Pojan häntä on vähän hillitympi ja eri langasta. Molempien tupsu on 7-veikkaa, jota löysin pitkästä aikaa ruskeana: tumman suklaan väristä ja maitosuklaan väristä. Tummempi lanka on muuten Olafin käsiä varten, jota parhaillaan virkkaan... (Olaf on se Frozen elokuvan kesää rakastava lumiukko: mahtava tyyppi!)

Hännän sisällä on sähköjohtoa, jotta häntään saa elävämmän ilmeen taivuttamalla sen kivaan asentoon. Kiinnityspäässä johto on pyöryläksi taivutettu, ettei vahingossakaan pistä peikkoa. Irtohännän voi kiinnittää kahdella hakaneulalla. Tyttöpeikon häntä on kuvissa hakaneuloilla, mutta myöhemmin ompelin sen asuun vähän piiloon takalaskokseen. Korvat tein fleecestä, laitoin pari kerrosta tukikangasta ja ompelin korvan eteen vapaakirjonnalla vähän korvakäytävänmallia. Sitten nurjat puolet yhteen ja aukko kääntämistä ja pannan pujottamista varten. Reunatikkaukset ja aukko kiinni käsin. Eripariset tuli, mutta niin korvat ovatkin. Katso vaikka omiasi. Pojan panta on kangaspäällysteinen ja tytöllä tavallinen muovipanta. Tytön tukka krepataan ja panta jää sinne toivottavasti aika piiloon.

Kevään mekko-ompeluista jäi juuri sopivan raikkaita tilkkuja tähän käytettäväksi. Leikkasin palat harkkosaksilla ja käytin 2-puoleista liimaharsoa tukena. Ompelin reunoista kiinni suoraompeleella. Vyötäkin mallailin asuun, mutta jätimme sen sitten pois. Peikkotyttö tykkää vähän vapaammasta asusta!

Kokeilin ensi tehdä peikolle korvat soft clay-massasta. Niistäkin tuli ihan kivat, mutta ovat jo pelottavan aidonnäkäiset. Meitä alkoi tytön kanssa ihan ällöttää... Ne eivät myöskään pysy päässä yhtä hyvin kuin hiuspantaan pujotetut korvat. Mutta kunhan tulee taas jotkut naamiaiset, niin nekin korvat pääsevät kunnolliseen testiin. Ja ehkä tänne blogiinkin.

Valkoinen pussihihainen trikoopaita ja hame

Kummityttö sai 2-vuotissynttärilahjakseen kummitädin tekemän hameen ja paidan. Joustavaa trikoota menevälle tytölle. Hame oli siinä mielessä haastava tehdä, että kangas piti käyttää viimeistä milliä myöten. Aiemmin tein samaisesta pallokankaasta hameen, mutta nyt ei riittänyt kangas vastaavaan malliin. Onneksi täyskelloon riitti ja pituuskin on juuri sopiva.

Helman huolittelin saumurilla ja tikkasin sitten joustavalla ompeleella. Kapea kaksoisneula olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta minulla oli tässä vaiheessa punainen lankakin loppumassa! Ei tuo nurja puolikaan nyt hirveän pahalta näytä, jossei sitten pesujen myötä ala kipurtamaan. (Kummitädin vaatteissa on aina korjaus- ja palautusoikeus!)

Paita on "ikivanhalla" Ellypuseron kaavalla (Ottobre 6/2008). Kopioin sen aikoinaan omalle tytölle, mutten tehnyt kaavalla mitään ennen tätä. Pituus on 86-koon mukaan ja leveys reilusti kapeampi. Mittojen mukaan yritin tehdä ja taisi tulla juuri sopiva tällä hetkellä. Kuminauha vetää edustaa ryppyyn aika paljon ja ylimääräisen leveyden olisi silläkin saanut kursittua kokoon. Tehdään kesäpaidasta sitten vähän reilumpi ;-) Helman päärmäsin joustavalla ompeleella, kun olen kyllästynyt kaksoisneulalla ommeltujen paitojen tikin repeämiseen. Ommel vaan ei ole tarpeeksi joustava helmassa. Ja kaikista ompeleista koneessani olen maksanut, niin käytän niitä vaikkei sitten tule "kaupasta ostetun näköistä". Onko se muuten enää mikään laadun tae? Kangas on paksua puuvilla-elastaanitrikoota, josta ei näe läpi edes venyttämällä! Hassua sanoa normi t-paitakangasta paksuksi, mutta tiedätte ompelijat kyllä mikä ero on kankaalla ja kankaalla.

Hihojen kuminauhat olisi pitänyt ommella tasona. Oli aika mahdoton saada 15 cm pitkää kuminauhaa renkaana ommeltua tuohon hihansuuhun. Tein kuminauhoista lyhyemmät kuin ohjeessa, koska minusta liian isot hihansuut pienellä on hankalat. Kuvasta näkee, ettei vieläkään kiristä liikaa. Nyt hihat toivottavasti pysyvät ylhäällä käsienpesun ajan.

Mussukan ilme oli ihana, mutta saatte nyt retusoidun version :-)