maanantai 2. marraskuuta 2015

Kristallikoristeinen trikoohame tytölle

Hyvää marraskuuta!  Tein lahjaksi 6-vuotiaalle tytölle hamosen. Helma on kello ja vyötäröllä resoria. Tämä joulunpunainen (nyt saa jo puhua joulusta) trikoohame sopii ympäri vuoden pidettäväksi, mutta tuo kaivattua väriä loppuvuoteen.


Hameosa on elastaania sisältävää trikoota, jonka kutistin ennen ompelua. Helmaosa on kahdesta kappaleesta. Lantion kohdalle hameeseen ompelin framillonnauhaa lantion ympäryksen verran (tämä oli arvio, sillä minulla ei ollut tytön tarkkoja mittoja). Resori ommeltiin ensin renkaaksi ja sitten oikea puoli hameen oikeaa puolta vasten ja yhteen. Sitten resori käännettiin kaksinkerroin. Neulasin resorin huolellisesti ja tikkasin ompelukoneen yhdella taso-ompeleella niin, että vasen neula kävi aina hamekankaan puolella ja muutoin ommel oli resorin päällä. Tuli ihan ok, mutta vähän resori jäi kupristelemaan. Mutta olen päättänyt, että tulen toimeen ilman peitetikkikonetta jo ihan tilanpuutteenkin takia. Tulenhan? Nurjaltakin puolelta lopputulos oli aika hyvä. Ainakin tämä on litteämpi ratkaisu kuin ommella resori suoraan kaksinkertaisena helmaosaan.


Kaavat löytyivät Ottobresta (4/2012). Helmaan lisäsin pari senttiä pituutta ja vyötärön kavensin sopivammaksi. Koko on suurinpiirtein 116. Tähän malliin menee paljon resoria (korkeus 20-25 cm), mutta on kätevää, kun helman runsas rypytys vähän laskee lantiolle, eikä jää vyötärölle. Paitaa voi silloin pitää helman päällä.

Helman koristelin pienellä sydämellä. Hankin nimittäin Hot Fix -laitteen ja sillä saa hurjan kätevästi Swarovski-kristallit vaatteeseen kuin vaatteeseen! Tai vaikka mukiin. Tai silmälaseihin. Elämä on yhtä blingblingiä tästä eteenpäin!



Tämä sydän tosin kiinnitettiin silitysraudalla. Sommittelin kuvion kristallien kiinnityskalvolle, kalvo hameen päälle, leivinpaperia vielä päälle ja painoin silitysraudalla joitakin sekunteja. Annoin jäähtyä ja otin kalvon pois. Nyt vaan odottelen käyttäjäkokemuksia miten kristallit pysyvät pesussa :-)


Helmat hulmuamaan!

I made this little full circle jersey knit skirt for a gift. At hemline there is a heart made of Swarovski crystals. Pattern is from Ottobre Design -magazine.

lauantai 31. lokakuuta 2015

Lämmin kauluri neuloen

Nuoremman tytön takki jää kaulasta avonaiseksi, jos ylänappi on auki. Napin taas ollessa kiinni, takin villa kutittaa. Tein pehmoisesta merinovillalangasta kaulurin.



Langan (Palino Hjertegarn) käytin kaksinkertaisena, kun oli sopivasti kaksi ylijäänyttä kerää. Puikot olivat ehkä nro 6... Kun näitä tekee nopesti, eikä mitään laita ylös, niin näköjään unohtaa samantien. Napit löytyivät varastosta ja ovat eriparia, mutta silloin tietää kumminpäin pitää kauluri laittaa! Napit ovat nimittäin vähän vinosti kiinnitetty, että kauluri istuu paremmin kaulalle.

Mallin löysin Ravelrystä (Quick Cabled Cowl). Oli muuten vaikea keksiä englanninkielistä nimeä kaulurille... Taisin kutoa vähän pidemmäksi kuin ohjeessa, siis enemmän palmikon kiertoja. Halusin kaulurin olevan tarpeeksi löysä, ettei kutita niin helposti. Nyt on kaula lämmin ja asukokonaisuus tytölle mieluinen!


perjantai 30. lokakuuta 2015

Enkelinsiivet metallilangasta ja höyhenistä

Tytöt laulavat kirkkokuorossa ja Mikkelinpäivänä oli tarvetta enkelinsiiville. Oli meillä askartelukaupasta ostetut perhosensiivet, mutta voi sentään miten rikkinäiset olivat. Enkä lähtenyt korjaamaan sukkahousukangasta, sillä siivet olivat vääntyneet myös keskikohdastaan.



Mies taivutteli rautalangasta (ehkä 2 mm paksua halkaisijaltaan) enkelinsiivet piirtämäni mallin mukaan. Sitten päällystin langan jonkinlaisella kangasteipillä tai eristysteipillä - sitä mitä jääkiekkomailan lapaan kääritään. Siivet tehtiin yhtenäisestä rautalangasta ja alku- ja loppukohta jäi tuohon keskiosaan piiloon.



Leikkasin tyllistä sopivat palat kumpaankin siipeen ja kuumaliimalla liimailin paikalleen. Ylimäärisen tyllin leikkasin pois ja painoin kankaan metallilankaa vasten, kun mies oli pursottanut sopivan määrän liimaa. Ei se paljoa polttanut. Toiselle puolelle liimasin myös tyllin. Sitten varmistin reunat vielä ompelemalla käsin ompleulangalla. Tämä ei ehkä olisi tarpeen, jos tietäisi että kuumaliima pitää, mutta en ole vielä löytänyt täysin pitävää kuumaliimaa.

Sitten sommittelin pääsiäiskoristeista löytyneitä höyheniä ja sulkia paikalleen.


Vähän ankealta näytti. Oli lauantai-ilta ja kaupat ihan taatusti kiinni. Mitä minä tuohon nyt liimaisin? Pitsiä? Lisää tylliä? No onhan meillä höyhentyynyt sohvalla! Nopea Googlaus, että saako vielä Ikean tyynyjä uusia, jos koko tyyny leviää lattialle tai sisältä paljastuukin höyhenpurua? Hmmm... aika pieniä höyheniä löytyi, muttei sentään untuvaa. Päädyin sitten liimaamaan aina muutaman höyhenen kerrallaan, kun olin ensin pursottanut liimaviivan tyllin päälle. Ei ole liimailusta kuvia, sillä jo aivastuksen pidätteleminen tuotti työtä.

Tähän pisteeseen sain työn illan hämärissä. Huomenna ehtisi vielä jatkaa...



Ompelin kuminauhat lenkiksi ja pujotin siiven yli. Kiinnitin saumakohdat vielä muutamalla pistolla siipiin kiinni ja koristelin keskikohdan parilla sulalla. Aika kivat ja kevyet siivet tuli! Nyt voi ne sukkahousuperhossiivet ehkä heittää peuranpelättimeksi...


perjantai 9. lokakuuta 2015

Voimisteluasu: toppi ja shortsit

Kilpavoimistelu vaatii välineiltä jo jotain enemmän kuin harrastusjumppa. No (äidin mielestä) ei oikeasti, mutta kun joukkueella on samanväriset vaatteet harjoituksissakin, niin valmentajan on helpompi nähdä liikkeiden samanaikaisuus (luulisin). Voimisteluasujen yhteistilauksessa jätin kuitenkin tilaamatta shortsit ja topin, sillä nehän tekee itsekin ja huomattavasti halvemmalla. Lisäksi sovitettavana ollut toppi (koko 130)oli malliltaan todella epäsopiva meidän tytölle: aivan liian pitkä, leveydestä sopiva, kaula-aukko liian alas sekä hiha-aukot kylkiin. Koko 120 taas oli liian kireä ja suhteessa todella pitkä. En ymmärrä, kun tuo tyttömme on niin keskiarvo tai monta kokoa kapeampi kuin normivaatteiden mitoitus. Mutta epäsopivaa vaatetta en suostu ostamaan.



Shortsit onnistuivat hyvin: ovat vaan korkeampivyötäröiset kuin kaupasta ostetut, ns. tanssishortsit. Sivuhalkiot tuovat kivaa näköä lahkeeseen. Teen vielä toisenkin mallin ilman sivuhalkioita, niin on sitten täsmälleen samanlaiset kuin ostetuissakin. Mallin löysin netistä. Kuminauhani vain oli leveämpää ja lahjekaitaleistakin taisi tulla leveämmät kuin ohjeessa. Kuvista ei malli näy kovin hyvin, mutta jos seuraatte linkkiä alkuperäiseen ohjeeseen, niin näette paremmin.


Toppi on tehty aluspaidan kaavalla ja aluspaidaksi, mutta paksu (läpinäkymätön) elastaanitrikoo toimii myös jumppavaatteena. Kaula-aukko ja hihansuut huolittelin kankaasta leikatulla kaitaleella. Valitsin vain sen suunnan, kumpi jousti enemmän ja hyvin toimi (ehkä jopa liikaa ryppyä tuossa edessä). Kaava oli Ottobresta (3/2013) sivusaumoista rypytetyn topin kaavalla. Lyhensin mallia noin 12 cm ja pienensin kokoon 122. Tein myös painijanselkätopin, mutta malli vaatii vielä kaavan trimmausta ennen kuin kuvat ovat julkaisukelpoisia ;-)


Nämä on niin kivoja ja nopeita projekteja, että tulee varmaan hankittua lycraa useammassa värissä. Toivottavasti voimistelu kiinnostaa tyttöjä pitkään! Äiti kyllä ompelee...

torstai 1. lokakuuta 2015

Heijastinkoruja

Pimeä tulee ja jotenkin niin nopeasti! (Itselläni on tosin kesäfiilis...) Meillä siis tehdään heijastimia. Virallisesti nämä ovat heijastinkoruja, koska eivät ole mitään turvatestattuja ja CE-merkittyjä juttuja. Mutta pyhätakin pariksi heijastinnauhakukka tai kolme sopii hirveän paljon paremmin kuin kova mutta superheijastava muovinen pyörylä.


Heijastinnauhakukat on tehty rosee-pitsilaitteella 2 mm leveästä heijastinnauhasta ja keskusta on ommeltu käsin ensin ompelulangalla ja sitten virkattu heijastinnauhaa päälle. Toisen kukat kiinnitin hopeiseen naruun ja lisäsin hakaneulan. Toisessa on hopeoitu koruneula. Pipoon tai hattuun niitä voisi kiinnittää useammankin.



Heijastava pöllö on ohutta puuvillalankaa, jonka seassa kiiltävää metallilankaa sekä heijastinlankaa (kaksinkerroin). Koukkuna käytin ehkä 1,5 tai 1,75. Silmän ympärystät ja varpaat on vielä viimeistelty pelkällä heijastinlangalla. Nokka unohtui virkata: ehkä lisään sen myöhemmin.


Heijastava pallo on myös puuvillalankaa ja heijastinnauhaa. Koukkuna 2 tai 3. Tämä on nopea tehdä, mutta vähän iso taskuun laitettavaksi päiväsaikaan. Pallon sisällä on hedelmäpussia rutattuna. Mutta menee ehkä lapsilla, jotka muutenkin tykkäävät maskoteista.

Heijastimet ovat haastavia kuvattavia. Alempana käytin salamaa luonnonvalossa ja kolme seuraavaa kuvaa on pimeässä ja hämärässä eteisessä salamaa käyttäen otetut kuvat.








Heijastintehtailu on kehityksen alla. Narun päässä oleva kukka on niin kevyt, ettei se välttämättä pyöri tarpeeksi näkyäkseen autoilijoille. Rintapielessä neulalla kiinni oleva kukka ei myöskään näy kuin yhdestä suunnasta. Jos sinulla on hyviä vinkkejä, miten heijastin olisi hyvä kiinnittää takkiin/pipoon/reppuun, niin jätäthän kommentin!

maanantai 21. syyskuuta 2015

Syyspipoja

Tässä pari trikoopipoa hieman eri malleilla toteutettuna. Violetissa pipossa on framillonnauha saumanvaraan ommeltuna ja vihreässä on takana muotolaskokset. Molemmat ovat kai ns. ruttupipoja, sillä tulevat reilusti korville. Violetissa on enemmän korkeutta, kun se tuli tytölle ja ponnarit vievät joskus paljon tilaa.




Vihreä meni kummipojalle lahjaksi ja siihen kirjoin koneella formula-auton. Ainahan sitä pipoa ei kovin mielellään laiteta päähän, vaikka syystuuli vinkuisi korvissa, mutta jospa autokuvio houkuttelisi :-)



Heppakangas on ollut meillä suosikki, mutta jokohan nyt sain viimeisenkin palan käytettyä?




Netistä löytyy pipoille erilaisia kaavoja ja parissa käsityölehdessäkin on ollut malleja. Näiden pipojen pohjana oli Ottobren (4/2015) kaava, mutta koska muutin takasauman rakennetta ja korkeutta ja vielä päälaen muotolaskosten syvyyttä, niin oma mallihan siitä lopulta tuli :-) Ja vielä ajattelin muokata kaavaa lisää...

lauantai 19. syyskuuta 2015

Yökyläilyyn pyjamapussit

Tuli tuossa männäkesänä harrastettua yökyläilyä siellä sun täällä ja tämä pirteä äiti unohti yöpuvun matkalaukusta vähintään yhdeltä perheenjäseneltä melkein jokaisella reissulla (useimmiten yöpaidatta oli äiti itse). Mutta kun lapsikulta oikein pahoittaa mielensä tällaisesta anteeksiantamattomasta unohduksesta, niin joku ratkaisuhan täytyy keksiä: lapset pakatkoon itse yöpukunsa!



Äiti siis kirjoi ja ompeli lempiväreissä söpöset pussukat, joilloin pakkaaminen on ihanaa eikä ollenkaan ikävä velvollisuus. Ja siitä lähtien yöpuvut ovat olleet mukana! Paitsi äidillä...




Kirjontavaiheessa en leikannut valkoista trikoota kahtia, vaan asettelin kehän niin, että kuvat pystyi kirjomaan vierekkäin. Näin säätyy tukimateriaalia. Vasta kirjonnan jälkeen leikkasin kankaan puoliksi ja taitoin pussiksi. Siksi nuo puuvillaiset kaitaleet ovat toinen vasemmalla ja toinen oikealla. Vaaleaa trikoota ei nimittäin ollut kovin isoa palaa jäljellä.



Pussukan suuhun ompelin puuvillakankaasta kujan ja tein tuommoisen tuplanyörityksen. Nauhaa kului paljon, muttei tarvitse mitään rusettia osata tehdä, että pussi pysyy kiinni.

Tähän tapaan voi tehdä itselleen vaikka juhlakenkäpussin, niin ei tarvitse korkkareissa tepastella syyssateissa. Tai vaikka matkalaukkuun monia erilaisia pusseja vaatteita erottelemaan.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Koulurepun sadesuoja

Meillä tyttö aloitti koulun vanhalla repulla, mutta pian siitä meni vetoketju rikki sivutaskusta. Oli hauskaa valita netistä uusi reppu, ja vielä oli lempiväriäkin jäljellä! Mutta äitiä hiukan epäilyttää repun vedenkesto. Niinpä tein sadesuojan JÄTTIheijastimilla: näkyy tyttö sitten tiukemmassakin syksyn kaatosateessa.



Neonkeltainen "tietyömiehen" kangas oli kangasvarastoissani aika vähissä, enkä hoksannut ottaa autosta aikuisten huomioliiviä. (Sitä paitsi kai se liivi tarvitaan siellä autossa turvavälineenä, eikä se ehkä olekaan sadekangasta...) Niinpä päädyin pul-kankaaseen, jota löytyi pinkkinä. Koeversion tein ensin lakanasta, sillä halusin istuvan suojan, joka pysyy hyvin paikallaan.  Pul-kankaan leikkasin yhtenä kappaleena, kun ajattelin ettei tule niin paljon vettäläpäiseviä saumoja. Sitten ompelin kuminauhakujat sivuille, pari muotolaskosta pohjan puolelle ja ylös tarran, jonka saa repun kantokahvan ympäri kiinni.



Tarraa tukemaan laitoin tukikankaan palan, mutten tietenkään silittänyt sitä kiinni. Myös pul-kangas on kaksinkerroin tuolla yläosassa, sillä en leikannut paloja pois, vaan käytin kaikki hyödyksi. Kangasliimaa olisi voinut käytää tukikankaan kiinnittämisessä, mutta sitä ei ollut varastossa. Ennen kuin kiristin kuminauhat paikoilleen, ompelin suojaan viisi heijastinta, joista kaksi näkyy sivuille ja kaikki viisi takaa katsoen.



Vielä on testaamatta pitääkö ompeleiden kohdat vettä vai joudunko silittämään saumansulkuteippiä heijastimien kohtaan. Saumateipistä minulla taas on huonoja kokemuksia: tuntuu että venyvissä kohdissa (esim. housun sisäsaumat) se irtoaa kankaasta.

Vielä iltahämärä kuva, joka on otettu käsivaralla - siksi tuota tärinää. Kyllä pitäisi näkyä!



Aurinkoisina päivinä suoja mahtuu hyvin repun pullotaskuun, joka olisi joka tapauksessa liian matala normipullolle.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Vesipullon verkkokassi

Vesipullo on hyvä pitää mukana jo lapsesta lähtien: näin vedenjuonnista tulee tapa, eikä lapsi ehkä osaa kaivata limuja ja energiajuomia vahvemmista puhumattakaan. Nestehukastahan ne monet mieliteot saavat alkunsa, ja jos nesteytys on kunnossa, mieli pysyy vireänä. Liikuntaharrastuksissa vesipullo on kaikilla mukana jo kolmevuotiaasta lähtien, mutta koulussa oletetaan lasten pärjäävän lounasruualla. Vähintäänkin liikuntatunneilla jano yllättää. Pullo siis mukaan!


Virkkasin välityönä tytölle pullonsuojuksen. Puuvillalankaa (Drops Paris) meni noin 40 grammaa. Aikuisen pullonsuojukseen menee varmaan koko kerä, sillä hihnasta täytyy virkata vähän pidempi. Hihna luultavasti venyy käytössä, ettei kovasti kannata liioitella :-)



Pohjaksi virkkasin kiinteillä silmukoilla pyörylän ja sitten viiden ketjusilmukan verkkoa joka neljänteen silmukaan kinnittäen (kuudes kiinteäsilmukka edellisen kaaren keskelle). Kerroksen vaihtumiskohdassa voi virkata kolme piilosilmukkaa ensimmäistä kaarta ylöspäin ja aloittaa siitä viiden silmukan kaaret tai sitten virkata vaan ympäri, kunnes korkeutta on tarpeeksi. Kannattaa testata täysinäisellä vesipullolla, joka venyttää verkkopussia tarpeeksi. Yläreunaan virkkasin vielä puolipylväitä samalla hieman kaventaen reunaa eli kuuden silmukan matkalle tuli neljä puolipylvästä. Hihnaksi virkkasin nauhaa: 3 ks plus + 1 kjs kääntymiseen.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Helppo trikoohame ja paita

Ihana syksy hemmottelee ja hamekausi jatkuu. Esittelen nyt jo keväällä tekemäni asun, joka meni tytön kaverille synttärilahjaksi. Mutta tuolla samalla paitakaavalla on tullut tehtyä paitoja ja hamekaava on niin helppo, että akuutti hamepula ratkeaa sillä parissa tunnissa.


No ehkei ihan parissa tunnissa, jos tekee brodeerauksen. Monsterifanille tämä kuva sopii hyvin ja tuo simppeliin hameeseen jotain jujua. Malli Ottobresta (1/2015, malli 36)



Paidan hihansuissa on pienet käänteet ja kuminauharypytys. Saumurin rullapäärmettäkin olen kokeillut, mutta se alkaa helposti rullautumaan piiloon. Käänne on siis siistimpi ratkaisu. Kangas on jostakin nettikaupasta ja vieläkin tuota tähtikuvioita löytyy eri väreissä. Kaula-aukossa resoria lähes ikivanhoista varastoista.

Paidankin malli on Ottobresta, mutta olen sitä muokannut melko paljon, mm. kaventanut olkia ja isontanut kaula-aukkoa.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Sporttikassi farkusta

Tämän laukun malli löytyi Pinterestistä ja muistaakseni hakusanoina käytin "gym bag pattern". Tänne ohje lopulta ohjasi. Retron tästä tekee ehkä vain alkuperäisohjeen väritys, mutta ei näin yksinkertainen nyt voi olla retro, sillä tätä mallia näkee aina.


Päätyyn valitsin art deco -henkisen fontin. Teksti on kyllä keskellä päätyä, mutta kuva jotenkin vääristää.


Ohjeesta poiketen tein sisälle sivutaskun jumppakorttia varten. Sisäpuolen kankaat on taas lempiväriä violettia. Farkku on joustamatonta ja todella peltimäistä: hyvää laukkuun, mutta hankalaa ommella, jos mitat eivät ole justiinsa täsmälleen. Kahvat tein toisentyyppisestä farkusta ja käytin nurjaa puolta päällä. Niistä tein vähän pidemmät kuin ohjeessa, sillä asetin ne kauemmas toisistaan laukun putkimaisuutta hävittämään.




Harjoituslaukkuna (siis äidin laukkuharjoitus ja tytön voimisteluharjoituksiin käytettäväksi) tämä nyt menee ja materiallikustannukset olivat suurinpiirtein 0 euroa. Vetoketju oli ties mistä purettu ja tarpeeksi suurihampainen. Teen kassiin vielä vetoketjulipareen (vai mikä se kangaslappu on nimeltään, josta voi pitää kiinni, kun vetää vetoketjua auki ja kiinni). Ja ehkä kankaalla päällystetyn pahvipohjan tukevoittamaan.

Valmiin laukun suihkutin Soft Caren tekstiilisuojalla, joka tekee vettä ja likaa hylkivän pinnan. Tämä ei ole mikään maksettu mainos, mutta tuo tuote on vaan niin pelastanut monta katastrofia (mm. sohva+kissa/lapset -tapauksissa). Laukuissa ja ulkotakeissa uskallan käyttää"ylimääräisiä" kemikaaleja, vaikka muuten fanitan mahdollisimman luonnonmukaista kuluttamista. On sekin luontoa kuluttavaa, jos jonkin tuotteen yrittää pestä puhtaaksi vaikka millä myrkyillä ja lopulta siitä joutuu luopumaan. Parempi siis ennaltaehkäistä.

Jatkossa opettelen kyllä tereiden ompelun: ne sopisivat tuon päätyympyrän reunaan niin mainiosti. Oma salilaukku odottaa myös tekoaan, mutta se onkin haastavampi erillisine kenkäosastoineen...


lauantai 12. syyskuuta 2015

Tupsupipo ja hattuteline rautalangasta

Tuntuu, että kesä vain jatkuu lämpötilojen puolesta, mutta kyllä se syksykin jo heittelee keltaisia lehtiään. Pipokausi odottelee siis jo nurkan takana. Tämä pipo on kyllä vasta pakkasille, sillä on villaa (7-veljestä). Erikoisuutena on tupsuun lisätty heijastinlanka. Vain yksi ainokainen palmikko koristaa sivua, muuten pipo on joustinneuletta. Malli on Novitan "lapsen palmikkoneulepipo" ja löytynee heidän neulemallihaullaan.


Heijastinlanka on varsin huomaamaton päivännäöllä, mutta testasin pimeässäkin ja tupsu kyllä kimaltelee, muttei korvaa kunnon heijastinta.



Räntäsadekelejä silmällä pitäen tein viime vuonna hattutelineen, sillä varsinaiset hatut eivät oikein tykkää pyykkipoikakuivatuksesta. Näitä vaan pitäisi tehdä useampia (sain miehenkin ostamaan hatun viime vuonna, ettei tarvitse pipolla mennä joka tilaisuuteen) ja keksiä niille jokin hylly...


Tämä yksilö on aika hyvä tyttöjen hatulle tai tuolle kuvauspipolle, mutta omaa hattuani varten tarvitsen vähän leveämmän "nupun". Rautalankaa (taitaa olla sinkittyä) löytyy vielä, jos joku haluaa tilata itselleen samanlaisen (tai modifioidun).