Taatelikakun parempi asu

Oikein hyvää ensimmäistä adventtia!

Meidän jouluperinteeseemme kuuluu taatelikakku ja teemme aina yhden kakun pakastimeen odottamaan joulua. Maku nimittäin paranee, kun kakku saa levätä jonkin aikaa.

Tänä vuonna tein kaksi kakkua yhdestä annoksesta, sillä halusin viedä myyjäisiin vähän pienemmät kakut. (Ei makeaa mahantäydeltä tekee monista isoista vuoista epäkäytännöllisiä...) Testasin samalla uutta silikonivuokaani, joka on noin litran vetoinen. Toisen puolikkaan taikinasta laitoin vanhaan silikoniseen linnakakkumuottiini. Molemmat vuoat jäivät vähän vajaiksi tällä annoksella, mutta mielestäni kakuista tuli silti tarpeeksi suuria, noin 600 grammaisia molemmat.

Resepti oli tällainen:

250 g kivettömiä taateleita

3 dl vettä

2 dl sokeria

200 g voita (laktoositon)

2 kananmunaa

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

3,5 dl vehnäjauhoja

45 ml brandyä

Keitä pilkottuja taateleita (poista vielä kivet, jos niitä löytyy) ja vettä miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia tai kunnes taatelit ovat pehmenneet. Lisää voi pieninä paloina lämpimään massaan. Soseuta sauvasekoittimella taatelit hienoksi (tämä tekee kakun rakenteesta erittäin pehmeän ja suussasulavan). Lisää sokeri. Kun massa on jäähtynyt tarpeeksi, lisää kananmunat ja vatkaa hyvin. Lisää sitten kuivat aineet, joihin on sekoitettu mausteet ja apuaineet. Lisää lopuksi halutessasi brandyä tai vaikka appelsiinimehua. Kumoa taikina kahteen pieneen vuokaan tai yhteen isoon (2 litra). Silikonivuoat olen aina voidellut voilla, mutten ole korppujauhottanut. Painavan teflonvuoan voitelen ja korppujauhotan. Paista uunissa 155-asteessa 45-60 minuuttia vuokasi koosta riippuen (tavallinen uuni 175-astetta). Valmis kakku lähinnä tuoksuu hieman brandylle, ei juuri maistu. Mutta jos vertaa brandyllistä ja tavallista versiota, niin eron ehkä huomaa.

Koristele kakku täysin jäähtyneenä tomusokeri-vesikuorrutuksella ja pehmeillä sokerihelmillä. Pikeeri (tomusokeri-valkuainen-sitruunamehu) ei käy kakun kuorruttamiseen, sillä se jotenkin kostuu eikä kovetu, kuten piparien päällä. Pakastimeen kakku kannattaa laittaa ilman koristeluja ja koristella vasta sulamisen jälkeen.

Mehevää joulunodotusta!

Konekirjottu jouluhame tytölle

Tänään oli tyttömme koulussa pikkujoulut ja pukeutumisviikon kunniaksi sai pukeutua jouluiseen asuun. Vanha punainen hame oli jo lyhyt (ja pikkusiskon käytössä), joten tein yöllä simppelin trikoohameen. Päivällä oli kyllä tarkoitus aloittaa, mutta oli ompelus kesken enkä halunnut vaihtaa saumurilankoja kesken kaiken.

Hame oli nopeaakin nopeampi ommella, mutta kirjontaan meni tunteja. Lisäksi trikoon brodeeraus on joka kerta ongelmallista. En muista laittaa kahta tukikangasta päällekkäin, ennen kuin se yksi ja ainut repeää. Eli liimasuihketta toiseen tukipaperiin ja liimaus taustalle. Silitin nurjalle myös tavallisen tukikankaan, muttei se oikein pitänyt pintaansa: kangas kupruilee. Tässä voisi käyttää pehmeää leikattavaa tukimateriaalia, mutten raaski. Käytän sitä vain paitoihin, jotka tulevat ihoa vasten. Kirjontakehänä käytin isointa mahdollista, koska kuvio oli noin pitkä, ja sekin osaltaan aiheutti ongelmia venyvän kankaan kanssa. Mutta tuli silti ihan pidettävä hame!

Kaava oli jälleen Ottobresta (1/2015), kangas tavallista elastaanitrikoota. Vyötäröllä on kuminauha ommeltuna. Seuraavaan hameeseen voisi tehdä vaikka taskut, niin tulisi näköä. Näitä vaan tulee tehtyä niin kiireessä akuuttiin tarpeeseen, ettei jää aikaa miettiä käytännöllisiä yksityiskohtia :-)

Trenditorttuu... Kinderpiirakka

Meillä yritetään nykyään leipoa vehnättömästi ja sokerittomasti. Eihän sillä tavalla synny mitenkään erityisen kaunista katsottavaa. Varsinkin kun monet reseptit jäävät littanoiksi ja värittömiksi, vaikkei ehkä kuuluisi. Mutta Halloweeniksi piti vähän säätää makeaa herkkua, niin bongasin netistä Kinderpiiraan. Minulta tämä villitys on mennyt ihan ohi, vaikka näitä on väännetty varmaan vuodenpäivät!

Ohjeen sovelsin kahdesta eri reseptistä. Tein gluteenittomista jauhoista ja käytin niitä enemmän kuin reseptissä, kun taikina näytti niin löysältä. Sokeria vähensin kolmasosalla. Vatkasin voin ja sokerin, lisäsin munat ja sitten kuivat aineet ja lopuksi sulan voin ja kuuman veden (ja sen ylimääräisen jauholisäyksen). Ihan en tuota kuuman veden lisäämistä ymmärtänyt, koska taikinaan tuli kuitenkin jo sulaa voita (joka voisi olla kuumaa). Jotenkin siis sienikakun ja "kuivan kakun" välimuoto tuo pohja. Vaniljakreemissä oikaisin käyttämällä kreemijauhetta. Suklaa on tummaa eikä maitosuklaata eikä muuten yhtään pahentanut makua! Toki siitä kindersuklaamunan imelyydestä jäädään kauas.

Kinuskikissa ja Tarun taikakakut olivat käyttämäni lähteet.

2 dl sokeria
2,5-3,5 dl glut. vaaleaa jauhoseosta
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1,5 dl kiehuvaa vettä
150 g sulatettua voita tai margariinia
2 munaa

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää kuivat aineet. Sulata voi ja kiehauta vesi. Lisää ne seokseen. Paista pohjaa pienellä pellillä noin 20-30 minuuttia 170-asteessa. (Minulla oli säädettävä uunipelti, mutta 60 cm leveän uunin pellille annoksen voi tehdä tuplana tai kertomalla aineet 0,75 eli kolmella kananmunalla.)

Vanilja-voikreemi:

160 g huoneenlämpöistä voita
2 dl vaniljakreemijauhetta
4 rkl kermaa

Vatkaa voi vaaleaksi. Lisää kreemijauhe ja vatkaa. Lisää kerma ja vatkaa tasaiseksi.

Suklaakuorrute:

200-250 g tummaa suklaata
50 g valkoista suklaata

Lyhykäisyydessään paista pohja valmiiksi ja anna jäähtyä. Vatkaa kreemi valmiiksi ja levitä pohjan päälle. Laita jääkaappiin suklaan sulattamisen ajaksi. Sulata molemmat suklaat käyttökuntoon ja laita vaikka pursotuspussiin. Tumma suklaakin jähmettyy äkkiä viileän kreemin päällä ja levittäminen kannattaa tehdä pieni alue kerrallaan. Sitten nopeasti valkosuklaa päälle raidoiksi ja vedä raidat hammastikulla tai terävällä veitsellä vuoroin vasemmalta ja oikealta. Ei kannata tikuttaa liian syvään: pintaan jää uurteita, kuten minulla. Tarkoituksena olisi saada pintaan suklaamunamainen rapsakka pinta, siksi suklaaseen ei lisätä kermaa tai voita.

Lopulta maku oli ihan jees (lapset tosin rakastivat), mutta jauholisäys ei olisi tarvinnut olla niin suuri. Tuli nimittäin hieman kuivahko pohja. Jos jaksan, niin testaan uudelleen. Mutta mieluummin voisi tämäkin piiras olla jauhoton ja vähäsokerisempi. Ja tietysti ilman valkosuklaata, kun ei se vaan sovi laktoosi-intolerantille. Myös kreemin irtoaminen pohjasta otti päähän. Siis leikkaamisvaiheessa. Lämmin terävä veitsi jääkaappikylmälle piiralle tuotti nättejä paloja, mutta hetken päästä leikatessa täytteet liukuivat minne tahtoivat.

Kokeilen seuraavaksi pohjaksi varmaan mantelijauhe-karppisokeri-yhdistelmää. Voimakkaampi kaakaonmakukin olisi poikaa. Mutta ei se kinderpiiras sitten enää ole :-D

Kristallikoristeinen trikoohame tytölle

Hyvää marraskuuta!  Tein lahjaksi 6-vuotiaalle tytölle hamosen. Helma on kello ja vyötäröllä resoria. Tämä joulunpunainen (nyt saa jo puhua joulusta) trikoohame sopii ympäri vuoden pidettäväksi, mutta tuo kaivattua väriä loppuvuoteen.

Hameosa on elastaania sisältävää trikoota, jonka kutistin ennen ompelua. Helmaosa on kahdesta kappaleesta. Lantion kohdalle hameeseen ompelin framillonnauhaa lantion ympäryksen verran (tämä oli arvio, sillä minulla ei ollut tytön tarkkoja mittoja). Resori ommeltiin ensin renkaaksi ja sitten oikea puoli hameen oikeaa puolta vasten ja yhteen. Sitten resori käännettiin kaksinkerroin. Neulasin resorin huolellisesti ja tikkasin ompelukoneen yhdella taso-ompeleella niin, että vasen neula kävi aina hamekankaan puolella ja muutoin ommel oli resorin päällä. Tuli ihan ok, mutta vähän resori jäi kupristelemaan. Mutta olen päättänyt, että tulen toimeen ilman peitetikkikonetta jo ihan tilanpuutteenkin takia. Tulenhan? Nurjaltakin puolelta lopputulos oli aika hyvä. Ainakin tämä on litteämpi ratkaisu kuin ommella resori suoraan kaksinkertaisena helmaosaan.

Kaavat löytyivät Ottobresta (4/2012). Helmaan lisäsin pari senttiä pituutta ja vyötärön kavensin sopivammaksi. Koko on suurinpiirtein 116. Tähän malliin menee paljon resoria (korkeus 20-25 cm), mutta on kätevää, kun helman runsas rypytys vähän laskee lantiolle, eikä jää vyötärölle. Paitaa voi silloin pitää helman päällä.

Helman koristelin pienellä sydämellä. Hankin nimittäin Hot Fix -laitteen ja sillä saa hurjan kätevästi Swarovski-kristallit vaatteeseen kuin vaatteeseen! Tai vaikka mukiin. Tai silmälaseihin. Elämä on yhtä blingblingiä tästä eteenpäin!

Tämä sydän tosin kiinnitettiin silitysraudalla. Sommittelin kuvion kristallien kiinnityskalvolle, kalvo hameen päälle, leivinpaperia vielä päälle ja painoin silitysraudalla joitakin sekunteja. Annoin jäähtyä ja otin kalvon pois. Nyt vaan odottelen käyttäjäkokemuksia miten kristallit pysyvät pesussa :-)

Helmat hulmuamaan!

I made this little full circle jersey knit skirt for a gift. At hemline there is a heart made of Swarovski crystals. Pattern is from Ottobre Design -magazine.

Lämmin kauluri neuloen

Nuoremman tytön takki jää kaulasta avonaiseksi, jos ylänappi on auki. Napin taas ollessa kiinni, takin villa kutittaa. Tein pehmoisesta merinovillalangasta kaulurin.

Langan (Palino Hjertegarn) käytin kaksinkertaisena, kun oli sopivasti kaksi ylijäänyttä kerää. Puikot olivat ehkä nro 6... Kun näitä tekee nopesti, eikä mitään laita ylös, niin näköjään unohtaa samantien. Napit löytyivät varastosta ja ovat eriparia, mutta silloin tietää kumminpäin pitää kauluri laittaa! Napit ovat nimittäin vähän vinosti kiinnitetty, että kauluri istuu paremmin kaulalle.

Mallin löysin Ravelrystä (Quick Cabled Cowl). Oli muuten vaikea keksiä englanninkielistä nimeä kaulurille... Taisin kutoa vähän pidemmäksi kuin ohjeessa, siis enemmän palmikon kiertoja. Halusin kaulurin olevan tarpeeksi löysä, ettei kutita niin helposti. Nyt on kaula lämmin ja asukokonaisuus tytölle mieluinen!

Enkelinsiivet metallilangasta ja höyhenistä

Tytöt laulavat kirkkokuorossa ja Mikkelinpäivänä oli tarvetta enkelinsiiville. Oli meillä askartelukaupasta ostetut perhosensiivet, mutta voi sentään miten rikkinäiset olivat. Enkä lähtenyt korjaamaan sukkahousukangasta, sillä siivet olivat vääntyneet myös keskikohdastaan.

Mies taivutteli rautalangasta (ehkä 2 mm paksua halkaisijaltaan) enkelinsiivet piirtämäni mallin mukaan. Sitten päällystin langan jonkinlaisella kangasteipillä tai eristysteipillä - sitä mitä jääkiekkomailan lapaan kääritään. Siivet tehtiin yhtenäisestä rautalangasta ja alku- ja loppukohta jäi tuohon keskiosaan piiloon.

Leikkasin tyllistä sopivat palat kumpaankin siipeen ja kuumaliimalla liimailin paikalleen. Ylimäärisen tyllin leikkasin pois ja painoin kankaan metallilankaa vasten, kun mies oli pursottanut sopivan määrän liimaa. Ei se paljoa polttanut. Toiselle puolelle liimasin myös tyllin. Sitten varmistin reunat vielä ompelemalla käsin ompleulangalla. Tämä ei ehkä olisi tarpeen, jos tietäisi että kuumaliima pitää, mutta en ole vielä löytänyt täysin pitävää kuumaliimaa.

Sitten sommittelin pääsiäiskoristeista löytyneitä höyheniä ja sulkia paikalleen.

Vähän ankealta näytti. Oli lauantai-ilta ja kaupat ihan taatusti kiinni. Mitä minä tuohon nyt liimaisin? Pitsiä? Lisää tylliä? No onhan meillä höyhentyynyt sohvalla! Nopea Googlaus, että saako vielä Ikean tyynyjä uusia, jos koko tyyny leviää lattialle tai sisältä paljastuukin höyhenpurua? Hmmm... aika pieniä höyheniä löytyi, muttei sentään untuvaa. Päädyin sitten liimaamaan aina muutaman höyhenen kerrallaan, kun olin ensin pursottanut liimaviivan tyllin päälle. Ei ole liimailusta kuvia, sillä jo aivastuksen pidätteleminen tuotti työtä.

Tähän pisteeseen sain työn illan hämärissä. Huomenna ehtisi vielä jatkaa...

Ompelin kuminauhat lenkiksi ja pujotin siiven yli. Kiinnitin saumakohdat vielä muutamalla pistolla siipiin kiinni ja koristelin keskikohdan parilla sulalla. Aika kivat ja kevyet siivet tuli! Nyt voi ne sukkahousuperhossiivet ehkä heittää peuranpelättimeksi...

Voimisteluasu: toppi ja shortsit

Kilpavoimistelu vaatii välineiltä jo jotain enemmän kuin harrastusjumppa. No (äidin mielestä) ei oikeasti, mutta kun joukkueella on samanväriset vaatteet harjoituksissakin, niin valmentajan on helpompi nähdä liikkeiden samanaikaisuus (luulisin). Voimisteluasujen yhteistilauksessa jätin kuitenkin tilaamatta shortsit ja topin, sillä nehän tekee itsekin ja huomattavasti halvemmalla. Lisäksi sovitettavana ollut toppi (koko 130)oli malliltaan todella epäsopiva meidän tytölle: aivan liian pitkä, leveydestä sopiva, kaula-aukko liian alas sekä hiha-aukot kylkiin. Koko 120 taas oli liian kireä ja suhteessa todella pitkä. En ymmärrä, kun tuo tyttömme on niin keskiarvo tai monta kokoa kapeampi kuin normivaatteiden mitoitus. Mutta epäsopivaa vaatetta en suostu ostamaan.

Shortsit onnistuivat hyvin: ovat vaan korkeampivyötäröiset kuin kaupasta ostetut, ns. tanssishortsit. Sivuhalkiot tuovat kivaa näköä lahkeeseen. Teen vielä toisenkin mallin ilman sivuhalkioita, niin on sitten täsmälleen samanlaiset kuin ostetuissakin. Mallin löysin netistä. Kuminauhani vain oli leveämpää ja lahjekaitaleistakin taisi tulla leveämmät kuin ohjeessa. Kuvista ei malli näy kovin hyvin, mutta jos seuraatte linkkiä alkuperäiseen ohjeeseen, niin näette paremmin.

Toppi on tehty aluspaidan kaavalla ja aluspaidaksi, mutta paksu (läpinäkymätön) elastaanitrikoo toimii myös jumppavaatteena. Kaula-aukko ja hihansuut huolittelin kankaasta leikatulla kaitaleella. Valitsin vain sen suunnan, kumpi jousti enemmän ja hyvin toimi (ehkä jopa liikaa ryppyä tuossa edessä). Kaava oli Ottobresta (3/2013) sivusaumoista rypytetyn topin kaavalla. Lyhensin mallia noin 12 cm ja pienensin kokoon 122. Tein myös painijanselkätopin, mutta malli vaatii vielä kaavan trimmausta ennen kuin kuvat ovat julkaisukelpoisia ;-)

Nämä on niin kivoja ja nopeita projekteja, että tulee varmaan hankittua lycraa useammassa värissä. Toivottavasti voimistelu kiinnostaa tyttöjä pitkään! Äiti kyllä ompelee...

Heijastinkoruja

Pimeä tulee ja jotenkin niin nopeasti! (Itselläni on tosin kesäfiilis...) Meillä siis tehdään heijastimia. Virallisesti nämä ovat heijastinkoruja, koska eivät ole mitään turvatestattuja ja CE-merkittyjä juttuja. Mutta pyhätakin pariksi heijastinnauhakukka tai kolme sopii hirveän paljon paremmin kuin kova mutta superheijastava muovinen pyörylä.

Heijastinnauhakukat on tehty rosee-pitsilaitteella 2 mm leveästä heijastinnauhasta ja keskusta on ommeltu käsin ensin ompelulangalla ja sitten virkattu heijastinnauhaa päälle. Toisen kukat kiinnitin hopeiseen naruun ja lisäsin hakaneulan. Toisessa on hopeoitu koruneula. Pipoon tai hattuun niitä voisi kiinnittää useammankin.

Heijastava pöllö on ohutta puuvillalankaa, jonka seassa kiiltävää metallilankaa sekä heijastinlankaa (kaksinkerroin). Koukkuna käytin ehkä 1,5 tai 1,75. Silmän ympärystät ja varpaat on vielä viimeistelty pelkällä heijastinlangalla. Nokka unohtui virkata: ehkä lisään sen myöhemmin.

Heijastava pallo on myös puuvillalankaa ja heijastinnauhaa. Koukkuna 2 tai 3. Tämä on nopea tehdä, mutta vähän iso taskuun laitettavaksi päiväsaikaan. Pallon sisällä on hedelmäpussia rutattuna. Mutta menee ehkä lapsilla, jotka muutenkin tykkäävät maskoteista.

Heijastimet ovat haastavia kuvattavia. Alempana käytin salamaa luonnonvalossa ja kolme seuraavaa kuvaa on pimeässä ja hämärässä eteisessä salamaa käyttäen otetut kuvat.

Heijastintehtailu on kehityksen alla. Narun päässä oleva kukka on niin kevyt, ettei se välttämättä pyöri tarpeeksi näkyäkseen autoilijoille. Rintapielessä neulalla kiinni oleva kukka ei myöskään näy kuin yhdestä suunnasta. Jos sinulla on hyviä vinkkejä, miten heijastin olisi hyvä kiinnittää takkiin/pipoon/reppuun, niin jätäthän kommentin!

Syyspipoja

Tässä pari trikoopipoa hieman eri malleilla toteutettuna. Violetissa pipossa on framillonnauha saumanvaraan ommeltuna ja vihreässä on takana muotolaskokset. Molemmat ovat kai ns. ruttupipoja, sillä tulevat reilusti korville. Violetissa on enemmän korkeutta, kun se tuli tytölle ja ponnarit vievät joskus paljon tilaa.

Vihreä meni kummipojalle lahjaksi ja siihen kirjoin koneella formula-auton. Ainahan sitä pipoa ei kovin mielellään laiteta päähän, vaikka syystuuli vinkuisi korvissa, mutta jospa autokuvio houkuttelisi :-)

Heppakangas on ollut meillä suosikki, mutta jokohan nyt sain viimeisenkin palan käytettyä?

Netistä löytyy pipoille erilaisia kaavoja ja parissa käsityölehdessäkin on ollut malleja. Näiden pipojen pohjana oli Ottobren (4/2015) kaava, mutta koska muutin takasauman rakennetta ja korkeutta ja vielä päälaen muotolaskosten syvyyttä, niin oma mallihan siitä lopulta tuli :-) Ja vielä ajattelin muokata kaavaa lisää...

Yökyläilyyn pyjamapussit

Tuli tuossa männäkesänä harrastettua yökyläilyä siellä sun täällä ja tämä pirteä äiti unohti yöpuvun matkalaukusta vähintään yhdeltä perheenjäseneltä melkein jokaisella reissulla (useimmiten yöpaidatta oli äiti itse). Mutta kun lapsikulta oikein pahoittaa mielensä tällaisesta anteeksiantamattomasta unohduksesta, niin joku ratkaisuhan täytyy keksiä: lapset pakatkoon itse yöpukunsa!

Äiti siis kirjoi ja ompeli lempiväreissä söpöset pussukat, joilloin pakkaaminen on ihanaa eikä ollenkaan ikävä velvollisuus. Ja siitä lähtien yöpuvut ovat olleet mukana! Paitsi äidillä...

Kirjontavaiheessa en leikannut valkoista trikoota kahtia, vaan asettelin kehän niin, että kuvat pystyi kirjomaan vierekkäin. Näin säätyy tukimateriaalia. Vasta kirjonnan jälkeen leikkasin kankaan puoliksi ja taitoin pussiksi. Siksi nuo puuvillaiset kaitaleet ovat toinen vasemmalla ja toinen oikealla. Vaaleaa trikoota ei nimittäin ollut kovin isoa palaa jäljellä.

Pussukan suuhun ompelin puuvillakankaasta kujan ja tein tuommoisen tuplanyörityksen. Nauhaa kului paljon, muttei tarvitse mitään rusettia osata tehdä, että pussi pysyy kiinni.

Tähän tapaan voi tehdä itselleen vaikka juhlakenkäpussin, niin ei tarvitse korkkareissa tepastella syyssateissa. Tai vaikka matkalaukkuun monia erilaisia pusseja vaatteita erottelemaan.

Koulurepun sadesuoja

Meillä tyttö aloitti koulun vanhalla repulla, mutta pian siitä meni vetoketju rikki sivutaskusta. Oli hauskaa valita netistä uusi reppu, ja vielä oli lempiväriäkin jäljellä! Mutta äitiä hiukan epäilyttää repun vedenkesto. Niinpä tein sadesuojan JÄTTIheijastimilla: näkyy tyttö sitten tiukemmassakin syksyn kaatosateessa.

Neonkeltainen "tietyömiehen" kangas oli kangasvarastoissani aika vähissä, enkä hoksannut ottaa autosta aikuisten huomioliiviä. (Sitä paitsi kai se liivi tarvitaan siellä autossa turvavälineenä, eikä se ehkä olekaan sadekangasta...) Niinpä päädyin pul-kankaaseen, jota löytyi pinkkinä. Koeversion tein ensin lakanasta, sillä halusin istuvan suojan, joka pysyy hyvin paikallaan.  Pul-kankaan leikkasin yhtenä kappaleena, kun ajattelin ettei tule niin paljon vettäläpäiseviä saumoja. Sitten ompelin kuminauhakujat sivuille, pari muotolaskosta pohjan puolelle ja ylös tarran, jonka saa repun kantokahvan ympäri kiinni.

Tarraa tukemaan laitoin tukikankaan palan, mutten tietenkään silittänyt sitä kiinni. Myös pul-kangas on kaksinkerroin tuolla yläosassa, sillä en leikannut paloja pois, vaan käytin kaikki hyödyksi. Kangasliimaa olisi voinut käytää tukikankaan kiinnittämisessä, mutta sitä ei ollut varastossa. Ennen kuin kiristin kuminauhat paikoilleen, ompelin suojaan viisi heijastinta, joista kaksi näkyy sivuille ja kaikki viisi takaa katsoen.

Vielä on testaamatta pitääkö ompeleiden kohdat vettä vai joudunko silittämään saumansulkuteippiä heijastimien kohtaan. Saumateipistä minulla taas on huonoja kokemuksia: tuntuu että venyvissä kohdissa (esim. housun sisäsaumat) se irtoaa kankaasta.

Vielä iltahämärä kuva, joka on otettu käsivaralla - siksi tuota tärinää. Kyllä pitäisi näkyä!

Aurinkoisina päivinä suoja mahtuu hyvin repun pullotaskuun, joka olisi joka tapauksessa liian matala normipullolle.

Vesipullon verkkokassi

Vesipullo on hyvä pitää mukana jo lapsesta lähtien: näin vedenjuonnista tulee tapa, eikä lapsi ehkä osaa kaivata limuja ja energiajuomia vahvemmista puhumattakaan. Nestehukastahan ne monet mieliteot saavat alkunsa, ja jos nesteytys on kunnossa, mieli pysyy vireänä. Liikuntaharrastuksissa vesipullo on kaikilla mukana jo kolmevuotiaasta lähtien, mutta koulussa oletetaan lasten pärjäävän lounasruualla. Vähintäänkin liikuntatunneilla jano yllättää. Pullo siis mukaan!

Virkkasin välityönä tytölle pullonsuojuksen. Puuvillalankaa (Drops Paris) meni noin 40 grammaa. Aikuisen pullonsuojukseen menee varmaan koko kerä, sillä hihnasta täytyy virkata vähän pidempi. Hihna luultavasti venyy käytössä, ettei kovasti kannata liioitella :-)

Pohjaksi virkkasin kiinteillä silmukoilla pyörylän ja sitten viiden ketjusilmukan verkkoa joka neljänteen silmukaan kinnittäen (kuudes kiinteäsilmukka edellisen kaaren keskelle). Kerroksen vaihtumiskohdassa voi virkata kolme piilosilmukkaa ensimmäistä kaarta ylöspäin ja aloittaa siitä viiden silmukan kaaret tai sitten virkata vaan ympäri, kunnes korkeutta on tarpeeksi. Kannattaa testata täysinäisellä vesipullolla, joka venyttää verkkopussia tarpeeksi. Yläreunaan virkkasin vielä puolipylväitä samalla hieman kaventaen reunaa eli kuuden silmukan matkalle tuli neljä puolipylvästä. Hihnaksi virkkasin nauhaa: 3 ks plus + 1 kjs kääntymiseen.

Helppo trikoohame ja paita

Ihana syksy hemmottelee ja hamekausi jatkuu. Esittelen nyt jo keväällä tekemäni asun, joka meni tytön kaverille synttärilahjaksi. Mutta tuolla samalla paitakaavalla on tullut tehtyä paitoja ja hamekaava on niin helppo, että akuutti hamepula ratkeaa sillä parissa tunnissa.

No ehkei ihan parissa tunnissa, jos tekee brodeerauksen. Monsterifanille tämä kuva sopii hyvin ja tuo simppeliin hameeseen jotain jujua. Malli Ottobresta (1/2015, malli 36)

Paidan hihansuissa on pienet käänteet ja kuminauharypytys. Saumurin rullapäärmettäkin olen kokeillut, mutta se alkaa helposti rullautumaan piiloon. Käänne on siis siistimpi ratkaisu. Kangas on jostakin nettikaupasta ja vieläkin tuota tähtikuvioita löytyy eri väreissä. Kaula-aukossa resoria lähes ikivanhoista varastoista.

Paidankin malli on Ottobresta, mutta olen sitä muokannut melko paljon, mm. kaventanut olkia ja isontanut kaula-aukkoa.