keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Hammaskeiju liihottaa

Tytöistä vanhempi kasvattaa jo rautahampaita ja maitohampaat joutavat hammaskeijulle (mitähän se niillä tekee?) ja äidille tuli kiire ompeluhommiin. Tälle hammaskeijulle tuli olkalaukku, koska Keiju ei halunnut mekkonsa olevan työmekko, vaan juhlamekko. Ja siivet ovat irrotettavaa mallia, koska Keiju haluaa välillä leikkiä prinsessaa.



Ajattelin tehdä jonkun ihan pienen, mutta ei ollut kaavoja valmiina. Niinpä sovelsin Fiinikissan vartalon kaavaa ja vain pään jouduin itse piirtelemään. Kasvot on valmiilla kirjontamallilla konekirjottu ja kasvojen koko määritteli pään koon. Vähän isopäinen ehkä tuli. Päätä yritin muokata muutaman muotolaskoksen avulla. Kaulan muotolaskos olikin kaavassa valmiina, mutta ei ollut ehkä ihanteellinen mollalle. (Eläinten kaavoissa se toimi kyllä hyvin ja toi Fiinille pyöreämmän masun.)



Tukan tein Novitan Wool-langasta (oljenkeltainen - ei niin oranssi kuin joissakin kuvissani). Kieputin laatikon kannen päälle tarpeeksi lankakierroksia aivan vieri viereen. Sitten pujotin parsinneulalla jokaisen langan läpi yhden villalangan ja vasta sitten katkaisin vastakkaiselta puolelta tukan latvat. Asettelin tukan takaraivolle ja ompelin koneella jakauksen molemmin puolin pariin kertaan. Otsatukan asettelin kasvoille ja ompelin yläreunastaan kiinni. (Pitkää tukkaa olisi myös voinut kiinnittää päälaen saumaan: nyt päänahka näkyy turhan paljon. Toki voisi ommella vaikka koko tukan kiinni, mutta en viitsi/ehdi/jaksa.)


Sitten etu- ja takakappaleet vastakkain ja suoralla ompeleella koko nuken ympäri. Kääntöaukkoon jäivät letit. Nuken kääntämisessä kului tovi: venymätön puuvilla ei ollut paras mahdollinen valinta. Jokin Tildanukkekangas voisi olla hyvä tai ihonvärinen fleece. Jonkin aikaa survoin täytemateriaalia nuken sisään. Pujotin nuken jalkoihin askartelupunokset ja kaksinkertaisen punoksen keskivartalosta kaulaan. Nuken pää kun painoi aika paljon ja pää olisi muuten lerputtanut vähän alakuloisesti.


Siipiä varten asettelin päällekkäin kaksi tyllikerrosta ja väliin kiiltävää vaaleanpunaista organzaa. Sitten tikkasin koneen vapaaompelutoiminnolla kiemuroita, koukeroita ja silmukoita vaaleanpunaisella koko kangastilkun täyteen. Hopeisella metallilangalla tikkasin tilkkuompeleiden aaltokuviolla ristiin rastiin taas koko tilkun täyteen. Sitten piirsin siiville kaavat ja paperin mukaan ompelin merkkiompeleet tilkulle. Tikkasin tiheällä siksakilla siipien ympäri ja sen jälkeen leikkasin siivet irti. Koska siivet vähän lörpöttivät, tikkasin keskelle isoa siipeä vielä askartelupunoksen. Lopuksi kiinnitin kuminauhaolkaimet keskelle siipiä.



Siipiä voi myös taivuttaa eri asentoihin askartelupunoksen ansiosta. Tuli mielestäni aika kevyen ja keijumaisen näköiset siivet :) Ehkä lapsillekin vois samaan tapaan askarrella siivet, kun käyttäisi vähän enemmän askastelupunosta.


Mekon kaava on omasta päästä. Takana kiinnitys nepparilla. Lisäsin helmaan ja kaulaukon reunaan nylontylliä. Se on ihanan pehmeää, vaikkakin työlästä rypyttää ilman rypytyspaininjalkaa. (Joulupukki! Vink, vink!) Jos siis haluaa ommella röyhelön tasaisesti, pitää se käsin avata kierteeltä, asetella ja kiinnittää nuppineuloilla. (Tästä nylontyllistä ja parista muusta väristä on tekeillä tytöille puolihameet: sellaiset ihanan muhkeat petit skirt -hamoset.)


Keijun hammaskäsilaukku on huovasta leikattu ja koristeltu hopeaompelein. Hihna on virkattu Novitan Silverlangasta. Kyllä kelpaa Keijun nyt työskennellä...


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Triplasitruunamuffinit

Sitruunatäytteiset sitruunamuffinit sitruunakuorrutteella. Uuh, tuliko jo vesi kielelle vai vääntyikö naamasi happamaan virneeseen? Nämä muffinit ovat ihanan kirpakat ja silti makeat juhlakahvien täydentäjät.


Näitä tosi sitruunaisia muffineita voi varmasti varioida käyttämällä muita sitrushedelmiä tai yhdistämällä kahta sitrusta (vaikkapa sitruuna ja lime). Valitettavasti en muista mistä ohjeeni on kotoisin, sillä 10-15 vuotta sitten löysin sen jostakin internetin syövereistä. Onneksi oli perinteinen paperituloste tallessa, sillä pikaisella Googlauksella reseptiä en löytänyt. Nimeäkään muffineille paperissani ei ole ja triplasitruunamuffineihin päädyin. Jos joku tunnistaa reseptin omakseen, niin jätä mielellään kommentti, niin kunnian saa se jolle kunnia kuuluu :)



Sitruunamuffinit sitrustäytteellä

225 g voita
2,5 d sokeria
4 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1-2 luomusitruunaa (kuori ja mehua 0,5-1 dl)

Täyte:
0,5 dl vaniljakreemijauhetta
n. 1,25 dl kylmää vettä (riippuu käyttämäsi sitruunamehun määrästä)
0,5-1 luomusitruunan mehu (=0,25 dl)
0,5 dl sokeria

Pese taikinaan ja täytteeseen tulevat sitruunat hyvin. Raasta kuori ja purista mehu. Valmista sitten täyte. Laita kulhoon vaniljakreemijauhe ja kylmä vesi. Vatkaa paksuksi. Lisää loppuvaiheessa sitruunan mehua ja sokeria maun mukaan. (Kreemijauhetta tulee siis yksi osa ja nesteitä enintään 3 osaa. Täyte voi olla aika paksua, jolloin se pysyy paremmin muffinin keskellä, eikä valu vuoan pohjalle.)

Cuisipron raastin on ihan ykkönen sitruunan kuoren raastamiseen. Ei tarvita kelmuja tavallisen raastimen päällä tai muitakaan työläitä niksejä. Kuivaa vain siruuna pesun jälkeen ja "pyöräytä" kevyellä ranneliikkeellä kuoret irti. Ihan paras! Kannattaa toivoa joulupukilta hyvää ja käytännöllistä lahjaa ;-)





Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. (Jos seos juoksettuu, lisää vähän jauhoseosta.) Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää puolet taikinaan. Lisää kuoriraaste ja mehu ja loput jauhot. Annostele muffinivuokiin (tulee ainakin 24 kpl).

Nämä vuoat olivat vähän liian täynnä, sillä tarttuivat reunoistaan muffinipeltiin.
Pursota täyte tyllan avulla muffinien sisään. Täytettä saa olla reilusti, sillä se imeytyy paiston aikana taikinaan.
Paista 200 asteessa 20 min. (Tai omassa AEG:n uunissa 140 asteessa 30 min.)


Kuorrutteeksi voi tehdä pikeerin, niin kuin kuvien muffineissa. Keltainen on hyvin valuvaksi jätetty ja se ehkä osaltaan jopa imeytyi muffineihin. Hieman kiinteämmällä massalla pursotin päälle kukkaset. Hyvin sopisi myös kermavaahto, joka taittaisi sitruunan happamuutta kivasti. Päällisen idea on myös se, että muffinit pysyvät tuoreempina kuorrutteen estäessä haihtumista.



Nämä muffinit pääsivät oikein synttärisankarin juhlapöytään itsenäisyyspäivänä. Onnittelut vielä Jerelle!

tiistai 3. joulukuuta 2013

Pörröinen huivi lenkkimohairista

Ostin ihanaa lenkkimohairlankaa (Esito-lenkkimohair) jo kesällä. Aivan unelman pehmeää e-vitamiinin, jojoban ja aloeveran ansiosta. Ostin langan erästä liiviä varten, mutta malli on minulle niin haastava, että olen lykännyt sen aloitusta. Tämä on nyt tällainen katso&kudo -huivi. Helppoa käsienheilutusterapiaa televisiota katsellessa. (Olen ihan hurahtanut Elementary-sarjaan, vaikka aloitusjakso ei sytyttänyt. Nyt katselen sitä tallenteista aina pari putkeen...) Aina oikeaa neuloin ja tein lisäykset molemmissa reunoissa joka kerros. Puikot olivat muistaakseni nro 9.

Huivi näyttää melkein mustalta "hehkulamppuvalaistuksessa"


Huivista tuli ehkä jopa hiukan pieni (noin 40x140), kun mietin miten paljon lankaa pitää liiviä varten säästää. Ohjeen mukaan puolitoista vyyhtiä pitäisi riittää vallan mainiosti (ostit kaksi vyyhtiä), mutta kulutin huiviin kuitenkin nyt vain vajaan puolikkaan vyyhdin. Tarkoitus on kuitenkin käyttää huivia villakangastakin kauluksen alla ja kovin iso ei siinä tarkoituksessa oikein toimi.


Tässä on ehkä huivin väri luonnollisimmillaan, mutta päivänvalossa vaikutelma on ehdottomasti viileämpi ja vaaleampi.

Vaikea kuvata tuota huivia kamerallani. Sain kyllä uuden hienon salaman syntymäpäivälahjaksi, mutta pitäisi vielä opetella käyttämään sitä... Ihmiskuvista tulee sen ansiosta kyllä paljon parempia, kun salaman voi heijastaa katon kautta (edellyttäen että katto on valkoinen). Näissä käsitöiden makro- tai supermakrokuvissa tulee etureunaan varjo, joten siihen tuo salama ei ainakaan ilman opettelua käy.

Esito-lankaa saa nettikaupasta, mutta minä kävin paikanpäällä. Joskus on niin ihana olla täysin lankojen ja kankaiden ympäröimänä :-) Meinasin kyllä seota siellä Kauhavan kangasaitassa... Että voi olla lankaa ja kudetta paljon ja vielä hyvin järjestettynä :) Harmi, että meiltä on sinne niin pitkä ajomatka.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Lapsen pipo ja tumput

Tuli ostettua tuommoinen aika kirjava talvitakki nuorimmaiselle. Voimakkaat retrokuosit ei oikein ole mun juttu, mutta mikä lie alehuuma iski... Miksi en tykkää kuoseista päällysvaatteissa? Sellaiset on välillä vaikeat asustaa, jos ei löydy täsmälleen pohjavärin mukaisia asusteita. Eikä aletuotteisiin aina saa saman valmistajan asusteita. No päätin sitten viime keväänä tehdä tumput ja pipon. Lapaset esittelin jo aiemmin. Koska kevät jo kolkutteli ovia, jäi pipon viimeistely tälle syksylle.


Keltainen olisi saanut olla enemmän neon ja pinkki hieman kylmempi fuksia. Mutta ei ollut takki lankaostoksilla marketissa mukana... Lapaset peruslapasen ohjeella, mutta ruudutettuna. Pipon ohje löytyi netistä Annen blogista. Nyt en enää kyllä muista millä silmukkamäärillä tai puikoilla (ehkä 3 tai 3,5) työn tein, mutta lankana 100% villa Novita Wool.



Tuommoisia venkurakukkia tein i-cord-tekniikalla tehdystä neuleputkesta. Nuppineuloilla vain vähän kiinni ja ompelulangalla ompelin. Vähän hassusti kukat venähtivät päähän laitettaessa. Kaiken lisäksi piposta tuli vähän pieni. Mutta peittää korvat ja näyttää hauskalta :) Kohta saankin varmaan tehdä uudet, sillä lapasten peukku on jo liian pieni...

maanantai 18. marraskuuta 2013

Tähkäpäälle villatakki

Voi tätä syksyä. On niin paljon ideoita ja niin paljon käsityöprojekteja kesken ja sitten aina vaan tekee mieli aloittaa uutta. Onneksi voi tehdä niin sanottuja välitöitä, jotka piristävät työläämpien töiden välissä :)

Tässä on siis Disney Animator -nukelle villatakki 7 veljestä -langasta (sävy nro 721 vaaleanliila). Ohjeen löysin prinsessapieneltä täältä. Muutoin tein ohjeen mukaan (sama silmukkamäärä, puikot 3,5), mutta hihoja tein ehkä pari kerrosta vähemmän.



Ei ollut vaikea takki tehdä, kunhan ensin tajusin miten kerrokset menivät. Takki siis neulotaan yhtenä palana kauluksesta alkaen (kumpikin hiha toki päätellään välissä) ja lopuksi hihojen alasaumat ommellaan yhteen. Hankkimani silmukkamerkit pääsivät todelliseen hyötykäyttöön. Ne oikeasti helpottavat ja nopeuttavat, kun ei tarvitse joka kerroksella laskea missä kohden lisäys pitikään tehdä. (Neulomiseenkin on paljon apuvälineitä, mutta pärjäsin langoilla ja puikoilla ensimmäiset 20 neulontavuottani. Mutta itseään voi vaikka hemmotella uusilla neulonta- ja ompeluvälineillä suklaan sijaan...)

Voisikohan tällä tekniikalla tehdä myös lasten neuletakin? (Neuleissa kappaleiden yhdistäminen on tylsintä hommaa - nytkin oma neuletakkini odottaa ja odottaa ompelua.) Napit ovat puunapit, jotka on ehkä Sinellistä ostettu. Askarteluun tarkoitettuja: en tiedä kestävätkö pesuja. Täytyy kyllä käydä nappikaupassa piakkoin, sillä nappivarasto on kovin yksipuolinen... Vai löytyisikö niitä kirpputoreilta?


Tästä samasta langasta pitäisi tehdä 5-vuotiaalle mekko, mutta koetilkku meni jotenkin ihan mönkään ja näytti kamalalta. Puikkosuositus oli jotain muuta kuin 3,5 tai 4, joten testailen vielä tuleeko langoista mekkoa vai vaan t-o-d-e-l-l-a paljon sukkia ja lapasia ;-) Värinä tuo liila miellyttää 5-vuotiasta ("koska olen Tähkäpää") ja on se äidinkin lemppari. Saa nähdä milloin vaihtuu uusi lempiväri. Mustaa väläyteltiin suosikiksi viime keväänä, mutta nyt siitä ei ole puhuttu.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Pojalle pyjama

Kummipoika sai meiltä 2-vuotislahjaksi dinopyjaman. Koko on 98 ja kaavat on otettu Ottobresta. Paita on Villi Viikinki (6/2010) ja housut Stripy Legs -pyjamahousut (6/2009). Dinokangas on Eurokankaasta, samoin musta trikoo. Resorit vanhoja varastoja.


Punaista väriä vähän mietin, että kelpaako pojalle, mutta ehkä 2-vuotias ei vielä sano eitä. Ja jämäkankaista saisin meidän tytöille jotain ja koko pala tulisi tarkkaan hyödynnettyä. Housukankaaksi valitsin kuitenkin miehekkään mustan: onhan isienkin pyjamissa eri väriset housut. Yhtenäinen ala- ja yläosa muistuttaisikin aluskerrastoa, vaikka kukapa kieltää käyttämästä kerrastoa öisinkin.


Resorivarastojeni punainen oli eri sävyä kuin dinokankaan pohjaväri. Niinpä arvoin oranssin ja tuon vihreän välillä. Vihreään päädyin siksi, että muuta vihreää trikoota ei enää ole resorin pariksi, joten tarkkaan sekin pala piti käyttää.Housuissa musta resori, mutta punaiset kanttaukset (ei taida kuvissa juuri näkyä). Dinon leikkasin paidan kankaasta ja aplikoin suoralla ompeleella. Apuna kaksipuolinen liimaharso kuvan ja housukankaan välissä ja housujen nurjalla puolella irtirevittävä silitettävä tukikangas.


Kokomerkkejä ei vielä varastoistani löydy ja kuvassa näkyvä merkki tuli vain nopeasti kyhättyä. Ei kuitenkaan kutita niskassa, kun on pehmeää trikoota. Pitää vielä kehitellä näitä merkkejä...

Toivottavasti on saajalleen mieluisa ja lämmin pyjama!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Pieni isänpäiväkakku: suklaata ja mustikkaa

Lauantaina oli kaikenlaista tekemistä päivällä ja isänpäiväkakkua en ajatellut edes tehdä (yritämme vähentää makeansyöntiä koko perhe). Mutta menimme kyläilemään, niin veimme sitten pienen kakun. Ohje löytyi Pirkan sivuilta ja raaka-aineet kaapeista. Kakkupohjan tein vain kolmella kananmunalla, sillä syöjiäkin oli vain yhdeksän. Muunsin reseptin myös grammoiksi myöhempää käyttöä ajatellen.

3 kananmunaa
104 g sokeria (minun sokeridesilitrani painoi 93 g eikä 85 g niinkuin jossakin ilmoitetaan)
75 g vehnäjauhoja
13 g kaakaojauhetta
1,2 tl leivinjauhetta
0,75 tl kanelia (jota olisi saanut olla enemmän, ehkä tuplasti ainakin)



Kakun väleihin tuli luomumustikkahilloa (ohjeessa vadelmahilloa, koska brändillä ei taida olla mustikkahilloa...) mustikoita, kermaa, turkkilaista jogurttia, hitunen rahkaa, sitruunamehua. Mustikat laitettiin väliin jäisenä, joten niistä tuli hieman kosteutta. Kostutuksena vaniljamaitoa. Päällisen mies teki minun ommellessani (sulatti vesihauteessa suklaata ja kermaa) - minulle jäi vain levitys ja koristelu. Koristelu tuli suoraan purkista, mutta sopi hopeisen kakkupaperin ja kiireisen päivän kanssa hyvin.

Luomumustikkahillo jäi mietityttämään. Onko hillo siis tehty viljellyistä mustikoista? Luonnossa kasvaneethan eivät ole luonnon mukaisia vaan luonnollisia/luontaisia/luonnosta... Sokeri voi olla luomua, mutta jos tuotteessa on mustikoita 50%, niin voiko pelkän sokerin (45%) perusteella tuotetta sanoa luomuksi? Ehkä sitten on kannattavampaa viljellä mustikoita luonnonmukaisesti kuin kerätä niitä luonnosta (mitä on vaikea uskoa, sillä meidän kolme mustikkapuskaa ovat tuottaneet ehkä 5 marjaa).

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Kurpitsapiirasta, kummitusmuffineita ja lakukinuskipaloja

Halloweenia juhlimme viime perjantaina ja leipomiset esitellään tässä. Mukavaa oli pitkästä aikaa leipoa makeita herkkuja ja kokeilla uusia reseptejä sekä tietenkin syödä herkkuja kynttilänvalossa.


Kinuskikissa toimi jälleen reseptiaittana. Häneltä otin haamumuffinien ja lakritsikinuskisuklaapalojen ohjeen. Myös suolaista piirasta tein hänen makean tulinen jauhelihapiiras -reseptillään, mutta siitä en ottanut kuvaa. (Ja pohjan tein soijajauhoilla: 100 g voita, 2 dl soijajauhoja, 2 rkl psylliumkuorijauhetta, 1/2 dl spelttijauhoja) Tällä kertaa en edes lähtenyt varioimaan makeita reseptejä, kun piti vielä pukea pari pikku noitaa, yksi iso noita ja yksi iso kummitus... Sitruunamuffinit saivat kermasta ja vaniljakreemistä tehdyn kummituksen päälleen. Silminä apteekin salmiakkia. Pari muffinia, jotka jäivät jääkaappiin, olivat saaneet hieman valuvan kosteat silmät, jotka silti pysyivät muodossaan. Ja sitruunamuffinit ovat todellakin kunnolla sitruunan makuisia: mehua tulee 1 dl. Monissa resepteissä on vain 2 rkl sitruunamehua ja se ei kyllä riitä mihinkään :)

Keltaisessa kulhossa on tikkareita ihan vain nenäliinaan käärittynä. Idean nappasin ehkä Napero Pirkasta netistä. Kaikkea kummitusteemaista on kiva askarrella: yleensä ne ovat nopeita tehdä, kun valkoista paperia (nenäliinoja, kangasta) aina löytyy nurkista.



Lakupalojen kuviot eivät ehkä ole aidointa Halloweenia, mutta nuo tiput, kuut ja heppa olivat sopivan pieniä muotteja varastostani. Kuu nyt sopiikin mainiosti syksyn juhlaan, mutta pikkuapurini tahtoi tehdä muitakin kuvioita. Kuviot ovat marsipaania keltaisella ja valkoisella värjättynä ja sitruuna-aromilla maustettua. (Ei siis mantelimassaa, kun se on isompi pötkö ja turhaan olisi jäänyt kovettumaan kaappeihin.) Päällys on hopeatoffeesta ja kermasta: tällä reseptillä saa myös jäätelöön tehtyä hyvän lakritsikastikkeen. Kotijäätelön teossakin voisin testata... Lakukinuskipalojen pohjan resepti on todella mehevä ja testaan sitä varmasti vielä mokkapaloille. Lakritsin maku päällisessä kun oli aika dominoiva, niin pohjan herkullisuus ei ehkä päässyt ihan oikeuksiinsa.


Kurpitsapiiraan kokeilu on ollut mielessä elokuusta lähtien, kun kurpitsan taimi tuotti neljä isoa kurpitsaa (noin 8-12 kiloa). Pari ensimmäistä jaksoin keittää, soseuttaa ja pakastaa, mutta kaksi muuta odottaa kellarissa. Piti kaivertaa toisesta lyhty, mutta ei aika enää riittänyt. Niinpä tein pakkassoseesta kurpitsapiiraan. Valutin vain nesteitä pois ja yhteensä käytin 1,5 litraa kurpitsasosetta. Nestettä siitä jäi yli noin litra, jonka voi käyttää sämpylätaikinaan. Reseptinä oli Helsingin Sanomien toimittajan Laura Kaapron bloggaama ohje. Mutta erona siis oli, että olin keittänyt soseen, en paahtanut uunissa. Ihan maukas piiras tuli, joskin ensi kerralla vaihdan pohjan jauhot täysjyväspelttiin, niin kuin olen yleensä tehnyt viimeaikaisissa leipomuksissani. On uskomattoman maukas tuo spelttijauho ja sopii ainakin suolaisiin piiraisiin ja omena- ja mustikkapiiraisiin. Täytekakkua en ole kokeillut spelttijauhoilla, mutta sekin päivä varmaan tulee. Myös ohjeesta poiketen kannattaa valita iso piirasvuoka (28 cm) sillä ihan turhaan taikinan nostaa irtopohjavuoan (24 cm) reunoille, kun se ei siellä pysy. En nimittäin nyt saanut käytettyä koko täytemassaa, kun reunat tippuivat alemmas.

Monissa kurpitsapiirasohjeissa on käytetty kondensoitua maitoa. Sitä testaan, jos makeanhammasta alkaa kolottamaan ennen joulua...

Tässä vielä arkistojen kätköistä kurpitsalyhtypikkuleivät (kaksi vuotta sitten leivottu). Näiden täytteenä oli porkkanamarmeladia, mutta nyt minulla olisi kurpitsamarmeladiakin... Jaksaisinkohan tehdä näitä uudelleen? Pikkuleivistä ei voi oikein koon puolesta puhua: keksimuotti on noin 7 cm halkaisijaltaan! Koristelu on tehty pikeerillä, joka ei ole kuvissa vielä kovettunut, siksi hymynaamat kiiltävät.


Nyt voisi olla hyvä aika palata vh-ruokavalioon ja sitten jouluna voi vähän hellittää maistelemalla konvehteja ja hedelmäkakkua. Monet jouluherkut voi onneksi tehdä ilman korppujauhojakin (kinkku, lanttulaatikko) tai jättää pääasiassa koristeen osaan (piparkakut).  Käsitöitä siis luvassa jatkossa!

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Pitsikirjonta eli free standing lace -kokeiluja

Kankaasta irrallaan olevat konekirjontapitsit ovat jotain liian söpöä ;-) En tiedä miten niitä suomeksi pitäisi kutsua - irralliset pitsikuviot tuntuu vähän liian tylsältä ja rautalangasta väännetyiltä. Free Standing Lace -nimellä kirjontamalleja löytää nettikaupoista, jotka myyvät konekirjontakuvioita. Mutta irtokuviot ovat ihanan monikäyttöisiä. Niitä voi lisäillä valmisvaatteisiin, tumppuihin, pipoihin, hiuspantoihin ja -klipseihin. Niistä voi tehdä koruja (korva-ja kaulakoruja, rintaneuloja) tai ripustaa ikkunaan tai joulukuuseen. Lahjapakettien päälle voisi laittaa perhosen lentelemään tai koristekranssiin tehdä lumihiutaleita.

Niin sanotut kangasmerkit jäävät kyllä toiseksi, sillä FSL-kuviot ovat keveitä, pitsimäisiä ja molemminpuolisia, jos niin haluaa. (Alalankana käytetään siis samaa sävyä kuin ylälanka - käytännössä ylälankaa puolataan omalle puolalleen.) Kuvissa on ensimmäiset kokeiluni ja kaikki on prässäämättä ja tärkkäämättä. Kunhan tiedän mihin onnistuneet kappaleet käytän, niin silitän kuviot vasta sitten.

Esimerkkejä FSL-kokeiluista. Vain ylhäällä vasemmalla on onnistunut.
Miten kuviot sitten eroavat "tavallisista" kirjontakuvioista? Salaisuus on tiheä pohjatikki tai pohjatikkiverkko, joka estää muiden tikkien purkautumisen. Lisäksi jos kuviossa on paljon pitkää satiinitikkiä, on tämä osuus yleensä vielä reunustettu hyvin pienellä siksak-tikillä. Tukimateriaalina käytetään veteen liukenevaa kuitukangasta tai Ultra Solvya. Tästä on useita eri ohjeita, mutta kerron nyt omista kokemuksistani Ultra Solvyn kanssa.

Onnistunut lumihiutale kuuseen tai ikkunaan ripustettavaksi.
Käytin valkoista alalankaa ensimmäisiin kokeiluihin, sillä halusin testata pingottamista, tukimateriaalia ja neuloja. Valkoiseen tai vaaleaan ylälankaan valmispuolan sävy toki sopii, muttei tummempiin töihin. Alakuvassa on testattu voimakkaita värejä. Kaunis pitsikuvio vähän kärsii, sillä valkoinen lanka näkyy ja tuo kuluneen ulkonäön. Ehkä sininen ja valkoinen lanka toimisivat yhdessä "farkkupitsiä" tehdessä.

Pitsinauhakokeilu ja sydän. Alalankana valkoinen valmispuola.
 Alakuvassa nurja puoli sydämestä. Tällaisenaan kuviota ei voi oikein koristeeksi ripustaa.

Nurja puoli punaisesta sydämestä.

Tässä lumihiutaleessa kuvio on päässyt liikkumaan ja osa reunatikeistä on irrallaan muusta työstä.

Väärä tai tylsä neula ei menee enää lankakerroksista läpi ja seurauksena on lankalenkkejä.

Osa ensimmäisistä malleista ei ollut FSL-malleja, mutta halusin silti niitä kokeilla. (Niistä ei ole kuvia.) Ja alunperin ajattelin pingottaa tyllin kehykseen mukaan, mutta innoissani unohdin. Niinpä osa malleista muuttui lankakasoiksi tukikalvon poisliotuksen jälkeen. (Netistä saa ladattua paljon ilmaismalleja, mutta niiden käyttö on omalla vastuulla. Malleja ei myöskään yleensä saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Vielä en ole yhtään ostanut uusia malleja, enkä ole ottanut selvää miten bisnesmielessä malleja voi ostaa ja hyödyntää. Varmaa nyt on, että itsesuunnitellut ja -digitoidut mallit ovat vapaasti käytettävissä myytäviin töihin.)

Ultrasolvyn (paksumpaa kuin tavallinen Solvy) voi pingottaa sellaisenaan kehykseen. Kehykseksi kannattaa valita juuri oikeankokoinen eikä montaa kuviota kannata kirjoa samalle isolle kehälle. (Lumihiutaleet ja pinkin nauhan ja sydämen kirjoin isoimmalla kehällä 360x200. Lopputuloksessa on toivomisen varaa...) Neulaksi valitaan mikrokuituneula eli hyvin terävä ja mielellään ohut nro 70-80 oleva. Kokeilin kirjontaneulalla, mutta se tylppäkärkisenä venytti tukimateriaalia enemmän ja jätti isompia reikiä (tai aiheutti tukimateriaalin repeytymistä). Terävällä neulalla homma sujui hyvin, mutta neulan käyttötuntien lisääntyessä alkoi jo syntyä huonompaa jälkeä. Jos tukikalvo ei tunnu pysyvän kireällä, voi sisemmän kehyksen ympärille kietoa puuvillanauhaa tavallaan korvaamaan puuttuvaa kangasta.

Seuraavaksi kokeilin pienempää kehystä ja varmistin mallien olevan FSL-malleja. Käytin Splendid Square Hoopia (120x120 mm), johon kirjoin kaksi perhosta. Hitainta nopeutta sai käyttää (5 eri nopeutta).

Kuvassa perhoset ennen kalvon poisliotusta.


Nyt vaihdoin myös alalangan kulloinkin vuorossa olevaa väriä vastaavaksi. Vähän tässä voi oikaistakin ja käyttää esim. kolmea alalankaväriä, jos kirjontavärejä on vaikkapa kuusi. Riippuu mihin käyttöön pitsi tulee.

Oikea puoli

Nurja puoli
Lähikuva perhosesta ehkä kertoo miten tikit järjestyvät. Valkoista pohjatikkiä tulee tiheästi ja sitten jokainen raja kierretään uudelleen tiheällä siksakilla. Ompelua pitää koko ajan vahtia mahdollisten lankalenkkien takia. Jos niitä tulee, kone pysäytetään ja langat leikataan pois. Peruutetaan muutama pisto ja jatketaan kirjontaa. Näyttävän perhosen tekeminen vie siis aikaa, mutta kyllä se silti on nopeampaa kuin vaikkapa virkkaaminen. Ja sormet säästyvät ;-)



Violetti perhonen pääsi liikkumaan jonkin verran ompelun aikana. Liikkeen ei tarvitse olla suurikaan, kun pistot jo osuvat väärään kohtaan. Tässä mallissa alareunan pyörylöitä ommeltiin kahdesta suunnasta (siis ensin puolikas ympyrä ja sitten toinen), jolloin osa pyörylöistä jäikin auki, kun kuvio oli päässyt liikahtamaan. (Kuvion voisi tietysti digitoida niin, ettei turhia neulan nostoja tulisi, ja jäisi hiukan pelivaraa pingotuksen suhteen.)

Perhosen keskellä olevat hörhellykset ovat vähemmän kauniit. Mallissa ne olivat oikein säännönmukaiset. Siksi tämä kuvio voisi hyötyä tyllin tai organzan käytöstä, jolloin ompeleet pysyisivät paikoillaan myös pesun jälkeen.

Vasen tuntosarvi meni vähän vinoon...

Perhonen on heti pirteämpi oman värisessään ympäristössä.

Solvykalvo on itsessään kovettava aine eli Solvyn riekaleet voi säästää ja kovettaa niillä erilaisia pitsitöitä tai muita projekteja. Tai pesun jälkeen uutta koviketta kaipaavat voi tärkätä liottamalla kalvon riekaleet pieneen vesimäärään ja upottamalla esim. pitsikulhon liemeen.

Pitäisi kai hankkia pienempi kehys yksittäisiä lumihiutaleita tai perhosia varten. Tai kokeilla sitä tylliä/organzaa. Enkelimallejakin on jo muutama varastossa ja kovasti houkuttaisi koristella joulukuusi tänä vuonna pitsillä. Mistä vaan saisi lisää aikaa toteuttaa kaikki ihanuudet?

tiistai 29. lokakuuta 2013

Pikkuinen pellavamekko

Sukulaistyttö kastettiin viikonloppuna ja tein lahjaksi mekon. (Meidän tyttöjen vanhoja mekkoja ja muita vaatteita siellä on jo lähes kasoittain, mutta sai tyttö nyt jotain omaakin.) Koko on vielä reilu (74), että sitten ensi kesänä voi mekossa pyörähdellä. Konttausvaiheessahan mekot ovat vähän ikäviä, kun jäävät polvien alle ja sitten tuiskahdetaan nenälleen. Että eikun kävelyharjoitukset vain kaikilla tytöillä aikaisin käyntiin, niin pääsee söpöstelemään liehuvissa helmoissa ;-)


Sininen yläosa on pellavaa (Eurokankaan palalaarista) ja alaosa varastojen kätköistä jotain harsomaista rypytettyä luonnonvalkoista puuvillaa. Mekon olisi voinut tehdä kokonaan pellavastakin, mutta siitä olisi helposti tullut kovin raskaan näköinen. Alaosa on siis läpikuultava eli jalat näkyvät varmaan läpi.

Kaava löytyi Ottobresta 1/2008 Bambi-essumekko -nimellä. Ajattelinkin ensin tehdä bambiapplikaation, mutta en löytänyt kirjontamalleistani  valmista sopivaa bambia, joten päädyin red work -tyyliseen tytön tylleröön. Konekirjontamalli on kolmella värillä kirjottu ja taustalla oli irtirevittävä tukipaperi. Mekon malli on jälleen hyvin leveä, mutta sivusaumat on ommeltu viimeisenä, joten mekkoa voi helposti kaventaa myöhemmin. Saumat ompelin pussisaumoiksi, niin ettei vahingossakaan langanpätkät irtoa käytössä.



Kiinnitys on napeilla ja täytyy kehua ompelukoneeni napinläpimittaria ja automatiikkaa. Tosin kyllä silläkin saa tehtyä erimittaisia napinläpiä, vaikka tarkoitus on tehdä samankokoisia... Mikä lie meni vikaan ensin - ehkä paininjalan alla ei ollutkaan tarpeeksi kangasta. Miehustassa on lisäksi suoran tikkauksen tilalla sydänkoristeommelta tuomassa ripauksen lisää tyttömäisyyttä. Alalankana käytin vaaleansinistä, niin kuvio näkyy myös nurjalla puolella.

Vuorikappaleeseen oli kätevä kirjoa "tuotemerkki" ja kokotiedot. Kovikekankaan kiinnitin vuorikappaleeseen vasta kirjonnan jälkeen, niin ei ulospäin näy mahdolliset värilliset langanpäät. Liian isolla fontilla nyt tuli, mutta kun ompelut tuppaavat jäämään vähän viime tippaan...


Alkuperäisessä ohjeessa oli kappaleiden väliin laitettu terenauhat vuorikankaan kuosista, mutta en ole sitä koskaan kokeillut, niin en ruvennut tässä vaiheessa harjoittelemaan. Eikä varastoissa myöskään ollut sopivan sävyistä puuvillakangasta. Joku siniruutuinen tai valkopilkkuinen olisi sopinut hyvin terekankaaksi. Pelkällä valkoisella puuvillalla olisi voinut tulla liian sporttinen vaikutelma. Nyt vain toivotaan ensi kesäksi lämpimiä mekkopäiviä!