sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Prinsessakakku 5-vuotiaalle

Prinsessakakkuhan on se vihreä, jossa ruusu päällä? No joo, mutta nykyään se on useimmiten nukkekakku tai barbiekakku ainakin pikkutyttöjen perheissä :)

Prinsessakakku oli meillä toiveena 5-vuotisjuhliin, mutta koska ei tullut tarkempaa määrittelyä pitääkö olla Belle, Ariel, Tuhkimo vai Tähkäpää, niin äiti teki unelmien prinsessan eli vaaleanpunaisen tytön kukkahörhellyksillä.

Kakkupohja on sienikakku pohja (kierrekantisesta keittokirjasta) 5 kananmunalla ja kahdessa vuoassa paistettu. (Vehnäjauhoja suurin osa, perunajauhoja 0,65 dl.) Alaosa iso teflonpintainen vuoka ja yläosa silikoninen "linnavuoka". Linnavuoan nyppylät tasoitin veitsellä pois. Välissä kermaa ja mansikkaa kumpikin omana raitanaan sankarittaren toivomuksesta. Täytin alaosan ja helman valmiiksi omille lautasilleen ja saivat odottaa jääkaapissa tovin. Sitten aloitin päällystämisen ja kokoamisen.

Päällä voisokerikreemi 1,7-kertainen annos (resepti Kinuskikissalta jälleen) ja marsipaania. Koristeet ja röyhelöt sokeritaikinan/sokerimassan ja marsipaanin sekoitusta. Ensin päällystin alemman kakun kuten tavallisesti, mutta leikkasin ympyrän muotoisen palan kuorrutetta pois, jotta hameosa tarttuu kunnolla kiinni. Sitten helma paikalleen ja sillekin kreemit päälle. Helman etuosaan pala valkoista marsipaania ja siihen röyhelöt kiinni. Kiinnittämisessä käytin sutia ja vettä.

Ajattelin kokeilla moniväripursotusta, mutta en osannut päättää pursotettavaa massaa. Kokeilen joskus sveitsiläistä marenkia voilla rikastettuna, mutta nyt ei ollut aikaa.

Niinpä ombrétyyli syntyi värjätystä sokerimassa-marsipaaniseoksesta. Lisäsin aina voimakkaamman väriseen ylijääneeseen palaan lisää valkoista, kunnes yläkerrokset olivat pelkkää valkoista sokeritaikinaa.
Ensimmäistä kertaa kokeilin röyhelöitä eikä se ollut vaikeaa, mutta jälki ei vielä tullut tasaista. Massa myös kuivui nopeammin kuin ehdin sitä työstää. Pitää vielä kokeilla mikä olisi ihanteellinen sekoitussuhde sokerimassalla ja marsipaanilla. Toki kovat pakkaset ovat nyt maaliskuussa kuivattaneet huoneilman rutikuivaksi eli kesällä kosteammalla säällä sekoitussuhde on hyvä olla sokerimassavoittoinen.

Taakse tuli tietenkin rusetti. Tässä vielä folio paikallaan tukemassa sokerimassaa.

Helmaan tuli vähän pikeeripursotusta ja kimalleströsseliä
Punaisia neilikoita, vihreitä neilikoita sekä lehtiä. Teksti kullanväristä pursotettavaa geeliväriä.
Sienikakkupohja kesti aika hyvin helmaosan painon. Mansikkasoseen joukossa oli hieman liivatetta, ettei se aivan uponnut kakun sisään, vaan pysyi raitana.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Whoopie!

Vanhempi tyttö täytti tänään 5-vuotta ja huomenna viedään kerhokavereille synttärileivonnaisia. Ajattelin ensin minimuffineita, mutta niitä on jo tehty monet kerrat. Lehdissä ja blogeissa on nyt ollut whoopie-leivonnaisen ohjeita ja kyllähän näitä muotileivonnaisia minunkin piti kokeilla! (Ensimmäisen whoopieni nautin vasta syksyllä eräässä kahvilassa ja täytyy sanoa, että mistä moinen kohu? Liian makea kokonaisuus, sisus muistutti Dominokeksin täytettä, mutta oli ällöttävämpi ja sitä oli liikaa. Olisiko suomalainen nimi näille "voijee"?) No olisiko leivonnainen parempi itsetehtynä? Kinuskikissan ohjetta muutin hieman (lisäsin jauhoja ja jätin yhden munan pois tuosta tuplamääräisestä ohjeesta), sillä halusin leivonnaisesta hieman paksumman, macaron-tyylisen.



125 g voita
2,5 dl sokeria
1 iso muna
4,5 dl vehnäjauhoja
5 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl kuohukermaa

Vehnäjauhoihin yhdistetään muut kuivat aineet. Voi ja sokeri vaahdotetaan. Lisätään muna hyvin vatkaten. Lopuksi lisätään jauhoseos ja kerma vuorotellen. Paistoin 155-asteessa kiertoilmatoiminnolla 12 minuuttia.

Taikina oli jämäkkää, mutta ei niin paksua kuin vaikkapa pikkuleipien. Ja tahmeampaa kuin muffinitaikina (riippuu tietysti reseptistä). Pursotin nokareet pellille ja painoin huipun sormella matalaksi. Halkaisija oli tuuman verran, ehkä enemmänkin loppua kohden. Uunissa sitten levisivät sopiviksi. Neljä pellillistä tuosta määrästä pursotin (n. 80 pohjaa).
Kaksi ensimmäistä peltiä tuli pursoteltua hieman pienempiä
Sokeria oli kyllä liikaa pohjataikinassa, sillä se jäi valmiissa keksissä kristalleina näkyviin. Tuli siis aika keksimäisiä kakkusia. Se toisen munan lisääminen oli voinut vaikuttaa positiivisesti: kokeillaan ensi kerralla.
Täytteeksi tein Kinuskikissan voi-vaahtokarkkitäytteen.

125 g laktoositonta voita
200 g Marshmallow Fluffia
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria

Huoneenlämpöinen voi notkistetaan ja lisätään muut aineet vatkaten. Makeaa ja tahmaista täytettä on vaikea lusikalla asetella, joten se pursotetaan jäähtyneiden kakkusten väliin ja nostetaan jääkaappiin. Yllättäen täyte riitti tähän tuplamäärään, mutta tarkoituksellisesti yritin vähän nuukailla. (Minulla vaan tuo sokeri humahtaa heti päähän, enkä pysty lapsillekaan sitä ylenmäärin syöttämään...)



Tällä kertaa en ajatellut koristella pintaa mitenkään: kerholaisten on helpompi syödä leivonnainen sotkematta. Ja eikö se ollutkin noiden Whoopie-leivonnaisten idea, että muffinin sotkuinen päällikoristelu on siirretty leivonnaisen sisään? Toisaalta pienen pikeerikoristeen tuohon voisi laittaa kiinni: toisi söpöyttä lisää :)



Maultaan tuli kyllä parempia kuin se kahvilaversio: sisus oli pehmeää (ja makeaa), mutta jämäköityi jääkaapissa niin, ettei sutannut syödessä. Keksimäisyys ei hävinnyt jääkaapissa (muutaman tunnin jälkeen) ja tuntui suussa ehdottomasti rapsakammalta kuin muffini, muttei kuitenkaan kovalta. Paistoaikaa voisi ehkä lyhentää pari minuuttia? Ja sokeria pois...

Pakastan taas osan, toiset odottavat jääkaapissa huomiseen. Kyllä näitä varmasti tehdään lisää, mutta varmaankin vaaleina seuraavan kerran!

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Hevosille loimia

Lapset keräävät tarroja aina hyvin suoritetuista iltatoimista muum muassa ja tarroilla saa sitten palkintoja. Usein meillä saa Schleichin eläimiä, etenkin hevosia ja poneja. Viimeksi lapset saivat ratsastussetin ja siinä tuli ruudullinen loimi mukana. Heti tuli tilaus, että muutkin hepat tarvitsevat viitan.


Tein ponille fleeceviitan, jonka kanttasin ruskealla vinonauhalla. Naisellisempi kukkakuosi on babycord-samettia. Molemmissa helppo tarrakiinnitys. Olen tehnyt My Little Poneille solmittavia viittoja, mutta niitä eivät lapset vielä osaa sitoa. Nämä tarralliset olivat ihan hitti.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Unikkopikkuleivät

Vanhemman tytön 5-vuotissynttärit ovat viikonloppuna ja tällä kertaa oikein kaverisynttärit. Yksi suosittu tekstiilikuosi on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa, kun ostin Ikeasta jännittäviä muotteja. Niissä oli mukana epämääräisen muotoinen viisisakarainen kukka (tai ukko niinkuin tyttö sanoi) ja sehän oli hyvä muotti unikolle.


Taikina oli ylioppilaiden taikina, joka on helppo leipoa (voi pitää jääkaapissa esim. vuorokauden) eikä lopputaikinakaan kovetu käyttökelvottomaksi leivonnassa käytettävien jauhojen takia. Lopun taikinan annoin kyllä nyt lasten leipomiseen ja hienoja keksejä he tekivätkin mummun avustuksella.

200g voita
1,25 dl sokeria
1 muna
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

Välissä on mansikkamarmeladia sen nopeuden takia ja päällä pikeeriä. Pikeerin väriä yritin saada pöytäliinan mukaan tuohon pinkkiin sävyyn (sekoitin roosaa ja punaista), oranssikin oli sekoitus (oranssi ja persikka) ja musta on kaakaotomusokeria, Pirkan lakritsikastiketta ja mustaa pastaväriä. Pikeerin teossa käytän Kinuskikissan ohjeita.

Ensin täytin pikkuleivät, sitten pursottelin paksuhkolla pikeerillä punaiset reunat ja keskustan ja täytin samantien.
Punaisen kuivuessa vatkasin uuden pikeerin ja puolet värjäsin oranssiksi ja pursottelin keskelle.
Viimeiseksi tuli musta keskiö.
Nyt keksit menevät pakastimeen, etteivät kuivu tai pehmene liikaa huoneenlämmössä. Vähän jännittää värjääkö musta keskiö tuota oranssia, koska massa jäi hiukan liian löysäksi ja toisaalta sisältää reilusti väriainetta.

Collegetunika 6-vuotiaalle

Tein tunikaa kohta 5-vuotiaalle tytölleni, mutta iso tuli. En kai koskaan opi, että Ottobren kaavat vaan ovat liian leveitä miehustastaan meidän jotakuinkin keskikäyrää kasvavalle tytölle. Hartialinja tippui pari senttiä liian alas tässä koon 110 tunikassa.  Kaava oli Ottobren Strawberry-tunika (3/2008). Ohjeen mukainen tunika olisi ollut lyhythihainen, mutta ajattelin tehdä helpon asustettavan. Eli farkut päälle ja tunika seuraksi. Ei tarvitse miettiä sointuuko alla oleva t-paita tai vaikka sukkahousut kokonaisuuteen. (Sukkahousut muutenkin ärsyttää enemmän ja enemmän kulumisensa vuoksi: käyttöaika maks 2 kuukautta!) Myös taskut jätin pois.

Niinpä sitten kummityttöni sai tunikan, vaikka hänen kokonsa taitaa olla jo 122 ja täytti juuri 6-vuotta. Toivottavasti löytyy käyttöä!

Kangas on sisäpinnaltaan harjattua college-neulosta. Talvikäyttöön mukavan lämmintä.

Hartian tikkaukset vähän venyttivät olkasaumaa. Kaula-aukon kaksoistikkaus tehty ompelukoneella kaksoisneulalla. Käännän resorin vain kolminkerroin ja nurjan puolen siksak huolittelee resorin. Ei parhaimman näköinen nurjalta puolelta, mutta litteä, mukava ja kestävä ratkaisu.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Omenankukkakeksejä

Kummityttöni täyttää jo 6-vuotta ja vien hänen juhliinsa onnittelukukkia eli omenankukkia. Mansikkamäen Eben Fantasiapikkuleipien ohjeella onnistuu, joskin aika kovia taas sain tehtyä. Varmuuden vuoksi laitan jauhoja jo taikinaan koko määrän, kun joskus taikinan jopa ehtii leipoa melkein heti. Nyt se oli aamusta iltapäivään saakka jääkaapissa (6 tuntia) ja siinä ajassa jauhot jo turposivat liikaa. Kekseistä siis tulee helposti kovia, koska kaulitessa on jauhoja käytettävä. Ensi kerralla laitan vain 6 dl...

Pikeerin teossa taas luotan Kinuskikissan ohjeeseen, jolloin valkuaista tulee 0,25 dl ja tomusokeria 1,25-1,5 dl. Tarkemmat pikeeriohjeet täältä. Reunapursotuksiin käytin yhden valkuaisen (siis 0,25 dl) ja jaoin massan kolmeen osaan. Kaksi osaa värjäsin: toisen ruusunpunaiseksi ja toisen vihreäksi. Loppuun valkoiseen lisäsin hiukan tomusokeria ja sillä tein reunapursotukset.


Täyttöä varten otin toisen kananmunan ja lisäsin massaan hiukan titaanivalkoista. Pelkkä pikeeri ilman väriaineita on kyllä hyvin valkoista, ettei se varmaan välttämättä lisäväriä tarvitse. Ja varsinkin jos aitoa omenankukkafiilistä tavoittelee, niin ennemmin luonnonvalkoinen olisi oikea väri. Näistä nyt tuli muutenkin tyyliteltyjä...


Reunapursottelin 70 kukkaa, mutta täyttöpikeeri riitti vain 3/4 määrään. Ei se mitään: teen loppuihin reunapursotettuihin ehkä jotain värikokeiluja tai pakastan ne meidän tyttöjen synttärijuhlia varten.



Värilliset osat laitoin suoraan märän täyttöpikeerin päälle. Pinnasta tulee näin ihanan sileä ja keksit on helppo säilöä.
Keksejä tuli paljon enemmän kuin tuo 70. Teimme myös tulppaaneja, enkeleitä, hevosia, kuita, tipuja ja perhosia! Tytöt ovat niin innokkaita leipureita, että äidin on turha kuvitella yrittävänsä vähän salaa leipaista jotain... Pelkkä jauhokaapille meno aiheuttaa nykyään kyselytulvan: "Äiti mitä sä nyt leivot? Mä haluun auttaa. Saanko essun?"

torstai 7. helmikuuta 2013

Sadehousut 2-vuotiaalle

Teinpä vihdoin sadekankaastakin jotain! En kyllä muista mitä varten kankaan hankin: ehkä se oli tarjouksessa. Joka tapauksessa vanhemman tytön ensimmäiset ja toistaiseksi ainoat sadehousut ovat nuoremmalle vielä liian pitkät, joten päätin tehdä sadehousut. Nykyinen toppahaalari päästää veden läpi ja seuraava on liian suuri. Laitetaan siis kurahousut loskakelillä ja polvet pysyvät lämpiminä.


Kaava on Suuresta käsityölehdestä 3/2011. Koko on 92 ja kovin on leveä malli, mutta mahtuupahan taatusti toppahaalarin ja kestovaipan kanssa. Leveyttä on siis enemmän kuin Reimanin sadehousuissa koossa 98. Mutta pituuseroa melkein 10 cm. Nämäkin näyttivät sovitusvaiheessa liian pitkiltä, mutta katsotaan toimivatko silti.

Lisäsin yhden heijastintarran kokeilumielessä. Lisää voi laittaa myöhemminkin (tai reikien peitoksi). Jalkalenksu on normaalia hiukan leveämpää (25 mm) reikäkuminauhaa (ostopaikka Shelby Oy).
Oli muuten sitten aika haastavaa erittäin työlästä tuo sadekankaan ompelu moninkertaisena. Lopulta älysin kiristää ylälangan huomattavasti kireämmälle (norm. 4, nyt melkein 6). Neulana oli ohut 60 mikrokankaille tarkoitettu ja paininjalka teflonpohjainen. Jotkin ompeleet purin ja ompelin moneen kertaan, mutta esimerkiksi takakuminauhan annoin olla vähän sinnepäin, ettei kangas olisi aivan rei'itetty. Kosteussulkuteippiä/saumateippiä on kaikissa saumoissa. Sitäkin kiinnitin ensimmäistä kertaa. Pari ryppyä tuli, mutta nauhan pysyvyys selviää sitten käytössä.

Myös olkaimet ovat varsin leveät (30 mm). Soljet tuli ostettua hieman vääränlaiset, mutta lopulta sain nekin pitämään.

Takaa yläreuna vähän kiertää ja ilman sadetakkia tämä malli kyllä nappaa sateen sisäänsä...

Vielä sadekangasta löytyy lisääkin. Pitäisikö kokeilla sadetakkia pienemmälle? Se Reimanin 98 takki on aika säkki vielä... Mahtuu isommallekin, joka käyttää vaatteissa 110-kokoa.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kakkupohjakokeilu

Päätin testata vaaleaa sokerikakkupohjaa, koska en ole vielä löytänyt hyvää luotto-ohjetta. Erilaisia versioita tutkailin netissä ja päädyin 6 munan pohjaan, johon sokeria tulisi 33g munaa kohden, samaten jauhoja. Jauhoista kolmasosan laitoin perunajauhoja ja kaksi kolmannesta puolikarkeita vehnäjauhoja.

6 kananmunaa (paino 348 g)
198 g sokeria (noin 2 dl)
66 g perunajauhoja (noin 3/4 dl)
134 g vehnäjauhoja puolikarkeina (n. 2 dl)
1 tl leivinjauhetta

Vatkasin Kenwoodillani huoneenlämpöisiä munia ja sokeria 7 minuutti. Kuivat aineet olin sekoittanut keskenään siivilän läpi toiseen kulhoon Koneen käydessä aivan pienimmällä tehollalisäsin jauhot humps, humpu ja humps ja hieman lisäsin tehoa (silti vielä alle 1). Muutaman vispilän pyöräyksen jälkeen laitoin kolmeksi sekunniksi isommalle. Tässä vaiheessa vaahto selvästi laski, mutta oli silti ilmavaa. Sitten vatkain irti ja pari pyöräytystä pohjasta. Nuolijalla vielä pari pyöräytystä sivuilta ja pohjasta ja taikinan kaato voilla voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Pintaa vähän tasoitin reunoille päin. Kahden minuutin sisällä vatkauksen lopetuksesta kakku oli jo uunissa. Kuvat on kännykän kameralla ja väritkin mitä sattuu, mutta ehkä ensi kerralla parempia kuvia :)

Kuva otettu heti uuniin laiton jälkeen. Taikinaa 24 cm vuoassa noin puoliväliin.
Kakku ollut uunissa noin 20 minuuttia.
Paistoaika oli 45 minuuttia 155-asteessa.
Kakku on jäähtynyt vuoassaan 12 minuuttia.


Vähän vino ja reunat mutkalla. Ei siis paras versio marsipaanimuotokakuille.
Hirmu ilmava ja pehmeä pohja. Tuoreeltaan aika kovasti
 mureneva. Ei silti lohjennut nostaessa.
Ensi kerralla laittaisin jauhoja vähintään 3 dl tuohon kananmunamäärään. Leivinjauhetta ehkä vähän vähentäisin. Alla on taulukko, johon laskin ainemäärät. Perunajauhoja voisi olla vaikka vain neljäsosakin. Leivinjauheen lisäyksestä on monia mielipiteitä: toiset eivät laita ollenkaan, toiset laittavat varmuuden vuoksi, toiset eivät ole huomanneet eroa laittaako vaiko eikö. Mutta "yhtä paljon kaikkea" -ohjeet +leivinjauhe ei ole minulla vielä koskaan onnistunut.
 
Tässä ohjeessa munaa kohden laitetaan 33 g sokeria ja 33 g jauhoja.
munia kpl sokeria g jauhoja yhteensä g perunajauho g vehnäjauho g
1 33 33 11 22
2 66 66 22 44
3 99 99 33 66
4 132 132 44 88
5 165 165 55 110
6 198 198 66 132
7 231 231 77 154
8 264 264 88 176

Seuraavaksi testaan Ulla Svenskin reseptiä eli munien paino kerrotaan 0,7:llä ja saadaan sokerin ja jauhojen määrä. Ja toki ilman leivinjauhettakin pitää kokeilla: pakastin säilöö kyllä pohjat. Tytöillä kohta synttärit ja sitten kohta pääsiäinen. Sienikakkupohjaan olen useimmiten luottanut esim. kerroskakkuja tehdessä, mutta sekään ei ole aina pomminvarma. 

Lisähaastetta tuo eri kokoisten pohjien teko. Minulla on hyvä alumiininen suorareunainen kakkuvuoka, mutta lisäksi säädettävä rengas, jolla saa 18-30 cm halkaisijaltaan olevia pohjia. Irtorenkaaseen ei taas käy kovin vetelä taikina, sillä se pusertuu alareunasta ulos. Onko kenelläkään tähän vinkkejä?

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Runoilijan päivä

Runeberg on meidän perheen suosikkirunoilija. Eipä nyt tule runoja mieleen, mutta tortut on makeinta, mitä tämä runoilija jätti jälkeensä. Helmikuun 5. päivä on oikein hyvä päivä syödä torttuja, mutta koska pian tulee myös laskiainen ja Ystävänpäivä, niin pieni varaslähtö pitää ottaa herkutteluun jo nyt.


Nämä tortut tein Helsingin Sanomista napatulla ohjeella (alunperin ohje on Högvallan kotitalouskoulusta Porvoosta). Perinteisesti tortut sisältävät mm. mantelirouhetta, korppujauhoa, kardemummaa ja aitoa voita. Kostutin isot tortut punssi-vesi-seoksella (2 rkl per torttu) ja pienet vaniljamaidolla (1-1,5 rkl per torttu). Vadelmahillo on ranskalaista St. Dalfourin vadelmahillon ilman lisättyä sokeria. Ei siksi, että torttujen kalorimäärä siitä kovasti pienenisi, vaan on lopulla hillolla enemmän käyttökohteita (siis karppaajalle parempi omatunto). Tomusokeri-vesi-sitruunamehuseosta on ympärillä.




Vuokina oli silikoninen Iloleipurin Runebergin torttuvuoka (6 kpl), jota olin monta vuotta haikaillut ja viimein viime vuonna sen ostin. Tulee taatusti meheviä torttuja, kun koko on niin iso. En pidä ollenkaan kuivista Runebergin tortuista, joten nappiostos vähäisestä käyttömäärästään huolimatta. Lisäksi joku kylkiäislahjana saatu silikoninen sydänvuoka (6 kpl) ja pari Ikean silikonista muffinivuokaa. Reseptin olisi siis hyvin voinut puolittaa ja suu tulisi silti erittäin makeaksi :)

Itselleni laitan vielä muistiin, että lämpötila oli 170-astetta tasalämmöllä ja paistoaika 20-24 minuuttia. Pienemmät olivat uunissa 20 minuuttia. Ns. tavallisessa uunissa ohjeenmukainen paistolämpötila on 225-astetta 12-15 minuuttia.

Hyviä olivat! Tosin punssiseos ei ehtinyt ihan laskeutua koko tortun alalle, mutta huominen torttu on varmaan vielä maukkaampi :) Ja nyt juoksumatolle, polttopuita kantamaan ja keittiötä siivoamaan...

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

VIllabaskeri kukkakoristeella ja muita asusteita

Vanhemmalle lapselle tulee tehtyä selvästi enemmän vaatteita kuin nuoremmalle. Onneksi nuorempi ei vielä osaa pahastua epätasa-arvoisuudesta (sitä paitsi pienet vaatteet jäävät kuitenkin hänelle). Villainen baskeri on ollut jo jonkin aikaa kesken, kun odottelin kukkakoristeen lankaa. Isomamma teki 4-vuotiaalle hienon tuubihuivin ja samasta langasta tuli kukka myssyyn.


Baskeri on neulottu Novitan Aino-langalla, ja huivi ja virkattu kukka ovat Puroa. Pehmeitä 100% villalankoja, mutta kieltämättä vähän kutittavia. Myssy onkin vuoritettu bambuneuloksella, joka myös lisää lämpöisyyttä. Pelkkä Aino-lanka olisi lapselle liian harva (ja kutittava!). Baskeriin en löytänyt valmista ohjetta: niinpä sovelsin Käspaikan yleisiä ohjeita ja toivoin, että tulisi sopivan kokoinen. Inhoan purkamista (varsinkin huopuvan langan), joten myssy olisi varmaan päätynyt nallelle tai nukelle, jos ei olisi ollut sopiva.



Vuori koostuu lakikappaleesta ja viidestä sivuosasta. Ajattelin, että taakse tulee sauma ja toisaalta keskellä otsaa ei olisi painavaa saumaa. Ympärysmitta on onneksi niin väljä, etteivät saumat purista. (Ja mahtuu ponnari tai saparot tunkematta!) Vuori on käsin ommeltu reunaan ja toivottavasti kestää käytössä. Tarvittaessa vuorin saa myös ratkottua irti, jos haluaa pestä sen eri lämpötilassa kuin villamyssyn. Mutta ei se vuori taida lapsella likaantua, kuten aikuisella esimerkiksi meikkivoiteeseen.

Tekovaiheessa käytin mittausapuna kukkaruukkua - sellaista pyöreähköä ympärysmitaltaan 53 cm olevaa. Aivan loistava apu: 4-vuotiaan lapsemme päänympärys on 52 cm. Vuorin koko oli myös helpompi mittailla ruukun avulla, kun se ei valittanut nuppineulojen pistoksista. 4-vuotiashan yleensä nukkuu siinä vaiheessa, kun äiti pääsee neulomaan, niin jotain pitää keksiä. Seuraavaksi varmaan tarvitaan sovitusnukke!

Hienot neidit kulkevat mekoissa talvetkin, joten sääriä pitää vähän suojella viimalta. Säärystimet ovat olleet 4-vuotiaan toivelistalla jonkin aikaa ja nyt ne vihdoin valmistuivat. Lankana Novita Nalle (tai seiskaveikka). Tuli muuten justiinsa jämptit: näitä ei sitten pestä kuumalla vahingossakaan. (Äitihän ei pura mitään...)

Hyvää Uutta Vuotta lukijoille!

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Suklaamuffinit puolukkatäytteellä

Taas tuo Kinuskikissa inspiroi minua toteuttamaan puolukkatäytteisiä suklaamuffineja, että sain nuo loput marsipaanipuolukkakoristeet hyötykäyttöön. Kinuskikissa on täyttänyt ja kuorruttanut leivoksensa paistamisen jälkeen: minä vähän oioin mutkia ajan ja kaloreiden säästämiseksi. Muffinit kuuluisi täyttää puolukkatahnalla, mutta laitoin puolukkatäytteen uuniin, kun luin jostain, että lemoncurd kestäisi paistamista. Puolukkatahna on siis curdia myös (sis. kananmunankeltuaisia ja voita). Minun tahnani oli aika juoksevaa, kiisselimäistä. Olisi voinut olla paksumpaa, niin olisin uskaltanut lusikoida sitä enemmän täytteeksi. Pysyihän se täyte siellä muffinissa jotenkin, mutta samanlaista puolukkasydäntä kuin Kinuskikissalla ei tällä tekniikalla syntynyt. Loput puolukkatahnasta voi syödä muffineita haukatessa: veitsellä vaan sipaisu suupalaan. Tai paahtoleivän päällä. Voi olla että meillä loput tahnat jalostuvat jäätelökoneella joksikin, en tiedä... Vähän tuli puolukkasorbetti mausta mieleen.



Puolukkasydän jäi vähän pieneksi, mutta tuo kosteutta silti

Tähkäpäälle mekko

Vihdoinkin pääsin taas ompelusten pariin, kun ennen joulua ja jouluna flunssa vei voimat. Joulupaketteihin ei sitten tullutkaan kaikkea mitä olin suunnitellut... Mutta minkäs teet, joskus on vaan pakko pysähtyä lepäämään.

Tähkäpää on asustanut meillä jo tovin (kiitos Mekkotehtailijoiden ihanien nukkepostausten) ja jouluna tuli uusia lapsukaisia: Ariel ja Pocahontas. Mutta nyt sai Tähkäpää uuden arkimekon, kun ei nyt aina voi satiinissa leikkiä. Kaava on Mekkotehdas-blogista ja Riinemekon ohjeilla ommeltu. Täytyy kyllä kiittää mekkotehtailijoita mekon kaavoista, sillä itsellä ei riitä aika eikä kärsivällisyys kaavojen piirtelyyn nukelle. Mutta valmiilla kaavoilla tilkut leikkaa ja ompelee todella nopeasti jalostetumpaan muotoon.



Ihan en jaksanut panostaa hihansuihin ja ne vähän lörpsöttävät. Mutta ei onneksi lapsia haittaa. Nyt tuli kyllä hinku tehtä tytöille Riinemekot myös... Kesämekot siis mielessä vaikkei ole edes tammikuu!

lauantai 29. joulukuuta 2012

Puolukkajogurttitorttu ja pekaanipähkinäkakku

Nyt on joulu juhlittu, kakut massuun piilotettu ja kurkkukipu lähes selätetty :)

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, nyt tulee kuvia puolukkajogurttitortusta ja lisäksi pekaanipähkinäkakusta.

Alkuperäisestä ohjeesta poiketen tein ylimääräisen valkoisen kermahyytelöpinnan

Päällä tummahkoa suklaata sulatettuna ja pursotettuna sekä marsipaanikoristeet
Joulupöytään mahtui myös takana oleva pekaanipähkinäkakku

Mieheni teki pohjan ja allekirjoittanut kuorrutti

Resepti on Pirkan parhaat leivonnaiset -kirjasta.
Pekaanipähkinäkakku on hyvää! Sitä tulee tehtyä silloin tällöin, kun kaipaa täytekakun tilalle jotain "eurooppalaisempaa" kakkua. Toisin sanoen kakkupohja on "kuiva" kahvikakkutyyppinen - munia, sokeria, rasvaa, pähkinää, jauhoja. Pohjaa ei kostuteta ja kuorrutetta tulee myös väliin. Juustokuorrute on Philadelphiaa, tomusokeria ja voita. Joskus tein tätä Viola-juustolla (ehkä kevytversio), mutta kuorrute juoksettui. (Myös erilaisissa muffinikuorrutteissa olen epäonnistunut Violan kanssa.) Vika saattoi olla erilämpöisissä aineissa, mutta en ole sen jälkeen kokeillut Violaa tähän kakkuun. Nyt kaipaisin markkinoille laktoositonta Philadelphiaa, mutta ei sellaista taida olla... Ja jos tuo laktoosittomuus aiheuttaa juoksettumisen, niin ei siitäkään sitten ole apua. Kyllä tätä laktoositonta ruokavaliota noudattavakin tuntuu voivan syödä, jos ei välitä seurauksista :)

maanantai 24. joulukuuta 2012

Marsipaanipuolukoita kakkuun

Jouluaatoksi tein puolukkaisen "juusto"kakun Kinuskikissan ohjeen mukaan (Puolukkainen kepeäkakku). Juuston tilalla siis vaniljajogurttia, mutta toki kermaa ja sokeria.

Onnistui muuten (ehkä) hyvin, mutta kakkupohja rupesi kellumaan täytteen laiton yhteydessä ja jouduin säveltämään pinnalle uuden "kiilteen". Tein siihen kerma-jogurttihyytelön, jonka maustoin Gallianoliköörillä ja vaniljalla. Mutta katsotaan huomenna (tai koska sitten päivitänkään blogia) miltä kakku näytti valmiina ja tietenkin miltä maistui!

Nyt tulee vain vilaus marsipaanikoristeista. Mantelimassan värjäsin Wiltonin pastaväreillä sävyinä leaf green ja red red. Päälle tupsautin lumenvalkoista tomuväriä.