maanantai 8. huhtikuuta 2013

Olohousut 5-vuotiaalle

Pehmeät neuloshousut on meidän perheen kotihousut syksystä kevääseen. Verkkareiksi housuja voisi sanoa, mutta minulla on kyllä urheiluun eri housut kuin kotona oleiluun. Pidot ja pesut kuluttavat ja kutistavat housuja hyvään tahtiin. (Rummutan kaikki neulosvaatteet miedolla lämmöllä, niin säästyn silitykseltä.) 5-vuotias tyttömme on hujahtanut taas pituutta vauhdilla ja kaapista löytyy kahdet sopivat olohousut, joista toiset ovat kulahtaneet ja melkein liian lyhyet. Niinpä tartuin kaapin perällä olleeseen Myllymuksujen bambu-puuvilla-raitacollegeen, josta joskus tein kestovaippoja. Jep, "collegehousut" siis esittelyssä.





(Kun puhutaan kankaista, en pidä termistä college, koska sellaista kategoriaa ei löydy ulkomaisista nettikaupoista. Ymmärrän kyllä college-huppareiden vaikutuksen sanan syntyyn/käyttöön Suomessa, mutta kyllä huppareidenkin neulokset eroavat toisistaan. Voisiko joku kertoa mitä eroa on trikoo- ja jersey-neuloksilla ja vastaako viimeksi mainittu suomalaisten käyttämää college-kangasta? Singlen ja interlockin erot tiedän, mutta kun niistäkin puhutaan single trikoo tai single jersey... Entä jos tausta on harjattu unelman pehmoiseksi, miksikä sitä kangasta kutsutaan? Entä kun ompelukoneen neuloissa on Stretch- ja Jersey-neuloja -> mitä eroa? Lisäksi fleece tuottaa päänvaivaa: sitäkin on eri laatuja mm. polar ja baby. Lisäksi puhutaan sweatshirt fleecestä (esim. täällä), joka vaikuttaisi "collegekankaalta". Help!)


Toki piti taas kokeilla koneen kirjontaominaisuuksia. Samalla testasin miten hieman paksumpi joustava neulos käyttäytyy kirjomisessa ja miltä kuva näyttää raidallisessa kankaassa. Tein ensin testiompelun vanhoihin housuihini tavallisella irtirevittävällä tukikankaalla. Tukikangashan leikkautui taustalla irti ompelun edetessä ja kangas pääsi liikkumaan. Nopeus oli koneessa säädetty hitaalle, että mitään vahinkoa ei päässyt syntymään.

Varsinaisen kankaan tuin kiinnisilitettävällä irtirevittävällä tukikankaalla, pingotin kankaan kehään ja laitoin vielä päälle suihkeliimalla Solvykalvon. Tämä yhdistelmä eli sandwich tuotti oikein tukevan lopputuloksen ja kirjontakin onnistui suhteellisen hyvin. (Myös irtileikattava tukikangas voisi olla hyvä liimalla kiinnitettynä, mutta en halunnut lahkeeseen ylimääräistä paksuutta kuvion ison koon vuoksi.) Loppua kohden meinasi tulla hyppytikkejä: luulisin,että neulani alkaa jo tylsyä. Jep, tilaus lähtee uusista neuloista ihan kohta :)

Solvykalvo paksuhkon neuloksen päällä

Irtirevittävä lämmöllä liimautuva tukikangas taustalla

Liiman vuoksi on vähän vaikeampi repiä tukipaperia irti kuvioiden sisäosista.

Kuvioiden ulkopuolelta tukipaperi lähtee helpommin ja palat voi säästää pienempiin projekteihin.


Veteen liukenevan Solvyn revin myös mahdollisimman tarkkaan pois ja vain tosi kapeat alueet suihkutan suihkepullolla märiksi.

Leikattavia lankoja on kirjontamallista riippuen alapuolen lisäksi myös yläpuolella. Tässä jätin keltaisen pallukan sisällä olevat tiheät oranssit tikit leikkaamatta, ettei kuvio lähtisi purkautumaan. Kuvion voi tietokoneella suunnitella niin, ettei hyppytikkejä ole, mutta käytössä olevani ohjelma ei ole pro-versio ja se on hieman hankalampaa. Lisäksi alapuolella voi käyttää erityistä liimaa, joka lukitsee tikit. Mutta onko se miten mukavaa käyttövaatteissa?
Kaavana oli Suuren käsityölehden 1/2009 lasten housujen kaava (nro 16), tosin reilusti muokattuna. Koko oli 98 ja pituutta lisäsin noin 10 cm lahkeeseen ja korkeutta pari senttiä yläosaan. (Sovitin samalla kaavalla tehtyjä vanhoja housuja ja niistä ei puuttunut kuin pituutta. Lisäksi ne istuivat vähän huonosti takaa ja ajattelin siinä vaiheessa madaltaa takaosaa.) Piirsin ensin vasemman etukappaleen liidulla kankaaseen ja kirjoin kuvan valmiiksi. Kangas on helpompi pingottaa isona kehykseen ja vasta onnistuneen kirjonnan jälkeen kannattaa leikata kappale. Jos kuva menisikin pilalle, voi loppuosan kankaasta käyttää parempaan tarkoitukseen. Erinäisten kaavan ja kankaanpyörittelyjen seurauksena onnistuin leikkaamaan neljä etukappaletta. Kangasta ei ollut siinä vaiheessa enää jäljellä uusien takakappaleiden tekemiseen, joten harsin kappaleet koneella housuiksi ja sovitin tytölle. Sopivat kuin valettu! Ihme juttu...

Vyötärölle saumuroin kuminauhan ja kaksoistikkasin ompelukoneella. Lahkeisiin kaksoistikkasin päärmeet ja jätin aukon kuminauhalle. Kuminauhat pitävät toistaiseksi pitkät lahkeet paikallaan ja antavat vähän (tai aika paljonkin) kasvunvaraa.


 Nyt pitää ideoida ja ommella housuille pari yläosaa...

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Pikku Myy -kakku

Nuorempi täyttää kaksi vuotta ja häntä juhlittiin jo vähän etukäteen. Kakuksi tein Pikku Myyllä koristellun A4:sen kokoisen 8 munan sokerikakun (vaalea levykakkupohja Kinuskikissalta) kahdella eri moussetäytteellä.

Ensimmäinen mousse oli manteli-nougat-mousse. Innoittajana jälleen Kinuskikissa, mutta en halunnut käyttää munia kypsentämättöminä, joten sovelsin aika paljon. (Ja tätä täytettä jäi reilusti yli: olisi riittänyt kahteenkin väliin, mutta toinen mousse oli jo tehty.)

Manteli-nougat-mousse

4,5 liivatelehteä
3 dl kermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
3 munankeltuaista
0,5 dl sokeria
2,5 dl mantelijauhetta
4 Fazerin Mignon munaa
2 valkuaista
32 g vettä
62 g sokeria
¼ dl vettä

Laita liivatelehdet likoamaan. Vatkaa kerma vaahdoksi. Kuori ja sulata Mignon-munat vesihauteessa. Vatkaa vesihauteessa 3 keltuaista ja 2-3 rkl sokeria, kunnes vaahto on kuumentunut. Vatkaa sitten vielä vähän aikaa jäähdyttääksesi vaahdon. Lisää kermaan tuorejuusto, mantelijauhe, Mignon sula ja keltuaisvaahto. Voit vielä käyttää ylijääneet valkuaiset mousseen (tai tehdä niistä munakasta) siten, että vatkaat ne vaahdoksi. Kuumennat kattilassa sokerin ja veden 121-asteiseksi ja kaadat vähitellen valkuaisvaahdon joukkoon samalla vatkaten (Italialainen marenki). Lisää lopuksi kuumaan veteen sulatetut liivatteet.

Mansikkamousse


2 dl vispikermaa
100 g Viola tuorejuustoa
200 g ranskankermaa
0,8 dl sokeria
6,5 liivatelehteä
280 g mansikoita
2 tl sitruunamehua

Hiukan jäiset mansikat soseutetaan. Liivatteita liotetaan vedessä 5-10 min. Kerma vatkataan. Sokeri, tuorejuusto ja ranskankerma lisätään. Sitruunamehu ja vesi kuumennetaan ja liivatteet sulatetaan siihen. Kaadetaan muiden aineiden joukkoon ja lisätään kylmä mansikkasose. Sekoitetaan hyvin.


Reunoilla reunakalvo varmistamassa, kun en halunnut tehdä "kovia" mousseja. 

Kakun päällä kerros kermaa ja marsipaanilevy (naturel).
Reunoille perinteinen pursotus. Kannen alle ja sivuille sivelin aluksi ohuet kerrokset. Kermaa meni tasan 6 dl.

Koristeet marsipaania, paitsi silmän valkuaiset sokerimassaa. Kädet ja bootsit elintarviketussilla väritetty.
Päivänsankari sai kaksi kynttilää.
Kermavaahto marsipaanin alla sai marsipaanin hikoilemaan. Kakku myös piti pitää kuvun alla, jotta kermapursotukset pysyivät hyvinä. Toki pursotukset olisi voinut tehdä vasta aamulla ennen juhlia, mutta muutakin tehtävää oli...

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kirjontakone testissä: Arielpyyhkeet

Tytöt rakastavat prinsessoita ja merkkituotteet voivat viedä vanhempien viimeisetkin rahat. Onneksi omaan käyttöön voi tehdä vaikka mitä ihanuuksia tuolla kirjontakoneella!

Tässä kokeilu ohuelle X-tra Anna froteepyyhkeelle. Taustan tukikangas oli pingotettu, mutta frotee oli vain sen päällä liimalla. Ei hyvä juttu. Solvy oli päällä myöskin liimalla, mutta liima ei pitänyt Solvya kiinni koko aikaa. Kirjonnan edetessä kuva leikkautui alemmasta tukikankaasta irti ja heilui liikaa. Lisäksi kirjontanopeus oli maksimissa, taas huono homma, koska lanka ei katkennut värinvaihdon yhteydessä automaattisesti.  Nämä tekijät yhdessä aiheuttivat taustapuolelle lankasotkuja ja alalanka kiristi niin, että kuva vääntyi vinoon. Siitä syystä tuo tummansininen rajaus ei osunut kohdalleen. Pahemminkin se meni, mutta peruutin pisto kerrallaan, kohdistin uudelleen menemällä pisto pistolta taaksepäin, ja purin lopuksi väärin ommellun kohdan. En posottanut yhteen menoon, vaan poistin lankoja taustalta välillä ja mietin kankaan tukemista uudelleen. Mutta nopeuden hidastaminen auttoi. Pyyhkeeseen tulevan tekstin kyllä tuin jo uudelleen, mutta aikaa tuhrautui aika tavalla. Kannattaa siis ehdottomasti pingottaa froteekin, jos vain suinkin saa sen kehykseen painettua.


Seuraava pyyhe meni jo paremmin. Tuin sen kehykseen tukikankaineen ja Solvy oli päällä liimaamatta. Kangas oli House Minea froteepyyhe ja on paksumpaa  kuin X-tran pyyhe. (Hyvin samanlainen kuin edellisen postauksen tummanharmaa HouseLine-pyyhe.) Hidastin kirjontanopeuden kakkoseen (viisi tasoa) ja tukan laineet menivät tasaisemmin ja oli helpompi tarkkailla onnistumista. Kuviossa on koodattuna joitakin turhia lankajuoksuja, jotka ratkoin/saksin pois valmiista. En kuitenkaan saanut niitä kirjontaohjelmallani muokattua pois: tikkien lisäys kyllä onnistui.

Tummat rajaukset osuivat jo paremmin.

Etualan aaltoon lisäsin muutaman piston

Fontti erottuu nyt melko hyvin froteesta
Jälkimmäinen Arielpyyhe lähtee tytön ystävälle lahjaksi. Näihin pyyhkeiden tuunailuun jää kyllä koukkuun!

Kirjontakone testissä: pyyhkeet

Hankin Husqvarna Viking Designer Topaz30 -merkkisen kirjontakoneen ja viime viikot ovat kuluneet siihen tutustuessa. Toki Topaz on ompelukoneena loistava, mutta kirjontatoiminto on avannut minulle ihan uuden maailman! 

Ensin perehdyin pikaisesti lankoihin. Kirjontaan on ihan omat lankansa: tavallinen ompelulanka menee solmuun, kokeilin. Solmut taas aiheuttavat lankojen katkeilua ja vaikeuttavat ompeleen kohdistusta. Esim. leppäkertun pilkku voi tulla pari millimetriä sivumpaan kuin oli tarkoitus. Puolassakin käytetään mieluiten mahdollisimman ohutta lankaa ja tähän tarkoitukseen on ihan kertakäyttöpuolia. Niissä on hyvin puolattuna paljon lankaa, mutta tiheitä vaihtoja rulla ei kestä, kokeilin. Eli on hyvä kirjoa mahdollisimman paljon yhteen menoon ja sitten vaihtaa välillä ompelupuolelle ja tavallisiin lankoihin ja vaikka päärmätä kaikki kirjomansa liinat ja pyyhkeet. (Tai pitää vanhakin ompelukone ompeluvalmiina...)

Lankoja on pääasiassa rayonia ja polyesteriä, mutta myös puuvillaa ja metallilankoja. Etenkin metallilangat vaativat isompisilmäisen neulan eli kirjomiseen on myös kirjontaneulat (embroidery) erikseen (kokoja 75 ja 90 ainakin). Rayon on hyvin kiiltävää ja sopii tuotteisiin, jotka eivät joudu suureen kulutukseen tai useisiin pesuihin. (Jos oikein ymmärsin.) Polyester kestää useampia pesuja ja myös kuumempaa pesua. Mutta valitsin polyesterilangat lähinnä siksi, ettei kuvat nyppyynny esim. t-paidoissa. Voihan olla, että myös rayon toimii ihan yhtä hyvin t-paidoissa, mutta pikaisella googlaamisella sain tämän käsityksen. Suomalaisista sivuista tutustuin Käspaikan konekirjontasivuihin ja pariin kirjonta-aiheiseen blogiin.

Ensimmäisen pyyhetestauksen tein vanhoille froteisille käsipyyhkeille (Hemtexiltä), jotka ovat tosi paksua laatua. Pesut ja kuivausrumpu ovat varmaan osan muhkeudesta hävittäneet, mutta en tätä laatua tavallisella ompelukoneella edes lähtisi ompelemaan. Siksi tuntui hyvältä aloittaa "mahdottomasta tehtävästä". Kokeilin laittaa kirjontakehykseen pelkän tukikankaan (irtirevittävä) ja Prymin suihkeliimalla kiinnitin pyyhkeen kehyksen päälle. Pyyhkeen päälle tuli vielä Solvykalvo, joka lopuksi revitään irti ja jäänteet poistetaan vedellä (esim. suihkepullolla).Testasin kahta tapaa: ensin jätin Solvyn irtonaisena froteen päälle ja toisella kerralla suihkautin liimaa ja Solvy pysyi paikallaan vähän paremmin. Lopputulos näkyy alla.
Alemmassa pyyhkeessä kuvio on heikompi.

Tässä liimasin Solvyn suihkeliimalla pyhkeen päälle.

Tässä Solvykalvo oli irtonaisena pyyhkeen päällä ja vain aluksi pidin sitä hieman paikallaan.
Valittu fontti olisi saanut olla suurempi ja viiva leveämpi. Pelkkään kudottuun sileään puuvillaan fontti toimisi varmasti paremmin, mutta nyt se upposi liian syvälle. Harkitsin jo Solvyn laittamista kaksinkerroin tai paksumman laadun hankkimista, mutta helpommin voi valita uuden fontin. Voi myös olla, että alempana olevassa pyyhkeessä frotee pääsi liikkumaan: aina jos pohjakangas liikkuu, ei voi odottaa hyvää tulosta.

Tässä toinen testaus kaapista löytyneellä pyyhkeellä. HomeLine-merkkinen 100% puuvillapyyhe on keskipaksua froteeta ja moneen kertaan pestyä ja kuivausrummussa käynyttä.
Nyt pingotin pyyhkeen tukikankaineen (irtirevittävä) kehään ja päälle suihkautin Prymin liimasuihketta, jolla liimasin Solvy-kalvon kiinni.

Kirjaimet erottuvat paremmin, osin myös taustasta poikkeavan värinsä takia.
Taustapuolella näkyy nyt valkoinen puolalanka, kun en ole mustaa vielä hankkinut. Mutta ihan siisti sekin, eikö?
 
Vohvelikangastakin (100% puuvilla Eurokankaasta) kaapista löytyi, joten sitäkin piti testata epätasaisuutensa vuoksi. Kirjonnassa on helppoa kirjoa pelkkää puuvillaa (pöytäliina, lakana tms.), mutta haastetta tuovat erilaiset epätasaiset, paksut ja venyvät materiaalit. Tässäkin pohjalla oli irtirevittävä tukikangas ja se kankaan kera kehyksessä. Päälle Solvy liimasuihkeella. Lopuksi kastelin pyyhkeen ihan raanan alla niin kuumalla kuin vettä tuli. Ensimmäinen pyyhe kutistui melkein 3% pelkässä kuumavesikastelussa. Katsotaan tilannetta sitten uudelleen pesujen myötä.

Ensimmäinen pyyhe kasteltiin kirjonnan jälkeen kokonaan. Hieman kutistumista nähtävissä.

Tämä kirjonta on vielä kokonaan kastelematta.

Ihmeen tarkasti kone tekee kirjonnan epätasaisellekin, kun on oikeat tukimateriaalit.
Vohvelikangas on käytössä vähän kovaa eikä kirjotut kohdat ole yhtään pehmeämpiä, päinvastoin. Mutta ihanaa mökkisaunafiilistä koristeelliset kuviot tuovat. Nämä pyyhkeet ovat vähän hassun kokoisia 1x1 metriä, mutta kai niillekin käyttöä löytyy. Meillä ne voivat riittää saunapyyhkeinä, kun kuitenkin tytöt pukevat heti kylpytakit ylleen.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Aurinkoiset sitruunarahkapullat

Sukulaiset ja kummit tulevat juhlistamaan tyttöjemme keväisiä syntymäpäiviä viikonloppuna ja tarjottavaksi tulee mm. pullaa. Lähestyvän pääsiäisen kunniaksi täytteessä on rahkaa mukana. Lisäksi pullat ovat sitruunaisia ja jälleen Kinuskikissalta kopioituja täytteen osalta.


Taikinan tein Hesarin korvapuustitaikinan ohjeella, johon tykästyin viime syksynä. Nyt käytin jauhoja vain 1070 g  (16,5 dl) ja puolisen desiä leipomisessa. Kananmuniakin laitoin vain 2 kpl, jolloin niiden painoksi tulee noin 110-120 g. (Kannattaa vaikka vispata kolmannen munan rakenne rikki ja käyttää siitä osa taikinaan ja loput voiteluun. Minulla ainakin voitelusta jää aina ylitse kananmunaa, joten siitä voisi hyvin käyttää osan taikinaan.) Tästä määrästä tulee reilu 2 kiloa pullataikinaa. Minulla tuli 51 valmista pullaa ja yhden taikinapalan koko oli n. 42 grammaa.

Pullataikina (korvapuusteille):
5 dl kevytmaitoa kylmänä
1 pkt tuorehiivaa
200 g sokeria
150 g kananmunia (2-3 kpl)
10 g kardemummaa (vajaa 2 rkl)
1250 g puolikarkeita vehnäjauhoja (n. 19 dl)
250 g huoneenlämpöistä voita
10 g suolaa (n. 1,5 t)

Kylmään tai haaleaan maitoon lisätään hiiva, sokeri, kardemumma ja kananmunat. Melkein kaikki jauhot (900 g) lisätään ja vaivataan koneella 5 minuuttia. Pehmeä rasva, suola ja jauhoja lisätään ja vaivataan kunnes irtoaa kulhon reunoista. Käsin voi vielä vaivat loput, jotta tietää varmasti tuliko jauhoja riittävästi ja onko sitko hyvä. Taikinan annetaan kohota jääkaapissa kelmulla peitettynä puoli tuntia. (Minulla oli melkein tunnin, kun piti ruokaakin välillä laittaa.)

Leivotaan pikkupulliksi tai korvapuusteiksi. Annoin kohota jälleen puolisen tuntia ja sitten painoin täytettä varten kolon, voitelin kananmunalla (vähän huolimattomasti) ja pursotin täytteen. Täytteelle jätin vähän leviämisvaraa. Paistoin kiertoilmalla 155 asteessa 20-22 minuuttia. Korkeareunainen pelti jätti yhden pellillisen aika kalpeiksi, mutta näihin tulee päälle ehkä vielä sokerivesikoristelu juhlapäivänä.


Täyte:
200 g voita
2 ps sitruunakiisseliaineksia (Blå Band)
1 dl sokeria
1,5 rkl vaniljasokeria
400 g laktoositonta sitruunarahkaa
2 isoa munaa

Voi sulatetaan kattilassa ja siirretään pois levyltä. Sekoitetaan kiisseliainekset ja sokeri joukkoon vatkaten. Lisätään vaniljasokeri ja rahka, viimeisenä kananmunat. Kannattaa varata parin litran kattila, sillä voi roiskuu kiisseliaineita mukaan sekoittaessa. Täytettä jäi yli, mutta riippuu paljon minkä suuruisen kolon pulliin painaa. Nyt yksinäinen Nuutajärven hiihtopalkintolasini pääsi todelliseen hyötykäyttöön, sillä se oli juuri sopivan kokoinen 42 gramman pullaan :) Kartiolasin pohja olisi ollut aivan liian suuri ja kahvikuppien pohjat muuten huonon mallisia. Mihin muuhun täytettä voisi käyttää? Kananmunat ovat siinä kypsentämättöminä, että en sitä varmaan pikkuleivän tai whoopien väliin laittaisi.




Pyöreiden pikkupullien pyörittely ei minulta onnistu koskaan. Aina tulee ruma pinta. Pitääkö taikinan olla vähän löysempää, jotta pinta on kauniin sileä paiston jälkeen? Pitääkö voidella enemmän kananmunalla? Kohotinko liikaa/liian vähän? Noh, ei meillä edes syödää pullaa niin paljon, että ulkonäöllä olisi kamalasti väliä. Mutta silti! Koristellaan siis pinta vesi-tomusokerikuorrutteella :)

Mutta hyvänmakuisia pullia tuli! Ja sopivan pieniä, toivottavasti, että muutkin leivonnaiset maistuvat. Täytteen rahka ei muuten maistu juuri ollenkaan. Eli jos haluaa perinteisiä rahkapullia, niin tämä ei täytä sitä vajetta. Tuo sitruuna kyllä raikastaa pullaa kivasti.

Tässä pullat pakastuksen jälkeen ja keltaisella pikeerillä koristeltuina.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Prinsessakakku 5-vuotiaalle

Prinsessakakkuhan on se vihreä, jossa ruusu päällä? No joo, mutta nykyään se on useimmiten nukkekakku tai barbiekakku ainakin pikkutyttöjen perheissä :)

Prinsessakakku oli meillä toiveena 5-vuotisjuhliin, mutta koska ei tullut tarkempaa määrittelyä pitääkö olla Belle, Ariel, Tuhkimo vai Tähkäpää, niin äiti teki unelmien prinsessan eli vaaleanpunaisen tytön kukkahörhellyksillä.

Kakkupohja on sienikakku pohja (kierrekantisesta keittokirjasta) 5 kananmunalla ja kahdessa vuoassa paistettu. (Vehnäjauhoja suurin osa, perunajauhoja 0,65 dl.) Alaosa iso teflonpintainen vuoka ja yläosa silikoninen "linnavuoka". Linnavuoan nyppylät tasoitin veitsellä pois. Välissä kermaa ja mansikkaa kumpikin omana raitanaan sankarittaren toivomuksesta. Täytin alaosan ja helman valmiiksi omille lautasilleen ja saivat odottaa jääkaapissa tovin. Sitten aloitin päällystämisen ja kokoamisen.

Päällä voisokerikreemi 1,7-kertainen annos (resepti Kinuskikissalta jälleen) ja marsipaania. Koristeet ja röyhelöt sokeritaikinan/sokerimassan ja marsipaanin sekoitusta. Ensin päällystin alemman kakun kuten tavallisesti, mutta leikkasin ympyrän muotoisen palan kuorrutetta pois, jotta hameosa tarttuu kunnolla kiinni. Sitten helma paikalleen ja sillekin kreemit päälle. Helman etuosaan pala valkoista marsipaania ja siihen röyhelöt kiinni. Kiinnittämisessä käytin sutia ja vettä.

Ajattelin kokeilla moniväripursotusta, mutta en osannut päättää pursotettavaa massaa. Kokeilen joskus sveitsiläistä marenkia voilla rikastettuna, mutta nyt ei ollut aikaa.

Niinpä ombrétyyli syntyi värjätystä sokerimassa-marsipaaniseoksesta. Lisäsin aina voimakkaamman väriseen ylijääneeseen palaan lisää valkoista, kunnes yläkerrokset olivat pelkkää valkoista sokeritaikinaa.
Ensimmäistä kertaa kokeilin röyhelöitä eikä se ollut vaikeaa, mutta jälki ei vielä tullut tasaista. Massa myös kuivui nopeammin kuin ehdin sitä työstää. Pitää vielä kokeilla mikä olisi ihanteellinen sekoitussuhde sokerimassalla ja marsipaanilla. Toki kovat pakkaset ovat nyt maaliskuussa kuivattaneet huoneilman rutikuivaksi eli kesällä kosteammalla säällä sekoitussuhde on hyvä olla sokerimassavoittoinen.

Taakse tuli tietenkin rusetti. Tässä vielä folio paikallaan tukemassa sokerimassaa.

Helmaan tuli vähän pikeeripursotusta ja kimalleströsseliä
Punaisia neilikoita, vihreitä neilikoita sekä lehtiä. Teksti kullanväristä pursotettavaa geeliväriä.
Sienikakkupohja kesti aika hyvin helmaosan painon. Mansikkasoseen joukossa oli hieman liivatetta, ettei se aivan uponnut kakun sisään, vaan pysyi raitana.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Whoopie!

Vanhempi tyttö täytti tänään 5-vuotta ja huomenna viedään kerhokavereille synttärileivonnaisia. Ajattelin ensin minimuffineita, mutta niitä on jo tehty monet kerrat. Lehdissä ja blogeissa on nyt ollut whoopie-leivonnaisen ohjeita ja kyllähän näitä muotileivonnaisia minunkin piti kokeilla! (Ensimmäisen whoopieni nautin vasta syksyllä eräässä kahvilassa ja täytyy sanoa, että mistä moinen kohu? Liian makea kokonaisuus, sisus muistutti Dominokeksin täytettä, mutta oli ällöttävämpi ja sitä oli liikaa. Olisiko suomalainen nimi näille "voijee"?) No olisiko leivonnainen parempi itsetehtynä? Kinuskikissan ohjetta muutin hieman (lisäsin jauhoja ja jätin yhden munan pois tuosta tuplamääräisestä ohjeesta), sillä halusin leivonnaisesta hieman paksumman, macaron-tyylisen.



125 g voita
2,5 dl sokeria
1 iso muna
4,5 dl vehnäjauhoja
5 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl kuohukermaa

Vehnäjauhoihin yhdistetään muut kuivat aineet. Voi ja sokeri vaahdotetaan. Lisätään muna hyvin vatkaten. Lopuksi lisätään jauhoseos ja kerma vuorotellen. Paistoin 155-asteessa kiertoilmatoiminnolla 12 minuuttia.

Taikina oli jämäkkää, mutta ei niin paksua kuin vaikkapa pikkuleipien. Ja tahmeampaa kuin muffinitaikina (riippuu tietysti reseptistä). Pursotin nokareet pellille ja painoin huipun sormella matalaksi. Halkaisija oli tuuman verran, ehkä enemmänkin loppua kohden. Uunissa sitten levisivät sopiviksi. Neljä pellillistä tuosta määrästä pursotin (n. 80 pohjaa).
Kaksi ensimmäistä peltiä tuli pursoteltua hieman pienempiä
Sokeria oli kyllä liikaa pohjataikinassa, sillä se jäi valmiissa keksissä kristalleina näkyviin. Tuli siis aika keksimäisiä kakkusia. Se toisen munan lisääminen oli voinut vaikuttaa positiivisesti: kokeillaan ensi kerralla.
Täytteeksi tein Kinuskikissan voi-vaahtokarkkitäytteen.

125 g laktoositonta voita
200 g Marshmallow Fluffia
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria

Huoneenlämpöinen voi notkistetaan ja lisätään muut aineet vatkaten. Makeaa ja tahmaista täytettä on vaikea lusikalla asetella, joten se pursotetaan jäähtyneiden kakkusten väliin ja nostetaan jääkaappiin. Yllättäen täyte riitti tähän tuplamäärään, mutta tarkoituksellisesti yritin vähän nuukailla. (Minulla vaan tuo sokeri humahtaa heti päähän, enkä pysty lapsillekaan sitä ylenmäärin syöttämään...)



Tällä kertaa en ajatellut koristella pintaa mitenkään: kerholaisten on helpompi syödä leivonnainen sotkematta. Ja eikö se ollutkin noiden Whoopie-leivonnaisten idea, että muffinin sotkuinen päällikoristelu on siirretty leivonnaisen sisään? Toisaalta pienen pikeerikoristeen tuohon voisi laittaa kiinni: toisi söpöyttä lisää :)



Maultaan tuli kyllä parempia kuin se kahvilaversio: sisus oli pehmeää (ja makeaa), mutta jämäköityi jääkaapissa niin, ettei sutannut syödessä. Keksimäisyys ei hävinnyt jääkaapissa (muutaman tunnin jälkeen) ja tuntui suussa ehdottomasti rapsakammalta kuin muffini, muttei kuitenkaan kovalta. Paistoaikaa voisi ehkä lyhentää pari minuuttia? Ja sokeria pois...

Pakastan taas osan, toiset odottavat jääkaapissa huomiseen. Kyllä näitä varmasti tehdään lisää, mutta varmaankin vaaleina seuraavan kerran!

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Hevosille loimia

Lapset keräävät tarroja aina hyvin suoritetuista iltatoimista muum muassa ja tarroilla saa sitten palkintoja. Usein meillä saa Schleichin eläimiä, etenkin hevosia ja poneja. Viimeksi lapset saivat ratsastussetin ja siinä tuli ruudullinen loimi mukana. Heti tuli tilaus, että muutkin hepat tarvitsevat viitan.


Tein ponille fleeceviitan, jonka kanttasin ruskealla vinonauhalla. Naisellisempi kukkakuosi on babycord-samettia. Molemmissa helppo tarrakiinnitys. Olen tehnyt My Little Poneille solmittavia viittoja, mutta niitä eivät lapset vielä osaa sitoa. Nämä tarralliset olivat ihan hitti.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Unikkopikkuleivät

Vanhemman tytön 5-vuotissynttärit ovat viikonloppuna ja tällä kertaa oikein kaverisynttärit. Yksi suosittu tekstiilikuosi on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa, kun ostin Ikeasta jännittäviä muotteja. Niissä oli mukana epämääräisen muotoinen viisisakarainen kukka (tai ukko niinkuin tyttö sanoi) ja sehän oli hyvä muotti unikolle.


Taikina oli ylioppilaiden taikina, joka on helppo leipoa (voi pitää jääkaapissa esim. vuorokauden) eikä lopputaikinakaan kovetu käyttökelvottomaksi leivonnassa käytettävien jauhojen takia. Lopun taikinan annoin kyllä nyt lasten leipomiseen ja hienoja keksejä he tekivätkin mummun avustuksella.

200g voita
1,25 dl sokeria
1 muna
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

Välissä on mansikkamarmeladia sen nopeuden takia ja päällä pikeeriä. Pikeerin väriä yritin saada pöytäliinan mukaan tuohon pinkkiin sävyyn (sekoitin roosaa ja punaista), oranssikin oli sekoitus (oranssi ja persikka) ja musta on kaakaotomusokeria, Pirkan lakritsikastiketta ja mustaa pastaväriä. Pikeerin teossa käytän Kinuskikissan ohjeita.

Ensin täytin pikkuleivät, sitten pursottelin paksuhkolla pikeerillä punaiset reunat ja keskustan ja täytin samantien.
Punaisen kuivuessa vatkasin uuden pikeerin ja puolet värjäsin oranssiksi ja pursottelin keskelle.
Viimeiseksi tuli musta keskiö.
Nyt keksit menevät pakastimeen, etteivät kuivu tai pehmene liikaa huoneenlämmössä. Vähän jännittää värjääkö musta keskiö tuota oranssia, koska massa jäi hiukan liian löysäksi ja toisaalta sisältää reilusti väriainetta.