Punajuuri-suklaamuffinit

Halloweenin kunniaksi piti tehdä jotain kasvishyvää. Kurpitsat olivat kaupassa kovin pieniä ja kuivahtaneen näköisiä, joten ne eivät houkutelleet. Porkkana ei iskenyt, vaikka väri olisi ollut tuota Halloweenkurpitsan maailmaa. Mutta punajuuria olin juuri ostanut ison pussillisen borssikeittoa varten ja niistä liikeni muutama muuhun tarkoitukseen. Googlaamalla löysin Bella Vanillan blogista hyvän kuuloisen ohjeen, mutta tein siihen joitakin muutoksia. Keitin mm. punajuuret kuorineen, niin väri jää paremmin talteen. Alkuperäisessä ohjeessa oli kuorrutus juustosta, tomusokerista ja punajuurten keitinliemestä, mutta minulla oli vanhaa vihertävää kuorrutusta, jota hyödynsin tässä. Oma ohjeeni alla.

45 g tummaa kaakaojauhetta

210 g vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

250 g sokeria

250 g keitettyä punajuurta

4 munaa

1 dl rypsiöljyä

1 dl sulatettua voita

2 tl vaniljasokeria
(suklaapala päälle)

Kuorrutus:

Viola tuorejuustoa

tomusokeria

kookosrasvaa

väriainetta

sitruunamehua 

Keitä ja kuori punajuuret. Soseuta keitetyt punajuuret hyvin. Lisää jäähtyneeseen soseeseen munat yksi kerrallaan sekoittaen. Lisää sokeri, rasvat sekä vanilja ja sekoita. Sihtaa seokseen kuivat ainekset ja sekoittele varovasti. (Lisää suklaa.) Kaada muffinivuokiin ja paista n. 22 minuuttia 160-asteessa kiertoilmalla.

Kuorrutusta varten juusto notkistetaan ja siihen lisätään sokeria, sulatettua ja jäähtynyttä kookosrasvaa sekä väriainetta ja ehkä sitruuna/limemehua. Aineosia en kirjaa nyt ylös, vaan teen uuden kuorrutuserän joskus tarkoilla mitoilla. Osan päälle ripottelin vielä mokkahippusia, mutta eivät ne kyllä mokalle maistu.

Kuorrutusta ei välttämättä tarvita, varsinkin jos laittaa tuon suklaapalan päälle. On todella mehevän kosteita ja maukkaita muffineita.

Matalat muffinit saivat kauniin tasaisen pinnan, mutta Ikean hieman korkeammissa vuoissa tuli pinnaltaan vähän haljenneita.

Mustikka-limemuffinit

Kaapista löytyi kermaviiliä, limettejä ja mustikoita, joten kokeilin tehdä niistä muffineita. Resepti löytyi Dagens Muffin -sivustolta, mutta lisäsin kermaviilin määrää 0,75 desilitralla ja jauhojen määrää puolella desilitralla. Limen kuoren olin jo käyttänyt, joten sekaan meni mehu yhdestä limetistä. Makua olisi voinut tulla enemmän kuoresta.

2 munaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl maitoa/kermaviiliä/jogurttia
1/2 -1 dl jouksevaa margariinia
1/2 - 1 dl kookoshiutaleita
1 limen kuori
1 -1 1/2 dl mustikoita

 

Kuorrutusta yritin tehdä ensin Arla-Ingmanin ohjeen mukaan (sillä erotuksella että käytin kilpailijan laktoositonta tuorejuustoa), mutta löysää tuli. Sokerin lisääminen ei auttanut, tuli vain ällöttävän makeaa. Tässä kuitenkin muistutukseksi mittasuhteet, etten haksahda uudelleen.

2 dl Arla Apetina Maustamaton tuorejuustoa
2 rkl Arla Ingman vispikermaa
1 dl tomusokeria
2 rkl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua
Vihreää, pinkkiä, keltaista tai sinistä elintarvikeväriä

Sitten otin noin kolmasosan seoksesta erilleen ja laitoin sulatettua ja jäähdytettyä kookosrasvaa (n. 0,5-0,75 dl) sekaan ja johan jämähti. Se olisi ollut oiva hetki lopettaa kokeilut ja todeta, että tulipas ihanan sileää ja pursotettavaa kuorrutetta. Mutta sitten päätin lisätä tuorejuustoseosta siihen ja taas tuli liian juoksevaa. Kookosrasva kuitenkin loppu, joten muffinit saivat päälleen sokerivesikuorrutteennäköisen tuorejuustokuorrutteen. Muita ohjeita selatessa huomasin, että tuorejuustoa on huomattavasti vähemmän ja sokeria enemmän. Eli (kovaa) rasvaa pitää olla paljon ja sokeria enemmän, jotta saa pursotettavaa kuorrutusta. Ensi kerralla kokeilen 0,5 dl kookosrasvaa, 0,5 dl tuorejuustoa ja muutama desi tomusokeria. Haluan päästä kokeilemaan kaksiväripursotusta, joten omille synttäreille voisin kokeilla taas muffineita.

Amerikkalainen omenapiiras

Amerikkalaisen omenapiiraasta ilmeisesti tekee kansi ja mahdollisesti mausteena käytetty muskottipähkinä. Mutta koska minulla ei ole omaa kokemusta Amerikasta, niin parempi nimitys tälle piiraalle voisi olla Aku Ankan piiras, koska se ulkonäöllisesti muistuttaa sarjakuvassa esiintyviä yksilöitä.

Taikinaksi voitaikinaa 500 g suoraan kaupasta, sisälle omenakuutioita, voita, sokeria, sitruunamehua, kanelia ja muskottipähkinää. Sisällön kiehautin kattilassa nopeasti ja kippasin kaulitun pohjan päälle. Kanteen kuvioita kukkatyökaluilla (veitsikin toimii) ja nipistelin reunat yhteen ja leikkasin ylimääräiset pois. Kananmunavoitelu ja uuniin.

Muistutukseksi itselle, että ensi kerralla tee taikina itse (lisää myös vähän sokeria) ja paista kuumemmassa. Nyt taikina oli kovaa, hiukan sitkeää ja ehkä ennemmin kuivunutta kuin paistunutta. Kermavaahdon kanssa silti ihan ok. Sisään voisi ujuttaa myös jotain pähkinöitä (pekaani?) ja calvadosta.

Sacherkakkua

Miehen synttäreillä olemme syöneet lähes aina Sacherkakkua. Nyt tein pohjankin oikein klassisesti suklaasta, voista ja erikseen vatkatuista keltuaisista ja valkuaisista. Kakku on lopulta niin suklainen, että minulle on ainakin ihan sama onko pohjassa suklaata vai vain kaakaota. (Vähähiilaarinen ruokavalio muuttaa makutottumuksia niin, että makea ei oikeesti enää maistu.) Mutta hyvin kakku silti onnistui vaikka pohjassa ei käytetty leivinjauhetta. Pohja oli raskas, mutta ei silti "likilaskuinen". Aprikoosia (marmeladia ja soseutettuja tölkkiaprikooseja) tuli liikaa ja siksi tuo päällisen suklaakin vähän erottui leikatessa.

Koristeeksi kaapista löytyi sokerikukkia, joissa oli sopivasti hopeinen koristehelmi, joka taas sointui pohjapaperiin. Sokerikukat kostuivat säilytyksen aikana eli ne kannattaa laittaa paikalleen vasta tarjoiluvaiheessa. Sacherkakku puolestaan minusta vaatii säiltysaikaa valmiina, jotta olisi mehevimmillään. Ainakin päivän etuajassa sen voi mielestäni tehdä. Resepti oli Pirkan parhaat leivonnaiset kirjasta ja suklaakuorrute Kinuskikissalta.

Pikku syyspipo

Vaaleanpunaisen ja ruskean yhdistelmä miellyttää silmää aina vaan, ja onneksi löytyi vielä pikkupaloja trikoota ja collegekangasta. Sain niistä nuoremmalle tytölle kivan syyspipon. Korvapipo on ollut ahkerassa käytössä ja vaaleanpunainen resorikin sai jo pysyvän likatahran. Kaavana Ottobresta otettu malli.

1-vuotiaalla tytöllä on myös päällään viime talvena valmiiksi saamani neuletakki Nalle-langasta. Värit olivat pyörineet jo pitkään kaapin nurkassa, joten hyvä kun sain edes osan pois. Voi sitten ostaa uusia... Malli oli jostakin Suuresta käsityölehdestä ja siihen olisi pitänyt vieä kirjoa kukkia, mutta oli jo muuta tekemistä, niin jäivät pois :)

Mantelinen omena-luumupiiras

Löysin peräti kuusi ihanaa reseptiä Maikkarin sivuilta parhaaseen omena-aikaan. Mieleni teki leipoa luumupiirasta, mutta siihen löytyi vähemmän ohjeita. Ja luumut pitäisi viitsiä kuoria, koska lämmetessään uunissa kuori kitkeröityy. Piiras ei sitten ole enää lempeä luumupiiras, vaan pikemminkin kipakka kriikunatorttu :) Parhailta luumut maistuvat kyllä sellaisenaan. Alla olevaa ohjetta siis vähän sovelsin, jotta sain käytettyä ostamiani luumujakin. Jauhoina oli täsjyväspelttijauhoja. Söimme piiraan vaahdotetun kerman kera.

Mantelinen omenapiiras

 

4 omenaa (käytin omenoita ja luumuja)
150 g voita 
1 ½ dl sokeria 
1 kananmuna 
3 dl vehnäjauhoja (käytin täysjyväspelttiä)
1 tl leivinjauhetta 
½ dl kuorittuja manteleita

Koristeluun:

tomusokeria

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita voi ja sokeri ilmavaksi, lisää kananmuna. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe, sekoita taikinaan. Levitä taikina voideltuun ja leivitettyyn irtopohjavuokaan, halkaisijaltaan n. 24 cm.

2. Kuori ja halkaise omenat, poista siemenkodat. Laita puolikkaat leikkauspinta alaspäin ja leikkaa niihin viiltoja lähes pohjaan asti. Pistele omenat viillot ylöspäin taikinaan.

3. Paista uunissa 35-40 minuuttia. Paahda mantelit kuivassa, kuumassa pannussa ja ripottele piirakalle tomusokerin kera. Kevyesti vatkattu kerma maistuu piirakan kanssa hyvin.

Pirteä syyshame tytöille

Syyshameen collegekangas on taas odottanut käyttöä talvesta lähtien. Nyt alkoikin olla aika tehdä uusia käyttövaatteita, sillä kaapista lähti kerralla pois pino liian lyhyitä vaatteita. 4-vuotias on kasvanut kesän aikana neljä senttimetriä! Punainen collegehame on tehty koossa 110 Ottobren Frillahame-kaavalla (1/2010) ilman frillaa ja chenillekirjontaa. Helmaosa on aika leveä, mutta tuo arkiseen hameeseen ripauksen prinsessamaisuutta, joka on niin must :-)

 

Vyötäröllä pieni pala polvekenauhaa tuomassa koristeellisuutta.

Pikkusiskokin sai ensimmäisen puolihameensa, koska leikkasin vahingossa kaksi vyötärökaitaletta. Etuosan tasaista osaa kavensin reippaasti ja helman rypytyksetkin vähenivät huomattavasti. Toki pituuttakin tuli vähemmän kuin isosiskon hameeseen. Kaavaa ei ollut koossa 80 tai 86, joten soveltamalla mentiin. En tiedä miten käytännöllinen puolihame on puolitoistavuotiaalla taaperolla, mutta kai sillä parit muskarit käydään. Ainakin sovitusvaiheessa taaperon naama loisti kuin se kuuluisa Naantalin aurinko, kun hänkin sai punaisen hameen kuten isosisko :-)

Jumppavaatteet

Vanhempi tytöistä on jo innokas ompelemaan: pahviompelukuvat on hetkessä tehty. Haastetta siis ilmeisesti puuttuu. Nyt on alkanut kangastilkkujen hamstraus ja niistä sitten pitäisi tehdä milloin mitäkin vaatetta nallelle tai nukelle tai pikusiskolle. Viimeksi hänelle tuli mieleen tehdä pikkusiskolle t-paita. Äiti sitten ajattelee, että tehdään nyt kerralla kunnon pitokelpoinen paita ja hylkää tilkut, kun ovat liian pieniä. No siinä käy sitten niin, että äiti sen paidan kuitenkin tekee, kun tytön into loppuu rypytyslankojen ompeluun. 4-vuotias siis ompeli hihan pyöriöön isän kanssa harsinpistoja, mutta äiti sai tehdä loput. Vanha pupukuvakin 1-vuotiaana pidetystä paidasta pääsi taas uudelleen käyttöön pyörittyään laatikossa pari vuotta. Kaavana tuttu Ottobren Puffispaita ilman niskan napitusaukkoa.

Ja jälleen paita pääsi 4-vuotiaan käyttöön, ei suinkaan pikkusiskolle. Kaavan koko on siis piirretty 86 koossa, mutta mahtuu hyvin 110 käyttävällekin, kun helmaan lisää hiukan pituutta. Kankaana jotain lahjoituksena saatua ikuvanhaa paksuhkoa trikoota (jerseytä?) ilman elastaania, hihan reunat foe-nauhalla huoliteltu, resorit myös vanhoja varastoja. Helmaankin tuli resori, niin pysyy paremmin paikallaan jumpatessa. T-paidan pariksi tuli yksinkertaiset leveälahkeiset shortsit.

 

Kankaiden väriyhdistelmästä voi olla montaa mieltä, mutta käytännössä koko asun hinta on 0 euroa. Ei silloin olla niin tarkkoja trendeistä. Sitä paitsi trendikäs yhdistelmä sähkönsininen ja musta on minusta aivan samaa kategoriaa kuin syreenin lila ja pinkki...

Ruususolki hiuksiin

Sain häämekot ajoissa valmiiksi ja sitten oli aikaa kokeilla 4-vuotiaalle nutturakampausta. No eihän se kokemattomalta onnistu älyttömän liukkaisiin hiuksiin ja päätin sökertää jotain ja laittaa sitten kivan korun peittämään latvoja. Korun tein vanhan klipsin päälle. Päällystin sen paksulla valkoisella  puuvillakankaalla, kiinnitin kolme sifonkiruusua ompelemalla ja sekaan valkoista satiininauhaa lenkkuina. Ruusut tein 25x6 cm vinokaitaleesta, jonka taitoin kaksinkerroin ja ompelin reunaan rypytyslangan. Sitten vain kiersin sopivaksi sykkyräksi ja ompelin kantaa ristiinrastiin. Turhan isoja ruusuja ehkä tuli, mutta pääkoruthan on nyt aika isoja. Tekisi itsekin mieli laittaa häihin hattu (tai ainakin sellainen panta, jossa verkkokangasta ja höyheniä), mutta en mää nyt voi, kun ei muillakaan. 1-vuotiaalle ei tule päähän oman tukan lisäksi mitään: ei jaksa edes yrittää, kun ei pysy päässä viittä sekuntia kauempaa. Ja onhan ne lapset koristelemattakin niin nättejä :)

Häämekot tytöille

Jes, päästään häihin lauantaina! Hurjan ihanaa pukeutua ja pukea tytötkin ihan ihkusöpöiksi :)

Sain ystävältä heidän tyttöjensä morsiusneidon mekot lainaksi. Mekoissa oli vaaleanpunainen nauha vyötäröllä, muuten kermanvaaleaa kirjailtua morsiussatiinia ja helmaosa silkin näköistä polyesteriä. Koska meidän tytöt eivät ole morsiusneitoina, niin halusin mekoista vähemmän valkoiset. Tein alaosaan sifongista päällihameen ja vyötärölle kiinnitin satiininauhan. Vanhemman tytön mekkoa pienensin sisäänotoilla ja nuoremman mekkoa lyhensin.

Juhlasandaalit jalkaan ja helmat hulmuamaan!

Alkutilanne näytti tältä (kuvassa pienempi mekko).

 

Sifongin helmapäärmeen ompelu tuotti vähän päänvaivaa, mutta päätin sitten ommella sen saumurin simpukkareuna-ompeleella ja mies haki ystävällisesti kaksi rullaa lankaa lisää. Koskaan en muista kaupassa ajatella tarvitsenko lankaa ja miten monta rullaa. Ei helmasta nyt täydellinen tullut, mutta menettelee ja on parempi kuin mikään yritys ompelukoneella. Onneksi oli ylimääräistä sinistä sifonkia, että pystyin testailemaan eri vaihtoehtoja. 4-vuotias olikin vähän pettynyt, kun varsinaisesta mekosta ei tullutkaan sinistä. Sanoin sitten, että ostin sen tuhkimomekkoa varten. Nyt pitää muistaa pitää lupaus... Sifongin rypytin vyötärölle sopivaksi ja ompelin kiinni. Päälle tuli satiininauha yläreunasta ommeltuna. Nauhan alareunaa en ommellut, koska nauha olisi varmaan kupruillut rypytyksen takia.

Kuva takaa. Sisäänotot onnistuivat yllättävän hyvin, vaikka ajattelin että ne jäävät liian paksuina näkymään kohoumina oikealle puolelle.

Kiitos Helille mekkojen lainasta! En olisi jaksanut tehdä niitä alusta saakka ja vielä kahtena kappaleena... Lisää kuvia tuleekin sitten vasta häistä, jos saan tytöt pysymään samassa kuvassa edes hetken.

Tässä kuva tytöistä tanssimassa, vaikkei musiikki vielä soinutkaan.

 

Ruudullinen kassi ja mekkoalushousut

Ruudullisen mekon pariksi tuli siis tehtyä huivi ja myös kassi. Kassiin mahtuu kukkaro, pieni nalle ja ehkä neuletakki. Mitään kiinnitysmekanismia ei ole, mutta magneettinapin tuohon varmaan voisi laittaa.

 

Kaava on lähes suorakaide, ehkä yläreuna hiukan kapeampi kuin pohja. Päällikankaassa ja vuorikankaassa on molemmissa tukikangas ja kuvanottohetkellä kassi vaikuttikin aika jämäkältä ollakseen kangaskassi. Käytössä se on jo vähän lötkööntynyt, mutta on aika sileänä silti pysynyt. Kahvoissa käytin paksua satiininauhaa kaksinkerroin taitettuna ja vielä tummansinisellä puuvillakanttinauhalla vahvistettuna. Satiininauha oli joku hemtexin pyyhe- tai kylpytakkipaketin nauha, jossa luki hemtex eikä sitä siis mihinkään näkyvään oikein olisi voinut käyttää. Mekosta jäi pitsiä yli ja se päätyi reunaa koristamaan. 

Koska 4-vuotiaat mekkoja pitävät tytöt eivät aina istu tai kävele rauhallisesti, niin mekon alta vilkkuvat useinkin alushousut leikkien pyörteissä. Nimettömäthän eivät aina ole sävysävyyn päällivaatteiden kanssa (!), niin päätin tehdä mekon alle peittävät alushousut. En nyt mitään vanhanajan mamelukkeja, mutta sinnepäin. Lyhytlahkeisten rimpsuhousujen kaavat löytyivät kesäkuun Burdalehdestä, koko 110. Olivat siellä ruudullisena bikinien parina uimarannalla ja hirveän suloisen näköiset. Minulla kankaana vitivalkoinen puuvillabatisti, joka on ihoa vasten pehmeämpää kuin tavallinen puuvillakangas. (Burdaakin saa nyt suomeksi, mikä helpottaa sopivan ompelumallin valintaa. Tällä kielten opiskelun määrällä toki pitäisi ymmärtää ainakin englantia ja saksaa, mutta alakohtainen sanasto on kyllä opiskelematta. Enkä lähde vaikeimpia malleja toteuttamaan, jos ohje tuntuu ihan käsittämättömältä, kun sitten homma jää kyllä helposti kesken.)

Kuminauhoille tehtiin erikseen kaitaleesta kujat ja haarasaumankin vielä käänsin litteäksi ja sileäksi nurjalta. Teoriassa rimpsuhousuja voi siis pitää ilman varsinaisia alushousuja, mutta meillä nämä ovat alushameen korvikkeet ja pidetään siis kulloisten pikkarien päällä. Lahkeensuita olisi toki voinut koristella lisää, mutta piti saada housut käyttöön nopeasti. Ehkä voisin joskus kokeilla reikäpitsin (vai mitä se on kun kankaan lankoja vedetään pois ja reunat huolitellaan pistoilla) tekoa, mutta sitten saisi pitsi tulla näkyvämpään paikkaan :)

Ei yhtään liian suuri koko tuo 110, vaikka normaalisti 104 vielä mahtuu. Kuminauhoja pitää tietysti säätää kullekin käyttäjälle sopivaksi ja jätinkin vähän pidennysvaraa.

Puhvihihainen t-paita

Tyttöjen T-paitapula alkaa jo vähän helpottaa, kiitos alennusmyyntien. Mutta jos ei halua disney- tai hellokittykamaa, niin sitten ei olekaan mitään tarjolla. Tai toki varmaan tarjontaa löytyy, jos haluaa maksaa, mutta mulla on kyllä arkikäyttöön tulevan lasten t-paidan hintaraja 5 euroa (uutena). Hirveän ihmeellinen, pehmeä, koristeellinen ja laadukkaasta kankaasta oleva saa maksaa hitusen enemmän.

Mutta perusraitapaitaa lähdin nyt tekemään, tietysti tyttömäisellä lisäyksellä. Ottobren 3/2008 -lehti on kyllä kovassa käytössä, sillä sieltä valikoitui jälleen Puffispaita työn alle. Selän napitushalkion jätin pois ja ajattelin suurentaa kaula-aukkoa hitusen, mutta se unohtui. Mahtuu silti päälle. Tarkoitus oli tehdä 1-vuotiaalle paita koossa 86, mutta kyllä tuo näköjään mahtuu 4-vuotiaallekin. Parin pesun (ja ehkä kuivausrummun) jälkeen se voikin sitten siirtyä 1-vuotiaalle. (Edellinen koossa 92 tekemäni Puffispaita on kyllä ollut näihin päiviin saakka 4-vuotiaan käytössä. Mutta en sitten muistanut pienentää kaavaa reilusti...) Kokeilin ensi kertaa saumurin rullapäärmettä kahdella langalla, mutta ei noissa hihansuissa mikään kyllä rullautunut. Tuli vain huoliteltua reuna tiheällä ompeleella. Kokeilin monella tavalla, mutta silti ei järki oikein sanonut miten kangas pitäisi taittaa tai saumurin säädöt asettaa.

Leikkimökkiin patalappu ja -kinnas

Pitäähän tytöillä olla kokkileikeissään verhoihin ja pöytäliinaan sopivat uunitekstiilit (vai mitä ne nyt olisivat). Kangaspala riitti vielä patalappuun ja -kintaaseen ja hurauttelin ne ennen mökin avajaisia kasaan. Eivät kestä kuumaa oikeasti, mutta ompelutyö toivottavasti kestää leikkejä paremmin kuin kaupan vastaavat :) Kintaan malli oli luultavasti Mekkotehtaan kirjasta. Juuri nyt on lainassa ja ostettuna liikaa noita mekko/prinsessa/mökkikirjoja, joten joudun tarkistamaan asian myöhemmin.

Ruudullinen mekko

Hiphei, mekko valmis lippahuivin seuraksi!

Malli on jälleen Ottobre-lehdestä, Petunia-mekko hieman muunneltuna, koossa 104. En laittanut vuorikangasta (hellemekkoja ei vuoriteta...), eikä helmasta siis pilkistä toista röyhelökerrosta. Myös päällimekon röyhelökerros jäi pois ja jatkoin helmaa vain suorana. Päälle kiinnitin brodyyripitsin, johon pujotin satiininauhan. Kaula-aukon huolittelin puuvillavinokaitaleella. Käytössä sitten näkee onko materiaali liian kovaa/epämukavaa, mutta nopea se oli laittaa ja näyttää ihan hyvältä. Tuo ehkä vähän ryhtiä kokonaisuuteen. Edessä on kahdeksan pientä laskosta, jotka keräävät tuota väljyyttä jonkin verran. (Liian leveä mekosta tuli, vaikka pienensin parilla sentillä leveyttä. Jos olisin jaksanut säätää, niin sivusaumoista olisin ottanut vielä pois. Mutta mahtuu vähän pidempään ja ehkä pikkusiskollekin aikanaan, joka on vähän pyöreämpää mallia siskoonsa verrattuna.)

Takana on kiinnityksenä kolme paria nauhoja. Selkähalkio jää vähän avonaiseksi nauhojen liukkauden takia, joten ehkä kiinnitän vielä hakaset reunoihin. (Muoks: Juu, jotkut lisäkiinnikkeet tarvitaan, koska käytössä rusetit aukesivat koko ajan. Tuplasolmulla pysyivät, mutta eivät näytä sitten niin näteiltä.) Alkuperäisessä ohjeessa halkio tulee huolitelluksi vuorin avulla, mutta nyt leikkasin vain halkiota hieman suuremman alavaran huolittelun avuksi. Myös vetoketjun olisi voinut laittaa, mutta joskus sopivan ketjun metsästys vie liikaa aikaa ja toisaalta pikkutytöllä äiti voi ihan hyvin solmia vähän rusetteja selkään :)

Kankaasta tuli siis mekko, lippahuivi ja kassi (odottelee vielä kahvan ompelua). Mitähän setin hinnaksi tuli? Kaivelen kuitin jossain vaiheessa, mutta 20-30 euron välille varmaan menee kun kaikki oli uutena kangaskaupasta.

Jäätelökakkua

Vietimme leikkimökin avajaisia parin ystäväperheen kesken ja hampurilaisten grillauksen jälkeen herkuttelimme jäätelöllä, joka oli tehty charlotte russen -muotoon. Kääretorttuna kaupan mansikkatorttu ja kaupan mansikka- ja vaniljajäätelö, litra kumpaakin. Vain hillokerros oli itsetehdystä mansikkahillosta. (Minäkin haluan joskus päästä helpolla...) Sitä paitsi jos jäätelö oli joka tapauksessa kaupasta, niin en viitsinyt "tuhlata" kotitekoista torttua kakkuun. Kaupan tortun saa myös leikattua siistimmin ohuiksi viipaleiksi, jos nyt vielä pitää puolustella :)

Torttu vain ohuiksi viipaleiksi ja viipaleet kulhoon. Jäätelön annetaan lämmetä jonkin aikaa ja notkistetaan puuhaarukalla tai sähkövatkaimella. Sitten ladotaan mieleisiä jäätelöitä ja väliin vaikka hilloa (tai jotain kinuskikastiketta). Alkuperäinen idea löytyi Marien blogista.

Päälle loppuja torttuviipaleita ja kelmut ympärille. Sitten pakkaseen muutamaksi tunniksi ja sulamaan huoneenlämpöön 30 min ennen syöntiä. Muuten on tosi kovaa...

Ja alla vielä kuningatarversio laktoosittomana. Siihen upposi litra jäätelöä ja hiukan vadelmahilloa. Koristeena sitruunamelissaa ja sokeritaikinasta tehtyjä kukkia.

Ei ihan karppiruokaa, ei ihan. Mutta voi sitä kerran kesässä jäätelökakulla herkutella :) Odottelemme Kenwoodiimme lisäosaa eli jäätelökonetta. Pääsen vihdoin testailemaan erilaisia sorbetteja ja lisäaineetonta jäätelöä. Kaikki kaupan jätskit nyt vaan maistuvat niiin samalle, ettei oikein tee mieli niitä enää ostaa.

Lippahuivi katosi ja löytyi

Olimme Helsingin keskustan Sokoksella, kun ruudullinen lippahuivi hävisi. (Edellinen postaus.) Olimme tulossa vessasta ja kävelimme taloustavaraosaston käytävää ja yhtäkkiä huivia ei ollutkaan tytön päässä! Ei löytynyt 10 metrin matkalta vessaan päin eikä vessasta, joten nopea ohikulkija on toivottavasti vienyt huivin löytötavaroihin tai sitten vielä nopeampi ohikulkija nappasi huivin päästä suoraan laukkuunsa... 4-vuotias nyt ei osaa sanoa missä vaiheessa huivi hävisi.

Mutta kunnes vähän aikaa kuluu ja soittelen löytötavaroihin, niin asia toivottavasti selviää. Rikosilmoituksen jälkeen vasta katsotaan valvontanauhoja. Pitäkää peukkuja, että huivi löytyy!

Lisäys: huivi löytyi parin tunnin sisällä. Oli sitten vain pudonnut päästä. Ensi kerralla laitetaan vielä pinneillä kiinni, että varmasti pysyy :-) Mutta erittäin hyvää palvelua sain Sokoksella: siitä vielä kiitos palvelupisteen henkilökunnalle ja vartijoille!

Ruudullinen lippahuivi

Vanhemmalle tytölle on kiva ommella vaikka minkälaisia mekkoja ja melkein aina homma laajenee myös asusteisiin. Tällä kertaa ensin valmistui lippahuivi. Mekko on vielä kesken, samoin käsilaukku. Kangas on puuvillaa ja kukat on hieman kohopainettuna päällä. (Silitys nurjalta, muistin silitysvaiheessa...) Ohje oli Ottobre-lehdestä (3/2008).

Tosi helppo ja nopea tehdä, mitä nyt lipan tukikankaiden silittely ja tikkaaminen vie vähän aikaa. Varastossa oli sopivasti tummansinistä vinokaitalettakin, niin säästyin kaitaleen leikkaamiselta.

Lippalakki taitaa kesähatuista olla silti suosikki, vaikka mitä ihanuuksia ompelisin. Lippis on niin helppo laittaa päähän, ponnari mahtuu aukosta, pysyy päässä keinuessa ja suojaa silmiä häikäisyltä. Mutta koitan nyt, jos solmin huivin nauhat valmiiksi ja sen voi tyttö sitten itse vetää päähän ja tukkakin pysyy pois silmiltä.

Prinsessaleivos virkattuna

Nam, virkattu prinsessaleivos (tai sen muunnelma) on valmiina! En ole mitään kolmiulotteista virkannut sitten toisen luokan hiirulaisen jälkeen, mutta ihaillut toisten töitä sitäkin enemmän. Tämän leivoksen ohje oli Suuren käsityölehden kesäliitteessä (5-6/2012), jossa oli kaikkea muutakin herkullisen prinsessamaista.Koriste on oma muunnos, sillä ohjeessa oli vain tylsä pyörylä... Yksityiskohdat ovat tärkeitä ;) Leivos on noin 6 cm leveä ja merseroitua puuvillalankaa. Koukku oli nro 2. Kukka on ohuempaa "valkovirkkauslankaa", mutta sen merkinnät olivat jo kovin kuluneet. Koukkuna taisi olla 1.25.

Leikkimökkimme avajaisia vietetään kohta ja mieleni tekisi leipoa sinne oikeita prinsessaleivoksia. Onkohan se kovin poikia syrjivää?? Mutta onko mitään ihanampaa kuin estottomasti tehdä ihania vaaleanpunaisia, pinkkejä ja pitsisiä unelmia (leivonnaisia, käsitöitä, vaatteita)? Oma lapsuus kului ruskeissa potkuhousuissa ja vihreissä paidoissa. Ekaluokalla sain PUNAISET housut, takin, pipon, repun... Jooh, se vaaleanpunainen olisi ollut se suosikki! Tästä sisuuntuneena vaaleanpunainen ja pinkki ovat edelleen lempivärejäni ja käytän näitä värejä vaatteissani, ompeluhuoneen seinässä ja leikkimökissä. Onneksi noita tyttöjä saa pukea pinkkiin ihan mielin määrin, kunnes itse alkavat valita pukeutumisvärejään :)

Virkattu kruunu taitaa olla seuraavana vuorossa. Yhtä yritin jo pari vuotta sitten virkata jollain ikuvanhalla ohjeella, jonka löysin netistä kuvamuodossa. Osa tekstistä puuttui ja piti päätellä silmukkamääriä ja sen seurauksena kuvio ei sitten lopulta sopinut silmukkamäärääni. Mutta olen huono purkamaan ja tekele on purkamatta jossain pussin pohjalla... Vanhempi tyttöni leikkii prinsessaa silloin tällöin tiimarin muovitiaroillaan. Tiesittekö muuten, että jos tiaran laittaa päähän ylösalaisin, niin se on sitten prinssin kruunu! Jotain nurinkurista siinä prinssien kruunussa täytyy olla, koska oletteko koskaan nähneet kruunua oikean prinssin tai kuninkaan päässä? Kaarle tai William, missä teidän kruununne ovat?? Eivät ehkä uskalla käyttää kruunujaan. Se siitä rohkeudesta ja uljuudesta...