Vaippapussi ja kestovaippoja

Omille lapsille tuli tehtyä jokunen vaippa, mutta sitten käyttövaatteet kummasti alkoivat kiinnostamaan enemmän. Nyt pääsin taas vaippaompeluun kiinni, kun tutun vauva sai maaliskuussa vaippoja, kuorivaipan ja vaipoille kuljetuspussin.

Vaippapussi on Myllymuksujen mallia mukaileva, mutta täyttöaukko on muutaman sentin leveämpi, ettei vaipat tartu tarranauhaan niin helposti. L-kokoisenkin vaipan pitäisi siis mennä sisään vaivatta.

Lisäksi lisäsin ripustuslenkin, jota kaipasin omaan pussiini. Naru, joka on pussin yläreunassa toimii toki myös, mutta se vetää pussin myös ruttuun. Oma 8-vuotias pussimme palvelee edelleen uimahallipussina märille uikkareille. (Ei se umpivesitiivis ole, mutta eipähän jää uikkarit hautumaan muovikassiin.)

Täyttöaukossa on siis tarranauhaa. Jonkin hetken taas pähkäilin ompelujärjestyksen kanssa, ettei tulisi turhia reikiä ja toisaalta pussi kestäisi vähintään kolme vuotta eli koko vaippaiän. Ja vaikka seuraavankin vauvan vaipatuksen ;-)

Pussiin sujautetaan sitten mm. näitä pul-vaippoja, joissa on kuivaliinaneulosta sisäpintana. Osaan tuli myös kerros bambu-hamppuneulosta tukevoittamaan vaippaa. Pul+kuivaliina kuivuu niin nopeasti, että on varmaan kuivausrummuttomassa taloudessa paras vaippasysteemi. M-kokoisia tuolla vielä odottaa toimitusta ja muutama kangasvaippakin.

Kaavana ystävältäni saatu kaava, joskin pidensin aluksi reisikuminauhoja. Käytin 8 vuotta sitten paljon venyvämpää nauhaa ja nyt jouduin pidentämään, että kuja venyi suoraksikin. Ei oli tarvinnut: poika oli niin hoikka, että kireämmät olisivat toimineet paremmin. Imuina bambu-hamppucollegea ja mikrokuitufroteeta.

Yhden kuorenkin tein, S-kokoisen. Omat äitiyspakkauksen kuoret katosivat kiertoon ja minusta muutama pul-kuorikin oli ehdoton, koska maitokakkavaiheessa ne toimivat paremmin kuin villahousut. Kuoren pul on ns. sandwich-kangasta eli laminointi on kahden polyesterikerroksen välissä. Voisikohan tässä kankaasta tehdä sade/ulkoiluvaatteita?

Heitin vanhoja ompelemiani kestovaippoja roskiin kassillisen. (Niin, peräti siis kassillinen vaippoja kahdeksassa vuodessa roskiin!) Ne olivat jo niin hajalla, ettei mikään korjaus enää olisi pelastanut. Vaipat palvelivat käytössä jopa neljää tyttöä. Säännöllinen pesu 60-asteessa oikeilla pesuaineilla ja välillä 90-asteessa, niin vaippat kestävät. Toki sitten lopulta kuluvatkin. Jos kaikki kertisvaipat pitäisi säilyttää omalla etupihalla, kunnes lapsi on kolme vuotta, niin voisi tämä kestoilu maistua useammille. Käytimme mekin kertiksiä: helpottaahan se reissunpäällä, kun pesu ja likapyykin säilytys on vaikeampaa. Ihmetyttää silti, miksi ihmislapsi oppii kuivaksi niin hitaasti? Onko syy yhteiskunnallinen vai biologinen? Vastausta etsiessä käyttäkäämme kestovaippoja :-)

Trenssitakki popliinista tytölle

Vuosi sitten aloittamani kevättakki valmistui vapuksi lopulta parin päivän työllä, mutta sitten onkin ollut niin lämmintä ettei takkia ole tarvittu! Mutta ei se mitään, takissa on kasvunvaraa, ja palvelee shoippailutakkina varmasti pari-kolme vuotta. Eikä me kaupoillakaan olla käyty: menoissamme on tarvittu niitä villahousuja ja hyvin tuultapitävää varustusta.

Kangas on Eurokankaasta tukevaa puuvillapopliinia. Vuorina toista vähän ohuempaa puuvillaa ja hihoissa polyesteriä helpottamassa pukemista. Lempiväri lila pääsi siis vuoriin, vaikkei nyt muuten sovi tummansinisen kanssa. Kukapa sitä vuorta näkee muualla kuin täällä blogissa.

Malli on Ottobrelehdestä (1/2015) Filmstars trenchcoat. Edessä on kuusi kontrastiväristä nappia, joita voi pitää kaikkia kiinni tai ylin nappi auki ja kääntää kaulukset. Taskut on upotettu etukappaleisiin ja vyötäröllä solmiamisvyö.

Hihojen loppuosassa on puuvillakangasta, koska emme halunneet tytön kanssa valkoisen vuorikankaan näkyvän hihan ollessa käännettynä. Ja käännettynä se nyt on tämän vuoden, kunnes tyttö kasvaa kokoon 134.

Selkään tein kunnon kokoisen "labelin", ettei pääse sekoamaan naulakoissa muiden takkeihin.

Vuori on irti alaosastaan, mikä helpotti ja nopeutti ompelua ja avaruudellisen hahmottamisen vaihetta. Vuorikangas on kuitenkin sivusaumoissa kiinni tuollaisilla nauhanpaloilla. Ei mitään hajua onko ne ommeltu oikein, kun olen vain kerran nähnyt jossain takissa vastaavat.

Kaulusta voi pitää pystyssäkin, jos on kunnon viimaa. Suihkautan takkiin vielä kevyen kosteus- ja likasuojan harteille ja hihoihin. Suoja on kätevä: oma poplarini tuli paljon käyttökelpoisemmaksi Suomen säihin pienen käsittelyn ansiosta. Suoja pysyy parin pesun ajan, mutta uusintakäsittely on paikallaan silloin, kun vesi ei enää helmeile pinnalla.

Tyttö siis odottelee nyt hieman viileämpiä shoppailureissuja, jotta pääsisi ulkoiluttamaan takkiaan. Varmaan pitää käydä katsastamassa tuon naapurikaupungin tarjontaa. Kai me jotain puutteita keksitään (kankaitahan tarvitsee aina). Ehkä ristiäislahjaa sukulaistytölle, kun ompelukiireet pakostakin vaihtuvat puutarhakiireisiin?

Kesäpaita pienellä twistillä

Perhoshihainen kesäpaita trikoosta valmistui vapuksi ja melkein jo lähti käyttöön. En meinaa ehtiä blogitella mitään, kun kaikki menee aina suoraan paininjalan alta päälle!

Ohje Ottobresta Seesaw-malli (3/2012). Aika kapoinen malli verrattuna joihinkin t-paita kaavoihin. Koossa 122 taisin tehdä ja pikkusiskolle tehdään varmaan samalla mallilla ja koolla. Kerrankin säästyn vähän kaavojen piirtelyltä :-)

Jonkin aikaa tavasin ohjetta, kun siinä oli "sisempi röyhelö" ja "ulompi röyhelö" ja lisäksi hiha. Sisempi on siis lähempänä ihoa, mutta kauimpana kaulasta. Tikkasin sisemmän röyhelön hihaan kiinni, niin sain hihan reunankin huoliteltua. Framillonia meni kumpaankin röyhelöön, mutta ei pääntielle tällä kertaa. Luultavasti pysyy kuosissaan ilmankin: trikoo oli napakkaa vaikka ohutta olikin. Röyhelöiden reunat on huoliteltu saumurin rullapäärmeellä. Se saisi olla hiukan tiheämpää, mutten keksinyt miten sitä saisi säädettyä.

Tästä se kesä alkaa!

Neulotut villavälihousut - varautumista juhannukseen

Meillä tykätään villasta. Villaa on alla, yllä, välissä, päässä, käsissä, jaloissa, työn alla, komerossa, laatikossa, ajatuksissa...

Nämä villahousut oli tarkoitus tehdä vanhemmalle tytölle 4-vuotislahjaksi, mutta nyt niistä tuli nuoremman tytön välikausilämmike (ja hänkin on jo 5 vuotta!). Hyvä että edes joskus valmistuivat ;-) Tarvehan ei aina ole niin suuri näille äidin tekemille neuleille. Lasten ollessa pienempiä hyvin usein kävi niin, että kun aloitin jonkun käsityöprojektin lapsille, niin he saivatkin vastaavan vaatekappaleen lahjaksi jostain... Akuutti tarve siis katosi saman tien. Mutta nyt nuo varastot jo pullistelevat, eikä ole enää järkeä ostaa lisää laatikoita kankaille ja langoille. Tai rakentaa lisäsiipeä taloon. Parempi siis tehdä valmista edes joskus!

Ohjetta näihin pöksyihin ei ollut. Aloitin kutomaan lahkeita ja lisäsin silmukoita tasaisin välein ja välillä mittailin lahkeen mittaa. Tavoitteena oli saada melko tyköistuvat, ettei haalarin alle tulisi liian paksua pakettia. Mutta aivan legginssityyppisiinkään en tähdännyt. Yläosaan otin vähän mallia Novitan netissä julkaisemasta ohjeesta haalarimallisiin housuihin, joissa takakappaleeseen tehdään korotusta lyhennettyjen kerrosten avulla. Istuvat jalassa paremmin ja vyötärö pysyy paremmin kumarrellessa paikoillaan. En vaan löydä enää mistään noita vanhoja Novitan ohjeita. Onko koko ohjearkisto hävitetty? Printtaamassani kaaviokuvassa ei näy nettiosoitetta...

Lankana Novita Wool ja Bambino. Bambinoa ei taida olla tällä hetkellä myynnissä ja se on himpun ohuempaa kuin Wool. Menee silti näissä pöksyissä oikein hyvin. Puikot olivat nro 3. Lahkeissa käytin viittä sukkapuikkoa ja yläosassa kuutta. Pyöräpuikkoa minulla ei ollut näin ohuena.

Takana on enemmän kavennuksia kuin edessä. Ajattelin että peppu kaipaa tilaa. Sovituskuvaa ei ole, mutta päivitän sitten käyttökokemukset tänne ensimmäisen kerran jälkeen.

Yläosaan tein korkean resorin, jonka ehkä käännän ja laitan sisälle kuminauhan, jos eivät pysy ylhäällä. Vaikka nämä nyt valmistuivat ns. keväthangille (hei, jossainpäin Suomea on vielä lunta!), tulevat veneilykäyttöön heti. Kuten sanottu: villa on ympärivuotisesti oikein passeli materiaali :-)

Trikootoppi ja legginsit vauvalle

Tämän topin tein edellisen postauksen shortsien pariksi, vaikkei nyt ihan samaa tyyliä olekaan. Kestovaippailijalla on melkein aina body kätevämpi, mutta tätä toppia voi pitää vaikka bodyn päällä.

Olalla on painonepit ja olka nyt vääntää kuvissa hassusti. Toivottavasti sentään sopii päälle. Nepit on joitain vuosikymmeniä vanhoja perittyjä neppejä, mutta sopivat tähän sinisyytensä ansiosta. Topin koko on 68 ja käyttöikä lienee pitkä, kun ei tule bodyn pituus vastaan. (Malli Ottobre 3/2012.)

Resorikanttaukset tein ihan saumurilla ja ompelukoneen kaksoisneulalla. Noissa kaarevissa kohdissa alkoi kyllä jo vähän tulla ikävä kanttauskonetta, mutta teen kumminkin enää tosi harvoin bodyjä tai tiukkoja mutkia, niin kai minä pärjään saumurilla ja ompelukoneella. Toisaalta autotalliinkin aina ilmestyy mitä ihmeellisempiä koneita, jotka on tosi tarpeellisia ja hyödyllisiä...

Toppi sopii rennoksi kotiasuksi Streaky Legs -housujen kanssa, jotka tein jo helmikuussa kahdelle ystävänpäivänä syntyneelle pojalle. Molemmat kokoa 68. Ohje Ottobresta 1/2015. Leikkaus on tuommoinen haaremihousutyyppinen. Ei mitään tietoa miten tuo vaippapepun kanssa toimii, mutta odotan käyttäjiltä ja heidän äideiltään palautetta. Yleensä vauvan pöksyihin tehdään jonkinlainen haarakiila, mutta voisihan ne housut istua tälleen leveemminkin leikattuna.

Kuminauha-aukon jätin sivussa auki: äidit voivat sitten lyhentää tai pidentää kuminauhan sopivaksi.

Haarasauman tikkasin litteäksi taso-ompeleella - hunajakennoa kokeilin tällä kertaa. Toivottavasti kestää. Käytin muistaakseni Schmetzin stretch-neulaa, kun jostain luin että Jersey-neula tekee reikiä trikooseen. Jos niitä reikiä nyt sitten kumminkin käytössä syntyy, niin tilatkaa multa uudet pöksyt ;-)

Pellavashortsit ja kääntöhattu kesäpojalle

Ompelin sinertävästä pellavasta kesäshortsit koossa 68. Nämä pojan housut menivät nimiäislahjaksi talvella syntyneelle pojanpallerolle.

Edessä shorteissa on valelaskokset ja koristeena napit. Kaupunkihousuihin silitin tietenkin prässit, vaikka kesäkuumalla ne saattavat rypistyä pois.

Vyötäröllä on kuminauha, joka on ommeltu kummastakin reunasta sekä keskeltä.

Ohje on Ottobresta (Pufferfish, 3/2012) ja lisäsin vain hieman (n. 2 cm) lahkeeseen pituutta, ettei kestovaipankaan kuori vilku lahkeesta. Sitä en tiedä mahtuuko kestopeppu näihin: väljyyttä kyllä oli, mutta kokemuksesta tiedän, että ainakin tyttöjen "oikeankokoiset" kesähousut aina piukottivat paksun vaipan kanssa. Toivotaan parasta...

Housujen pariksi tein hatun samasta pellavasta, mutta koko on sen verran reilu, että menee parhaiten ehkä vasta seuraavana kesänä. Kaikki hattukaavani alkoivat jostain koosta 42 cm (tämä on 43 cm), joten oletin, että kyllä hattu varmaan on sopiva. Ihan vähän isolta ehkä näytti nyt. Mutta kunnon kesäkeleihin on vielä 2 kuukautta...

Hattu on käännettävä. Toisella puolella on vaaleansininen pellava ja koristeena vähän auto-ommelta, että tämä uniikki hattu varmasti erottuu muskarin naulakosta ja päätyy juuri oikealle pojalle nimikoimattomuudesta huolimatta. (Sorry, ei ollut nyt Audi-brodeerausta koneella.) Nyt kun pojan nimi on tiedossa, niin seuraavaan hattuun voi jo ommella nimen valmiiksi.

Kaverilahjoiksi virkattuja kirjanmerkkikukkasia

Jelp, mitä kaverilahjaa keksisi, ettei olisi ihan hyödytöntä??! Aika yleinen probleema synttäreitä järjestävillä äidellä nykyään. Periaatteessa vastustan kaverilahjoja: synttärisankarihan on se lahjottava ja jokainen omalla vuorollaan saa ne lahjat. Mutkun muutkin... Mutta ehkä tämä tapa kuihtuu joskus pois, kunhan KonMaritetaan yhä enemmän. Mutta en aloittanut nyt, koska toisenkin 5-vuotisjuhlissa oli lahjapussit...

Virkkasin siis yhtenä iltana kirjanmerkkikukkaset. Tai voi nämä ponnarin ympärillekin kietoa. Tai tärkätä vaikka maljakkoon.

Lankana merseroitua puuvillaa Dropsilta Muskat (kukat) ja bambusekoitetta Hjertegarnilta Blend Bamboo (vihreä). Koukkuna 3,5 ja 3. Idea löytyi Pinterestistä, kun vaan selailin jotain virkkausjuttuja. DaisyCottageDesigns jakoi helpon ohjeensa.

Pistin pussukkaan myös tikkarin, jota voi sitten imeskellä kirjaa lukiessa. Lahja siis toivottavasti kannustaa lukemaan, koska lukeminen kannattaa aina!

Frozenkakkuja nopeasti

Molemmat tytöt saivat synttäreilleen Annan ja Elsan, kakun muodossa. Tilasin vohvelikuvat Ullan Unelmasta ja olivat oikein helppokäyttöisiä kermakakunkin päällä. (Nämä olivat tuoteselosteen mukaan maidottomia, jos nyt oikein ymmärsin.) Nuoremman viisivuotiskakun koristelin ehkä 15 minuutissa. Ihan tervetullutta tällaiselle näpertelijälle!

Kahdeksanvuotiaan kakussa oli välissä mustikkaa ja kermaa. Pohja gluteeniton sienikakkupohja.

Viisivuotiaan kakussa oli tuoreita mansikoita ja limekermarahkaa.

Kummassakin kakussa on päällä vispikermaa, toisessa siniseksikin sävytettyä. 8-vuotiskakku on kuvattu luonnonvalossa ja kameran salamalla. 5-vuotiskakku on kuvattu päivänvalolamppujen paistaessa kahdelta sivulta ja lisäksi käytetty salamaa. Hyvin erilaista kermaa...

Kumpikin kuva pehmeni kakun päällä. Reilun tunnin odotus tuotti kumimaisen pinnan ja kakkuottimella joutui pistämään "katkoviivoja", että palan sai jotenkin leikattua. Seuraavana päivänä vohveli oli jo pehmentynyt leikkuukuntoon. Lopulta menevät vetiseksi kerman kanssa, mutta yleensähän kakku on parasta muutenkin syödä nopeasti pois häiritsemästä, ja sitten taas lenkkipolulle :-)

Lyhythihainen neulejakku tytölle

Lankavarastojen tuhoaminen neulomalla ja virkkaamalla on kovin hidasta, mutta vähitellen erinäiset toisista projekteista ylijääneet lankaerät alkavat huveta... Tämän neuletakin aloitin viime keväänä ajatuksena saada viileämmille ilmoille vähän lämmintä hartioille.

Alkuajatuksesta poiketen malli onkin off-the-shoulder, mutta lämmittää sentään selkää ja vähän olkapäitäkin. Lyhythihainen neule menee pitkähihaisen paidankin kanssa niitä mekkokelejä odotellessa ja tuo samalla väriä ja valoa all-violet-kokonaisuuteen.

Ohje Suuri käsityölehti 5-6/2015. Lanka (Helårs garn Mayflower 80 m/ 50 g, 10 cm=18 silmukkaa) on ihan eri kuin ohjeessa ja aikamoiseksi silmukoiden laskuksi homma meni. Puikot 3,4 ja 4. Hihat olisivat saaneet olla vähän leveämmät tuosta kavennusten kohdalta, mutta purin jo hihat kerran. Tämä puuvilla venyy. Toivottavasti. 

Kavennukset etukappaleella tein luultavasti väärin. Katselin netistä usempiakin viedoita ja aina oli jotain kummallisuuksia. Päätin sitten kuten sisustamisessa: sitä mitä ei voi piilottaa korostetaan. Tai tässä tapauksessa "on tarkoituskin". Ainaoikein kerroksia tein reunoihin pari enemmän kuin ohjeessa. Raglansaumoja en tykkää ollenkaan ommella, mutta tuossa edessä niistä tuli kai aika siedettävät. Pitsineulekaarroke tehtiin vasta saumojen ompelun jälkeen yhtenäisenä. Mieluummin kudon yhtenä kappaleena ja säästyn saumojen ompelulta. Ensi kerralla sitten perehdyn jo etukäteen kappaleiden saumoihin ja teen reunat niin että tulee nätit saumat.

Etureunoista silmukat poimittiin ja listat neulottiin viimeiseksi. Vaikka välillä purin ja yritin poimia enemmän silmukoita sekä päättelin oikein löyhästi, reunukset silti vähän kiristävät. Ehkä niitä voisi yrittää venyttää ahkeralla höyryttämisellä tai pingottamisella.

Takin omistaja tykkää. Pikkusisko haluaa saman mutta vaaleansinisenä. Äiti ostaa lisää lankoja isosiskon pitkähihaiseen neuletakkiin, jonka mummu neuloo ja miettii millä uudella mallilla tekisi pikkusiskolle nurkassa olevista vaaleansinisistä keristä takin. Mutta ne oli oikeastaan varattu omaan neuleeseen... Mutta itselle on jo kolme tai viisi neuletta kesken. Mutta se mietitty malli oli niin kiva, että jos kuitenkin tilaisin uudet siniset langat pikkusiskolle... Voi ei: postilaatikkoon kolahti uusi käsityölehti ja siinä on monta ihanaa neulemallia! Olisikin aprillia tämä minun keskeneräisten neuleiden pino :-P

Keväinen päärynärahkapiiras

Jos ei pääsiäisenä saanut tarpeeksi mämmiä ja pashaa, niin vielä voi leipoa rahkapiirasta. Myös pashan teosta ylijääneet rahkat voi hyödyntää tässä päärynätortussa. Hieman raa'at päärynät sopivat myös oikein hyvin, sillä uuni pehmittää päärynät.

Pohjaksi tein gluteenittoman murotaikinan, jota vielä kevensin stevialla.

100 g voita
30 g kookosöljyä
0,5 dl Steviajauhetta tai Hermesetas-makeutusainetta jauheena
0,5 dl kaurahiutaleita
2,5 dl Fin Mix Hienoa gluteenitonta jauhoseosta
1 kananmuna
1 tl leivinjauhetta

Sekoita pehmeisiin tai sulatettuihin rasvoihin makeutusaine ja jauhot ja sekoita tasaiseksi. Lisää kylmä kananmuna ja sekoita jälleen. Kylmä kananmuna kovettaa taikinaa ja se on sitten helpompi painella vuoan (halk. ainakin 26 cm) reunoille.

Täyte:
2-3 päärynää
250 g maitorahkaa (tai maustettua Päärynä-kinuskirahkaa 200 g ja ripaus maustamatonta)
1 dl kuohukermaa
kananmuna
2 rkl steviaa (tai jätä pois jos käytät valmiiksi maustettua rahkaa)
1 tl vaniljauutetta tai -sokeria

Kuori päärynät ja pilko ne pitkiksi lohkoiksi. Asettele pohjan päälle kauniisti. Sekoita täytteen muut aineet ja mausta mieleiseksi. Kaada täyte pohjan päälle. Paista uunissa 180 tai 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä vähintään huoneenlämpöiseksi.

Piiras on hyvää heti tuoreena sekä jääkaappikylmänä. Eikä ole ollenkaan liian makeaa. Melkein jopa terveellistä :-)

Ruutumekko kouluun

Yksi suosikkikaavani pääsi taas käyttöön, kun ompelin tämän ruudullisen trikoomekon tytölle kouluvaatteeksi. Kangas on 100% puuvillaneulosta ja ostettu Kankaita.comista, resori Eurokankaasta.

Kaava on siis Ottobresta 6/2010 Minnie-liivihame ja piirsin nyt kooksi 128 ja helmaan lisäsin muutaman sentin. Normaalisti tytölle saa tehdä kapeamman koon vaatteita, mutta suhteellisen joustamattoman kankaan takia tuo 128 oli hyvä myös leveydessä. Pääntien leikkasin pienempänä kuin kaavassa eli nostin puolitoista senttiä ylemmäs edestä. Tarkoitus oli tehdä alle myös paita, mutta mekko lähti heti käyttöön ja kuvauksissa on alla kaupan pitkähihainen t-paita (ihan vinossakin näköjään).

Tyttö sai valita vyötäröresorin värin ja halusi reippaan punaisen. Äiti olisi laittanut mustan vyötärön ja kanttaukset... Mutta tyttö taisi miettiä vaatevarastoaan ja muisti omistavansa punaiset sukkikset ja paidan. (Ainoa musta paita on kissapaitana ja edusta on liian karvainen pidettäväksi mekon alla, hihii...) Meillä on tuo värikoordinointi jo aika tarkkaa, mutta lähinnä siten, että ollaan sitten kokonaan valkoisia tai kokonaan violetteja. :-) Kanttaukset ihan normaalisti saumurilla ensin oikeat puolet vastakkain kaitale auki. Sitten ompelukoneella kaksoisneulalla (75/4.0) siten, että molemmat neulat resorin puolella. Resorin mitta pääntiellä 0,8-kertaisena, kädenteillä vähän vähemmän, kun resoripala juuri ja juuri riitti.

Vyötärökaitaleen saumanvarat käänsin ylöspäin ja tikkasin kaksoisneulalla toisen tikin kankaan puolelle ja toisen resorin puolelle. Helmassa on framillon tukemassa rypytystä. Sitä en tikannut, kun edellisessä mekossakin on pysynyt hyvin ilman. Helmaan on silitetty käänne ja ommeltu kaksoisneulalla. Mekon helmassa kaksoisneulaommel kestää, mutta paidassa ei.

Kokeilin nyt kauluksen saumuri- ja kaksoisneulaompeleen piilottamista tuolla nurjalla puolella. En löytänyt enää ohjetta miten tuo kuuluisi tehdä, mutta jonkun kuvasarjan tai videon näin jossain ja se jäi suurinpiirtein mieleen. Kun ompelee resoria pääntielle, niin ompelee samantien tuollaisen ylimääräisen trikookaitaleen kiinni. Sitten kääntää resorin paikoilleen ja tikkaa sen. Sitten kääntää kaitaleesta saumanvaran piiloon ja ompelee sen suoralla ompeleella samalla venyttäen. Suora ommel joustaa kyllä tarpeeksi, kun muistaa venyttää ommellessa.

Saumuriommelhan ei sieltä nurjalta käytössä näy, ainoastaan henkarissa. Mutta lahjaksi tuleviin voisin jatkossa tehdä noin, jos ommel näyttää häiritsevältä. Kaitale tuo myös ryhtiä pääntiehen ja etenkin miesten t-paidoissa tämä on tarpeen. Oikealla puolella näkyy kaksoisneulaompeleen lisäksi yksi ommel lisää. Saumuriompeleen piilotus on siis vain takakappaleen puolella, ettei se kolmas ommel varmaankaan ole kovin häiritsevä.

Jospa nyt tekisin sen paidan tuonne alle, niin saa pääntiet istumaan paremmin keskenään :-)

Pätkiskakku pääsiäiseen ja banaanikeksit (melkein kaikettomat)

Tämän pääsiäishenkisen kakun reseptin löysin Pullahiireltä. Hänen kuvansa kakusta oli niin kaunis, että päätin tehdä kakun pätkisten laktoosipitoisuudesta huolimatta. (Minähän yritän olla syömättä herkkuja, että hyvä vaan jos niissä lukee "aiheuttaa vatsanväänteitä".)

Reseptin voitte kurkata Pullahiireltä. Tein sen mukaan, mutta pohjaan tuli lisäksi digestivekeksejä, sillä vuokani oli leveämpi kuin ohjeessa. Lisäksi jätin ylimmän kerroksen kermat pois, sillä meillä oli tarjolla toinenkin kakku. Koska kakkuja oli kaksi, tämä olisi voinut olla jopa puolet pienempi, mutta riittipähän rääppiäisiinkin. Koristeena pätkispaloja ja irtokarkkihyllyn vihreitä suklaamunia.

Massan voi sekoittaa kunnolla sekaisin tai jättää vähän raidalliseksi. Mukana oleva kaakaojauhe kuitenkin värjää kaiken aika tasaiseksi. Mielestäni pätkikset  (400 grammaa!!) eivät ole mikään välttämättömyys ja vähemmän makeaa saa, kun käyttää hyvää tummaa suklaata ja minttulikööriä tai -esanssia. Täytyy siis vielä kokeilla kakkua laktoosittomana vaikka jo pääsiäisenä, kunhan pääsen tästä viljaton, kahviton, sokeriton, naudaton, possuton -kuuristani eroon. Eikun oikeasti hyvä kuuri: nukun paremmin, ja huijaan vain syömällä proteiinia vähän enemmän ja ottamalla silloin tällöin kauraleipäpalan. No okei-okei: testasin myös banaani-kookos-kaakaonibs-karpalo -keksejä, kun ihan tuskissani jo pyörin makeanhimossa. Tässä niistä kuva ja resepti.

1 banaani
1 dl kookosjauhoja
1 tl psylliumia
1 tl kookosöljyä
- kaakaonibsejä roiskaus
- kuivattuja karpaloita roiskaus

Banaani murskataan ja joukkoon sekoitetaan lämmin kookosöljy (hieman huoneenlämpöä lämpimämpi eli juoksevassa muodossa), kookosjauhot ja psyllium. Makuaineet valitaan maun mukaan: noita kaakaonibsejä voisi näköjään laittaa kaksikin roiskaisua eli noin pari ruokalusikallista. Paistetaan kiertoilmalla 150-asteessa noin 20 minuuttia. Tulee semmoisia kakkusia. Tuoreena ovat ehkä rapsakoita, mutta jääkaappisäilytyksen jälkeen pehmeitä.

Banaanikeksit ovat siis viljattomat, munattomat, sokerittomat (jos hedelmän omaa sokeria ei lasketa), gluteenittomat, pähkinättömät, maidottomat... Allergiavieraille siis luultavasti sopivia. Kookoksesta kumminkin täytyy tykätä, mutta mä ainakin olen syntynyt Karibialla noin niin kuin henkisesti, niin ei ole ongelmaa popsia näitä. :-)

Kalkkunavoileipäkakku

Tämän voileipäkakun perusresepti löytyi Kinuskikissalta. Vaihdoin kuitenkin täytteeseen leikkelekalkkunan tilalle savustettua kalkkunaa ja valkosipulituorejuuston tilalle ruohosipulituorejuustoa. Leipää käytin 1/4 enemmän ja hyvin riitti täyte, kun oli kalkkunaa vähän enemmän.

Leiväksi (saman valmistajan leipiä, etteivät paksuudet eroa hurjasti):
16 isoa viipaletta täysjyvävehnäpaahtoleipää
16 isoa viipaletta ruispaahtoleipää

Täyteeksi:
400 g savukalkkunaa (palana tai siivutettuna)
1 ruukku basilikaa
¾ dl ruohosipulisilppua
1 pieni tlk ananasmurskaa
2 dl kurkkusalaattia
1 rkl Dijon-sinappia
200 g ruohosipulituorejuustoa
200 g yrtti-pippurituorejuustoa
100 g pehmeää rahkaa

Kostutukseen:
2,75 dl maitoa
1 dl vahvaa kasvislientä (puoli kuutiota sulatettuna 2,5 desilitraan kiehuvaa vettä)

Kuorrutukseen:
10 g maitorahkaa
200 g ranskankermaa
½ dl majoneesia

Koristeluun:
kourallinen kirsikkatomaatteja
kurkku (lehtikuvioihin)
salaattia (kauniin väristä)
150 g kalkkunaleikettä
terttu makeita vihreitä viinirypäleitä
cheddarjuustoraastetta (niin tummaa kuin löytyy)
persiljaa

Kiehauta kasvisliemi ja sulata kuutio. Anna jäähtyä. Pilko ja sekoita täytteen aineet ja siirrä kulho kylmään. Leikkaa paahtoleivistä reunat pois (ne voi maustaa valkosipuliöljyllä ja paahtaa uunissa ja syödä sipsinä) Mieti asettelu tarjoilualustasi mukaan. Minulla oli 2x4 palaa. Kerroksia tuli neljä.

Sekoita kostutusliemi. Kostuta ensimmäisen kerroksen leivät. Laita 1/3 osa täytteestä ja levitä huolellisesti reunoihin asti. Tee muut kerrokset samoin. Päällimmäiset leivätkin pitää kostuttaa ja sitten voit siirtää koko komeuden kuvun alla jääkaappiin. En käyttänyt mitään painoa, sillä paahtoleipä on aikas pehmeää. Kakku voi maustua muutaman tunnin tai seuraavaan päivään.

Sekoita päällisen aineet keskenään. Sivele tasainen kerros joka puolelle kakkua. Raasta cheddar ja painele raastetta reunoille. Kertakäyttöiset hanskat voivat olla tässä vaiheessa paikallaan. Asettele rypäleitä reunoilla. Leikkaa pinnalle haluamasi muotoisia koristeita kurkusta ja tomaatista. Asettele vihannekset kakun päälle. Ota kalkkunaleikkele jääkaapista ja lisää haluamiisi kohtiin ruusukkeina tai rullina. Siirrä kakku kuvun alla odottamaan juhlia.

Päälliskuorrutteen tein rasvattomasta pehmeästä rahkasta, ranskankermasta ja majoneesista. (Alkuperäisessä oli ranskankerman sijaan tuorejuustoa). Tällä tavoin tulee juuri juuri tarpeeksi paksua seosta. Rahkan voisi vaihtaa johonkin "kovempaan" rahkaan eli perinteiseen maitorahkaan, mutten ole sellaista ostanut pitkään aikaan, enkä edes tiedä onko sitä saatavana (laktoosittomana). Pehmeää rahkaakin voisi yrittää valuttaa, kuten pashan teossa, mutta sitten sitä on syytä varata enemmän. Mausteeksi laitoin hieman Dijonsinappia ja valkopippuria.

Kurkkua sain jonkin aika käännellä että löytyi oikea leikkaustapa. Leikkaa kurkusta noin 5 cm pala. Halkaise se kahtia. Aseta leikkuulaudalle leikattu pinta alaspäin ja pääty itseesi päin. Leikkaa sitten V-viiltoja suorateräisellä veitsellä. Leveys noin 3-4 mm. Ensimmäinen pieni pala jätetään käyttämättä, samoin lopuksi jäävät isot "kulmapalat". Keskikokoisesta kurkusta saa tehtyä 4-5 viiltoa maksimissaan. Sitten liu'uta osat erilleen ja sinulla on hieno lehti, joka vieläpä pysyy pystyssä. Voin tehdä myöhemmin kuvallisen ohjeen, jos joku pyytää.

Kakku on todella maukas ja mehevä. Lapsille se ei kuitenkaan maistunut. Rahka tekee kakusta hieman happaman, joten sen merkkiä muuntelemalla voi löytyä vähemmän happamia vaihtoehtoja. Lapsille myös riittäisi vähemmän päällystetty kakku ja ensi kerralla minun voileipäkakkuni saattaa olla niin sanottu nakukakku. Leipäkin vaihtunee gluteenittomaan, jos löydän kaupasta hyvän valmiin. Tai sitten ruislimppua.