Fiinikissa viilettää

Tein tämän fleece-kisun jo lokakuussa, mutta se katosi leikkeihin samantien. Nyt vasta kuvasin Fiiniä eri asuissaan (ja korjasin samalla parit ompeleet) . Fiini on tehty Fiona Goblen kirjan ohjeella (Pehmolemmikit: ihanan pehmeitä leluja fleecekankaasta). Kirjassa on muitakin eläimiä: karhu, possu, pupu, sammakko... Mutta kaikilla on sama vartalo ja vain pään kaava on erilainen. Vaatteitakin näille on kiva tehdä, kun kangasta kuluu niin vähän. Barbin vaatteeksikin eläinten vaatteet käyvät, mutta toisinpäin voi vyötärö vähän kiristää.

Siivet selässä ja balettihamonen

Kasvot tehty ompelulangalla kirjomalla.

Villapaidasta tuli hihaton, kun kisu näytti hukkuvan hihalliseen paitaansa.

Kisu on söpö myös ilman vaatekertaa.

Kissa oli helppo ommella ja vain kirjonnat veivät tottomattomalta aikaa. Ainoa puute kaavoissa oli, ettei niissä käsketty tehdä häntää. Enkä sitä itsekkään hoksannut tehdä. Tilkkuja voisi olla vielä häntää varten vähän jäljellä. Ehkä Fiini saa häntänsä vasta myöhemmin...

Pizzaa leivinuunissa

Aah, kunnon hiilihydraattimäjäys tekee hyvää näinä pimeän synkkinä ja koleina iltoina :)

Meillä tehdään monenlaista pizzaa, mutta kyllä tuo ohutpohjainen leivinuunissa paistettu on parasta. Sitä vaan ei jaksa aina tehdä, kun koko touhuun menee vähintään 3 tuntia + keittiön siivous.

Pohjan ohje on Pastanjauhantaa-blogista ja sillä onnistuu aina. Vaihtelemme vain jauhojen laatua: välillä pelkkää puolikarkeaa vehnää, välillä seassa ruissihtijauhoja ja välillä durumia. Eipä niillä juuri eroja ole, koska täytteet sen pizzan tekevät. Ruisjauhoja jos käyttää, niin mielestäni maksimi määrä tähän ohjeeseen on 100g, muuten ruis maistuu liikaa läpi ja pohja ei oikein kohoa. Tulee siis vähän näkkileipämäistä.

350 g vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl extra virgine -oliiviöljyä
2 1/4 dl lämmintä vettä (42-asteista)

Leivinuuniin riittää yksi täysi pesällinen sekapuuta (muutama koivuklapi voi olla seassa) ja lisäksi vielä ehkä 3/4 osa pesällistä. Kun hiillos on parhaimmillaan, mittari näyttää 220-astetta. Silloin ei pidä enää lisätä puita, vaan odotella, että lämpö nousee. 270-astetta kun on lasissa, niin hiilet kolataan arinan alle. Reilu pari tuntia siinä menee. Silloin pitää tietysti olla jo taikina tehtynä ja palleroisiksi leivottuna, tomaattisoosi keitettynä ja ainekset pilkottuna.

Rucolapizzamme sisältää myös kinkkua, vuohenjuustoa ja pestokastiketta.

Anjovis pääsi kokeiluun ja yhdistimme sen tomaattikastikeessa olevaan tonnikalaan ja tuoretomaattiin.

Pizzoja tuosta taikinamäärästä tulee 4-5, koska pizzalapiomme on melko pieni. Mutta kun on riittävästi oliiviöljyä ja kermaista juustoa, niin suurempaa ei oikein jaksa syödä.

Tomaatikastikeen keitämme aina tomaattimurskasta (polpa fine), oliiviöljystä, valkosipulista, basilikasta, oreganosta, mustapippurista ja suolasta. Ja rasvaa pitää tosiaan olla, jos kuumassa uunissa pizzansa paistaa. Eli tomaattikastikkeessa, juustossa ja päällekin vielä loraus oliiviöljyä. Kokoamisjärjestys on: pohja, tomaattikastike, juustoa, täytteitä, oliiviöljyä ja vielä juustoa. Kuumassa uunissa suoraan arinalla paistettuna menee 2,5-3 minuuttia. Nyt tuli vähän tummia reunoja, koska uuni oli ehkä himpun verran liian kuuma. Mutta ei meillä reunoja muutenkaan syödä...

Minun suosikkini on aina ollut tuo rucolapizza, mutta nyt tuo anjovis kiilasi kärkeen. Kai siinä oli niiiin paljon tomaattia, että ah! (Ja suolaa...) Mikä on sinun suosikkitäytteesi?

Punajuuri-suklaamuffinit

Halloweenin kunniaksi piti tehdä jotain kasvishyvää. Kurpitsat olivat kaupassa kovin pieniä ja kuivahtaneen näköisiä, joten ne eivät houkutelleet. Porkkana ei iskenyt, vaikka väri olisi ollut tuota Halloweenkurpitsan maailmaa. Mutta punajuuria olin juuri ostanut ison pussillisen borssikeittoa varten ja niistä liikeni muutama muuhun tarkoitukseen. Googlaamalla löysin Bella Vanillan blogista hyvän kuuloisen ohjeen, mutta tein siihen joitakin muutoksia. Keitin mm. punajuuret kuorineen, niin väri jää paremmin talteen. Alkuperäisessä ohjeessa oli kuorrutus juustosta, tomusokerista ja punajuurten keitinliemestä, mutta minulla oli vanhaa vihertävää kuorrutusta, jota hyödynsin tässä. Oma ohjeeni alla.

45 g tummaa kaakaojauhetta

210 g vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

250 g sokeria

250 g keitettyä punajuurta

4 munaa

1 dl rypsiöljyä

1 dl sulatettua voita

2 tl vaniljasokeria
(suklaapala päälle)

Kuorrutus:

Viola tuorejuustoa

tomusokeria

kookosrasvaa

väriainetta

sitruunamehua 

Keitä ja kuori punajuuret. Soseuta keitetyt punajuuret hyvin. Lisää jäähtyneeseen soseeseen munat yksi kerrallaan sekoittaen. Lisää sokeri, rasvat sekä vanilja ja sekoita. Sihtaa seokseen kuivat ainekset ja sekoittele varovasti. (Lisää suklaa.) Kaada muffinivuokiin ja paista n. 22 minuuttia 160-asteessa kiertoilmalla.

Kuorrutusta varten juusto notkistetaan ja siihen lisätään sokeria, sulatettua ja jäähtynyttä kookosrasvaa sekä väriainetta ja ehkä sitruuna/limemehua. Aineosia en kirjaa nyt ylös, vaan teen uuden kuorrutuserän joskus tarkoilla mitoilla. Osan päälle ripottelin vielä mokkahippusia, mutta eivät ne kyllä mokalle maistu.

Kuorrutusta ei välttämättä tarvita, varsinkin jos laittaa tuon suklaapalan päälle. On todella mehevän kosteita ja maukkaita muffineita.

Matalat muffinit saivat kauniin tasaisen pinnan, mutta Ikean hieman korkeammissa vuoissa tuli pinnaltaan vähän haljenneita.