Vanhempi tytöistä on jo innokas ompelemaan: pahviompelukuvat on hetkessä tehty. Haastetta siis ilmeisesti puuttuu. Nyt on alkanut kangastilkkujen hamstraus ja niistä sitten pitäisi tehdä milloin mitäkin vaatetta nallelle tai nukelle tai pikusiskolle. Viimeksi hänelle tuli mieleen tehdä pikkusiskolle t-paita. Äiti sitten ajattelee, että tehdään nyt kerralla kunnon pitokelpoinen paita ja hylkää tilkut, kun ovat liian pieniä. No siinä käy sitten niin, että äiti sen paidan kuitenkin tekee, kun tytön into loppuu rypytyslankojen ompeluun. 4-vuotias siis ompeli hihan pyöriöön isän kanssa harsinpistoja, mutta äiti sai tehdä loput. Vanha pupukuvakin 1-vuotiaana pidetystä paidasta pääsi taas uudelleen käyttöön pyörittyään laatikossa pari vuotta. Kaavana tuttu Ottobren Puffispaita ilman niskan napitusaukkoa.
Ja jälleen paita pääsi 4-vuotiaan käyttöön, ei suinkaan pikkusiskolle. Kaavan koko on siis piirretty 86 koossa, mutta mahtuu hyvin 110 käyttävällekin, kun helmaan lisää hiukan pituutta. Kankaana jotain lahjoituksena saatua ikuvanhaa paksuhkoa trikoota (jerseytä?) ilman elastaania, hihan reunat foe-nauhalla huoliteltu, resorit myös vanhoja varastoja. Helmaankin tuli resori, niin pysyy paremmin paikallaan jumpatessa. T-paidan pariksi tuli yksinkertaiset leveälahkeiset shortsit.
Kankaiden väriyhdistelmästä voi olla montaa mieltä, mutta käytännössä koko asun hinta on 0 euroa. Ei silloin olla niin tarkkoja trendeistä. Sitä paitsi trendikäs yhdistelmä sähkönsininen ja musta on minusta aivan samaa kategoriaa kuin syreenin lila ja pinkki...