Älypuhelinlapaset lapselle

Nykyään vaaditaan lapasiltakin paljon:

• pidä käyttäjän kädet lämpimänä
• näytä hyvältä
• älä nyppyyny liian nopeasti
• kestä pesua
• ole käytännöllinen myös älypuhelimen kanssa

Viimeiseen kohtaan löytyi ratkaisu netistä, Yhteishyvän sivuilta. Alkuperäinen ohje oli miehen käteen sopiva, mutta nämä lapaset tein 7-vuotiaalle sopiviksi.

Lapasten alle mahtuu kosketusnäyttösormikkaat, jos löydän sellaiset lasten koossa. Kokeilin jo metallisen kirjontalangan kirjomista naisten hanskojen etusormeen ja peukaloon, mutta peukalon kirjonnan tulisi olla aika suuri, että toimisi. Jatkan harjoituksia.

Hyvin toimii siis paljaalla kädellä ja lapaset ovat lämpimät. Ranteet olisi voinut neuloa pidemmiksi, jos käyttää ilman sormikkaita. Lempivärinen lanka on 7 veljestä.

Taisin luoda 36 silmukkaa, kun alkuperäisessä ohjeessa on 50 silmukkaa. Suhteessa pienensin muita silmukkamääriä. Lisäksi etusormen aukon jälkeen kudoin yhden setin vähemmän kerroksia kuin aikuisten lapasessa eli "neulo kerrokset 8-13, jonka jälkeen neulo kerrokset 2-11. Päätä." Tarkemmalla fiksaamisella lapasista voisi tehdä lapselle vielä kapeammat, mutta meillä riitti muutaman kerroksen poisjättäminen.

Kovan pakkasen hanskat nämä eivät ole, mutta eipä kestä puhelinkaan sellaista säätä. Neulon silti itsellenikin vähän vastaavat, vaikka enemmän olisi käyttöä näppäimistötumpuille ihan sisätiloissa :-D

Lämmin kauluri neuloen

Nuoremman tytön takki jää kaulasta avonaiseksi, jos ylänappi on auki. Napin taas ollessa kiinni, takin villa kutittaa. Tein pehmoisesta merinovillalangasta kaulurin.

Langan (Palino Hjertegarn) käytin kaksinkertaisena, kun oli sopivasti kaksi ylijäänyttä kerää. Puikot olivat ehkä nro 6... Kun näitä tekee nopesti, eikä mitään laita ylös, niin näköjään unohtaa samantien. Napit löytyivät varastosta ja ovat eriparia, mutta silloin tietää kumminpäin pitää kauluri laittaa! Napit ovat nimittäin vähän vinosti kiinnitetty, että kauluri istuu paremmin kaulalle.

Mallin löysin Ravelrystä (Quick Cabled Cowl). Oli muuten vaikea keksiä englanninkielistä nimeä kaulurille... Taisin kutoa vähän pidemmäksi kuin ohjeessa, siis enemmän palmikon kiertoja. Halusin kaulurin olevan tarpeeksi löysä, ettei kutita niin helposti. Nyt on kaula lämmin ja asukokonaisuus tytölle mieluinen!

Unikkoskonssit

Joskus aamiaisen aloittaminen vähän venähtää tai tulee kiireessä syötyä vaikkapa liian vähän. Minulle ei ainakaan passaa tuommoinen kitsastelu heti aamusta, vaan energiaa on saatava tai koko päivä menee ruokaa himoitessa. Jos näin käy, niin voi leipoa aamupäivän piristykseksi vaikkapa skonsseja. Tämä taikina on kyllä niin nopea tehdä, että hieman nälkäisenäkin näitä voi leipoa. Tai syö ensin vaikka sen keitetyn kananmunan ja ottaa vähän kahvia, ja sitten ryhtyy leivontapuuhiin.

Unikonsiemenet ovat tämän taikinan juju - ihanan rapsakka suutuntuma rauhoittaa eikä ole enää kiire minnekään... Skonssit ovat suutuntumaltaan jotain muffinien ja pikkuleipien väliltä. Taikinasta varmaan riippuu ovatko kosteampia vai kuivempia. Joka tapauksessa jokin lisuke on paikallaan näitä syödessä.

Resepti löytyi netistä heti ensimmäisellä haulla täältä (unikkoskonssit) ja jatkossa teen ainoastaan jauhojen ja sokerin suhteen viilausta. Vaihdan varmaan kookosjauhoon tai manteliin osan vehnäjauhoista (tulee kosteutta enemmän ja hiilareita vähemmän) tai teen gluteenittomasta jauhoseoksesta. Sokerin tilalle hunajaa.

UNIKKOSKONSSIT

1,5 dl laktoositonta kevytmaitoa
1 tl sitruunamehua
1 muna

6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl vaniljasokeria
1 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
1 rkl unikonsiemeniä
90 g laktoositonta voita

Voiteluun:
maitotilkka

Laita uuni kuumenemaan 180-asteeseen (AEG:n kiertoilma).

Lämmitä maitoa mikrossa 30 sekuntia, lisää sitruunamehu ja vispaa kananmuna joukkoon. Jätä odottamaan.

Mittaa monitoimikoneen koneen kulhoon kaikki kuiva-aineet eli muut jäljellä olevat aineet ja pyöräytä aineet sekaisin. Lisää kylmä voi kuutioina jauhoseoksen päälle ja pidä konetta käynnissä sen verran, että saat voin ja jauhot kunnolla sekaisin keskenään. Lisää sitten maito-sitruunamehu-kananmuna -seos ja käytä konetta vain sen aikaa, että taikina muodostuu pallomaiseksi. Älä käytä liikaa, ettei taikina sitkisty. (Eikä konekaan pidä siitä, jos yrität vatkata taikinapalloa.)

Jos et omista monitoimikonetta, tee taikina käsin normaalin piiraspohjan tapaan. Nypi huoneenlämpöiset voikuutiot sormin jauhoseoksen sekaan ryynimäiseksi. Lisää sitten maito-sitruunamehu-muna -seos ja sekoita tasaiseksi. Vältä tässäkin vaivaamista.

Taputtele taikina jauhotetun silikonityötason päälle n. 3 sentin kerrokseksi ja ota siitä pyöreällä n. 6 cm halkaisijaltaan olevalla muotilla skonsseja. Laita skonssit pellille ja voitele kylmällä maidolla.

Paista noin 10-20 minuuttia uunistasi riippuen, kunnes skonssit ovat saaneet hieman väriä reunoihinsa. Tarjoile lämpiminä marmeladin tai pähkinäsuklaalevitteen kanssa. Tavallinen voi on myös tosi hyvää :-)

I baked some scones with poppy seeds. A very good start for the day...

Maukas terveellinen kuidukas gluteeniton näkkileipä

Siinähän se jo otsakkeessa tuli: terveyttä, korkea kuitupitoisuus, gluteeniton, ja vieläpä leipätuote, jota ainakin tämä vh-ruokavalioinen on aina himoinnut pureskeltavaksi. Lisäksi makua antavat yrtit, joita voi vaihdella sesongin ja mieltymystensä mukaan.

Omega-6 (auringonkukansiemenet) ja omega-3 (pellavansiemenet) ovat myös edustettuina. Ohjeen sain äidiltäni, joka sai sen Annelelta. Ja alkuperäinen resepti voi löytyä monenkin reseptivihosta. Tällä ohjeella tulee hyvää näkkäriä kaksi uunipellillistä eli noin 500 grammaa. Kirjoittelin mukaan myös grammamitat, niin ei tule mittatiskiäkään.

3 dl auringonkukan siemeniä 180 g
1 dl pellavansiemeniä tai -rouhetta 80 g
1,5 dl seesaminsiemeniä 95 g
1,5 dl kauralesettä (tai vehnälesettä) 68 g
1,25 dl mantelijauhetta 57 g
2 rkl psylliumjauhetta 20 g
5 dl vettä 500 g
3-5 grammaa suolaa (eli korkeintaan teelusikallinen)
maun mukaan oreganoa, pizzamaustetta, pomeranssinkuorta tai mitä yrttiä/maustetta nyt haluaakin

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja sekoita. Maista onko suola sopiva. Anna turvota noin 5 minuuttia eli sen aikaa kun otat uunipellit (mielellään 60 cm leveään uuniin, muuten tulee liian paksu kerros) esiin ja levität niille leivinpaperin. Jos taikina turpoaa liian kauan, se voi olla vaikea levittää paperille. Levitä huolellisesti ohueksi kerrokseksi. Leikkaa tässä vaiheessa taikinapyörällä tai pizzaleikkurilla tai veitsellä viillot. Paista sitten 140-asteessa (tai maks 160-ast.) kiertoilmalla noin 70 minuuttia. Jälkilämmössäkin voi antaa hetken kuivua luukku raollaan. Valmis näkkäri on vähän kutistunut ja napsahtaa helposti poikki. Anna jäähtyä hetki huoneenlämmössä ja leikkaa sitten taas viiltoja pitkin ja laita vielä ritilälle jäähtymään/kuivumaan. Säilytä kuten kaupan näkkärikin.

Jos epäilyttää kuivuiko näkkäri kunnolla, niin punnitse haihtuiko kaikki vesi. Luultavasti myös osa siemenien sisältämästä vedestä haihtui eli saat näkkäriä hieman vähemmän kuin mitä oli kuiva-ainepitoisuus ennen paistoa.

Ja jos mietityttää, että pitääkö nyt näkkärikin tehdä itse, niin vertailuna voin kertoa, että eräs norjalainen vastaavanlainen näkkäri maksoi marketissa noin 15 euroa kilo ja tämän kilohinnaksi tulee sähköineen 8,02 euroa. Jos vielä käyttää leivinuunia paistopuuhiin, niin hinnaksi jää enää 7,66 euroa. (Käytin laskukaavana seuraavaa: raaka-aineet kerrottuna 1,1 eli 10 % on laskettu mausteille, vedelle, tiskille, sähkölle ja leivinpaperille. Sähkön osuus tuosta kymmenestä prosentista on noin puolet.)

Joku ahkera kalorilaskurin käyttäjä voi laskea ravintosisällön ja kertoa sitten minullekin tuolla kommenteissa paljonko 100 grammaa sisältää proteiinia, hiilareita, rasvaa ja kilokaloreita. Jooko?

Helpot ja nopeat kaura-suklaakakkuset

Sunnuntain kunniaksi teki mieli jotakin jälkiruokaa, mutta ruoka oli oikeastaan tehnyt tehtävänsä ja masu oli täynnä. Otin sitten palan suklaata (tumma Rainbow). Yack. Ei olisi pitänyt. Ihan kitkerää ja karvasta. (Tuli mieleen lapsuuden tapahtuma, kun joku toi venäjäntuliaisena suklaata. Ei oikein maistunut. On muuten jäänyt ainoaksi kerraksi, kun syön venäläistä suklaata.)

Epäilen, että suklaani oli joutunut säilytyksen aikana alttiiksi vaihteleville lämpötiloille, mutta silti vähän ihmettelin onko kyseinen suklaa aina maistunut samalta. Kun aiemmin en ole ollut kovin tarkka, mitä leipomisiini käytän (paitsi että on laktoositonta), niin nyt tuli oikein mieleen, että tällä en taida leipoa enää mitään. Minä siis olen ehdottomasti tumman suklaan ystävä ja maitosuklaa ällöttää. Maitosuklaasta jää kalvo suuhun eikä yksi pala yleensä riitä (koska suklaanhimo ei tule tyydytetyksi maitojauheella tms.), kun taas tummaa suklaata riittää palanen tai kaksi eikä ole kiire huuhtoa suuta kahvilla. Tosin jos nauttii suklaansa kahvin kanssa (vaikkapa Aeropressillä inverted-metodilla valmistetun), niin nautinto on täydellinen :-)

Jotain siis piti tehdä loppulevylle, jota oli 75 g jäljellä. Etsin suklaa-kauralastujen ohjetta ja löysinkin (Maku.fi), mutta lisäsin kuitenkin kaurahiutaleiden määrää (osin siitä syystä, että taikina maistui karvaalle). Tuli kakkusia!

50 g voita

2 dl kaurahiutaleita + 1 dl

1 dl sokeria

75 g suklaata (rouhittuna)

1 kpl munaa

1 rkl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Sulata rasva kattilassa, siirrä pois levyltä ja jäähdyttele hetki. Lisää loput aineet leivinjauhe jauhoihin sekoitettuna ja sekoittele tasaiseksi. Paista kiertoilmalla 190-asteessa noin 7-12 min kakkusten koosta riippuen ja anna jäähtyä pellillä hetken. Siirrä sitten ritilälle loppujäähdytykseen. Nauti sellaisenaan tai vaikka sorbetin ja marjojen kanssa.

Aikaa tekemiseen meni ehkä 5 minuuttia ja paistamiseen loput. Todella nopea herkku siis. Aineet yleensä löytyy kotoa ja sopii vaikka vierastarjottavaksi yllätysvieraille. Maku on amerikkalaisen suklaahippukeksin tapainen ja suutuntuma rapsakka ja hiukan tahmea.

Myös noita lastuja pitää kokeille, kunhan saan parempaa suklaata jostain. Ne voisi yrittää pyöräyttää vaikka tötteröiksi, joista voisi syödä kesän jäätelöherkut.