Tonttulakin tuunaus

Kunnon tontulla pitää olla kunnon tonttulakki! Kaupasta saa hyviäkin tonttulakkeja: semmoisia resorilla varustettuja ja trikoisia, mutta meillä on noita "peruslätsiä" muutama. Hätätilassa olen ne selvästi jonain vuonna kelpuuttanut, mutta eivät ne silti oranssinpunaisuudellaan ja rypistyvyydellään oikein mieltä ilahduta. Ja tonttujen pitäisi olla iloinen juttu! Siis tuunaamaan...

Ajattelin ekologisuuden nimissä parantaa vanhaa, etten ostaisi lisää kangasta tai uutta lakkia. Pelkkä oranssinpunainen kasvojen lähellä ei oikein imartele meidän perheen jäseniä, joten kaivoin valkoiset villalangat esiin: kyllä lakista saa vielä ihan kivan valkoisella kuorrutteella! (Pätee muuten rumiin pipareihinkin. Siis kuorrutelisäys. Ei villalanka.)

Kokeilin popcorn-virkkausta (engl. puff stitch) tuohon reunaan ja tuli raikas lisäys vanhaan myssyyn. Tein kylläkin ehkä virkkauksen oikeasta puolesta nurjan (tai toisinpäin)... Joka tapauksessa eri tavoin kuin parissa videossa joita katselin, koska silmukat asettuivat mielestäni paremmin.

1. Virkkaa 4 ketjusilmukkaa. Käännä.
2. Virkkaa 4 kiinteää silmukkaa. Käännä.
3. Virkkaa 3 kjs. Tee popcorn-rypäs pylväiden avulla:
*Ota lanka koukulle, vie kiinteän silmukan läpi, ota lanka koukulle, vedä läpi, ota lanka koukulle, vedä kahden silmukan läpi* (koukulle jää 2 silmukkaa). Toista *.* vielä 4 kertaa: puikolle jää 6 silmukkaa ja ota lanka koukulle ja vie kaikkien silmukoiden läpi. Virkkaa 1 ks seuraavaan ks:aan. Toista *.* niin monta kertaa, että koukulla on 6 silmukkaa ja vie kaikkien silmukoiden läpi, tee 1 ks. Käännä.
4. Tee yksi kjs. Tee neljä ks. Käännä. Toista kerroksia 1-4 kunnes lumipalloreuna on sopivan mittainen. Sopiva mitta on, kun vähän venyttää virkkausta ja katsoo, että se riittää lakin ympärille ja on mukava pitää päässä. Tällä tavoin saa myös liian ison tonttulakin saa sopivammaksi, kun virkkuusta tulee joustinreuna.

Koukkuna 4,5 ja lankana kaksinkertainen Drops Baby Merino. Kivan pehmeä lumipalloreunus tuli ja kelpasi tontulle :-)

Neulottu sydänpallo

Pikkuinen kummityttöni sai syntymäpäivälahjakseen tämän neulotun pallon. Ajattelin kokeilla yhtä Arnen ja Carloksen Hesarissa vuonna 2013 julkaistua ohjetta, mutta kuva oli niin pieni, etten jaksanut. Otin vain silmukkamäärät malliksi ja tein omat sydämet.

Kokeilin uusia puisia nelikulmaisia puikkoja, eikä tullut puikkojen vaihtumiskohta ollenkaan näkyviin! Mahtavaa! Puikkoni ovat vielä tavallista lyhyemmät (ajattelin tehdä niillä sormikkaita) ja sekin helpotti neulomista. Nappiostos siis. Käytettyyn lankaan nähden olisi voinut valita vielä pienemmät puikot (valkoinen 7-veljestä on tosi ohutta). Ripustusnauhaksi löysin vielä pätkän hääkoristeluissa käyttämäämme punaista silkkinauhaa. 10 vuotta vanhaa siis...

Pallo olisi voinut olla pienempi: halkaisija on noin 9 cm. Tää onkin ehkä semmonen Statement Ball, ettei näin isoa ole kellään! :-D Vanupussikin tyhjeni tähän palloon ja seuraava pallo saa sisuksiinsa karstattua villalankaa (7-veljestä hyötykäytössä!).

Taatelikakun parempi asu

Oikein hyvää ensimmäistä adventtia!

Meidän jouluperinteeseemme kuuluu taatelikakku ja teemme aina yhden kakun pakastimeen odottamaan joulua. Maku nimittäin paranee, kun kakku saa levätä jonkin aikaa.

Tänä vuonna tein kaksi kakkua yhdestä annoksesta, sillä halusin viedä myyjäisiin vähän pienemmät kakut. (Ei makeaa mahantäydeltä tekee monista isoista vuoista epäkäytännöllisiä...) Testasin samalla uutta silikonivuokaani, joka on noin litran vetoinen. Toisen puolikkaan taikinasta laitoin vanhaan silikoniseen linnakakkumuottiini. Molemmat vuoat jäivät vähän vajaiksi tällä annoksella, mutta mielestäni kakuista tuli silti tarpeeksi suuria, noin 600 grammaisia molemmat.

Resepti oli tällainen:

250 g kivettömiä taateleita

3 dl vettä

2 dl sokeria

200 g voita (laktoositon)

2 kananmunaa

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

3,5 dl vehnäjauhoja

45 ml brandyä

Keitä pilkottuja taateleita (poista vielä kivet, jos niitä löytyy) ja vettä miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia tai kunnes taatelit ovat pehmenneet. Lisää voi pieninä paloina lämpimään massaan. Soseuta sauvasekoittimella taatelit hienoksi (tämä tekee kakun rakenteesta erittäin pehmeän ja suussasulavan). Lisää sokeri. Kun massa on jäähtynyt tarpeeksi, lisää kananmunat ja vatkaa hyvin. Lisää sitten kuivat aineet, joihin on sekoitettu mausteet ja apuaineet. Lisää lopuksi halutessasi brandyä tai vaikka appelsiinimehua. Kumoa taikina kahteen pieneen vuokaan tai yhteen isoon (2 litra). Silikonivuoat olen aina voidellut voilla, mutten ole korppujauhottanut. Painavan teflonvuoan voitelen ja korppujauhotan. Paista uunissa 155-asteessa 45-60 minuuttia vuokasi koosta riippuen (tavallinen uuni 175-astetta). Valmis kakku lähinnä tuoksuu hieman brandylle, ei juuri maistu. Mutta jos vertaa brandyllistä ja tavallista versiota, niin eron ehkä huomaa.

Koristele kakku täysin jäähtyneenä tomusokeri-vesikuorrutuksella ja pehmeillä sokerihelmillä. Pikeeri (tomusokeri-valkuainen-sitruunamehu) ei käy kakun kuorruttamiseen, sillä se jotenkin kostuu eikä kovetu, kuten piparien päällä. Pakastimeen kakku kannattaa laittaa ilman koristeluja ja koristella vasta sulamisen jälkeen.

Mehevää joulunodotusta!

Konekirjottu jouluhame tytölle

Tänään oli tyttömme koulussa pikkujoulut ja pukeutumisviikon kunniaksi sai pukeutua jouluiseen asuun. Vanha punainen hame oli jo lyhyt (ja pikkusiskon käytössä), joten tein yöllä simppelin trikoohameen. Päivällä oli kyllä tarkoitus aloittaa, mutta oli ompelus kesken enkä halunnut vaihtaa saumurilankoja kesken kaiken.

Hame oli nopeaakin nopeampi ommella, mutta kirjontaan meni tunteja. Lisäksi trikoon brodeeraus on joka kerta ongelmallista. En muista laittaa kahta tukikangasta päällekkäin, ennen kuin se yksi ja ainut repeää. Eli liimasuihketta toiseen tukipaperiin ja liimaus taustalle. Silitin nurjalle myös tavallisen tukikankaan, muttei se oikein pitänyt pintaansa: kangas kupruilee. Tässä voisi käyttää pehmeää leikattavaa tukimateriaalia, mutten raaski. Käytän sitä vain paitoihin, jotka tulevat ihoa vasten. Kirjontakehänä käytin isointa mahdollista, koska kuvio oli noin pitkä, ja sekin osaltaan aiheutti ongelmia venyvän kankaan kanssa. Mutta tuli silti ihan pidettävä hame!

Kaava oli jälleen Ottobresta (1/2015), kangas tavallista elastaanitrikoota. Vyötäröllä on kuminauha ommeltuna. Seuraavaan hameeseen voisi tehdä vaikka taskut, niin tulisi näköä. Näitä vaan tulee tehtyä niin kiireessä akuuttiin tarpeeseen, ettei jää aikaa miettiä käytännöllisiä yksityiskohtia :-)

Joulutervehdys: sinikattoinen mökki

Koristelimme lasten kanssa pikkuleipiä. Äiti teki talon ja lapset pikkupipareita. Vanhempi tytöistä teki yhden joulupukin, joka on juuri viemässä lahjoja piipun kautta... Hyvää Joulua blogissani vierailleille!

Inkiväärijoulupikkuleivät

Tein myyjäisiin yhden sorttisia joulupipareita, mutta taikina loppui ihan kesken. Kokeilin sitten tällaista vähän vaaleampaa joulupiparitaikinaa. Ohjeen pohjana on DanSukkerin resepti, mutta muutin mausteiden suhteet ja lisäsin pari lisää. Tekotapakin muuttui.

2 dl eli 280 g vaaleaa siirappia

2 1/4 dl eli 198 g taloussokeria

0,5 tl jauhettua neilikkaa

1,5 tl jauhettua inkivääriä

1,5 tl jauhettua Ceylonin luomukanelia

0,5 tl pomeranssinkuorta

2 tl vaniljasokeria

1 1/2 tl soodaa

200 g laktoositonta voita

1 iso kananmuna

8 dl vehnäjauhoja

Laita kylmään kattilaan sokeri ja mausteet. Sekoita. Lisää siirappi ja kiehauta seos. Lisää kuumaan seokseen sooda, sekoita ja anna kuohua. Lisää sitten paloiteltu voi ja sekoittele tasaiseksi. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Kaada seos yleiskoneen kulhoon, lisää kananmuna voimakkaasti vatkaten. Lisää sitten jauhot muutamassa erässä. Sekoita lopuksi käsin nuolijalla kulhon pohjalta, ettei taikinaan jää tummempia raitoja. Anna levätä viileässä muutamasta tunnista seuraavaan päivään. Kauli ja ota muotilla ihania pipareita ja paista keksilämpötilalla (minulla 155-astetta, joillakin ehkä 200) 10-14 minuuttia piparien paksuudesta riippuen.

Väriero "normipipareihin", jotka on tehty tummalla siirapilla, ei ole suurensuuri. Johtuu varmaankin siitä, että käytin Ceylonin kanelia kuitenkin 1,5 tl ja se jo värjää taikinaa aika tavalla. Jos pistää kanelia vain ripauksen (tai ei ollenkaan, jos kaapissa on vaikkapa vain Cassiakanelia), niin varmasti tulee vaaleampia pipareita. Neilikkakin tosin on tummaa ja mietin voisiko sen korvata vaikka yleismausteella eli All Spice:lla eli maustepippurilla. Maustepippuri oli ennen yleinen ja piparien nimikin tulee siitä. Myös mausteiden keittäminen siirapissa saattaa tummentaa sokeria, vaikka tosiaan vain kiehautin seoksen, en antanut kiehua pitkään.

Koristelut taas pikeerillä ja Wiltonin nro 3 tai 2 tylla. Kädenjälki alkoi olla jo väsynyttä, kun illalla myyntipäivän jälkeen koristelin seuraavan päivän tuotteita...

Käyttämästäni kamerasta riippuen kuviin tulee vähän eri värisävyt. Käytän vanhaa Canonia (EOS 350D) (postauksen ensimmäinen kuva ja alempi neliönmallinen kuva) tai Fujifilmiä (Finepix HS20 EXR) (ylempi vähän tummempi kuva). Canon on kunnon järkkäri, mutta ei tee tarkkoja ja teräviä kuvia (objektiivistahan se johtuu). Fujifilmin kanssa värit voivat olla kummallisia, jos en käytä ulkoista salamaa. Yleensähän neuvotaan käyttämään hyvää valaistusta ja unohtamaan salama (kameran oma tai ulkoinen), mutta mielestäni Fuji sen vaatii ainakin sisällä pimeinä aikoina kuvatessa. Ihmiskuvaus on taas toinen juttu, mutta ruokapostauksissa ainakin salama on joskus paikallaan.

Nyt on nämäkin ukot jo myyty ja syöty, mutta en nyt enää kai tänä jouluna tee uutta taikinaa...

Virkatut joulupallot

Kun ei ole lunta, niin tehdään sitä itse. (Pätee muuten yllättävään moneen muuhunkin asiaan: jos jotain ei ole, tehdään itse.) Tässä pikkuisia villaisia lumipalloja Novitan 7 Veljeksestä. Alempaa löytyy ohje palloon.

Pienen pallon (maks 18 kiinteää silmukkaa per kerros) virkkaa nopeasti ja illalla tv:n lempisarjaa seuraten saa ainakin kolme tehtyä. Minä kiinnitin hopean värisen virkatun ketjusilmukkalenkin palloihin, mutta joku nauha tai lankakin käy mainiosti, miksei siimakin. Palloa ei kannata ehkä antaa lemmikin leluksi, sillä koiruli voi vaikka nielaista pallon.

Lisäyskerroksia lisäämällä voi pallon kokoa kasvattaa. Tämä oli simppelisti näin:

Tee aloituslenkki sormen ympärille ja virkkaa siihen 6 ks.
2. krs: Tee jokaiseen silmukkaan 2 ks, on yht. 12 ks.
3. krs: Lisää sitten silmukkamäärää virkkaamalla ensimmäiseen ks:aan *1 ks ja seuraavaan 2 ks*. Toista vielä viisi kertaa, on yht. 18 ks.
4.-7/8. krs: Jatka sitten virkkaamalla yksi ks jokaiseen silmukkaan neljän tai viiden kerroksen ajan. Riippuu käsialastasi monellako välikerroksella saat pallosta pyöreän.
Lisää tässä vaiheessa vanua täytteeksi ja aloita kavennukset.
Kavennukset: Virkkaa kaksi silmukkaa yhteen pallon loppuun asti. Lisää täytettä niin, että pallo on jämäkkä muttei kova. Päättele langanpäät ja kiinnitä ripustuslenkiksi kestävä lanka, naru tai vaikka ketjusilmukkalenkki.

Kun tekee vaikkapa säkillisen villapalloja, niin saa kivan pallomeren lapsille. Pieni pölyvaroitus on ehkä paikallaan, mutta periaatteessa pallot ovat konepestäviä (villaohjelmalla) 30-asteessa. Eikun lumisotaaaaa!

Ja oikein rauhallista neljättä adventtia :-)

Kuusen koristeet piparista

Päivähoidon tädeille meni joulumuistoksi lapsen tekemän kortin lisäksi tällaiset joulukuuseen ripustettavat piparit. Koristelu on yksinkertainen, koska tein myös muutaman muun kappaleen myyjäisiin eivätkä piparit ole ainoa myyntiartikkeli... Laitoin punaisen nauhan, koska sitä oli varastossa, mutta näihin voi kotona vaihtaa haluamansa nauhan. Tällä kertaa tein taikinan maidottomasta margariinista, että maitoallergisetkin voivat herkutella.

Taikina oli tämä:

1,5 dl sokeria eli 135 g
1,5 dl  siirappia eli 210 g
1 tl  inkivääriä
3 tl Ceylonin luomukanelia
0,5 tl neilikkaa
2 tl soodaa
150 g maidotonta margariinia
1 tl vaniljasokeria
1 muna
hiukan vajaa 7 dl puolikarkeita vehnäjauhoja (noin 420 g)

Laita sokeri, siirappi ja mausteet isoon paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen. Ota levyltä ja lisää sooda kuumaan seokseen, joka kuohuu voimakkaasti. (Jos teet tupla-annoksen, niin kolmen litran kattila riittää.) Lisää seokseen margariini ja sekoittele, että se sulaa. Jäähdyttele niin kauan, etteivät kananmunan proteiinit ainakaan hyydy niitä lisätessä. Seos saa olla hieman lämmintä, sillä siihen on silloin helpompi sekoittaa jauhot ja muotoilla jääkaappiin sopiva levy. Kippaa tässä vaiheessa seos yleiskoneeseen ja lisää vaniljasokeri ja kananmuna. Vatkaa voimakkaasti. Lisää jauhot parissa erässä ja sekoita hyvin pohjia myöten. Anna levätä viileässä yön yli.

Taikina oli vaikeampi leipoa kuin voilla leivottu. Jotenkin massa pehmeni pöydällä kovin äkkiä ja murtui helpommin. Mutta jauhoja kun laittoi kaulitessa vähän enemmän ja toimi rivakasti, niin kyllä se margariinillakin onnistui. Isojen kukkapiparien reiän tein omenaporalla ja vaikka taikina hieman levisi paistaessa, niin reikä oli tarpeeksi suuri.

Pikeeri:

1 valkuainen (n.38g)
120 g tomusokeria
3 g sitruunamehua (puoli tl)
35 g tomusokeria

Oikein paksun reunapursotuksen tein 4 mm tyllalla. Pisteet ehkä Wiltonin nro 3 tyllalla. Pikeeri kovettui pakkauskuntoon 2,5 tunnissa.

Isoja pipareita ei tule kovin montaa yhdestä taikinaerästä (ehkä 24, plus muutama pieni).

Lumikuningattaren lumihiutalepiparit

Vanhempi tyttömme on esittänyt voimisteluryhmänsä kanssa Frozen-aiheista esitystä ja tänään oli kaikkien voimistelijoiden pikkujoulugaala. Tein sinne lumihiutalepipareita kiitokseksi ihanasta esityksestä. (Anteeksi pimeät kuvat: en ehtinyt kuvata tuotoksiani päivänvalossa.)

Taikinaksi tein tällä kertaa Paraisten piparkakut, ja totesin, ettei kannata poikkea omasta luotto-ohjeestaan minnekään. Pistänpä reseptin nyt kuitenkin tähän, jos joku haluaa kokeilla. Ei maussa mitään vikaa ollut, mutta työläs kaulintavaihe otti päähän.

210 g tummaa siirappia

200 g sokeria

250 g voita

2 tl Ceylonin kanelia

2 tl inkivääriä

2 tl neilikkaa (laitoin 1,5 tl)

1 rkl pomeranssinkuorta (laitoin 1,5 tl, koska liika pomeranssi tekee helposti kitkeriä kakkusia)

2 munaa

3 tl soodaa

500 g vehnäjauhoja (laitoin taikinaan 568 g ja kaulitessa vielä n. 130 g lisää)

Kiehauta siirappi, sokeri, voi ja kaikki mausteet. Lisää jäähtyneeseen seokseen munat yksitellen vatkaten, sitten jauho-soodaseos. Anna kovettua seuraavaan päivään. 

Ohjeena oli kaulita taikina mahdollisimman ohueksi, jolloin saa varmaan keksimäisiä rapsakoita melko paljon levinneitä kakkusia. Minä kuitenkin jätin levyn noin 4 mm paksuksi ja käytin kaulitessa niin paljon jauhoja, että ihanan muottini muodot jotenkin säilyivät. (Muoteista menee tällä taikinalla liikaa yksityiskohtia hukkaan, joten suosittelen ihan peruspiparimuottia Paraisten piparkakkutaikinalle.) Jos keksejä ei paista tarpeeksi kauan, ne jäävät keskeltä hieman kosteiksi ja kakkumaisiksi. Siksi tuo alkuperäinen kaulintaohje varmaan on laitettukin.

Koristeena pikeeriä. Vaaleansinistä tein 37 grammasta valkuaista (noin 111 grammaa tomusokeria, 7 tippaa sitruunamehua). Valkoista pikeeriä tein 15 grammasta valkuaista (noin 50 grammaa tomusokeria, 5 tippaa sitruunamehua)  ja sitä jäi ylitsekin. Tuolla määrällä pikeeriä sain koristeltua 28 kappaletta eli aikas tipalle meni, kun tavoitteena oli 27 kpl. (Mulla oli tomusokeri tosi vähissä ja jouduin laskemaan tarkkaan, että sain keksit valmistettua ajoissa. Kauppaan en olisi enää ehtinyt...)

Pikeeri

25 g kananmunan valkuaista

60 g tomusokeria

Vatkataan 3 minuuttia sähkövatkaimella.

Lisätään:

muutamia tippoja sitruunamehua

10-30 g tomusokeria

(väriainetta)

Vatkataan tasaiseksi. Tomusokerin määrä riippuu siitä haluaako päällystää yhtenäistä pintaa vai tehdä jämäköitä pursotuksia. Talvella pikeeri kuivuu yleensä tunnissa tai kahdessa, mutta varman päälle jos haluaa pelata, niin kannattaa tehdä piparit edellisenä päivänä. Silloin ne voi pakatakin vaikka sellofaaniin ja antaa joulutervehdyksenä ystävilleen.

Minulla jäi tekeminen niin viime tippaan, että piti pakata piparit laatikkoon ja erilleen toisistaan. Kerrosten välissä on metallinen leivonnaisteline, joita minulla on kolme kappaletta ja ne saa toistensa päälle. Hirveän kätevä kapistus. Saisivat vaan olla isommat, kun ei niihin koskaan mahdu kaikki pikkuleivät. Mutta sitten taas eivät mahtuisi laatikkoon... Kunnolla kuivunut pikeeri ei ota kiinni toisiin pipareihin, joten piparit voi pakata laatikkoon vaikka peräkkäin.

Nyt kaikki Frozen-fanit piparitalkoisiin! Meidän "Elsat" tuolla jo jäädyttävät olohuonetta...

I quickly made some snowflake gingerbread cookies for our daughters gymnastics group. They were peforming "Frozen" at their Christmas party... The show was so lovely and all the girls were so adorable!

Jouluisia käpyaskarteluja

Joulukoristetarjonta on kaupoissa parhaimmillaan, mutta itsekin voi tehdä aika upeita juttuja. Meillä on metsä vieressä ja siellä kuusia ja niissä käpyjä, joten ostimme vain hopean sävyistä spraymaalia. Mies sai kiinnittää nuo hermostuttavat siimat käpyihin, mutta jouluaskarteluja pitääkin tehdä yhdessä :-)

Kävyt ovat sellaisenaankin ilman ripustusnarua hyviä somisteita. Olen käyttänyt käpyjä maljakoissa ja maljoissa. Myös joulukukan juurelle niitä voi käyttää katteena multaa peittämään. Katteena käytetyistä kävyistä maali saattaa kulua pois kastelun takia, mutta ainahan voi maalata lisää käpyjä. Ja jotain kimalleliimaakin voisi varmaan lisätä tuomaan kiiltoa, varsinkin jos tuli ostettua mattahopeaa maalia...

Vielä kun saisi pihalle kasvamaan semmoisen puun, jossa kasvaa JÄTTIkäpyjä - ainakin 8 cm halkaisijaltaan... Menestyisikö semmoinen Suomessa?

Some painted pine cones. I used silver spray paint and fishing line for hanging.

Piparikuusi (sisältää kasaamisohjeet)

Joululeivonta on sitten kivaa, kun voi kokeilla kaikenlaisia varastonsa aarteita eli erilaisia piparimuotteja. Innostuin pari viikkoa sitten tekemään myyjäisiin vielä piparikuusia, kun piparimökkien teko vain raapaisi koristeluintoni käyntiin.

Ensin tehdään hyvä kovahko piparitaikina. Taikinan ei tarvitse olla yhtä kovaa kuin piparitaloissa (8 dl sijaan vaikka 7 tai 7,5 dl jauhoja), sillä kuusissa ei haittaa, vaikka tähden malli vähän leviäisikin. Taikina on hyvä tehdä edellisenä päivänä jääkaappiin, niin se ehtii hyvin levätä ja viilentyä.

Taikina kaulitaan ja leivotaan tähtiä kuudella erikokoisella muotilla. Yhteen kuuseen menee joka kokoa kaksi kappaletta (=12 kpl). Toisaalta ihan pieniä menee kolme kappaletta kuusta kohden, jos haluaa tehdä latvatähden erikseen. Minulla oli 5-sakaraisia metallimuotteja (ostettu: Chez Marius, hinta alle 10 euroa). Jos haluaa pysyä laskuissa jotenkin kartalla, kannattaa leipoa kerralla aina yksi pellillinen kutakin. Paistuvatkin tasaisesti, kun ovat kaikki samankokoisia. Isompia tähtiä voi joutua tekemään sitten toisenkin pellillisen. Ja ettei tule kaulittua taikinaa turhaan liian monta kertaa, niin onhan se hyvä ottaa aina isojen muottien väleistä pienemmillä. Sitten vain lajittelee ne uunipelleille koon mukaan. (Minä tein viisi kuusta ja jämätähdistä vielä yhden, että ehkä se yhden kuusen leipominen sujuu kuitenkin helpommin.) Onneksi oli tuo laskutaitoinen mieheni apuna ;-)

Paiston jälkeen piparit saavat jäähtyä kunnolla. Koristelua varten vatkataan pikeeri (värjätään) ja koristellaan jokainen tähti. Sakaroista jää näkyviin vain kärjet, joten ihan välttämätöntä ei ole kiertää koko piparia, kuten itse tein. Mietin kuitenkin piparikuusen syöntitapahtumaa jo tässä vaiheessa ja ajattelin, että on kiva saada kokonaan koristeltu tähti käteensä. Annetaan kuivua niin hyvin, ettei pikeeri mene lyttyyn, kun siihen koskee. Tee vaikka testipipari, jota voit hipeltää (ja lopuksi syödä). Muista koristella myös latvatähdet valmiiksi.

Sitten kasataan kaupan kuorrutteella. Suosittelisin kyllä melkein kuumaa sokeria tai sitten pikeeriä. Minun kuuseni menivät nimittäin toisen automatkan jälkeen poikki. Tai ainakin se yksi jonka kiikutin myyjäisistä kotiin. Miten sen kuuman sokerin tuohon keskelle sitten saisi, on arvoitus. Pikeeri nyt ainakin jämähtää kivikovaksi. Kokeilkaa sillä!

Kertakäyttölautaselle kannattaa laittaa pisara pikeeriä ja vasta sitten koristepaperi. Samoin koristepaperille pikeeriä ja vasta sitten ensimmäinen pipari. Näin koko komeus pysyy paikoillaan (pikku)jouluun saakka.

Sitten vain liimataan pipari kerrallaan ja aina kaksi samankokoista peräkkäin. Kannattaa laittaa melko reilu kasa liimausainetta, sillä paksut pikeeripursotukset jättävät piparien väliin tilaa. Mitään erillisiä välipaloja tällä tekniikalla ei tarvitse käyttää, paitsi jos haluaa harvemman näköisen kuusen.

Tarkista kuusen suoruus lintuperspektiivistä. Liimaa sitten kuusen päälle latvatähti tai vaikka sokerimassasta tehty enkeli. Tai joku muu mieluinen "piste i:n päälle".

Kannattaa antaa myös kasauspikeerin kuivua ennen pakkaamista. (Kissatalouksissa erilaiset kannelliset laatikot ja kirjahyllyn vitriinit ovat aika hyviä jemmapaikkoja.) Jos haluat pakata kuusesi vaikka lahjaksi, niin sellofaani suojaa hyvin pölyltä ja kosteudelta.

Alakuvassa vielä myyjäistunnelmaa esikoululta. Meillä oli ihan huisin monta taloa ja kuusta myynnissä ja lopulta kaikki menivät!

Mukavaa ensimmäistä adventtisunnuntaita!

I baked and decorated (with royal-icing) five gingerbread Christmas trees. It was so much fun! All of them went to beneficence sale for kindergarten. I have to make one for our home too...

Taatelicookies

Meidän joulun aikaamme kuuluu niin perinteisiä herkkuja kuin perheen omilla resepteillä leivottuja ihanuuksia, mutta aina myös jotain uutta. Myyjäisiin kokeilin taatelicookies-reseptiä, jonka löysin kotitaloustuntieni reseptikansiosta 20 vuoden takaa... Koskaan en muista tehneeni tällä ohjeella, mutta oli kyllä toimiva resepti. Mutta silti taatelikakkuakin on silti pakko tehdä ;-)

200 g kivettömiä kuivattuja taateleita
250 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
1 dl rouhittuja hasselpähkinöitä
5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa

Hienonna taatelit huolellisesti pieneksi silpuksi (varmista ettei tule kivenmurusia). Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita sooda ja pähkinät vehnäjauhoihin ja lisää taikinaan. Sekoita hyvin, muttei liikaa. Muotoile sitten leivinpöydällä kolmeksi tangoksi (halkaisija esim. kolme senttimetriä). Apuna voi käyttää hieman jauhoja. Laita tangot jääkaappiin pariksi tunniksi. Leikkaa sitten tangot noin 1-1,5 cm paksuisiksi viipaleiksi ja aseta pellille. Jätä leviämisvaraa. Paista kauniin ruskeiksi 200-asteessa (tai minun uunissani 155-asteessa kiertoilmalla).

Alkuperäisen ohjeen mukaan taikina säilyy jääkaapissa jopa viikkoja eli voit tehdä taikinan jääkaappiin ja paistaa sopivan määrän vaikka yllätysvieraille. Tulee ihana tuoksu koko taloon! Valmiit keksitkin säilyvät piparipurkissa tai pakastimessa varsin hyvin.

Joulutervehdys piparitalon muodossa!

Joulukorttien teko on mukavaa ja luovaa yhteistä joulupuuhaa, mutta toisinaan aika (ja voimat) vain loppuu kesken. Haluaisin niin kovasti jouluisin antaa pienen lahjan kaikille kortin saajille: siis jotain persoonallista ja käsintehtyä :) Tänä(kin) vuonna kallistuin kuitenkin antamaan niille, jotka sitä eniten (tai ainakin enemmän) tarvitsevat. Uusi lastensairaala ja SOS-Lapsikylä saavat siis lahjoituksena summan, joka kortteihin ja merkkeihin olisi kulunut. Meidän perheen joulutervehdys tulee tässä sähköisesti. Luontoa säästyy, eivätkä Postin kantajien laukutkaan pullistele ja aiheuta niska- ja selkäsärystä johtuvia sairaspoissaoloja ja kuluja työnantajalle, ja EHKÄ paine postimaksukorotukseen vähenee..?  Näemme teistä useimmat joulunaikaan muutenkin, ettemme suinkaan ole unohtaneet teitä, vaikkei posti joulutervehdystä tuokaan. (Tiimari jo menikin nurin, ettei meidän perheen pahvi-, kimalle- ja kirjekuoriostoksilla olisi sitä pystyyn saanut.)

Lapset ja isä leipoivat koko suuren piparitaikinan pipareiksi ja taloiksi. Äiti teki sitten pikeerikoristelut ja isä kokosi talon. Muotteina ihan piparitalon tyyppimuotit Iloleipurilta (ehkä) ja erikoisuutena oven yläpuolen lippa, hirvimuotilla tehty poro ja kuusen takana kurkisteleva pikeeripupu. Piparitaikinareseptini on ihan paras: tulee hyvä maku ja hyvä väri sekä ihanan sileä pinta, jota on helppo koristella. Jauhojen määräkin on juuri sopiva: muodot eivät leviä kuin hitusen ja jopa pintaan painetut kuviot säilyvät paiston jälkeen.

1,5  dl  sokeria
1,5  dl  siirappia
1  tl  inkivääriä
3 tl Ceylonin luomukanelia
0,5 tl neilikkaa
2 tl soodaa
150 g voita
1 tl vaniljasokeria
1 muna
8 dl puolikarkeita vehnäjauhoja (jos ei tee mittatarkkaa taloa, jauhoja voi laittaa vähemmän)

Laita sokeri, siirappi ja mausteet isoon paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen. Ota levyltä ja lisää sooda kuumaan seokseen, joka kuohuu voimakkaasti. (Jos teet tupla-annoksen, niin kolmen litran kattila riittää juuri ja juuri. Ehkä.) Lisää seokseen voi ja sekoittele, että se sulaa. Jäähdyttele niin kauan, etteivät kananmunan proteiinit ainakaan hyydy niitä lisätessä. Seos saa olla hieman lämmintä, sillä siihen on silloin helpompi sekoittaa jauhot ja muotoilla jääkaappiin sopiva levy. Kippaa tässä vaiheessa seos yleiskoneeseen ja lisää vaniljasokeri ja kananmuna. Vatkaa voimakkaasti. Lisää jauhot parissa erässä ja sekoita hyvin pohjia myöten. Muotoile valmiista taikinasta levy, josta on helppo ottaa leivinpöydälle paloja seuraavana päivänä.

Koristelut pikeerillä (Kinuskikissan sivuilta löytää), jota tein kahta eri versiota: paksumpaa ja löysempää. Katto, seinälaudat, jääpuikot, ikkunat, piippu, kuusi ja pupun jäljet on kaikki koristeltu löysemmällä pikeerillä. Vain lumikinokset ja pupu ovat paksumpaa. Jos oikein huippulaatuun koristeluissa tähtää, niin tomusokerin määrän kanssa voi kikkailla loputtomasti. Kaikki eri pursotustyllatkin voisi koristelussa ottaa käyttöön, mutta tämä oli hyvin pikaisesti tehty talo. Vinkiksi uutta kotia suunnitteleville nuorille pareille: tehkää pienoismalli haaveiden talostanne piparitaikinasta!

Tein myöhemmin uuden taikinan vähän eri mausteilla (vain inkivääriä ja pomeranssin kuorta sekä vaaleaa siirappia), että pipareita riittäisi jouluksikin. Maku oli yllättävän sama ja väri vain hitusen vaaleampi! Gingerbreadejä siis kirjaimellisesti. Eikä ole enää huolta, jos kaneli ja neilikka vaikkapa loppuvat kaapista juuri ennen piparitaikinan tekoa. Minun luomukanelini on nyt tosi vähissä ja pitää tehdä vielä kierros parhaissa joulukaupoissa, ettemme jää ilman joulupuurokanelia. Muistakaa: vain Ceylonin kaneli on aitoa ja paljon terveellisempää, paremman tuoksuista ja herkullisemman makuista kuin tumma "markettikaneli".

Luciapullia ja hedelmäistä joululimppua

Hyvää Lucianpäivää näin jälkikäteen :) Ihan eivät perjantaille nämä pullat ehtineet (lauantaina leivoin), eikä sähkökatkoskaan yhtään lisännyt leivontaintoa. En ole ennen tehnyt sahramilla maustettuja Luciapullia ja nyt kokeilin. Taikinaan ei tullut munia ja toisissa resepteissä laitettiin rahkaa, jota ei kaapista löytynyt. Olisi pitänyt laittaa munia tai rahkaa: niin tuli kuivia ilman... Ja tuo taikinan vääntely on varmaan ihan oma taiteen lajinsa, eikä liian kauan kohonneesta taikinasta saa nättiä millään. Leila leipoo ohjelmassa on joku leipuri, joka leipoi korvapuustit kohottamattomasta taikinasta. Ehkä pitkuloitakin voisi kokeilla tuolla tekniikalla ja kohottaa sitten vasta pellillä.

Sahramin kanssa turhaan nuukailin, kun en niin fanita sen makua/tuoksua. Näkyy kuvassa nyt vähän sahramipilkkua (ja kardemummaa), mutta keltaisempikin väri olisi voinut olla.

Puolen litran taikinaan se puolen gramman sahramipussi on ihan hyvä: nyt tein 0,75-litran taikinan. Pullataikinan liian pitkä kohtotusaika johtui siitä, että oli limput uunissa. Limppu onnistuikin hyvin Pirkan aprikoosi-cashew-limpun ohjeella (vehnäjauhot korvasin täysjyväspelttijauhoilla), mutta minun vuokiini annoksen olisi voinut tehdä 1,5-kertaisena. Paistolämpötilana oli ensin 170-astetta ja sitten pienensin 150-asteeseen. Siirappivesivoiteluakaan en tehnyt, kun toisenlaisessa limpussa on sellainen. Limppujen teko on ihanan helppoa, mutta kohotukseen täytyy varata runsaasti aikaa.

Joulutorttuja minikoossa

Nämä herkkupalat ovat 75% kevyempiä kuin tavalliset joulutortut. Maku on silti aivan sama. Tavallinen torttutaikinalevy ensin puoliksi ja puolikkaat vielä neljään osaan. Näin päästään ultrakevyeen lopputulokseen :)

Näistä kuvista ei vielä kokoeroa huomaa, mutta ehkä seuraavista?

Ennen paistoa. Pellille mahtui hyvin 20 kpl.

Paiston jälkeen.

Suupalan kokoinen.

Hillon ystäville luumuhilloa voisi olla enemmänkin ja suurempi hillomäärä myös pysyisi paikallaan paremmin. Nyt tortut kohosivat todella hyvin myös keskeltä ja hillo vähän kallistui sinne tänne. Omassa uudehkossa AEG:n uunissani paistoin tortut kiertoilmalla ja 170-asteessa 15-20 min.

Luumumarmeladin lopuille yritin miettiä käyttötarkoitusta, mutta mikään luumukakku ei innostanut. Jokin jälkiruokamousse ehkä?