Näytetään tekstit, joissa on tunniste pulla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pulla. Näytä kaikki tekstit

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Ihanan vaniljapullat

Vaniljapullat ovat minusta jotain tosi ruotsalaista, vaikka reseptin alkuperästä minulla ei ole tietoa. Mutta koska leivontaidolini Leila Lindholm on näitä ohjelmassaan tehnyt, niin ovat ne varmasti ihan Ruotsin kansallisleivonnainen :-) Ja resepti tietysti Leilalta (recept.nu hakusanaksi "vaniljbullar"). Mutta mutta! Sitten vähän guuglasin ja selvisi, että näitä tämän näköisiä pulleroita kutsutaan monella nimellä, myös solbullar ja seglarbullar. Ja tuo purje(htijan)pulla sopii meille paremmin kuin hienosti, sillä tulevana kesänä meidänkin paatti pääsee veteen ja Suomenlahtea kiertelemään! Paatista lisää toisessa blogissani: talojatarha.blogspot.fi.


Hei kuka jo söi yhden?!

Leilalla on vaniljakreemikin itsetehtyä, mutta minulla on jatkuva kiire (ompelut, puutarha, vene, lapset...) niin otin Sallisen vaniljakreemijauhetta ja vispasin sen maitoon. (Juu, ei pullaa pakko ole leipoa, mutta en minä sitä nyt kaupastakaan osta!) Tässä ensin taikinaresepti suomeksi käännettynä.

1 rkl kardemummaa jauhettuna
3 dl täysmaitoa
50 g hiivaa
1,5 dl sokeria
0,5 tl suolaa
150 g pehmeää voita
1 kananmuna
10-12 dl vehnäjauhoja

Tee normaali vehnästaikina liottamalla hiiva haaleaan maitoon ja lisää sokeri, muna ja kardemumma. Vispaile vähän ja lisää jauhoja noin neljä desiä. Lisää sitten suola ja rasva. Sekoita. Vaihda käsi vispilän tilalle (ellet tee koneella) ja lisää loput jauhot erissä. Anna kohota 40 min liinalla peitettynä. Leivo 16-24 pyöreää pullaa (meillä tuli noin 50 g pullia eli pieniä) ja laita pellille kohoamaan 40 minuutiksi.

Tee kreemi eli vispaa maito kreemijauheen joukkoon pakkauksen ohjeen mukaan. Tai ihan alusta asti, jolloin vältyt monelta e-koodilta.

Kreemi (iso annos, loput voi käyttää vaikka johonkin jälkiruokaan, raparperipiiraaseen tms.):

5 dl maitoa
1 vaniljatanko (tai vaniljasokeria)
1,5 dl sokeria
7 kananmunankeltuaista
1, 5 dl maissitärkkelystä
50 g pehmeää voita

Halkaise vaniljatanko ja raavi siemenet kattilaan ja laita myös tanko perään. Lisää maito ja kuumenna kiehuvaksi. Ota pois levyltä ja anna vaniljatangon liota maidossa vielä. Vatkaa sokeri, keltuaiset ja maizena ilmavaksi sähkövatkaimella. Kaada sitten maito ilman vaniljatankoa seoksen joukkoon. Kaada takaisin kattilaan ja kuumenna samalla sekoitellen. Älä keitä! (Ohje ei kerro lämpötilaa seokselle, mutta veikkaisin samaa kuin jäätelömassan teossa eli max 72 celsius astetta.) Kun seos alkaa paksuuntua, ota pois liedeltä ja kaada seos nopeasti kylmään kulhoon. Lisää voi, anna sulaa ja sekoita varovasti. Viilennä jääpedillä tai jääkaapissa/ulkona.


Virvon varvon pullat sulle! Mukavaa pääsiäisen odotusta!

lauantai 15. maaliskuuta 2014

6-vuotisprinsessasynttärit: piirakkaa, pullaa, pikkuleipiä, popseja, jäätelökakkua...

Meillä kaikki Disneyn prinsessat ovat ihaninta ikinä ja teema vanhemman tytön 6-vuotissynttäreille oli selvä: prinsessasynttärit. Koska suosikkiprinsessa vaihtelee, otimme ne kaikki (melkein) mukaan juhliin niin tarjottavien kuin leikkienkin muodossa.


Edellisyönä prinsessat kävivät auttamassa äitiä leivonnaisten teossa ja niinpä meillä oli tarjolla:

Annan mehevä talvipiiras
    Lindan illanistujaispiiras Pirkasta
Elsan jääkristallimuffinit
   Aiemmin esitellyt myslimuffinit kuorrutteella
Tähkäpään tukkapullat
    Laskiaispullataikina ja koristeita omista varastoista
Flynn Riderin popcorn
   No auringonkukkaöljyä, maissinjyviä ja merisuolaa...
Bellen suklaiset ruusut
     Maitosuklaata ja tummaa suklaata temperoituna ruusumuotteihin pursotettuna
Tiananeidon suukkoset
     Neidon suukkoset (Baci de Giuletta) Maku-lehdestä. Välissä tummaa suklaata ja voita sulatettuna.
Arielin suolakalat
     Kaupasta suolakalakeksejä aarrearkkuun aseteltuna
Lumikin talviomenatikkarit
     Red velvet kakkutaikina + tuorejuusto + kookoshiutaleita valkosuklaalla (Fazer Block) päällystettynä
Pascalin pikkuleivät
     Murotaikina ja pikeerikoristelu
Tuhkimon unelmalinna
     Jäätelölinna, vohvelituutteja suklaalla koristeltuna, vohvelirullia sekä kermavaahtoa


















Jäätelölinnaa kokeilin ensimmäistä kertaa. Kuningasajatuksena oli käytää runebergin torttujen silikonista vuokaa (josta saisi kuusi tornia), mutta eihän jäätelömassaa saanut niistä siististi irti. Piti odottaa jäätelön pehmenemistä ja sitten se olikin jo liian pehmeää. Sama myös silikonisen rengaskakkuvuoan kanssa... Jäätelönkin piti olla omatekoista, mutta sairaslomapäivien vuoksi en ehtinyt/jaksanut/pystynyt tehdä/tekemään kotijäätelöä. Tornien katot kuitenkin tein tyhjistä tötterövohveleista ja suklaasta. Portaat Puffetista, oviaukko vohvelirullista. Koristeeksi kermapursotuksia. Jäätelölinnan alustana oli voileipäkakkutarjotin, jonka alle saa kylmäpatruunan. Olisipa vaan kylmäpatruuna koko tarjottimen kokoinen! Toimisi nimittäin paremmin, sillä nyt vain linnan keskiosa pysyi sopivan kylmänä ja kasassa ja tornit aloittivat hyvin pian iloisen matkansa kohti tarjottimen reunoja... "Jarruna" käytin mantelijauhetta, jos se olisi estänyt linnan liukumista edes vähän. (Ensi kerralla: litran paketti kumotaan tarjoilualustalle ja koristeet tarjotaan erikseen?)

Tässä on hyvä murotaikinaresepti, jota käytin kameleonttikekseissä. (Pascal on kameleontti elokuvasta Kaksin karkuteillä ja Tähkäpään ystävä.) Koska juhliin tuli myös prinssejä eikä vain prinsessoita, niin Pascal vaikutti hauskalta idealta kekseihin. Sitä paitsi olen jo tehnyt kruunuja, kukkia, perhosia, muumeja, sydämiä... En nyt muista mistä murotaikinan reseptin otin, mutta lisään lähteen heti kun sen taas löydän. Sopivan kokoinen taikina isoihin (noin 30 hlö) juhliin, jos kukaan nyt enää nykyään pikkuleipiä syö. Valmiiden pikkuleipien määrä tietysti riippuu muottien koosta. Voit toki puolittaakin ohjeen, kun vatkaat ensin kananmunan vaikkapa lasissa haarukalla sekaisin ja kaadat siitä vain puolet taikinaan. Lastenjuhliin ei oikeasti tarvita piparivuorta, jos tarjottavia on sen seitsemän sorttia. Pinterest on uusi suosikkini ja sieltä löysin idean noihin pikkuleipien koristeluihin. Koristelu on hyvin pelkistetty versio hahmosta, mutta kaikki (lapset ja tyttölasten äidit ainakin) kuitenkin tunnistavat kuka pikkuleivässä on.

150g voita
1 dl tomusokeria
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia (vaihdoin tuon vanilliinisokeriin)

4 dl vehnäjauhoja

Vaahdota huoneenlämpöinen pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi. Vatkaa kananmuna voi-tomusokeriseokseen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää lopuksi vatkaamalla joukkoon. Anna levätä kylmässä tunnin tai yön yli. Kauli jauhotetulla alustalla ja paina siitä muotilla pikkuleipiä. Paista uunissa kypsiksi. (AEG: 155-asteessa, 8 min.) Jäähdytä ritilällä. Koristele täysin jäähtyneenä pikeerillä.

Skotlantilainen prinsessa Merida ei leiponut, vaikka yritin houkutella. Hän oli kiireinen askarrellessaan hienon maalitaulun seuraavan päivän tarkkuusammuntakisoihin. Prinsessa Ruusunen taas järjesti kruunu & korupajan, eikä ennättänyt timanttien laskemiseltaan tulla jauhonpölyiseen keittiöön. 



Prinssit olivat kai pääasiassa jossakin muualla, mutta Naveen oli paikalla. Hän vain oli sammakon muodossa, eikä juhlien loppupuolellakaan saanut omaa ulkomuotoaan takaisin. Omituista, vaikka niin monta prinsessaa oli paikalla...



keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Pullia, laskiaispullia...

Vähän myöhässä tulee pullapostaus, mutta sentään söimme laskiaispullat oikeana päivänä ;-)


Pullareseptin löysin tällä kertaa Huvudstadbladetista. Siinä käytettiin kohottajana hiivan lisäksi leivinjauhetta. En oikein huomannut eroa perinteiseen pullataikinaan, sillä kyllä ilmankin leivinjauhetta tulee pehmeitä pullia. Tosi harjaantunut pullantekijä en kyllä ole, että ehkä tuo leivinjauhelisäys toi jotain varmuutta pullien onnistumisesta. Ja pinnasta tuli (vähän) kauniimpi pienemmällä vaivalla. Mutta voisin silti laittaa vähemmän jauhoja ensi kerralla.



100 g voita
3 dl maitoa
50 g hiivaa
1 dl sokeria
1 maustemitta suolaa (tosi vähän, laitoin ehkä puoli tl)
1 maustemitta jauhettua kardemummaa (tätäkin laitoin enemmän)
1 kananmuna
ensin 8 dl vehnäjauhoja
kohotuksen jälkeen  2,5 tl leivinjauhetta sekoitettuna 1,5 dl vehnäjauhoja

Eli tehdään pullataikina normaalisti, mutta jätetään löysäksi (itse käytän korkeintaan huoneenlämpöistä maitoa, koska muutenkin taikina nousee liikaa, käyttää kaiken sokerin, ja on enemmän aikaa leipoa). Kohotetaan 30 min ja sitten lisätään loput vehnäjauhot, joihin on leivinjauhe sekoitettu. Leivotaan samantien ja pikkupullia kohotetaan n.20 min ja paistetaan alkuperäisen ohjeen mukaan 225-asteessa 8 minuuttia.

Täytteeksi laitoin kermaa, rahkaa, sokeria, vaniljasokeria ja marsipaania tai mansikkahilloa. Pullien keskeltä koversin vähän pullaa pois ja sekoitin siihen kerma-rahkaseoksesta ehkä kolmasosan. Sitten toiseen puolikkaaseen lisäsin raastettua marsipaania (Ikeastakin löytyy nykyisin, mutta sisältää laktoosia) ja toiseen mansikkahilloa. Tuota hillon sekoittamista täytteeseen en ole ennen kokeillut, enkä kokeile uudestaan (ihan vähän ällöttävältä seos näytti...)


Mantelimassatäyte ja kerma-rahkavaahtoa

Mansikkatäyte ja kerma-rahkavaahtoa
Tuoreena pullat olivan ihan hyviä arkikahvipullia ja pehmeitä ja kimmoisia. Eivät olleet kovin makeita. Täytteistä mantelimassa on suosikkini, ja hillon kyllä laitan jatkossa erikseen ihan ulkonäöllisistä syistä. Mutta jos haluaa vaikka vähentää sokerimäärää, niin voisi käyttää pakasteesta mansikkasosetta ja sen voisikin sekoittaa täytteeseen, kun on tasaisempaa. Lapset söivät täytteet pullan sisältä ja pitkin hampain itse pullan. (tuoreena kyllä kelpasi pullakin) Että onko se pulla nyt sitten niin pakollinen laskiaisjuttu. Meillä taitaa jäädä tulevina vuosina laskiaispullat leipomatta, kun tyttöjen synttärit osuvat kevääseen ja muutenkin herkkuja on luvassa yllin kyllin. Mutta kun pullaa leivoin, niin synttäreillekin tein vähän Tähkäpään lettejä ja lapset auttoivat. Leteistä sitten myöhemmin  :-)

tiistai 17. joulukuuta 2013

Luciapullia ja hedelmäistä joululimppua

Hyvää Lucianpäivää näin jälkikäteen :) Ihan eivät perjantaille nämä pullat ehtineet (lauantaina leivoin), eikä sähkökatkoskaan yhtään lisännyt leivontaintoa. En ole ennen tehnyt sahramilla maustettuja Luciapullia ja nyt kokeilin. Taikinaan ei tullut munia ja toisissa resepteissä laitettiin rahkaa, jota ei kaapista löytynyt. Olisi pitänyt laittaa munia tai rahkaa: niin tuli kuivia ilman... Ja tuo taikinan vääntely on varmaan ihan oma taiteen lajinsa, eikä liian kauan kohonneesta taikinasta saa nättiä millään. Leila leipoo ohjelmassa on joku leipuri, joka leipoi korvapuustit kohottamattomasta taikinasta. Ehkä pitkuloitakin voisi kokeilla tuolla tekniikalla ja kohottaa sitten vasta pellillä.


Sahramin kanssa turhaan nuukailin, kun en niin fanita sen makua/tuoksua. Näkyy kuvassa nyt vähän sahramipilkkua (ja kardemummaa), mutta keltaisempikin väri olisi voinut olla.


Puolen litran taikinaan se puolen gramman sahramipussi on ihan hyvä: nyt tein 0,75-litran taikinan. Pullataikinan liian pitkä kohtotusaika johtui siitä, että oli limput uunissa. Limppu onnistuikin hyvin Pirkan aprikoosi-cashew-limpun ohjeella (vehnäjauhot korvasin täysjyväspelttijauhoilla), mutta minun vuokiini annoksen olisi voinut tehdä 1,5-kertaisena. Paistolämpötilana oli ensin 170-astetta ja sitten pienensin 150-asteeseen. Siirappivesivoiteluakaan en tehnyt, kun toisenlaisessa limpussa on sellainen. Limppujen teko on ihanan helppoa, mutta kohotukseen täytyy varata runsaasti aikaa.



lauantai 22. kesäkuuta 2013

Voipulla

Voi pulla miten ihanaa pullaa! Lapsena kun olin äidin ja mamman kanssa ostoksilla, niin lopuksi kävimme aina kahvilassa. Otin usein voipullan. Se vain oli niin hyvää. Yksinkertaista ja hyvää. Sittemmin jäi voipullat hyllyyn laktoosin takia ja vähähiilarisen ruokavalion myötä pullattelu loppui lähes tyystin. Mutta nyt bongasin netistä voipullareseptin, jota en ollut aiemmin löytänyt. Olin siis jo pitkään miettinyt ja harmitellut miten oikea voipulla tehdään. Enkä nyt puhu mistään voisilmäpullista: niitähän nyt tekee kuka vaan.

Voipulla on siis kuohkea pulla, jonka pinta on kuin krakleerauslakalla vedelty. Siis hieman halkeillut ja rapsakka pinta.


Ohje löytyi täältä. Voi ihanuus. Hiivani oli ollut pakastimessa, joten ihan tyytyväinen en ollut taikinan nousemiseen, mutta maku oli kyllä hyvä. Voitelin pullat kananmunalla, mutta voisi tietysti kokeilla myös voilla voitelua. Muistojeni voipulla nimittäin oli mattapintainen, mutta mies sanoi, että ihan kuin Ehon voipulla (itse söin aikoinani jonkun hämäläisen leipomon tuotetta).

Hyvää juhannusta kaikille pullan ystäville!