Synttärilahjaksi hameet trikoosta ja puuvillasta

Lukuisten synttärijuhlien maassa, on kiva viedä lahjaksi itsetehty vaate. Leluja löytyy kaikilta, mutta kenelläkään ei ole taatusti samanlaista hametta :-)

Tämä pallotrikoohame meni 6-vuotiaalle päiväkotiystävälle.

Ohje on Ottobresta. Rypytyksen hoidin rypytysjalalla: joka kuudes tikki teki vekin ja pistonpituus oli 3.0. Käytettävä pistonpituus riippuu tietysti kaitaleen pituudesta ja montako prosenttia sitä rypytetään. Ihanaa matematiikkaa! Koetilkun mukaan vain lasketaan paljonko 20 cm kangasta kutistui kyseisillä säädöillä (siksi 20 cm eikä 10, että saa virhemarginaalia vähän pienemmäksi). Uusiksi niin kauan, että lasku suurinpiirtein täsmää. Mieluummin hitusen pidempi rypytetty kaitale kuin vyötärökaitale. Helppoa mallia muokkasin kankaan mukaan eli käytin framillonia rypytettyjen kaitaleiden tukena. Framillon yleensä estää ompeleen ratkeamisen joustavissa kankaissa. Ohjeessa pyydettiin tukemaan yläosan saumanvara, mutta en viitsinyt leikata tukikankaasta pitkää suikaletta. Eikä minulla ole mitään valmista tukinauhaa hankittuna. Toivotaan, että sauma kestää näin.

Yksityiskohtana kiristysnauha kuminauhan lisäksi: saa hoikka tyttökin hameen pysymään paikallaan. Vyötärön ympäryksen tiesin etukäteen, niin se helpotti kuminauhan pituuden arvaamisessa.

Helmapäärmeet ompelin kaksoisneulalla, koska näihin saumoihin ei kohdistu samanlaista venytystä kuin paidan helmaan. Tarpeeksi leveä käänne estää myös trikoon rullautumisen.

Toinen hame meni 7-vuotiaalle tytölle. Tein sen puuvillakankaasta samalla ohjeella, mutta jätin kiristysnarun pois.

Rypytyksen hoidin rypytyslangalla: meni se niinkin, mutta koska kappaleet olivat hieman eri mittaiset kuin ylemmässä hameessa, en laskenut ja kokeillut uusia piston pituuksia. Pikkuisena yksityiskohtana metallinen sydänkoriste "made with love".

Toivottavasti kelpaa tanssahdella :-)

Trenssitakki popliinista tytölle

Vuosi sitten aloittamani kevättakki valmistui vapuksi lopulta parin päivän työllä, mutta sitten onkin ollut niin lämmintä ettei takkia ole tarvittu! Mutta ei se mitään, takissa on kasvunvaraa, ja palvelee shoippailutakkina varmasti pari-kolme vuotta. Eikä me kaupoillakaan olla käyty: menoissamme on tarvittu niitä villahousuja ja hyvin tuultapitävää varustusta.

Kangas on Eurokankaasta tukevaa puuvillapopliinia. Vuorina toista vähän ohuempaa puuvillaa ja hihoissa polyesteriä helpottamassa pukemista. Lempiväri lila pääsi siis vuoriin, vaikkei nyt muuten sovi tummansinisen kanssa. Kukapa sitä vuorta näkee muualla kuin täällä blogissa.

Malli on Ottobrelehdestä (1/2015) Filmstars trenchcoat. Edessä on kuusi kontrastiväristä nappia, joita voi pitää kaikkia kiinni tai ylin nappi auki ja kääntää kaulukset. Taskut on upotettu etukappaleisiin ja vyötäröllä solmiamisvyö.

Hihojen loppuosassa on puuvillakangasta, koska emme halunneet tytön kanssa valkoisen vuorikankaan näkyvän hihan ollessa käännettynä. Ja käännettynä se nyt on tämän vuoden, kunnes tyttö kasvaa kokoon 134.

Selkään tein kunnon kokoisen "labelin", ettei pääse sekoamaan naulakoissa muiden takkeihin.

Vuori on irti alaosastaan, mikä helpotti ja nopeutti ompelua ja avaruudellisen hahmottamisen vaihetta. Vuorikangas on kuitenkin sivusaumoissa kiinni tuollaisilla nauhanpaloilla. Ei mitään hajua onko ne ommeltu oikein, kun olen vain kerran nähnyt jossain takissa vastaavat.

Kaulusta voi pitää pystyssäkin, jos on kunnon viimaa. Suihkautan takkiin vielä kevyen kosteus- ja likasuojan harteille ja hihoihin. Suoja on kätevä: oma poplarini tuli paljon käyttökelpoisemmaksi Suomen säihin pienen käsittelyn ansiosta. Suoja pysyy parin pesun ajan, mutta uusintakäsittely on paikallaan silloin, kun vesi ei enää helmeile pinnalla.

Tyttö siis odottelee nyt hieman viileämpiä shoppailureissuja, jotta pääsisi ulkoiluttamaan takkiaan. Varmaan pitää käydä katsastamassa tuon naapurikaupungin tarjontaa. Kai me jotain puutteita keksitään (kankaitahan tarvitsee aina). Ehkä ristiäislahjaa sukulaistytölle, kun ompelukiireet pakostakin vaihtuvat puutarhakiireisiin?

Ruutumekko kouluun

Yksi suosikkikaavani pääsi taas käyttöön, kun ompelin tämän ruudullisen trikoomekon tytölle kouluvaatteeksi. Kangas on 100% puuvillaneulosta ja ostettu Kankaita.comista, resori Eurokankaasta.

Kaava on siis Ottobresta 6/2010 Minnie-liivihame ja piirsin nyt kooksi 128 ja helmaan lisäsin muutaman sentin. Normaalisti tytölle saa tehdä kapeamman koon vaatteita, mutta suhteellisen joustamattoman kankaan takia tuo 128 oli hyvä myös leveydessä. Pääntien leikkasin pienempänä kuin kaavassa eli nostin puolitoista senttiä ylemmäs edestä. Tarkoitus oli tehdä alle myös paita, mutta mekko lähti heti käyttöön ja kuvauksissa on alla kaupan pitkähihainen t-paita (ihan vinossakin näköjään).

Tyttö sai valita vyötäröresorin värin ja halusi reippaan punaisen. Äiti olisi laittanut mustan vyötärön ja kanttaukset... Mutta tyttö taisi miettiä vaatevarastoaan ja muisti omistavansa punaiset sukkikset ja paidan. (Ainoa musta paita on kissapaitana ja edusta on liian karvainen pidettäväksi mekon alla, hihii...) Meillä on tuo värikoordinointi jo aika tarkkaa, mutta lähinnä siten, että ollaan sitten kokonaan valkoisia tai kokonaan violetteja. :-) Kanttaukset ihan normaalisti saumurilla ensin oikeat puolet vastakkain kaitale auki. Sitten ompelukoneella kaksoisneulalla (75/4.0) siten, että molemmat neulat resorin puolella. Resorin mitta pääntiellä 0,8-kertaisena, kädenteillä vähän vähemmän, kun resoripala juuri ja juuri riitti.

Vyötärökaitaleen saumanvarat käänsin ylöspäin ja tikkasin kaksoisneulalla toisen tikin kankaan puolelle ja toisen resorin puolelle. Helmassa on framillon tukemassa rypytystä. Sitä en tikannut, kun edellisessä mekossakin on pysynyt hyvin ilman. Helmaan on silitetty käänne ja ommeltu kaksoisneulalla. Mekon helmassa kaksoisneulaommel kestää, mutta paidassa ei.

Kokeilin nyt kauluksen saumuri- ja kaksoisneulaompeleen piilottamista tuolla nurjalla puolella. En löytänyt enää ohjetta miten tuo kuuluisi tehdä, mutta jonkun kuvasarjan tai videon näin jossain ja se jäi suurinpiirtein mieleen. Kun ompelee resoria pääntielle, niin ompelee samantien tuollaisen ylimääräisen trikookaitaleen kiinni. Sitten kääntää resorin paikoilleen ja tikkaa sen. Sitten kääntää kaitaleesta saumanvaran piiloon ja ompelee sen suoralla ompeleella samalla venyttäen. Suora ommel joustaa kyllä tarpeeksi, kun muistaa venyttää ommellessa.

Saumuriommelhan ei sieltä nurjalta käytössä näy, ainoastaan henkarissa. Mutta lahjaksi tuleviin voisin jatkossa tehdä noin, jos ommel näyttää häiritsevältä. Kaitale tuo myös ryhtiä pääntiehen ja etenkin miesten t-paidoissa tämä on tarpeen. Oikealla puolella näkyy kaksoisneulaompeleen lisäksi yksi ommel lisää. Saumuriompeleen piilotus on siis vain takakappaleen puolella, ettei se kolmas ommel varmaankaan ole kovin häiritsevä.

Jospa nyt tekisin sen paidan tuonne alle, niin saa pääntiet istumaan paremmin keskenään :-)

Arielin tanssiaispuku

Tämä korallinpunerva pinkki kangas on marinoitunut kaapissa kauan. Siitä on tehty mm. lahjapussukoita synttäreille. Edullisuutensa vuoksi olen käyttänyt sitä kaavojen testaamiseen. Mekon yläosa olikin aiemmin tekemäni Tähkäpäämekon sovituskappale. Lisäksi käytin vaaleanpunaista organzaa sekä pilkullista tylliä.

Kaavoitus tapahtui siis omasta päästä yrityksen ja erehdyksen kautta. Disneyn alkuperäinen Ariel-mekko on aika horror, anteeksi nyt vaan. Otin siitä värityksen lisäksi puhvihihat, vyötärön valkoisen kaistaleen ja tuon hameen edustan vaaleamman osan malliksi. Pitkät hihat jätin pois käytännöllisyyden vuoksi: ne pitäisi olla juuri sopivat ja jäisivät nopeasti lyhyiksi. Korvasimme ne alennushanskoilla: loisto-ostos prinsessaleikkeihin! Puhvihihojen aukkoja mietin pitkään ja ompelin testikappaleitakin, mutta koska niistä oikeasti pitäisi vilkkua aluspuvun materiaali, en halunnut feikata päälleommeltuja aukkoja. Sen sisaan kaavoitin ihan järjettömän kokoiset puhvihihat: alaosan pituus oli ehkä 50 cm. Hiha-aukonkin rypytin ensin rufflerfootilla (asetuksena joka kuudes pisto tekee laskoksen). Sitten vasta tikkasin 22 cm pitkän kuminauhan paikalleen. Yllättävän hyvin pelkkä kangas pysyy puffilla, mutta hihojen silittäminen vaatii vähän taiteilua.

Hameosa on kaistaleista koottu. Näin ei tullut vyötärölle liikaa kangasta. Takana piilovetoketju. Edustan organzakappale on vain tuossa edessä ja tikattu kiinni kaarevien kappaleiden saumanvaroihin. Sisäpuolella on takana puuvillaiset alavarat ja edustassa koko vuori. Vuori on tikattu tylliin, jottei tyllin reuna kutita masua. Tylli on suora kappale ja rypytetty rufflerfootilla. Edelleen olen ihan älyttömän ihastunut sen nopeuteen :-)

Miehustaan kirjailin hopealangalla aaltokuviota. Monimutkaisempaakin olisi voinut tehdä, mutta nyt voi pukua vielä asustaa koruilla ja tiaralla olematta liian pompöösi. Puuvillapitsiä löytyi vielä varastosta juuri edustan kaula-aukkoon sopiva pala, joten käyttöön vain. Sen kiinnitin päälliosan ja vuorin väliin.

Vyötärön kaitale on halkileikattua puuvillavinonauhaa. Ei ehkä asetu parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tärkeä yksityiskohta on ainakin huomioitu :-)

Prinsessa kiitti ja kumarsi hoviompelijaansa ja koska mekko oli kesken pitkään (todella pitkään: tytön elämästä ehkä kolmasosan), sain seuraavana päivänä hauskan aamuherätyksen: "Äiti kuule. Mä oon susta tosi ylpeä, kun sait ommeltua sen Ariel-mekon."

Kapea farkkuhame tytölle

Ompelukone on surrannut ahkerasti. Torstaina tytölle pälkähti päähän, että hän voisi joskus laittaa shortsit kouluun sukkisten kanssa (kun kerran jollain toisellakin oli). Ja pitihän isukin sitten kommentoida että no way... Äiti mietti lähinnä tarkenemista ja pohti kauanko hyvin pitkien villasukkien tai säärystimien neulomisessa menisi. No luova ja nopea ratkaisu, joka ratkaisee myös muotierimielisyydet, on tietenkin farkkuhameen ompelu!

Malli taas Ottobresta. Suurin koko oli 110 ja se riittää leveydestä. Helmaan vain muutamia senttejä lisää. Violetin kankaan tikkauslangaksi valitsin sinapinkeltaisen. Takataskuihin vähän ylimääräiseksi jutuksi tähtiommelta. Kapeat hameet ovat kuulemma joku poptähti-juttu...

Vyötäröllä on 2 cm kuminauha. Ompelen sen kuten Ottobren ohjeessa: ensin rinkulaksi, sitten kiinniompelu alavaraan pystysuuntaisin tikkauksin neljästä kohdasta, sitten alavaran taitto nurjalle ja kujan ompelu kiinni. Pyrin ompelemaan kuminauhan vierestä, että joustoa säilyisi mahdollisimman paljon.

Takataskujen tikkauksia oli hauska tehdä. Tein paperimallin ja piirsin sen avulla liidulla kaaren taskuun. Sitten mittailin että tähdet osuvat symmetrisesti kaareen.

Kangas on kevyesti joustavaa farkkua (Strech Jeans Ben, puuvilla/polyesteri/elastaani) ja Kankaita.comista tilattu. Ostin sitä alunperin farkkuhousuja varten, mutta ajatuksena oli, että josko siitä riittäisi myös hameeseen. Millipeliksi meni. Leikkasin nimittäin ensin housun osat takataskuja lukuunottamatta. Sitten leikkasin nämä hameen pienemmät taskut väärästä paikasta enkä meinannut saada housujen isompia taskuja enää mistään! Onneksi housujen vetoketjuhalkion alavaraa tarvittiin vain yksi kappale ja niin tuli kaikki tarvittavat osat riittävän kokoisina leikattua.

Tästä tuli kuulemma uusi lempihame. Taidan tilata lisää strechfarkkua jossain toisessa värissä. Äidillekin voisi kelvata helppo, mutta tyylikäs kotihame. Kun ulkoilun jälkeen tulee helposti hypittyä pelkillä legginseillä kotona, niin ovikellon soidessa ei voi mennä avaamaan. Farkkuhame pelastaisi vähän ;-)

Mummulle terveisiä, että nyt kaivataan jo uutta neuletakkia, kun vanhan hihat alkavat olla lyhyet. Sopisi kuulemma tuon hameen kanssa. Yritän hankkia ne langat mahdollisimman pian...

Tähtitunika

Peruspaitojen jälkeen ryhdyin selailemaan tunikoiden kuvia. Kaupalliset versiot eivät olleet mitenkään ihmeellisiä. Mutta tunikoissa on se hyvä puoli, että jos hame olisi epäkäytännöllisen pitkä tai paita tylsä, tai kaapissa vain legginsejä, niin tunika ratkaisee pukeutumispulman. Valitsin kaavaksi Princess-tunikan Ottobresta (4/2012). Siitä olin jo piirtänyt aiemmin kaavan koossa 122. Koska kasvuvaihe on nyt kova, lisäsin vain hihan mittaan pari senttiä ja helmaan sentin.

Hyvin onnistui kumilankarypytyskin, kun muistin ommella kaikki kolme ommelta yhteen pötköön ja päättelin kuminauhat kunnolla. Langankireyttä muutin jonkin verran, ehkä 2 kymmenystä.

Resoriksi valitsin mustan tuomaan vähän kontrastia (ja siksi ettei pinkeistä löytynyt sopivaa sävyä). Applikaation reunatkin tikkasin mustalla, että erottuu paremmin. Tuli taas kokeiltua siinä brodeerauskuvaa, mutta nuukuuksissani jätin taustalta pois pehmeän leikattavan tukikankaan ja kyllä kuvio nyt vähän kupruilee. Pitäisi tilata kyseistä tukikangasta lisää, mutten muista minkä valmistajan se oli. Ostin sitä metreittäin ja mukana ei tullut mitään tietoja. Diggaan kyllä alkupeärispakkauksia selosteineen ja ohjeineen! Itse applikaatio on vakosamettia.

Olkasaumaan kokeilin päällitikkausta (ommel nro 10): hyvin toimi, mutten tiedä tuoko tämä nyt käyttöön tai näköön mitään lisää.

Sovitimme muuten tunikaa ennen kuminauharypytystä. Olisi toiminut melkein sellaisenaan, mutta leveyttä olisi pitänyt vähentää. Ottobressa on kyllä tainnut olla muitakin Princess -tunika kaavoja: niissä ei ole ollut kuminauharypytystä.

Eli tässä paidassa testattu päällitikkaus, kuvio kuviolliselle kankaalle ja jokin juju eli kuminauharypytys. Mitäs seuraavaksi?

Litteä poni -paita

Tämä tyttöjen paita on ponikankaasta (elastaania mukana) ja tehty Pupunen-kaavalla (Ottobre 4/2012). Piirrettyjä poneja on seurattu telkusta ahkerasti ja tunnusmusiikki vääntyi meillä muotoon: "mun litteet ponit, mun litteet ponit, aa-aa-aa-aa-aaa!" Ja koska kangas on kaksiulotteinen, sopii tuo laulu kuin nakutettu tähän paitaan.

Pääntiet ja hihansuut kanttasin kankaasta leikatulla suikaleella. Mikään varastojen punainen resori ei sopinut, valkoinen olisi ollut kalpea, ainoa beige oli liian ruskea... Jonkin aikaa harmittelin, ettei sopivaa löytynyt, mutta trikookantti oli oikein mukava ommella paikoilleen. Taisin kokeilla 0,8-kertaisena tuota kaitaletta tai sitten leikkasin kaavoissa kerrotuilla mitoilla. Hihat on rypytetty ja hihasuita tukemassa on framillonia. Se on rasittavaa ommeltavaa, kun en ole löytänyt valmiiksi 5 tai 6 mm leveää framillonia. Joko käytän 9 mm leveää ja leikkaan ylimääräisen pois tai halkaisen nauhan leikkaamalla ja otan riskin katkeamisesta (jos ja kun tulee lovia leikatessa). Kangaskauppiaat ovat aina huuli pyöreänä, kun kysyn 5 mm leveää framillonia. Ei se nyt niin harvinaista ole, enkä minä voi olla ainoa joka sellaista haluaa! Kestovaippaputiikeissa sitä näkyy olevan, mutta niihin on ollut  niin vähän asiaa parina viime vuotena, etten sitä ole pelkästään tilannut.

Malli on hoikalle tytölle ja kokona 122. Muistaakseni helma oli jotenkin tosi pitkä, kuvankin mukaan se on nyt melko pitkä, mutten muista lyhensinkö sitä. Koko on muuten sopiva ja alle mahtuu vielä villainen aluspaita ja t-paita. Mietin jotain brodeerauksia ja koristeita paitaan, mutta saa mennä noin. Varsinkin kun paita vietiin heti käyttöön! Jotenkin en saa itseäni pakotettua lisäämään kuviokankaaseen mitään. Toisaalta tämäkin paita on hiukan tylsä ilman mitään jujua. Seuraavaan kuviotrikooseen kyllä keksin jotain...

Raglanhihaisten paitojen ompelua olen vältellyt, kun aina mietin miten sauma kestää ja onko neula tehnyt reikiä kankaaseen (ehkä elastaanitrikoon kanssa ei ole tuota ongelmaa). Paita on kuitenkin nyt pesty jo muutamaan kertaan ja kuvatkin otettu vasta pesujen ja pidon jälkeen. Hyvin tuntuu kestävän!

Tehtaan paidoissa on monesti raglansaumassa joku päälliommel. Joko koristeena tai tukemassa, en tiedä. Tätä paitaa tehdessä selailin Facebookin keskusteluja eri ompeleista: mitä kannattaa käyttää sauman litistämiseen? Hunajakennoa monet käyttivät, mutta minun koneessani se on kovin leveä ommel. Vai kuuluuko sitä käyttää pelkällä suoralla tikillä tehtyyn saumaan, jossa on siis jäljellä 1 cm vara? Saumuriompeleen päällä hunajakenno olisi minusta ihan turha. Tai ainakin vaikea saada sitä nätiksi. Testausta kehiin: onneksi voi noita pieniä bodypaitoja ruveta tekemään noille pojanviikareille...

Puhvihihainen t-paita

Tyttöjen T-paitapula alkaa jo vähän helpottaa, kiitos alennusmyyntien. Mutta jos ei halua disney- tai hellokittykamaa, niin sitten ei olekaan mitään tarjolla. Tai toki varmaan tarjontaa löytyy, jos haluaa maksaa, mutta mulla on kyllä arkikäyttöön tulevan lasten t-paidan hintaraja 5 euroa (uutena). Hirveän ihmeellinen, pehmeä, koristeellinen ja laadukkaasta kankaasta oleva saa maksaa hitusen enemmän.

Mutta perusraitapaitaa lähdin nyt tekemään, tietysti tyttömäisellä lisäyksellä. Ottobren 3/2008 -lehti on kyllä kovassa käytössä, sillä sieltä valikoitui jälleen Puffispaita työn alle. Selän napitushalkion jätin pois ja ajattelin suurentaa kaula-aukkoa hitusen, mutta se unohtui. Mahtuu silti päälle. Tarkoitus oli tehdä 1-vuotiaalle paita koossa 86, mutta kyllä tuo näköjään mahtuu 4-vuotiaallekin. Parin pesun (ja ehkä kuivausrummun) jälkeen se voikin sitten siirtyä 1-vuotiaalle. (Edellinen koossa 92 tekemäni Puffispaita on kyllä ollut näihin päiviin saakka 4-vuotiaan käytössä. Mutta en sitten muistanut pienentää kaavaa reilusti...) Kokeilin ensi kertaa saumurin rullapäärmettä kahdella langalla, mutta ei noissa hihansuissa mikään kyllä rullautunut. Tuli vain huoliteltua reuna tiheällä ompeleella. Kokeilin monella tavalla, mutta silti ei järki oikein sanonut miten kangas pitäisi taittaa tai saumurin säädöt asettaa.