Pellavashortsit ja kääntöhattu kesäpojalle

Ompelin sinertävästä pellavasta kesäshortsit koossa 68. Nämä pojan housut menivät nimiäislahjaksi talvella syntyneelle pojanpallerolle.

Edessä shorteissa on valelaskokset ja koristeena napit. Kaupunkihousuihin silitin tietenkin prässit, vaikka kesäkuumalla ne saattavat rypistyä pois.

Vyötäröllä on kuminauha, joka on ommeltu kummastakin reunasta sekä keskeltä.

Ohje on Ottobresta (Pufferfish, 3/2012) ja lisäsin vain hieman (n. 2 cm) lahkeeseen pituutta, ettei kestovaipankaan kuori vilku lahkeesta. Sitä en tiedä mahtuuko kestopeppu näihin: väljyyttä kyllä oli, mutta kokemuksesta tiedän, että ainakin tyttöjen "oikeankokoiset" kesähousut aina piukottivat paksun vaipan kanssa. Toivotaan parasta...

Housujen pariksi tein hatun samasta pellavasta, mutta koko on sen verran reilu, että menee parhaiten ehkä vasta seuraavana kesänä. Kaikki hattukaavani alkoivat jostain koosta 42 cm (tämä on 43 cm), joten oletin, että kyllä hattu varmaan on sopiva. Ihan vähän isolta ehkä näytti nyt. Mutta kunnon kesäkeleihin on vielä 2 kuukautta...

Hattu on käännettävä. Toisella puolella on vaaleansininen pellava ja koristeena vähän auto-ommelta, että tämä uniikki hattu varmasti erottuu muskarin naulakosta ja päätyy juuri oikealle pojalle nimikoimattomuudesta huolimatta. (Sorry, ei ollut nyt Audi-brodeerausta koneella.) Nyt kun pojan nimi on tiedossa, niin seuraavaan hattuun voi jo ommella nimen valmiiksi.

Kevätjuhla-asu: pellavamekko Riinekaavalla

Eurokankaasta nappasin palalaarista vaalean sinistä pellavaa reilun palan. Ajattelin tehdä itselleni mukavan vilpoisen kesämekon. Mutta sitten tyttöjen vaatekaappi taas huusi eioota kesämekkojen ja juhlavampien mekkojen muodossa. Päätin kokeilla Mekkotehtaan kirjasta jotakin mekkoa. Riine-mekkoon päädyin, koska olin jo harjoitellut sitä nuken koossa. Lisäksi malli näytti minusta juuri sopivalta nimenomaan pellavakankaaseen.

Ensin ajattelin vuorittaa koko mekon, mutta sitten laskeskelin vuorikankaan menekkiä, eikä puuvillapalani olisi riittänyt molempien mekkoihin. Sitä paitsi isommalla tytöllä on sopiva tyllialushame, jota voi käyttää, niin miksi turhaan vaivautua. Nuoremmalle tytölle kyllä joudun askartelemaan 1-vuotismekon alushameeseen uuden kaitaleen, mutta eipä jää sekään nyt kaapin täytteeksi.

Tässä 5-vuotias Riine-mekossaan

Kukkia ja korentoja

Valkosiipinen korento erottuu paremmin taustastaan kuin vaaleansininen parinsa.

Isotöiseen kirjontaan hupeni tunteja, mutta viisastuin taas siinäkin. Korentokuviota pienentäessä en ottanut huomioon pistojen lyhenemistä ihan käsittämättömän lyhyiksi, joten toista korentoa ommellessani jätin osan pistoista tekemättä. Lopputuloksessa ei sitä huomaa, mutta lankaa ja aikaa säästyi. Lisäksi näin paljon päällekkäin menevissä pistoissa taustalle tulee "linnunpesiä" jo ihan reippaasti. Otinkin työn usein irti ja siivosin taustapuolen lankajuoksut ja solmut. Neulana käytin kokoa 75, koska 90-kokoinen tuntui jättävän pellavaan ison reiän. Loppujen lopuksi neula kuitenkin katkesi liian paksujen lankasykkyröiden takia. Tukikankaana oli normaali irtirevittävä.

Hihat lerpattavat minusta vähän liikaa, mutta saattavat asettua pitojen ja pesujen myötä. Ehkä hihan reunapäärmeestä tuli liian leveä tai rypytykset eivät asettuneet juuri oikein. Kokona on 110/116 ja se on vielä liian iso. Takana ompelenkin napit niin, että kaarrokkeet tulevat päällekkäin. En ole nyt käynyt nappikaupassa, mutta ehkä vielä ehdin ennen viikonloppua. Varanappina on valkoiset kukkanapit.

Etukaarrokkeessa kokeilin tulppaanikoristeommelta.

Tähän mekkoon sain ommeltua ensimmäisen oman merkin. Nyt mekko on vain "minun", mutta myöhemmin lappuun voisi nimikoida yrityksen nimen.

Nuoremman tytön mekko on kesken. Vaihdan kirjontakuvioita jonkin verran, koska helmaosasta tulee pienempi. Pitäisi vaan päättää pienennänkö mekkoa suoraan koosta 92/98 saumoistaan, mutta sitten mekon käyttöikä olisi ehkä vain tämä kesä. Yhteiskuva seuraa sitten kun mekot ovat valmiita ja tytöt myös ;-)