Rosetteja kevään juhliin

Täällä odotellaan jo vappua kovasti ja otimme vähän varaslähdön leivonnaisten suhteen. Rosetteja olen aina halunnut kokeilla ja nyt oli hyvä tilaisuus. Rosettiraudat lainasin anopilta ja vanhat hyvät raudat toimivat oikein hyvin.

Resepti oli yksinkertaisuudessaan seuraava:

1 kananmuna
1 tl sokeria
1 dl kevytmaitojuomaa
1 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
- päälle tomusokeria

Taikina tehdään mieluiten teräskulhoon ja öljy lämmitetään 180-asteiseksi. Rauta pidetään kattilassa jonkin aikaa lämpimässä ja kastetaan sitten taikinaan juuri ja juuri reunaa myöten. Teräskulho on siksi hyvä, että jos rauta vahingossa kuumana osuukin reunoihin, niin ei mene kulho pilalle. Sitten nostetaan öljyyn ja pidetään rauta koholla, ettei ota pohjaan. Nostetaan talouspaperin päälle valumaan. Veitsen kärjellä voi auttaa rosetin irtoamista.

Pari ensimmäistä ottivat kiinni rautaan (en ollut lämmittänyt rautaa tarpeeksi kauan öljyssä) ja sitten alkoi löytyä paistotuntuma. Perhoset irtosivat parhaiten, mutta kukan malliset ottivat kiinni. Kukassa olikin pienemmät aukot, ja voi olla etten viitsinyt lämmittää rautaa parin epäonnistumisen jälkeen tarpeeksi. Teimme myös kupin mallisia, mutta ne jäivät vähän raaoiksi. Rapsakoita ja makoisia tuli!

Mukavaa sunnuntain jatkoa ja kivaa vapunodotusta!

Kurpitsapiirasta, kummitusmuffineita ja lakukinuskipaloja

Halloweenia juhlimme viime perjantaina ja leipomiset esitellään tässä. Mukavaa oli pitkästä aikaa leipoa makeita herkkuja ja kokeilla uusia reseptejä sekä tietenkin syödä herkkuja kynttilänvalossa.

Kinuskikissa toimi jälleen reseptiaittana. Häneltä otin haamumuffinien ja lakritsikinuskisuklaapalojen ohjeen. Myös suolaista piirasta tein hänen makean tulinen jauhelihapiiras -reseptillään, mutta siitä en ottanut kuvaa. (Ja pohjan tein soijajauhoilla: 100 g voita, 2 dl soijajauhoja, 2 rkl psylliumkuorijauhetta, 1/2 dl spelttijauhoja) Tällä kertaa en edes lähtenyt varioimaan makeita reseptejä, kun piti vielä pukea pari pikku noitaa, yksi iso noita ja yksi iso kummitus... Sitruunamuffinit saivat kermasta ja vaniljakreemistä tehdyn kummituksen päälleen. Silminä apteekin salmiakkia. Pari muffinia, jotka jäivät jääkaappiin, olivat saaneet hieman valuvan kosteat silmät, jotka silti pysyivät muodossaan. Ja sitruunamuffinit ovat todellakin kunnolla sitruunan makuisia: mehua tulee 1 dl. Monissa resepteissä on vain 2 rkl sitruunamehua ja se ei kyllä riitä mihinkään :)

Keltaisessa kulhossa on tikkareita ihan vain nenäliinaan käärittynä. Idean nappasin ehkä Napero Pirkasta netistä. Kaikkea kummitusteemaista on kiva askarrella: yleensä ne ovat nopeita tehdä, kun valkoista paperia (nenäliinoja, kangasta) aina löytyy nurkista.

Lakupalojen kuviot eivät ehkä ole aidointa Halloweenia, mutta nuo tiput, kuut ja heppa olivat sopivan pieniä muotteja varastostani. Kuu nyt sopiikin mainiosti syksyn juhlaan, mutta pikkuapurini tahtoi tehdä muitakin kuvioita. Kuviot ovat marsipaania keltaisella ja valkoisella värjättynä ja sitruuna-aromilla maustettua. (Ei siis mantelimassaa, kun se on isompi pötkö ja turhaan olisi jäänyt kovettumaan kaappeihin.) Päällys on hopeatoffeesta ja kermasta: tällä reseptillä saa myös jäätelöön tehtyä hyvän lakritsikastikkeen. Kotijäätelön teossakin voisin testata... Lakukinuskipalojen pohjan resepti on todella mehevä ja testaan sitä varmasti vielä mokkapaloille. Lakritsin maku päällisessä kun oli aika dominoiva, niin pohjan herkullisuus ei ehkä päässyt ihan oikeuksiinsa.

Kurpitsapiiraan kokeilu on ollut mielessä elokuusta lähtien, kun kurpitsan taimi tuotti neljä isoa kurpitsaa (noin 8-12 kiloa). Pari ensimmäistä jaksoin keittää, soseuttaa ja pakastaa, mutta kaksi muuta odottaa kellarissa. Piti kaivertaa toisesta lyhty, mutta ei aika enää riittänyt. Niinpä tein pakkassoseesta kurpitsapiiraan. Valutin vain nesteitä pois ja yhteensä käytin 1,5 litraa kurpitsasosetta. Nestettä siitä jäi yli noin litra, jonka voi käyttää sämpylätaikinaan. Reseptinä oli Helsingin Sanomien toimittajan Laura Kaapron bloggaama ohje. Mutta erona siis oli, että olin keittänyt soseen, en paahtanut uunissa. Ihan maukas piiras tuli, joskin ensi kerralla vaihdan pohjan jauhot täysjyväspelttiin, niin kuin olen yleensä tehnyt viimeaikaisissa leipomuksissani. On uskomattoman maukas tuo spelttijauho ja sopii ainakin suolaisiin piiraisiin ja omena- ja mustikkapiiraisiin. Täytekakkua en ole kokeillut spelttijauhoilla, mutta sekin päivä varmaan tulee. Myös ohjeesta poiketen kannattaa valita iso piirasvuoka (28 cm) sillä ihan turhaan taikinan nostaa irtopohjavuoan (24 cm) reunoille, kun se ei siellä pysy. En nimittäin nyt saanut käytettyä koko täytemassaa, kun reunat tippuivat alemmas.

Monissa kurpitsapiirasohjeissa on käytetty kondensoitua maitoa. Sitä testaan, jos makeanhammasta alkaa kolottamaan ennen joulua...

Tässä vielä arkistojen kätköistä kurpitsalyhtypikkuleivät (kaksi vuotta sitten leivottu). Näiden täytteenä oli porkkanamarmeladia, mutta nyt minulla olisi kurpitsamarmeladiakin... Jaksaisinkohan tehdä näitä uudelleen? Pikkuleivistä ei voi oikein koon puolesta puhua: keksimuotti on noin 7 cm halkaisijaltaan! Koristelu on tehty pikeerillä, joka ei ole kuvissa vielä kovettunut, siksi hymynaamat kiiltävät.

Nyt voisi olla hyvä aika palata vh-ruokavalioon ja sitten jouluna voi vähän hellittää maistelemalla konvehteja ja hedelmäkakkua. Monet jouluherkut voi onneksi tehdä ilman korppujauhojakin (kinkku, lanttulaatikko) tai jättää pääasiassa koristeen osaan (piparkakut).  Käsitöitä siis luvassa jatkossa!

Suklaapusut

Valkuaisille piti keksiä jotakin käyttöä, kun niitä jäi ylitse Key lime piirakan teosta. Kahdesta valkuaisesta tein mansikkasorbettia, mutta kolme tuhosin Marien blogista löytyneeseen reseptiin. Pusut ovat olleet lemppariherkkuani ennen ja ihmeellistä rakennetta piti itsekin kokeilla.

Kolmeen valkuaiseen käytin sokeria hieman vajaa 2 dl, koska valkuaiset olivat pieniä. Maustoin vaniljasokerilla ja pursotin Mariekekseille. Uunissa leivonnaiset olivat ehkä 15 minuuttia, kun uunini oli miedommalla kuin Marien ohjeessa. Sitten kastoin jäähtyneet marenkipohjat sulatettuun suklaaseen (seassa rypsiöljyä) ja nostin leivinpaperin päälle kuivumaan ja jääkaappiin.

Ihan ok onnistuivat, mutta marenki ehti lässähtää hieman ennen pursotusta (tein samalla sorbettia ja keitin kurpitsaa soseeksi). Siksi pohjana olleet Mariekeksit jäivät vähän pieniksi ja suklaaseen kastaminen oli hiukan sottaista :) Jos kaipaat sairaan makeeta herkkua: tämä on reseptisi!

Runoilijan päivä

Runeberg on meidän perheen suosikkirunoilija. Eipä nyt tule runoja mieleen, mutta tortut on makeinta, mitä tämä runoilija jätti jälkeensä. Helmikuun 5. päivä on oikein hyvä päivä syödä torttuja, mutta koska pian tulee myös laskiainen ja Ystävänpäivä, niin pieni varaslähtö pitää ottaa herkutteluun jo nyt.

Nämä tortut tein Helsingin Sanomista napatulla ohjeella (alunperin ohje on Högvallan kotitalouskoulusta Porvoosta). Perinteisesti tortut sisältävät mm. mantelirouhetta, korppujauhoa, kardemummaa ja aitoa voita. Kostutin isot tortut punssi-vesi-seoksella (2 rkl per torttu) ja pienet vaniljamaidolla (1-1,5 rkl per torttu). Vadelmahillo on ranskalaista St. Dalfourin vadelmahillon ilman lisättyä sokeria. Ei siksi, että torttujen kalorimäärä siitä kovasti pienenisi, vaan on lopulla hillolla enemmän käyttökohteita (siis karppaajalle parempi omatunto). Tomusokeri-vesi-sitruunamehuseosta on ympärillä.

Vuokina oli silikoninen Iloleipurin Runebergin torttuvuoka (6 kpl), jota olin monta vuotta haikaillut ja viimein viime vuonna sen ostin. Tulee taatusti meheviä torttuja, kun koko on niin iso. En pidä ollenkaan kuivista Runebergin tortuista, joten nappiostos vähäisestä käyttömäärästään huolimatta. Lisäksi joku kylkiäislahjana saatu silikoninen sydänvuoka (6 kpl) ja pari Ikean silikonista muffinivuokaa. Reseptin olisi siis hyvin voinut puolittaa ja suu tulisi silti erittäin makeaksi :)

Itselleni laitan vielä muistiin, että lämpötila oli 170-astetta tasalämmöllä ja paistoaika 20-24 minuuttia. Pienemmät olivat uunissa 20 minuuttia. Ns. tavallisessa uunissa ohjeenmukainen paistolämpötila on 225-astetta 12-15 minuuttia.

Hyviä olivat! Tosin punssiseos ei ehtinyt ihan laskeutua koko tortun alalle, mutta huominen torttu on varmaan vielä maukkaampi :) Ja nyt juoksumatolle, polttopuita kantamaan ja keittiötä siivoamaan...