Unikkoskonssit

Joskus aamiaisen aloittaminen vähän venähtää tai tulee kiireessä syötyä vaikkapa liian vähän. Minulle ei ainakaan passaa tuommoinen kitsastelu heti aamusta, vaan energiaa on saatava tai koko päivä menee ruokaa himoitessa. Jos näin käy, niin voi leipoa aamupäivän piristykseksi vaikkapa skonsseja. Tämä taikina on kyllä niin nopea tehdä, että hieman nälkäisenäkin näitä voi leipoa. Tai syö ensin vaikka sen keitetyn kananmunan ja ottaa vähän kahvia, ja sitten ryhtyy leivontapuuhiin.

Unikonsiemenet ovat tämän taikinan juju - ihanan rapsakka suutuntuma rauhoittaa eikä ole enää kiire minnekään... Skonssit ovat suutuntumaltaan jotain muffinien ja pikkuleipien väliltä. Taikinasta varmaan riippuu ovatko kosteampia vai kuivempia. Joka tapauksessa jokin lisuke on paikallaan näitä syödessä.

Resepti löytyi netistä heti ensimmäisellä haulla täältä (unikkoskonssit) ja jatkossa teen ainoastaan jauhojen ja sokerin suhteen viilausta. Vaihdan varmaan kookosjauhoon tai manteliin osan vehnäjauhoista (tulee kosteutta enemmän ja hiilareita vähemmän) tai teen gluteenittomasta jauhoseoksesta. Sokerin tilalle hunajaa.

UNIKKOSKONSSIT

1,5 dl laktoositonta kevytmaitoa
1 tl sitruunamehua
1 muna

6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl vaniljasokeria
1 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
1 rkl unikonsiemeniä
90 g laktoositonta voita

Voiteluun:
maitotilkka

Laita uuni kuumenemaan 180-asteeseen (AEG:n kiertoilma).

Lämmitä maitoa mikrossa 30 sekuntia, lisää sitruunamehu ja vispaa kananmuna joukkoon. Jätä odottamaan.

Mittaa monitoimikoneen koneen kulhoon kaikki kuiva-aineet eli muut jäljellä olevat aineet ja pyöräytä aineet sekaisin. Lisää kylmä voi kuutioina jauhoseoksen päälle ja pidä konetta käynnissä sen verran, että saat voin ja jauhot kunnolla sekaisin keskenään. Lisää sitten maito-sitruunamehu-kananmuna -seos ja käytä konetta vain sen aikaa, että taikina muodostuu pallomaiseksi. Älä käytä liikaa, ettei taikina sitkisty. (Eikä konekaan pidä siitä, jos yrität vatkata taikinapalloa.)

Jos et omista monitoimikonetta, tee taikina käsin normaalin piiraspohjan tapaan. Nypi huoneenlämpöiset voikuutiot sormin jauhoseoksen sekaan ryynimäiseksi. Lisää sitten maito-sitruunamehu-muna -seos ja sekoita tasaiseksi. Vältä tässäkin vaivaamista.

Taputtele taikina jauhotetun silikonityötason päälle n. 3 sentin kerrokseksi ja ota siitä pyöreällä n. 6 cm halkaisijaltaan olevalla muotilla skonsseja. Laita skonssit pellille ja voitele kylmällä maidolla.

Paista noin 10-20 minuuttia uunistasi riippuen, kunnes skonssit ovat saaneet hieman väriä reunoihinsa. Tarjoile lämpiminä marmeladin tai pähkinäsuklaalevitteen kanssa. Tavallinen voi on myös tosi hyvää :-)

I baked some scones with poppy seeds. A very good start for the day...

Ison tytön yöperhoskakku ja 7-vuotissynttärit

Meillä tyttö täytti jo seitsemän ja ihan se kaikkein ihanin prinsessavaihe taitaa olla hieman takanapäin... Synttärikakuksi kelpasi hyvin äidin ehdottama musta-pinkki-kakku. Mustaa marsipaania oli kaapissa ja se piti johonkin käyttää. Pitkään mietimme miten pinkki väri kakkuun tuodaan (äiti haaveili sokeripitsistä, mutta tuli järkiinsä, kun välineet ja pitsiaine maksaa ihan liikaa) ja tyttö taiteili vielä osin prinsessaunelmien ja osin discoteeman parissa. Päädyimme sitten perhosiin, koska muotit löytyivät kaapista ja ne oli nopeat tehdä. Äidillä on nykyään työkiireitä, niin jostain joutui tinkimään.

Pohjana mehevä vaalea kakkupohja pienillä muutoksilla. Vähensin mm. sokerin määrää ja silti kakkuun tuli hieman kovempia kohtia. Kakkuvuokani muoto ei ehkä ollut paras mahdollinen noin raskaaseen pohjaan. Kokeilen ehkä seuraavaksi perinteistä laakeaa kakkuvuokaa. Kostutuksena tilkka vaniljamaitoa, mutta koska pohja on mehevä, niin mitään järjetöntä määrää nestettä ei tarvita. Korkeat marsipaanikakut on tehtävä kuivempina, jos haluaa niiden pysyvän pystyssä.

Välissä mansikkamousse, jota tein taas ihan liikaa, vaikka jo puolitin ohjeen. Mutta järki voitti ja lisäsin vielä liivatteen määrää ja lusikoin täytettä kohtuudella kakun väliin. Alla oleva resepti on Pullahiireltä.

500 g mansikoita

6 dl vispikermaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

noin 1 1/2 dl tomusokeria (puoletkin riittää)

1 rkl vaniljasokeria

5 liivatelehteä

1/2 dl vettä / mehua (käytin laimennettua sitruunamehua)

Vatkaa kerma vaahdoksi. Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan viideksi minuutiksi. Soseuta tuoreet mansikat tai sulata pakastemansikat ja valuta osa mehusta pois (näin täyte hyytyy paremmin) ja soseuta vasta sitten. Notkista toisessa kulhossa tuorejuusto ja lisää joukkoon tomusokeri ja vaniljasokeri. Kuumenna mehu kiehuvaksi ja sulata liivateet yksi kerrallaan joukkoon joukkoon. Anna liivateseoksen jäähtyä hetki ja kaada se ohuena nauhana mansikkasoseen joukkoon koko ajan sekoitellen. Lisää sitten mansikkasose tuorejuuston joukkoon ja vielä lopuksi kermavaahto joukkoon. Maista täytettä ja lisää tarvittaessa tomusokeria makeutta tuomaan.

Kakun kosteussulku eli sokeri-voikreemi oli tällä kertaa maustettu kaakaolla (osa tomusokerista korvataan tummalla kaakaojauheella), jolloin kreemistä tuli vähän tummempaa ja mahdolliset marsipaanin repeämät eivät olisi paistaneet silmään niin pahasti. Ja repesihän se marsipaani, koska oli jo vähän kuivaa. Ja tuo kakun korkea muoto ei ole kovin helppo päällystää. Taitokset sai kuitenkin piiloon perhosten alle. Kakun perhoset ovat kuulemma yöperhosia, koska "taivas" oli musta.

Suolaisena tarjottavana oli pikku pizzoja, mutta nälkäisenä niistä ei kukaan muistanut ottaa kuvaa. Sitä paitsi mieheni kokkaili niitä, etten kai voi hänen pitsojaan omia blogiini.

Muita tarjottavia olivat amerikkalaiset suklaamuffinit. Niitä olen aiemminkin tehnyt ja aina ovat yhtä hyviä, kunhan ei paista liian kauaa. Nyt oli mukana maitosuklaata, mutta muuten sama resepti. (Musta-pinkkiä nämäkin.)

100 g voita tai margariinia

2,5 dl sokeria

2 kpl munaa

1 dl maitoa

4 dl vehnäjauhoja

1 dl tummaa kaakaojauhetta (laitan vain 0,5-0,75 dl)

2 tl vaniliinisokeria

2 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

100 g tummaa suklaata tai maitosuklaata

Sekoita pehmeä rasva ja sokeri ja notkista hieman sekaisin. Lisää munat ja maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vähitellen rasvaseokseen. Rouhi suklaa ja lisää taikinan joukkoon. Jaa taikina paperisiin leivontavuokiin ja paista uunissa 155-asteessa (normiuuni 200) 12-22 minuuttia. Aika riippuu muffinien koosta ja muffinipeltisi materiaalista (metalli vai silikoni). Testaa itse sopiva aika ottamalla yksi muffini pois uunista, kun arvelet, että olisi valmista. Halkaise se ja maista, mutta älä polta suuta. Hieman tahmea vaikutelma on parempi kuin sokerikakkumaisen kuiva. Jäähdytä nopeasti ritilällä, mutta älä jätä moneksi tunniksi kuivumaan. Koristele vaikka sulalla suklaalla ja sokerikukilla. Anna suklaan jähmettyä, mutta kerää muffinit rasiaan, etteivät kuivu liikaa. 

Taivaallisen herkullisia ovat myös simppelit kaura-kookoskeksit. Näihin tulee aivan himo:

200 g voita
2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
4 dl kaurahiutaleita
1 tl vaniljasokeria
2 dl kookoshiutaleita

Sulata voi ja anna vähän jäähtyä. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Vispaa toisessa kulhossa munien rakenne rikki ja lisää haalea voisula. Kaada sitten nesteet kuivien aineiden päälle ja sekoittele taikinaksi. Nosta pellille nokareita ja taputtele litteämmiksi. Nämä kakkuset leviävät uunissa, mutta jäävät paksummiksi kuin perinteiset kaurapitsileivät. (Ohje Terttu Lehtinen. Julkaistu Kotikokin parhaat leivontaohjeet -kirjassa.)

Kuvassa kaura-kookoskeksit ovat alimmalla tasolla ja ylemmällä perinteisiä ostokeksejä, joita lapset yleensä muiden juhlissa kahmivat kaksi käsin. Nyt ne jäivät melkein koskematta. Höh. Tää äiti ei taida enää ostaa kaupasta mitään, kun jäävät vaan nurkkiin pyörimään. Kaurakeksejä sitä vastoin pitää jo tehdä uusi annos...

Pääsiäistä (ja seuraavia synttäreitä) odotellessa ehdin vielä kuvata parit käsityöt, mutta niiden blogiin siirto voi viedä aikaa. Vieläkin työkiireitä. Mutta työkiireiden tulokset paljastan vasta ensi viikolla. Kerrottakoon kuitenkin, että projektini liittyy tyttöjen näytösasuihin...

Rokkimuffinit!!

Lapset olivat konsertissa meidän vanhempien kanssa. Ei nyt ihan huikeassa rokkikonsertissa, mutta meno oli mahtava ainakin 3-vuotiaan mielestä. Lastentarhan kannatusyhdistys siis järjesti Sotta&Pytty-konsertin ja vanhemmille jäi tehtäväksi buffet-tarjoilut. Mokkapaloja pyydettiin, mutta kapinallisena luonteena vein myös rokkimuffineita. Eihän buffet ole buffet, jos ei ole valinnanvaraa.

Tällä rokkilakritsimuffinireseptillä leipoo 12 isohkoa muffinia.

3 kananmunaa

2,5 dl sokeria (265 g)

1,5 rkl lakritsijauhetta (esim. Kung Markatta, luomu)
100g voita
1 dl maitoa
2 tl leivinjauhetta
3,5 dl vehnäjauhoja (n. 240 g)

Vatkaa munat ja sokeri ilmavaksi vaahdoksi. Lisää lakritsajauhe. Lämmitä maitoa mikrossa, älä keitä. Lisää voi maidon joukkoon sulamaan. Sekoittele ja anna jäähtyä. Siivilöi leivinjauhe vehnäjauhoihin. Lisää vuorotellen jauhoja ja maitoseosta muna-sokerivaahtoon. Kaada taikina muffinivuokiin (mielellään muffinipellille tai tuplavuokiin, koska taikina on löysää). Anna taikinan seistä vuoissa n.5 min. Paista 175 asteessa n. 15-16 minuuttia. Nosta muffinit pois muffinipellin koloista, anna jäähtyä ritilän päällä. (Itse paistoin 140-asteessa reilu 20 min.)

Kuorrutus:

75 g voita

75 g Philadelphia laktoositonta tuorejuustoa

(2 tl maitoa)

0,5 rkl sitruunamehua

2-3 tl lakritsijauhetta

n. 200 g tomusokeria

mustaa marsipaania

hopeajauhetta (jauhemainen elintarvikeväri)

Notkista huoneenlämpöinen voi sähkövatkaimella ja lisää tomusokerista suurin osa. Vatkaa kuohkeaksi. Lisää tuorejuusto ja tarvittaessa lisää tomusokeria. Mausta sitruunamehulla ja lakritsijauheella. Lisää maitoa, jos kuorrute ei levity.

Levitä kuorrute veitsellä jäähtyneiden muffinien päälle. Kaulitse marsipaani levyksi ja ota siitä tähtimuotilla kuvioita. Hipsuttele vielä hopeajauhetta tuomaan säihkettä. Jos haluat pursottaa kuorrutteen, tee ainakin tupla-annos. Kuorrute maistuu kunnolla lakritsille, vähemmänkin lakritsia voi käyttää.

Muffinikuorrute: tuorejuustoa, voita, kookosrasvaa ja tomusokeria

Tein taas myslimuffinireseptillä muffineita tytön mukaan päiväkerhoon, mutta nyt laitoin tarkasti muistiin käytetyt aineet grammoissa.

50 g huoneenlämpöistä laktoositonta voita
100 g Philadelphia laktoositonta tuorejuustoa
150 g tomusokeria
50 g kookosrasvaa sulatettuna hyvin miedolla lämmöllä

Vatkasin voin ja tuorejuuston sekaisin sähkövatkaimella. Koska juusto oli jääkaappikylmää, tuli seoksesta hiukan kokkareista. Lisäsin kuitenkin tomusokerin ja vatkailin. Kokkareet vähän tasoittuivat. Kuumensin varovasti kookosrasvaa kattilassa ja otin pois levyltä ennen kuin se oli kokonaan sulanut. Loput palat sulivat kattilan jälkilämmöllä. Kaadoin kookosrasvan kolmessa erässä ohuena nauhana samalla vatkaten muuhun seokseen. Seos tasoittui oikein sileäksi. Lämpötila seoksella oli siinä vaiheessa noin 25-astetta. Laitoin kylmäpaketin kulhon alle ja odottelin, että seos on 17-astetta ja välillä vatkailin. Silloin se oli jo aika paksua sähkövatkaimellekin. Sitten väriaine (tällä kertaa lopputulos oli tuommoista laventelinväristä) ja pursotinpussiin ja muffinien päälle. Jos tuntuu, että kädet lämmittävät pursotinpussia liikaa, voi pussin laskea välillä kylmäpaketin päälle ja pursotusjälki pysyy tasaisena.

Kuorrute ennen väriaineen lisäämistä. Voi tuo vähän keltaisuutta, mutta koska mukana on myös kookosrasvaa, voi sanoa kuorrutteen olevan luonnonvalkoinen kellertävän sijaan.

Tässä mukana Wiltonin Violet ja Rose -pastaväriaineet.

Tällä määrällä kuorrutti 14 normaalikokoista muffinia ja 16 pienempää minimuffinia "tähtipursotustekniikalla". Jos tekee ruusukkeita, siihen menee huomattavasti enemmän kuorrutetta. Valmiit pursotetut muffinit olen säilyttänyt jääkaapissa. Pakastamistakin olen kokeillut ja muffinit ovat ok sieltä otettaessa, mutta en ihan juhlatarjottavia pakastaisi. Lisäksi minimuffinit ovat muutenkin aika tuoretavaraa, sillä ne kuivuvat pienen kokonsa vuoksi nopeasti, vaikka kuorrute vähän hidastaa haihtumista.

Myslimuffinit kuorrutteella

Lapsilta jää aina silloin tällöin syömättä ja koskematta erinäisiä ruoka-annoksia. Tänä aamuna jäi jogurtti ja mysli kulhoon. Oman aamupalani olin jo syönyt ja luulin, että jogurtti oli tavallista eikä laktoositonta eli en voinut toimia bioastiana. Lykkäsin annoksen jääkaappiin ja ajattelin, että jotenkin se käytetään. Iltapäivällä lapsille iski muffinihimo ja etenkin koristeltujen muffinien tarve oli huutava ;-) Eikun leipomaan!

Reseptin pohjana oli DanSukkerin sivulta poimittu myslimuffinit.

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl marjamysliä
2,5 dl luomuruokosokeria
1 dl rusinoita
2 munaa
2 dl maitoa
1 dl juoksevaa margariinia
- lisäksi lapsen aamujogurtit myslillä eli myslit turvonneet, niin paljon että jogurtti on kadonnut (noin 1-1,5 dl)
- 0,5 tl soodaa
- 0,25 dl maitoa
- 2-3 rkl venhäjauhoja

Muuten siis tein ohjeen mukaan, mutta lisäsin tuon tähderuuan ja soodaa jogurtin takia sekä maitoa ja jauhoja, kun taikina näytti ensin paksulta ja sitten liian löysältä. Lisäksi arvelin, että jos lisätty sooda kumminkin maistuu läpi, niin lisäsin vähän tuota maitoa ja jauhoa.

Taikina vain sekoitetaan: kuivat aineet keskenään ja sitten kosteat. Jaetaan muffinivuokiin (12 isoa tai 22 pienempää) ja paistetaan esim. 200-asteessa 20 minuuttia (tai 190-asteessa 18 min kuten minä tein).

Kuorrutus oli jälleen yksi kreemikokeilu.

40 g kookosrasvaa
35 g voita
115 g Viola tuorejuustoa laktoositon
290-300 g tomusokeria
pastaväriä (Violet, Pink)

Sulatin kookosrasvan lähes kokonaan ja otin pois levyltä. Kattilan lämpö sulatti loput ja lisäsin voin. Kulhoon kumosin tomusokerin ja sen päälle jäähtynyttä rasvaseosta. Tuli ihan murutaikinan näköistä. Lisäsin sitten tuorejuustoa, kun ajattelin taikinan kaipaavan kosteutta. Tuli kokkareista löysähköä kuorrutetta. (Olisi pitänyt siivilöidä tomusokeri!) Kumosin kaiken kattilaan ja lämmitin varovasti sekoitellen. Tuli sileämpää! Takaisin metallikulhoon ja lisäsin väriaineen sekoitellen ja vein kulhon ulos. Ulkona se jähmettyi sopivasti ja pursottelin muffinien päälle. Kädet lämmittävät pursotinpussia koko ajan, siksi pitää olla nopea. Ja muffinit tietysti pitää säilyttää viileässä, jos haluaa pursotusten pysyvän muodossaan. Hakemista siis vielä sopivan rasva-, juusto- ja sokerisuhteen löytämisessä. Ensi kerralla jätän ehkä voin pois ja käytän pelkkää kookosrasvaa. Tai margariinia kookosrasvan lisäksi. Kuka nämä kaikki syö?

Nam, hyvää! Ja tähkäpäätkin tykkäsivät violetista väristä...

Triplasitruunamuffinit

Sitruunatäytteiset sitruunamuffinit sitruunakuorrutteella. Uuh, tuliko jo vesi kielelle vai vääntyikö naamasi happamaan virneeseen? Nämä muffinit ovat ihanan kirpakat ja silti makeat juhlakahvien täydentäjät.

Näitä tosi sitruunaisia muffineita voi varmasti varioida käyttämällä muita sitrushedelmiä tai yhdistämällä kahta sitrusta (vaikkapa sitruuna ja lime). Valitettavasti en muista mistä ohjeeni on kotoisin, sillä 10-15 vuotta sitten löysin sen jostakin internetin syövereistä. Onneksi oli perinteinen paperituloste tallessa, sillä pikaisella Googlauksella reseptiä en löytänyt. Nimeäkään muffineille paperissani ei ole ja triplasitruunamuffineihin päädyin. Jos joku tunnistaa reseptin omakseen, niin jätä mielellään kommentti, niin kunnian saa se jolle kunnia kuuluu :)

Sitruunamuffinit sitrustäytteellä

225 g voita
2,5 d sokeria
4 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1-2 luomusitruunaa (kuori ja mehua 0,5-1 dl)

Täyte:

0,5 dl vaniljakreemijauhetta
n. 1,25 dl kylmää vettä (riippuu käyttämäsi sitruunamehun määrästä)
0,5-1 luomusitruunan mehu (=0,25 dl)
0,5 dl sokeria

Pese taikinaan ja täytteeseen tulevat sitruunat hyvin. Raasta kuori ja purista mehu. Valmista sitten täyte. Laita kulhoon vaniljakreemijauhe ja kylmä vesi. Vatkaa paksuksi. Lisää loppuvaiheessa sitruunan mehua ja sokeria maun mukaan. (Kreemijauhetta tulee siis yksi osa ja nesteitä enintään 3 osaa. Täyte voi olla aika paksua, jolloin se pysyy paremmin muffinin keskellä, eikä valu vuoan pohjalle.)

Cuisipron raastin on ihan ykkönen sitruunan kuoren raastamiseen. Ei tarvita kelmuja tavallisen raastimen päällä tai muitakaan työläitä niksejä. Kuivaa vain siruuna pesun jälkeen ja "pyöräytä" kevyellä ranneliikkeellä kuoret irti. Ihan paras! Kannattaa toivoa joulupukilta hyvää ja käytännöllistä lahjaa ;-)

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. (Jos seos juoksettuu, lisää vähän jauhoseosta.) Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää puolet taikinaan. Lisää kuoriraaste ja mehu ja loput jauhot. Annostele muffinivuokiin (tulee ainakin 24 kpl).

Nämä vuoat olivat vähän liian täynnä, sillä tarttuivat reunoistaan muffinipeltiin.

Pursota täyte tyllan avulla muffinien sisään. Täytettä saa olla reilusti, sillä se imeytyy paiston aikana taikinaan.

Paista 200 asteessa 20 min. (Tai omassa AEG:n uunissa 140 asteessa 30 min.)

Kuorrutteeksi voi tehdä pikeerin, niin kuin kuvien muffineissa. Keltainen on hyvin valuvaksi jätetty ja se ehkä osaltaan jopa imeytyi muffineihin. Hieman kiinteämmällä massalla pursotin päälle kukkaset. Hyvin sopisi myös kermavaahto, joka taittaisi sitruunan happamuutta kivasti. Päällisen idea on myös se, että muffinit pysyvät tuoreempina kuorrutteen estäessä haihtumista.

Nämä muffinit pääsivät oikein synttärisankarin juhlapöytään itsenäisyyspäivänä. Onnittelut vielä Jerelle!

Mutakakkumuffinit ja mansikka-minttusorbettia

Kesäiselle piknikille tein jälkiruuaksi mutakakkua: tällä kertaa muffinien muodossa (inspiraatio ja resepti Leila leipoo -ohjelmasta.) Paistoin muffineita aika paljon kauemmin kuin ohjeessa (20-25 minuuttia). Muffinit jäivät silti riittävän kosteiksi ja olivat helppoja kuljettaa. Muffinien kolo kuuluu täyttää kermalla tai vaikka sorbetilla, kuten me teimme. Ohje on ruotsiksi ja tekemisohjeet käänsin ja sovelsin omaan makuun sopiviksi.

2 st ekologiska ägg
2 dl strösocker
1 tsk vaniljsocker
50 g smör
0.5 dl matolja
1 dl ljus sirap
2 dl vetemjöl
1 dl kakao av god kavlitet
1 tsk bakpulver
1 st nypa salt
100 g mörk kvalitetschoklad 70% 

Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Suklaa ja voi sulatetaan mikrossa miedolla teholla. Öljyn ja siirapin voi lisätä näiden joukkoon sulatuksen jälkeen. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Vaahtoon lisätään vähän jauhoja ja nestemäiset aineet sekä loput jauhot. Jaetaan paperivuokiin, jotka on aseteltu muffinipellille. Paistetaan meidän uunissa 165-asteessa 20 minuuttia. (Leilan reseptissä 175-asteessa 12 minuttia.) Silikonivuoissa kypsymisaika oli paljon lyhyempi.

Muffini ensin nousee uunissa hieman korkeammaksi ja sitten uunista oton jälkeen (tai paiston loppuvaiheessa) laskee kuopalle. Tikku jää kokeiltaessa tahmeaksi, muttei valuvan märäksi.

Kesä on parasta jäätelöaikaa ja pakastinta on pitänyt tyhjentää viime vuoden marjoista ennen kuin uudet ovat mahtuneet. Mansikkasorbetti on oiva herkku. Lisäsin siihen oman yrttipenkin tuotosta eli minttua. Ohje suoraan Dansukkerilta. Tuosta määrästä tulee monen monta palloa ja se on niin makeaa, että riittää kyllä useammalle kuin 4-6 syöjälle. Mintut olen keitellyt ohjeen mukaan ja soseuttanut massaan mukaan. Mansikat ovat olleet lähes jäisiä, jolloin ne jäähdyttävät kuuman liemen ja jäätelökoneen ei tarvitse posottaa kuin puolisen tuntia. Valkuaisia olen käyttänyt 2-3, riippuen siitä paljonko niitä on jäänyt ylitse jäätelön valmistuksesta ;-)

1 dl Dansukker Siro erikoishienoa sokeria
3 oksaa tuoretta minttua
1 dl vettä
1 ½ dl Dansukker Glukoosisiirappia
2 rkl sitruunamehua
1 l (500 g) mansikoita
2 munanvalkuaista
½ dl Dansukker Siro erikoishienoa sokeria

1. Kiehauta sokeri, mintunoksat ja vesi kattilassa. Lisää marjat sokeriliemeen ja soseuta tasaiseksi. Sekoita glukoosisiirappi ja sitruunamehu marjaseokseen.

2. Vatkaa valkuaiset ja sokeri kiinteäksi vaahdoksi ja sekoita marjaseoksen joukkoon. Pane massa jäätelökoneeseen tai pakasta vähintään viisi tuntia (mieluiten yön yli). Sekoita seosta pari kertaa pakastumisen aikana.

Kuvat on otettu kotona, mutta sorbetti (vajaa litran purkki) säilyi eväsretkellämme hyvin kylmälaukussa sanomalehteen käärittynä ja kolmen kylmävaraajan kanssa viitisen tuntia. Silloin se oli lusikoitavan kohmeista ja viilensi lämmintä hellepäivää ihanasti. Kylmälaukussa oli toki muutakin viileää ruokaa ja juomaa, mutta ne syötiin jo aiemmin :-) Ei siis ollenkaan mahdotonta herkutella jäätelöllä tai sorbetilla eväsretkellä!

Suklaamuffinit puolukkatäytteellä

Taas tuo Kinuskikissa inspiroi minua toteuttamaan puolukkatäytteisiä suklaamuffineja, että sain nuo loput marsipaanipuolukkakoristeet hyötykäyttöön. Kinuskikissa on täyttänyt ja kuorruttanut leivoksensa paistamisen jälkeen: minä vähän oioin mutkia ajan ja kaloreiden säästämiseksi. Muffinit kuuluisi täyttää puolukkatahnalla, mutta laitoin puolukkatäytteen uuniin, kun luin jostain, että lemoncurd kestäisi paistamista. Puolukkatahna on siis curdia myös (sis. kananmunankeltuaisia ja voita). Minun tahnani oli aika juoksevaa, kiisselimäistä. Olisi voinut olla paksumpaa, niin olisin uskaltanut lusikoida sitä enemmän täytteeksi. Pysyihän se täyte siellä muffinissa jotenkin, mutta samanlaista puolukkasydäntä kuin Kinuskikissalla ei tällä tekniikalla syntynyt. Loput puolukkatahnasta voi syödä muffineita haukatessa: veitsellä vaan sipaisu suupalaan. Tai paahtoleivän päällä. Voi olla että meillä loput tahnat jalostuvat jäätelökoneella joksikin, en tiedä... Vähän tuli puolukkasorbetti mausta mieleen.

Puolukkasydän jäi vähän pieneksi, mutta tuo kosteutta silti

Punajuuri-suklaamuffinit

Halloweenin kunniaksi piti tehdä jotain kasvishyvää. Kurpitsat olivat kaupassa kovin pieniä ja kuivahtaneen näköisiä, joten ne eivät houkutelleet. Porkkana ei iskenyt, vaikka väri olisi ollut tuota Halloweenkurpitsan maailmaa. Mutta punajuuria olin juuri ostanut ison pussillisen borssikeittoa varten ja niistä liikeni muutama muuhun tarkoitukseen. Googlaamalla löysin Bella Vanillan blogista hyvän kuuloisen ohjeen, mutta tein siihen joitakin muutoksia. Keitin mm. punajuuret kuorineen, niin väri jää paremmin talteen. Alkuperäisessä ohjeessa oli kuorrutus juustosta, tomusokerista ja punajuurten keitinliemestä, mutta minulla oli vanhaa vihertävää kuorrutusta, jota hyödynsin tässä. Oma ohjeeni alla.

45 g tummaa kaakaojauhetta

210 g vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

250 g sokeria

250 g keitettyä punajuurta

4 munaa

1 dl rypsiöljyä

1 dl sulatettua voita

2 tl vaniljasokeria
(suklaapala päälle)

Kuorrutus:

Viola tuorejuustoa

tomusokeria

kookosrasvaa

väriainetta

sitruunamehua 

Keitä ja kuori punajuuret. Soseuta keitetyt punajuuret hyvin. Lisää jäähtyneeseen soseeseen munat yksi kerrallaan sekoittaen. Lisää sokeri, rasvat sekä vanilja ja sekoita. Sihtaa seokseen kuivat ainekset ja sekoittele varovasti. (Lisää suklaa.) Kaada muffinivuokiin ja paista n. 22 minuuttia 160-asteessa kiertoilmalla.

Kuorrutusta varten juusto notkistetaan ja siihen lisätään sokeria, sulatettua ja jäähtynyttä kookosrasvaa sekä väriainetta ja ehkä sitruuna/limemehua. Aineosia en kirjaa nyt ylös, vaan teen uuden kuorrutuserän joskus tarkoilla mitoilla. Osan päälle ripottelin vielä mokkahippusia, mutta eivät ne kyllä mokalle maistu.

Kuorrutusta ei välttämättä tarvita, varsinkin jos laittaa tuon suklaapalan päälle. On todella mehevän kosteita ja maukkaita muffineita.

Matalat muffinit saivat kauniin tasaisen pinnan, mutta Ikean hieman korkeammissa vuoissa tuli pinnaltaan vähän haljenneita.

Mustikka-limemuffinit

Kaapista löytyi kermaviiliä, limettejä ja mustikoita, joten kokeilin tehdä niistä muffineita. Resepti löytyi Dagens Muffin -sivustolta, mutta lisäsin kermaviilin määrää 0,75 desilitralla ja jauhojen määrää puolella desilitralla. Limen kuoren olin jo käyttänyt, joten sekaan meni mehu yhdestä limetistä. Makua olisi voinut tulla enemmän kuoresta.

2 munaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl maitoa/kermaviiliä/jogurttia
1/2 -1 dl jouksevaa margariinia
1/2 - 1 dl kookoshiutaleita
1 limen kuori
1 -1 1/2 dl mustikoita

 

Kuorrutusta yritin tehdä ensin Arla-Ingmanin ohjeen mukaan (sillä erotuksella että käytin kilpailijan laktoositonta tuorejuustoa), mutta löysää tuli. Sokerin lisääminen ei auttanut, tuli vain ällöttävän makeaa. Tässä kuitenkin muistutukseksi mittasuhteet, etten haksahda uudelleen.

2 dl Arla Apetina Maustamaton tuorejuustoa
2 rkl Arla Ingman vispikermaa
1 dl tomusokeria
2 rkl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua
Vihreää, pinkkiä, keltaista tai sinistä elintarvikeväriä

Sitten otin noin kolmasosan seoksesta erilleen ja laitoin sulatettua ja jäähdytettyä kookosrasvaa (n. 0,5-0,75 dl) sekaan ja johan jämähti. Se olisi ollut oiva hetki lopettaa kokeilut ja todeta, että tulipas ihanan sileää ja pursotettavaa kuorrutetta. Mutta sitten päätin lisätä tuorejuustoseosta siihen ja taas tuli liian juoksevaa. Kookosrasva kuitenkin loppu, joten muffinit saivat päälleen sokerivesikuorrutteennäköisen tuorejuustokuorrutteen. Muita ohjeita selatessa huomasin, että tuorejuustoa on huomattavasti vähemmän ja sokeria enemmän. Eli (kovaa) rasvaa pitää olla paljon ja sokeria enemmän, jotta saa pursotettavaa kuorrutusta. Ensi kerralla kokeilen 0,5 dl kookosrasvaa, 0,5 dl tuorejuustoa ja muutama desi tomusokeria. Haluan päästä kokeilemaan kaksiväripursotusta, joten omille synttäreille voisin kokeilla taas muffineita.