Myyjäisiin tein pipoja. Trikoosta kaksinkertaisena. Eri kokoisia: vauvasta aikuiselle. Pilvin pimein kaavoja netissä, mutta taisin lopulta yhdistää parin eri kaavan parhaat puolet (toisen korkeus ja toisen "kaaren" malli ja sitten saumurilla kumminkin leikkasin vähän enemmän tai vähemmän). Kodin kuvalehti ja Mehukekkeri taisivat olla suurimmat inspiraation lähteet. Ei pipojen teko ole vaikeaa, mutta se mikä malli ketäkin miellyttää on tarkkaa puuhaa! Näistä tuli ns. lörppäpipoja tai kääntöreunalla varustettuja. Reiluun korkuteen pyrin, että on korvillekin suojaa. Toisissa on yksivärinen vuori ja toisissa pipo on ylt'ympäriinsä samaa kangasta. Jujuna se, että pipo pysyy kaksinkertaisena, kun se on ommeltu lakisaumoista kiinni ja melkein kaikki saumanvarat piilossa kankaiden välissä kääntöaukkoa lukuunottamatta. Ei pitäisi ns. vuori vilkkua.
Dinopipossa on punainen vuori ja sauma tuossa taitteella. Ponipipo on kokonaan ponikangasta ja se kuulemma vaatii muutaman timantin koristeeksi... Pipo päätyi nuoremmalle tytölleni.
Lippupipoa tehdessä mietin kummipoikaani, joka tykkää eri maista ja niiden lipuista. Mutta tämä poika osti pipon itselleen (kuvan julkaisuun on lupa). Kummipojallekin on vielä kangasta varastossa, jos kiinnostaa ;-)
Lempparikangastani oli vielä jäljellä vauvan pipoon ja ihanaa, kun sekin löysi omistajansa (kuvan julkaisuun on lupa).
Kaksinkertaisilla trikoopipoilla pärjää melkein koko vuoden aivan kovimpia pakkaskelejä lukuunottamatta. Kylmemmille keleille voisin tehdä fleesevuorisia pipoja ja toisaalta neulotun pipon vuorittaminenkin kiinnostaisi. Katsotaan mitä sitä jaksaa ja onko pipoille käyttäjiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti