Trenditorttuu... Kinderpiirakka

Meillä yritetään nykyään leipoa vehnättömästi ja sokerittomasti. Eihän sillä tavalla synny mitenkään erityisen kaunista katsottavaa. Varsinkin kun monet reseptit jäävät littanoiksi ja värittömiksi, vaikkei ehkä kuuluisi. Mutta Halloweeniksi piti vähän säätää makeaa herkkua, niin bongasin netistä Kinderpiiraan. Minulta tämä villitys on mennyt ihan ohi, vaikka näitä on väännetty varmaan vuodenpäivät!

Ohjeen sovelsin kahdesta eri reseptistä. Tein gluteenittomista jauhoista ja käytin niitä enemmän kuin reseptissä, kun taikina näytti niin löysältä. Sokeria vähensin kolmasosalla. Vatkasin voin ja sokerin, lisäsin munat ja sitten kuivat aineet ja lopuksi sulan voin ja kuuman veden (ja sen ylimääräisen jauholisäyksen). Ihan en tuota kuuman veden lisäämistä ymmärtänyt, koska taikinaan tuli kuitenkin jo sulaa voita (joka voisi olla kuumaa). Jotenkin siis sienikakun ja "kuivan kakun" välimuoto tuo pohja. Vaniljakreemissä oikaisin käyttämällä kreemijauhetta. Suklaa on tummaa eikä maitosuklaata eikä muuten yhtään pahentanut makua! Toki siitä kindersuklaamunan imelyydestä jäädään kauas.

Kinuskikissa ja Tarun taikakakut olivat käyttämäni lähteet.

2 dl sokeria
2,5-3,5 dl glut. vaaleaa jauhoseosta
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1,5 dl kiehuvaa vettä
150 g sulatettua voita tai margariinia
2 munaa

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää kuivat aineet. Sulata voi ja kiehauta vesi. Lisää ne seokseen. Paista pohjaa pienellä pellillä noin 20-30 minuuttia 170-asteessa. (Minulla oli säädettävä uunipelti, mutta 60 cm leveän uunin pellille annoksen voi tehdä tuplana tai kertomalla aineet 0,75 eli kolmella kananmunalla.)

Vanilja-voikreemi:

160 g huoneenlämpöistä voita
2 dl vaniljakreemijauhetta
4 rkl kermaa

Vatkaa voi vaaleaksi. Lisää kreemijauhe ja vatkaa. Lisää kerma ja vatkaa tasaiseksi.

Suklaakuorrute:

200-250 g tummaa suklaata
50 g valkoista suklaata

Lyhykäisyydessään paista pohja valmiiksi ja anna jäähtyä. Vatkaa kreemi valmiiksi ja levitä pohjan päälle. Laita jääkaappiin suklaan sulattamisen ajaksi. Sulata molemmat suklaat käyttökuntoon ja laita vaikka pursotuspussiin. Tumma suklaakin jähmettyy äkkiä viileän kreemin päällä ja levittäminen kannattaa tehdä pieni alue kerrallaan. Sitten nopeasti valkosuklaa päälle raidoiksi ja vedä raidat hammastikulla tai terävällä veitsellä vuoroin vasemmalta ja oikealta. Ei kannata tikuttaa liian syvään: pintaan jää uurteita, kuten minulla. Tarkoituksena olisi saada pintaan suklaamunamainen rapsakka pinta, siksi suklaaseen ei lisätä kermaa tai voita.

Lopulta maku oli ihan jees (lapset tosin rakastivat), mutta jauholisäys ei olisi tarvinnut olla niin suuri. Tuli nimittäin hieman kuivahko pohja. Jos jaksan, niin testaan uudelleen. Mutta mieluummin voisi tämäkin piiras olla jauhoton ja vähäsokerisempi. Ja tietysti ilman valkosuklaata, kun ei se vaan sovi laktoosi-intolerantille. Myös kreemin irtoaminen pohjasta otti päähän. Siis leikkaamisvaiheessa. Lämmin terävä veitsi jääkaappikylmälle piiralle tuotti nättejä paloja, mutta hetken päästä leikatessa täytteet liukuivat minne tahtoivat.

Kokeilen seuraavaksi pohjaksi varmaan mantelijauhe-karppisokeri-yhdistelmää. Voimakkaampi kaakaonmakukin olisi poikaa. Mutta ei se kinderpiiras sitten enää ole :-D

Myslimuffinit kuorrutteella

Lapsilta jää aina silloin tällöin syömättä ja koskematta erinäisiä ruoka-annoksia. Tänä aamuna jäi jogurtti ja mysli kulhoon. Oman aamupalani olin jo syönyt ja luulin, että jogurtti oli tavallista eikä laktoositonta eli en voinut toimia bioastiana. Lykkäsin annoksen jääkaappiin ja ajattelin, että jotenkin se käytetään. Iltapäivällä lapsille iski muffinihimo ja etenkin koristeltujen muffinien tarve oli huutava ;-) Eikun leipomaan!

Reseptin pohjana oli DanSukkerin sivulta poimittu myslimuffinit.

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl marjamysliä
2,5 dl luomuruokosokeria
1 dl rusinoita
2 munaa
2 dl maitoa
1 dl juoksevaa margariinia
- lisäksi lapsen aamujogurtit myslillä eli myslit turvonneet, niin paljon että jogurtti on kadonnut (noin 1-1,5 dl)
- 0,5 tl soodaa
- 0,25 dl maitoa
- 2-3 rkl venhäjauhoja

Muuten siis tein ohjeen mukaan, mutta lisäsin tuon tähderuuan ja soodaa jogurtin takia sekä maitoa ja jauhoja, kun taikina näytti ensin paksulta ja sitten liian löysältä. Lisäksi arvelin, että jos lisätty sooda kumminkin maistuu läpi, niin lisäsin vähän tuota maitoa ja jauhoa.

Taikina vain sekoitetaan: kuivat aineet keskenään ja sitten kosteat. Jaetaan muffinivuokiin (12 isoa tai 22 pienempää) ja paistetaan esim. 200-asteessa 20 minuuttia (tai 190-asteessa 18 min kuten minä tein).

Kuorrutus oli jälleen yksi kreemikokeilu.

40 g kookosrasvaa
35 g voita
115 g Viola tuorejuustoa laktoositon
290-300 g tomusokeria
pastaväriä (Violet, Pink)

Sulatin kookosrasvan lähes kokonaan ja otin pois levyltä. Kattilan lämpö sulatti loput ja lisäsin voin. Kulhoon kumosin tomusokerin ja sen päälle jäähtynyttä rasvaseosta. Tuli ihan murutaikinan näköistä. Lisäsin sitten tuorejuustoa, kun ajattelin taikinan kaipaavan kosteutta. Tuli kokkareista löysähköä kuorrutetta. (Olisi pitänyt siivilöidä tomusokeri!) Kumosin kaiken kattilaan ja lämmitin varovasti sekoitellen. Tuli sileämpää! Takaisin metallikulhoon ja lisäsin väriaineen sekoitellen ja vein kulhon ulos. Ulkona se jähmettyi sopivasti ja pursottelin muffinien päälle. Kädet lämmittävät pursotinpussia koko ajan, siksi pitää olla nopea. Ja muffinit tietysti pitää säilyttää viileässä, jos haluaa pursotusten pysyvän muodossaan. Hakemista siis vielä sopivan rasva-, juusto- ja sokerisuhteen löytämisessä. Ensi kerralla jätän ehkä voin pois ja käytän pelkkää kookosrasvaa. Tai margariinia kookosrasvan lisäksi. Kuka nämä kaikki syö?

Nam, hyvää! Ja tähkäpäätkin tykkäsivät violetista väristä...

Suklaapähkinäkääretorttu

Teki mieli jotain suklaista. Toisaalta leivontakokeilulistalle on kasautunut erilaisia kreemejä/täytteitä. Tein siis helpon suklaakakkupohjan kääretorttumuodossa ja marenkitäytteellä. Pohjan resepti löytyi Kokit ja potit blogista ja ilokseni pohjassa oli vähän eli juuri ja juuri tarpeeksi sokeria. En siis ole rohjennut pudottaa sokerimäärää omasta unelmatorttureseptistäni, joka on kuohkea ja hyvän makuinen, mutta ei kovin kääriytyvä. (Korjaan heti, että alkuperäinen resepti oli Ullalta. En lukenut Kokin ja potin postausta loppuun...)

4 munaa
1 dl sokeria
0,5 dl perunajauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta (vanHouten)
0,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

Munat ja sokeri vaahdotetaan. Sekoitetaan kuivat aineet keskenään ja lisätään vaahtoon siivilän läpi käännellen lastalla (tai ihan ronskisti annetaan yleiskoneen käydä muutama kierros). Levitetään uuni pellille leivinpaperin päälle ja paistetaan 190-asteessa (Aeg-uuni vm. 2007) n.10 min.

Tämä resepti oli mielestäni loistava! Tarpeeksi tumma ja kaakaoinen ja kääriytyi hyvin. Joskin käytin sellaista temppua, että heti kuumana kaadoin tortun voipaperin päälle ja rullasin sitten rullalle papereineen päivineen ja annoin jäähtyä. Paistopinta ottaa paperiin kiinni, mutta tarkoitukseni oli kuorruttaa kakku. (En kuitenkaan tehnyt sitä, sillä täyte oli niin hiuksia nostattavan makea, että suklaavaraston kansi pysyi kiinni. Ei vaan pystynyt.)

Täytteen löysin ihanasta kirjasta "Suklaa" (kirj. Linda Collister). Resepti on Suklaakerroskakun yhteydessä (s. 42) nimellä Pähkinäinen täyte. Annos on liian suuri yhteen kääretorttuun, puolikas riittäisi, mutta ajatus ei ihan toiminut päivän päätteeksi.

2,25 dl vaahterasiirappia (minulla oli vaaleaa siirappia 315 g)
2 iso munanvalkuaista
4 rkl rouhittuja pekaanipähkinöitä

Ensin siirappi kuumennetaan 115-asteeseen (silloin kun lievä kuohunta kattilassa alkaa, on oikea lämpötila saavutettu). Odotellessa (n. 5 min) vatkataan valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sitten kuuma siirappi kaadetaan ohuena nauhana valkuaisvaahdon joukkoon samalla vatkaten. Roiskuvaa kuumaa nestettä kannattaa varoa ja varata jonkin verran syvyyttä omaava metallinen kulho. Valkuaismassa laajenee reilusti. Sitten vatkaillaan kunnes vaahto on paksua ja tasaista. Pähkinärouhe sekoitetaan joukkoon.

Avataan kääretorttulevy rullalta ja levitetään täyte ja kääritään uudelleen sauma alaspäin. Kuvassa näkyy , että vähän liikaa kuitenkin laitoin täytettä. (Minulla täyte oli vielä vähän liian lämmintä, mutta pistin tortun äkkiä jääkaappiin jäähtymään.) Huikean makea täyte sopi tumman pohjan kanssa hyvin, mutta hiukan jäi vaivaamaan olisiko vaahterasiirappi ollut paremman makuinen kuin tavallinen vaalea siirappi?