Ihanan vaniljapullat

Vaniljapullat ovat minusta jotain tosi ruotsalaista, vaikka reseptin alkuperästä minulla ei ole tietoa. Mutta koska leivontaidolini Leila Lindholm on näitä ohjelmassaan tehnyt, niin ovat ne varmasti ihan Ruotsin kansallisleivonnainen :-) Ja resepti tietysti Leilalta (recept.nu hakusanaksi "vaniljbullar"). Mutta mutta! Sitten vähän guuglasin ja selvisi, että näitä tämän näköisiä pulleroita kutsutaan monella nimellä, myös solbullar ja seglarbullar. Ja tuo purje(htijan)pulla sopii meille paremmin kuin hienosti, sillä tulevana kesänä meidänkin paatti pääsee veteen ja Suomenlahtea kiertelemään! Paatista lisää toisessa blogissani: talojatarha.blogspot.fi.

Hei kuka jo söi yhden?!

Leilalla on vaniljakreemikin itsetehtyä, mutta minulla on jatkuva kiire (ompelut, puutarha, vene, lapset...) niin otin Sallisen vaniljakreemijauhetta ja vispasin sen maitoon. (Juu, ei pullaa pakko ole leipoa, mutta en minä sitä nyt kaupastakaan osta!) Tässä ensin taikinaresepti suomeksi käännettynä.

1 rkl kardemummaa jauhettuna
3 dl täysmaitoa
50 g hiivaa
1,5 dl sokeria
0,5 tl suolaa
150 g pehmeää voita
1 kananmuna
10-12 dl vehnäjauhoja

Tee normaali vehnästaikina liottamalla hiiva haaleaan maitoon ja lisää sokeri, muna ja kardemumma. Vispaile vähän ja lisää jauhoja noin neljä desiä. Lisää sitten suola ja rasva. Sekoita. Vaihda käsi vispilän tilalle (ellet tee koneella) ja lisää loput jauhot erissä. Anna kohota 40 min liinalla peitettynä. Leivo 16-24 pyöreää pullaa (meillä tuli noin 50 g pullia eli pieniä) ja laita pellille kohoamaan 40 minuutiksi.

Tee kreemi eli vispaa maito kreemijauheen joukkoon pakkauksen ohjeen mukaan. Tai ihan alusta asti, jolloin vältyt monelta e-koodilta.

Kreemi (iso annos, loput voi käyttää vaikka johonkin jälkiruokaan, raparperipiiraaseen tms.):

5 dl maitoa
1 vaniljatanko (tai vaniljasokeria)
1,5 dl sokeria
7 kananmunankeltuaista
1, 5 dl maissitärkkelystä
50 g pehmeää voita

Halkaise vaniljatanko ja raavi siemenet kattilaan ja laita myös tanko perään. Lisää maito ja kuumenna kiehuvaksi. Ota pois levyltä ja anna vaniljatangon liota maidossa vielä. Vatkaa sokeri, keltuaiset ja maizena ilmavaksi sähkövatkaimella. Kaada sitten maito ilman vaniljatankoa seoksen joukkoon. Kaada takaisin kattilaan ja kuumenna samalla sekoitellen. Älä keitä! (Ohje ei kerro lämpötilaa seokselle, mutta veikkaisin samaa kuin jäätelömassan teossa eli max 72 celsius astetta.) Kun seos alkaa paksuuntua, ota pois liedeltä ja kaada seos nopeasti kylmään kulhoon. Lisää voi, anna sulaa ja sekoita varovasti. Viilennä jääpedillä tai jääkaapissa/ulkona.

Virvon varvon pullat sulle! Mukavaa pääsiäisen odotusta!

Pullia, laskiaispullia...

Vähän myöhässä tulee pullapostaus, mutta sentään söimme laskiaispullat oikeana päivänä ;-)

Pullareseptin löysin tällä kertaa Huvudstadbladetista. Siinä käytettiin kohottajana hiivan lisäksi leivinjauhetta. En oikein huomannut eroa perinteiseen pullataikinaan, sillä kyllä ilmankin leivinjauhetta tulee pehmeitä pullia. Tosi harjaantunut pullantekijä en kyllä ole, että ehkä tuo leivinjauhelisäys toi jotain varmuutta pullien onnistumisesta. Ja pinnasta tuli (vähän) kauniimpi pienemmällä vaivalla. Mutta voisin silti laittaa vähemmän jauhoja ensi kerralla.

100 g voita
3 dl maitoa
50 g hiivaa
1 dl sokeria
1 maustemitta suolaa (tosi vähän, laitoin ehkä puoli tl)
1 maustemitta jauhettua kardemummaa (tätäkin laitoin enemmän)
1 kananmuna
ensin 8 dl vehnäjauhoja
kohotuksen jälkeen  2,5 tl leivinjauhetta sekoitettuna 1,5 dl vehnäjauhoja

Eli tehdään pullataikina normaalisti, mutta jätetään löysäksi (itse käytän korkeintaan huoneenlämpöistä maitoa, koska muutenkin taikina nousee liikaa, käyttää kaiken sokerin, ja on enemmän aikaa leipoa). Kohotetaan 30 min ja sitten lisätään loput vehnäjauhot, joihin on leivinjauhe sekoitettu. Leivotaan samantien ja pikkupullia kohotetaan n.20 min ja paistetaan alkuperäisen ohjeen mukaan 225-asteessa 8 minuuttia.

Täytteeksi laitoin kermaa, rahkaa, sokeria, vaniljasokeria ja marsipaania tai mansikkahilloa. Pullien keskeltä koversin vähän pullaa pois ja sekoitin siihen kerma-rahkaseoksesta ehkä kolmasosan. Sitten toiseen puolikkaaseen lisäsin raastettua marsipaania (Ikeastakin löytyy nykyisin, mutta sisältää laktoosia) ja toiseen mansikkahilloa. Tuota hillon sekoittamista täytteeseen en ole ennen kokeillut, enkä kokeile uudestaan (ihan vähän ällöttävältä seos näytti...)

Mantelimassatäyte ja kerma-rahkavaahtoa

Mansikkatäyte ja kerma-rahkavaahtoa

Tuoreena pullat olivan ihan hyviä arkikahvipullia ja pehmeitä ja kimmoisia. Eivät olleet kovin makeita. Täytteistä mantelimassa on suosikkini, ja hillon kyllä laitan jatkossa erikseen ihan ulkonäöllisistä syistä. Mutta jos haluaa vaikka vähentää sokerimäärää, niin voisi käyttää pakasteesta mansikkasosetta ja sen voisikin sekoittaa täytteeseen, kun on tasaisempaa. Lapset söivät täytteet pullan sisältä ja pitkin hampain itse pullan. (tuoreena kyllä kelpasi pullakin) Että onko se pulla nyt sitten niin pakollinen laskiaisjuttu. Meillä taitaa jäädä tulevina vuosina laskiaispullat leipomatta, kun tyttöjen synttärit osuvat kevääseen ja muutenkin herkkuja on luvassa yllin kyllin. Mutta kun pullaa leivoin, niin synttäreillekin tein vähän Tähkäpään lettejä ja lapset auttoivat. Leteistä sitten myöhemmin  :-)

Aurinkoiset sitruunarahkapullat

Sukulaiset ja kummit tulevat juhlistamaan tyttöjemme keväisiä syntymäpäiviä viikonloppuna ja tarjottavaksi tulee mm. pullaa. Lähestyvän pääsiäisen kunniaksi täytteessä on rahkaa mukana. Lisäksi pullat ovat sitruunaisia ja jälleen Kinuskikissalta kopioituja täytteen osalta.

Taikinan tein Hesarin korvapuustitaikinan ohjeella, johon tykästyin viime syksynä. Nyt käytin jauhoja vain 1070 g  (16,5 dl) ja puolisen desiä leipomisessa. Kananmuniakin laitoin vain 2 kpl, jolloin niiden painoksi tulee noin 110-120 g. (Kannattaa vaikka vispata kolmannen munan rakenne rikki ja käyttää siitä osa taikinaan ja loput voiteluun. Minulla ainakin voitelusta jää aina ylitse kananmunaa, joten siitä voisi hyvin käyttää osan taikinaan.) Tästä määrästä tulee reilu 2 kiloa pullataikinaa. Minulla tuli 51 valmista pullaa ja yhden taikinapalan koko oli n. 42 grammaa.

Pullataikina (korvapuusteille):
5 dl kevytmaitoa kylmänä
1 pkt tuorehiivaa
200 g sokeria
150 g kananmunia (2-3 kpl)
10 g kardemummaa (vajaa 2 rkl)
1250 g puolikarkeita vehnäjauhoja (n. 19 dl)
250 g huoneenlämpöistä voita
10 g suolaa (n. 1,5 t)

Kylmään tai haaleaan maitoon lisätään hiiva, sokeri, kardemumma ja kananmunat. Melkein kaikki jauhot (900 g) lisätään ja vaivataan koneella 5 minuuttia. Pehmeä rasva, suola ja jauhoja lisätään ja vaivataan kunnes irtoaa kulhon reunoista. Käsin voi vielä vaivat loput, jotta tietää varmasti tuliko jauhoja riittävästi ja onko sitko hyvä. Taikinan annetaan kohota jääkaapissa kelmulla peitettynä puoli tuntia. (Minulla oli melkein tunnin, kun piti ruokaakin välillä laittaa.)

Leivotaan pikkupulliksi tai korvapuusteiksi. Annoin kohota jälleen puolisen tuntia ja sitten painoin täytettä varten kolon, voitelin kananmunalla (vähän huolimattomasti) ja pursotin täytteen. Täytteelle jätin vähän leviämisvaraa. Paistoin kiertoilmalla 155 asteessa 20-22 minuuttia. Korkeareunainen pelti jätti yhden pellillisen aika kalpeiksi, mutta näihin tulee päälle ehkä vielä sokerivesikoristelu juhlapäivänä.

Täyte:
200 g voita
2 ps sitruunakiisseliaineksia (Blå Band)
1 dl sokeria
1,5 rkl vaniljasokeria
400 g laktoositonta sitruunarahkaa
2 isoa munaa

Voi sulatetaan kattilassa ja siirretään pois levyltä. Sekoitetaan kiisseliainekset ja sokeri joukkoon vatkaten. Lisätään vaniljasokeri ja rahka, viimeisenä kananmunat. Kannattaa varata parin litran kattila, sillä voi roiskuu kiisseliaineita mukaan sekoittaessa. Täytettä jäi yli, mutta riippuu paljon minkä suuruisen kolon pulliin painaa. Nyt yksinäinen Nuutajärven hiihtopalkintolasini pääsi todelliseen hyötykäyttöön, sillä se oli juuri sopivan kokoinen 42 gramman pullaan :) Kartiolasin pohja olisi ollut aivan liian suuri ja kahvikuppien pohjat muuten huonon mallisia. Mihin muuhun täytettä voisi käyttää? Kananmunat ovat siinä kypsentämättöminä, että en sitä varmaan pikkuleivän tai whoopien väliin laittaisi.

 

Pyöreiden pikkupullien pyörittely ei minulta onnistu koskaan. Aina tulee ruma pinta. Pitääkö taikinan olla vähän löysempää, jotta pinta on kauniin sileä paiston jälkeen? Pitääkö voidella enemmän kananmunalla? Kohotinko liikaa/liian vähän? Noh, ei meillä edes syödää pullaa niin paljon, että ulkonäöllä olisi kamalasti väliä. Mutta silti! Koristellaan siis pinta vesi-tomusokerikuorrutteella :)

Mutta hyvänmakuisia pullia tuli! Ja sopivan pieniä, toivottavasti, että muutkin leivonnaiset maistuvat. Täytteen rahka ei muuten maistu juuri ollenkaan. Eli jos haluaa perinteisiä rahkapullia, niin tämä ei täytä sitä vajetta. Tuo sitruuna kyllä raikastaa pullaa kivasti.

Tässä pullat pakastuksen jälkeen ja keltaisella pikeerillä koristeltuina.