Myyjäisiin tein pipoja. Trikoosta kaksinkertaisena. Eri kokoisia: vauvasta aikuiselle. Pilvin pimein kaavoja netissä, mutta taisin lopulta yhdistää parin eri kaavan parhaat puolet (toisen korkeus ja toisen "kaaren" malli ja sitten saumurilla kumminkin leikkasin vähän enemmän tai vähemmän). Kodin kuvalehti ja Mehukekkeri taisivat olla suurimmat inspiraation lähteet. Ei pipojen teko ole vaikeaa, mutta se mikä malli ketäkin miellyttää on tarkkaa puuhaa! Näistä tuli ns. lörppäpipoja tai kääntöreunalla varustettuja. Reiluun korkuteen pyrin, että on korvillekin suojaa. Toisissa on yksivärinen vuori ja toisissa pipo on ylt'ympäriinsä samaa kangasta. Jujuna se, että pipo pysyy kaksinkertaisena, kun se on ommeltu lakisaumoista kiinni ja melkein kaikki saumanvarat piilossa kankaiden välissä kääntöaukkoa lukuunottamatta. Ei pitäisi ns. vuori vilkkua.
Dinopipossa on punainen vuori ja sauma tuossa taitteella. Ponipipo on kokonaan ponikangasta ja se kuulemma vaatii muutaman timantin koristeeksi... Pipo päätyi nuoremmalle tytölleni.
Lippupipoa tehdessä mietin kummipoikaani, joka tykkää eri maista ja niiden lipuista. Mutta tämä poika osti pipon itselleen (kuvan julkaisuun on lupa). Kummipojallekin on vielä kangasta varastossa, jos kiinnostaa ;-)
Lempparikangastani oli vielä jäljellä vauvan pipoon ja ihanaa, kun sekin löysi omistajansa (kuvan julkaisuun on lupa).
Kaksinkertaisilla trikoopipoilla pärjää melkein koko vuoden aivan kovimpia pakkaskelejä lukuunottamatta. Kylmemmille keleille voisin tehdä fleesevuorisia pipoja ja toisaalta neulotun pipon vuorittaminenkin kiinnostaisi. Katsotaan mitä sitä jaksaa ja onko pipoille käyttäjiä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit
perjantai 25. marraskuuta 2016
perjantai 6. toukokuuta 2016
Neulotut villavälihousut - varautumista juhannukseen
Meillä tykätään villasta. Villaa on alla, yllä, välissä, päässä, käsissä, jaloissa, työn alla, komerossa, laatikossa, ajatuksissa...
Nämä villahousut oli tarkoitus tehdä vanhemmalle tytölle 4-vuotislahjaksi, mutta nyt niistä tuli nuoremman tytön välikausilämmike (ja hänkin on jo 5 vuotta!). Hyvä että edes joskus valmistuivat ;-) Tarvehan ei aina ole niin suuri näille äidin tekemille neuleille. Lasten ollessa pienempiä hyvin usein kävi niin, että kun aloitin jonkun käsityöprojektin lapsille, niin he saivatkin vastaavan vaatekappaleen lahjaksi jostain... Akuutti tarve siis katosi saman tien. Mutta nyt nuo varastot jo pullistelevat, eikä ole enää järkeä ostaa lisää laatikoita kankaille ja langoille. Tai rakentaa lisäsiipeä taloon. Parempi siis tehdä valmista edes joskus!
Ohjetta näihin pöksyihin ei ollut. Aloitin kutomaan lahkeita ja lisäsin silmukoita tasaisin välein ja välillä mittailin lahkeen mittaa. Tavoitteena oli saada melko tyköistuvat, ettei haalarin alle tulisi liian paksua pakettia. Mutta aivan legginssityyppisiinkään en tähdännyt. Yläosaan otin vähän mallia Novitan netissä julkaisemasta ohjeesta haalarimallisiin housuihin, joissa takakappaleeseen tehdään korotusta lyhennettyjen kerrosten avulla. Istuvat jalassa paremmin ja vyötärö pysyy paremmin kumarrellessa paikoillaan. En vaan löydä enää mistään noita vanhoja Novitan ohjeita. Onko koko ohjearkisto hävitetty? Printtaamassani kaaviokuvassa ei näy nettiosoitetta...
Lankana Novita Wool ja Bambino. Bambinoa ei taida olla tällä hetkellä myynnissä ja se on himpun ohuempaa kuin Wool. Menee silti näissä pöksyissä oikein hyvin. Puikot olivat nro 3. Lahkeissa käytin viittä sukkapuikkoa ja yläosassa kuutta. Pyöräpuikkoa minulla ei ollut näin ohuena.
Takana on enemmän kavennuksia kuin edessä. Ajattelin että peppu kaipaa tilaa. Sovituskuvaa ei ole, mutta päivitän sitten käyttökokemukset tänne ensimmäisen kerran jälkeen.
Yläosaan tein korkean resorin, jonka ehkä käännän ja laitan sisälle kuminauhan, jos eivät pysy ylhäällä. Vaikka nämä nyt valmistuivat ns. keväthangille (hei, jossainpäin Suomea on vielä lunta!), tulevat veneilykäyttöön heti. Kuten sanottu: villa on ympärivuotisesti oikein passeli materiaali :-)
Nämä villahousut oli tarkoitus tehdä vanhemmalle tytölle 4-vuotislahjaksi, mutta nyt niistä tuli nuoremman tytön välikausilämmike (ja hänkin on jo 5 vuotta!). Hyvä että edes joskus valmistuivat ;-) Tarvehan ei aina ole niin suuri näille äidin tekemille neuleille. Lasten ollessa pienempiä hyvin usein kävi niin, että kun aloitin jonkun käsityöprojektin lapsille, niin he saivatkin vastaavan vaatekappaleen lahjaksi jostain... Akuutti tarve siis katosi saman tien. Mutta nyt nuo varastot jo pullistelevat, eikä ole enää järkeä ostaa lisää laatikoita kankaille ja langoille. Tai rakentaa lisäsiipeä taloon. Parempi siis tehdä valmista edes joskus!
Ohjetta näihin pöksyihin ei ollut. Aloitin kutomaan lahkeita ja lisäsin silmukoita tasaisin välein ja välillä mittailin lahkeen mittaa. Tavoitteena oli saada melko tyköistuvat, ettei haalarin alle tulisi liian paksua pakettia. Mutta aivan legginssityyppisiinkään en tähdännyt. Yläosaan otin vähän mallia Novitan netissä julkaisemasta ohjeesta haalarimallisiin housuihin, joissa takakappaleeseen tehdään korotusta lyhennettyjen kerrosten avulla. Istuvat jalassa paremmin ja vyötärö pysyy paremmin kumarrellessa paikoillaan. En vaan löydä enää mistään noita vanhoja Novitan ohjeita. Onko koko ohjearkisto hävitetty? Printtaamassani kaaviokuvassa ei näy nettiosoitetta...
Lankana Novita Wool ja Bambino. Bambinoa ei taida olla tällä hetkellä myynnissä ja se on himpun ohuempaa kuin Wool. Menee silti näissä pöksyissä oikein hyvin. Puikot olivat nro 3. Lahkeissa käytin viittä sukkapuikkoa ja yläosassa kuutta. Pyöräpuikkoa minulla ei ollut näin ohuena.
Takana on enemmän kavennuksia kuin edessä. Ajattelin että peppu kaipaa tilaa. Sovituskuvaa ei ole, mutta päivitän sitten käyttökokemukset tänne ensimmäisen kerran jälkeen.
Yläosaan tein korkean resorin, jonka ehkä käännän ja laitan sisälle kuminauhan, jos eivät pysy ylhäällä. Vaikka nämä nyt valmistuivat ns. keväthangille (hei, jossainpäin Suomea on vielä lunta!), tulevat veneilykäyttöön heti. Kuten sanottu: villa on ympärivuotisesti oikein passeli materiaali :-)
perjantai 15. huhtikuuta 2016
Frozenkakkuja nopeasti
Molemmat tytöt saivat synttäreilleen Annan ja Elsan, kakun muodossa. Tilasin vohvelikuvat Ullan Unelmasta ja olivat oikein helppokäyttöisiä kermakakunkin päällä. (Nämä olivat tuoteselosteen mukaan maidottomia, jos nyt oikein ymmärsin.) Nuoremman viisivuotiskakun koristelin ehkä 15 minuutissa. Ihan tervetullutta tällaiselle näpertelijälle!
Viisivuotiaan kakussa oli tuoreita mansikoita ja limekermarahkaa.
Kahdeksanvuotiaan kakussa oli välissä mustikkaa ja kermaa. Pohja gluteeniton sienikakkupohja.
Viisivuotiaan kakussa oli tuoreita mansikoita ja limekermarahkaa.
Kummassakin kakussa on päällä vispikermaa, toisessa siniseksikin sävytettyä. 8-vuotiskakku on kuvattu luonnonvalossa ja kameran salamalla. 5-vuotiskakku on kuvattu päivänvalolamppujen paistaessa kahdelta sivulta ja lisäksi käytetty salamaa. Hyvin erilaista kermaa...
Kumpikin kuva pehmeni kakun päällä. Reilun tunnin odotus tuotti kumimaisen pinnan ja kakkuottimella joutui pistämään "katkoviivoja", että palan sai jotenkin leikattua. Seuraavana päivänä vohveli oli jo pehmentynyt leikkuukuntoon. Lopulta menevät vetiseksi kerman kanssa, mutta yleensähän kakku on parasta muutenkin syödä nopeasti pois häiritsemästä, ja sitten taas lenkkipolulle :-)
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
Pikkuleipiä talviteemalla (Frozen-synttärit)
Vielä on talvea jäljellä... Hassua miten omassa mielessä syksy ei tuntunut ollenkaan alkavan, joulukin tuli ihan yhtäkkiä, talvi ei meinannut alkaa eikä pysyä, ja nyt on vielä(kin) talvi, vaikka maaliskuu olisi kevätkuukausi. Mulla ei ole kevätolo: en ole aloittanut taimikasvatusta lainkaan, mikä on varsin huolestuttavaa... Viherpeukaloni on kai päättänyt pitää välivuoden.
No joka tapauksessa talviset frozenpikkuleivät eivät tuntuneet yhtään liian talvisilta leipomuksilta tytön 8-vuotisjuhliin. Teimme dominokeksireseptillä sydänpikkuleipiä sekä spiraalikierteitä sinivalkoisina. Molemmat reseptit Kinuskikissan sivuilta, mutta dominoiden täyte Oreokeksien täytteen ohjeella ja spiraalikeksitaikinaan käytin lisäksi kermaa noin puoli desilitraa.
Sinisen osan spiraaleissa värjäsin pastaväreillä (tumman sininen, Royal Blue). Kuvissa se on vähän turkoosiin taittava, mutta lapsille kelpasi :-) Taikina oli helppo työstää silikonisen kaulinta-alustan päällä kumpikin puoli vierekkäin. Sinisen sai siitä kipattua viereisen levyn päälle kätevästi. Levy rullalle ja rulla pakastimeen. Hups, jäi sinne vähän pitkäksi aikaa! Onnistui silti tuo leikkaaminen ja vain pari ensimmäistä pakastepiparia mureni. Hetki huoneenlämmössä ja leikkaaminen onnistui. Pipareita voi vielä muotoilla pellillä pyöreämmiksi, sillä leikkaaminen vähän litistää rullaa.
Koristelua varten sulatin sinisiä candy melts -nappeja ja sokerimassasta painoin muotilla lumihiutaleita. Sokerimassakoristeet tein vain muutama tunti ennen keksien koristelua ja hyvin ehtivät kovettua. Nuo candy meltsit maistuvat ihan valkosuklaalta, mutta eivät ole kaakaota nähneetkään ja sisältävät laktoosia. Mutta tulipahan testattua ;-)
Suklaasydämet on pikeerillä ja strösseleillä koristeltu. Tyttö jaksoi itse asetella suurimman osan minilumitähdistä, mutta huokaili kyllä että aika työlästä on. Strösseleitä sentään saattoi ottaa hyppysellisen ja vain ripotella.
Taikina oli varsin hyvänmakuinen ja helpompi leipoa kuin yksikään aiempi suklaataikina. Lisäkikkana viilensin kylmäpaketeilla pöytää kaulinta-alustan alta aina jokaisen taikinapalan oton välissä. Haaveena oli tehdä tietysti lumitähden mallisia pikkuleipiä, mutta malli repeili ennen kuin keksin tuon viilennyskikan. Myös viilennettävä kaulin voisi toimia tai erillinen marmorilevy, jollainen suklaamestareilla taitaa olla tai ylipäätään viileämpi keittiö. Leivinuunilla lämmittäminen pikkuleipäpäivänä ei ole suositeltavaa!
Tyttö on innoissaan Frozensynttäreistään! Hoksaa kaikkia juttuja, mitä äitinsä on pyöritellyt mielessään leipomuksia suunnitellessa. "Nää spiraalit on vähän niinkuin niitä Elsan lumipyörteitä..." Ja vaikka lumitähtimuotti ei suklaataikinassa toiminut, niin sydämetkin sopii teemaan, kun Elsa kerran vahingossa jäädytti Annan sydämen...
Lisää leipomuksia on tulossa, kunhan on ensin kakku koristeltu ja juhlat juhlittu!
No joka tapauksessa talviset frozenpikkuleivät eivät tuntuneet yhtään liian talvisilta leipomuksilta tytön 8-vuotisjuhliin. Teimme dominokeksireseptillä sydänpikkuleipiä sekä spiraalikierteitä sinivalkoisina. Molemmat reseptit Kinuskikissan sivuilta, mutta dominoiden täyte Oreokeksien täytteen ohjeella ja spiraalikeksitaikinaan käytin lisäksi kermaa noin puoli desilitraa.
Sinisen osan spiraaleissa värjäsin pastaväreillä (tumman sininen, Royal Blue). Kuvissa se on vähän turkoosiin taittava, mutta lapsille kelpasi :-) Taikina oli helppo työstää silikonisen kaulinta-alustan päällä kumpikin puoli vierekkäin. Sinisen sai siitä kipattua viereisen levyn päälle kätevästi. Levy rullalle ja rulla pakastimeen. Hups, jäi sinne vähän pitkäksi aikaa! Onnistui silti tuo leikkaaminen ja vain pari ensimmäistä pakastepiparia mureni. Hetki huoneenlämmössä ja leikkaaminen onnistui. Pipareita voi vielä muotoilla pellillä pyöreämmiksi, sillä leikkaaminen vähän litistää rullaa.
Koristelua varten sulatin sinisiä candy melts -nappeja ja sokerimassasta painoin muotilla lumihiutaleita. Sokerimassakoristeet tein vain muutama tunti ennen keksien koristelua ja hyvin ehtivät kovettua. Nuo candy meltsit maistuvat ihan valkosuklaalta, mutta eivät ole kaakaota nähneetkään ja sisältävät laktoosia. Mutta tulipahan testattua ;-)
Suklaasydämet on pikeerillä ja strösseleillä koristeltu. Tyttö jaksoi itse asetella suurimman osan minilumitähdistä, mutta huokaili kyllä että aika työlästä on. Strösseleitä sentään saattoi ottaa hyppysellisen ja vain ripotella.
Taikina oli varsin hyvänmakuinen ja helpompi leipoa kuin yksikään aiempi suklaataikina. Lisäkikkana viilensin kylmäpaketeilla pöytää kaulinta-alustan alta aina jokaisen taikinapalan oton välissä. Haaveena oli tehdä tietysti lumitähden mallisia pikkuleipiä, mutta malli repeili ennen kuin keksin tuon viilennyskikan. Myös viilennettävä kaulin voisi toimia tai erillinen marmorilevy, jollainen suklaamestareilla taitaa olla tai ylipäätään viileämpi keittiö. Leivinuunilla lämmittäminen pikkuleipäpäivänä ei ole suositeltavaa!
Tyttö on innoissaan Frozensynttäreistään! Hoksaa kaikkia juttuja, mitä äitinsä on pyöritellyt mielessään leipomuksia suunnitellessa. "Nää spiraalit on vähän niinkuin niitä Elsan lumipyörteitä..." Ja vaikka lumitähtimuotti ei suklaataikinassa toiminut, niin sydämetkin sopii teemaan, kun Elsa kerran vahingossa jäädytti Annan sydämen...
Lisää leipomuksia on tulossa, kunhan on ensin kakku koristeltu ja juhlat juhlittu!
lauantai 26. joulukuuta 2015
Linnalaukku
Laukut ovat aika kivoja juttuja ja joku niissä kiehtoo jo pikkuistakin tyttöä. On kiva päästä välillä vähän hulluttelemaan kankaiden kanssa. Tähän laukkuun hain inspiraatiota netistä, mutta linnalaukkua ohjeineen ei löytynyt mistään. Kun ei koskaan oikein kasva aikuiseksi prinsessaunelmiensa suhteen, on aika helppo sukeltaa pinkki-lila-vaaleanpuna-kimallusmaailmaan :-) Suunnittelu ja toteutus oli hauskaa!
Kummityttö sai pikku prinsessoilleen matkustuslaukun. Prinsessat asuvat normaalisti tietenkin isossa linnassaan, mutta linna ei voi matkustaa mummille, kummille eikä edes serkun kaiman tuttavalle. Ratkaisuksi tein linnalaukun, jossa prinsessat voivat asustella autossa ja perillä, eikä tule liian ikävä omaa ihanaa linnaa. Leikkijäkin ehkä kantaa omat lelunsa, kun on mieluinen kantoväline...
Laukku on fleeceä ja koristeina on käytetty puuvillakankaita. Eteen applikoin linnantorneja, oven, vähän muuria, köynnöstä ja tietysti vaakunan. Tukikangasta on fleecessä yksi kerros ja jokainen applikaatio on lisäksi tuettu omalla tukikankaallaan. (Ihan turhaa muuten käyttää kaksipuoleista liimaharsoa: ei pysy polyesterissä.)
Takaa laukku on hillitympi ja alleviivaa tosi hienovaraisesti kenelle laukku kuuluu...
Jotta koko aatelisväki ja heidän kotieläimensä pysyvät laukun sisällä, ompelin yläreunaan lisäpussukan, joka on helppo kiristää kiinni. Solmuja ei tarvita: puuvilla pysyy rypyssä ihan itsestään. Muutaman hetken jouduin tuumailemaan ompelujärjestystä, koska mikä tahansa vuori ja alavara ei taivu tämän tädin pääkopassa hetkessä ojennukseen. Yleensä varmistan insinöörillä "kääntyyhän tämä nyt varmasti oikeinpäin?"
Laukun sisäpuoli on puuvillalakanaa. Tuettu myös tukikankaalla. Lisäksi ompelin yhden taskulokerikon (enemmänkin olisi voinut tehdä näitä "huoneita", mutta aika loppui kesken). Laukussa on siis tarkoitus säilyttää Little People -hahmoja, joten yritin mitoittaa lokerikkoa sen mukaan.
Laukun sisällä on vielä omistajan nimi brodeerattuna oikein isolla, ettei vanhemmat sisarukset vaan ota laukkua omaan käyttöönsä ;-)
Yksityiskohtiin käytin erikoisompeleita, kun en ehtinyt etsiä mitään varsinaisia kirjontakuvia. Lisäksi kiinnitin muutan Swarovskikristallin viimeistelemään hehkeän tyylin sekä tietysti peittämään muutamat ompelumokat.
Kummityttö sai pikku prinsessoilleen matkustuslaukun. Prinsessat asuvat normaalisti tietenkin isossa linnassaan, mutta linna ei voi matkustaa mummille, kummille eikä edes serkun kaiman tuttavalle. Ratkaisuksi tein linnalaukun, jossa prinsessat voivat asustella autossa ja perillä, eikä tule liian ikävä omaa ihanaa linnaa. Leikkijäkin ehkä kantaa omat lelunsa, kun on mieluinen kantoväline...
Laukku on fleeceä ja koristeina on käytetty puuvillakankaita. Eteen applikoin linnantorneja, oven, vähän muuria, köynnöstä ja tietysti vaakunan. Tukikangasta on fleecessä yksi kerros ja jokainen applikaatio on lisäksi tuettu omalla tukikankaallaan. (Ihan turhaa muuten käyttää kaksipuoleista liimaharsoa: ei pysy polyesterissä.)
Takaa laukku on hillitympi ja alleviivaa tosi hienovaraisesti kenelle laukku kuuluu...
Jotta koko aatelisväki ja heidän kotieläimensä pysyvät laukun sisällä, ompelin yläreunaan lisäpussukan, joka on helppo kiristää kiinni. Solmuja ei tarvita: puuvilla pysyy rypyssä ihan itsestään. Muutaman hetken jouduin tuumailemaan ompelujärjestystä, koska mikä tahansa vuori ja alavara ei taivu tämän tädin pääkopassa hetkessä ojennukseen. Yleensä varmistan insinöörillä "kääntyyhän tämä nyt varmasti oikeinpäin?"
Laukun sisäpuoli on puuvillalakanaa. Tuettu myös tukikankaalla. Lisäksi ompelin yhden taskulokerikon (enemmänkin olisi voinut tehdä näitä "huoneita", mutta aika loppui kesken). Laukussa on siis tarkoitus säilyttää Little People -hahmoja, joten yritin mitoittaa lokerikkoa sen mukaan.
Laukun sisällä on vielä omistajan nimi brodeerattuna oikein isolla, ettei vanhemmat sisarukset vaan ota laukkua omaan käyttöönsä ;-)
Yksityiskohtiin käytin erikoisompeleita, kun en ehtinyt etsiä mitään varsinaisia kirjontakuvia. Lisäksi kiinnitin muutan Swarovskikristallin viimeistelemään hehkeän tyylin sekä tietysti peittämään muutamat ompelumokat.
perjantai 30. lokakuuta 2015
Enkelinsiivet metallilangasta ja höyhenistä
Tytöt laulavat kirkkokuorossa ja Mikkelinpäivänä oli tarvetta enkelinsiiville. Oli meillä askartelukaupasta ostetut perhosensiivet, mutta voi sentään miten rikkinäiset olivat. Enkä lähtenyt korjaamaan sukkahousukangasta, sillä siivet olivat vääntyneet myös keskikohdastaan.
Mies taivutteli rautalangasta (ehkä 2 mm paksua halkaisijaltaan) enkelinsiivet piirtämäni mallin mukaan. Sitten päällystin langan jonkinlaisella kangasteipillä tai eristysteipillä - sitä mitä jääkiekkomailan lapaan kääritään. Siivet tehtiin yhtenäisestä rautalangasta ja alku- ja loppukohta jäi tuohon keskiosaan piiloon.
Leikkasin tyllistä sopivat palat kumpaankin siipeen ja kuumaliimalla liimailin paikalleen. Ylimäärisen tyllin leikkasin pois ja painoin kankaan metallilankaa vasten, kun mies oli pursottanut sopivan määrän liimaa. Ei se paljoa polttanut. Toiselle puolelle liimasin myös tyllin. Sitten varmistin reunat vielä ompelemalla käsin ompleulangalla. Tämä ei ehkä olisi tarpeen, jos tietäisi että kuumaliima pitää, mutta en ole vielä löytänyt täysin pitävää kuumaliimaa.
Sitten sommittelin pääsiäiskoristeista löytyneitä höyheniä ja sulkia paikalleen.
Vähän ankealta näytti. Oli lauantai-ilta ja kaupat ihan taatusti kiinni. Mitä minä tuohon nyt liimaisin? Pitsiä? Lisää tylliä? No onhan meillä höyhentyynyt sohvalla! Nopea Googlaus, että saako vielä Ikean tyynyjä uusia, jos koko tyyny leviää lattialle tai sisältä paljastuukin höyhenpurua? Hmmm... aika pieniä höyheniä löytyi, muttei sentään untuvaa. Päädyin sitten liimaamaan aina muutaman höyhenen kerrallaan, kun olin ensin pursottanut liimaviivan tyllin päälle. Ei ole liimailusta kuvia, sillä jo aivastuksen pidätteleminen tuotti työtä.
Tähän pisteeseen sain työn illan hämärissä. Huomenna ehtisi vielä jatkaa...
Ompelin kuminauhat lenkiksi ja pujotin siiven yli. Kiinnitin saumakohdat vielä muutamalla pistolla siipiin kiinni ja koristelin keskikohdan parilla sulalla. Aika kivat ja kevyet siivet tuli! Nyt voi ne sukkahousuperhossiivet ehkä heittää peuranpelättimeksi...
Mies taivutteli rautalangasta (ehkä 2 mm paksua halkaisijaltaan) enkelinsiivet piirtämäni mallin mukaan. Sitten päällystin langan jonkinlaisella kangasteipillä tai eristysteipillä - sitä mitä jääkiekkomailan lapaan kääritään. Siivet tehtiin yhtenäisestä rautalangasta ja alku- ja loppukohta jäi tuohon keskiosaan piiloon.
Leikkasin tyllistä sopivat palat kumpaankin siipeen ja kuumaliimalla liimailin paikalleen. Ylimäärisen tyllin leikkasin pois ja painoin kankaan metallilankaa vasten, kun mies oli pursottanut sopivan määrän liimaa. Ei se paljoa polttanut. Toiselle puolelle liimasin myös tyllin. Sitten varmistin reunat vielä ompelemalla käsin ompleulangalla. Tämä ei ehkä olisi tarpeen, jos tietäisi että kuumaliima pitää, mutta en ole vielä löytänyt täysin pitävää kuumaliimaa.
Sitten sommittelin pääsiäiskoristeista löytyneitä höyheniä ja sulkia paikalleen.
Vähän ankealta näytti. Oli lauantai-ilta ja kaupat ihan taatusti kiinni. Mitä minä tuohon nyt liimaisin? Pitsiä? Lisää tylliä? No onhan meillä höyhentyynyt sohvalla! Nopea Googlaus, että saako vielä Ikean tyynyjä uusia, jos koko tyyny leviää lattialle tai sisältä paljastuukin höyhenpurua? Hmmm... aika pieniä höyheniä löytyi, muttei sentään untuvaa. Päädyin sitten liimaamaan aina muutaman höyhenen kerrallaan, kun olin ensin pursottanut liimaviivan tyllin päälle. Ei ole liimailusta kuvia, sillä jo aivastuksen pidätteleminen tuotti työtä.
Tähän pisteeseen sain työn illan hämärissä. Huomenna ehtisi vielä jatkaa...
Ompelin kuminauhat lenkiksi ja pujotin siiven yli. Kiinnitin saumakohdat vielä muutamalla pistolla siipiin kiinni ja koristelin keskikohdan parilla sulalla. Aika kivat ja kevyet siivet tuli! Nyt voi ne sukkahousuperhossiivet ehkä heittää peuranpelättimeksi...
perjantai 18. syyskuuta 2015
Koulurepun sadesuoja
Meillä tyttö aloitti koulun vanhalla repulla, mutta pian siitä meni vetoketju rikki sivutaskusta. Oli hauskaa valita netistä uusi reppu, ja vielä oli lempiväriäkin jäljellä! Mutta äitiä hiukan epäilyttää repun vedenkesto. Niinpä tein sadesuojan JÄTTIheijastimilla: näkyy tyttö sitten tiukemmassakin syksyn kaatosateessa.
Neonkeltainen "tietyömiehen" kangas oli kangasvarastoissani aika vähissä, enkä hoksannut ottaa autosta aikuisten huomioliiviä. (Sitä paitsi kai se liivi tarvitaan siellä autossa turvavälineenä, eikä se ehkä olekaan sadekangasta...) Niinpä päädyin pul-kankaaseen, jota löytyi pinkkinä. Koeversion tein ensin lakanasta, sillä halusin istuvan suojan, joka pysyy hyvin paikallaan. Pul-kankaan leikkasin yhtenä kappaleena, kun ajattelin ettei tule niin paljon vettäläpäiseviä saumoja. Sitten ompelin kuminauhakujat sivuille, pari muotolaskosta pohjan puolelle ja ylös tarran, jonka saa repun kantokahvan ympäri kiinni.
Tarraa tukemaan laitoin tukikankaan palan, mutten tietenkään silittänyt sitä kiinni. Myös pul-kangas on kaksinkerroin tuolla yläosassa, sillä en leikannut paloja pois, vaan käytin kaikki hyödyksi. Kangasliimaa olisi voinut käytää tukikankaan kiinnittämisessä, mutta sitä ei ollut varastossa. Ennen kuin kiristin kuminauhat paikoilleen, ompelin suojaan viisi heijastinta, joista kaksi näkyy sivuille ja kaikki viisi takaa katsoen.
Vielä on testaamatta pitääkö ompeleiden kohdat vettä vai joudunko silittämään saumansulkuteippiä heijastimien kohtaan. Saumateipistä minulla taas on huonoja kokemuksia: tuntuu että venyvissä kohdissa (esim. housun sisäsaumat) se irtoaa kankaasta.
Vielä iltahämärä kuva, joka on otettu käsivaralla - siksi tuota tärinää. Kyllä pitäisi näkyä!
Aurinkoisina päivinä suoja mahtuu hyvin repun pullotaskuun, joka olisi joka tapauksessa liian matala normipullolle.
Neonkeltainen "tietyömiehen" kangas oli kangasvarastoissani aika vähissä, enkä hoksannut ottaa autosta aikuisten huomioliiviä. (Sitä paitsi kai se liivi tarvitaan siellä autossa turvavälineenä, eikä se ehkä olekaan sadekangasta...) Niinpä päädyin pul-kankaaseen, jota löytyi pinkkinä. Koeversion tein ensin lakanasta, sillä halusin istuvan suojan, joka pysyy hyvin paikallaan. Pul-kankaan leikkasin yhtenä kappaleena, kun ajattelin ettei tule niin paljon vettäläpäiseviä saumoja. Sitten ompelin kuminauhakujat sivuille, pari muotolaskosta pohjan puolelle ja ylös tarran, jonka saa repun kantokahvan ympäri kiinni.
Tarraa tukemaan laitoin tukikankaan palan, mutten tietenkään silittänyt sitä kiinni. Myös pul-kangas on kaksinkerroin tuolla yläosassa, sillä en leikannut paloja pois, vaan käytin kaikki hyödyksi. Kangasliimaa olisi voinut käytää tukikankaan kiinnittämisessä, mutta sitä ei ollut varastossa. Ennen kuin kiristin kuminauhat paikoilleen, ompelin suojaan viisi heijastinta, joista kaksi näkyy sivuille ja kaikki viisi takaa katsoen.
Vielä on testaamatta pitääkö ompeleiden kohdat vettä vai joudunko silittämään saumansulkuteippiä heijastimien kohtaan. Saumateipistä minulla taas on huonoja kokemuksia: tuntuu että venyvissä kohdissa (esim. housun sisäsaumat) se irtoaa kankaasta.
Vielä iltahämärä kuva, joka on otettu käsivaralla - siksi tuota tärinää. Kyllä pitäisi näkyä!
Aurinkoisina päivinä suoja mahtuu hyvin repun pullotaskuun, joka olisi joka tapauksessa liian matala normipullolle.
keskiviikko 1. huhtikuuta 2015
Ison tytön yöperhoskakku ja 7-vuotissynttärit
Meillä tyttö täytti jo seitsemän ja ihan se kaikkein ihanin prinsessavaihe taitaa olla hieman takanapäin... Synttärikakuksi kelpasi hyvin äidin ehdottama musta-pinkki-kakku. Mustaa marsipaania oli kaapissa ja se piti johonkin käyttää. Pitkään mietimme miten pinkki väri kakkuun tuodaan (äiti haaveili sokeripitsistä, mutta tuli järkiinsä, kun välineet ja pitsiaine maksaa ihan liikaa) ja tyttö taiteili vielä osin prinsessaunelmien ja osin discoteeman parissa. Päädyimme sitten perhosiin, koska muotit löytyivät kaapista ja ne oli nopeat tehdä. Äidillä on nykyään työkiireitä, niin jostain joutui tinkimään.
Pohjana mehevä vaalea kakkupohja pienillä muutoksilla. Vähensin mm. sokerin määrää ja silti kakkuun tuli hieman kovempia kohtia. Kakkuvuokani muoto ei ehkä ollut paras mahdollinen noin raskaaseen pohjaan. Kokeilen ehkä seuraavaksi perinteistä laakeaa kakkuvuokaa. Kostutuksena tilkka vaniljamaitoa, mutta koska pohja on mehevä, niin mitään järjetöntä määrää nestettä ei tarvita. Korkeat marsipaanikakut on tehtävä kuivempina, jos haluaa niiden pysyvän pystyssä.
Välissä mansikkamousse, jota tein taas ihan liikaa, vaikka jo puolitin ohjeen. Mutta järki voitti ja lisäsin vielä liivatteen määrää ja lusikoin täytettä kohtuudella kakun väliin. Alla oleva resepti on Pullahiireltä.
Kakun kosteussulku eli sokeri-voikreemi oli tällä kertaa maustettu kaakaolla (osa tomusokerista korvataan tummalla kaakaojauheella), jolloin kreemistä tuli vähän tummempaa ja mahdolliset marsipaanin repeämät eivät olisi paistaneet silmään niin pahasti. Ja repesihän se marsipaani, koska oli jo vähän kuivaa. Ja tuo kakun korkea muoto ei ole kovin helppo päällystää. Taitokset sai kuitenkin piiloon perhosten alle. Kakun perhoset ovat kuulemma yöperhosia, koska "taivas" oli musta.
Suolaisena tarjottavana oli pikku pizzoja, mutta nälkäisenä niistä ei kukaan muistanut ottaa kuvaa. Sitä paitsi mieheni kokkaili niitä, etten kai voi hänen pitsojaan omia blogiini.
Muita tarjottavia olivat amerikkalaiset suklaamuffinit. Niitä olen aiemminkin tehnyt ja aina ovat yhtä hyviä, kunhan ei paista liian kauaa. Nyt oli mukana maitosuklaata, mutta muuten sama resepti. (Musta-pinkkiä nämäkin.)
Taivaallisen herkullisia ovat myös simppelit kaura-kookoskeksit. Näihin tulee aivan himo:
200 g voita
2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
4 dl kaurahiutaleita
1 tl vaniljasokeria
2 dl kookoshiutaleita
Sulata voi ja anna vähän jäähtyä. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Vispaa toisessa kulhossa munien rakenne rikki ja lisää haalea voisula. Kaada sitten nesteet kuivien aineiden päälle ja sekoittele taikinaksi. Nosta pellille nokareita ja taputtele litteämmiksi. Nämä kakkuset leviävät uunissa, mutta jäävät paksummiksi kuin perinteiset kaurapitsileivät. (Ohje Terttu Lehtinen. Julkaistu Kotikokin parhaat leivontaohjeet -kirjassa.)
Kuvassa kaura-kookoskeksit ovat alimmalla tasolla ja ylemmällä perinteisiä ostokeksejä, joita lapset yleensä muiden juhlissa kahmivat kaksi käsin. Nyt ne jäivät melkein koskematta. Höh. Tää äiti ei taida enää ostaa kaupasta mitään, kun jäävät vaan nurkkiin pyörimään. Kaurakeksejä sitä vastoin pitää jo tehdä uusi annos...
Pääsiäistä (ja seuraavia synttäreitä) odotellessa ehdin vielä kuvata parit käsityöt, mutta niiden blogiin siirto voi viedä aikaa. Vieläkin työkiireitä. Mutta työkiireiden tulokset paljastan vasta ensi viikolla. Kerrottakoon kuitenkin, että projektini liittyy tyttöjen näytösasuihin...
Välissä mansikkamousse, jota tein taas ihan liikaa, vaikka jo puolitin ohjeen. Mutta järki voitti ja lisäsin vielä liivatteen määrää ja lusikoin täytettä kohtuudella kakun väliin. Alla oleva resepti on Pullahiireltä.
500 g mansikoita
6 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
noin 1 1/2 dl tomusokeria (puoletkin riittää)
1 rkl vaniljasokeria
5 liivatelehteä
1/2 dl vettä / mehua (käytin laimennettua sitruunamehua)
Vatkaa kerma vaahdoksi. Laita liivatteet
kylmään veteen likoamaan viideksi minuutiksi. Soseuta tuoreet mansikat tai sulata pakastemansikat ja valuta osa mehusta pois (näin täyte hyytyy paremmin) ja soseuta vasta sitten. Notkista toisessa
kulhossa tuorejuusto ja lisää joukkoon tomusokeri ja vaniljasokeri. Kuumenna
mehu kiehuvaksi ja sulata liivateet yksi kerrallaan joukkoon joukkoon. Anna liivateseoksen jäähtyä hetki ja kaada se ohuena nauhana mansikkasoseen joukkoon koko ajan
sekoitellen. Lisää sitten mansikkasose tuorejuuston joukkoon ja vielä lopuksi kermavaahto joukkoon. Maista täytettä ja lisää tarvittaessa tomusokeria
makeutta tuomaan.
Kakun kosteussulku eli sokeri-voikreemi oli tällä kertaa maustettu kaakaolla (osa tomusokerista korvataan tummalla kaakaojauheella), jolloin kreemistä tuli vähän tummempaa ja mahdolliset marsipaanin repeämät eivät olisi paistaneet silmään niin pahasti. Ja repesihän se marsipaani, koska oli jo vähän kuivaa. Ja tuo kakun korkea muoto ei ole kovin helppo päällystää. Taitokset sai kuitenkin piiloon perhosten alle. Kakun perhoset ovat kuulemma yöperhosia, koska "taivas" oli musta.
Suolaisena tarjottavana oli pikku pizzoja, mutta nälkäisenä niistä ei kukaan muistanut ottaa kuvaa. Sitä paitsi mieheni kokkaili niitä, etten kai voi hänen pitsojaan omia blogiini.
Muita tarjottavia olivat amerikkalaiset suklaamuffinit. Niitä olen aiemminkin tehnyt ja aina ovat yhtä hyviä, kunhan ei paista liian kauaa. Nyt oli mukana maitosuklaata, mutta muuten sama resepti. (Musta-pinkkiä nämäkin.)
100 g voita tai margariinia
2,5 dl sokeria
2 kpl munaa
1 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta (laitan vain 0,5-0,75 dl)
2 tl vaniliinisokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
100 g tummaa suklaata tai maitosuklaata
Sekoita pehmeä rasva ja sokeri ja notkista hieman sekaisin. Lisää munat ja maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vähitellen
rasvaseokseen. Rouhi suklaa ja lisää taikinan joukkoon. Jaa taikina paperisiin leivontavuokiin ja paista uunissa 155-asteessa (normiuuni 200) 12-22 minuuttia. Aika riippuu muffinien koosta ja muffinipeltisi materiaalista (metalli vai silikoni). Testaa itse sopiva aika ottamalla yksi muffini pois uunista, kun arvelet, että olisi valmista. Halkaise se ja maista, mutta älä polta suuta. Hieman tahmea vaikutelma on parempi kuin sokerikakkumaisen kuiva. Jäähdytä nopeasti ritilällä, mutta älä jätä moneksi tunniksi kuivumaan. Koristele vaikka sulalla suklaalla ja sokerikukilla. Anna suklaan jähmettyä, mutta kerää muffinit rasiaan, etteivät kuivu liikaa.
Taivaallisen herkullisia ovat myös simppelit kaura-kookoskeksit. Näihin tulee aivan himo:
200 g voita
2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
4 dl kaurahiutaleita
1 tl vaniljasokeria
2 dl kookoshiutaleita
Sulata voi ja anna vähän jäähtyä. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Vispaa toisessa kulhossa munien rakenne rikki ja lisää haalea voisula. Kaada sitten nesteet kuivien aineiden päälle ja sekoittele taikinaksi. Nosta pellille nokareita ja taputtele litteämmiksi. Nämä kakkuset leviävät uunissa, mutta jäävät paksummiksi kuin perinteiset kaurapitsileivät. (Ohje Terttu Lehtinen. Julkaistu Kotikokin parhaat leivontaohjeet -kirjassa.)
Kuvassa kaura-kookoskeksit ovat alimmalla tasolla ja ylemmällä perinteisiä ostokeksejä, joita lapset yleensä muiden juhlissa kahmivat kaksi käsin. Nyt ne jäivät melkein koskematta. Höh. Tää äiti ei taida enää ostaa kaupasta mitään, kun jäävät vaan nurkkiin pyörimään. Kaurakeksejä sitä vastoin pitää jo tehdä uusi annos...
Pääsiäistä (ja seuraavia synttäreitä) odotellessa ehdin vielä kuvata parit käsityöt, mutta niiden blogiin siirto voi viedä aikaa. Vieläkin työkiireitä. Mutta työkiireiden tulokset paljastan vasta ensi viikolla. Kerrottakoon kuitenkin, että projektini liittyy tyttöjen näytösasuihin...
perjantai 20. maaliskuuta 2015
Hiusjojot
Huh, miten kevät etenee vauhdilla! Tautitilanne meillä lykkää sitä sun tätä tekemistä (mm. blogin päivitystä) ja viimeisimpänä peruuntui tytön 7-vuotissynttärit alkukuusta. Tosin niitä juhlitaan huomenna terveempinä ja hiukan vanhempina ;-) Vieraille teimme kiitoslahjoiksi mm. hiuspompuloita kangasjojoista.
Varataan kangasta, neula (tai monta neulaa, jos haluaa tehdä sarjatyötä), lankaa, nappeja ja hiuslenkkejä. Sitten leikataan kankaasta ympyrä. Pieni lautanen on hyvä malli.
Sitten ommellaan kaksinkertaisella langalla tilkun reunaan 5 mm harsinpistoja ja kiristetään pussiksi. Kannattaa ottaa pitkä lanka, niin samalla langalla saa napinkin kiinni.
Sitten ommellaan koristeeksi nappi.
Napin ompelun yhteydessä toiselle puolelle ommellaan tavallinen hiuslenkki kiinni. Nykyiset hiuslenkit ovat luvalla sanoen surkeita, mutta ainahan tilalle voi ommella uuden lenkin, kun vanha katkeaa.
Meidän napit on tehty kutistemuovista, joka on niin kiva materiaali, ettei meinattu tytön kanssa pysyä housuissamme! Siitä voi tehdä nappien lisäksi vaikka barbeille viivottimen tai puutarhurille kasvinmerkitsemistikkuja. Just nukkekotimateriaalina tuo voisi pelittää hienosti, kun yksityiskohdat saa piirrettyä ihan normikynillä ja sitten se pala kutistuu ja kynänjäljestä tulee tosi tarkka ja terävä.
Leimailemallakin saa vaikka mitä koristeita (leimamusteen on hyvä olla vedenkestävää eli liuotinpohjaista). Me kokeilimme nyt puuvärejä kirkkaalla ja maidonvalkealla kalvolla. Kirkkaasta kuvio näkyy läpi ja maidonvalkeastakin jonkun verran, mutta kynäpuoli jätettiin napeissa oikeaksi puoleksi. Kuumailma puhallin oli järeää mallia, mutta hyvin silläkin onnistui muovit kutistelemaan. Eikä haittaa vaikka nappi välillä lentää lattialle: kutistamista voi jatkaa. Sukkapuikolla yritin pitää noita paikallaan, mutta... Voisi uunikin toimia, mutta ei jaksettu odotella.
Varataan kangasta, neula (tai monta neulaa, jos haluaa tehdä sarjatyötä), lankaa, nappeja ja hiuslenkkejä. Sitten leikataan kankaasta ympyrä. Pieni lautanen on hyvä malli.
Sitten ommellaan kaksinkertaisella langalla tilkun reunaan 5 mm harsinpistoja ja kiristetään pussiksi. Kannattaa ottaa pitkä lanka, niin samalla langalla saa napinkin kiinni.
Pussi taputellaan litteäksi ja parilla solmulla homma pysyy kasassa.
Sitten ommellaan koristeeksi nappi.
Napin ompelun yhteydessä toiselle puolelle ommellaan tavallinen hiuslenkki kiinni. Nykyiset hiuslenkit ovat luvalla sanoen surkeita, mutta ainahan tilalle voi ommella uuden lenkin, kun vanha katkeaa.
Meidän napit on tehty kutistemuovista, joka on niin kiva materiaali, ettei meinattu tytön kanssa pysyä housuissamme! Siitä voi tehdä nappien lisäksi vaikka barbeille viivottimen tai puutarhurille kasvinmerkitsemistikkuja. Just nukkekotimateriaalina tuo voisi pelittää hienosti, kun yksityiskohdat saa piirrettyä ihan normikynillä ja sitten se pala kutistuu ja kynänjäljestä tulee tosi tarkka ja terävä.
Leimailemallakin saa vaikka mitä koristeita (leimamusteen on hyvä olla vedenkestävää eli liuotinpohjaista). Me kokeilimme nyt puuvärejä kirkkaalla ja maidonvalkealla kalvolla. Kirkkaasta kuvio näkyy läpi ja maidonvalkeastakin jonkun verran, mutta kynäpuoli jätettiin napeissa oikeaksi puoleksi. Kuumailma puhallin oli järeää mallia, mutta hyvin silläkin onnistui muovit kutistelemaan. Eikä haittaa vaikka nappi välillä lentää lattialle: kutistamista voi jatkaa. Sukkapuikolla yritin pitää noita paikallaan, mutta... Voisi uunikin toimia, mutta ei jaksettu odotella.
perjantai 27. helmikuuta 2015
Hiuspanta virkaten
Blogitauko sen kun on vain venynyt: influenssa ja jälkitaudit vie kyllä voimat totaalisesti. Mutta jotain sentään sängynpohjallakin jaksaa näperrellä.
Meillä on tykästytty erilaisiin hiuspantoihin, jotka ovat kokoympyröitä eivätkä hevosenkengän mallisia. Kaupan kovat muoviset pannat ovatkin menneet lähes poikkeuksetta poikki muutaman viikon käytön jälkeen. Kaupan pehmeät muovipannatkin ovat ihan ok, mutta niiden kuminauhat venähtävät äkkiä ja hiuksetkin kiertyvät kuminauhan ympäri. Muutamat muoviset taas haisevat niin pahalle, ettei voi varmasti sanoa ovatko myrkyttömiä. Trikoosta olenkin muutamia pantoja ommellut, mutta nyt teki mieli kokeilla virkattua pantaa. Yhteishyvän ohjeen mukaan syntyi iloisen pinkki kevätpanta.
Täytyy varmaan itsellekin tehdä muutama, niin saa hiukset nopeasti sutaistua pois silmiltä, eikä ole ihan vielä pakko mennä parturiin ;-) Ja voi että mitkä muuntelumahdollisuudet tässä on: keväthuivikin onnistuisi virkatun palan kokoa ja muotoa muuntamalla.
Meillä on tykästytty erilaisiin hiuspantoihin, jotka ovat kokoympyröitä eivätkä hevosenkengän mallisia. Kaupan kovat muoviset pannat ovatkin menneet lähes poikkeuksetta poikki muutaman viikon käytön jälkeen. Kaupan pehmeät muovipannatkin ovat ihan ok, mutta niiden kuminauhat venähtävät äkkiä ja hiuksetkin kiertyvät kuminauhan ympäri. Muutamat muoviset taas haisevat niin pahalle, ettei voi varmasti sanoa ovatko myrkyttömiä. Trikoosta olenkin muutamia pantoja ommellut, mutta nyt teki mieli kokeilla virkattua pantaa. Yhteishyvän ohjeen mukaan syntyi iloisen pinkki kevätpanta.
Lanka on jotakin vähän paksumpaa virkkauslankaa, eikä ollut aivan malliin sopivaa. Jouduin jättämään kaarista pois pylväitä, että mahtuivat siistiin riviin ilman aaltoilua. Tein myös pannan muutaman sentin lyhyempänä kuin ohjeessa. Kestovaippojen teosta ylijääneen FOE-joustokanttinauhan sain sopivaan käyttöön tässä projektissa. Se on ihanan pehmeää verrattuna tavalliseen kuminauhaan ja varmasti mukavampi päässä.
Täytyy varmaan itsellekin tehdä muutama, niin saa hiukset nopeasti sutaistua pois silmiltä, eikä ole ihan vielä pakko mennä parturiin ;-) Ja voi että mitkä muuntelumahdollisuudet tässä on: keväthuivikin onnistuisi virkatun palan kokoa ja muotoa muuntamalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)