Välissä mansikkamousse, jota tein taas ihan liikaa, vaikka jo puolitin ohjeen. Mutta järki voitti ja lisäsin vielä liivatteen määrää ja lusikoin täytettä kohtuudella kakun väliin. Alla oleva resepti on Pullahiireltä.
500 g mansikoita
6 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
noin 1 1/2 dl tomusokeria (puoletkin riittää)
1 rkl vaniljasokeria
5 liivatelehteä
1/2 dl vettä / mehua (käytin laimennettua sitruunamehua)
Vatkaa kerma vaahdoksi. Laita liivatteet
kylmään veteen likoamaan viideksi minuutiksi. Soseuta tuoreet mansikat tai sulata pakastemansikat ja valuta osa mehusta pois (näin täyte hyytyy paremmin) ja soseuta vasta sitten. Notkista toisessa
kulhossa tuorejuusto ja lisää joukkoon tomusokeri ja vaniljasokeri. Kuumenna
mehu kiehuvaksi ja sulata liivateet yksi kerrallaan joukkoon joukkoon. Anna liivateseoksen jäähtyä hetki ja kaada se ohuena nauhana mansikkasoseen joukkoon koko ajan
sekoitellen. Lisää sitten mansikkasose tuorejuuston joukkoon ja vielä lopuksi kermavaahto joukkoon. Maista täytettä ja lisää tarvittaessa tomusokeria
makeutta tuomaan.
Kakun kosteussulku eli sokeri-voikreemi oli tällä kertaa maustettu kaakaolla (osa tomusokerista korvataan tummalla kaakaojauheella), jolloin kreemistä tuli vähän tummempaa ja mahdolliset marsipaanin repeämät eivät olisi paistaneet silmään niin pahasti. Ja repesihän se marsipaani, koska oli jo vähän kuivaa. Ja tuo kakun korkea muoto ei ole kovin helppo päällystää. Taitokset sai kuitenkin piiloon perhosten alle. Kakun perhoset ovat kuulemma yöperhosia, koska "taivas" oli musta.
Suolaisena tarjottavana oli pikku pizzoja, mutta nälkäisenä niistä ei kukaan muistanut ottaa kuvaa. Sitä paitsi mieheni kokkaili niitä, etten kai voi hänen pitsojaan omia blogiini.
Muita tarjottavia olivat amerikkalaiset suklaamuffinit. Niitä olen aiemminkin tehnyt ja aina ovat yhtä hyviä, kunhan ei paista liian kauaa. Nyt oli mukana maitosuklaata, mutta muuten sama resepti. (Musta-pinkkiä nämäkin.)
100 g voita tai margariinia
2,5 dl sokeria
2 kpl munaa
1 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta (laitan vain 0,5-0,75 dl)
2 tl vaniliinisokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
100 g tummaa suklaata tai maitosuklaata
Sekoita pehmeä rasva ja sokeri ja notkista hieman sekaisin. Lisää munat ja maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vähitellen
rasvaseokseen. Rouhi suklaa ja lisää taikinan joukkoon. Jaa taikina paperisiin leivontavuokiin ja paista uunissa 155-asteessa (normiuuni 200) 12-22 minuuttia. Aika riippuu muffinien koosta ja muffinipeltisi materiaalista (metalli vai silikoni). Testaa itse sopiva aika ottamalla yksi muffini pois uunista, kun arvelet, että olisi valmista. Halkaise se ja maista, mutta älä polta suuta. Hieman tahmea vaikutelma on parempi kuin sokerikakkumaisen kuiva. Jäähdytä nopeasti ritilällä, mutta älä jätä moneksi tunniksi kuivumaan. Koristele vaikka sulalla suklaalla ja sokerikukilla. Anna suklaan jähmettyä, mutta kerää muffinit rasiaan, etteivät kuivu liikaa.
Taivaallisen herkullisia ovat myös simppelit kaura-kookoskeksit. Näihin tulee aivan himo:
200 g voita
2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
4 dl kaurahiutaleita
1 tl vaniljasokeria
2 dl kookoshiutaleita
Sulata voi ja anna vähän jäähtyä. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Vispaa toisessa kulhossa munien rakenne rikki ja lisää haalea voisula. Kaada sitten nesteet kuivien aineiden päälle ja sekoittele taikinaksi. Nosta pellille nokareita ja taputtele litteämmiksi. Nämä kakkuset leviävät uunissa, mutta jäävät paksummiksi kuin perinteiset kaurapitsileivät. (Ohje Terttu Lehtinen. Julkaistu Kotikokin parhaat leivontaohjeet -kirjassa.)
Kuvassa kaura-kookoskeksit ovat alimmalla tasolla ja ylemmällä perinteisiä ostokeksejä, joita lapset yleensä muiden juhlissa kahmivat kaksi käsin. Nyt ne jäivät melkein koskematta. Höh. Tää äiti ei taida enää ostaa kaupasta mitään, kun jäävät vaan nurkkiin pyörimään. Kaurakeksejä sitä vastoin pitää jo tehdä uusi annos...
Pääsiäistä (ja seuraavia synttäreitä) odotellessa ehdin vielä kuvata parit käsityöt, mutta niiden blogiin siirto voi viedä aikaa. Vieläkin työkiireitä. Mutta työkiireiden tulokset paljastan vasta ensi viikolla. Kerrottakoon kuitenkin, että projektini liittyy tyttöjen näytösasuihin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti