Olohousut 5-vuotiaalle

Pehmeät neuloshousut on meidän perheen kotihousut syksystä kevääseen. Verkkareiksi housuja voisi sanoa, mutta minulla on kyllä urheiluun eri housut kuin kotona oleiluun. Pidot ja pesut kuluttavat ja kutistavat housuja hyvään tahtiin. (Rummutan kaikki neulosvaatteet miedolla lämmöllä, niin säästyn silitykseltä.) 5-vuotias tyttömme on hujahtanut taas pituutta vauhdilla ja kaapista löytyy kahdet sopivat olohousut, joista toiset ovat kulahtaneet ja melkein liian lyhyet. Niinpä tartuin kaapin perällä olleeseen Myllymuksujen bambu-puuvilla-raitacollegeen, josta joskus tein kestovaippoja. Jep, "collegehousut" siis esittelyssä.

(Kun puhutaan kankaista, en pidä termistä college, koska sellaista kategoriaa ei löydy ulkomaisista nettikaupoista. Ymmärrän kyllä college-huppareiden vaikutuksen sanan syntyyn/käyttöön Suomessa, mutta kyllä huppareidenkin neulokset eroavat toisistaan. Voisiko joku kertoa mitä eroa on trikoo- ja jersey-neuloksilla ja vastaako viimeksi mainittu suomalaisten käyttämää college-kangasta? Singlen ja interlockin erot tiedän, mutta kun niistäkin puhutaan single trikoo tai single jersey... Entä jos tausta on harjattu unelman pehmoiseksi, miksikä sitä kangasta kutsutaan? Entä kun ompelukoneen neuloissa on Stretch- ja Jersey-neuloja -> mitä eroa? Lisäksi fleece tuottaa päänvaivaa: sitäkin on eri laatuja mm. polar ja baby. Lisäksi puhutaan sweatshirt fleecestä (esim. täällä), joka vaikuttaisi "collegekankaalta". Help!)


Toki piti taas kokeilla koneen kirjontaominaisuuksia. Samalla testasin miten hieman paksumpi joustava neulos käyttäytyy kirjomisessa ja miltä kuva näyttää raidallisessa kankaassa. Tein ensin testiompelun vanhoihin housuihini tavallisella irtirevittävällä tukikankaalla. Tukikangashan leikkautui taustalla irti ompelun edetessä ja kangas pääsi liikkumaan. Nopeus oli koneessa säädetty hitaalle, että mitään vahinkoa ei päässyt syntymään.

Varsinaisen kankaan tuin kiinnisilitettävällä irtirevittävällä tukikankaalla, pingotin kankaan kehään ja laitoin vielä päälle suihkeliimalla Solvykalvon. Tämä yhdistelmä eli sandwich tuotti oikein tukevan lopputuloksen ja kirjontakin onnistui suhteellisen hyvin. (Myös irtileikattava tukikangas voisi olla hyvä liimalla kiinnitettynä, mutta en halunnut lahkeeseen ylimääräistä paksuutta kuvion ison koon vuoksi.) Loppua kohden meinasi tulla hyppytikkejä: luulisin,että neulani alkaa jo tylsyä. Jep, tilaus lähtee uusista neuloista ihan kohta :)

Solvykalvo paksuhkon neuloksen päällä

Irtirevittävä lämmöllä liimautuva tukikangas taustalla

Liiman vuoksi on vähän vaikeampi repiä tukipaperia irti kuvioiden sisäosista.

Kuvioiden ulkopuolelta tukipaperi lähtee helpommin ja palat voi säästää pienempiin projekteihin.

Veteen liukenevan Solvyn revin myös mahdollisimman tarkkaan pois ja vain tosi kapeat alueet suihkutan suihkepullolla märiksi.

Leikattavia lankoja on kirjontamallista riippuen alapuolen lisäksi myös yläpuolella. Tässä jätin keltaisen pallukan sisällä olevat tiheät oranssit tikit leikkaamatta, ettei kuvio lähtisi purkautumaan. Kuvion voi tietokoneella suunnitella niin, ettei hyppytikkejä ole, mutta käytössä olevani ohjelma ei ole pro-versio ja se on hieman hankalampaa. Lisäksi alapuolella voi käyttää erityistä liimaa, joka lukitsee tikit. Mutta onko se miten mukavaa käyttövaatteissa?

Kaavana oli Suuren käsityölehden 1/2009 lasten housujen kaava (nro 16), tosin reilusti muokattuna. Koko oli 98 ja pituutta lisäsin noin 10 cm lahkeeseen ja korkeutta pari senttiä yläosaan. (Sovitin samalla kaavalla tehtyjä vanhoja housuja ja niistä ei puuttunut kuin pituutta. Lisäksi ne istuivat vähän huonosti takaa ja ajattelin siinä vaiheessa madaltaa takaosaa.) Piirsin ensin vasemman etukappaleen liidulla kankaaseen ja kirjoin kuvan valmiiksi. Kangas on helpompi pingottaa isona kehykseen ja vasta onnistuneen kirjonnan jälkeen kannattaa leikata kappale. Jos kuva menisikin pilalle, voi loppuosan kankaasta käyttää parempaan tarkoitukseen. Erinäisten kaavan ja kankaanpyörittelyjen seurauksena onnistuin leikkaamaan neljä etukappaletta. Kangasta ei ollut siinä vaiheessa enää jäljellä uusien takakappaleiden tekemiseen, joten harsin kappaleet koneella housuiksi ja sovitin tytölle. Sopivat kuin valettu! Ihme juttu...

Vyötärölle saumuroin kuminauhan ja kaksoistikkasin ompelukoneella. Lahkeisiin kaksoistikkasin päärmeet ja jätin aukon kuminauhalle. Kuminauhat pitävät toistaiseksi pitkät lahkeet paikallaan ja antavat vähän (tai aika paljonkin) kasvunvaraa.

 Nyt pitää ideoida ja ommella housuille pari yläosaa...

Collegetunika 6-vuotiaalle

Tein tunikaa kohta 5-vuotiaalle tytölleni, mutta iso tuli. En kai koskaan opi, että Ottobren kaavat vaan ovat liian leveitä miehustastaan meidän jotakuinkin keskikäyrää kasvavalle tytölle. Hartialinja tippui pari senttiä liian alas tässä koon 110 tunikassa.  Kaava oli Ottobren Strawberry-tunika (3/2008). Ohjeen mukainen tunika olisi ollut lyhythihainen, mutta ajattelin tehdä helpon asustettavan. Eli farkut päälle ja tunika seuraksi. Ei tarvitse miettiä sointuuko alla oleva t-paita tai vaikka sukkahousut kokonaisuuteen. (Sukkahousut muutenkin ärsyttää enemmän ja enemmän kulumisensa vuoksi: käyttöaika maks 2 kuukautta!) Myös taskut jätin pois.

Niinpä sitten kummityttöni sai tunikan, vaikka hänen kokonsa taitaa olla jo 122 ja täytti juuri 6-vuotta. Toivottavasti löytyy käyttöä!

Kangas on sisäpinnaltaan harjattua college-neulosta. Talvikäyttöön mukavan lämmintä.

Hartian tikkaukset vähän venyttivät olkasaumaa. Kaula-aukon kaksoistikkaus tehty ompelukoneella kaksoisneulalla. Käännän resorin vain kolminkerroin ja nurjan puolen siksak huolittelee resorin. Ei parhaimman näköinen nurjalta puolelta, mutta litteä, mukava ja kestävä ratkaisu.

Pirteä syyshame tytöille

Syyshameen collegekangas on taas odottanut käyttöä talvesta lähtien. Nyt alkoikin olla aika tehdä uusia käyttövaatteita, sillä kaapista lähti kerralla pois pino liian lyhyitä vaatteita. 4-vuotias on kasvanut kesän aikana neljä senttimetriä! Punainen collegehame on tehty koossa 110 Ottobren Frillahame-kaavalla (1/2010) ilman frillaa ja chenillekirjontaa. Helmaosa on aika leveä, mutta tuo arkiseen hameeseen ripauksen prinsessamaisuutta, joka on niin must :-)

 

Vyötäröllä pieni pala polvekenauhaa tuomassa koristeellisuutta.

Pikkusiskokin sai ensimmäisen puolihameensa, koska leikkasin vahingossa kaksi vyötärökaitaletta. Etuosan tasaista osaa kavensin reippaasti ja helman rypytyksetkin vähenivät huomattavasti. Toki pituuttakin tuli vähemmän kuin isosiskon hameeseen. Kaavaa ei ollut koossa 80 tai 86, joten soveltamalla mentiin. En tiedä miten käytännöllinen puolihame on puolitoistavuotiaalla taaperolla, mutta kai sillä parit muskarit käydään. Ainakin sovitusvaiheessa taaperon naama loisti kuin se kuuluisa Naantalin aurinko, kun hänkin sai punaisen hameen kuten isosisko :-)

Collegehousut

Nuorempi 1-vuotias tyttö on vielä konttausiässä ja kaikki housut ovat vähintään kuluneita polvista ellei puhki. Niinpä sitten surauttelin parina iltana jämäpaloista 80-kokoiset housut. Hirveän isoilta näyttivät jo tekovaiheessa, mutta en nyt pienentämäänkään lähtenyt, kun ovat sitten joskus sopivat. Ja punaraitainen bambu-puuvilla college (Myllymyksuilta) riitti juuri ja juuri tämän kokoisiin housuihin. Kaava oli Ottobrestä (1/2006: 3 Trikoohousut). Juuri sopivaa toista collegekangasta ei ollut omissa varastoissa, joten harmaa sai kelvata.

Vyötärökuminauhaa en koskaan saa tarpeeksi pieneksi ommeltua eli minulla ohje "lapsen vyötärön ympärys -5-7 cm", ei ole riittävän kireä, vaan voi ottaa ainakin 9 cm lyhyemmän kuminauhan kuin lapsen vyötärö. Kuminauhani venyy ommellessa sen verran, että lörpsöttämään jää ilman reilua lyhennystä. Hankala sitten purkaa noita ommeltuja kuminauhoja, joten yleensä teen jonkun lisäkiristysvirityksen ja sitten housut ovatkin jo vähemmän mukavat. Housujen lahkeet sen sijaan ompelin ilman kuminauhaa ja pujotin aukosta mielestäni tarpeeksi pienen kuminauhan, mutta nyt kyllä housut valuvat kantapään alle. Huoh. Ilman lahkeen kuminauhaa housut kävisivät vanhemmalla 4-vuotiaalle tytölle high-water-housuina...