Pehmeät neuloshousut on meidän perheen kotihousut syksystä kevääseen. Verkkareiksi housuja voisi sanoa, mutta minulla on kyllä urheiluun eri housut kuin kotona oleiluun. Pidot ja pesut kuluttavat ja kutistavat housuja hyvään tahtiin. (Rummutan kaikki neulosvaatteet miedolla lämmöllä, niin säästyn silitykseltä.) 5-vuotias tyttömme on hujahtanut taas pituutta vauhdilla ja kaapista löytyy kahdet sopivat olohousut, joista toiset ovat kulahtaneet ja melkein liian lyhyet. Niinpä tartuin kaapin perällä olleeseen Myllymuksujen bambu-puuvilla-raitacollegeen, josta joskus tein kestovaippoja. Jep, "collegehousut" siis esittelyssä.
(Kun puhutaan kankaista, en pidä termistä college, koska sellaista kategoriaa ei löydy ulkomaisista nettikaupoista. Ymmärrän kyllä college-huppareiden vaikutuksen sanan syntyyn/käyttöön Suomessa, mutta kyllä huppareidenkin neulokset eroavat toisistaan. Voisiko joku kertoa mitä eroa on trikoo- ja jersey-neuloksilla ja vastaako viimeksi mainittu suomalaisten käyttämää college-kangasta? Singlen ja interlockin erot tiedän, mutta kun niistäkin puhutaan single trikoo tai single jersey... Entä jos tausta on harjattu unelman pehmoiseksi, miksikä sitä kangasta kutsutaan? Entä kun ompelukoneen neuloissa on Stretch- ja Jersey-neuloja -> mitä eroa? Lisäksi fleece tuottaa päänvaivaa: sitäkin on eri laatuja mm. polar ja baby. Lisäksi puhutaan sweatshirt fleecestä (esim. täällä), joka vaikuttaisi "collegekankaalta". Help!)
Toki piti taas kokeilla koneen kirjontaominaisuuksia. Samalla testasin miten hieman paksumpi joustava neulos käyttäytyy kirjomisessa ja miltä kuva näyttää raidallisessa kankaassa. Tein ensin testiompelun vanhoihin housuihini tavallisella irtirevittävällä tukikankaalla. Tukikangashan leikkautui taustalla irti ompelun edetessä ja kangas pääsi liikkumaan. Nopeus oli koneessa säädetty hitaalle, että mitään vahinkoa ei päässyt syntymään.
Varsinaisen kankaan tuin kiinnisilitettävällä irtirevittävällä tukikankaalla, pingotin kankaan kehään ja laitoin vielä päälle suihkeliimalla Solvykalvon. Tämä yhdistelmä eli sandwich tuotti oikein tukevan lopputuloksen ja kirjontakin onnistui suhteellisen hyvin. (Myös irtileikattava tukikangas voisi olla hyvä liimalla kiinnitettynä, mutta en halunnut lahkeeseen ylimääräistä paksuutta kuvion ison koon vuoksi.) Loppua kohden meinasi tulla hyppytikkejä: luulisin,että neulani alkaa jo tylsyä. Jep, tilaus lähtee uusista neuloista ihan kohta :)
 |
| Solvykalvo paksuhkon neuloksen päällä |
 |
| Irtirevittävä lämmöllä liimautuva tukikangas taustalla |
 |
| Liiman vuoksi on vähän vaikeampi repiä tukipaperia irti kuvioiden sisäosista. |
 |
| Kuvioiden ulkopuolelta tukipaperi lähtee helpommin ja palat voi säästää pienempiin projekteihin. |
 |
| Veteen liukenevan Solvyn revin myös mahdollisimman tarkkaan pois ja vain tosi kapeat alueet suihkutan suihkepullolla märiksi. |
 |
| Leikattavia lankoja on kirjontamallista riippuen alapuolen lisäksi myös yläpuolella. Tässä jätin keltaisen pallukan sisällä olevat tiheät oranssit tikit leikkaamatta, ettei kuvio lähtisi purkautumaan. Kuvion voi tietokoneella suunnitella niin, ettei hyppytikkejä ole, mutta käytössä olevani ohjelma ei ole pro-versio ja se on hieman hankalampaa. Lisäksi alapuolella voi käyttää erityistä liimaa, joka lukitsee tikit. Mutta onko se miten mukavaa käyttövaatteissa? |
Kaavana oli Suuren käsityölehden 1/2009 lasten housujen kaava (nro 16), tosin reilusti muokattuna. Koko oli 98 ja pituutta lisäsin noin 10 cm lahkeeseen ja korkeutta pari senttiä yläosaan. (Sovitin samalla kaavalla tehtyjä vanhoja housuja ja niistä ei puuttunut kuin pituutta. Lisäksi ne istuivat vähän huonosti takaa ja ajattelin siinä vaiheessa madaltaa takaosaa.) Piirsin ensin vasemman etukappaleen liidulla kankaaseen ja kirjoin kuvan valmiiksi. Kangas on helpompi pingottaa isona kehykseen ja vasta onnistuneen kirjonnan jälkeen kannattaa leikata kappale. Jos kuva menisikin pilalle, voi loppuosan kankaasta käyttää parempaan tarkoitukseen. Erinäisten kaavan ja kankaanpyörittelyjen seurauksena onnistuin leikkaamaan neljä etukappaletta. Kangasta ei ollut siinä vaiheessa enää jäljellä uusien takakappaleiden tekemiseen, joten harsin kappaleet koneella housuiksi ja sovitin tytölle. Sopivat kuin valettu! Ihme juttu...
Vyötärölle saumuroin kuminauhan ja kaksoistikkasin ompelukoneella. Lahkeisiin kaksoistikkasin päärmeet ja jätin aukon kuminauhalle. Kuminauhat pitävät toistaiseksi pitkät lahkeet paikallaan ja antavat vähän (tai aika paljonkin) kasvunvaraa.
Nyt pitää ideoida ja ommella housuille pari yläosaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti