Omenankukkakeksejä

Kummityttöni täyttää jo 6-vuotta ja vien hänen juhliinsa onnittelukukkia eli omenankukkia. Mansikkamäen Eben Fantasiapikkuleipien ohjeella onnistuu, joskin aika kovia taas sain tehtyä. Varmuuden vuoksi laitan jauhoja jo taikinaan koko määrän, kun joskus taikinan jopa ehtii leipoa melkein heti. Nyt se oli aamusta iltapäivään saakka jääkaapissa (6 tuntia) ja siinä ajassa jauhot jo turposivat liikaa. Kekseistä siis tulee helposti kovia, koska kaulitessa on jauhoja käytettävä. Ensi kerralla laitan vain 6 dl...

Pikeerin teossa taas luotan Kinuskikissan ohjeeseen, jolloin valkuaista tulee 0,25 dl ja tomusokeria 1,25-1,5 dl. Tarkemmat pikeeriohjeet täältä. Reunapursotuksiin käytin yhden valkuaisen (siis 0,25 dl) ja jaoin massan kolmeen osaan. Kaksi osaa värjäsin: toisen ruusunpunaiseksi ja toisen vihreäksi. Loppuun valkoiseen lisäsin hiukan tomusokeria ja sillä tein reunapursotukset.

 

Täyttöä varten otin toisen kananmunan ja lisäsin massaan hiukan titaanivalkoista. Pelkkä pikeeri ilman väriaineita on kyllä hyvin valkoista, ettei se varmaan välttämättä lisäväriä tarvitse. Ja varsinkin jos aitoa omenankukkafiilistä tavoittelee, niin ennemmin luonnonvalkoinen olisi oikea väri. Näistä nyt tuli muutenkin tyyliteltyjä...

Reunapursottelin 70 kukkaa, mutta täyttöpikeeri riitti vain 3/4 määrään. Ei se mitään: teen loppuihin reunapursotettuihin ehkä jotain värikokeiluja tai pakastan ne meidän tyttöjen synttärijuhlia varten.

Värilliset osat laitoin suoraan märän täyttöpikeerin päälle. Pinnasta tulee näin ihanan sileä ja keksit on helppo säilöä.

Keksejä tuli paljon enemmän kuin tuo 70. Teimme myös tulppaaneja, enkeleitä, hevosia, kuita, tipuja ja perhosia! Tytöt ovat niin innokkaita leipureita, että äidin on turha kuvitella yrittävänsä vähän salaa leipaista jotain... Pelkkä jauhokaapille meno aiheuttaa nykyään kyselytulvan: "Äiti mitä sä nyt leivot? Mä haluun auttaa. Saanko essun?"

Sadehousut 2-vuotiaalle

Teinpä vihdoin sadekankaastakin jotain! En kyllä muista mitä varten kankaan hankin: ehkä se oli tarjouksessa. Joka tapauksessa vanhemman tytön ensimmäiset ja toistaiseksi ainoat sadehousut ovat nuoremmalle vielä liian pitkät, joten päätin tehdä sadehousut. Nykyinen toppahaalari päästää veden läpi ja seuraava on liian suuri. Laitetaan siis kurahousut loskakelillä ja polvet pysyvät lämpiminä.

Kaava on Suuresta käsityölehdestä 3/2011. Koko on 92 ja kovin on leveä malli, mutta mahtuupahan taatusti toppahaalarin ja kestovaipan kanssa. Leveyttä on siis enemmän kuin Reimanin sadehousuissa koossa 98. Mutta pituuseroa melkein 10 cm. Nämäkin näyttivät sovitusvaiheessa liian pitkiltä, mutta katsotaan toimivatko silti.

Lisäsin yhden heijastintarran kokeilumielessä. Lisää voi laittaa myöhemminkin (tai reikien peitoksi). Jalkalenksu on normaalia hiukan leveämpää (25 mm) reikäkuminauhaa (ostopaikka Shelby Oy).

Oli muuten sitten aika haastavaa erittäin työlästä tuo sadekankaan ompelu moninkertaisena. Lopulta älysin kiristää ylälangan huomattavasti kireämmälle (norm. 4, nyt melkein 6). Neulana oli ohut 60 mikrokankaille tarkoitettu ja paininjalka teflonpohjainen. Jotkin ompeleet purin ja ompelin moneen kertaan, mutta esimerkiksi takakuminauhan annoin olla vähän sinnepäin, ettei kangas olisi aivan rei'itetty. Kosteussulkuteippiä/saumateippiä on kaikissa saumoissa. Sitäkin kiinnitin ensimmäistä kertaa. Pari ryppyä tuli, mutta nauhan pysyvyys selviää sitten käytössä.

Myös olkaimet ovat varsin leveät (30 mm). Soljet tuli ostettua hieman vääränlaiset, mutta lopulta sain nekin pitämään.

Takaa yläreuna vähän kiertää ja ilman sadetakkia tämä malli kyllä nappaa sateen sisäänsä...

Vielä sadekangasta löytyy lisääkin. Pitäisikö kokeilla sadetakkia pienemmälle? Se Reimanin 98 takki on aika säkki vielä... Mahtuu isommallekin, joka käyttää vaatteissa 110-kokoa.

Kakkupohjakokeilu

Päätin testata vaaleaa sokerikakkupohjaa, koska en ole vielä löytänyt hyvää luotto-ohjetta. Erilaisia versioita tutkailin netissä ja päädyin 6 munan pohjaan, johon sokeria tulisi 33g munaa kohden, samaten jauhoja. Jauhoista kolmasosan laitoin perunajauhoja ja kaksi kolmannesta puolikarkeita vehnäjauhoja.

6 kananmunaa (paino 348 g)
198 g sokeria (noin 2 dl)
66 g perunajauhoja (noin 3/4 dl)
134 g vehnäjauhoja puolikarkeina (n. 2 dl)
1 tl leivinjauhetta

Vatkasin Kenwoodillani huoneenlämpöisiä munia ja sokeria 7 minuutti. Kuivat aineet olin sekoittanut keskenään siivilän läpi toiseen kulhoon Koneen käydessä aivan pienimmällä tehollalisäsin jauhot humps, humpu ja humps ja hieman lisäsin tehoa (silti vielä alle 1). Muutaman vispilän pyöräyksen jälkeen laitoin kolmeksi sekunniksi isommalle. Tässä vaiheessa vaahto selvästi laski, mutta oli silti ilmavaa. Sitten vatkain irti ja pari pyöräytystä pohjasta. Nuolijalla vielä pari pyöräytystä sivuilta ja pohjasta ja taikinan kaato voilla voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Pintaa vähän tasoitin reunoille päin. Kahden minuutin sisällä vatkauksen lopetuksesta kakku oli jo uunissa. Kuvat on kännykän kameralla ja väritkin mitä sattuu, mutta ehkä ensi kerralla parempia kuvia :)

Kuva otettu heti uuniin laiton jälkeen. Taikinaa 24 cm vuoassa noin puoliväliin.

Kakku ollut uunissa noin 20 minuuttia.

Paistoaika oli 45 minuuttia 155-asteessa.

Kakku on jäähtynyt vuoassaan 12 minuuttia.

Vähän vino ja reunat mutkalla. Ei siis paras versio marsipaanimuotokakuille.

Hirmu ilmava ja pehmeä pohja. Tuoreeltaan aika kovasti
 mureneva. Ei silti lohjennut nostaessa.

Ensi kerralla laittaisin jauhoja vähintään 3 dl tuohon kananmunamäärään. Leivinjauhetta ehkä vähän vähentäisin. Alla on taulukko, johon laskin ainemäärät. Perunajauhoja voisi olla vaikka vain neljäsosakin. Leivinjauheen lisäyksestä on monia mielipiteitä: toiset eivät laita ollenkaan, toiset laittavat varmuuden vuoksi, toiset eivät ole huomanneet eroa laittaako vaiko eikö. Mutta "yhtä paljon kaikkea" -ohjeet +leivinjauhe ei ole minulla vielä koskaan onnistunut.

 

Tässä ohjeessa munaa kohden laitetaan 33 g sokeria ja 33 g jauhoja.
munia kpl	sokeria g	jauhoja yhteensä g	perunajauho g	vehnäjauho g
1	33	33	11	22
2	66	66	22	44
3	99	99	33	66
4	132	132	44	88
5	165	165	55	110
6	198	198	66	132
7	231	231	77	154
8	264	264	88	176

Seuraavaksi testaan Ulla Svenskin reseptiä eli munien paino kerrotaan 0,7:llä ja saadaan sokerin ja jauhojen määrä. Ja toki ilman leivinjauhettakin pitää kokeilla: pakastin säilöö kyllä pohjat. Tytöillä kohta synttärit ja sitten kohta pääsiäinen. Sienikakkupohjaan olen useimmiten luottanut esim. kerroskakkuja tehdessä, mutta sekään ei ole aina pomminvarma. 

Lisähaastetta tuo eri kokoisten pohjien teko. Minulla on hyvä alumiininen suorareunainen kakkuvuoka, mutta lisäksi säädettävä rengas, jolla saa 18-30 cm halkaisijaltaan olevia pohjia. Irtorenkaaseen ei taas käy kovin vetelä taikina, sillä se pusertuu alareunasta ulos. Onko kenelläkään tähän vinkkejä?

Runoilijan päivä

Runeberg on meidän perheen suosikkirunoilija. Eipä nyt tule runoja mieleen, mutta tortut on makeinta, mitä tämä runoilija jätti jälkeensä. Helmikuun 5. päivä on oikein hyvä päivä syödä torttuja, mutta koska pian tulee myös laskiainen ja Ystävänpäivä, niin pieni varaslähtö pitää ottaa herkutteluun jo nyt.

Nämä tortut tein Helsingin Sanomista napatulla ohjeella (alunperin ohje on Högvallan kotitalouskoulusta Porvoosta). Perinteisesti tortut sisältävät mm. mantelirouhetta, korppujauhoa, kardemummaa ja aitoa voita. Kostutin isot tortut punssi-vesi-seoksella (2 rkl per torttu) ja pienet vaniljamaidolla (1-1,5 rkl per torttu). Vadelmahillo on ranskalaista St. Dalfourin vadelmahillon ilman lisättyä sokeria. Ei siksi, että torttujen kalorimäärä siitä kovasti pienenisi, vaan on lopulla hillolla enemmän käyttökohteita (siis karppaajalle parempi omatunto). Tomusokeri-vesi-sitruunamehuseosta on ympärillä.

Vuokina oli silikoninen Iloleipurin Runebergin torttuvuoka (6 kpl), jota olin monta vuotta haikaillut ja viimein viime vuonna sen ostin. Tulee taatusti meheviä torttuja, kun koko on niin iso. En pidä ollenkaan kuivista Runebergin tortuista, joten nappiostos vähäisestä käyttömäärästään huolimatta. Lisäksi joku kylkiäislahjana saatu silikoninen sydänvuoka (6 kpl) ja pari Ikean silikonista muffinivuokaa. Reseptin olisi siis hyvin voinut puolittaa ja suu tulisi silti erittäin makeaksi :)

Itselleni laitan vielä muistiin, että lämpötila oli 170-astetta tasalämmöllä ja paistoaika 20-24 minuuttia. Pienemmät olivat uunissa 20 minuuttia. Ns. tavallisessa uunissa ohjeenmukainen paistolämpötila on 225-astetta 12-15 minuuttia.

Hyviä olivat! Tosin punssiseos ei ehtinyt ihan laskeutua koko tortun alalle, mutta huominen torttu on varmaan vielä maukkaampi :) Ja nyt juoksumatolle, polttopuita kantamaan ja keittiötä siivoamaan...