Trikoohiuspanta

Meillä yritetään kasvattaa otsatukkaa pois, mutta aina se on silmillä. Ja lautasella...

Trikoopantoja pitäisi olla useita, mutta aina se yksi on kadoksissa. Nyt on toinenkin, punainen, joka sopii ainakin tämän kesämekon/tunikan kanssa mainiosti.

Trikoosuikaleen ompelin pitkältä sivulta yhteen ja lyhyet sivut harsin yhteen ja rypytin ompelukohdan. Sitten taittelin rusetiksi ja harsin yhteen ja rypytin myös alapuolen. (Tehdään siis kahdeksikko, jonka yläpuolinen osa on reilusti pienempi (=rusetti) ja alempi sopivan kokoinen päähän.) Sitten saumakohdasta ompelin yhteen ja kiinnitin päälle itsekirjotun napin muutamalla pistolla.

Hyvää käyttöä poisheitetylle trikoosuikaleelle! Nyt pitää vaan laittaa ompelukone surisemaan muiden trikookaitaleiden kanssa :)

Omenankukkakakku

Siskoni valmistujaisiin tein omenankukilla (sokerimassasta ja marsipaanista) koristellun kakun. Väritoiveena oli valkoista ja vihreää eli perinteisen prinsessakakun värit. Myös täytteissä päädyin "prinsessamaiseen" eli keittelin vaniljakiisselin täytteeksi. Omenan sijaan tuli kakku raikastettua appelsiinilla.

Pohjaksi leivoin 6 munan ja 3 munan sienikakkupohjat Valion sivuilta napatulla ohjeella. Pohjan kostutin vastapuristetulla ja siilatulla appelsiinimehulla (joukossa tilkka Cointreau-likööriä kuumennettuna), jonka jälkeen levitin appelsiinitahnaa (curd). Sitten pursotin sokeri-voikreemiä 4 mm tyllalla kakun reunalle estämään täytteiden valumisen ulos. Tylla oli hiukan pieni, mutta sillä pystyi toki toisenkin kerran pursottamaan. Aiemmin olen käyttänyt jopa 10 mm tyllaa, jolloin sokeri-voikreemiä menee kakkuun paljon! Sitten levitin vanilja-rahkakiisseliä (Kotilieden iso leivontakirja: Prinsessakakku s. 98), johon painoin metsävadelmia hiukan kohmeisina. Näin kokosin molemmat kakut. Sitten päällystin ne sokeri-voikreemillä (Kinuskikissan ohje 1,75-kertaisena) ja laitoin jääkaappiin.

Marsipaanin (750 g) värjäsin vihreäksi pastaväreillä ja kaulitsin aika ohueksi, ehkä 1,5-2 mm. Koska kakkua piti kuljettaa autossa lähes pari tuntia, marsipaani olisi voinut olla hiukan paksumpi. Se olisi tukenut kakkua paremmin. Kakun pinta myös tuli kiiltäväksi yön aikana eli jostain kosteutta pääsi marsipaaniin. Paksumpi kerros marsipaania olisi siis voinut auttaa tässäkin. Ennen marsipaanin levitystä sipaisin vielä joka puolelle sokerikreemiä, jotta marsipaani tarttui kunnolla kiinni.

Kakun koristelin vasta perillä. Kiinnitin lehdet ja kukat pikeerillä. Vieraita oli lopulta noin 20 ja kakku oli aivan liian suuri (varauduin jopa 30 vieraaseen). Pelkkä 6 munan kakku olisi riittänyt. Eli perinteinen mitoitus kakkupohjaa leipoessa (1 muna kolmelle henkilölle) kannattaa unohtaa marsipaanikakkujen kohdalla. Mutta ainahan sitä pelkää, että jos kakku loppuukin kesken. Pitäisi vaan uskoa, että ihmisten maku muuttuu ja todella makeaa ei syödä niin paljon kuin ennen.

Jätin kolmen munan kakusta yhden kerroksen käyttämättä (vuoan halkaisija oli 15 cm) ja otin kerroksesta pyöreällä muotilla kolme palaa. Täytin tämän pikkukakun samoin kuin isommat. Näin pienissä kakuissa täytteitä pitää käyttää maltillisesti, että saa pintaan vielä levitettyä kreemin. En kuitenkaan nostanut tätä enää kolmanneksi kerrokseksi, sillä se oli mittasuhteiltaan vähän liian korkea.

Ohessa vielä reseptit 6 munan kakkuun. Kuvan kakkuun tein nämä siis 1,5-kertaisina, mutta sokerikreemia 1,75-kertaisena. Kiisseliä jäi vielä ylikin ja aiemmin keittelemääni appelsiinicurdiä myös (kuluikohan sitä 1,5-2 dl).

Pohja:
6 kananmunaa
3 dl sokeria
1,5 dl kiehuvan kuumaa vettä
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Kostutus:
1,5 dl vastapuristettua ja siilattua appelsiinimehua
0,5 dl kiehautettua Cointreau-likööriä

Appelsiinicurd (Dansukker):
1 appelsiini
puolikas sitruuna
6 dl tomusokeria
3 kananmunaa
125 g voita

Kiisseli:
3 dl kermamaitoa
2 keltuaista
2 rkl perunajauhoja
0,5 dl sokeria (vähemmänkin riittää)
1 rkl vaniljasokeria
200 g Valion pehmeää rasvatonta maitorahkaa

kotimaisia vadelmia noin 5 dl

Kreemi (Kinuskikissa):
125 g voita tai margariinia
250 g tomusokeria
0,5 tl vaniljasokeria
1 rkl klmää vettä

Kakkua kiiteltiin raikkaaksi: ei ollenkaan niin makeaksi kuin miltä näyttää ;-) Juhlien tiimellyksessä en enää muistanut kuvata täytteitä, mutta lisään vielä kuvan kakkupalasta, kunhan siskoni muistaa sen ottaa ja lähettää minulle.

Tässä nyt näkyvät kakun täytteet:

Tupaantuliaislahja: laudeliinat

Lauantain (saunapäivän) kunniaksi peflettipostaus. Tupaantuliaislahjaksi tein pari laudeliinaa, nimikoituna tietenkin. Laudeliina on valmista metritavaraa (pellavaa ja ehkä puuvillaa seassa) Eurokankaasta. Ennen kirjontaa pesin kankaan 60-asteessa, mankeloin kosteana ja annoin kuivua. Nyt ei pitäisi kirjonnan vetää kangasta ryppyyn.

Nimi vaalean vihreällä ja koristekiemura tummemmalla.

Fonttina aina tyylikäs Script Adina

Lenkki on pellavavinonauhasta ommeltu ja ostettu aikoja sitten matonkuteita myyvästä liikkeestä Urjalasta. Oma "tuotemerkki" tietenkin mukana ja sävysävyyn.

Ohensin kulmien saumanvarat ja niistä tuli aika sopivan ohuet. Monesti pellavaliinoihin jää kovat kulmat, jos kangas on niissä moninkerroin. Nyt ei pitäisi painaa istuessa :)

Omenankukkia sokeri- ja mantelimassasta

Teen siskolleni valmistujaiskakkua ja askartelin päälle sokerimassan ja marsipaanin sekoituksesta omenankukkia ja lehtiä. Värimaailmaksi toivottiin valkoista ja vihreää. Siksi omenankukatkaan eivät ole aivan aitoja (vaaleanpunainen hentoinen väri puuttuu terälehtien reunoilta). Mutta mahdollisimman aitoon pyrin ja tämän näköisiä tuli.

Valkoisen kukan keskelle tupsutin vaalean vihreää helmiäistomuväriä. Pursotin keskelle keltaisen pikeeripallon ja ripottelin päälle keltaisia nonparelleja.

Lehtiä varten värjäsin kaksi hieman erilaista massaa ja kuivumisen jälkeen tuputtelin tummanvihreää tomuväriä sinne tänne.

Tässä vihertävä keskusta näkyy hieman paremmin.

Kuljetusta varten pakkasin kukat foliolla päällystettyyn munakennoon. (Lehdet ovat tuossa vain rekvisiittana.) Kukkien pitäisi matkustaa autolla pari tuntia. Munakennon kannen saa kiinni ja kukat toivottavasti säilvät ehjänä perille asti. Ovat kyllä aika hauraita, että varasuunnitelmana on ottaa valkoista massaa mukaan ja tehdä muutama uusi kukka, jos eivät säily ehjänä. Muotoon niitä ei ehdi kuivattaa, mutta ei haittaa.

 

Vähän viime hetken ostos oli tuo omenankukkamuottisarja. Minulla oli ennestään todella pieniä viisisakaraisia kukkamuotteja, mutta niissä ei tuo leikkausjälki mene tarpeeksi syvälle. Naapurilta olen lainannut pikkuleipien tekoon omenankukkamuottia ja oli se pakko itsellekin ostaa :) Näillä muoteilla pitäisi myös onnistua ruusut: tuskin maltan odottaa sopivaa tilaisuutta kokeilla!

Myöhemmin juhlien jälkeen seuraa kakkupostaus: varsinkin jos saan kokonaisuuden ehjänä perille!

Kevätjuhla-asu: pellavamekko Riinekaavalla

Eurokankaasta nappasin palalaarista vaalean sinistä pellavaa reilun palan. Ajattelin tehdä itselleni mukavan vilpoisen kesämekon. Mutta sitten tyttöjen vaatekaappi taas huusi eioota kesämekkojen ja juhlavampien mekkojen muodossa. Päätin kokeilla Mekkotehtaan kirjasta jotakin mekkoa. Riine-mekkoon päädyin, koska olin jo harjoitellut sitä nuken koossa. Lisäksi malli näytti minusta juuri sopivalta nimenomaan pellavakankaaseen.

Ensin ajattelin vuorittaa koko mekon, mutta sitten laskeskelin vuorikankaan menekkiä, eikä puuvillapalani olisi riittänyt molempien mekkoihin. Sitä paitsi isommalla tytöllä on sopiva tyllialushame, jota voi käyttää, niin miksi turhaan vaivautua. Nuoremmalle tytölle kyllä joudun askartelemaan 1-vuotismekon alushameeseen uuden kaitaleen, mutta eipä jää sekään nyt kaapin täytteeksi.

Tässä 5-vuotias Riine-mekossaan

Kukkia ja korentoja

Valkosiipinen korento erottuu paremmin taustastaan kuin vaaleansininen parinsa.

Isotöiseen kirjontaan hupeni tunteja, mutta viisastuin taas siinäkin. Korentokuviota pienentäessä en ottanut huomioon pistojen lyhenemistä ihan käsittämättömän lyhyiksi, joten toista korentoa ommellessani jätin osan pistoista tekemättä. Lopputuloksessa ei sitä huomaa, mutta lankaa ja aikaa säästyi. Lisäksi näin paljon päällekkäin menevissä pistoissa taustalle tulee "linnunpesiä" jo ihan reippaasti. Otinkin työn usein irti ja siivosin taustapuolen lankajuoksut ja solmut. Neulana käytin kokoa 75, koska 90-kokoinen tuntui jättävän pellavaan ison reiän. Loppujen lopuksi neula kuitenkin katkesi liian paksujen lankasykkyröiden takia. Tukikankaana oli normaali irtirevittävä.

Hihat lerpattavat minusta vähän liikaa, mutta saattavat asettua pitojen ja pesujen myötä. Ehkä hihan reunapäärmeestä tuli liian leveä tai rypytykset eivät asettuneet juuri oikein. Kokona on 110/116 ja se on vielä liian iso. Takana ompelenkin napit niin, että kaarrokkeet tulevat päällekkäin. En ole nyt käynyt nappikaupassa, mutta ehkä vielä ehdin ennen viikonloppua. Varanappina on valkoiset kukkanapit.

Etukaarrokkeessa kokeilin tulppaanikoristeommelta.

Tähän mekkoon sain ommeltua ensimmäisen oman merkin. Nyt mekko on vain "minun", mutta myöhemmin lappuun voisi nimikoida yrityksen nimen.

Nuoremman tytön mekko on kesken. Vaihdan kirjontakuvioita jonkin verran, koska helmaosasta tulee pienempi. Pitäisi vaan päättää pienennänkö mekkoa suoraan koosta 92/98 saumoistaan, mutta sitten mekon käyttöikä olisi ehkä vain tämä kesä. Yhteiskuva seuraa sitten kun mekot ovat valmiita ja tytöt myös ;-)

Äitienpäivän kermainen kakku appelsiinivivahteella

Erinäisistä syistä johtuen, täytin ja koristelin äitienpäiväkakun itse. Pohjan tekivät mies ja tytöt ja se onnistuikin tosi hyvin (kokeilivat gluteenitonta pohjaa, jossa jauhoina oli perunajauhoja ja mantelijauhetta). Ja keväästä johtuen tämäkin kakkupostaus tulee toivottoman myöhään, mutta tuo ilma tuolla ulkona yksinkertaisesti vaatii tekemään puutarhatöitä (kurkista toiseen blogiini: talojatarha.blogspot.fi)!

Täytettä varten keittelin appelsiinicurdin (tahna kai olisi suomalainen nimi: kumpikaan nimitys ei tee oikeutta järkyttävän ihanalle tuotteelle.) Reseptin otin Dansukkerin sivuilta, vaikka aika monta "aitoa ja amerikkalaista" tuli kahlattua läpi. Kannattaa myös kokeilla appelsiinicurdia vaniljajäätelön kanssa ja vaikka vielä suklaakastiketta lisäksi.

1 appelsiini
½ sitruunaa
6 dl Dansukker Tomusokeria
3 kananmunaa
125 g voita tai margariinia

Raasta pestyn appelsiinin kuori ohuesti. Halkaise hedelmät ja purista puolikkaista mehut. Kaada mehut, yhteensä 1 ½ dl, kattilaan, lisää tomusokeri ja munat ja sekoita aineet hyvin. Keitä miedolla lämmöllä sekoitellen, kunnes seos on kiisselimäistä ja kiehuu tasaisesti poreillen. Jäähdytä hetki ja sekoita paloiteltu voi joukkoon. Purkita (tulee aika iso purkillinen). Säilyy jääkaapissa 2–3 viikkoa.

Curdin (1 dl) sekoitin kermavaahtoon ja rahkaan (laktoositon rasvaton). Seassa saattoi olla muutakin, mutta nyt kostautuu kevään kiireet, sillä en kirjoittanut täytettä muistiin. Ei kai se muuten haittaisi, mutta osittain kakku oli samalla testikakku siskoni valmistujaisiin. Muutaman vadelman painoin täytteeseen mukaan, mutta niitä pitäisi olla reilummin.

Toinen täyte oli päärynää raastettuna ja kermavaahtoa, mutta se ei oikein maistunut. Lapsistakin se oli outoa. Suutuntuma pitää kakussa myös olla miellyttävä, eikä raaste oikein toimi.

Kakun päällä oli kermaa ja rasvatonta rahkaa ripaus. Tietysti sokeria sopivasti. Koristeet olivat vanhaa tekoa ja lisäksi heittelin vähän vaaleanpunaista kimalleraetta reunoille.

Rasvattomaan laktoosittomaan rahkaan tykästyin kyllä: jotenkin pehmeämpi ja miedompi kuin tavallinen. Mutta testikakkua ajatellen vain appelsiinitäyte vadelmineen oli jotenkin hyväksyttävä: siitäkin haluan ehkä moussemaisemman. Liivatetta ehkä pitää laittaa koossapysymistä ajatellen, kun kakkuun tulee marsipaanipäällys ja useampia kerroksia. Koristeet pitääkin pian laittaa alulle, sillä kosteusprosentti sisällä alkaa taas nousta, mikä pidentää kuivumisaikaa.

Ihan kivaa on myös, jos äiti saa tehdä äitienpäivänä sitä mistä pitää eli kakkuja ;-)

Naamiaisvaatteita

Vappu oli ja meni, mutta pitää askartelut nyt julkistaa myöhässäkin. Juhlistimme vappua naamiaisten merkeissä ja varastoista löytyi kankaita ja hörsyttimiä, joita ei varmaan muualle tulisi käytettyä.

5-vuotias oli ensin kerhon naamiaisissa ja sitten vielä kotona. Intialaisen prinsessan asuun askartelin pikaisesti jotain kruunun korviketta ja joka samalla pitäisi tukan kohdillaan. Puuvillapitsinauha oli sopivan "tahmeaa" eli kutrit pysyisivät edes jotenkin ojennuksessa ja varastoista löytyi asun väriin sopivia helmiä. Elastaanilankaan pujottelimme yhdessä helmiä ja allekirjoittanut vielä vahvisti ompelulangalla pysyvyyden.

Asu on Intian tuliaisia ja pääsi vihdoin käyttöön.

Miehelleni tein Kippari Kalle -asun. Hattuna toimi teekarilakki. Housukangas oli juuri sopivan väristä ja sitä oli runsaasti. Riitti t-paidan hihakäänteisiinkin. Merimieskaulus on trikoota, mutta kovikekankaalla sain sen pysymään kuosissaan. Mustaa nauhaa riitti juuri ja juuri eli kaikenkaikkiaan "kävipä tuuri" -asu. Ankkuritatuointi tehtiin tussilla: ihan täysin autenttista lookia ei siis tavoiteltu. Valitettavasti ei ole kuvaa koko asusta, mutta menkööt nyt näin.

Sovituskuva: napitkin vielä ompelematta