Munkkikakku kaulittavalla suklaakuorrutteella

Vappuna meillä oli lapsivieraita ja testasin Kinuskikissan maitosuklaamunkkia. (Vappua ei oikein ole ilman munkkeja ja koska tein rosetteja jo uppopaisten, niin munkit jäi tekemättä.) Tein tällä kertaa ihan ohjeen mukaan, kun aikaa ei ollut minuuttiakaan ylimääräistä. Paitsi että vadelmien lisäksi laitoin punaherukoita pakastimesta. On muuten nykyään suosikkimarjani, koska sopii niin hyvin mm. aamusmoothieni joukkoon.

Reseptin teko-ohjeet voi käydä kurkkaamassa Kinuskikissalta, mutta laitan itsellenikin aineet muistiin.

Pohja:

4 munaa
1 ½ dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
(2 rkl kaakaojauhetta)

Kostutus:

2 dl maitoa

Täyte:
4 dl vispikermaa
200 g maitosuklaata
300 g suomalaisia vadelmia (tuoreita tai jäisiä) (Käytin kolmasosan punaherukoita.)

Maitosuklaakuorrutus:
125 g maitosuklaata
1 ¼ dl vaaleaa siirappia
2 ½ dl tomusokeria 

Pinnalle:
raesokeria

Mutta voi olla että mokasin, sillä edellisiltana en muistanutkaan tehdä tuota kuorrutetta valmiiksi. Tein sen vasta aamulla ja kakkua syötiin jo puoli neljän maissa. Ei nimittäin oikein onnistunut tuo kaulintavaihe, sillä suklaa alkoi pehmitä nopeasti ja kuorrute tarttui silikonialustaan ja kaulimeen ja lopulta repeili... Työpöydän viilentäminen etukäteen vaikkapa kylmäpaketeilla (niitä joita nyrjähtäneeseen nilkkaan on saatavilla) voisi auttaa. Joissakin pakastinmalleissakin on sellaisia viileälevyjä, jotka on irrotettavissa. Joskus mietin että suklaatyöskentelyssä sellainen voisi olla kätevä. Tai marmorilevy pakastimeen ja sen päällä sitten kaulitsee. Mutta ei minun keittiössäni vielä ole kaikenmaailman sokerileipurivälineitä ;-)

Mutta suklaakuorrute on ihan eri tavalla muokattavissa kuin marsipaani, sillä käden lämmöllä voi "liimata" paikkauspaloja, jos sormenjäljet kakunpinnalla eivät ällötä. Tässä kakussa vaan tuo raesokeri ei peitä mokia... Ja raesokeriksi kannattaa valita pehmeämpää raesokeria, jos sitä vielä valmistetaan. Minulla oli vain kovaa raesokeria, kun se kestää pullien päällä paremmin.

Maku oli lasten mieleen. Äiti ei halua ikinä enää syödäkään koko kakkua - niin makea se oli. Mutta tumma suklaa varmaan pelastaisi tämän reseptin sokeripitoisuuden osalta (niin täyte kuin kuorrute) ja hiukan pyöreämpi kulho toisi "munkkimaisuutta" lisää. Mutta luulenpa, että tulen käyttämään maitosuklaakuorrutetta fantasiakakuissa, joissa tarvitaan paljon ruskeaa väriä. Marsipaania ei nimittäin ole helppo saada ruskeaksi ilman väriaineita ja maku on suklaakuorrutteessa aika herkku.

Hiirenkorvanvihreät tyynyliinamekot - Pillowcase dresses

Äitini teki inventaariota liinavaatekomerossa ja lopputulos oli käsittämätön määrä lakanoita ja tyynyliinoja. Ennen tyynyt olivat vissiin pienempiä, sillä muutamia molemmista päistä auki olevia tyynyliinoja päätyi kierrätykseen ja lumppukeräykseen. Kangas oli vielä ihan hyvää ja kudos tiivistä. Minä kiiruhdin pelastamaan tyynyliinoja ajatuksena käyttää niitä vaikka konekirjontojen kokeilualustoina. Mutta ehei! Mekkoiluksi tämä taas meni ja tein molemmille tytöille hellemekot.

Hyvät ohjeet tyynyliinamekkoon löytyy vaikka täältä. Tein kuitenkin aikalailla oman pääni mukaan. Tyynyliinani oli putken mallinen ja vain toisessa sivussa katesauma. Käänsin katesauman taakse keskelle ja leikkasin kainaloaukot pois (6-vuotiaan mekko: yläreunasta noin 3 cm leveä ja aukon korkeus 15 cm). Kappale on siis suora, mutta leveämmässä tyynyliinassa mekon voisi leikata A-linjaiseksi ja ommella uudet sivusaumat. Tässä vaiheessa tein koristelut valmiiksi, sillä ne oli helpompi ommella rypyttämättömään mekkoon. Päädyimme vanhemman tytön mekossa kahteen eriväriseen vihreään sydänompeleeseen. Nuorempi valitsi kontrastivärisiä pinkkejä ompeleita.

Vanhemman tytön mekossa käytin yläreunassa tyynyliinan päärmeen, mutta nuoremman mekossa leikkasin sen pois. Vanhemmalla tytöllä pujotin kuminauhat eteen ja taakse päärmeen yläreunaan, ompelin kujan ja rypytin sopivaksi. Kummatkin kuminauhan päät ompelin tiukasti edestakaisompeleella. Kainaloaukot käänsin ja samalla kiinnitin olkainnauhat yläkulmiin. Voisi myös huolitella kanttausnauhalla/vinonauhalla ja siitä saisi kätevästi solmiamisnauhat samalla. Nuoremman tytön mekossa ompelin ensin kainaloaukkojen (korkeus 12 cm) päärmeet ja sitten tein nauhakujat etu- ja takakappaleisiin. Kujaan pujotin solmiamisnauhan (vain toiselle olalle tulee rusetti), joka samalla rypyttää miehustan sopivasti. Nauhojen päihin voisi pujottaa vaikka isohkot helmet, etteivät nauhan päät luista takaisin kujaan riisuessa ja pukiessa.

Eikö ole muikea väri? Luonnossa kangas on oikein kirkkaiden koivun hiirenkorvien värinen tai neonvihreä... Hiukan kuitenkin keltaiseen taittuva, sillä ompelin kainaloaukot vaalean keltaisella langalla. (Kahdella eri kameralla yritin ottaa kuvia sisällä ja väri ei näy silti oikeana.) Nyt vain odotellaan aurinkoa ja lämpöä sekä kevyttä päivetystä iholle, että väri pääsee oikeuksiinsa :-)

"Katso! Näin tehdään sydän!"

Ommellessa huomasin, että vanhemman tytön mekon edustassa oli sittenkin reikä ja vanha kirjontakohtakin oli lähes rei'illä. Muutamalla ompeleella niitä paikkasin, mutta voisin ommella myös kangaskukkia peitoksi, mutta kun reikä on ihan keskellä. Ideoita?

Summer is on the way (has to be!) and I made two slightly different pillowcase dresses for our girls.

Keväthame ja liukumaton hiuspanta tytölle

Huhtikuu lupasi jo niin lämmintä ja pitkää kesää, että vapun jälkeiset räntä- ja raekuurot olivat aika yllätys. Mutta eivät kyllä lannistaneet kesävaateinnostusta yhtään! Ihania kuviollisia puuvillakankaita on ollut jo helmikuusta saakka odottamassa ompeluhetkeä ja nyt ensimmäiset kankaat päätyivät puolihameeksi asti. Malli on Ottobresta (3/2013) nimellä Surprise. Jujuna on, että edestä tavallinen sileä hame onkin takaa superröyhelöinen!

Kaavan olin piirtänyt jo aiemmin ja se oli kokoa 116. Tähän 3-vuotiaan hameeseen lyhensin helmasta pari senttiä sekä ompelin hameen hiukan kapeampana (molemmista reunoista pois 0,5-1 cm).

Taskun suuhun ommeltiin pitsi ja kuminauha. Vaikka lyhensin kuminauhaa, se olisi voinut olla vieläkin lyhyempi. Taskut jäivät vähän höröttämään, mutta ompahan helppo laittaa aarteet talteen. Takana olevat volangit huolittelin saumurin rullapäärmeellä alareunoistaan ja piiloon jäävät reunat kapealla yliluottelutikillä. Kaavaan oli piirretty volankien paikat ja niiden mukaan oli helppo ommella kaikki paikalleen. Volanki on yläreunastaan täsmällisen mittainen eli rypytystä ei tarvinnut tehdä. 

Vyötärölle ommeltiin kaitale ja aukosta pujotettiin 2 cm leveä kuminauha kujaan. Kiertymisen estämiseksi ompelin vielä pystysuorat ompeleet sivusaumojen kohdalle. Isosiskolle tulee lähes samanlainen hame, mutta violetinsävyisenä.

Hiuspantaan jäi runsaasti kangasta. Sitä varten leikkasin puuvillasta suorakaiteen muotoisen palan (32 x 6 cm) ja samanlaisen sametista (samettia oli vähemmän ja se määräsi kaitaleen pituuden). Sametti estää pannan liukumisen, jos nukka tulee "vastakarvaan" päähän laitettaessa. Suorakaiteet ommeltiin oikeat puolet vastakkain yhteen pitkiltä sivuilta. Käännettiin oikein päin, silitettiin. Päihin pujotettiin 8 mm leveä kuminauha (14,5 cm + saumanvarat), sovitettiin päähän, ja ommeltiin pannan päät kiinni. Jos kangasvarastot antavat myöden, panta voisi olla pitempikin. Nyt kangas loppui korvan kohdalle ja se saisi mennä taakse enemmän. Ehkä 36 cm olisi jo parempi pituus ja aikuisella ehkä 38 cm.

Näistä kankaista saisi myös kivat hellehatut. Taidankin mennä etsimään kaavoja...

Vappuasu tytölle: Prinsessa Merida

Suosikkiprinsessa on nyt Merida, koska ulkona tarkenee harjoitella jousiammuntaa. Imukuppinuolien lisäksi on jo veistelty vähän pitempiä nuolia kukkien bambutukikepeistä. Mutta asu on puuttunut ja äiti sitten vapuksi teki sopivan mekon kaappien kätkökankaista.

Kaava on oma. Koko 122 on passeli meidän 6-vuotiaalle. Etukappale koostuu kolmesta osasta ja takakappale neljästä. Mittoja otin kapeasta hihattomasta trikoomekosta ja hihan piirsin Prinsessakirjan (Grue & Watt) kaavalla . En sovittanut miehustan hiha-aukkoa hihaan ja tuli tosi nafti hiha: pyöriöön ei tullut lainkaan rypytystä ja hiha kiipeää käytössä ylöspäin. Mutta mekko mahtui päälle ja tyttö tykkää!

Kauluksen reuna on molemmin puolin huoliteltu keltaisella kaitaleella ja hihansuissa keltainen kaitale on vain päällipuolella. Leikkasin ruutukangasta täysvinoon, jolloin sitä kului melko paljon, mutta sopi mielestäni paremmin kuin ruudut suoraan. Taakse ompelin mekkovetoketjun, joka oli vyön soljen lisäksi ainoa uusi hankinta mekkoa varten. Harkitsin tarraa, mutta siihen olisi kiharat tarttuneet pukiessa...

Valmista tulee nopeasti, kun ei tarvitse miettiä kirjontojen muotoa, kokoa ja sijoitusta. Olisihan tuohon keltaiseen osaan voinut metallinhohtoisella kirjontalangalla tehdä koristeluja, mutta allekirjoittaneella oli jo vähän huono omatunto valmistumattomasta Tähkäpäämekosta ja halusin nopeasti valmista.

Vyössä on tarrakiinnitys ja solki sekä riippuvat nauhat ovat vain koristeita. Soljessa olleen piikin irrotin ennen vyön tekoa. Joskus kaupoissa oli sellaisia pyöreitä tai soikeita muovisolkia ilman piikkiä, mutta nyt en löytänyt.´Tuo metallisolki sopii kyllä paremmin skottiprinsessalle ;-)

Tytön kiharat tehtiin "sekatekniikalla". Käytin kiharruspatukoita, joiden ympäri hiukset kieputetaan ja itse patukka taivutetaan lopuksi, että pysyy lukossa. Sormikiharoita on myös joukossa ja muutamat suortuvat olivat papiljoteilla. Kuumalla raudalla yritin muutamia korkkiruuveja taivutella, mutta vaatii vielä harjoitusta. Noita pehmeitä patukoita voisi ostaa toisenkin pussillisen (5 kpl), sillä ne ovat hellävaraisia lasten hiuksille.

Hauskaa Vappua!