lauantai 28. helmikuuta 2015

Suklaakakku: Devil's Food Cake

Tämä on eräs versio Devil's Food Cake:stä. Jostakin syystä Googlen kuvahaku tuottaa suomeksi haettuna (paholaisen kakku) vain rengasvuoassa tehtyjä "kuivia kakkuja" ja se ei minusta riitä nimenomaisen kakun ulkomuodoksi. Paholaisen suklaakakku -haku tuottaa jo vähän mehevämmän näköisiä lopputuloksia, mutta suosittelen hakemaan alkuperäisellä nimellä.

Paholaisen suklaakakun tulee olla jotakin tajuttoman himottavan näköistä, syntisen kaloripitoista, sellaista, että siinä tekisi mieli uida...



Olen tehnyt kakkua monta kertaa Nigellan ohjeella, joskin aluksi Suomesta ei löytynyt edes muscovadosokeria ja käytin fariinisokeria. En muista kumpi sokeri maistui paremmalle, sillä tämä kakku on jäänyt unholaan terveellisemmän elämän myötä. Mutta tilauksesta toki teen ;-) Nyt oli ongelmana, etten muistanut olinko käyttänyt kirjan (Syötävän hyvää) reseptiä, televisio-ohjelmasta napattua ohjetta vai netistä löytyvää ohjetta. Ja ne ovat muistaakseni kaikki erilaisia! Pohjan ohje on sama, joka löytyy Nigellan resepteistä netistä (Devil's food cake Nigella). Täytteen ohje on myös Nigellan ja löytyy tuosta Syötävän hyvää -kirjasta. Kuorrute on Linda Collisterin kirjasta Suklaa (sivulta 39) Kinuskikuorrute-nimellä. Ei sen tyyppistä kinuskia kuin kinuskikakussa, vaan "fudgea".

Joskus pystyin käyttämään maitoa sisältävää suklaatakin, mutta sittemmin tein pelkästään tummalla (70%) suklaalla. Nyt taas löytyy maitosuklaatakin laktoosittomana. Ja ihan pelkkä tumma suklaa on tässä kakussa ehkä liian voimakas, sillä kakun ei tule olla Sacher-tyyppinen (eurooppalainen, hieman karvas ja jopa hapan aprikoosin takia), vaan reilusti amerikkalainen: äkkimakea suussasulavan pehmeä syntinen kokonaisuus. Pandan Hurmaava Tumma pääsi meidän perheen makutestissä kokeiluun. Maitosuklaana ainoa laktoositon vaihtoehto Brunberg Maitosuklaa.



Pohjan resepti x 2

50 g kaakaojauhetta (Hollantilainen tumma kaakao)
100 g fariinisokeria
250 ml kiehuvaa vettä
125 g laktoositonta voita
150 g hienoa sokeria
225 g erikoisvehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
2 isoa kananmunaa

Täytteeseen:

70 g tummaa suklaata
100 g pehmeää voita
1,8 dl (108 g) tomusokeria siivilöitynä
0,5 tl vaniljasokeria

Kuorrutteeseen:

300 g tummaa ja maitosuklaata sopivana kombona (minulla oli 200g ja 100g)
175 g laktoositonta voita
2-3 rkl tummaa siirappia

Siivilöi kaakaojauhe tilavaan kulhoon, mittaa sokeri päälle ja kaada kiehuva vesi joukkoon. Sekoittele tasaiseksi. Laita jääntymään vaikka kylmäpaketin päälle, koska sitä ei voi kaataa muuten voi-sokeri-munavaahtoon.

Vatkaa voita ja sokeria ilmavaksi valkeaksi seokseksi ja lisää sitten munat yksitellen ja emulgoi massa huolella. Jos taikina tuntuu juoksettuvan (ryynittyvän,/erottuvan/leikkaavan), kaavi vain taikina reunoilta ja jatka vatkaamista. Yleiskone hoitaa homman tai sitten saavat allit hyvää kyytiä.

Sekoita kuiviin aineisiin leivinjauhe, sooda ja vaniljasokeri. Lisää vuorotellen kuivia aineita ja haaleaa kaakaomassaa. Sekoita varovasti tai vähemmän varovasti. Jos jaksaa huolella käännellä lastan avulla pohjia myöten, voi lopputulos olla hivenen kuohkeampi. Mutta tämä kakku on kostea, eikä sitä voi sokerikakkuun verrata pehmeydessään ja kuohkeudessaan.

Paista kahdessa tai jopa neljässä vuoassa riippuen teitkö yksin- vai kaksinkertaisen taikinan. Useammissa vuoissa paistamisesta on se etu, ettei valmista pohjaa joudu halkaisemaan. Kakku on nimittäin vähän murenevaa, ainakin tuoreena. Ja ehkä kakusta tulee kuohkeampi, jos sitä on ohuemmalti vuoassa. Minä tein kaksi taikinaa perätysten, kun en muistanut mikä resepti oli toimiva. Lämpötila minun uunissani oli 155 kiertoilma ja aikaa meni 45-50 min. Vanhoissa uuneissa se 175 on varmaan toimiva. Kokeile tikulla tarttuuko taikina ja ota heti pois, kun ei tartu. Ota jäähtymään. Anna olla vuoassa hetken ja älä kumoa kakkua leivinlaudalle tai ritilälle, vaan kämmenellesi ja pistä pohjapuoli alaspäin jäähtymään.

Odotellessasi kakkujen jäähtymistä, tee kuorrute. Pilko suklaa ja voi kulhoon ja mittaa joukkoon siirappi ja aseta kulho höyryävää vettä sisältävän kattilan päälle. Sulattele komeus valuvaksi massaksi. Jäähdyttele sitä sitten kylmähauteessa ja sekoittele välillä. Kyllä se jähmettyy!

Sulata täytettä varten suklaa varovasti vaikka mikrossa lautasella. Vatkaa täytettä varten huoneenlämpöistä voita hetken ja lisää tomusokeri erissä. Vatkaa tasaiseksi. Lisää sitten hieman jäähtynyt suklaasula. Sekoita tasaiseksi ja levitä toisen kakun päälle. Jos tätä täytettä tekee aika paljon enemmän (voita 250g, suklaata 175 ja tomusokeria 4,5 dl), voi sillä kuorruttaakin kakun. Halusin kuitenkin vähemmän makean päällisen ja tein tuon voipitoisen kuorrutteen.

Tasoitin hieman jäähtyneiden kakkujen pintaa, sillä ne kohosivat keskeltä enemmän. (Ehkä pitäisi fiksata reseptiä tai paistaa ohuempia kakkusia.) Kostutin valmiita pohjia maito+vaniljasokeriliemellä varmuuden vuoksi, kun suomalaiset yleensä tykkäävät kosteammista täytekakuista. Minusta Devil's food cake on kuivan kakun ja täytekakun välimuoto eikä se saa olla liian kostea. Mutta kun lapset eivät juo kahviakaan, niin on hyvä jos kakku menee alas huuhtomatta ;-)

Laita täytettä ensimmäisen kakun päälle niin paljon kuin arvelet olevan säädyllistä. Eli siis kaikki. Nosta toinen kakku päälle ja paina kevyesti. Kostuta sitten päällimmäinenkin kakku vaniljamaidolla. Sitten kuorruttamaan. Sivele suklaa-voiseosta ensin reunoille ohut kerros (saat korppujauhot piiloon) ja sitten paksummalti. Ja paksummalti. Aina vaan lisää ja joka puolelle ja tasoittele sileäksi tai jätä kivoja huippuja.

Kakku menee tytön synttärikakuksi. Onnea Emmi! Otan sitten leikkausvaiheessa kuvan kännykällä, jos muistan suklaanhimossani...

I baked one version of Devil's Food Cake. A source of my inspiration was mostly Nigella Lawson. She definitely knows something about baking...

perjantai 27. helmikuuta 2015

Hiuspanta virkaten

Blogitauko sen kun on vain venynyt: influenssa ja jälkitaudit vie kyllä voimat totaalisesti. Mutta jotain sentään sängynpohjallakin jaksaa näperrellä.

Meillä on tykästytty erilaisiin hiuspantoihin, jotka ovat kokoympyröitä eivätkä hevosenkengän mallisia. Kaupan kovat muoviset pannat ovatkin menneet lähes poikkeuksetta poikki muutaman viikon käytön jälkeen. Kaupan pehmeät muovipannatkin ovat ihan ok, mutta niiden kuminauhat venähtävät äkkiä ja hiuksetkin kiertyvät kuminauhan ympäri. Muutamat muoviset taas haisevat niin pahalle, ettei voi varmasti sanoa ovatko myrkyttömiä. Trikoosta olenkin muutamia pantoja ommellut, mutta nyt teki mieli kokeilla virkattua pantaa. Yhteishyvän ohjeen mukaan syntyi iloisen pinkki kevätpanta.


Lanka on jotakin vähän paksumpaa virkkauslankaa, eikä ollut aivan malliin sopivaa. Jouduin jättämään kaarista pois pylväitä, että mahtuivat siistiin riviin ilman aaltoilua. Tein myös pannan muutaman sentin lyhyempänä kuin ohjeessa. Kestovaippojen teosta ylijääneen FOE-joustokanttinauhan sain sopivaan käyttöön tässä projektissa. Se on ihanan pehmeää verrattuna tavalliseen kuminauhaan ja varmasti mukavampi päässä.



Täytyy varmaan itsellekin tehdä muutama, niin saa hiukset nopeasti sutaistua pois silmiltä, eikä ole ihan vielä pakko mennä parturiin ;-) Ja voi että mitkä muuntelumahdollisuudet tässä on: keväthuivikin onnistuisi virkatun palan kokoa ja muotoa muuntamalla.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kissapuku lapselle

Meillä asuu tällä hetkellä yksi oikea kissa, Werneri. Vaalea ja pitkäkarvainen, korvissa tupsut ja häntä kuin paras pölyhuiska. Mutta hän on välillä vähän yksinäinen ja lapset toisinaan haaveilevat toisesta kissasta. Allekirjoittanut ei ole ajatukselle kovin myötämielinen... Mutta onneksi voi leikkiä itse kissaa! Ja varsinkin jos äiti ompelee vähän rekvisiittaa.



Mustaan pitkähihaiseen t-paitaan harsin palan karvakangasta, joka oli valmiiksi sopivan epätasaista, siis pidempiä ja lyhyempiä karvoja. Palan saa sitten helposti irti, kun paitaa haluaa käyttää vain paitana. Samasta tekokarvasta tehtiin takatassun lämmikkeet (hei, näitä voi käyttää oikeasti mekkopäivinä eskarissa!), joiden yläreunaan harsin kuminauhalle kujan, kun jäivät vähän väljiksi muuten.

Pienet palat tekoturkista päätyivät myös korviin, jotka ompelin mustasta trikoosta. Sisäpuolelle silitin tukikangasta ja etukappaleeseen ompelin karvan kiinni. Sitten palat oikeat puolet vastaikkain ja korvien sivut kiinni. Käännös oikein päin ja alareunan ompelu kiinni. Sitten ompelin korvan hiuspinniin kiinni ja vähän taitoin korvalehteä toisesta reunasta keskikohtaan päin, että näyttäisi vähän aidommalta.


Tukka laitettiin parille sykerölle korvien taakse. Myös hiuksista olisi voinut muotoilla kissankorvan malliset, mutta lapsille sopii paremmin "aidot" korvat. Tai niitä he osaavat vaatia...



Hännän teko olikin ihan oma projektinsa. Se on aitoa karvaa. Ei kissasta kumminkaan, vaan lampaasta. 7 veljestä sai karstauskäsittelyn ja suoristusrautaa perään. Otin kahdeksan villalangan pätkää ja solmin ne keskeltä erittäin tiukasti kiinni. Karstasin aina varovasti puolikkaan tupsua kerrallaan. Samalla piti pitää kunnolla kiinni solmun edestä, sillä karsta veti helposti langan irti. Kun olin karstannut muutaman tupsun, lämmitin hiusten suoristusraudan ja silitin kiharaiset villat suoremmiksi. Solmiamislankoja en karstannut, vaan solmin ensin tupsun häntään ja sitten karstasin ja suoristin vielä ne. Hännän pohjaksi tein siis villalankaletin. Tupsuja tarvittiin noin 50. Tai jotain 50 ja 100 väliltä. Ei kyllä mitään käsitystä montako tupsua oikeasti tein. Irtokarvaa tuli kolmisen litraa! Käytän sen varmaan pehmoeläinten täytteenä.

Langat olisivat voineet olla kissanhännässä lyhyemmätkin, koska häntä muistutti kovasti suden häntää tekovaiheessa. Ehkä kuitenkin tarpeeksi pitkänä tuo näyttää kissan hännältä. Kannattaa kokeilla miten oma lanka käyttäytyy karstatessa. Tuo 7 veljestä lyheni ehkä kolmasosan verran, mutta suoristusrautakäsittely taas pidensi kuituja.  Ohjeen kissan hännälle löysin Pinterestistä WillowFallin tekemänä.




Miiauu!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Luistinten teräsuojat lapsille

Lasten jalat kasvavat hurjaa vauhtia ja luistimia saa olla vaihtamassa melkein vuosittain. Luistimissa ei yleensä ole teräsuojia mukana, sillä nehän menevät useamman kokoisiin luistimiin. Käytössä luistimet tarvitsevat jotkut suojat, etteivät riko säilytyspussiaan. Nämä suojat myös imevät kosteutta, niin ettei pussi kastu.

Nämä suojat ompelin kierrätyskankaista ja käytin jopa kierrätettyä kuminauhaa housunlahkeista. Sisäpuoli on vanhaa froteepyyhettä ja päällipuoli ompelutöistä ylijääneitä tilkkuja.




Tässä tulee ompeluohje, jolla saat mitoitettua suojat sopiviksi juuri sinun luistimiisi.

Tarvitset:

  • froteeta tai muuta paksua kosteutta imevää kangasta 
  • päällikangasta (minulla oli collegeneulosta ja joustavaa velouria)
  • kuminauhaa

Mittaa luistimen terän pituus (esim. 24 cm) ja kerro se 1,5:llä. Mittaa luistimen terän korkeus kengän reunaan saakka ja kerro se 2:lla ja lisää 5-6 cm (tämä on kuminauhakujan ompeluvara). Kuminauhan pituus on teränpituus x 1,25 (riippuu toki kuminauhasi joustavuudesta).

Esimerkiksi:

  • kankaan pituus 24 cm x 1,5 = 36 cm
  • kankaan korkeus 4 cm x 2 + 5 = 13 cm
  • kuminauha (leveys 5 mm) 24 x 1,25 = 30 cm                      

Leikkaa sisä- ja päällikankaasta kaksi suorakaiteen muotoista palaa, esimerkissä 36 x 13 cm. Aseta sisä- ja päällikangas päällekkäin ja saumuroi pitkät sivut yhteen. HUOM! Jos haluat nimikoida suojat esimerkiksi kirjontakoneella, älä leikkaa kangasta suorakaiteiksi. Piirrä sen sijaan kankaalle palan koko, pingota iso kangas kehykseen ja brodeeraa. Leikkaa vasta sitten sopivaksi. Jos voit käyttää jotakin liimapintaista tukikangasta (esim. Gunold Filmoplast), silloin onnistuu pienemmänkin palan nimikointi, kun kangasta ei tarvitse pingottaa lainkaan.

Taita sitten lyhyet sivut oikeat puolet vastakkain ja saumuroi tai ompele suoraan tai hieman viistoten terän pään mukaan. Käännä pussi oikein päin.

Ompele kuminauhakujat ensin toiseen reunaan ja sitten toiseen. Jätä kummastakin päästä ompelematta: kuminauha on helpompi pujottaa paksuun kujaan. Jos nauha katkee, se on myös helppo vaihtaa, kun pujotusaukot on jätetty auki.

Mittaa sitten kuminauhan pituus, merkitse pituus kynällä, mutta älä katkaise vielä. Pujotus on helpompaa, kun toinen pää ei karkaa. Pujota sitten kuminauha, ompele päät päällekkäin ja katkaise vasta sitten merkin kohdalta. Voit myös pujotuksen jälkeen sovittaa suojaa terän ympärille ja päättää sopivan mitan. Jos käytät leveämpää kuminauhaa, lisää leikkuuvaiheessa kankaan korkeuteen muutama milli lisää nauhakujaa varten.

Asettele rypytys kohdilleen ja pistä suojat luistimiin. Vaikka suojissa on froteepyyhettä, ei luistimia ole silti tarkoitus jättää suojiin seuraavaa käyttökertaa varten. Aina pitää muistaa kotona kuivata luistimet ilman suojia!

I sewed ice skate soakers (or blade covers) from old terry cloth towel and fabric sraps.