Lämmin kauluri neuloen

Nuoremman tytön takki jää kaulasta avonaiseksi, jos ylänappi on auki. Napin taas ollessa kiinni, takin villa kutittaa. Tein pehmoisesta merinovillalangasta kaulurin.

Langan (Palino Hjertegarn) käytin kaksinkertaisena, kun oli sopivasti kaksi ylijäänyttä kerää. Puikot olivat ehkä nro 6... Kun näitä tekee nopesti, eikä mitään laita ylös, niin näköjään unohtaa samantien. Napit löytyivät varastosta ja ovat eriparia, mutta silloin tietää kumminpäin pitää kauluri laittaa! Napit ovat nimittäin vähän vinosti kiinnitetty, että kauluri istuu paremmin kaulalle.

Mallin löysin Ravelrystä (Quick Cabled Cowl). Oli muuten vaikea keksiä englanninkielistä nimeä kaulurille... Taisin kutoa vähän pidemmäksi kuin ohjeessa, siis enemmän palmikon kiertoja. Halusin kaulurin olevan tarpeeksi löysä, ettei kutita niin helposti. Nyt on kaula lämmin ja asukokonaisuus tytölle mieluinen!

Enkelinsiivet metallilangasta ja höyhenistä

Tytöt laulavat kirkkokuorossa ja Mikkelinpäivänä oli tarvetta enkelinsiiville. Oli meillä askartelukaupasta ostetut perhosensiivet, mutta voi sentään miten rikkinäiset olivat. Enkä lähtenyt korjaamaan sukkahousukangasta, sillä siivet olivat vääntyneet myös keskikohdastaan.

Mies taivutteli rautalangasta (ehkä 2 mm paksua halkaisijaltaan) enkelinsiivet piirtämäni mallin mukaan. Sitten päällystin langan jonkinlaisella kangasteipillä tai eristysteipillä - sitä mitä jääkiekkomailan lapaan kääritään. Siivet tehtiin yhtenäisestä rautalangasta ja alku- ja loppukohta jäi tuohon keskiosaan piiloon.

Leikkasin tyllistä sopivat palat kumpaankin siipeen ja kuumaliimalla liimailin paikalleen. Ylimäärisen tyllin leikkasin pois ja painoin kankaan metallilankaa vasten, kun mies oli pursottanut sopivan määrän liimaa. Ei se paljoa polttanut. Toiselle puolelle liimasin myös tyllin. Sitten varmistin reunat vielä ompelemalla käsin ompleulangalla. Tämä ei ehkä olisi tarpeen, jos tietäisi että kuumaliima pitää, mutta en ole vielä löytänyt täysin pitävää kuumaliimaa.

Sitten sommittelin pääsiäiskoristeista löytyneitä höyheniä ja sulkia paikalleen.

Vähän ankealta näytti. Oli lauantai-ilta ja kaupat ihan taatusti kiinni. Mitä minä tuohon nyt liimaisin? Pitsiä? Lisää tylliä? No onhan meillä höyhentyynyt sohvalla! Nopea Googlaus, että saako vielä Ikean tyynyjä uusia, jos koko tyyny leviää lattialle tai sisältä paljastuukin höyhenpurua? Hmmm... aika pieniä höyheniä löytyi, muttei sentään untuvaa. Päädyin sitten liimaamaan aina muutaman höyhenen kerrallaan, kun olin ensin pursottanut liimaviivan tyllin päälle. Ei ole liimailusta kuvia, sillä jo aivastuksen pidätteleminen tuotti työtä.

Tähän pisteeseen sain työn illan hämärissä. Huomenna ehtisi vielä jatkaa...

Ompelin kuminauhat lenkiksi ja pujotin siiven yli. Kiinnitin saumakohdat vielä muutamalla pistolla siipiin kiinni ja koristelin keskikohdan parilla sulalla. Aika kivat ja kevyet siivet tuli! Nyt voi ne sukkahousuperhossiivet ehkä heittää peuranpelättimeksi...

Voimisteluasu: toppi ja shortsit

Kilpavoimistelu vaatii välineiltä jo jotain enemmän kuin harrastusjumppa. No (äidin mielestä) ei oikeasti, mutta kun joukkueella on samanväriset vaatteet harjoituksissakin, niin valmentajan on helpompi nähdä liikkeiden samanaikaisuus (luulisin). Voimisteluasujen yhteistilauksessa jätin kuitenkin tilaamatta shortsit ja topin, sillä nehän tekee itsekin ja huomattavasti halvemmalla. Lisäksi sovitettavana ollut toppi (koko 130)oli malliltaan todella epäsopiva meidän tytölle: aivan liian pitkä, leveydestä sopiva, kaula-aukko liian alas sekä hiha-aukot kylkiin. Koko 120 taas oli liian kireä ja suhteessa todella pitkä. En ymmärrä, kun tuo tyttömme on niin keskiarvo tai monta kokoa kapeampi kuin normivaatteiden mitoitus. Mutta epäsopivaa vaatetta en suostu ostamaan.

Shortsit onnistuivat hyvin: ovat vaan korkeampivyötäröiset kuin kaupasta ostetut, ns. tanssishortsit. Sivuhalkiot tuovat kivaa näköä lahkeeseen. Teen vielä toisenkin mallin ilman sivuhalkioita, niin on sitten täsmälleen samanlaiset kuin ostetuissakin. Mallin löysin netistä. Kuminauhani vain oli leveämpää ja lahjekaitaleistakin taisi tulla leveämmät kuin ohjeessa. Kuvista ei malli näy kovin hyvin, mutta jos seuraatte linkkiä alkuperäiseen ohjeeseen, niin näette paremmin.

Toppi on tehty aluspaidan kaavalla ja aluspaidaksi, mutta paksu (läpinäkymätön) elastaanitrikoo toimii myös jumppavaatteena. Kaula-aukko ja hihansuut huolittelin kankaasta leikatulla kaitaleella. Valitsin vain sen suunnan, kumpi jousti enemmän ja hyvin toimi (ehkä jopa liikaa ryppyä tuossa edessä). Kaava oli Ottobresta (3/2013) sivusaumoista rypytetyn topin kaavalla. Lyhensin mallia noin 12 cm ja pienensin kokoon 122. Tein myös painijanselkätopin, mutta malli vaatii vielä kaavan trimmausta ennen kuin kuvat ovat julkaisukelpoisia ;-)

Nämä on niin kivoja ja nopeita projekteja, että tulee varmaan hankittua lycraa useammassa värissä. Toivottavasti voimistelu kiinnostaa tyttöjä pitkään! Äiti kyllä ompelee...

Heijastinkoruja

Pimeä tulee ja jotenkin niin nopeasti! (Itselläni on tosin kesäfiilis...) Meillä siis tehdään heijastimia. Virallisesti nämä ovat heijastinkoruja, koska eivät ole mitään turvatestattuja ja CE-merkittyjä juttuja. Mutta pyhätakin pariksi heijastinnauhakukka tai kolme sopii hirveän paljon paremmin kuin kova mutta superheijastava muovinen pyörylä.

Heijastinnauhakukat on tehty rosee-pitsilaitteella 2 mm leveästä heijastinnauhasta ja keskusta on ommeltu käsin ensin ompelulangalla ja sitten virkattu heijastinnauhaa päälle. Toisen kukat kiinnitin hopeiseen naruun ja lisäsin hakaneulan. Toisessa on hopeoitu koruneula. Pipoon tai hattuun niitä voisi kiinnittää useammankin.

Heijastava pöllö on ohutta puuvillalankaa, jonka seassa kiiltävää metallilankaa sekä heijastinlankaa (kaksinkerroin). Koukkuna käytin ehkä 1,5 tai 1,75. Silmän ympärystät ja varpaat on vielä viimeistelty pelkällä heijastinlangalla. Nokka unohtui virkata: ehkä lisään sen myöhemmin.

Heijastava pallo on myös puuvillalankaa ja heijastinnauhaa. Koukkuna 2 tai 3. Tämä on nopea tehdä, mutta vähän iso taskuun laitettavaksi päiväsaikaan. Pallon sisällä on hedelmäpussia rutattuna. Mutta menee ehkä lapsilla, jotka muutenkin tykkäävät maskoteista.

Heijastimet ovat haastavia kuvattavia. Alempana käytin salamaa luonnonvalossa ja kolme seuraavaa kuvaa on pimeässä ja hämärässä eteisessä salamaa käyttäen otetut kuvat.

Heijastintehtailu on kehityksen alla. Narun päässä oleva kukka on niin kevyt, ettei se välttämättä pyöri tarpeeksi näkyäkseen autoilijoille. Rintapielessä neulalla kiinni oleva kukka ei myöskään näy kuin yhdestä suunnasta. Jos sinulla on hyviä vinkkejä, miten heijastin olisi hyvä kiinnittää takkiin/pipoon/reppuun, niin jätäthän kommentin!