Väännetäänkö rautalangasta?

Me miehen kanssa välillä väännetään rautalangasta erinäisiä asioita. Mutta kyllä mieluummin tätä alumiinilankaa (en tiedä onko siinä rautaa yhtään) vääntelee. Askarteluprojekti on jäänyt esittelemättä blogissa, kun kevät ja kesä nyt vaan ovat melko kiireistä aikaa...

Tulee homma tehtyä aika joutuisasti, kun minä etsin tai piirrän mallit ja mies sitten vääntää. Allekirjoittaneen kädet ei oikein taivu noin järeään lankaan ilman kolotuksia. Toki minä koristeita (muovi tai akryylihelmiä) pujottelin ja kiinnittelin, kunnes huomasin, että kädet tulee mustaan töhnään. Kamalaa! No tämä oli joka tapauksessa oikein hyvä (teko)syy pyytää miestä hoitamaan askarteluprojekti kunniakkaasti päätökseen. (Ja minä neuloin samalla keskeneräisiä projekteja astetta valmiimmaksi. Puhdetyöt kunniaan!)

Sudenkorento

Ruusu ja sydämiä

No miksi ihmeessä me sitten väännetään metallilankakoristeita? No ne ovat tietenkin huolellisesti luontoteeman mukaisesti valittu (ja ripaus rakkautta) ja ne ilahduttavat pihallamme eläimiä. Peuroja lähinnä. Tai lähinnä epäilahduttavat. Ovat nimittäin pikku peuran nenään osuessaan inhottavia ja pelottavia ja krookukset, tulppaanit ja kaikki muukin kukkapenkin vihreä jää syömättä! Uskomatonta! On nimittäin tullut taisteltua peuroja vastaan jo tovi. Viime keväänä huomasin, että muutamat kasvien tukikepit aiheuttivat sen, että peura ei juuri kepin välittömästä läheisyydestä hotkaissutkaan krookuksia. Äkkiä sitten kaivelin tikkuvarastojani ja totesin, ettei niistä mihinkään ole ja maatuvatkin mokomat varsin äkkiä. Ja sen kevään krookukset oli jo syöty, että mitäpä sitä hötkyilemään.

Sydämiä

Sydämiä, lintu ja onnenapila

Tänä keväänä tikuttelin kukkapenkkejäni jo ensimmäisten vihreiden ilmaannuttua. Ja tikuttelin lisää, kun taas jotain uutta vihreää pilkisti maasta. Aivan täysin varmastihan ei voi tietää miksi peurat ovat pysyneet poissa. Koska muutakin ruokaa löytyi metsästä vai koska pihallamme on jatkuvasti auto. Vai koska kuitenkin verkotin muutaman kohdan perennapenkeistä. Vai siksikö että hiustenleikkuujätekin pääsi yhden puskan alle. No ainakin violetit, valkoiset ja keltaiset krookukset saivat kukkia rauhassa (ei meillä muita krookuksia olekaan). Seuraavana olivat vuorossa tulppaanit, sekä aikaiset että myöhäisemmät lajikkeet.

Lopulta tulppaanitkin säästyivät muutamia villitulppaaneja lukuunottamatta. Mutta silloin taisi olla asialla pupu (eli metsäjänis), jonka olemme nähneet pihassa jo syksystä lähtien. (Ei nimittäin näkynyt yhtään sorkan jälkiä.) Ei näitä tikkuvirityksiä nyt kovin tiheässä ollut: yhteensä tuli väännettyä kuusi koristetta. Mutta muutaman vuoden peurojen manaaminen on toki voinut olla osasyynä kukkien säästymiseen. Pidän toki peuroista - lautasella!