Pipoja trikoosta

Myyjäisiin tein pipoja. Trikoosta kaksinkertaisena. Eri kokoisia: vauvasta aikuiselle. Pilvin pimein kaavoja netissä, mutta taisin lopulta yhdistää parin eri kaavan parhaat puolet (toisen korkeus ja toisen "kaaren" malli ja sitten saumurilla kumminkin leikkasin vähän enemmän tai vähemmän). Kodin kuvalehti ja Mehukekkeri taisivat olla suurimmat inspiraation lähteet. Ei pipojen teko ole vaikeaa, mutta se mikä malli ketäkin miellyttää on tarkkaa puuhaa! Näistä tuli ns. lörppäpipoja tai kääntöreunalla varustettuja. Reiluun korkuteen pyrin, että on korvillekin suojaa. Toisissa on yksivärinen vuori ja toisissa pipo on ylt'ympäriinsä samaa kangasta. Jujuna se, että pipo pysyy kaksinkertaisena, kun se on ommeltu lakisaumoista kiinni ja melkein kaikki saumanvarat piilossa kankaiden välissä kääntöaukkoa lukuunottamatta. Ei pitäisi ns. vuori vilkkua.

Dinopipossa on punainen vuori ja sauma tuossa taitteella. Ponipipo on kokonaan ponikangasta ja se kuulemma vaatii muutaman timantin koristeeksi... Pipo päätyi nuoremmalle tytölleni.

Lippupipoa tehdessä mietin kummipoikaani, joka tykkää eri maista ja niiden lipuista. Mutta tämä poika osti pipon itselleen (kuvan julkaisuun on lupa). Kummipojallekin on vielä kangasta varastossa, jos kiinnostaa ;-)

Lempparikangastani oli vielä jäljellä vauvan pipoon ja ihanaa, kun sekin löysi omistajansa (kuvan julkaisuun on lupa).

Kaksinkertaisilla trikoopipoilla pärjää melkein koko vuoden aivan kovimpia pakkaskelejä lukuunottamatta. Kylmemmille keleille voisin tehdä fleesevuorisia pipoja ja toisaalta neulotun pipon vuorittaminenkin kiinnostaisi. Katsotaan mitä sitä jaksaa ja onko pipoille käyttäjiä!

Raitatunika Nellille

Lasten elokuvien ystävät hoksaavat heti, että Nelli Nuudelipään (Risto Räppääjän ystävä) vaatteesta on kyse. Olen tehnyt nellitunikan jo aiemminkin Suuren Käsityölehden ohjeella, mutta kehittelin oman nopeammin ommeltavan mallin ja "korjasin" muutaman ärsyttävän yksityiskohdan. Pääntiestä tein himpun pienemmän, hihat yksinkertaiset ja framillonilla rypytetyt, pituus vähän vähemmän kuin alkuperäinen. Koko jotain 110-116 välillä. Edellinen tunika menee meillä vielä hienosti 122 kokoa käyttävälläkin eli pitkäikäinen vaate!

Hihat ovat lyhyet, koska nyt alla voi käyttää punaista paitaa halutessaan, mutta toimii myös tämmöisenä kesämekkona. Hihoissa on resorit resorikankaasta, koska raitatrikoosta leikattu suikale on jousto-ominaisuuksiltaan aika vähäinen. Lantion rypytyskuja on päälleommeltu suikale. Siinä käytin kaksipuolista liimaharsoa tukemassa kujan reunoja. Tikkasin reunat joustavalla suoralla ompeleella. Kuvassa kuja näkyy menevän aika hyvin raitojen mukaan, mutta in-real-life se kyllä erottuu vähän enemmän.

Pääntien kanttasin myös resorilla, mutta jätin siitä näkyviin vain vähän välttääkseni ns. yöpukuefektiä. Pääntielle en tehnyt halkiota, kuten SK:n ohjeessa, vaan luotin resorin joustavuuteen. Lastenvaatteissa resori nyt voi näkyäkin kokonaankin pääntiellä, mutta tämä oli harjoitus omia paitojani varten ;-) Tikkaukset ompelukoneen kaksoisneulalla. Salainen haaveeni taitaa olla peitetikkikone, mutta näillä mennään. (Oikeasti vaatteen nurja puoli EI NÄY käytössä, niin miksi nurjan puolen pitäisi näyttää tehdastekoiselta?) Mulla ei vaan ole varaa haaveilla joka ikisestä ompeluun liittyvästä välineestä! Elämänarvoni kai alkavat luisua jonnekin tuonne aineettomiin iloihin...

Pokemonkynsikkäät

Blogitauko katkeaa vihdoin! Paljon oon tehnyt juttuja, mutta kuvannut aika vähän. Aina ei jaksa :-)

Kaverisynttäreille tarvittiin taas lahja ja päivänsankarin äiti vinkkasi tarpeellisesta lahjasta. Neuloin 7-vuotiaalle kynsikkäät, joita voi pitää älypuhelinsormikkaiden päällä. Tai sellaisenaan, mutta nyt ei kyllä enää tarkene ilman alussormikkaita. Mutta pokemonjahtiin nämä siis ovat tuikitarpeelliset. Omakin tyttö jo tilasi samanlaiset itselleen...

Normaalien sormikkaiden ohjeilla mentiin, mutta vähän väljemmät tein sormista juuri tuon kerrospukeutumisen takia. Ranteessa oli ehkä 36 silmukkaa. Lankana 7 veljestä. Puikot kantikkaat koivupuikot, koko 3,5. Tykkään todella näistä kantikkaista puikoista!

Rannekkeessa on toteutettu värinvaihto siten, että on neulottu kerros ainaoikeaa uudella värillä. Sitten taas jatkettu 1 o, 1 n. Näin ei tule rumaa "sekakerrosta", vaan ainoastaan värinvaihto. Tämä värinvaihtotapa ei juurikaan vaikuta neuloksen jousto-ominaisuuksiin. Käytän samaa tekniikkaa villasukkien varsissa.