Tähkäpäälle villatakki

Voi tätä syksyä. On niin paljon ideoita ja niin paljon käsityöprojekteja kesken ja sitten aina vaan tekee mieli aloittaa uutta. Onneksi voi tehdä niin sanottuja välitöitä, jotka piristävät työläämpien töiden välissä :)

Tässä on siis Disney Animator -nukelle villatakki 7 veljestä -langasta (sävy nro 721 vaaleanliila). Ohjeen löysin prinsessapieneltä täältä. Muutoin tein ohjeen mukaan (sama silmukkamäärä, puikot 3,5), mutta hihoja tein ehkä pari kerrosta vähemmän.

Ei ollut vaikea takki tehdä, kunhan ensin tajusin miten kerrokset menivät. Takki siis neulotaan yhtenä palana kauluksesta alkaen (kumpikin hiha toki päätellään välissä) ja lopuksi hihojen alasaumat ommellaan yhteen. Hankkimani silmukkamerkit pääsivät todelliseen hyötykäyttöön. Ne oikeasti helpottavat ja nopeuttavat, kun ei tarvitse joka kerroksella laskea missä kohden lisäys pitikään tehdä. (Neulomiseenkin on paljon apuvälineitä, mutta pärjäsin langoilla ja puikoilla ensimmäiset 20 neulontavuottani. Mutta itseään voi vaikka hemmotella uusilla neulonta- ja ompeluvälineillä suklaan sijaan...)

Voisikohan tällä tekniikalla tehdä myös lasten neuletakin? (Neuleissa kappaleiden yhdistäminen on tylsintä hommaa - nytkin oma neuletakkini odottaa ja odottaa ompelua.) Napit ovat puunapit, jotka on ehkä Sinellistä ostettu. Askarteluun tarkoitettuja: en tiedä kestävätkö pesuja. Täytyy kyllä käydä nappikaupassa piakkoin, sillä nappivarasto on kovin yksipuolinen... Vai löytyisikö niitä kirpputoreilta?

Tästä samasta langasta pitäisi tehdä 5-vuotiaalle mekko, mutta koetilkku meni jotenkin ihan mönkään ja näytti kamalalta. Puikkosuositus oli jotain muuta kuin 3,5 tai 4, joten testailen vielä tuleeko langoista mekkoa vai vaan t-o-d-e-l-l-a paljon sukkia ja lapasia ;-) Värinä tuo liila miellyttää 5-vuotiasta ("koska olen Tähkäpää") ja on se äidinkin lemppari. Saa nähdä milloin vaihtuu uusi lempiväri. Mustaa väläyteltiin suosikiksi viime keväänä, mutta nyt siitä ei ole puhuttu.

Pojalle pyjama

Kummipoika sai meiltä 2-vuotislahjaksi dinopyjaman. Koko on 98 ja kaavat on otettu Ottobresta. Paita on Villi Viikinki (6/2010) ja housut Stripy Legs -pyjamahousut (6/2009). Dinokangas on Eurokankaasta, samoin musta trikoo. Resorit vanhoja varastoja.

Punaista väriä vähän mietin, että kelpaako pojalle, mutta ehkä 2-vuotias ei vielä sano eitä. Ja jämäkankaista saisin meidän tytöille jotain ja koko pala tulisi tarkkaan hyödynnettyä. Housukankaaksi valitsin kuitenkin miehekkään mustan: onhan isienkin pyjamissa eri väriset housut. Yhtenäinen ala- ja yläosa muistuttaisikin aluskerrastoa, vaikka kukapa kieltää käyttämästä kerrastoa öisinkin.

Resorivarastojeni punainen oli eri sävyä kuin dinokankaan pohjaväri. Niinpä arvoin oranssin ja tuon vihreän välillä. Vihreään päädyin siksi, että muuta vihreää trikoota ei enää ole resorin pariksi, joten tarkkaan sekin pala piti käyttää.Housuissa musta resori, mutta punaiset kanttaukset (ei taida kuvissa juuri näkyä). Dinon leikkasin paidan kankaasta ja aplikoin suoralla ompeleella. Apuna kaksipuolinen liimaharso kuvan ja housukankaan välissä ja housujen nurjalla puolella irtirevittävä silitettävä tukikangas.

Kokomerkkejä ei vielä varastoistani löydy ja kuvassa näkyvä merkki tuli vain nopeasti kyhättyä. Ei kuitenkaan kutita niskassa, kun on pehmeää trikoota. Pitää vielä kehitellä näitä merkkejä...

Toivottavasti on saajalleen mieluisa ja lämmin pyjama!

Pieni isänpäiväkakku: suklaata ja mustikkaa

Lauantaina oli kaikenlaista tekemistä päivällä ja isänpäiväkakkua en ajatellut edes tehdä (yritämme vähentää makeansyöntiä koko perhe). Mutta menimme kyläilemään, niin veimme sitten pienen kakun. Ohje löytyi Pirkan sivuilta ja raaka-aineet kaapeista. Kakkupohjan tein vain kolmella kananmunalla, sillä syöjiäkin oli vain yhdeksän. Muunsin reseptin myös grammoiksi myöhempää käyttöä ajatellen.

3 kananmunaa
104 g sokeria (minun sokeridesilitrani painoi 93 g eikä 85 g niinkuin jossakin ilmoitetaan)
75 g vehnäjauhoja
13 g kaakaojauhetta
1,2 tl leivinjauhetta
0,75 tl kanelia (jota olisi saanut olla enemmän, ehkä tuplasti ainakin)

Kakun väleihin tuli luomumustikkahilloa (ohjeessa vadelmahilloa, koska brändillä ei taida olla mustikkahilloa...) mustikoita, kermaa, turkkilaista jogurttia, hitunen rahkaa, sitruunamehua. Mustikat laitettiin väliin jäisenä, joten niistä tuli hieman kosteutta. Kostutuksena vaniljamaitoa. Päällisen mies teki minun ommellessani (sulatti vesihauteessa suklaata ja kermaa) - minulle jäi vain levitys ja koristelu. Koristelu tuli suoraan purkista, mutta sopi hopeisen kakkupaperin ja kiireisen päivän kanssa hyvin.

Luomumustikkahillo jäi mietityttämään. Onko hillo siis tehty viljellyistä mustikoista? Luonnossa kasvaneethan eivät ole luonnon mukaisia vaan luonnollisia/luontaisia/luonnosta... Sokeri voi olla luomua, mutta jos tuotteessa on mustikoita 50%, niin voiko pelkän sokerin (45%) perusteella tuotetta sanoa luomuksi? Ehkä sitten on kannattavampaa viljellä mustikoita luonnonmukaisesti kuin kerätä niitä luonnosta (mitä on vaikea uskoa, sillä meidän kolme mustikkapuskaa ovat tuottaneet ehkä 5 marjaa).

Kurpitsapiirasta, kummitusmuffineita ja lakukinuskipaloja

Halloweenia juhlimme viime perjantaina ja leipomiset esitellään tässä. Mukavaa oli pitkästä aikaa leipoa makeita herkkuja ja kokeilla uusia reseptejä sekä tietenkin syödä herkkuja kynttilänvalossa.

Kinuskikissa toimi jälleen reseptiaittana. Häneltä otin haamumuffinien ja lakritsikinuskisuklaapalojen ohjeen. Myös suolaista piirasta tein hänen makean tulinen jauhelihapiiras -reseptillään, mutta siitä en ottanut kuvaa. (Ja pohjan tein soijajauhoilla: 100 g voita, 2 dl soijajauhoja, 2 rkl psylliumkuorijauhetta, 1/2 dl spelttijauhoja) Tällä kertaa en edes lähtenyt varioimaan makeita reseptejä, kun piti vielä pukea pari pikku noitaa, yksi iso noita ja yksi iso kummitus... Sitruunamuffinit saivat kermasta ja vaniljakreemistä tehdyn kummituksen päälleen. Silminä apteekin salmiakkia. Pari muffinia, jotka jäivät jääkaappiin, olivat saaneet hieman valuvan kosteat silmät, jotka silti pysyivät muodossaan. Ja sitruunamuffinit ovat todellakin kunnolla sitruunan makuisia: mehua tulee 1 dl. Monissa resepteissä on vain 2 rkl sitruunamehua ja se ei kyllä riitä mihinkään :)

Keltaisessa kulhossa on tikkareita ihan vain nenäliinaan käärittynä. Idean nappasin ehkä Napero Pirkasta netistä. Kaikkea kummitusteemaista on kiva askarrella: yleensä ne ovat nopeita tehdä, kun valkoista paperia (nenäliinoja, kangasta) aina löytyy nurkista.

Lakupalojen kuviot eivät ehkä ole aidointa Halloweenia, mutta nuo tiput, kuut ja heppa olivat sopivan pieniä muotteja varastostani. Kuu nyt sopiikin mainiosti syksyn juhlaan, mutta pikkuapurini tahtoi tehdä muitakin kuvioita. Kuviot ovat marsipaania keltaisella ja valkoisella värjättynä ja sitruuna-aromilla maustettua. (Ei siis mantelimassaa, kun se on isompi pötkö ja turhaan olisi jäänyt kovettumaan kaappeihin.) Päällys on hopeatoffeesta ja kermasta: tällä reseptillä saa myös jäätelöön tehtyä hyvän lakritsikastikkeen. Kotijäätelön teossakin voisin testata... Lakukinuskipalojen pohjan resepti on todella mehevä ja testaan sitä varmasti vielä mokkapaloille. Lakritsin maku päällisessä kun oli aika dominoiva, niin pohjan herkullisuus ei ehkä päässyt ihan oikeuksiinsa.

Kurpitsapiiraan kokeilu on ollut mielessä elokuusta lähtien, kun kurpitsan taimi tuotti neljä isoa kurpitsaa (noin 8-12 kiloa). Pari ensimmäistä jaksoin keittää, soseuttaa ja pakastaa, mutta kaksi muuta odottaa kellarissa. Piti kaivertaa toisesta lyhty, mutta ei aika enää riittänyt. Niinpä tein pakkassoseesta kurpitsapiiraan. Valutin vain nesteitä pois ja yhteensä käytin 1,5 litraa kurpitsasosetta. Nestettä siitä jäi yli noin litra, jonka voi käyttää sämpylätaikinaan. Reseptinä oli Helsingin Sanomien toimittajan Laura Kaapron bloggaama ohje. Mutta erona siis oli, että olin keittänyt soseen, en paahtanut uunissa. Ihan maukas piiras tuli, joskin ensi kerralla vaihdan pohjan jauhot täysjyväspelttiin, niin kuin olen yleensä tehnyt viimeaikaisissa leipomuksissani. On uskomattoman maukas tuo spelttijauho ja sopii ainakin suolaisiin piiraisiin ja omena- ja mustikkapiiraisiin. Täytekakkua en ole kokeillut spelttijauhoilla, mutta sekin päivä varmaan tulee. Myös ohjeesta poiketen kannattaa valita iso piirasvuoka (28 cm) sillä ihan turhaan taikinan nostaa irtopohjavuoan (24 cm) reunoille, kun se ei siellä pysy. En nimittäin nyt saanut käytettyä koko täytemassaa, kun reunat tippuivat alemmas.

Monissa kurpitsapiirasohjeissa on käytetty kondensoitua maitoa. Sitä testaan, jos makeanhammasta alkaa kolottamaan ennen joulua...

Tässä vielä arkistojen kätköistä kurpitsalyhtypikkuleivät (kaksi vuotta sitten leivottu). Näiden täytteenä oli porkkanamarmeladia, mutta nyt minulla olisi kurpitsamarmeladiakin... Jaksaisinkohan tehdä näitä uudelleen? Pikkuleivistä ei voi oikein koon puolesta puhua: keksimuotti on noin 7 cm halkaisijaltaan! Koristelu on tehty pikeerillä, joka ei ole kuvissa vielä kovettunut, siksi hymynaamat kiiltävät.

Nyt voisi olla hyvä aika palata vh-ruokavalioon ja sitten jouluna voi vähän hellittää maistelemalla konvehteja ja hedelmäkakkua. Monet jouluherkut voi onneksi tehdä ilman korppujauhojakin (kinkku, lanttulaatikko) tai jättää pääasiassa koristeen osaan (piparkakut).  Käsitöitä siis luvassa jatkossa!

Pitsikirjonta eli free standing lace -kokeiluja

Kankaasta irrallaan olevat konekirjontapitsit ovat jotain liian söpöä ;-) En tiedä miten niitä suomeksi pitäisi kutsua - irralliset pitsikuviot tuntuu vähän liian tylsältä ja rautalangasta väännetyiltä. Free Standing Lace -nimellä kirjontamalleja löytää nettikaupoista, jotka myyvät konekirjontakuvioita. Mutta irtokuviot ovat ihanan monikäyttöisiä. Niitä voi lisäillä valmisvaatteisiin, tumppuihin, pipoihin, hiuspantoihin ja -klipseihin. Niistä voi tehdä koruja (korva-ja kaulakoruja, rintaneuloja) tai ripustaa ikkunaan tai joulukuuseen. Lahjapakettien päälle voisi laittaa perhosen lentelemään tai koristekranssiin tehdä lumihiutaleita.

Niin sanotut kangasmerkit jäävät kyllä toiseksi, sillä FSL-kuviot ovat keveitä, pitsimäisiä ja molemminpuolisia, jos niin haluaa. (Alalankana käytetään siis samaa sävyä kuin ylälanka - käytännössä ylälankaa puolataan omalle puolalleen.) Kuvissa on ensimmäiset kokeiluni ja kaikki on prässäämättä ja tärkkäämättä. Kunhan tiedän mihin onnistuneet kappaleet käytän, niin silitän kuviot vasta sitten.

Esimerkkejä FSL-kokeiluista. Vain ylhäällä vasemmalla on onnistunut.

Miten kuviot sitten eroavat "tavallisista" kirjontakuvioista? Salaisuus on tiheä pohjatikki tai pohjatikkiverkko, joka estää muiden tikkien purkautumisen. Lisäksi jos kuviossa on paljon pitkää satiinitikkiä, on tämä osuus yleensä vielä reunustettu hyvin pienellä siksak-tikillä. Tukimateriaalina käytetään veteen liukenevaa kuitukangasta tai Ultra Solvya. Tästä on useita eri ohjeita, mutta kerron nyt omista kokemuksistani Ultra Solvyn kanssa.

Onnistunut lumihiutale kuuseen tai ikkunaan ripustettavaksi.

Käytin valkoista alalankaa ensimmäisiin kokeiluihin, sillä halusin testata pingottamista, tukimateriaalia ja neuloja. Valkoiseen tai vaaleaan ylälankaan valmispuolan sävy toki sopii, muttei tummempiin töihin. Alakuvassa on testattu voimakkaita värejä. Kaunis pitsikuvio vähän kärsii, sillä valkoinen lanka näkyy ja tuo kuluneen ulkonäön. Ehkä sininen ja valkoinen lanka toimisivat yhdessä "farkkupitsiä" tehdessä.

Pitsinauhakokeilu ja sydän. Alalankana valkoinen valmispuola.

 Alakuvassa nurja puoli sydämestä. Tällaisenaan kuviota ei voi oikein koristeeksi ripustaa.

Nurja puoli punaisesta sydämestä.

Tässä lumihiutaleessa kuvio on päässyt liikkumaan ja osa reunatikeistä on irrallaan muusta työstä.

Väärä tai tylsä neula ei menee enää lankakerroksista läpi ja seurauksena on lankalenkkejä.

Osa ensimmäisistä malleista ei ollut FSL-malleja, mutta halusin silti niitä kokeilla. (Niistä ei ole kuvia.) Ja alunperin ajattelin pingottaa tyllin kehykseen mukaan, mutta innoissani unohdin. Niinpä osa malleista muuttui lankakasoiksi tukikalvon poisliotuksen jälkeen. (Netistä saa ladattua paljon ilmaismalleja, mutta niiden käyttö on omalla vastuulla. Malleja ei myöskään yleensä saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin. Vielä en ole yhtään ostanut uusia malleja, enkä ole ottanut selvää miten bisnesmielessä malleja voi ostaa ja hyödyntää. Varmaa nyt on, että itsesuunnitellut ja -digitoidut mallit ovat vapaasti käytettävissä myytäviin töihin.)

Ultrasolvyn (paksumpaa kuin tavallinen Solvy) voi pingottaa sellaisenaan kehykseen. Kehykseksi kannattaa valita juuri oikeankokoinen eikä montaa kuviota kannata kirjoa samalle isolle kehälle. (Lumihiutaleet ja pinkin nauhan ja sydämen kirjoin isoimmalla kehällä 360x200. Lopputuloksessa on toivomisen varaa...) Neulaksi valitaan mikrokuituneula eli hyvin terävä ja mielellään ohut nro 70-80 oleva. Kokeilin kirjontaneulalla, mutta se tylppäkärkisenä venytti tukimateriaalia enemmän ja jätti isompia reikiä (tai aiheutti tukimateriaalin repeytymistä). Terävällä neulalla homma sujui hyvin, mutta neulan käyttötuntien lisääntyessä alkoi jo syntyä huonompaa jälkeä. Jos tukikalvo ei tunnu pysyvän kireällä, voi sisemmän kehyksen ympärille kietoa puuvillanauhaa tavallaan korvaamaan puuttuvaa kangasta.

Seuraavaksi kokeilin pienempää kehystä ja varmistin mallien olevan FSL-malleja. Käytin Splendid Square Hoopia (120x120 mm), johon kirjoin kaksi perhosta. Hitainta nopeutta sai käyttää (5 eri nopeutta).

Kuvassa perhoset ennen kalvon poisliotusta.

Nyt vaihdoin myös alalangan kulloinkin vuorossa olevaa väriä vastaavaksi. Vähän tässä voi oikaistakin ja käyttää esim. kolmea alalankaväriä, jos kirjontavärejä on vaikkapa kuusi. Riippuu mihin käyttöön pitsi tulee.

Oikea puoli

Nurja puoli

Lähikuva perhosesta ehkä kertoo miten tikit järjestyvät. Valkoista pohjatikkiä tulee tiheästi ja sitten jokainen raja kierretään uudelleen tiheällä siksakilla. Ompelua pitää koko ajan vahtia mahdollisten lankalenkkien takia. Jos niitä tulee, kone pysäytetään ja langat leikataan pois. Peruutetaan muutama pisto ja jatketaan kirjontaa. Näyttävän perhosen tekeminen vie siis aikaa, mutta kyllä se silti on nopeampaa kuin vaikkapa virkkaaminen. Ja sormet säästyvät ;-)

Violetti perhonen pääsi liikkumaan jonkin verran ompelun aikana. Liikkeen ei tarvitse olla suurikaan, kun pistot jo osuvat väärään kohtaan. Tässä mallissa alareunan pyörylöitä ommeltiin kahdesta suunnasta (siis ensin puolikas ympyrä ja sitten toinen), jolloin osa pyörylöistä jäikin auki, kun kuvio oli päässyt liikahtamaan. (Kuvion voisi tietysti digitoida niin, ettei turhia neulan nostoja tulisi, ja jäisi hiukan pelivaraa pingotuksen suhteen.)

Perhosen keskellä olevat hörhellykset ovat vähemmän kauniit. Mallissa ne olivat oikein säännönmukaiset. Siksi tämä kuvio voisi hyötyä tyllin tai organzan käytöstä, jolloin ompeleet pysyisivät paikoillaan myös pesun jälkeen.

Vasen tuntosarvi meni vähän vinoon...

Perhonen on heti pirteämpi oman värisessään ympäristössä.

Solvykalvo on itsessään kovettava aine eli Solvyn riekaleet voi säästää ja kovettaa niillä erilaisia pitsitöitä tai muita projekteja. Tai pesun jälkeen uutta koviketta kaipaavat voi tärkätä liottamalla kalvon riekaleet pieneen vesimäärään ja upottamalla esim. pitsikulhon liemeen.

Pitäisi kai hankkia pienempi kehys yksittäisiä lumihiutaleita tai perhosia varten. Tai kokeilla sitä tylliä/organzaa. Enkelimallejakin on jo muutama varastossa ja kovasti houkuttaisi koristella joulukuusi tänä vuonna pitsillä. Mistä vaan saisi lisää aikaa toteuttaa kaikki ihanuudet?

Pikkuinen pellavamekko

Sukulaistyttö kastettiin viikonloppuna ja tein lahjaksi mekon. (Meidän tyttöjen vanhoja mekkoja ja muita vaatteita siellä on jo lähes kasoittain, mutta sai tyttö nyt jotain omaakin.) Koko on vielä reilu (74), että sitten ensi kesänä voi mekossa pyörähdellä. Konttausvaiheessahan mekot ovat vähän ikäviä, kun jäävät polvien alle ja sitten tuiskahdetaan nenälleen. Että eikun kävelyharjoitukset vain kaikilla tytöillä aikaisin käyntiin, niin pääsee söpöstelemään liehuvissa helmoissa ;-)

Sininen yläosa on pellavaa (Eurokankaan palalaarista) ja alaosa varastojen kätköistä jotain harsomaista rypytettyä luonnonvalkoista puuvillaa. Mekon olisi voinut tehdä kokonaan pellavastakin, mutta siitä olisi helposti tullut kovin raskaan näköinen. Alaosa on siis läpikuultava eli jalat näkyvät varmaan läpi.

Kaava löytyi Ottobresta 1/2008 Bambi-essumekko -nimellä. Ajattelinkin ensin tehdä bambiapplikaation, mutta en löytänyt kirjontamalleistani  valmista sopivaa bambia, joten päädyin red work -tyyliseen tytön tylleröön. Konekirjontamalli on kolmella värillä kirjottu ja taustalla oli irtirevittävä tukipaperi. Mekon malli on jälleen hyvin leveä, mutta sivusaumat on ommeltu viimeisenä, joten mekkoa voi helposti kaventaa myöhemmin. Saumat ompelin pussisaumoiksi, niin ettei vahingossakaan langanpätkät irtoa käytössä.

Kiinnitys on napeilla ja täytyy kehua ompelukoneeni napinläpimittaria ja automatiikkaa. Tosin kyllä silläkin saa tehtyä erimittaisia napinläpiä, vaikka tarkoitus on tehdä samankokoisia... Mikä lie meni vikaan ensin - ehkä paininjalan alla ei ollutkaan tarpeeksi kangasta. Miehustassa on lisäksi suoran tikkauksen tilalla sydänkoristeommelta tuomassa ripauksen lisää tyttömäisyyttä. Alalankana käytin vaaleansinistä, niin kuvio näkyy myös nurjalla puolella.

Vuorikappaleeseen oli kätevä kirjoa "tuotemerkki" ja kokotiedot. Kovikekankaan kiinnitin vuorikappaleeseen vasta kirjonnan jälkeen, niin ei ulospäin näy mahdolliset värilliset langanpäät. Liian isolla fontilla nyt tuli, mutta kun ompelut tuppaavat jäämään vähän viime tippaan...

Alkuperäisessä ohjeessa oli kappaleiden väliin laitettu terenauhat vuorikankaan kuosista, mutta en ole sitä koskaan kokeillut, niin en ruvennut tässä vaiheessa harjoittelemaan. Eikä varastoissa myöskään ollut sopivan sävyistä puuvillakangasta. Joku siniruutuinen tai valkopilkkuinen olisi sopinut hyvin terekankaaksi. Pelkällä valkoisella puuvillalla olisi voinut tulla liian sporttinen vaikutelma. Nyt vain toivotaan ensi kesäksi lämpimiä mekkopäiviä!

Häälahjaksi pyyhkeitä ja laudeliinoja

Klassistakin klassisempi häälahja: kodin käyttötekstiilejä. Mutta jo 13 vuotta miehen kanssa yhdessä eläneenä jotenkin huomaa mitä tarvitaan aina. Niinpä sitten tein häälahjaksi kylpypyyhkeet ja laudeliinat eli pefletit.

Frotee on Eurokankaasta ja luonnossa eri väristä kuin näissä kuvissa. Myös valmiita pyyhkeitä olisi voinut käyttää, mutta niistä minulla ei vielä ole tarpeeksi kokemusta kirjonnan suhteen (missä siis olisi paras hinta-laatu -suhde, hyvä nukka, hyvä imukyky, kutistuvuus, värinpitävyys jne.). Valmispyyhkeissä on myös se ruma juttu, että pesuohjeet ovat siinä ripustuslenkissä, joka on joko kiinni tai melkein kiinni, repeytyvää tai vähän parempaa materiaalia. Että viitsiikö sellaisista sitten maksaa?... Tuosta metritavarasta olen ennenkin ommellut mm. kylpytakkeja, niin tiesin miten materiaali käyttäytyy pesussa. Päärmeistä tulee  froteessa paksut ellei virkkaa vaikkapa pitsiä päätyihin, jolloin kerran taittaminen riittää pitsin peittäessä ommeljäljen. Nyt päärmeet on kolminkertaiset ja siksak-ompeleella ommellut.

E for Erigeron Aureus (ehkä). Suomeksi siis jokin kallioinen.

V for Violets. Suomeksi orvokki.

Tukikankaana oli t-paidoissa käytettävä paksuhko leikattava tukimateriaali. (Minulla ei ole materiaalin tarkempia tietoja, sillä ostin sitä metritavarana, enkä muistanut merkitä tietoja ylös.) Tähän olisi sopinut joko pyyhkeen värinen tukimateriaali tai edes harmaa/musta, mutta kirjontajutut ovat vielä uutta minulle ja varastoja täydennän maltillisesti. Päätin sitten käyttää ylälangan värejä myös puolassa, niin ulkonäkö on edes siedettävä, onhan? Toki kirjain on peilikuvanaankin vielä informoiva, kun saunasta tullessaan ilman silmälaseja haparoi omaa pyyhettään...

Pyyhkeen ripustuslenkkinä on pellavavinonauha, johon kirjoin koneen valmiilla ompeleella lehtikuviota ja toiselle puolelle "tuotemerkkini", joka vilahtaa ylemmässä kuvassa. Vielä en ole toiminimeä perustanut, mutta eiköhän kohta pidä keksiä palkallisiakin töitä, niin paljastetaan sitten varsinainen tuotemerkki.

Vasemmalla nurja puoli ja oikealla oikea.

Kokeilin ripustuslenkkejä kulmaan: kirjonta näkyy silloin kulmasta hyvin.

Pefleteissä tuttu Adina Sripct-fontti ja kiemurakuvio. Väriksi valitsin pyyhkeiden sävyt: tummempaa ja vaaleampaa vihreää. Pefletin nurjalla puolella kuvio toki näkyy, muttei häiritsevästi. Tukimateriaalina normaali ohut irtirevittävä. Pellava on kyllä ihanan helppoa kirjottavaa! Ja aiemmin tuparilahjaksi tekemistäni pefleteistä tuli palautetta, että hyvin ovat pitoa ja pesua kestäneet.

Leppoisia löylyjä!

Luistinpussi fleecestä

Vanhempi tytöistä on parina talvena vähän harjoitellut luistelua, mutta vielä ei ole innostus oikein iskenyt. Onhan se vaikeaa, kun heti pitäisi tehdä piruetteja ja hyppyjä niinkuin oikeat luistelijattaret ;-) Innostusta vauhdittamaan tein luistimille oman pussukan. Ja prototyypin jälkeen tein myös lapsen kaverille synttärilahjaksi pussukan. Hän käykin seuran luisteluharjoituksissa, niin toivottavasti pussi pääsee ahkeraan käyttöön ja kovaan testaukseen. (Jostakin luin, että luistimet olisi hyvä säilyttää erillään toisistaan, niin kaunis pinta pysyykin kauniina. Tehdään sitten lisää pusseja sitä mukaa kun niitä tarvitaan!)

Suuremman pussin koko on noin 34x40cm ja siihen mahtuu pari lasten luistimia. Materiaalina paksu fleece jostain varastojeni kätköistä. Materiaalin pitäisi olla hengittävä, etteivät luistimet ruostu. Toki luistimet ensin kuivataan ja laitetaan esim. fleecekankaiset teräsuojat ja sitten pussiin. Mutta kotona luistimet pitää kuivata ilman pussia. Sitten ne voi taas sujauttaa pussiin ja ripustaa eteisen naulakkoon odottamaan seuraavaa treeniä.

Luistinkuva ja teksti on konekirjottu Husqvarnan Topaz 30 -koneella. Tukikankaana taustalla silittämällä kiinnitettävä irtirevittävä paperi ja päällä Solvykalvo (ohut laatu). Fleece pitää saada pingotukseen täysin liikkumattomaksi ja pinnan kalvo estää pistoja uppoamasta nukan sisään. Yksi koeversio meni pilalle siksi, että fleece ei pysynyt paikallaan väärän tukimateriaalin takia (pelkkä paperi ilman liimausta). Silti kirjoin senkin kuvion loppuun uudelleen tuennan jälkeen ja teen palasta liivin isommalle tytölle, kunhan kerkiän. (Myös pehmeää leikattavaa tukimateriaalia olisi voinut käyttää, mutta säästän sitä t-paitoihin ja muihin ihoa vasten tuleviin töihin.) Pienillä kikkailuilla voi "pilalle" menneitäkin kirjontakokeiluja pelastaa ja aina voi ajatella pitääkö joka vaatekappaleen olla niin priimaa kotikäytössä? Postaan sitten fleeceliivistä myöhemmin...

Kiinnityksenä on polyesternyöri kujassa ja nyörilukko, joka on helppo ja nopea käyttää. Olisin halunnut vähän vahvempaa nyöriä, mutta materiaalihankintojen kanssa tuli kiire. Monta muutakin lahjaa on tullut tehtyä ja on vielä tekeillä. Niistäkin myöhemmin!

Ensimmäiset lumihiutaleet satoivat tänään ja hento lumi jopa pysyi kylmimmissä paikoissa. Mutta ennen ulkojäille pääsyä pitää varmaan käydä vapaavuoroilla hallissa! Äitikin taitaa haluta oman pussin...

Neulottu tiskiliina vohvelikuviolla

Aiemmin virkkaamani bambulankainen tiskiliina (tai kotoisammin tiskirätti) on toiminut hyvin,  mutta värit ovat vähän jo ankeat. Imuteho on kyllä vain parantunut tässä parin vuoden aikana! Niinpä päätin kutoa reippaan pinkin uudeksi rätiksi. Malli löytyi Homespun Living -blogista.

 

Koska minulle englanninkielinen neulontasanasto ei ollut kovin tuttua, niin koko "knit "ja "purl" tuntui heprealta. (Eivätkö englanninkieliset neulokaan "right and wrong"?) Tässä siis suomennettuna helppo neljän kerroksen malli:

1. Kudo krs oikein.
2. Kudo krs nurin.
3. *2n, 1o* 2n.
4. *2o, 1n* 2o.

Ja näitä neljää kerrosta toistetaan haluttu määrä. Minun rätissäni on ainaoikein-reunukset, mutta miksei rätin ympäri voisi virkata muutaman kerroksen. Mallineule on kyllä venyvää, että virkattu reunus voi olla vaikea saada sopivan kokoiseksi.

Lankana Blend Bamboo (taitaa sisältää myös puuvillaa) ja puikkojen koko 3,5. Silmukoita mahtui puikolle 52, mutta suurempikin rätti olisi voinut olla. Nyt vain testataan, miten toimii käytännössä. Virkattu tiskiliina on kyllä jämäkämpi, mutta kai tälläkin hyvin pyyhkii :-)

Laitetaanpa vielä oikeastakin puolesta kuva tuohon ylle ;-) 

(Kameraani tuli joku vika ja siksi nämä blogipäivitykset ovat vähän vähissä. Kuvat on otettu Samsungin luurilla ja tehosteena "kylmä vanha". Tuo tehoste näytti värit luonnollisempina kuin ilman tehostetta otetut kuvat. Niissä laatat olivat aivan kellertävät. Toivottavasti kamerassani on vain joku user-ongelma. Tai kaikki kokeilemani 12 paristoa ovat tyhjinä...)

 

Merenneito-yöpaita

Voi lapsi rukkaa, kun muoti alkaa kiinnostamaan jo 2-vuotiaana... Vaatekaupassa ollessamme nuorimmaisen oli  p a k k o  saada Ariel-yöpaita. Ihan itkupotkuraivari piti kokeilla, mutta ei äiti ostanut. Äiti vaan lupasi ommella kotona vastaavan paidan, kun kerran Ariel on äidin pikku mussukan suosikki... (Ja se hinta yöpaidasta ja koko vatsan peittävästä muovisesta kuvasta tuntui huijaukselta.)

Ihana Ariel!

Kaava on itse piirretty ja otin mallia isomman lapsen yöpaidasta (koko 110 ennen monia pesuja ja kuivausrummutteluja). Röyhelöhihat ompelin laiskasti suoraan paikalleen ja kainalon kohdan vain käänsin ja tikkasin kaksoisneulalle. Katsotaan miten kestää käyttöä. En vain viitsinyt huolitella ensin resorilla ja sitten ommella röyhelöhihaa erikseen, vaikka olisi kestävämpi voinut tullakin.

Hihoihin ja helmaan kokeilin saumurin rullapäärmettä, kun minulla on aiemmin ollut vaikeuksia sen kanssa. Ja nyt se onnistui todella hyvin! En ole tainnut viitsiä lukea ohjeita tarpeeksi huolellisesti tai sitten viimeksi kankaani oli toisenlaista. Ohut trikoo kääntyi oikein kivasti.

Kirjontakuvaa puolestaan suurensin 20 % alkuperäisestä ja vain pariin kohtaan lisäsin etukäteen muutamia pistoja, ettei pohjakangas pilkottaisi välistä. Pistojen lisäys ei ole kovin yksinkertaista (siis paljon klikkauksia), mutta jos valmiissa kuvassa on selvästi jokin "vika" tai turhia ompeleita, niin se on helppo korjata kuvan ohjelmointivaiheessa. Siten valmiissa kirjonnassa ei pitäisi enää olla korjattavaa.

Helmassa röyhelöä ja rusetti prinsessamaisuutta lisäämässä.

Helman röyhelön poimutin ensin saumurin differentaalisyötön avulla. Sitten ommellessa venytin paidan helmaa röyhelöön sopivaksi. Lisäksi laitoin vielä framillon-nauhaa pitämään rimpsut kohdallaan. Hihoihinkin olisi pitänyt laittaa framillon tueksi: nyt ne ovat vähemmän rypytetyt. Mutta tämä nyt vaan on yöpaita, niin en lähtenyt kauppaan framillonin takia.

Röyhelön saumuroinnissa kävi pikku moka ja kankaaseen tuli reikä. Paikkasin sen liimakankaalla ja ompelin päälle rusetin.

Trikoo meni kurttuun tuosta hiusten ja kaulan välistä.

Kirjontatyössä oli taustalla irtirevittävä tukikangas liimasprayllä kiinnitettynä ja kehykseen pingotettuna ja päällä Ultra Solvy. En pingottanut Solvykalvoa, vaan harsin sen paikalleen ennen kirjontaa. Pitää kokeilla vielä leikattavaa tukikangasta taustalla (pehmeä t-paitoihin tarkoitettu) tai kiinnisilitettävää paperia. Ohut trikoo on näissä täytetyissä kuvissa kyllä hieman hankala ja vaikeimpia on nuo pitkät lankajuoksut, joita on merenneidon hiuksissa. Miten siis pingottaa trikoo niin, ettei se veny eikä jää liimaista pintaa eikä taustapuoli kutita ihoa vasten? Sandwich-tekniikan pitäisi toimia, mutta senkin voi toteuttaa monella tavalla.