6-vuotisprinsessasynttärit: piirakkaa, pullaa, pikkuleipiä, popseja, jäätelökakkua...

Meillä kaikki Disneyn prinsessat ovat ihaninta ikinä ja teema vanhemman tytön 6-vuotissynttäreille oli selvä: prinsessasynttärit. Koska suosikkiprinsessa vaihtelee, otimme ne kaikki (melkein) mukaan juhliin niin tarjottavien kuin leikkienkin muodossa.

Edellisyönä prinsessat kävivät auttamassa äitiä leivonnaisten teossa ja niinpä meillä oli tarjolla:

Annan mehevä talvipiiras
    Lindan illanistujaispiiras Pirkasta
Elsan jääkristallimuffinit
   Aiemmin esitellyt myslimuffinit kuorrutteella
Tähkäpään tukkapullat
    Laskiaispullataikina ja koristeita omista varastoista
Flynn Riderin popcorn
   No auringonkukkaöljyä, maissinjyviä ja merisuolaa...
Bellen suklaiset ruusut
     Maitosuklaata ja tummaa suklaata temperoituna ruusumuotteihin pursotettuna
Tiananeidon suukkoset
     Neidon suukkoset (Baci de Giuletta) Maku-lehdestä. Välissä tummaa suklaata ja voita sulatettuna.
Arielin suolakalat
     Kaupasta suolakalakeksejä aarrearkkuun aseteltuna
Lumikin talviomenatikkarit
     Red velvet kakkutaikina + tuorejuusto + kookoshiutaleita valkosuklaalla (Fazer Block) päällystettynä
Pascalin pikkuleivät
     Murotaikina ja pikeerikoristelu
Tuhkimon unelmalinna
     Jäätelölinna, vohvelituutteja suklaalla koristeltuna, vohvelirullia sekä kermavaahtoa

Jäätelölinnaa kokeilin ensimmäistä kertaa. Kuningasajatuksena oli käytää runebergin torttujen silikonista vuokaa (josta saisi kuusi tornia), mutta eihän jäätelömassaa saanut niistä siististi irti. Piti odottaa jäätelön pehmenemistä ja sitten se olikin jo liian pehmeää. Sama myös silikonisen rengaskakkuvuoan kanssa... Jäätelönkin piti olla omatekoista, mutta sairaslomapäivien vuoksi en ehtinyt/jaksanut/pystynyt tehdä/tekemään kotijäätelöä. Tornien katot kuitenkin tein tyhjistä tötterövohveleista ja suklaasta. Portaat Puffetista, oviaukko vohvelirullista. Koristeeksi kermapursotuksia. Jäätelölinnan alustana oli voileipäkakkutarjotin, jonka alle saa kylmäpatruunan. Olisipa vaan kylmäpatruuna koko tarjottimen kokoinen! Toimisi nimittäin paremmin, sillä nyt vain linnan keskiosa pysyi sopivan kylmänä ja kasassa ja tornit aloittivat hyvin pian iloisen matkansa kohti tarjottimen reunoja... "Jarruna" käytin mantelijauhetta, jos se olisi estänyt linnan liukumista edes vähän. (Ensi kerralla: litran paketti kumotaan tarjoilualustalle ja koristeet tarjotaan erikseen?)

Tässä on hyvä murotaikinaresepti, jota käytin kameleonttikekseissä. (Pascal on kameleontti elokuvasta Kaksin karkuteillä ja Tähkäpään ystävä.) Koska juhliin tuli myös prinssejä eikä vain prinsessoita, niin Pascal vaikutti hauskalta idealta kekseihin. Sitä paitsi olen jo tehnyt kruunuja, kukkia, perhosia, muumeja, sydämiä... En nyt muista mistä murotaikinan reseptin otin, mutta lisään lähteen heti kun sen taas löydän. Sopivan kokoinen taikina isoihin (noin 30 hlö) juhliin, jos kukaan nyt enää nykyään pikkuleipiä syö. Valmiiden pikkuleipien määrä tietysti riippuu muottien koosta. Voit toki puolittaakin ohjeen, kun vatkaat ensin kananmunan vaikkapa lasissa haarukalla sekaisin ja kaadat siitä vain puolet taikinaan. Lastenjuhliin ei oikeasti tarvita piparivuorta, jos tarjottavia on sen seitsemän sorttia. Pinterest on uusi suosikkini ja sieltä löysin idean noihin pikkuleipien koristeluihin. Koristelu on hyvin pelkistetty versio hahmosta, mutta kaikki (lapset ja tyttölasten äidit ainakin) kuitenkin tunnistavat kuka pikkuleivässä on.

150g voita

1 dl tomusokeria

1 kananmuna

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia (vaihdoin tuon vanilliinisokeriin)

4 dl vehnäjauhoja

Vaahdota huoneenlämpöinen pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi. Vatkaa kananmuna voi-tomusokeriseokseen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää lopuksi vatkaamalla joukkoon. Anna levätä kylmässä tunnin tai yön yli. Kauli jauhotetulla alustalla ja paina siitä muotilla pikkuleipiä. Paista uunissa kypsiksi. (AEG: 155-asteessa, 8 min.) Jäähdytä ritilällä. Koristele täysin jäähtyneenä pikeerillä.

Skotlantilainen prinsessa Merida ei leiponut, vaikka yritin houkutella. Hän oli kiireinen askarrellessaan hienon maalitaulun seuraavan päivän tarkkuusammuntakisoihin. Prinsessa Ruusunen taas järjesti kruunu & korupajan, eikä ennättänyt timanttien laskemiseltaan tulla jauhonpölyiseen keittiöön. 

Prinssit olivat kai pääasiassa jossakin muualla, mutta Naveen oli paikalla. Hän vain oli sammakon muodossa, eikä juhlien loppupuolellakaan saanut omaa ulkomuotoaan takaisin. Omituista, vaikka niin monta prinsessaa oli paikalla...

Muffinikuorrute: tuorejuustoa, voita, kookosrasvaa ja tomusokeria

Tein taas myslimuffinireseptillä muffineita tytön mukaan päiväkerhoon, mutta nyt laitoin tarkasti muistiin käytetyt aineet grammoissa.

50 g huoneenlämpöistä laktoositonta voita
100 g Philadelphia laktoositonta tuorejuustoa
150 g tomusokeria
50 g kookosrasvaa sulatettuna hyvin miedolla lämmöllä

Vatkasin voin ja tuorejuuston sekaisin sähkövatkaimella. Koska juusto oli jääkaappikylmää, tuli seoksesta hiukan kokkareista. Lisäsin kuitenkin tomusokerin ja vatkailin. Kokkareet vähän tasoittuivat. Kuumensin varovasti kookosrasvaa kattilassa ja otin pois levyltä ennen kuin se oli kokonaan sulanut. Loput palat sulivat kattilan jälkilämmöllä. Kaadoin kookosrasvan kolmessa erässä ohuena nauhana samalla vatkaten muuhun seokseen. Seos tasoittui oikein sileäksi. Lämpötila seoksella oli siinä vaiheessa noin 25-astetta. Laitoin kylmäpaketin kulhon alle ja odottelin, että seos on 17-astetta ja välillä vatkailin. Silloin se oli jo aika paksua sähkövatkaimellekin. Sitten väriaine (tällä kertaa lopputulos oli tuommoista laventelinväristä) ja pursotinpussiin ja muffinien päälle. Jos tuntuu, että kädet lämmittävät pursotinpussia liikaa, voi pussin laskea välillä kylmäpaketin päälle ja pursotusjälki pysyy tasaisena.

Kuorrute ennen väriaineen lisäämistä. Voi tuo vähän keltaisuutta, mutta koska mukana on myös kookosrasvaa, voi sanoa kuorrutteen olevan luonnonvalkoinen kellertävän sijaan.

Tässä mukana Wiltonin Violet ja Rose -pastaväriaineet.

Tällä määrällä kuorrutti 14 normaalikokoista muffinia ja 16 pienempää minimuffinia "tähtipursotustekniikalla". Jos tekee ruusukkeita, siihen menee huomattavasti enemmän kuorrutetta. Valmiit pursotetut muffinit olen säilyttänyt jääkaapissa. Pakastamistakin olen kokeillut ja muffinit ovat ok sieltä otettaessa, mutta en ihan juhlatarjottavia pakastaisi. Lisäksi minimuffinit ovat muutenkin aika tuoretavaraa, sillä ne kuivuvat pienen kokonsa vuoksi nopeasti, vaikka kuorrute vähän hidastaa haihtumista.

Kakkupallerot eli cake pops

Cake popseja on tullut blogeissa vastaan jo pari vuotta. Mua ei ole hirveästi inspiroinut niiden kokeilu, koska kyllä kakku on herkullisinta kuohkeana (ja täytettynä). Kakkutikkareissa kuohkeasta kakusta tulee tiivis klöntti. Ne jotka tykkää raa'aksi jääneestä kakusta, fanittaa popseja varmasti :-)

No kokeilin kuitenkin, kun ostin tikkuja jossain epähuomiossa ja lastenjuhlia pukkaa. (En kuitenkaan käyttänyt tikkuja - syy löytyy alempaa.) Red velvet valikoitui kakkutaikinaksi siitä syystä, että amerikkalaiset käyttävät taikinaansa ns. Natural Cocoa Powderia eli suomeksi kai raakakaakaojauhetta. Terveellisempään ja superfoodimpaan suuntaan täytyy pyrkiä, eiksjeh? Van Houten (se Euroopassa perinteinen aito ja oikea tumma kaakaojauhe) on tummempaa eli sitä on käsitelty hollantilaisen menetelmän mukaisesti poistamalla happamuutta (kemiallisesti?) ja samalla väri tummuu. Ja red velvet -kakkuun tumma on liian tummaa (älkää nyt edes ajatelko mitään oboyta: se on sokerikaakaoJUOMAjauhe). Ostin siis raakakaakaojauhetta (kaakaonibsejä mulla jo olikin).

Noh, koska natural on happamampaa, niin käytettävät kohotusaineet pitäisi miettiä uudelleen (siis suomalainen/eurooppalainen resepti ei välttämättä toimi, jos vaihtaa kaakaojauheen naturaliksi). Nyt käytin maitoa, valkoviinietikkaa ja leivinjauhetta Pullahiiren reseptin mukaan (Pullahiiri dokumentoi leivonnaisensa hyvin ja paria reseptiä olen sieltä kokeillut ja hyväksi todennut.) Toisissa ohjeissa on käytetty piimää tai kermaviiliä ja leivinjauhetta tai soodaa tai molempia ja tietysti kaakaojauhe on vain kaakaojauhetta täällä Suomessa. Jotain kosteuttavaa kakkuun siis laitetaan, jotta siitä saadaan pehmeää. Resepteissä on myös väriainetta (ja paljon!), mutta luonnollisempi koulukunta on kokeillut punajuurta eri muodoissa (mehuna, raakana, keitettynä) ja testannut miten väri säilyy paiston aikana. Järkevästi ajatellen kartan väriaineita, sillä muistissa on atsoväriainekeskustelu vuosien takaa. Nykyisiin väriaineisiin en ole perehtynyt kovin hyvin ja lukeehan purkeissa, että aiheuttaa ylivilkkautta yms. Ja ihan rehellisesti olen sitä mieltä, että väriaineet ovat täysin turhia, mutta koska niitä olen hankkinut, niin käytän värit loppuun. Kuollaan tässä kumminkin lopulta: pitää vain päättää onko elämä hauskaa ja värikästä vai kenties puritaanista ja terveellistä ;-) Ehkä molempia päivästä riippuen!

Red velvet pitäisi nimensä mukaisesti olla samettisen pehmeää ja törkeän punaista. Myös viinikivi (cream of tartar, kaliumbitartraatti) on ollut yhtenä tekijänä värinsäilymisessä, mutta sitäpä ei elintarvikelaatuna ostellakaan marketista. Apteekista saa ison pussillisen (isolla) rahalla. Tarve on niin vähäistä, ettei maksa vaivaa ostaa sellaista. Ja jos lankojen värjäystä harrastaa, niin siinä käytetään puretusaineena myös viinikiveä, mutta se on ns. teollista laatua, ei syötäväksi.  (En nyt lasten synttäritarjottaviin sentään panosta ihan niin paljon, että maksisin kymppejä yhdestä elintarvikelisäaineesta, kun syöjäkunnan tietää: "Ai tommosta, en syö!") Summa summarum: kun ei ole viinikiveä, niin en käyttänyt punajuurta. Cake pop on niin pieni, ettei haittaa vaikka söisikin vähän väriaineita.

Tässä Pullahiiren resepti kopioituna (itse käytin Cocovitin raakakaakaojauhetta).

175 g voita
3 dl sokeria
3 kananmunaa
7 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
3 dl maitoa
2 1/2 rkl etikkaa (laitoin valkoviinietikkaa ja vähemmän, ehkä reilu puolet)
n. 2 tl punaista väriainetta (Wilton RedRed)

Vatkaa voi ja sokeri keskenään. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen, voimakkaasti vatkaten. Lisää väriaine. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisäile ne maidon kanssa vuorotellen seokseen. Lisää lopuksi etikka. Voitele kaksi 20 cm kakkuvuokaa ja laita pohjalle leivinpaperi. Kaada massa kahteen vuokaan ja paista 175 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes cocktiltikkuun ei jää pohjan keskeltä märkää taikinaa kiinni. Anna pohjien jäähtyä. (Tein yhdessä laakeassa vuoassa.)

Jauhoseoksen väri ennen taikinaan lisäämistä. Näyttää siltä kuin siellä olisi vain kanelia, mutta ei ole. Raakakaakaojauhetta vain.

Tässä mukana väriainetta sävyltään Redred.

Paistettuna ja vertailun vuoksi punainen tomaatti vieressä.

Kakku pysyi paistonkin jälkeen punaisena. Kosteammat kohdat näkyivät tummempina. Kakku oli tuoreena pehmeää ja maukasta, mutta ajatus väriaineen syömisestä tökki. Ihan pakko on sitä punajuuriversiotakin kokeilla.

Philadelphiatuorejuustoa saa nyt myös laktoosittomana (Kiitos korkeammat voimat!) ja koska siinä on rasvaa runsaammin kuin kotimaisessa tuorejuustossa, se sopii paremmin leivontaan. Mausta en osaa sanoa kumpi on parempaa. Tykkäsin alkuperäisestä Hovijuustosta: mielestäni nykyinen on laimeampaa tai sitten teini-ikäinen suuni maistoi uuden juuston eri tavalla. Joka tapauksessa juusto saa kyllä maistua juustolle ja rasvaakin siinä pitää olla. 

Philadelphiaa lusikoin kulhoon 100 g ja aloitin kakun murustamisen joukkoon. Ehkä 300 g käytin ja se ei ollut kuin ehkä kolmasosa kakusta. Käsin vaivasin sekaisin ja tulos oli aika tiukka. Lisäsin hyppysellisen tai useamman kookoshiutaleita. (Jotenkin noista palleroista tuli mieleen kookospallot.) Aikuisten versioon lurahtaisi varmasti jotain alkoholia, mutta nämä piti tehdä lasten makuun sopivaksi. Liian kostea pallo ei saa olla, muuten ei pysy tikussa.

Koska Neidonsuukkojen teosta jäi ylitse suklaa-voiseosta (100g - 30g) yritin kastaa jääkaapissa kohmetetut pallerot siinä. Ei oikein toiminut. Ulkonäkö tahmainen ja liikaa suklaata. Juu ja edellisestä johtuen tikutkin jäivät tässä kokeilussa käyttämättä ja pallerot pääsivät makeisvuokiin. Melkein mahtuivatkin.

Seuraava testi tulee pelkällä suklaalla. Ehkä valkoisella, koska se sopisi paremmin alkuperäiseen red velvet -henkeen, eikä peittäisi kakun hennompaa makua. Toki voisi miettiä kuorrutteeksi myös tuorejuusto-tomusokeri-voi -seosta, jos sen saisi pysymään tikussa. Hirveästi taas uutta kokeiltavaa!

Alempana vielä sagittaalinen leikkauskuva yhdestä parempiin suihin joutuneesta pallerosta. Maku oli ok, muttei järisyttävän herkullinen. Ehkä suuhun jäi vähän hapan fiilis, joka johtui joko raakakaakaojauheesta tai etikasta, ehkä. Eikä tämä ole mikään hienostunut leivonnainen vaan hyvin amerikkalainen. Anteeksi. Väri ei ole yhtä hyvä kuin red velvet -kakussa. Tuorejuusto tummentaa ja vie värin intensiteettiä pois. Mutta ihan kiva ylläri, että ruskean alta löytyykin punaista!

(Eikä kenellekään varmaan tullut mieleen raaka lihapulla...)

Pullia, laskiaispullia...

Vähän myöhässä tulee pullapostaus, mutta sentään söimme laskiaispullat oikeana päivänä ;-)

Pullareseptin löysin tällä kertaa Huvudstadbladetista. Siinä käytettiin kohottajana hiivan lisäksi leivinjauhetta. En oikein huomannut eroa perinteiseen pullataikinaan, sillä kyllä ilmankin leivinjauhetta tulee pehmeitä pullia. Tosi harjaantunut pullantekijä en kyllä ole, että ehkä tuo leivinjauhelisäys toi jotain varmuutta pullien onnistumisesta. Ja pinnasta tuli (vähän) kauniimpi pienemmällä vaivalla. Mutta voisin silti laittaa vähemmän jauhoja ensi kerralla.

100 g voita
3 dl maitoa
50 g hiivaa
1 dl sokeria
1 maustemitta suolaa (tosi vähän, laitoin ehkä puoli tl)
1 maustemitta jauhettua kardemummaa (tätäkin laitoin enemmän)
1 kananmuna
ensin 8 dl vehnäjauhoja
kohotuksen jälkeen  2,5 tl leivinjauhetta sekoitettuna 1,5 dl vehnäjauhoja

Eli tehdään pullataikina normaalisti, mutta jätetään löysäksi (itse käytän korkeintaan huoneenlämpöistä maitoa, koska muutenkin taikina nousee liikaa, käyttää kaiken sokerin, ja on enemmän aikaa leipoa). Kohotetaan 30 min ja sitten lisätään loput vehnäjauhot, joihin on leivinjauhe sekoitettu. Leivotaan samantien ja pikkupullia kohotetaan n.20 min ja paistetaan alkuperäisen ohjeen mukaan 225-asteessa 8 minuuttia.

Täytteeksi laitoin kermaa, rahkaa, sokeria, vaniljasokeria ja marsipaania tai mansikkahilloa. Pullien keskeltä koversin vähän pullaa pois ja sekoitin siihen kerma-rahkaseoksesta ehkä kolmasosan. Sitten toiseen puolikkaaseen lisäsin raastettua marsipaania (Ikeastakin löytyy nykyisin, mutta sisältää laktoosia) ja toiseen mansikkahilloa. Tuota hillon sekoittamista täytteeseen en ole ennen kokeillut, enkä kokeile uudestaan (ihan vähän ällöttävältä seos näytti...)

Mantelimassatäyte ja kerma-rahkavaahtoa

Mansikkatäyte ja kerma-rahkavaahtoa

Tuoreena pullat olivan ihan hyviä arkikahvipullia ja pehmeitä ja kimmoisia. Eivät olleet kovin makeita. Täytteistä mantelimassa on suosikkini, ja hillon kyllä laitan jatkossa erikseen ihan ulkonäöllisistä syistä. Mutta jos haluaa vaikka vähentää sokerimäärää, niin voisi käyttää pakasteesta mansikkasosetta ja sen voisikin sekoittaa täytteeseen, kun on tasaisempaa. Lapset söivät täytteet pullan sisältä ja pitkin hampain itse pullan. (tuoreena kyllä kelpasi pullakin) Että onko se pulla nyt sitten niin pakollinen laskiaisjuttu. Meillä taitaa jäädä tulevina vuosina laskiaispullat leipomatta, kun tyttöjen synttärit osuvat kevääseen ja muutenkin herkkuja on luvassa yllin kyllin. Mutta kun pullaa leivoin, niin synttäreillekin tein vähän Tähkäpään lettejä ja lapset auttoivat. Leteistä sitten myöhemmin  :-)

Myslimuffinit kuorrutteella

Lapsilta jää aina silloin tällöin syömättä ja koskematta erinäisiä ruoka-annoksia. Tänä aamuna jäi jogurtti ja mysli kulhoon. Oman aamupalani olin jo syönyt ja luulin, että jogurtti oli tavallista eikä laktoositonta eli en voinut toimia bioastiana. Lykkäsin annoksen jääkaappiin ja ajattelin, että jotenkin se käytetään. Iltapäivällä lapsille iski muffinihimo ja etenkin koristeltujen muffinien tarve oli huutava ;-) Eikun leipomaan!

Reseptin pohjana oli DanSukkerin sivulta poimittu myslimuffinit.

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl marjamysliä
2,5 dl luomuruokosokeria
1 dl rusinoita
2 munaa
2 dl maitoa
1 dl juoksevaa margariinia
- lisäksi lapsen aamujogurtit myslillä eli myslit turvonneet, niin paljon että jogurtti on kadonnut (noin 1-1,5 dl)
- 0,5 tl soodaa
- 0,25 dl maitoa
- 2-3 rkl venhäjauhoja

Muuten siis tein ohjeen mukaan, mutta lisäsin tuon tähderuuan ja soodaa jogurtin takia sekä maitoa ja jauhoja, kun taikina näytti ensin paksulta ja sitten liian löysältä. Lisäksi arvelin, että jos lisätty sooda kumminkin maistuu läpi, niin lisäsin vähän tuota maitoa ja jauhoa.

Taikina vain sekoitetaan: kuivat aineet keskenään ja sitten kosteat. Jaetaan muffinivuokiin (12 isoa tai 22 pienempää) ja paistetaan esim. 200-asteessa 20 minuuttia (tai 190-asteessa 18 min kuten minä tein).

Kuorrutus oli jälleen yksi kreemikokeilu.

40 g kookosrasvaa
35 g voita
115 g Viola tuorejuustoa laktoositon
290-300 g tomusokeria
pastaväriä (Violet, Pink)

Sulatin kookosrasvan lähes kokonaan ja otin pois levyltä. Kattilan lämpö sulatti loput ja lisäsin voin. Kulhoon kumosin tomusokerin ja sen päälle jäähtynyttä rasvaseosta. Tuli ihan murutaikinan näköistä. Lisäsin sitten tuorejuustoa, kun ajattelin taikinan kaipaavan kosteutta. Tuli kokkareista löysähköä kuorrutetta. (Olisi pitänyt siivilöidä tomusokeri!) Kumosin kaiken kattilaan ja lämmitin varovasti sekoitellen. Tuli sileämpää! Takaisin metallikulhoon ja lisäsin väriaineen sekoitellen ja vein kulhon ulos. Ulkona se jähmettyi sopivasti ja pursottelin muffinien päälle. Kädet lämmittävät pursotinpussia koko ajan, siksi pitää olla nopea. Ja muffinit tietysti pitää säilyttää viileässä, jos haluaa pursotusten pysyvän muodossaan. Hakemista siis vielä sopivan rasva-, juusto- ja sokerisuhteen löytämisessä. Ensi kerralla jätän ehkä voin pois ja käytän pelkkää kookosrasvaa. Tai margariinia kookosrasvan lisäksi. Kuka nämä kaikki syö?

Nam, hyvää! Ja tähkäpäätkin tykkäsivät violetista väristä...

Suklaapähkinäkääretorttu

Teki mieli jotain suklaista. Toisaalta leivontakokeilulistalle on kasautunut erilaisia kreemejä/täytteitä. Tein siis helpon suklaakakkupohjan kääretorttumuodossa ja marenkitäytteellä. Pohjan resepti löytyi Kokit ja potit blogista ja ilokseni pohjassa oli vähän eli juuri ja juuri tarpeeksi sokeria. En siis ole rohjennut pudottaa sokerimäärää omasta unelmatorttureseptistäni, joka on kuohkea ja hyvän makuinen, mutta ei kovin kääriytyvä. (Korjaan heti, että alkuperäinen resepti oli Ullalta. En lukenut Kokin ja potin postausta loppuun...)

4 munaa
1 dl sokeria
0,5 dl perunajauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta (vanHouten)
0,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

Munat ja sokeri vaahdotetaan. Sekoitetaan kuivat aineet keskenään ja lisätään vaahtoon siivilän läpi käännellen lastalla (tai ihan ronskisti annetaan yleiskoneen käydä muutama kierros). Levitetään uuni pellille leivinpaperin päälle ja paistetaan 190-asteessa (Aeg-uuni vm. 2007) n.10 min.

Tämä resepti oli mielestäni loistava! Tarpeeksi tumma ja kaakaoinen ja kääriytyi hyvin. Joskin käytin sellaista temppua, että heti kuumana kaadoin tortun voipaperin päälle ja rullasin sitten rullalle papereineen päivineen ja annoin jäähtyä. Paistopinta ottaa paperiin kiinni, mutta tarkoitukseni oli kuorruttaa kakku. (En kuitenkaan tehnyt sitä, sillä täyte oli niin hiuksia nostattavan makea, että suklaavaraston kansi pysyi kiinni. Ei vaan pystynyt.)

Täytteen löysin ihanasta kirjasta "Suklaa" (kirj. Linda Collister). Resepti on Suklaakerroskakun yhteydessä (s. 42) nimellä Pähkinäinen täyte. Annos on liian suuri yhteen kääretorttuun, puolikas riittäisi, mutta ajatus ei ihan toiminut päivän päätteeksi.

2,25 dl vaahterasiirappia (minulla oli vaaleaa siirappia 315 g)
2 iso munanvalkuaista
4 rkl rouhittuja pekaanipähkinöitä

Ensin siirappi kuumennetaan 115-asteeseen (silloin kun lievä kuohunta kattilassa alkaa, on oikea lämpötila saavutettu). Odotellessa (n. 5 min) vatkataan valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sitten kuuma siirappi kaadetaan ohuena nauhana valkuaisvaahdon joukkoon samalla vatkaten. Roiskuvaa kuumaa nestettä kannattaa varoa ja varata jonkin verran syvyyttä omaava metallinen kulho. Valkuaismassa laajenee reilusti. Sitten vatkaillaan kunnes vaahto on paksua ja tasaista. Pähkinärouhe sekoitetaan joukkoon.

Avataan kääretorttulevy rullalta ja levitetään täyte ja kääritään uudelleen sauma alaspäin. Kuvassa näkyy , että vähän liikaa kuitenkin laitoin täytettä. (Minulla täyte oli vielä vähän liian lämmintä, mutta pistin tortun äkkiä jääkaappiin jäähtymään.) Huikean makea täyte sopi tumman pohjan kanssa hyvin, mutta hiukan jäi vaivaamaan olisiko vaahterasiirappi ollut paremman makuinen kuin tavallinen vaalea siirappi?

Lapselle Tähkäpäämekko

Tämä on ollut pitkä projekti... Nimittäin roolimekon teko lapselle. Aloitin varmaan elokuussa ja se elokuussa aloitettu ei ole valmis, mutta toinen versio kummitytölle valmistui nopeammin. Ehkä noin viikon verran tein sitä aktiivisesti. Kuvissa on nyt meidän 5- kohta 6-vuotias, jolle mekko on liian iso. Jos kummityttö poseeraa synttäreillään mekossa, niin laitan sitten kuvan tänne :-)

Kaavan pohjana käytin SK 5/6 - 2012 kesäliitteen Prinsessamekon kaavoja, mutta tein niihin aika paljon muutoksia. Suurin koko oli 128 ja se ei aivan riittänyt. Suurensin siis sekä pituus että leveyssuunnassa kaavoja ja lisäksi etusivukappaleen leikkasin vähän muotoon (ja keskietukappale pysyi lähes suorana) ja suurensin käsiaukkoja edessä. Kaula-aukkoa suurensin myös, samoin hihoja. Helma on omalla kaavalla muotoiltu. Lisäsin lopuksi myös vuorin, kun pelkät muotokaitaleet eivät pysyneet nurjalla. Muutokset tein koemekon sovituksen jälkeen. Koemekosta puolestaan tulee Ariel-mekko meidän pienemmälle tytölle, joten eipä tullut yhtään hukkapaloja ;-)

Mekossa on päällimekko (surcot) ja alusmekko (cotte). Päällimekko on satiinia paitsi hihoissa on käytetty joustavaa puuvillaa puhvihihassa (satiininauhat tikattu päälle) ja joustamatonta organzaa. Alusmekko on muuten ohutta puuvillaa, mutta helman keskikaitale joustavaa "jumppa-asukangasta". (Valmiiksi kiiltävillä lameesuikaleilla koristeltu kangas iskee n. 6-vuotiaan tytön tajuntaan aivan täysillä; äidin konekirjonnat jää ihan toiseksi...)  EK:n palalaarista ovat jumppa-asukangas, paitakangas ja hihaorganza. Satiini ja ohut puuvilla rullalta. Myös pitsit ovat edullisia nipuissa ostettuja.

Suoraa hihaa varten tein kirjontamallin: Tähkäpään kukkaa matkivan tähtikuvion löysin Husqvarnan omista malleista ja pari aaltokuvaa samaten. Ei ole yksi yhteen Disneyn hahmon kanssa, mutta sinne päin. Pussihihan nauhat kiinnitin ensin liimasuihkeella ja sitten ne olikin helppo ommella suoraan.

Kaula-aukkoon rypytin pitsiä. Etukappaleen kaitaleiden väliin ompelin hopeista nauhaa, joista nyörin voi pujottaa. Satiininauha sai nyt kelvata, kun en löytänyt oikean sävyistä nyöriä.

Helma koostuu kuudesta kaitaleesta, joita on vain hieman rypytetty vyötäröstä. Helman halkaisija ylhäällä on noin 72 cm ja alhaalla 250-300 cm. Alusmekon etukaitale on kiinnitetty puuvillamekon päälle (alushame on siis sisäpuolelta mukava ja pehmoinen). Lisäksi vielä tämän kuvan ottamisen jälkeen kiinnitin etukaitaleet alusmekkoon, ettei pyöriessä valkoinen alushame näy väleistä. Alhaalta sen on tarkoituskin näkyä pitsin verran. Alushame on ihan suora kaitale, joka on vyötäröltä rypytetty. Alushameen ja päällimekon väliin voisi kiinnittää vielä tylliä, mutta minulla oli vain kovaa tylliä ja minusta se ei sopinut tähkäpäälle, joka on menevä/kiipeilevä/roikkuva tyttö, ei mikään patsaaksi kiristetty ja kuristettu renessanssiprinsessa.

Piilovetoketjun kiinnitystä arastelin taas turhaan. Tosimummolla on blogissaan hyvät vuoritetun mekon ohjeet ja piilovetoketjun kiinnitys. Minulla vaan tuo vuori ei ollut paikallaan kuin lopuksi, joten ompelujärjestys oli vähän sinnepäin. Mutta ei tosiaan tarvitse harsia vetoketjua - ehkä yksi nuppari aluksi ja sitten vaan piilovetoketjujalalla huristellaan. Tukikankaasta huolimatta vetoketjun kohta silti vähän kupruilee (osin johtuu ehkä siitä ettei tyttö oikein täytä mekkoaan). Aikuisten juhla-asuun olisin ehkä ottanut kiinnityksen uusiksi, mutta tässä menee kyllä.

Vuorikankaassa myös tikkaukset kertomassa koon ja tekijää mainostamassa. Ei muuten kulu pois pesussa... Alusmekon yläreunasta leikkelin summamutikassa pois muotokaitaleen verran ja meinasin leikata liikaa. Nyt muotokaitale on päälleommeltu, koska tukikangas tekee kaitaleesta aika jäykän ja paksun. Vielä pitäisi kiinnittää vuori hiha-aukkoihin, edes muutamalla pistolla.

Päällimekon reunoihin en nyt tehnyt konekirjontaa. (Se vaatii yksistään viikon työn. Malli kyllä alkaa olla valmis ja meidän 5-vuotiaan mekkoon yritän sen toteuttaa.) Nyt ompelin tuollaisen valmiskuvion ommelvalikosta ja kaikkiin reunoihin tiheän sik-sakin. Alla on tukikangas, joka ei meinannut millään pysyä silittämällä kiinni. (Voiko tukikankaan liima vanhentua?) Pesuissa se voi ainakin irrota, eikä tämä mekko ehkä vesipesua koneessa kestäkään (mm. alusmekkokangas kutistamatta!!).

Eniten aikaa meni kaavoja muokatessa, sillä sitä en ole juuri harrastanut. Aiemmasta mekosta sain hyviä vinkkejä, mutta jonkin verran tämäkin mekko suunniteltiin loppuun vasta ompeluvaiheessa. Alushametta en ajatellut tehdä ollenkaan ja helman keskikaitaleen olin ajatellut ommella suoraan päällimekon sivuihin kiinni. Helma vaati kuitenkin vähän puffausta ja samalla pitsikin pääsi autenttiselle paikalleen alushameen reunaan.

Mukavia prinsessaleikkejä kummitytölleni!

Mutakakkukokeilu pikana

Joskus on päiviä, kun vain pitää saada kakkua. Suklaakakkua mielellään :-) Meidän kissavanhus jouduttiin lähettämään taivaan niityille hiirijahtiin ja pidimme sille hautajaiset. Tiikerikakku olisi sopinut vallan mainiosti, mutta kaikenlaisen kiireen keskellä tämä 20 minuutin mutakakku sopi paremmin.

Ohje löytyi Pirkan sivuilta. Olisi voinut olla kosteampi (taikinassa vaikka siirappia tai sitä oikeaa suklaata), mutta kyllä sen nyt juuri ja juuri söi kermavaahdon kera. Paistoajaksi annettiin 15-20 min ja meillä oli ehkä sen 15 min. Olisi voinut 12 minuuttiakin riittää, varsinkin kun vuoka oli vähän laakeampi kuin 24 cm. Päälle valkosuklaata tuomaan "kissafiilistä".

Kesällä 2006

Ikävä Emppua...

Vauvalle puolipotkuhousut

Nopeasti surauttelin kummitytölleni pienet puolipotkuhousut kangastilkuista. Pöllötrikoo on ohutta ja pehmoista: ei kovin kestävät potkuhousut, mutta lämmittävät pikkuista vaikka välihousuina. Kaava Suuri käsityölehti 04/2006 koko 50. Lisäsin yläosaan resorin, kun perinteinen kuminauharatkaisu jää niin helposti pussittamaan bodyn päälle. (Meidän lapsilla eli kestovaipan käyttäjillä yläreunan kuminauha myös toisinaan kastui, kun se kaivautui vaipan yläreunan alle. Siksi kaupasta ostetut puolipotkarit olivat yhden vaihtovälin housuja...)

Pöllökuosi on pirteää ja aika ajatontakin. Resorin väriksi vain valikoitui aika epävauvamainen väri, musta. Mutta yhdistä tuohon nyt sitten melkein samansävyistä pinkkiä, niin ei tule kuin kaamea lopputulos. Musta ryhdistää lopputulosta. Resorin voi myös kääntää kokonaan tai osittain riippuen vauvan koosta ja vaipoista.

Potkuhousut ovat hyvät vaan, kun jalkateräkin on muotoiltu. Mutta joka kerta ihmettelen kangaspalat leikattuani, että miten nämä nyt pitikään asetella. (Kaavoissa ei lue sen kummenkin mikä kohta on varpaat ja mikä kanta...) Näissä housuissa ompelin sekä ompelukoneen jousto-ompeleella että saumurilla. Yleensä jos olen ommellut kaikki saumat saumurilla, niin joku kohta on mennyt ryppyyn tai jäänyt repsottamaan. Ompelukoneommel on helpompi purkaa ja samalla housuihin tuli ehkä väljyyttä enemmän, kun kangasta ei leikkaantunut pois. Katsotaan miten kestävät käytössä.

Vauvanvaatteita on ihana tehdä! Saa kaikki pikkuiset kangaspalat hyödynnettyä tarkkaan ja valmista tulee nopeasti.

Vauvalle trikoomekko

Tuttavien tytölle tein punaisesta trikoosta jouluksi mekon. Koko on aika pieni (56), mutta joustaa toivottavasti sen verran, että mahtuu vielä kevään aikana. (Pituutta helmaan vähän lisäsinkin, sillä omalla lapsella samalla kaavalla tehty mekko oli tuota pikaa tunika.) Vaikka värinä onkin joulunpunainen, niin mekko ole pelkästään jouluinen: pupu on ajaton kuva.

Mekossa on olalla ja toisessa sivussa nepit ja on siten helppo pukea pienimmillekin vauvoille. Ohje on Suuresta käsityölehdestä. Ohjeesta poiketen käytin tukikangasta neppilistoissa ja sivureunasta tuli siten vähän aaltoileva. Mutta pelkässä trikoossa painonepit äkkiä tekevät käytössä vaan reikiä.

Applikointikuva on Adorable Applique -sivustolta. Sinne kun rekisteröityy, niin saa joka päivä ladata yhden kuvan ilmaiseksi. Sivustolla on myös sisarsivustoja, joissa on sama periaate. Varsinaista jäsenyyttä en ole kokeillut, mutta jäsenhintaan kuuluu koko valikoima. Pupu oli helppo aplikoida. Pingotin kankaan tukikankaineen kehykseen ja vasta applikoinnin jälkeen leikkasin etukappaleen. Yleensä kuva tulee lasten paidoissa niin ylös, että kaula-aukkoa (tai hiha-aukkojakaan) ei kannata leikata etukäteen pois. Silloin kappaleen saa sopimaan 120x120 kehykseen (kirjonta-ala on siis 12x12 cm ja kehys on tuota isompi). Kone ompeli ensimmäisen langan, jonka mukaan asettelin valkoisen trikoon (taustalla liimaspray) ja sitten kone tikkasi valkoisen kankaan paikalleen. Kone pysähtyy ja ylimääräisen kankaan voi leikata pois. Sitten jatketaan muilla väreillä brodeerausta.

Oikeastaan ylläoleva kuva kuuluisi laittaa taskun yläpuolelle niin että tassut olisivat taskunsuun päällä ja pupun vartalo olisi tavallaan taskussa. En vain keksinyt miten... Jos tasku olisi mekossa jo paikallaan, niin taskunsuusta tulisi tosi pieni. Kokeilua siis edessä.