Polkakeksit murotaikinasta

Lapsena tein muutamana jouluna polkakarkkeja, joita oli kiva napsia kaapista jo ennen joulua... Ne olivat olevinaan niin hyviä, kun olivat itsetehtyjä ;-) Sittemmin maku muuttui ja pelkän sokerin sijaan leivontaan tuli käytettyä vähän muitakin aineita. Makumuistona piparmintun aromi kuitenkin jäi mieleen. Niinpä selailin reseptikirjojani ja löysin sieltä ohjeen nimeltään Pinwheel Cookies. Minun keksini ovat nyt kuitenkin polkakeksit.

226 g voita huoneenlämpöisenä
200 g sokeria
2 kananmunaa
0,5 tl jauhettua vaniljaa tai 2 tl vaniljasokeria
0,5 tl piparminttuaromia
375 g puolikarkeita vehnäjauhoja
pikku ripaus suolaa
punaista nestemäistä elintarvikeväriä

Voi ja sokeri vaahdotetaan vaaleaksi, muttei liian kuohkeaksi. Lisätään kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Vaahtoon lisätään vaniljajauhe tai vaniljasokeri sekä piparminttuaromi. Kannattaa maistella, että löytää itselleen mieluisan voimakkuuden. (Itse laitoin todella varovasti, etten vain tekisi hammastahnakeksejä...) Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään taikinaan.

Taikina jaetaan kahteen kulhoon, joista toiseen sekoitetaan punaista elintarvikeväriä. Sitten muotoillaan kummastakin taikinasta levy (esim. 10x20 cm). Muotoile ensin vaalea ja sitten punainen, ettei taikinat sekoitu. Laita viileään noin tunniksi ja kaulitse sitten samankokoisiksi levyiksi (esim. 15x50 cm). Aseta vaalea taikina punaisen levyn päälle. Kannattaa kaulita levyt erillisillä silikonialustoilla, niin toisen taikinan voi kipata toisen päälle suoraan alustalta. Painele kevyesti kiinni toisiinsa ja rullaa pitkältä sivulta. Voit myös tehdä taikinasta kaksi rullaa, jos kaulinta-alustasi ei riitä pitkän levyn tekoon. Laita sitten rulla kohmettumaan jääkaappiin pariksi tunniksi ja leikkaa 7 mm viipaleiksi. Alkuperäisessä ohjeessa keksien reunat oli paiston jälkeen kevyesti valeltu valkosuklaalla ja sitten kastettu kristallisokeriin. Minä tein helpommalla tavalla ja pyöräytin rullan ennen leikkaamista sokerin ylitse.

Paista keksit 190-asteessa (ohjeen mukaan) 8-10 minuuttia, kunnes keksit ovat kevyesti kullanruskeita. Jäähdytä ritilällä.

Alkuperäisessä ohjeessa keksien reunat oli kevyesti valeltu valkosuklaalla ja sitten kastettu kristallisokeriin. Minä tein helpommalla tavalla ja pyöräytin rullan ennen leikkaamista sokerin ylitse.

Taikina näyttää kovin oranssilta, mutta kyllä se oli punaista ennemmin kuin tuollaista halloweenväriä. Kontrastin lisääminen lisää vain lisää oranssia ja vaalennus tekee vaaleasta taikinasta vihertävää. Oi olisipa jo luonnonvaloa!

Virkattu pitsireunainen kori ontelokuteesta

Olen pitkään katsellut virkattujen korien ohjeita, mutten ole saanut aloitettua. Tilasin sitten mieleisiäni ontelokuteita ja johan alkoi syntyä tulosta. Lankavalta tilasin Esteri-kuteen ja heidän sivuiltaan otin ohjeenkin (Esteri-kori). Koukkuna minulla oli nro 7 muovikoukku: sillä kyllä virkkaa, vaikka vähän nariseekin :)

Ohjetta jouduin muokkaamaan yläreunan pitsin osalta, sillä ohjeen mukainen silmukkamäärä olisi levittänyt reunan liian isoksi. Lisäksi yksi silmukka oli työn edetessä vähentynyt: ei mennyt jako ihan tasan. Mutta en nyt purkanutkaan, kun kori jää omaan käyttöön.

Yritin samalla opetella PhotoShopin käyttöä. Ei tullut noista korin reunojen rajauksesta ihan onnistuneet, mutta olisi kyllä kiva saada kuvattua tuotteet kokonaan ilman taustaa. Täytyy vielä kehitellä valokuvaustapaakin: rakensin jo yhdenlaisen soft boxin, mutta minulta puuttuu yksi päivänvalolamppu ja kunnolliset säädettävät valaisimet. Ehkä tulee postaus myös valokuvaamisesta, kunhan saan systeemit toimimaan.

Ontelokude on kyllä paljon mukavampi virkata kuin vaikkapa trikookude. Lisää virkkauksia on myös luvassa, sillä tilasin muoviletkua, jonka avulla isomman korin saa jämäksi, eivätkä reunat lerputa. On tämäkin kori melko jämäkkä, kuten tuosta alakuvasta huomaa.

My first crocheted basket. Hook size was 7.00 mm (K or L in USA and 2 in UK) and yarn was quit bulky knitted polyester cord (or tube), not t-shirt zpagetti. You can find it here. I will try to make another one in different color.

Lumikuningattaren lumihiutalepiparit

Vanhempi tyttömme on esittänyt voimisteluryhmänsä kanssa Frozen-aiheista esitystä ja tänään oli kaikkien voimistelijoiden pikkujoulugaala. Tein sinne lumihiutalepipareita kiitokseksi ihanasta esityksestä. (Anteeksi pimeät kuvat: en ehtinyt kuvata tuotoksiani päivänvalossa.)

Taikinaksi tein tällä kertaa Paraisten piparkakut, ja totesin, ettei kannata poikkea omasta luotto-ohjeestaan minnekään. Pistänpä reseptin nyt kuitenkin tähän, jos joku haluaa kokeilla. Ei maussa mitään vikaa ollut, mutta työläs kaulintavaihe otti päähän.

210 g tummaa siirappia

200 g sokeria

250 g voita

2 tl Ceylonin kanelia

2 tl inkivääriä

2 tl neilikkaa (laitoin 1,5 tl)

1 rkl pomeranssinkuorta (laitoin 1,5 tl, koska liika pomeranssi tekee helposti kitkeriä kakkusia)

2 munaa

3 tl soodaa

500 g vehnäjauhoja (laitoin taikinaan 568 g ja kaulitessa vielä n. 130 g lisää)

Kiehauta siirappi, sokeri, voi ja kaikki mausteet. Lisää jäähtyneeseen seokseen munat yksitellen vatkaten, sitten jauho-soodaseos. Anna kovettua seuraavaan päivään. 

Ohjeena oli kaulita taikina mahdollisimman ohueksi, jolloin saa varmaan keksimäisiä rapsakoita melko paljon levinneitä kakkusia. Minä kuitenkin jätin levyn noin 4 mm paksuksi ja käytin kaulitessa niin paljon jauhoja, että ihanan muottini muodot jotenkin säilyivät. (Muoteista menee tällä taikinalla liikaa yksityiskohtia hukkaan, joten suosittelen ihan peruspiparimuottia Paraisten piparkakkutaikinalle.) Jos keksejä ei paista tarpeeksi kauan, ne jäävät keskeltä hieman kosteiksi ja kakkumaisiksi. Siksi tuo alkuperäinen kaulintaohje varmaan on laitettukin.

Koristeena pikeeriä. Vaaleansinistä tein 37 grammasta valkuaista (noin 111 grammaa tomusokeria, 7 tippaa sitruunamehua). Valkoista pikeeriä tein 15 grammasta valkuaista (noin 50 grammaa tomusokeria, 5 tippaa sitruunamehua)  ja sitä jäi ylitsekin. Tuolla määrällä pikeeriä sain koristeltua 28 kappaletta eli aikas tipalle meni, kun tavoitteena oli 27 kpl. (Mulla oli tomusokeri tosi vähissä ja jouduin laskemaan tarkkaan, että sain keksit valmistettua ajoissa. Kauppaan en olisi enää ehtinyt...)

Pikeeri

25 g kananmunan valkuaista

60 g tomusokeria

Vatkataan 3 minuuttia sähkövatkaimella.

Lisätään:

muutamia tippoja sitruunamehua

10-30 g tomusokeria

(väriainetta)

Vatkataan tasaiseksi. Tomusokerin määrä riippuu siitä haluaako päällystää yhtenäistä pintaa vai tehdä jämäköitä pursotuksia. Talvella pikeeri kuivuu yleensä tunnissa tai kahdessa, mutta varman päälle jos haluaa pelata, niin kannattaa tehdä piparit edellisenä päivänä. Silloin ne voi pakatakin vaikka sellofaaniin ja antaa joulutervehdyksenä ystävilleen.

Minulla jäi tekeminen niin viime tippaan, että piti pakata piparit laatikkoon ja erilleen toisistaan. Kerrosten välissä on metallinen leivonnaisteline, joita minulla on kolme kappaletta ja ne saa toistensa päälle. Hirveän kätevä kapistus. Saisivat vaan olla isommat, kun ei niihin koskaan mahdu kaikki pikkuleivät. Mutta sitten taas eivät mahtuisi laatikkoon... Kunnolla kuivunut pikeeri ei ota kiinni toisiin pipareihin, joten piparit voi pakata laatikkoon vaikka peräkkäin.

Nyt kaikki Frozen-fanit piparitalkoisiin! Meidän "Elsat" tuolla jo jäädyttävät olohuonetta...

I quickly made some snowflake gingerbread cookies for our daughters gymnastics group. They were peforming "Frozen" at their Christmas party... The show was so lovely and all the girls were so adorable!

Jouluisia käpyaskarteluja

Joulukoristetarjonta on kaupoissa parhaimmillaan, mutta itsekin voi tehdä aika upeita juttuja. Meillä on metsä vieressä ja siellä kuusia ja niissä käpyjä, joten ostimme vain hopean sävyistä spraymaalia. Mies sai kiinnittää nuo hermostuttavat siimat käpyihin, mutta jouluaskarteluja pitääkin tehdä yhdessä :-)

Kävyt ovat sellaisenaankin ilman ripustusnarua hyviä somisteita. Olen käyttänyt käpyjä maljakoissa ja maljoissa. Myös joulukukan juurelle niitä voi käyttää katteena multaa peittämään. Katteena käytetyistä kävyistä maali saattaa kulua pois kastelun takia, mutta ainahan voi maalata lisää käpyjä. Ja jotain kimalleliimaakin voisi varmaan lisätä tuomaan kiiltoa, varsinkin jos tuli ostettua mattahopeaa maalia...

Vielä kun saisi pihalle kasvamaan semmoisen puun, jossa kasvaa JÄTTIkäpyjä - ainakin 8 cm halkaisijaltaan... Menestyisikö semmoinen Suomessa?

Some painted pine cones. I used silver spray paint and fishing line for hanging.

Piparikuusi (sisältää kasaamisohjeet)

Joululeivonta on sitten kivaa, kun voi kokeilla kaikenlaisia varastonsa aarteita eli erilaisia piparimuotteja. Innostuin pari viikkoa sitten tekemään myyjäisiin vielä piparikuusia, kun piparimökkien teko vain raapaisi koristeluintoni käyntiin.

Ensin tehdään hyvä kovahko piparitaikina. Taikinan ei tarvitse olla yhtä kovaa kuin piparitaloissa (8 dl sijaan vaikka 7 tai 7,5 dl jauhoja), sillä kuusissa ei haittaa, vaikka tähden malli vähän leviäisikin. Taikina on hyvä tehdä edellisenä päivänä jääkaappiin, niin se ehtii hyvin levätä ja viilentyä.

Taikina kaulitaan ja leivotaan tähtiä kuudella erikokoisella muotilla. Yhteen kuuseen menee joka kokoa kaksi kappaletta (=12 kpl). Toisaalta ihan pieniä menee kolme kappaletta kuusta kohden, jos haluaa tehdä latvatähden erikseen. Minulla oli 5-sakaraisia metallimuotteja (ostettu: Chez Marius, hinta alle 10 euroa). Jos haluaa pysyä laskuissa jotenkin kartalla, kannattaa leipoa kerralla aina yksi pellillinen kutakin. Paistuvatkin tasaisesti, kun ovat kaikki samankokoisia. Isompia tähtiä voi joutua tekemään sitten toisenkin pellillisen. Ja ettei tule kaulittua taikinaa turhaan liian monta kertaa, niin onhan se hyvä ottaa aina isojen muottien väleistä pienemmillä. Sitten vain lajittelee ne uunipelleille koon mukaan. (Minä tein viisi kuusta ja jämätähdistä vielä yhden, että ehkä se yhden kuusen leipominen sujuu kuitenkin helpommin.) Onneksi oli tuo laskutaitoinen mieheni apuna ;-)

Paiston jälkeen piparit saavat jäähtyä kunnolla. Koristelua varten vatkataan pikeeri (värjätään) ja koristellaan jokainen tähti. Sakaroista jää näkyviin vain kärjet, joten ihan välttämätöntä ei ole kiertää koko piparia, kuten itse tein. Mietin kuitenkin piparikuusen syöntitapahtumaa jo tässä vaiheessa ja ajattelin, että on kiva saada kokonaan koristeltu tähti käteensä. Annetaan kuivua niin hyvin, ettei pikeeri mene lyttyyn, kun siihen koskee. Tee vaikka testipipari, jota voit hipeltää (ja lopuksi syödä). Muista koristella myös latvatähdet valmiiksi.

Sitten kasataan kaupan kuorrutteella. Suosittelisin kyllä melkein kuumaa sokeria tai sitten pikeeriä. Minun kuuseni menivät nimittäin toisen automatkan jälkeen poikki. Tai ainakin se yksi jonka kiikutin myyjäisistä kotiin. Miten sen kuuman sokerin tuohon keskelle sitten saisi, on arvoitus. Pikeeri nyt ainakin jämähtää kivikovaksi. Kokeilkaa sillä!

Kertakäyttölautaselle kannattaa laittaa pisara pikeeriä ja vasta sitten koristepaperi. Samoin koristepaperille pikeeriä ja vasta sitten ensimmäinen pipari. Näin koko komeus pysyy paikoillaan (pikku)jouluun saakka.

Sitten vain liimataan pipari kerrallaan ja aina kaksi samankokoista peräkkäin. Kannattaa laittaa melko reilu kasa liimausainetta, sillä paksut pikeeripursotukset jättävät piparien väliin tilaa. Mitään erillisiä välipaloja tällä tekniikalla ei tarvitse käyttää, paitsi jos haluaa harvemman näköisen kuusen.

Tarkista kuusen suoruus lintuperspektiivistä. Liimaa sitten kuusen päälle latvatähti tai vaikka sokerimassasta tehty enkeli. Tai joku muu mieluinen "piste i:n päälle".

Kannattaa antaa myös kasauspikeerin kuivua ennen pakkaamista. (Kissatalouksissa erilaiset kannelliset laatikot ja kirjahyllyn vitriinit ovat aika hyviä jemmapaikkoja.) Jos haluat pakata kuusesi vaikka lahjaksi, niin sellofaani suojaa hyvin pölyltä ja kosteudelta.

Alakuvassa vielä myyjäistunnelmaa esikoululta. Meillä oli ihan huisin monta taloa ja kuusta myynnissä ja lopulta kaikki menivät!

Mukavaa ensimmäistä adventtisunnuntaita!

I baked and decorated (with royal-icing) five gingerbread Christmas trees. It was so much fun! All of them went to beneficence sale for kindergarten. I have to make one for our home too...

Maukas terveellinen kuidukas gluteeniton näkkileipä

Siinähän se jo otsakkeessa tuli: terveyttä, korkea kuitupitoisuus, gluteeniton, ja vieläpä leipätuote, jota ainakin tämä vh-ruokavalioinen on aina himoinnut pureskeltavaksi. Lisäksi makua antavat yrtit, joita voi vaihdella sesongin ja mieltymystensä mukaan.

Omega-6 (auringonkukansiemenet) ja omega-3 (pellavansiemenet) ovat myös edustettuina. Ohjeen sain äidiltäni, joka sai sen Annelelta. Ja alkuperäinen resepti voi löytyä monenkin reseptivihosta. Tällä ohjeella tulee hyvää näkkäriä kaksi uunipellillistä eli noin 500 grammaa. Kirjoittelin mukaan myös grammamitat, niin ei tule mittatiskiäkään.

3 dl auringonkukan siemeniä 180 g
1 dl pellavansiemeniä tai -rouhetta 80 g
1,5 dl seesaminsiemeniä 95 g
1,5 dl kauralesettä (tai vehnälesettä) 68 g
1,25 dl mantelijauhetta 57 g
2 rkl psylliumjauhetta 20 g
5 dl vettä 500 g
3-5 grammaa suolaa (eli korkeintaan teelusikallinen)
maun mukaan oreganoa, pizzamaustetta, pomeranssinkuorta tai mitä yrttiä/maustetta nyt haluaakin

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja sekoita. Maista onko suola sopiva. Anna turvota noin 5 minuuttia eli sen aikaa kun otat uunipellit (mielellään 60 cm leveään uuniin, muuten tulee liian paksu kerros) esiin ja levität niille leivinpaperin. Jos taikina turpoaa liian kauan, se voi olla vaikea levittää paperille. Levitä huolellisesti ohueksi kerrokseksi. Leikkaa tässä vaiheessa taikinapyörällä tai pizzaleikkurilla tai veitsellä viillot. Paista sitten 140-asteessa (tai maks 160-ast.) kiertoilmalla noin 70 minuuttia. Jälkilämmössäkin voi antaa hetken kuivua luukku raollaan. Valmis näkkäri on vähän kutistunut ja napsahtaa helposti poikki. Anna jäähtyä hetki huoneenlämmössä ja leikkaa sitten taas viiltoja pitkin ja laita vielä ritilälle jäähtymään/kuivumaan. Säilytä kuten kaupan näkkärikin.

Jos epäilyttää kuivuiko näkkäri kunnolla, niin punnitse haihtuiko kaikki vesi. Luultavasti myös osa siemenien sisältämästä vedestä haihtui eli saat näkkäriä hieman vähemmän kuin mitä oli kuiva-ainepitoisuus ennen paistoa.

Ja jos mietityttää, että pitääkö nyt näkkärikin tehdä itse, niin vertailuna voin kertoa, että eräs norjalainen vastaavanlainen näkkäri maksoi marketissa noin 15 euroa kilo ja tämän kilohinnaksi tulee sähköineen 8,02 euroa. Jos vielä käyttää leivinuunia paistopuuhiin, niin hinnaksi jää enää 7,66 euroa. (Käytin laskukaavana seuraavaa: raaka-aineet kerrottuna 1,1 eli 10 % on laskettu mausteille, vedelle, tiskille, sähkölle ja leivinpaperille. Sähkön osuus tuosta kymmenestä prosentista on noin puolet.)

Joku ahkera kalorilaskurin käyttäjä voi laskea ravintosisällön ja kertoa sitten minullekin tuolla kommenteissa paljonko 100 grammaa sisältää proteiinia, hiilareita, rasvaa ja kilokaloreita. Jooko?

Taatelicookies

Meidän joulun aikaamme kuuluu niin perinteisiä herkkuja kuin perheen omilla resepteillä leivottuja ihanuuksia, mutta aina myös jotain uutta. Myyjäisiin kokeilin taatelicookies-reseptiä, jonka löysin kotitaloustuntieni reseptikansiosta 20 vuoden takaa... Koskaan en muista tehneeni tällä ohjeella, mutta oli kyllä toimiva resepti. Mutta silti taatelikakkuakin on silti pakko tehdä ;-)

200 g kivettömiä kuivattuja taateleita
250 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
1 dl rouhittuja hasselpähkinöitä
5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa

Hienonna taatelit huolellisesti pieneksi silpuksi (varmista ettei tule kivenmurusia). Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita sooda ja pähkinät vehnäjauhoihin ja lisää taikinaan. Sekoita hyvin, muttei liikaa. Muotoile sitten leivinpöydällä kolmeksi tangoksi (halkaisija esim. kolme senttimetriä). Apuna voi käyttää hieman jauhoja. Laita tangot jääkaappiin pariksi tunniksi. Leikkaa sitten tangot noin 1-1,5 cm paksuisiksi viipaleiksi ja aseta pellille. Jätä leviämisvaraa. Paista kauniin ruskeiksi 200-asteessa (tai minun uunissani 155-asteessa kiertoilmalla).

Alkuperäisen ohjeen mukaan taikina säilyy jääkaapissa jopa viikkoja eli voit tehdä taikinan jääkaappiin ja paistaa sopivan määrän vaikka yllätysvieraille. Tulee ihana tuoksu koko taloon! Valmiit keksitkin säilyvät piparipurkissa tai pakastimessa varsin hyvin.

Virkattuja joulukoristeita

Olen jo useamman vuoden virkkaillut joulukoristeeksi tähtiä, sydämiä ja lumihiutaleita. Kuitenkin vasta tänä syksynä sain hankittua tärkkiä (ja tietoa tärkkäyksestä) ja pääsin viimeistelemään koristeet.

Lankana minulla on valkoista virkkauslankaa (saattaa olla Novitan Virkkauslanka), Lidlin iso kerä valkoista puuvillalankaa hopeisella polyesterillä lisättynä sekä vielä Novitan Gold ja Silver. Virkkuukoukkuina vähän mallista riippuen 1,25-2. Lisäksi kuvissa näkyy äitini tekemiä puuvillaisia virkkauksia (yksittäiset valkoiset sydämet ja tähdet sekä valkoiset lasinalustat).

Tämä lumitähti on erittäin nopea, joskin pienellä koukulla ja langalla joutuu vähän jarruttelemaan vauhtia. Nimeltään "kahden kerroksen lumitähti", mutta kerroksia on kyllä kolme.

Muutamaan lumitähteen kokeilin silitystärkkiä (Verda) ja se tuntui toimivan. Myyjäisiin tärkkäsin koristeet liima-vesi -seoksella. Aluksi suhteena oli liimaa 1 osa ja vettä 1,5-2 osaa. Se tärkkäsi hyvin. Mutta toinen seos oli laimeampaa (ehkä 1:2,5) ja isot koristeet piti kuivattaa vaakatasossa. Hyvänä kuivatustelineenä käytin Ikean metallista joulukuusikoristetta. Siihen ei voi suoraan ripustaa koristeita, mutta suihkuverhon lenkit, pyykkipojat ja verhonipsut olivat hyviä apureita.

Liimatärkkäys ei vaikuta valkoisten lumitähtien sävyyn. Hopeiset ja kultaiset vähän muuttavat sävyään himmeämmiksi, muttei häiritsevästi.

On kai makuasia haluaako virkattujen tuotteiden olevan käteen pehmoisen tuntuiset. Itse ajattelin niin, että aidossa kuusessa koriste voi nuhraantua pihkasta ja pesun jälkeen olisi aikamoinen työ ruveta tärkkäämään koristeita uudelleen. Siksi tuo liimatärkkäys toimii mielestäni hyvin: virkattu ulkonäkö säilyy, mutta koriste on hyvin kestävä.

Virkkausmallit on otettu netistä ja lehdistä. Tuo kahden kerroksen lumitähti löytyy Ristiin rastiin -blogista. Tähtien ohjeen olen aikanaan ottanut netistä, mutten enää sitä löytänyt. Ja hopeiset eroavat kolmen ketsusilmukan verran kullanvärisistä... Sydän löytyy Suuren käsityölehden ohjeista.

My mother and I made some crocheted Christmas ornaments. I starched some of them with glue-water-mixture - excellent durability and yet beautiful!

Piparimökkejä myyjäisiin

Meidän ihanat eskariopettajat ja muutamat vanhemmat ovat ahkeroineet syksyn talkoissa oikein urakalla. Viimeksi teimme piparimökkejä, jotka myydään myyjäisissä ensi sunnuntaina (siis 16.11. klo 12-14). Kuvissa on nyt vain minun tekemäni talot, mutta myyjäisistä löytyy varmaan monta muuta taloa. Mökit on tehty kaupan valmistaikinoista ja ilmeisesti Sunnuntai toimii ainakin hyvin :-) Mökit ovat aika pieniä (seinän pituus ehkä 8 cm), mutta siksi juuri niin sopivia pöytäkoristeita.

Tein itse talkoissa neljä mökkiä ja toiset neljä otin vielä kotiläksyksi. Pikeeriä vatkasin kahden kananmunan valkuaisesta eli puolesta desilitrasta. Tomusokeria meni jotain 2,5 ja 3 desilitran väliltä. Lisäksi teelusikallinen sitruunamehua. Pikeeristä tulee helposti liian löysää, koska käden lämpö vielä hieman notkistaa massaa pursottaessa. Mutta liian paksulla massallakaan ei tee mitään: se ei tartu kiinni ja pursotusjälkeen jää huippuja. Kotona yleensä minulla onkin pari eri vahvuista massaa, sillä yksityiskohtia voi tehdä tuollaisella paksummalla massalla helpommin (vaikka jääpuikot tai pikeeripupun korvat). Pikeeri riitti näihin kahdeksaan mökkiin hyvin. Piparitalot koottiin kaupan valmiskuorrutteella, joka taitaa toimia melkein yhtä hyvin kuin kuuma sulatettu sokeri. Minulla ei siis ole kokemusta kaupan kuorrutteesta, kun tuubin puristaminen on liian kovaa hommaa...

Talot pakataan vielä sellofaaniin ja sitten vain myyntiin. Tulkaa ostamaan!

Miksi joulu on vaan kerran vuodessa? Minulla olisi niin paljon ideoita pipariaskarteluun... Taloja olemme tehneet monena vuonna, lahjajunaa ja joulukirkkoakin on kokeiltu. Semmoinen piparikuusi on vielä tekemättä: ehkä se on tämän vuoden kotiprojekti.

Harjoja myyjäisiin, ja lasipurkkien tuunausta

Tekstiilit ja tortut tarvitsevat välillä vastapainoksi muuta käsillä tekemistä. Niinkuin vaikka askartelua ja maalausta. Esikoulun myyjäistalkoissa puuhastelemme sitä sun tätä ja tämmöisiä ihania harjoja olemme maalailleet. Harjat on valmiiksi pohjamaalattu ja vanhemmat ovat sitten tehneet niihin koristekuvioita. Minä otin kolme harjaa kotiin maalattaviksi, kun ei koskaan tiedä pääseekö talkoisiin osallistumaan terveyden ja lastenhoitajan puuttumisen takia.

Akryyliväreillä maalailin noita kuvioita. Tiikeriharjassa käytin teippirajauksia apuna, kun siveltimeni eivät olleet kovin yhteistyöhaluisia ja maali kuivuu niin nopeasti. Apiloissa ja sydämissä käytin vanupuikkoja ja valkoiset yksityiskohdat syntyivät kätevästi muovisella hammastikulla. Huomatkaa tuolla taustalla vanha harmaa harjamme, joka tuntee olonsa varmasti aika noloksi näiden koreiden serkkujensa vierellä. Nyt kannattaa tulla hankkimaan oma kaunis rapun koristus eskarin myyjäisistä! Kiinnostuneet voivat kysellä tarkempia tietoja sähköpostitse :-)

Kuvan yläkulmassa on muutama Halloweenlyhty. Lasipurkit on päällystetty silkkipaperilla. Liiman levitin parin purkin päälle hämähäkinseitin muotoon, muttei se juuri näy. Ja säänkestävyyttä noilla lyhdyillä ei ole. Pitää ehkä levittää decoupagelakka päälle vielä, jos se toimisi. Yläreunassa on koristeena sisalnaru. Narut ja paperit pitää sitten olla tiukasti lyhdyn ulkopuolella, etteivät ne syty palamaan kynttilää polttaessa.

(Meidän hirveä pinnoittamaton rappu on työn alla. Ajatuksen tasolla. Pitäisi hioa/jyrsiä pintaa pois, että mahtuu laatat laittamaan ja ovi vielä aukeaa. Mutta sepäs ei onnistukaan kädenkäänteessä...)

Hauskaa Halloweenia: kurpitsa-asu tytölle

Tyttö sai synttärikutsun ja teemana oli Halloween. Ensin ajattelin, että vanha noitahattu ja musta hame riittää, kun oli paljon ohjelmaa sovittuna tulevalle viikonlopulle. Tyttö kovasti haaveili vaikka mistä asuista ja äiti sitten heltyi. Aikaakin ilmaantui jostain ylimääräistä ja niin surauttelin tuommoisen kurpitsahameen ja sille kaveriksi paidan, kaulakorun ja hiusasusteen. Kaapistakin löytyi tuota ihanaa oranssia puuvillakangasta lakanan muodossa. Taitaa olla Finlaysonilta noin 20 vuoden takaa. Kestävää kangasta!

Hame on tehty kuudesta palasta ja sisällä on vuorina suora trikoopala, joka on vähän lyhyempi kuin päällikappaleet. Tässä vielä kappaleen kuva ja mitat olivat: pituus 48 cm, leveein kohta 24 cm, vyötärö 10 cm ja helma 18 cm.

Puuvillakangas on kovitettu tyllillä. Ompelin jokaiseen kappaleeseen tyllin ja vasta sitten kappaleet toisiinsa kiinni. Vielä täytteenäkin on muutama metri tylliä. Tylli on siis vain survottu vuorin ja päällikankaan väliin. Eikä tylliä kannata mitenkään leikellä: ottaa vaan pakasta pari kolme metriä ja ruttaa tuubiksi. Aukon ompelin kiinni, mutta sen saa kätevästi ratkottua auki, jos iskee äkillinen tarve tyllille. Vyötäröllä on kuminauha kujaan pujotettuna.

Paidan kaava on Ottobresta (1/2007, malli nro 16). Kokoja paidassa oli vain 116 asti, joten lisäsin helmaan 7 senttimetriä. Malli oli aika "kesäisen mittainen" ja nyt halusin niin pitkän, ettei napa näy. Kuminauharypytystä tein vähemmän, sillä kuva olisi peittynyt muuten niihin. Hihansuut ja kaula-aukko on huoliteltu ompelukoneen koristeompeleella ja sitten leikattu ylimääräinen kangas pois. Paidan kuvan aplikoin valmiin kirjontamallin mukaan. Mallin voi ladata ilmaiseksi GG Design Embroideryltä.

Kaula-nauha on vain ommeltu puuvillasuikaleesta ja siihen on kiinnitetty pitsi ja tarranauha. Pääkoristeen pohjana on tavallinen musta kuminauhapanta ja siihen brodeerasin muutaman kurpitsanlehden akryylihuovalle ja kiinnitin käsin ommellen. Akryylihuovan tuin tavallisella kovalla tukipaperilla, mutta näissä lehdissä voisi olla kätevä käyttää veteen sulavaa tukimateriaalia (pääsee helpommalla, kun paperin repiminen jää pois). Akryylihuopa ja pitsinauha on ostettu paikallisesta käsityötarvikeliikkeestä.

Luumuja piiloon mutakakkuun

Pöydällä oli muutamia luomuluumuja, jotka alkoivat osoittaa käymisen merkkejä. Luumut olivat ihan hyviä vielä, mutta ei niitä meillä muut syö, niin ajattelin sitten pakkosyöttää (!) ne jossakin muodossa. Suklaatakin teki mieli, kuinka yllättävää. (Ja tyhjensimme veneestä kaikkia elintarvikkeita ja siellä oli paljon kaakaojauhetta ja suklaata.) Hakutuloksista houkuttelevin oli K-ruoka.fin luumumutakakku. Siihen käytetään kuivattuja luumuja, joten ynnäsin yhteen luumujen ja konjakin määrän grammoina ja laitoin sen verran tuoreita luumuja. (Ja lorauksen konjakkia.)

150 g pehmeitä luumuja3/4 dl konjakkia tai appelsiinitäysmehua          TAI 215 g tuoreita luumuja kuorineen ja 10 g konjakkia100 g laktoositonta voita150 g taloussuklaata4 kananmunaa2 dl sokeria100 g mantelijauhetta2 rkl kaakaojauhetta (VanHouten)1 rkl perunajauhoja1 tl leivinjauhetta1 tl vanilliinisokeria

Tarjoiluun:kermaa tai vaniljajäätelöä.

Voitele irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) reunat ja pohja voilla.

Jos käytät kuivattuja luumuja, paloittele ne ja pane ne kattilaan. Kaada joukkoon konjakki tai mehu. Keitä luumuja kannen alla 5-10 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella. Tai tuoreita käytettäessä: Soseuta luumut kuorineen (kivet tietysti pois) bamixilla. Mausta konjakilla.

Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa. Ota kattila pois liedeltä, lisää paloiteltu suklaa ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut.

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.

Yhdistä luumusose ja suklaa-rasvaseos ensin keskenään ja kaada seos muna-sokerivaahdon joukkoon varovasti sekoittaen. Sekoita mantelijauhe, kaakaojauhe, perunajauhot, leivinjauhe ja vanilliinisokeri keskenään. Lisää kuivat aineet taikinaan.

Kaada seos vuokaan. Paista 175 asteessa uunin alaosassa noin 35 minuuttia. Tai minun AEG:ssä 160-asteessa 45-50 minuuttia. Irrota jäähtynyt kakku vuoasta ja siivilöi pinnalle tomusokeria tai kaakaojauhetta.

Tarjoa mutakakku eli mudcake eli kladdkaka haaleana tai kylmänä kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa. Kakku säilyy useita päiviä jääkaapissa, jos sitä ei syödä sitä ennen.

Kakku on gluteeniton, jos ei vuokaankaan käytä mitään korppujauhoja. Minulla tuosta silikonireunaisesta vuoasta kaikki irtoaa yleensä hyvin pelkän rasvan voimalla. Pohjana olevaan keraamiseen levyynkään ei mitään jämähdä kiinni. Jos haluaa kakun siirtää kokonaan tajoilualustalle, kannattaa vuokaan käyttää leivinpaperia.

Suutuntumaltaan aika tahmea kakku. Hiukan väkevä (käytin 70- ja 60-% suklaata). Luumut toivat happamuutta. Konjakki maistui ehkä rippusen verran. Vaikka pidin kakkua uunissa kauemmin kuin alkuperäisessä ohjeessa, niin kosteus oli sopiva. Kerman kanssa meni hyvin ja jäätelö olisi ollut ehkä vielä parempi. Perusmutakakkuun (tummasta kaakaojauheesta tehtynä) verrattuna enemmän kakkumaisempi (korkeampi, ehkä kuohkeampi), mutta ei niin herkullinen. Suosittelen silti, jos luumuja tuli vaikkapa oman pihan puista yllinkyllin :-)