Mantelinen omena-luumupiiras

Löysin peräti kuusi ihanaa reseptiä Maikkarin sivuilta parhaaseen omena-aikaan. Mieleni teki leipoa luumupiirasta, mutta siihen löytyi vähemmän ohjeita. Ja luumut pitäisi viitsiä kuoria, koska lämmetessään uunissa kuori kitkeröityy. Piiras ei sitten ole enää lempeä luumupiiras, vaan pikemminkin kipakka kriikunatorttu :) Parhailta luumut maistuvat kyllä sellaisenaan. Alla olevaa ohjetta siis vähän sovelsin, jotta sain käytettyä ostamiani luumujakin. Jauhoina oli täsjyväspelttijauhoja. Söimme piiraan vaahdotetun kerman kera.

Mantelinen omenapiiras

 

4 omenaa (käytin omenoita ja luumuja)
150 g voita 
1 ½ dl sokeria 
1 kananmuna 
3 dl vehnäjauhoja (käytin täysjyväspelttiä)
1 tl leivinjauhetta 
½ dl kuorittuja manteleita

Koristeluun:

tomusokeria

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita voi ja sokeri ilmavaksi, lisää kananmuna. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe, sekoita taikinaan. Levitä taikina voideltuun ja leivitettyyn irtopohjavuokaan, halkaisijaltaan n. 24 cm.

2. Kuori ja halkaise omenat, poista siemenkodat. Laita puolikkaat leikkauspinta alaspäin ja leikkaa niihin viiltoja lähes pohjaan asti. Pistele omenat viillot ylöspäin taikinaan.

3. Paista uunissa 35-40 minuuttia. Paahda mantelit kuivassa, kuumassa pannussa ja ripottele piirakalle tomusokerin kera. Kevyesti vatkattu kerma maistuu piirakan kanssa hyvin.

Pirteä syyshame tytöille

Syyshameen collegekangas on taas odottanut käyttöä talvesta lähtien. Nyt alkoikin olla aika tehdä uusia käyttövaatteita, sillä kaapista lähti kerralla pois pino liian lyhyitä vaatteita. 4-vuotias on kasvanut kesän aikana neljä senttimetriä! Punainen collegehame on tehty koossa 110 Ottobren Frillahame-kaavalla (1/2010) ilman frillaa ja chenillekirjontaa. Helmaosa on aika leveä, mutta tuo arkiseen hameeseen ripauksen prinsessamaisuutta, joka on niin must :-)

 

Vyötäröllä pieni pala polvekenauhaa tuomassa koristeellisuutta.

Pikkusiskokin sai ensimmäisen puolihameensa, koska leikkasin vahingossa kaksi vyötärökaitaletta. Etuosan tasaista osaa kavensin reippaasti ja helman rypytyksetkin vähenivät huomattavasti. Toki pituuttakin tuli vähemmän kuin isosiskon hameeseen. Kaavaa ei ollut koossa 80 tai 86, joten soveltamalla mentiin. En tiedä miten käytännöllinen puolihame on puolitoistavuotiaalla taaperolla, mutta kai sillä parit muskarit käydään. Ainakin sovitusvaiheessa taaperon naama loisti kuin se kuuluisa Naantalin aurinko, kun hänkin sai punaisen hameen kuten isosisko :-)

Jumppavaatteet

Vanhempi tytöistä on jo innokas ompelemaan: pahviompelukuvat on hetkessä tehty. Haastetta siis ilmeisesti puuttuu. Nyt on alkanut kangastilkkujen hamstraus ja niistä sitten pitäisi tehdä milloin mitäkin vaatetta nallelle tai nukelle tai pikusiskolle. Viimeksi hänelle tuli mieleen tehdä pikkusiskolle t-paita. Äiti sitten ajattelee, että tehdään nyt kerralla kunnon pitokelpoinen paita ja hylkää tilkut, kun ovat liian pieniä. No siinä käy sitten niin, että äiti sen paidan kuitenkin tekee, kun tytön into loppuu rypytyslankojen ompeluun. 4-vuotias siis ompeli hihan pyöriöön isän kanssa harsinpistoja, mutta äiti sai tehdä loput. Vanha pupukuvakin 1-vuotiaana pidetystä paidasta pääsi taas uudelleen käyttöön pyörittyään laatikossa pari vuotta. Kaavana tuttu Ottobren Puffispaita ilman niskan napitusaukkoa.

Ja jälleen paita pääsi 4-vuotiaan käyttöön, ei suinkaan pikkusiskolle. Kaavan koko on siis piirretty 86 koossa, mutta mahtuu hyvin 110 käyttävällekin, kun helmaan lisää hiukan pituutta. Kankaana jotain lahjoituksena saatua ikuvanhaa paksuhkoa trikoota (jerseytä?) ilman elastaania, hihan reunat foe-nauhalla huoliteltu, resorit myös vanhoja varastoja. Helmaankin tuli resori, niin pysyy paremmin paikallaan jumpatessa. T-paidan pariksi tuli yksinkertaiset leveälahkeiset shortsit.

 

Kankaiden väriyhdistelmästä voi olla montaa mieltä, mutta käytännössä koko asun hinta on 0 euroa. Ei silloin olla niin tarkkoja trendeistä. Sitä paitsi trendikäs yhdistelmä sähkönsininen ja musta on minusta aivan samaa kategoriaa kuin syreenin lila ja pinkki...

Ruususolki hiuksiin

Sain häämekot ajoissa valmiiksi ja sitten oli aikaa kokeilla 4-vuotiaalle nutturakampausta. No eihän se kokemattomalta onnistu älyttömän liukkaisiin hiuksiin ja päätin sökertää jotain ja laittaa sitten kivan korun peittämään latvoja. Korun tein vanhan klipsin päälle. Päällystin sen paksulla valkoisella  puuvillakankaalla, kiinnitin kolme sifonkiruusua ompelemalla ja sekaan valkoista satiininauhaa lenkkuina. Ruusut tein 25x6 cm vinokaitaleesta, jonka taitoin kaksinkerroin ja ompelin reunaan rypytyslangan. Sitten vain kiersin sopivaksi sykkyräksi ja ompelin kantaa ristiinrastiin. Turhan isoja ruusuja ehkä tuli, mutta pääkoruthan on nyt aika isoja. Tekisi itsekin mieli laittaa häihin hattu (tai ainakin sellainen panta, jossa verkkokangasta ja höyheniä), mutta en mää nyt voi, kun ei muillakaan. 1-vuotiaalle ei tule päähän oman tukan lisäksi mitään: ei jaksa edes yrittää, kun ei pysy päässä viittä sekuntia kauempaa. Ja onhan ne lapset koristelemattakin niin nättejä :)

Häämekot tytöille

Jes, päästään häihin lauantaina! Hurjan ihanaa pukeutua ja pukea tytötkin ihan ihkusöpöiksi :)

Sain ystävältä heidän tyttöjensä morsiusneidon mekot lainaksi. Mekoissa oli vaaleanpunainen nauha vyötäröllä, muuten kermanvaaleaa kirjailtua morsiussatiinia ja helmaosa silkin näköistä polyesteriä. Koska meidän tytöt eivät ole morsiusneitoina, niin halusin mekoista vähemmän valkoiset. Tein alaosaan sifongista päällihameen ja vyötärölle kiinnitin satiininauhan. Vanhemman tytön mekkoa pienensin sisäänotoilla ja nuoremman mekkoa lyhensin.

Juhlasandaalit jalkaan ja helmat hulmuamaan!

Alkutilanne näytti tältä (kuvassa pienempi mekko).

 

Sifongin helmapäärmeen ompelu tuotti vähän päänvaivaa, mutta päätin sitten ommella sen saumurin simpukkareuna-ompeleella ja mies haki ystävällisesti kaksi rullaa lankaa lisää. Koskaan en muista kaupassa ajatella tarvitsenko lankaa ja miten monta rullaa. Ei helmasta nyt täydellinen tullut, mutta menettelee ja on parempi kuin mikään yritys ompelukoneella. Onneksi oli ylimääräistä sinistä sifonkia, että pystyin testailemaan eri vaihtoehtoja. 4-vuotias olikin vähän pettynyt, kun varsinaisesta mekosta ei tullutkaan sinistä. Sanoin sitten, että ostin sen tuhkimomekkoa varten. Nyt pitää muistaa pitää lupaus... Sifongin rypytin vyötärölle sopivaksi ja ompelin kiinni. Päälle tuli satiininauha yläreunasta ommeltuna. Nauhan alareunaa en ommellut, koska nauha olisi varmaan kupruillut rypytyksen takia.

Kuva takaa. Sisäänotot onnistuivat yllättävän hyvin, vaikka ajattelin että ne jäävät liian paksuina näkymään kohoumina oikealle puolelle.

Kiitos Helille mekkojen lainasta! En olisi jaksanut tehdä niitä alusta saakka ja vielä kahtena kappaleena... Lisää kuvia tuleekin sitten vasta häistä, jos saan tytöt pysymään samassa kuvassa edes hetken.

Tässä kuva tytöistä tanssimassa, vaikkei musiikki vielä soinutkaan.

 

Ruudullinen kassi ja mekkoalushousut

Ruudullisen mekon pariksi tuli siis tehtyä huivi ja myös kassi. Kassiin mahtuu kukkaro, pieni nalle ja ehkä neuletakki. Mitään kiinnitysmekanismia ei ole, mutta magneettinapin tuohon varmaan voisi laittaa.

 

Kaava on lähes suorakaide, ehkä yläreuna hiukan kapeampi kuin pohja. Päällikankaassa ja vuorikankaassa on molemmissa tukikangas ja kuvanottohetkellä kassi vaikuttikin aika jämäkältä ollakseen kangaskassi. Käytössä se on jo vähän lötkööntynyt, mutta on aika sileänä silti pysynyt. Kahvoissa käytin paksua satiininauhaa kaksinkerroin taitettuna ja vielä tummansinisellä puuvillakanttinauhalla vahvistettuna. Satiininauha oli joku hemtexin pyyhe- tai kylpytakkipaketin nauha, jossa luki hemtex eikä sitä siis mihinkään näkyvään oikein olisi voinut käyttää. Mekosta jäi pitsiä yli ja se päätyi reunaa koristamaan. 

Koska 4-vuotiaat mekkoja pitävät tytöt eivät aina istu tai kävele rauhallisesti, niin mekon alta vilkkuvat useinkin alushousut leikkien pyörteissä. Nimettömäthän eivät aina ole sävysävyyn päällivaatteiden kanssa (!), niin päätin tehdä mekon alle peittävät alushousut. En nyt mitään vanhanajan mamelukkeja, mutta sinnepäin. Lyhytlahkeisten rimpsuhousujen kaavat löytyivät kesäkuun Burdalehdestä, koko 110. Olivat siellä ruudullisena bikinien parina uimarannalla ja hirveän suloisen näköiset. Minulla kankaana vitivalkoinen puuvillabatisti, joka on ihoa vasten pehmeämpää kuin tavallinen puuvillakangas. (Burdaakin saa nyt suomeksi, mikä helpottaa sopivan ompelumallin valintaa. Tällä kielten opiskelun määrällä toki pitäisi ymmärtää ainakin englantia ja saksaa, mutta alakohtainen sanasto on kyllä opiskelematta. Enkä lähde vaikeimpia malleja toteuttamaan, jos ohje tuntuu ihan käsittämättömältä, kun sitten homma jää kyllä helposti kesken.)

Kuminauhoille tehtiin erikseen kaitaleesta kujat ja haarasaumankin vielä käänsin litteäksi ja sileäksi nurjalta. Teoriassa rimpsuhousuja voi siis pitää ilman varsinaisia alushousuja, mutta meillä nämä ovat alushameen korvikkeet ja pidetään siis kulloisten pikkarien päällä. Lahkeensuita olisi toki voinut koristella lisää, mutta piti saada housut käyttöön nopeasti. Ehkä voisin joskus kokeilla reikäpitsin (vai mitä se on kun kankaan lankoja vedetään pois ja reunat huolitellaan pistoilla) tekoa, mutta sitten saisi pitsi tulla näkyvämpään paikkaan :)

Ei yhtään liian suuri koko tuo 110, vaikka normaalisti 104 vielä mahtuu. Kuminauhoja pitää tietysti säätää kullekin käyttäjälle sopivaksi ja jätinkin vähän pidennysvaraa.

Puhvihihainen t-paita

Tyttöjen T-paitapula alkaa jo vähän helpottaa, kiitos alennusmyyntien. Mutta jos ei halua disney- tai hellokittykamaa, niin sitten ei olekaan mitään tarjolla. Tai toki varmaan tarjontaa löytyy, jos haluaa maksaa, mutta mulla on kyllä arkikäyttöön tulevan lasten t-paidan hintaraja 5 euroa (uutena). Hirveän ihmeellinen, pehmeä, koristeellinen ja laadukkaasta kankaasta oleva saa maksaa hitusen enemmän.

Mutta perusraitapaitaa lähdin nyt tekemään, tietysti tyttömäisellä lisäyksellä. Ottobren 3/2008 -lehti on kyllä kovassa käytössä, sillä sieltä valikoitui jälleen Puffispaita työn alle. Selän napitushalkion jätin pois ja ajattelin suurentaa kaula-aukkoa hitusen, mutta se unohtui. Mahtuu silti päälle. Tarkoitus oli tehdä 1-vuotiaalle paita koossa 86, mutta kyllä tuo näköjään mahtuu 4-vuotiaallekin. Parin pesun (ja ehkä kuivausrummun) jälkeen se voikin sitten siirtyä 1-vuotiaalle. (Edellinen koossa 92 tekemäni Puffispaita on kyllä ollut näihin päiviin saakka 4-vuotiaan käytössä. Mutta en sitten muistanut pienentää kaavaa reilusti...) Kokeilin ensi kertaa saumurin rullapäärmettä kahdella langalla, mutta ei noissa hihansuissa mikään kyllä rullautunut. Tuli vain huoliteltua reuna tiheällä ompeleella. Kokeilin monella tavalla, mutta silti ei järki oikein sanonut miten kangas pitäisi taittaa tai saumurin säädöt asettaa.

Leikkimökkiin patalappu ja -kinnas

Pitäähän tytöillä olla kokkileikeissään verhoihin ja pöytäliinaan sopivat uunitekstiilit (vai mitä ne nyt olisivat). Kangaspala riitti vielä patalappuun ja -kintaaseen ja hurauttelin ne ennen mökin avajaisia kasaan. Eivät kestä kuumaa oikeasti, mutta ompelutyö toivottavasti kestää leikkejä paremmin kuin kaupan vastaavat :) Kintaan malli oli luultavasti Mekkotehtaan kirjasta. Juuri nyt on lainassa ja ostettuna liikaa noita mekko/prinsessa/mökkikirjoja, joten joudun tarkistamaan asian myöhemmin.

Ruudullinen mekko

Hiphei, mekko valmis lippahuivin seuraksi!

Malli on jälleen Ottobre-lehdestä, Petunia-mekko hieman muunneltuna, koossa 104. En laittanut vuorikangasta (hellemekkoja ei vuoriteta...), eikä helmasta siis pilkistä toista röyhelökerrosta. Myös päällimekon röyhelökerros jäi pois ja jatkoin helmaa vain suorana. Päälle kiinnitin brodyyripitsin, johon pujotin satiininauhan. Kaula-aukon huolittelin puuvillavinokaitaleella. Käytössä sitten näkee onko materiaali liian kovaa/epämukavaa, mutta nopea se oli laittaa ja näyttää ihan hyvältä. Tuo ehkä vähän ryhtiä kokonaisuuteen. Edessä on kahdeksan pientä laskosta, jotka keräävät tuota väljyyttä jonkin verran. (Liian leveä mekosta tuli, vaikka pienensin parilla sentillä leveyttä. Jos olisin jaksanut säätää, niin sivusaumoista olisin ottanut vielä pois. Mutta mahtuu vähän pidempään ja ehkä pikkusiskollekin aikanaan, joka on vähän pyöreämpää mallia siskoonsa verrattuna.)

Takana on kiinnityksenä kolme paria nauhoja. Selkähalkio jää vähän avonaiseksi nauhojen liukkauden takia, joten ehkä kiinnitän vielä hakaset reunoihin. (Muoks: Juu, jotkut lisäkiinnikkeet tarvitaan, koska käytössä rusetit aukesivat koko ajan. Tuplasolmulla pysyivät, mutta eivät näytä sitten niin näteiltä.) Alkuperäisessä ohjeessa halkio tulee huolitelluksi vuorin avulla, mutta nyt leikkasin vain halkiota hieman suuremman alavaran huolittelun avuksi. Myös vetoketjun olisi voinut laittaa, mutta joskus sopivan ketjun metsästys vie liikaa aikaa ja toisaalta pikkutytöllä äiti voi ihan hyvin solmia vähän rusetteja selkään :)

Kankaasta tuli siis mekko, lippahuivi ja kassi (odottelee vielä kahvan ompelua). Mitähän setin hinnaksi tuli? Kaivelen kuitin jossain vaiheessa, mutta 20-30 euron välille varmaan menee kun kaikki oli uutena kangaskaupasta.

Jäätelökakkua

Vietimme leikkimökin avajaisia parin ystäväperheen kesken ja hampurilaisten grillauksen jälkeen herkuttelimme jäätelöllä, joka oli tehty charlotte russen -muotoon. Kääretorttuna kaupan mansikkatorttu ja kaupan mansikka- ja vaniljajäätelö, litra kumpaakin. Vain hillokerros oli itsetehdystä mansikkahillosta. (Minäkin haluan joskus päästä helpolla...) Sitä paitsi jos jäätelö oli joka tapauksessa kaupasta, niin en viitsinyt "tuhlata" kotitekoista torttua kakkuun. Kaupan tortun saa myös leikattua siistimmin ohuiksi viipaleiksi, jos nyt vielä pitää puolustella :)

Torttu vain ohuiksi viipaleiksi ja viipaleet kulhoon. Jäätelön annetaan lämmetä jonkin aikaa ja notkistetaan puuhaarukalla tai sähkövatkaimella. Sitten ladotaan mieleisiä jäätelöitä ja väliin vaikka hilloa (tai jotain kinuskikastiketta). Alkuperäinen idea löytyi Marien blogista.

Päälle loppuja torttuviipaleita ja kelmut ympärille. Sitten pakkaseen muutamaksi tunniksi ja sulamaan huoneenlämpöön 30 min ennen syöntiä. Muuten on tosi kovaa...

Ja alla vielä kuningatarversio laktoosittomana. Siihen upposi litra jäätelöä ja hiukan vadelmahilloa. Koristeena sitruunamelissaa ja sokeritaikinasta tehtyjä kukkia.

Ei ihan karppiruokaa, ei ihan. Mutta voi sitä kerran kesässä jäätelökakulla herkutella :) Odottelemme Kenwoodiimme lisäosaa eli jäätelökonetta. Pääsen vihdoin testailemaan erilaisia sorbetteja ja lisäaineetonta jäätelöä. Kaikki kaupan jätskit nyt vaan maistuvat niiin samalle, ettei oikein tee mieli niitä enää ostaa.

Lippahuivi katosi ja löytyi

Olimme Helsingin keskustan Sokoksella, kun ruudullinen lippahuivi hävisi. (Edellinen postaus.) Olimme tulossa vessasta ja kävelimme taloustavaraosaston käytävää ja yhtäkkiä huivia ei ollutkaan tytön päässä! Ei löytynyt 10 metrin matkalta vessaan päin eikä vessasta, joten nopea ohikulkija on toivottavasti vienyt huivin löytötavaroihin tai sitten vielä nopeampi ohikulkija nappasi huivin päästä suoraan laukkuunsa... 4-vuotias nyt ei osaa sanoa missä vaiheessa huivi hävisi.

Mutta kunnes vähän aikaa kuluu ja soittelen löytötavaroihin, niin asia toivottavasti selviää. Rikosilmoituksen jälkeen vasta katsotaan valvontanauhoja. Pitäkää peukkuja, että huivi löytyy!

Lisäys: huivi löytyi parin tunnin sisällä. Oli sitten vain pudonnut päästä. Ensi kerralla laitetaan vielä pinneillä kiinni, että varmasti pysyy :-) Mutta erittäin hyvää palvelua sain Sokoksella: siitä vielä kiitos palvelupisteen henkilökunnalle ja vartijoille!

Ruudullinen lippahuivi

Vanhemmalle tytölle on kiva ommella vaikka minkälaisia mekkoja ja melkein aina homma laajenee myös asusteisiin. Tällä kertaa ensin valmistui lippahuivi. Mekko on vielä kesken, samoin käsilaukku. Kangas on puuvillaa ja kukat on hieman kohopainettuna päällä. (Silitys nurjalta, muistin silitysvaiheessa...) Ohje oli Ottobre-lehdestä (3/2008).

Tosi helppo ja nopea tehdä, mitä nyt lipan tukikankaiden silittely ja tikkaaminen vie vähän aikaa. Varastossa oli sopivasti tummansinistä vinokaitalettakin, niin säästyin kaitaleen leikkaamiselta.

Lippalakki taitaa kesähatuista olla silti suosikki, vaikka mitä ihanuuksia ompelisin. Lippis on niin helppo laittaa päähän, ponnari mahtuu aukosta, pysyy päässä keinuessa ja suojaa silmiä häikäisyltä. Mutta koitan nyt, jos solmin huivin nauhat valmiiksi ja sen voi tyttö sitten itse vetää päähän ja tukkakin pysyy pois silmiltä.

Prinsessaleivos virkattuna

Nam, virkattu prinsessaleivos (tai sen muunnelma) on valmiina! En ole mitään kolmiulotteista virkannut sitten toisen luokan hiirulaisen jälkeen, mutta ihaillut toisten töitä sitäkin enemmän. Tämän leivoksen ohje oli Suuren käsityölehden kesäliitteessä (5-6/2012), jossa oli kaikkea muutakin herkullisen prinsessamaista.Koriste on oma muunnos, sillä ohjeessa oli vain tylsä pyörylä... Yksityiskohdat ovat tärkeitä ;) Leivos on noin 6 cm leveä ja merseroitua puuvillalankaa. Koukku oli nro 2. Kukka on ohuempaa "valkovirkkauslankaa", mutta sen merkinnät olivat jo kovin kuluneet. Koukkuna taisi olla 1.25.

Leikkimökkimme avajaisia vietetään kohta ja mieleni tekisi leipoa sinne oikeita prinsessaleivoksia. Onkohan se kovin poikia syrjivää?? Mutta onko mitään ihanampaa kuin estottomasti tehdä ihania vaaleanpunaisia, pinkkejä ja pitsisiä unelmia (leivonnaisia, käsitöitä, vaatteita)? Oma lapsuus kului ruskeissa potkuhousuissa ja vihreissä paidoissa. Ekaluokalla sain PUNAISET housut, takin, pipon, repun... Jooh, se vaaleanpunainen olisi ollut se suosikki! Tästä sisuuntuneena vaaleanpunainen ja pinkki ovat edelleen lempivärejäni ja käytän näitä värejä vaatteissani, ompeluhuoneen seinässä ja leikkimökissä. Onneksi noita tyttöjä saa pukea pinkkiin ihan mielin määrin, kunnes itse alkavat valita pukeutumisvärejään :)

Virkattu kruunu taitaa olla seuraavana vuorossa. Yhtä yritin jo pari vuotta sitten virkata jollain ikuvanhalla ohjeella, jonka löysin netistä kuvamuodossa. Osa tekstistä puuttui ja piti päätellä silmukkamääriä ja sen seurauksena kuvio ei sitten lopulta sopinut silmukkamäärääni. Mutta olen huono purkamaan ja tekele on purkamatta jossain pussin pohjalla... Vanhempi tyttöni leikkii prinsessaa silloin tällöin tiimarin muovitiaroillaan. Tiesittekö muuten, että jos tiaran laittaa päähän ylösalaisin, niin se on sitten prinssin kruunu! Jotain nurinkurista siinä prinssien kruunussa täytyy olla, koska oletteko koskaan nähneet kruunua oikean prinssin tai kuninkaan päässä? Kaarle tai William, missä teidän kruununne ovat?? Eivät ehkä uskalla käyttää kruunujaan. Se siitä rohkeudesta ja uljuudesta...

Shortsin tyyppiset housut

Kesä tuli taas vähän yllättäen tuota vaatevarastoa ajatellen :) Ja tosi vaikea keksiä mitä pukea päälle 1-vuotiaalle konttaajalle, kun lämmintä piisaa, mutta polvet jotain suojaa kaipaisivat. Päädyin sitten tekemään valmiiksi polvipaikatut sydän-pallo-housut lyhyemmillä lahkeilla. Shortseista nyt ei oikein voi puhua, mut ovat toki vilpoisammat kuin ihan pitkäthousut ja paaaljon vilpoisammat kuin hankausta kestävät kosteussuojatut P.o.P:n housut (ovat muuten hyvin kestävät ja kestävät sisarukselta toiselle).

Ruskeapohjainen pallocollegekangas (taustapuoli harjattu pehmeäksi) on hankittu Vammalasta, jossa on aivan tajuttoman ihana kangaskauppa (Kangaskauppa Nokian Kauppahuone). Valikoima on herkullinen, laaja, ihana, värikäs, taivaallinen... Onneksi en asu lähellä: olisi liian helppoa hakea nopeasti vain yksi sopiva kangas... Nyt on 1-vuotiaan shortsit tehty ylijäämäkankaasta ja resorista. Pallokankaasta tein isosiskolle mekon aiemmin.

Tällä kerralla sitten tuli vyötäröstä vähän kireä, kun aikaisemmin valitin, että aina jää kumppari väljäksi. Mittasin 1-vuotiaan vyötärön hänen jo nukkuessaan ja päällä oli kaupan vaippa, ei kestovaippa. Sydämet myös osuivat vähän sisäreunaan, kun keksin väljentää mallia vasta aplikoinnin jälkeen. Sivujen vaaleanpunainen raita on siis resoria, samoin lahkeensuut. Ja käytössä aplikaatiosiksak jo purkaantui eli toinen kerros siksakkia tulee päälle, kunhan housut tulevat pesusta.

Äitienpäivän kakku

Tämä tulee nyt vähän myöhässä, kun mietin laitanko blogiini vain omia leipomuksiani vai muidenkin. Laitan sitten mieheni leipoman äitienpäiväkakun (kermaa, mantelia, aprikoosia), kun se vaan oli niin hyvää ja todella onnistunutta! (Resepti oli Yhteishyvän toukokuun numerosta.) Lapset eivät olleet juuri leipomistouhuissa mukana: oli kai juuri jotain hauskempaa tekemistä :) Mutta aivan ihanan kortin tai kaksikin sain. Kerhossa tehty kortti piti näyttää jo kuusi päivää etukäteen, kun äitille nyt vaan pitää heti kertoa kaikki. Ja joo, sain aamiaista sänkyyn, mutta siirryin pöytään, kun lapset nukkuivat vielä. Ja tietysti muutama kimppu valkovuokkoja kuului asiaan ja sitten pääsin vielä itse kukkakauppaan valitsemaan kukkia pihamaalle. Ihana äitienpäivä kaikenkaikkiaan, enkä malta odottaa seuraavaa :)

Velourhousut 1-vuotiaalle

Nopeasti tekaisin jälleen housut 1-vuotiaallemme, joka kuluttaa puhki varmaan yhdet housut viikossa. Ei se mitään, kaikenlaisia housukankaita onneksi löytyy varastosta. Tästäkin limen vihreästä velourista tein isosiskolle yli vuosi sitten velourmekon, joka sopii vieläkin. Housujen kaava on jälleen Ottobre (1/2012) -lehdestä, mutta vyötärön muutin paremmin kestovaippailijalle sopivaksi resorivyötäröksi. Hirveän simppeli ohje, kun toteuttaa ompelun totutussa järjestyksessä eikä lehden mainitsemassa. Lehdessä oli kaikenmaailman tikkauksia, joihin en nyt ryhtynyt.

  

Housuista tuli taas pikkuisen pitkät (koko 80), mutta velourilla on tapana kutistua pesuissa ja kuivausrummussa nimenomaan pituudesta. Yleensä rummutan vain vähän aikaa, jotta nukka tulee pörheäksi, mutta joskus unohtuu...

Aluksi tyttö käyttää housujaan lahkeet käännettynä, vaikka saumurin eriväriset langat vähän häiritsevät äidin silmää. En vaan ole saanut hommattua sen seitsemää sorttia lankoja, kun ei sillä oikeasti ole väliä mitä vaatteen nurjalla puolella on.

Vapun vappukukkakakku

Hmmm... Eipä nyt ole onnistunutta kuvaa laittaa vappuaatoksi tekemästäni vadelmaisesta suklaamoussekakusta (resepti Kotilieden nettisivuilta), koska viimeinen silaus eli kiille ei hyytynytkään. Syyksi paljastui epäilemättä vanhaksi mennyt hyytelösokeri, vaikka vielä lisäsin liivatejauhettakin, kun huomasin, ettei hyytymistä tapahdu. Mutta maku oli kyllä kohdallaan: täyteläistä ja tarpeeksi vahvaa. Kuvasta voi kuitenkin nähdä mikä oli kakkuni koristeluidea. Painoin piparimuotin hyytyneeseen vadelmamousseen ja lusikoin kiillemehun muualle. Jos hyytyminen olisi onnistunut, niin kakkuun olisi jäänyt paljas alue. Alunperin ajattelin laittaa kukan keskelle vielä marsipaanista tehdyn kukan, jolloin vappukukka olisi ollut varsin onnistunut. Reunan pois ottamisen jälkeen mehu lirui sivuille ja kukkakohta täyttyi. Tulipahan siis moussekakku kastikkeella!

Sydänmunkkeja ja simaa

Nam, munkkeja ja sydämiä eiku simaa. Siis sydänmunkkeja ja simaa, olkaa hyvä!

 

Aika hyvin tuo sydänmuoto pysyi munkeissa, mutta ehtivät kohota liinan alla vähän liikaa ennen kuin pääsin niitä paistamaan. Siksi osasta tuli aika onttoja. Ohje on perusmunkkiohje, mutta sydänidean nappasin Kinuskikissan blogista. Tein vain 2,5 desilitran taikinan, mutta tuli silti melkein 40 munkkia! Pieniä yritin, että saa ottaa useamman ;-)

Taitaa sima loppua (taas) ennen vapunpäivää, mutta teimme sentään eilen inkivääri-limejuomaa tilalle. Ohje on Louise Pickfordin Grilliruoat-kirjasta ja siihen tulee iso inkivääri (300g), 4 limettiä sekä kaksi litraa vettä. Kilo sokeria lisätään, kun noita edellämainittuja on keitelty paloiteltuina kattilassa 45 min ajan. Sokeri lisätään valmiiseen keitokseen, siivilöidään ja pullotetaan. Nautitaan kivennäisveden kera eli 1:3 laimennus on aika sopiva. Valmista juomaa on himpun verran yli kaksi litraa eli puolen litran pulloihin pullotettaessa pääsee heti maistelemaan, jos on muistanut ostaa kivennäisvettä. Vien juomaa naapuriin illemmalla kun juhlistamme grillikauden avajaisia ja tietysti vappua. Vadelmainen-suklaamoussekakkukin lähtee mukaan, mutta on vielä kesken. Ehkä kuvaan ja linkitän blogiin palan kakkuakin, jos ehdin.

 

HYVÄÄ VAPPUA!

Collegehousut

Nuorempi 1-vuotias tyttö on vielä konttausiässä ja kaikki housut ovat vähintään kuluneita polvista ellei puhki. Niinpä sitten surauttelin parina iltana jämäpaloista 80-kokoiset housut. Hirveän isoilta näyttivät jo tekovaiheessa, mutta en nyt pienentämäänkään lähtenyt, kun ovat sitten joskus sopivat. Ja punaraitainen bambu-puuvilla college (Myllymyksuilta) riitti juuri ja juuri tämän kokoisiin housuihin. Kaava oli Ottobrestä (1/2006: 3 Trikoohousut). Juuri sopivaa toista collegekangasta ei ollut omissa varastoissa, joten harmaa sai kelvata.

Vyötärökuminauhaa en koskaan saa tarpeeksi pieneksi ommeltua eli minulla ohje "lapsen vyötärön ympärys -5-7 cm", ei ole riittävän kireä, vaan voi ottaa ainakin 9 cm lyhyemmän kuminauhan kuin lapsen vyötärö. Kuminauhani venyy ommellessa sen verran, että lörpsöttämään jää ilman reilua lyhennystä. Hankala sitten purkaa noita ommeltuja kuminauhoja, joten yleensä teen jonkun lisäkiristysvirityksen ja sitten housut ovatkin jo vähemmän mukavat. Housujen lahkeet sen sijaan ompelin ilman kuminauhaa ja pujotin aukosta mielestäni tarpeeksi pienen kuminauhan, mutta nyt kyllä housut valuvat kantapään alle. Huoh. Ilman lahkeen kuminauhaa housut kävisivät vanhemmalla 4-vuotiaalle tytölle high-water-housuina...

Synttärikakku ja muuta 4-vuotiaalle

Tytöt tykkää tortuista. Kakuista ja kekseistä. Olemmeko silti tehty sokerista ja kanelista? Ehei... Rasvaahan sitä kroppaan kertyy, mutta siitä huolimatta tahtoo tämäkin äiti bloggailla kakuistaan! Koitan siis kerätä tänne jotain herkkuleipomuksia ja reseptejä talteen.

Vanhemman lapseni 4-vuotissynttäreitä juhlittiin aika makeasti, vähän liiankin makeasti. Pakastin pursuili hyvän aikaa... Aloitetaan täytekakusta, joka oli marsipaanipäällysteinen kruunukakku. Pohja oli vaalea: sienikakkupohja ja sokerikakkupohja. Välissä oli jotain mansikkamoussen tyyppistä. Sokerikakku oli minusta liian makea, sienikakku sopiva. Koskaan ei meinaa löytää sopivaa pohjan ohjetta, joten muistettakoon nyt, että sienikakkupohja on vähemmän makea ja vähemmän mureneva. Kakun takana näkyy suklaamuffinit valkosuklaaruusuilla koristeltuna. Niiden resepti taitaa olla kotikokki.netistä amerikkalaisten suklaamuffinien nimellä.

Muita herkkuja pöydässä olivat toscapalat, perhospiparit, ranskanpastillipikkuleivät, hilloviipaleleivät, vilhelminatyyppiset viipaleleivät ja kauralastut karpaloilla. Ja ennen näitä herkkuja oli ruokaakin tarjolla, että vähän meni överiksi leipominen. Taas. Muttakun sitä haluaa jokaiselle jotakin tarjottavaa laittaa :)

Vielä lähikuvaa perhospipareista. Resepti oli varmaankin Mansikkamäen Eben fantasiakeksit. Koristelut pikeerillä ja värit pastavärejä. Tuli väännettyä useammanlaisia perhosia, kun harjoittelin samalla pursotustekniikoita.