Suklaamuffinit puolukkatäytteellä

Taas tuo Kinuskikissa inspiroi minua toteuttamaan puolukkatäytteisiä suklaamuffineja, että sain nuo loput marsipaanipuolukkakoristeet hyötykäyttöön. Kinuskikissa on täyttänyt ja kuorruttanut leivoksensa paistamisen jälkeen: minä vähän oioin mutkia ajan ja kaloreiden säästämiseksi. Muffinit kuuluisi täyttää puolukkatahnalla, mutta laitoin puolukkatäytteen uuniin, kun luin jostain, että lemoncurd kestäisi paistamista. Puolukkatahna on siis curdia myös (sis. kananmunankeltuaisia ja voita). Minun tahnani oli aika juoksevaa, kiisselimäistä. Olisi voinut olla paksumpaa, niin olisin uskaltanut lusikoida sitä enemmän täytteeksi. Pysyihän se täyte siellä muffinissa jotenkin, mutta samanlaista puolukkasydäntä kuin Kinuskikissalla ei tällä tekniikalla syntynyt. Loput puolukkatahnasta voi syödä muffineita haukatessa: veitsellä vaan sipaisu suupalaan. Tai paahtoleivän päällä. Voi olla että meillä loput tahnat jalostuvat jäätelökoneella joksikin, en tiedä... Vähän tuli puolukkasorbetti mausta mieleen.

Puolukkasydän jäi vähän pieneksi, mutta tuo kosteutta silti

Tähkäpäälle mekko

Vihdoinkin pääsin taas ompelusten pariin, kun ennen joulua ja jouluna flunssa vei voimat. Joulupaketteihin ei sitten tullutkaan kaikkea mitä olin suunnitellut... Mutta minkäs teet, joskus on vaan pakko pysähtyä lepäämään.

Tähkäpää on asustanut meillä jo tovin (kiitos Mekkotehtailijoiden ihanien nukkepostausten) ja jouluna tuli uusia lapsukaisia: Ariel ja Pocahontas. Mutta nyt sai Tähkäpää uuden arkimekon, kun ei nyt aina voi satiinissa leikkiä. Kaava on Mekkotehdas-blogista ja Riinemekon ohjeilla ommeltu. Täytyy kyllä kiittää mekkotehtailijoita mekon kaavoista, sillä itsellä ei riitä aika eikä kärsivällisyys kaavojen piirtelyyn nukelle. Mutta valmiilla kaavoilla tilkut leikkaa ja ompelee todella nopeasti jalostetumpaan muotoon.

Ihan en jaksanut panostaa hihansuihin ja ne vähän lörpsöttävät. Mutta ei onneksi lapsia haittaa. Nyt tuli kyllä hinku tehtä tytöille Riinemekot myös... Kesämekot siis mielessä vaikkei ole edes tammikuu!

Puolukkajogurttitorttu ja pekaanipähkinäkakku

Nyt on joulu juhlittu, kakut massuun piilotettu ja kurkkukipu lähes selätetty :)

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, nyt tulee kuvia puolukkajogurttitortusta ja lisäksi pekaanipähkinäkakusta.

Alkuperäisestä ohjeesta poiketen tein ylimääräisen valkoisen kermahyytelöpinnan

Päällä tummahkoa suklaata sulatettuna ja pursotettuna sekä marsipaanikoristeet

Joulupöytään mahtui myös takana oleva pekaanipähkinäkakku

Mieheni teki pohjan ja allekirjoittanut kuorrutti

Resepti on Pirkan parhaat leivonnaiset -kirjasta.

Pekaanipähkinäkakku on hyvää! Sitä tulee tehtyä silloin tällöin, kun kaipaa täytekakun tilalle jotain "eurooppalaisempaa" kakkua. Toisin sanoen kakkupohja on "kuiva" kahvikakkutyyppinen - munia, sokeria, rasvaa, pähkinää, jauhoja. Pohjaa ei kostuteta ja kuorrutetta tulee myös väliin. Juustokuorrute on Philadelphiaa, tomusokeria ja voita. Joskus tein tätä Viola-juustolla (ehkä kevytversio), mutta kuorrute juoksettui. (Myös erilaisissa muffinikuorrutteissa olen epäonnistunut Violan kanssa.) Vika saattoi olla erilämpöisissä aineissa, mutta en ole sen jälkeen kokeillut Violaa tähän kakkuun. Nyt kaipaisin markkinoille laktoositonta Philadelphiaa, mutta ei sellaista taida olla... Ja jos tuo laktoosittomuus aiheuttaa juoksettumisen, niin ei siitäkään sitten ole apua. Kyllä tätä laktoositonta ruokavaliota noudattavakin tuntuu voivan syödä, jos ei välitä seurauksista :)

Marsipaanipuolukoita kakkuun

Jouluaatoksi tein puolukkaisen "juusto"kakun Kinuskikissan ohjeen mukaan (Puolukkainen kepeäkakku). Juuston tilalla siis vaniljajogurttia, mutta toki kermaa ja sokeria.

Onnistui muuten (ehkä) hyvin, mutta kakkupohja rupesi kellumaan täytteen laiton yhteydessä ja jouduin säveltämään pinnalle uuden "kiilteen". Tein siihen kerma-jogurttihyytelön, jonka maustoin Gallianoliköörillä ja vaniljalla. Mutta katsotaan huomenna (tai koska sitten päivitänkään blogia) miltä kakku näytti valmiina ja tietenkin miltä maistui!

Nyt tulee vain vilaus marsipaanikoristeista. Mantelimassan värjäsin Wiltonin pastaväreillä sävyinä leaf green ja red red. Päälle tupsautin lumenvalkoista tomuväriä.

Karjalanpiirakoita leivinuunissa

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen puuroo! Ja koska riisipuurokin voi kyllästyttää (no ei kai nyt kuitenkaan), niin teimme muutaman litran puuroa piirakoiksi. Niitä on kätevämpi tarjota vieraillekin...

Taikina oli perinteinen sihtiruisjauhoista, vedestä ja suolasta tehty, mutta lisäyksenä ruokaöljyä. Helpottaa tottumattoman työskentelyä, kun kakkarat ja kuoret eivät kuivu niin nopeasti. Ja kyllä, pelkkää ruista. Mistä tuo monien reseptien vehnä sinne on pitänyt keksiä mukaan?

2 dl vettä
1 tl suolaa
5 dl sihtiruisjauhoja
1,5-2 rkl ruokaöljyä

Riisipuuro on tehty Valion karjalanpiirakoiden ohjeella, mitä nyt puolitoistakertaisena  (60:lle piirakalle) ja kevytmaitoon. Ja lisäyksenä nokare tai muutama voita. Ja maitoa lisäsin kypsennyksen loppuvaiheessa vielä kolme desiä. Ilmeisesti olisi voinut lisätä vielä enemmän, sillä puuro oli loppuvaiheessa leivontaa jo todella paksua. Piirakoista saa nätempiä, jos puuro ei vastusta liikaa rypytysvaiheessa.

1. Ensin taikina pyöritellään pötköksi ja leikataan paloiksi (esim. 40kpl), jotka käsissä pyöritellään ja litistetään kakkaroiksi. Kakkarat suojataan kelmulla, niin eivät kovetu odotellessa.

2. Sitten otetaan pulikka ja kaulitaan rennosti pulikkaa keikuttamalla. Taikina samalla pöyrii ja kuoresta saa pyöreän. Jauhotuksessa voi käyttää tavallisia ruisjauhoja, jotka ovat karkeampia. Jauhoja on alla ja päällä, mutta kohtuus siinäkin.

3. Vähitellen taikina alkaa olla ohut ja pyöreä. Tai ainakin sinne päin. Kuoret suojataan taas kelmulla ja kuorien välissä on jauhoja. Koko taikinan voi leipoa kuoriksi odottamaan, mutta itse tein pellillisen kerrallaan eli 10 kpl.

4. Sitten harjataan ylimääräiset jauhot kuorista pois. (Tämän voi ulkoistaa esim. 4-vuotiaan apurin hommaksi.) Sen jälkeen kuoret täytetään vaikkapa riisipuurolla. Minulla tuli aika paksua puuroa.

5. Rpytyksen aloitan kääntämällä sivut keskelle.

6. Sitten rypytän ylöspäin ja keskeltä alaspäin. Pitkät kynnet ovat vähän haitaksi, kun tekevät reikiä taikinaan. Mutta idea on työnnellä taikina vekeille, ei nipistää. Nipistämisessä tulee teräviä huippuja, jotka sitten palavat helposti kuumassa uunissa. (Ja minun paksu puuroni ei mene vekkien sisään, joka tekisi piirakasta ihan tavattoman herkullisen.)

7. Sitten piiraat pellille ja uuniin. Leivinuuni oli kuuma, mittarin mukaan 275 astetta eli oikeasti kuumempi. Aluksi riitti 8 minuuttia. 10 minuuttia olleet vähän paloivat.

8. Valmiit piiraat kastetaan lämpimään vesi-voi -seokseen heti paiston jälkeen. Sitten valutus ritilällä, hetki jäähdytystä ja nauttimaan.

Naapurillekin voisi viedä tällaisen korin, mutta...

Jos otan yhden vielä!

Piirakoiden teko sujuu nopeastikin, jos on tarpeeksi maitoa kaapissa ja tuli jo tehtynä uunissa. Homma aloitetaan puuron keitolla ja sekoitellaan koko ajan. Sitten kun saa puuron jäähtymään, vaikka ulos pakkaseen, niin pääsee tekemään taikinan ja kolaamaan uunin. Puuron ei tarvitse olla kylmää, kunhan ei sormiaan polta. Jäähtynyt puuro on vaikea levittää, jos ei muista tehdä tarpeeksi löysää. Me teimme syötävää puuroa illalliseksi ja loppu puuro meni piiraisiin. Vielä jäi vähän jäljellekin ihanaa herkkua Viktorian riisiä  (riisivanukas) varten.

Lapset oli ihania ja halusivat heti mukaan tekemään. Pitääpä tehdä tuota ruistaikinaa myös "muovailuvahaksi", niin oppivat kunnon jauhopeukaloiksi :) 4-vuotias jo kokeili kaikkia vaiheita ja olisi tehnyt enemmänkin, mutta taikina ehti loppua. 40 piirakkaa kyllä pyörittelee oman perheen voimin, mutta satojen piiraiden talkoisiin varaisin jo enemmän (pirteää, flunssatonta) työvakeä.

Joulukello virkattuna

Vihdoin tänä vuonna ehdin kokeilla hamstraamaani Novitan hopealankaa joulukoristeisiin. Kaapeista löytyy kullanvärisiä koristeita jos jonkinmoista, mutta hopeisia vähemmän. Niinpä kokeilin Novitan joululehdestä löytäämääni joulukellon virkkausohjetta.Vähän käsiala vaihteli alun höllemmästä keskikohdan kireämpään ja kellon muodosta tuli vähän kehnosti valettu. Mutta kumma juttu: tämän kellon sointi ei kärsi valuvirheistä.

Sisällä valkoinen puuhelmi ja lanka, josta kelloa voi "soittaa".

Kuvissa kello on nurja puoli päällepäin. Ohjeessakin kehotettiin näin tekemään ja kieltämättä se näyttää paremmalta. Varsinkin päätöskerros asettuu paremmin.

Auringonkukkaleipää

Tämä on suosikkileipäni ja teen sitä silloin tällöin. Taikinassa ei ole mitään ihmeellistä: vain rasvaa tavallista enemmän (puoleen litraan 100 grammaa). Ilmankos tulee mehevää leipää! Mutta itse en enää leipää juurikaan syö, varsinkaan vehnää, niin jää vähemmälle leivänteko.

Leivän voisi leipoa kukan muotoon pellille, mutta teen siitä yleensä kolme limppua. Neljä pientäkin saisi tehtyä ja olisi sopiva määrä ottaa sulamaan kerralla meidän perheelle. Alkuperäinen resepti on Hyvää ruokahalua! Kotikokin parhaat leivontaohjeet -kirjasta (toim. Anna-Maija Tanttu). Taikinaan tulee maitoa, hiivaa, suolaa, siirappia, kuorittuja auringonkukansiemeniä, grahamjauhoja, vehnäjauhoja ja sulatettua margariinia tai voita. Ja paistetaan aika kuumassa uunissa, ehkä 220-asteessa.

Lapsille tämä maistuu ja korvaa paahtoleivän, joka on varsinkin 4-vuotiaan suosiossa. (Ja äiti ei muista ostaa leipää...) Leivän terveellisyydestä en viitsi karppaajaana sanoa mitään, mutta jos kasvattaisin, korjaisin talteen ja jauhaisin luomuvehnäni itse, niin voisin olla innokkaampi leivän ylistäjä. Ja kuten sanon lapsilleni syödessäni eri ruokaa kuin he: äidin ei tarvitse enää kasvaa, siksi äiti syö eri ruokaa kuin te. 4-vuotias kysyy viisaana: "Miksi isä sitten syö samaa ruokaa kuin me lapset? Pitääkö senkin vielä kasvaa?" Joo, mitäpä tuohon sitten sanoisi...

Lapselle esiliina keittiöpyyhkeestä

Kesällä jo ostin Ikeasta pari puuvillaista pyyhettä. Toisesta tein kaksi ruusukuvioista keittiöpyyhettä leikkimökkiin. Ruutukuvioisen pyyhkeen ripustuslenkin hyödynsin toisessa ruusupyyhkeessä. Ruudullisesta pyyhkeestä tein sitten esiliinan. Ruusukuvioinen nauhakin helmassa oli valmiina, niin pääsin helpolla: vain kanttaukset ja tasku. En ehtinyt edes silittää essua ennen käyttöä ja leipomisessa jo tuli porkkanatahroja, niin en sitä sitten kuviinkaan silittänyt. Nauhoissa on reilusti säätövaraa, niin menee pitkään. Hiukan olisi yläosa voinut olla kapeampi, kun jää nyt vähän pussille. Aikuiselle essu on valitettavasti liian pieni: olisi äidillekin kelvannut ruusuessu :)

 

Tässä pyyhkeet leikkimökissä.

Joulutorttuja minikoossa

Nämä herkkupalat ovat 75% kevyempiä kuin tavalliset joulutortut. Maku on silti aivan sama. Tavallinen torttutaikinalevy ensin puoliksi ja puolikkaat vielä neljään osaan. Näin päästään ultrakevyeen lopputulokseen :)

Näistä kuvista ei vielä kokoeroa huomaa, mutta ehkä seuraavista?

Ennen paistoa. Pellille mahtui hyvin 20 kpl.

Paiston jälkeen.

Suupalan kokoinen.

Hillon ystäville luumuhilloa voisi olla enemmänkin ja suurempi hillomäärä myös pysyisi paikallaan paremmin. Nyt tortut kohosivat todella hyvin myös keskeltä ja hillo vähän kallistui sinne tänne. Omassa uudehkossa AEG:n uunissani paistoin tortut kiertoilmalla ja 170-asteessa 15-20 min.

Luumumarmeladin lopuille yritin miettiä käyttötarkoitusta, mutta mikään luumukakku ei innostanut. Jokin jälkiruokamousse ehkä?