Trikoohiuspanta

Meillä yritetään kasvattaa otsatukkaa pois, mutta aina se on silmillä. Ja lautasella...

Trikoopantoja pitäisi olla useita, mutta aina se yksi on kadoksissa. Nyt on toinenkin, punainen, joka sopii ainakin tämän kesämekon/tunikan kanssa mainiosti.

Trikoosuikaleen ompelin pitkältä sivulta yhteen ja lyhyet sivut harsin yhteen ja rypytin ompelukohdan. Sitten taittelin rusetiksi ja harsin yhteen ja rypytin myös alapuolen. (Tehdään siis kahdeksikko, jonka yläpuolinen osa on reilusti pienempi (=rusetti) ja alempi sopivan kokoinen päähän.) Sitten saumakohdasta ompelin yhteen ja kiinnitin päälle itsekirjotun napin muutamalla pistolla.

Hyvää käyttöä poisheitetylle trikoosuikaleelle! Nyt pitää vaan laittaa ompelukone surisemaan muiden trikookaitaleiden kanssa :)

Omenankukkakakku

Siskoni valmistujaisiin tein omenankukilla (sokerimassasta ja marsipaanista) koristellun kakun. Väritoiveena oli valkoista ja vihreää eli perinteisen prinsessakakun värit. Myös täytteissä päädyin "prinsessamaiseen" eli keittelin vaniljakiisselin täytteeksi. Omenan sijaan tuli kakku raikastettua appelsiinilla.

Pohjaksi leivoin 6 munan ja 3 munan sienikakkupohjat Valion sivuilta napatulla ohjeella. Pohjan kostutin vastapuristetulla ja siilatulla appelsiinimehulla (joukossa tilkka Cointreau-likööriä kuumennettuna), jonka jälkeen levitin appelsiinitahnaa (curd). Sitten pursotin sokeri-voikreemiä 4 mm tyllalla kakun reunalle estämään täytteiden valumisen ulos. Tylla oli hiukan pieni, mutta sillä pystyi toki toisenkin kerran pursottamaan. Aiemmin olen käyttänyt jopa 10 mm tyllaa, jolloin sokeri-voikreemiä menee kakkuun paljon! Sitten levitin vanilja-rahkakiisseliä (Kotilieden iso leivontakirja: Prinsessakakku s. 98), johon painoin metsävadelmia hiukan kohmeisina. Näin kokosin molemmat kakut. Sitten päällystin ne sokeri-voikreemillä (Kinuskikissan ohje 1,75-kertaisena) ja laitoin jääkaappiin.

Marsipaanin (750 g) värjäsin vihreäksi pastaväreillä ja kaulitsin aika ohueksi, ehkä 1,5-2 mm. Koska kakkua piti kuljettaa autossa lähes pari tuntia, marsipaani olisi voinut olla hiukan paksumpi. Se olisi tukenut kakkua paremmin. Kakun pinta myös tuli kiiltäväksi yön aikana eli jostain kosteutta pääsi marsipaaniin. Paksumpi kerros marsipaania olisi siis voinut auttaa tässäkin. Ennen marsipaanin levitystä sipaisin vielä joka puolelle sokerikreemiä, jotta marsipaani tarttui kunnolla kiinni.

Kakun koristelin vasta perillä. Kiinnitin lehdet ja kukat pikeerillä. Vieraita oli lopulta noin 20 ja kakku oli aivan liian suuri (varauduin jopa 30 vieraaseen). Pelkkä 6 munan kakku olisi riittänyt. Eli perinteinen mitoitus kakkupohjaa leipoessa (1 muna kolmelle henkilölle) kannattaa unohtaa marsipaanikakkujen kohdalla. Mutta ainahan sitä pelkää, että jos kakku loppuukin kesken. Pitäisi vaan uskoa, että ihmisten maku muuttuu ja todella makeaa ei syödä niin paljon kuin ennen.

Jätin kolmen munan kakusta yhden kerroksen käyttämättä (vuoan halkaisija oli 15 cm) ja otin kerroksesta pyöreällä muotilla kolme palaa. Täytin tämän pikkukakun samoin kuin isommat. Näin pienissä kakuissa täytteitä pitää käyttää maltillisesti, että saa pintaan vielä levitettyä kreemin. En kuitenkaan nostanut tätä enää kolmanneksi kerrokseksi, sillä se oli mittasuhteiltaan vähän liian korkea.

Ohessa vielä reseptit 6 munan kakkuun. Kuvan kakkuun tein nämä siis 1,5-kertaisina, mutta sokerikreemia 1,75-kertaisena. Kiisseliä jäi vielä ylikin ja aiemmin keittelemääni appelsiinicurdiä myös (kuluikohan sitä 1,5-2 dl).

Pohja:
6 kananmunaa
3 dl sokeria
1,5 dl kiehuvan kuumaa vettä
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Kostutus:
1,5 dl vastapuristettua ja siilattua appelsiinimehua
0,5 dl kiehautettua Cointreau-likööriä

Appelsiinicurd (Dansukker):
1 appelsiini
puolikas sitruuna
6 dl tomusokeria
3 kananmunaa
125 g voita

Kiisseli:
3 dl kermamaitoa
2 keltuaista
2 rkl perunajauhoja
0,5 dl sokeria (vähemmänkin riittää)
1 rkl vaniljasokeria
200 g Valion pehmeää rasvatonta maitorahkaa

kotimaisia vadelmia noin 5 dl

Kreemi (Kinuskikissa):
125 g voita tai margariinia
250 g tomusokeria
0,5 tl vaniljasokeria
1 rkl klmää vettä

Kakkua kiiteltiin raikkaaksi: ei ollenkaan niin makeaksi kuin miltä näyttää ;-) Juhlien tiimellyksessä en enää muistanut kuvata täytteitä, mutta lisään vielä kuvan kakkupalasta, kunhan siskoni muistaa sen ottaa ja lähettää minulle.

Tässä nyt näkyvät kakun täytteet:

Tupaantuliaislahja: laudeliinat

Lauantain (saunapäivän) kunniaksi peflettipostaus. Tupaantuliaislahjaksi tein pari laudeliinaa, nimikoituna tietenkin. Laudeliina on valmista metritavaraa (pellavaa ja ehkä puuvillaa seassa) Eurokankaasta. Ennen kirjontaa pesin kankaan 60-asteessa, mankeloin kosteana ja annoin kuivua. Nyt ei pitäisi kirjonnan vetää kangasta ryppyyn.

Nimi vaalean vihreällä ja koristekiemura tummemmalla.

Fonttina aina tyylikäs Script Adina

Lenkki on pellavavinonauhasta ommeltu ja ostettu aikoja sitten matonkuteita myyvästä liikkeestä Urjalasta. Oma "tuotemerkki" tietenkin mukana ja sävysävyyn.

Ohensin kulmien saumanvarat ja niistä tuli aika sopivan ohuet. Monesti pellavaliinoihin jää kovat kulmat, jos kangas on niissä moninkerroin. Nyt ei pitäisi painaa istuessa :)

Omenankukkia sokeri- ja mantelimassasta

Teen siskolleni valmistujaiskakkua ja askartelin päälle sokerimassan ja marsipaanin sekoituksesta omenankukkia ja lehtiä. Värimaailmaksi toivottiin valkoista ja vihreää. Siksi omenankukatkaan eivät ole aivan aitoja (vaaleanpunainen hentoinen väri puuttuu terälehtien reunoilta). Mutta mahdollisimman aitoon pyrin ja tämän näköisiä tuli.

Valkoisen kukan keskelle tupsutin vaalean vihreää helmiäistomuväriä. Pursotin keskelle keltaisen pikeeripallon ja ripottelin päälle keltaisia nonparelleja.

Lehtiä varten värjäsin kaksi hieman erilaista massaa ja kuivumisen jälkeen tuputtelin tummanvihreää tomuväriä sinne tänne.

Tässä vihertävä keskusta näkyy hieman paremmin.

Kuljetusta varten pakkasin kukat foliolla päällystettyyn munakennoon. (Lehdet ovat tuossa vain rekvisiittana.) Kukkien pitäisi matkustaa autolla pari tuntia. Munakennon kannen saa kiinni ja kukat toivottavasti säilvät ehjänä perille asti. Ovat kyllä aika hauraita, että varasuunnitelmana on ottaa valkoista massaa mukaan ja tehdä muutama uusi kukka, jos eivät säily ehjänä. Muotoon niitä ei ehdi kuivattaa, mutta ei haittaa.

 

Vähän viime hetken ostos oli tuo omenankukkamuottisarja. Minulla oli ennestään todella pieniä viisisakaraisia kukkamuotteja, mutta niissä ei tuo leikkausjälki mene tarpeeksi syvälle. Naapurilta olen lainannut pikkuleipien tekoon omenankukkamuottia ja oli se pakko itsellekin ostaa :) Näillä muoteilla pitäisi myös onnistua ruusut: tuskin maltan odottaa sopivaa tilaisuutta kokeilla!

Myöhemmin juhlien jälkeen seuraa kakkupostaus: varsinkin jos saan kokonaisuuden ehjänä perille!

Kevätjuhla-asu: pellavamekko Riinekaavalla

Eurokankaasta nappasin palalaarista vaalean sinistä pellavaa reilun palan. Ajattelin tehdä itselleni mukavan vilpoisen kesämekon. Mutta sitten tyttöjen vaatekaappi taas huusi eioota kesämekkojen ja juhlavampien mekkojen muodossa. Päätin kokeilla Mekkotehtaan kirjasta jotakin mekkoa. Riine-mekkoon päädyin, koska olin jo harjoitellut sitä nuken koossa. Lisäksi malli näytti minusta juuri sopivalta nimenomaan pellavakankaaseen.

Ensin ajattelin vuorittaa koko mekon, mutta sitten laskeskelin vuorikankaan menekkiä, eikä puuvillapalani olisi riittänyt molempien mekkoihin. Sitä paitsi isommalla tytöllä on sopiva tyllialushame, jota voi käyttää, niin miksi turhaan vaivautua. Nuoremmalle tytölle kyllä joudun askartelemaan 1-vuotismekon alushameeseen uuden kaitaleen, mutta eipä jää sekään nyt kaapin täytteeksi.

Tässä 5-vuotias Riine-mekossaan

Kukkia ja korentoja

Valkosiipinen korento erottuu paremmin taustastaan kuin vaaleansininen parinsa.

Isotöiseen kirjontaan hupeni tunteja, mutta viisastuin taas siinäkin. Korentokuviota pienentäessä en ottanut huomioon pistojen lyhenemistä ihan käsittämättömän lyhyiksi, joten toista korentoa ommellessani jätin osan pistoista tekemättä. Lopputuloksessa ei sitä huomaa, mutta lankaa ja aikaa säästyi. Lisäksi näin paljon päällekkäin menevissä pistoissa taustalle tulee "linnunpesiä" jo ihan reippaasti. Otinkin työn usein irti ja siivosin taustapuolen lankajuoksut ja solmut. Neulana käytin kokoa 75, koska 90-kokoinen tuntui jättävän pellavaan ison reiän. Loppujen lopuksi neula kuitenkin katkesi liian paksujen lankasykkyröiden takia. Tukikankaana oli normaali irtirevittävä.

Hihat lerpattavat minusta vähän liikaa, mutta saattavat asettua pitojen ja pesujen myötä. Ehkä hihan reunapäärmeestä tuli liian leveä tai rypytykset eivät asettuneet juuri oikein. Kokona on 110/116 ja se on vielä liian iso. Takana ompelenkin napit niin, että kaarrokkeet tulevat päällekkäin. En ole nyt käynyt nappikaupassa, mutta ehkä vielä ehdin ennen viikonloppua. Varanappina on valkoiset kukkanapit.

Etukaarrokkeessa kokeilin tulppaanikoristeommelta.

Tähän mekkoon sain ommeltua ensimmäisen oman merkin. Nyt mekko on vain "minun", mutta myöhemmin lappuun voisi nimikoida yrityksen nimen.

Nuoremman tytön mekko on kesken. Vaihdan kirjontakuvioita jonkin verran, koska helmaosasta tulee pienempi. Pitäisi vaan päättää pienennänkö mekkoa suoraan koosta 92/98 saumoistaan, mutta sitten mekon käyttöikä olisi ehkä vain tämä kesä. Yhteiskuva seuraa sitten kun mekot ovat valmiita ja tytöt myös ;-)

Äitienpäivän kermainen kakku appelsiinivivahteella

Erinäisistä syistä johtuen, täytin ja koristelin äitienpäiväkakun itse. Pohjan tekivät mies ja tytöt ja se onnistuikin tosi hyvin (kokeilivat gluteenitonta pohjaa, jossa jauhoina oli perunajauhoja ja mantelijauhetta). Ja keväästä johtuen tämäkin kakkupostaus tulee toivottoman myöhään, mutta tuo ilma tuolla ulkona yksinkertaisesti vaatii tekemään puutarhatöitä (kurkista toiseen blogiini: talojatarha.blogspot.fi)!

Täytettä varten keittelin appelsiinicurdin (tahna kai olisi suomalainen nimi: kumpikaan nimitys ei tee oikeutta järkyttävän ihanalle tuotteelle.) Reseptin otin Dansukkerin sivuilta, vaikka aika monta "aitoa ja amerikkalaista" tuli kahlattua läpi. Kannattaa myös kokeilla appelsiinicurdia vaniljajäätelön kanssa ja vaikka vielä suklaakastiketta lisäksi.

1 appelsiini
½ sitruunaa
6 dl Dansukker Tomusokeria
3 kananmunaa
125 g voita tai margariinia

Raasta pestyn appelsiinin kuori ohuesti. Halkaise hedelmät ja purista puolikkaista mehut. Kaada mehut, yhteensä 1 ½ dl, kattilaan, lisää tomusokeri ja munat ja sekoita aineet hyvin. Keitä miedolla lämmöllä sekoitellen, kunnes seos on kiisselimäistä ja kiehuu tasaisesti poreillen. Jäähdytä hetki ja sekoita paloiteltu voi joukkoon. Purkita (tulee aika iso purkillinen). Säilyy jääkaapissa 2–3 viikkoa.

Curdin (1 dl) sekoitin kermavaahtoon ja rahkaan (laktoositon rasvaton). Seassa saattoi olla muutakin, mutta nyt kostautuu kevään kiireet, sillä en kirjoittanut täytettä muistiin. Ei kai se muuten haittaisi, mutta osittain kakku oli samalla testikakku siskoni valmistujaisiin. Muutaman vadelman painoin täytteeseen mukaan, mutta niitä pitäisi olla reilummin.

Toinen täyte oli päärynää raastettuna ja kermavaahtoa, mutta se ei oikein maistunut. Lapsistakin se oli outoa. Suutuntuma pitää kakussa myös olla miellyttävä, eikä raaste oikein toimi.

Kakun päällä oli kermaa ja rasvatonta rahkaa ripaus. Tietysti sokeria sopivasti. Koristeet olivat vanhaa tekoa ja lisäksi heittelin vähän vaaleanpunaista kimalleraetta reunoille.

Rasvattomaan laktoosittomaan rahkaan tykästyin kyllä: jotenkin pehmeämpi ja miedompi kuin tavallinen. Mutta testikakkua ajatellen vain appelsiinitäyte vadelmineen oli jotenkin hyväksyttävä: siitäkin haluan ehkä moussemaisemman. Liivatetta ehkä pitää laittaa koossapysymistä ajatellen, kun kakkuun tulee marsipaanipäällys ja useampia kerroksia. Koristeet pitääkin pian laittaa alulle, sillä kosteusprosentti sisällä alkaa taas nousta, mikä pidentää kuivumisaikaa.

Ihan kivaa on myös, jos äiti saa tehdä äitienpäivänä sitä mistä pitää eli kakkuja ;-)

Naamiaisvaatteita

Vappu oli ja meni, mutta pitää askartelut nyt julkistaa myöhässäkin. Juhlistimme vappua naamiaisten merkeissä ja varastoista löytyi kankaita ja hörsyttimiä, joita ei varmaan muualle tulisi käytettyä.

5-vuotias oli ensin kerhon naamiaisissa ja sitten vielä kotona. Intialaisen prinsessan asuun askartelin pikaisesti jotain kruunun korviketta ja joka samalla pitäisi tukan kohdillaan. Puuvillapitsinauha oli sopivan "tahmeaa" eli kutrit pysyisivät edes jotenkin ojennuksessa ja varastoista löytyi asun väriin sopivia helmiä. Elastaanilankaan pujottelimme yhdessä helmiä ja allekirjoittanut vielä vahvisti ompelulangalla pysyvyyden.

Asu on Intian tuliaisia ja pääsi vihdoin käyttöön.

Miehelleni tein Kippari Kalle -asun. Hattuna toimi teekarilakki. Housukangas oli juuri sopivan väristä ja sitä oli runsaasti. Riitti t-paidan hihakäänteisiinkin. Merimieskaulus on trikoota, mutta kovikekankaalla sain sen pysymään kuosissaan. Mustaa nauhaa riitti juuri ja juuri eli kaikenkaikkiaan "kävipä tuuri" -asu. Ankkuritatuointi tehtiin tussilla: ihan täysin autenttista lookia ei siis tavoiteltu. Valitettavasti ei ole kuvaa koko asusta, mutta menkööt nyt näin.

Sovituskuva: napitkin vielä ompelematta

Tahraisen paidan korjaus kirjomalla

Lasten yksiväriset t-paidat ovat herkkiä tahriintumaan. Meillä istutaan ruokapöydässä selkä suorassa, eikä soppa suinkaan tipu takaisin lautaselle, vaan usein rinnuksille... Ei sitä ruokalappuakaan nyt enää 4-vuotiaalla viitsi käyttää, eikä sekään kaikelta suoja.

Paitana on Phister&Philina -merkkinen (100% puuvilla interlockneulos) keväänvihreänä ja reunuksissa murrettua fuksiaa. Harmittaahan se, että merkkipaita menee käyttökelvottomaksi tahrojen takia, joten piti tuunata. Ratkoin toisen sivusauman auki ja pingotin kehään liimasprayn avulla irtileikattavan tukikankaan kera.

Rasvatahrat ovat tummempia ja hiukan punertavia.

Lisäsin taas Solvykalvon palojakin etteivät pistot painu liian syvälle.

Tähän kukkamalliin voisi sopia aplikointikangas, mutta kuviossa ei ole valmiiksi ohjelmoituna stop-kohtia leikkamista varten eikä ompelujärjestys ole oikea (keskusta tehdään ennen reunoja). Minun ohjelmallani ei näitä saa muutettua tai sitten en ole vielä keksinyt miten.

Tein kuviot vähän kerrallaan, koska kangasta piti siirtää välillä. Jos olisi täsmälleen sopivan kokoinen kehys ja puoliksi ommellun paidan saisi siihen pingotettua, niin sitten ei tietenkään tarvitsisi välillä irrottaa ja pingottaa uudelleen. Mutta koska kirjontaohjelmassa voi edetä pisto kerrallaan ilman, että ompelee, niin kuviot saa hyvin kohdistettua. (Jotain epäloogisuutta hommassa kuitenkin on: tietokoneen ruudulla kuvio näyttää olevan eri paikassa kuin missä se sitten kirjontakoneella on. Myös etäisyys kirjontakehän reunasta on eri levyinen reunasta riippuen. En käsitä...) Nyt piti välillä tiirailla tahrojen paikkoja ja siksi sommittelu voi olla vähän erikoinen. Eivätkä leppäkertut onnistuneet: kankaan ei ollut tarkoitus näkyä keskiviivan vieressä.

Sivusauma on vielä ompelematta ja Solvykalvon riekaleita näkyy siellä täällä.

Sudenkorento on vähän eri maailmasta, kun toinen suunnitelluista korennoista jäi pois. Se olisi tullut kovin alas, mutta olisi siis peittänyt vielä yhden tahran. 

Paita meni sivusauman ompelun jälkeen heti käyttöön ja sai uuden tahran. En ole vielä pessyt sitä: saa nähdä oliko tämä työ vain lankojen haaskausta ;-) Mutta eikös noita kukkia ole kuitenkin mukavampi katsella kuin rasvatahroja?

Lapaset

Nuoremman tytön tumput hukkuivat ja kädessä oli vielä tuplatumput eli nyt on kaksi paritonta lapasta :-( Ei muuta kuin lankaa kaupasta ja puikot heilumaan. Värit valikoituivat Reiman talvitakin mukaan, jossa ruskealla pohjalla pinkkejä, (neon)keltaisia ja turkooseja kukkia. Ruskeaa lankaa ei muuten löytynyt ollenkaan (marketista), joten tein sitten kunnolla karkkiväriset lapaset. Pitäisi ainakin näkyä, jos putoaa maahan...

Samsung Galaxy III:ssa on ihan jees kamera. Plussaa salamavalosta.

Koko sopii ainakin kaksivuotiaalle tytölle ja mallina ruudullinen kirjoneule. Ohjeen kirjoitin itselle muistiin vasemman käden lapasesta aloittaen.  (Ruutulapasten ohjeita löytyy paljon: vain kokeilemalla löysin sopivan silmukkamäärän.) Luo 40 s pinkillä Novita Woolilla nro 3 puikoille. Neulo kerros oikeaa ja samalla jaa puikot neljälle sukkapuikolle. Aloita sitten suljetun 1o, 1n -neuleen neulominen siten, että nurjasta puolesta tuleekin oikea puoli. Reunasta tulee näin nätimpi.

Neulo 20 kerrosta 1o+1n resoria ja sitten yksi kerros oikeaa. Aloita ruutukuvio: 2 s pinkkiä ja 2 s turkoosia kaksi kerrosta ja vaihda 2 s keltaista ja 2 s pinkkiä -malliin.

Neulo yht. 12 kerrosta ja 13 kerroksen ensimmäinen puikko kokonaan. Neulo vielä toisen puikon alusta 2 s ja poimi loput 8 hakaneulalle. Luo uudet 8 s kahdella värillä ja jatka kerrosta normaalisti. (Oikean käden lapasessa neulo 2 ensimmäistä puikollista, ota 8 s hakaneulalle, luo 8 uutta ja kudo puikolla olevat 2 s.) Neulo peukaloaukon jälkeen 16 krs.

Kavenna sitten joka puikon alussa 1 s yhteen oikein kutoen, ja neulo välikerros. Kavenna taas +välikrs. Tee kavennuksia näin kunnes joka puikolla on 7 s. Jatka sitten kavennuksia joka krs, kunnes silmukoita on jäljellä 4. Päätä loput s kerralla ja päättele langanpäät hyvin.

Peukaloa varten siirrä hakaneulalta silmukat puikolle ja poimi toiset 8 kämmenen reunasta sekä yksi peukalon ja kämmenen väliin jäävistä reunoista. Yht. 18 s.Jatka ruutukuviota, mutta sivuissa tulee 1 silmukan verran leveämmät ruudut eli 3+2+2+2+3+2+2+2 s. Kavenna sitten kuudennella kerroksella sivujen ylimääräiset silmukat pois= 16 s. Kavenna seuraavien 6-7 krs:n aikana loput silmukat puikon alussa oikein yhteen ja viimeiset kolme läpivetäen.

Peukalon sisäpuolella raidat eivät jatku täsmällisesti, mutta eihän sitä huomaa

Ensimmäistä kertaa tein kirjoneuletta lapaseen ja on kyllä vähän hidasta saada langankireys sopivaksi. Koko ajan meinaa taustalta kiristyä liikaa, mutta löysäksikään ei sovi jättää, sillä liian löysät lankajuoksut aiheuttavat venyneen näköisiä silmukoita oikealle puolella. Mutta näin tulee lämpöinen tumppu eikä ole tarvetta tuplatumppuihin. Oikein kylmällä ja viimalla eivät varmaan riitä ainoiksi käsineiksi, mutta kauppareisuilla ovat oivat. Lankoja olisi vielä pipoon, katsotaan ehdinkö...

Onkohan liian levoton vaikutelma: kukkia ja ruutua? Mutta yksivärisiä tumppuja on niin tylsä tehdä...

Olohousut 5-vuotiaalle

Pehmeät neuloshousut on meidän perheen kotihousut syksystä kevääseen. Verkkareiksi housuja voisi sanoa, mutta minulla on kyllä urheiluun eri housut kuin kotona oleiluun. Pidot ja pesut kuluttavat ja kutistavat housuja hyvään tahtiin. (Rummutan kaikki neulosvaatteet miedolla lämmöllä, niin säästyn silitykseltä.) 5-vuotias tyttömme on hujahtanut taas pituutta vauhdilla ja kaapista löytyy kahdet sopivat olohousut, joista toiset ovat kulahtaneet ja melkein liian lyhyet. Niinpä tartuin kaapin perällä olleeseen Myllymuksujen bambu-puuvilla-raitacollegeen, josta joskus tein kestovaippoja. Jep, "collegehousut" siis esittelyssä.

(Kun puhutaan kankaista, en pidä termistä college, koska sellaista kategoriaa ei löydy ulkomaisista nettikaupoista. Ymmärrän kyllä college-huppareiden vaikutuksen sanan syntyyn/käyttöön Suomessa, mutta kyllä huppareidenkin neulokset eroavat toisistaan. Voisiko joku kertoa mitä eroa on trikoo- ja jersey-neuloksilla ja vastaako viimeksi mainittu suomalaisten käyttämää college-kangasta? Singlen ja interlockin erot tiedän, mutta kun niistäkin puhutaan single trikoo tai single jersey... Entä jos tausta on harjattu unelman pehmoiseksi, miksikä sitä kangasta kutsutaan? Entä kun ompelukoneen neuloissa on Stretch- ja Jersey-neuloja -> mitä eroa? Lisäksi fleece tuottaa päänvaivaa: sitäkin on eri laatuja mm. polar ja baby. Lisäksi puhutaan sweatshirt fleecestä (esim. täällä), joka vaikuttaisi "collegekankaalta". Help!)


Toki piti taas kokeilla koneen kirjontaominaisuuksia. Samalla testasin miten hieman paksumpi joustava neulos käyttäytyy kirjomisessa ja miltä kuva näyttää raidallisessa kankaassa. Tein ensin testiompelun vanhoihin housuihini tavallisella irtirevittävällä tukikankaalla. Tukikangashan leikkautui taustalla irti ompelun edetessä ja kangas pääsi liikkumaan. Nopeus oli koneessa säädetty hitaalle, että mitään vahinkoa ei päässyt syntymään.

Varsinaisen kankaan tuin kiinnisilitettävällä irtirevittävällä tukikankaalla, pingotin kankaan kehään ja laitoin vielä päälle suihkeliimalla Solvykalvon. Tämä yhdistelmä eli sandwich tuotti oikein tukevan lopputuloksen ja kirjontakin onnistui suhteellisen hyvin. (Myös irtileikattava tukikangas voisi olla hyvä liimalla kiinnitettynä, mutta en halunnut lahkeeseen ylimääräistä paksuutta kuvion ison koon vuoksi.) Loppua kohden meinasi tulla hyppytikkejä: luulisin,että neulani alkaa jo tylsyä. Jep, tilaus lähtee uusista neuloista ihan kohta :)

Solvykalvo paksuhkon neuloksen päällä

Irtirevittävä lämmöllä liimautuva tukikangas taustalla

Liiman vuoksi on vähän vaikeampi repiä tukipaperia irti kuvioiden sisäosista.

Kuvioiden ulkopuolelta tukipaperi lähtee helpommin ja palat voi säästää pienempiin projekteihin.

Veteen liukenevan Solvyn revin myös mahdollisimman tarkkaan pois ja vain tosi kapeat alueet suihkutan suihkepullolla märiksi.

Leikattavia lankoja on kirjontamallista riippuen alapuolen lisäksi myös yläpuolella. Tässä jätin keltaisen pallukan sisällä olevat tiheät oranssit tikit leikkaamatta, ettei kuvio lähtisi purkautumaan. Kuvion voi tietokoneella suunnitella niin, ettei hyppytikkejä ole, mutta käytössä olevani ohjelma ei ole pro-versio ja se on hieman hankalampaa. Lisäksi alapuolella voi käyttää erityistä liimaa, joka lukitsee tikit. Mutta onko se miten mukavaa käyttövaatteissa?

Kaavana oli Suuren käsityölehden 1/2009 lasten housujen kaava (nro 16), tosin reilusti muokattuna. Koko oli 98 ja pituutta lisäsin noin 10 cm lahkeeseen ja korkeutta pari senttiä yläosaan. (Sovitin samalla kaavalla tehtyjä vanhoja housuja ja niistä ei puuttunut kuin pituutta. Lisäksi ne istuivat vähän huonosti takaa ja ajattelin siinä vaiheessa madaltaa takaosaa.) Piirsin ensin vasemman etukappaleen liidulla kankaaseen ja kirjoin kuvan valmiiksi. Kangas on helpompi pingottaa isona kehykseen ja vasta onnistuneen kirjonnan jälkeen kannattaa leikata kappale. Jos kuva menisikin pilalle, voi loppuosan kankaasta käyttää parempaan tarkoitukseen. Erinäisten kaavan ja kankaanpyörittelyjen seurauksena onnistuin leikkaamaan neljä etukappaletta. Kangasta ei ollut siinä vaiheessa enää jäljellä uusien takakappaleiden tekemiseen, joten harsin kappaleet koneella housuiksi ja sovitin tytölle. Sopivat kuin valettu! Ihme juttu...

Vyötärölle saumuroin kuminauhan ja kaksoistikkasin ompelukoneella. Lahkeisiin kaksoistikkasin päärmeet ja jätin aukon kuminauhalle. Kuminauhat pitävät toistaiseksi pitkät lahkeet paikallaan ja antavat vähän (tai aika paljonkin) kasvunvaraa.

 Nyt pitää ideoida ja ommella housuille pari yläosaa...